Haku

FINE-050081

Tulosta

Asianumero: FINE-050081 (2022)

Vakuutuslaji: Yritysvakuutus

Ratkaisu annettu: 25.10.2022

Lakipykälät: 39, 38, 40, 43, 42, 11, 4, 5

Vakuutusmaksun viivästyminen ja vakuutuksen irtisanominen. Irtisanomismenettely. Väärään osoitteeseen lähetetty irtisanomisilmoitus. Viivästyneen vakuutusmaksun suorittaminen ja vakuutuksen saattaminen uudelleen voimaan.

Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja A oli hakenut syyskuussa 2019 vakuutusta elinkeinotoiminnassaan käyttämilleen hankintahinnaltaan noin 17 000 euron äänitys- ja musiikkilaitteille. Vakuutusyhtiö oli tarjonnut A:lle kaikkialla maailmassa voimassa olevaa laitevakuutusta, jota A piti liian kalliina. A oli 17.9.2019 hyväksynyt vakuutusyhtiön uuden 76,36 euron hintaisen tarjouksen, jossa vakuutusturva oli suppeampi. Laitevakuutuksella vakuutettiin keikoille mukaan otettavia laitteita vain 2 000 euron vakuutusmäärällä. Muutoin vakuutus oli voimassa irtaimistovakuutuksena A:n toimipaikassa.

Kertomansa mukaan A ei ollut saanut vakuutusasiakirjoja postitse eikä muistanut asiaa ennen kuin hän sai 31.3.2020 perintätoimistolta vakuutusmaksua koskeneen perintäkirjeen. Vakuutusyhtiö oli lähettänyt vakuutusasiakirjat, laskut ja vakuutuksen irtisanomisilmoituksen A:n vanhaan osoitteeseen. A maksoi vakuutusyhtiön veloittaman määrän ja pyysi vakuutuksen saattamista voimaan. Tiedusteltuaan tarkempia tietoja A:n kalustosta vakuutusyhtiö tarjosi A:lle 9.7.2020 uutta vakuutusta 489,98 euron vuosimaksulla. Vakuutusyhtiö kieltäytyi alkuperäisen vakuutuksen voimaan saattamisesta, koska yhtiön mielestä se ei ollut A:n vakuutustarpeeseen nähden oikeanlainen.

Sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä 3.5.2021 antamassaan päätöksessä vakuutusyhtiö piti olennaisena sitä, millainen vakuutusturva soveltui A:n vakuutustarpeeseen vakuuttaa mukana kuljetettavia laitteita. Koska irtisanottu vakuutusturva oli vakuutusyhtiön mielestä A:n tarpeisiin soveltumaton, sitä ei saatettu takaisin voimaan.

Asiakkaan valitus

A on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta ja vaatinut, että vakuutusyhtiön tuli palauttaa alkuperäinen vakuutus uudelleen voimaan. A:n mielestä sopimuksen irtisanomiselle ei ollut perustetta, koska vakuutusyhtiö oli lähettänyt asiakirjat väärään osoitteeseen. A ei ollut ymmärtänyt, että vakuutusyhtiö tarjoaisi kokonaan uutta kustannuksiltaan moninkertaista vakuutusta. A oli joutunut ottamaan tilalle vakuutuksen kolmannelta osapuolelta, ja A on vaatinut vakuutusyhtiötä korvaamaan siitä maksamansa 106,48 euron maksun. A on myös vaatinut vakuutusyhtiöltä yhden vakuutuskauden 76,36 euron maksun hyvittämistä korvauksena asian selvittämiseen kuluneesta ajasta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on katsonut päätöksensä olla saattamatta irtisanottua vakuutusta takaisin voimaan oikeaksi ja hyvän vakuutustavan mukaiseksi. Vakuutusyhtiö on lausunut, että koska laskuja ei ollut maksettu, vakuutus oli irtisanottu päättyväksi 17.1.2020 irtisanomisilmoituksen 27.12.2019 mukaisesti. Jos vakuutus päättyi yhtiön irtisanomana, yhtiö peri vakuutusmaksun vakuutuksen voimassaoloajalta. A:n maksama 50 euroa koski aikaa 17.9.2019 -17.1.2020, jolloin vakuutus oli ollut voimassa. Perintäkulut oli kuitenkin poistettu. A:lle oli siten käynyt ilmi, että vakuutus oli irtisanottu.

Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan asiassa oli olennaista, millainen vakuutusturva soveltui A:n tarpeisiin. Kun vakuutus tarvittiin mukana kuljetettaville laitteille, laitevakuutus oli parhaiten soveltuva turva, sillä se oli voimassa kaikkialla maailmassa, ellei vakuutuskirjaan toisin merkitty. Mikäli tarkoitus oli vakuuttaa vakuutuspaikassa säilytettävää omaisuutta, vaihtoehtoisia vakuutusturvia oli olemassa.

Saadun selvityksen mukaan A oli tarvinnut vakuutusturvaa mukana kuljetettaville soittimille ja laitteille, joten alkujaan 6.9.2019 tarjottu laitevakuutus oli ollut sopivin. A oli varautunut paljon pienempään vakuutusmaksuun, joten hän ei ollut hyväksynyt tarjousta. Tilalle oli tarjottu toisenlaista ainoastaan vakuutuspaikassa voimassa ollutta ratkaisua ja laitevakuutusta vain 2 000 euron määrälle. Irtisanottu vakuutussopimus oli siis ollut eri sisältöinen kuin 6.9.2019 ja 9.7.2020 tarjotut vakuutukset. A:n alun perin ottama vakuutus oli toki tuonut vakuutuksen hintaa tuntuvasti alaspäin, mutta se ei soveltunut A:n tarpeeseen. A:lle 9.7.2020 tarjotun laitevakuutuksen vakuutusmäärät olivat perustuneet A:n antamaan selvitykseen.

Vakuutusyhtiön mielestä irtisanottu vakuutusturva ei ollut soveltunut A:n vakuutustarpeeseen eikä soveltuvaa vakuutusturvaa ollut saatavissa vastaavaan hintaan. Asiakkuuden yhteystiedot oli korjattu ja aiheettomat perintäkulut poistettu. A:n vakuutustarve oli kartoitettu uudelleen ja hänelle oli tarjottu tarpeiden mukaista vakuutusratkaisua. Vakuutuksia ei voitu myöntää ilman ensimmäisen vuoden vakuutusmaksua, eikä toisesta vakuutusyhtiöstä otettua vakuutusta voitu korvata.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen saattamaan vakuutusmaksun maksamattomuuden vuoksi irtisanotuksi ilmoittamansa A:n omaisuusvakuutuksen uudelleen voimaan. Lähemmin tarkasteltuna asiassa on arvioitava, oliko vakuutusta ylipäätään irtisanottu lain mukaisesti, ja onko vakuutusyhtiö voinut kieltäytyä vakuutuksen uudelleen voimaan saattamisesta sillä perusteella, että se on katsonut vakuutuksen A:n ilmoittamaan vakuutustarpeeseen soveltumattomaksi ja sen vuoksi virheellisesti myönnetyksi.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 39 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenottaja on laiminlyönyt vakuutusmaksun suorittamisen 38 §:ssä säädetyssä määräajassa, vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa vakuutus päättyväksi 14 päivän kuluttua irtisanomista koskevan ilmoituksen lähettämisestä. Vakuutusmaksun laiminlyönnin takia ei kuitenkaan saa irtisanoa 40 §:n 1 momentissa tarkoitettua jatkuvaa vahinkovakuutusta.

Vakuutussopimuslain 39 §:n 2 momentin mukaan, jos vakuutuksenottaja suorittaa vakuutusmaksun ennen irtisanomisajan päättymistä, vakuutus ei kuitenkaan pääty irtisanomisajan kuluttua. Vakuutuksenantajan on mainittava tästä mahdollisuudesta irtisanomista koskevassa ilmoituksessa. Jos kysymyksessä on henkilövakuutus, irtisanomisilmoituksessa on lisäksi annettava tieto 43 §:ssä säädetystä vakuutuksenottajan oikeudesta saada vakuutus uudelleen voimaan.

Vakuutussopimuslain 42 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenottaja suorittaa vahinkovakuutuksen vakuutusmaksun 11 §:n 3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa viivästyneenä taikka 39 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa sen jälkeen, kun vakuutus on päättynyt, vakuutuksenantajan vastuu alkaa maksun suorittamista seuraavasta päivästä. Vakuutus on tällöin voimassa alun perin sovitun vakuutuskauden loppuun siitä lukien, kun vakuutus on tullut uudelleen voimaan.

Vakuutussopimuslain 42 §:n 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta, jos vakuutuksenantaja 14 päivän kuluessa vakuutusmaksun suorittamisesta ilmoittaa vakuutuksenottajalle, ettei se suostu ottamaan maksua vastaan. Maksua ei saa kieltäytyä vastaanottamasta sen vuoksi, että vakuutustapahtuma on sattunut maksun suorittamisen jälkeen.

Vakuutussopimuslain 4 b §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutuksen tarjoamista pyydettävä vakuutuksen hakijalta tietoja tämän vakuuttamiseen liittyvistä tarpeista ja vaatimuksista ja saadut tiedot huomioon ottaen määritettävä vakuutustarve.

Vakuutussopimuslain 5 b §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja antaa vakuutuksen hakijalle henkilökohtaisen suosituksen tietyn vakuutuksen tai tiettyjen vakuutusten valitsemiseksi, vakuutuksenantajan on perusteltava, miksi suositeltu vakuutus tai vakuutukset täyttävät parhaiten vakuutuksen hakijan vakuutustarpeen. Vastaava neuvontavelvollisuus vakuutuksenantajalla on myös, jos vakuutussopimus tehdään sellaisen henkilön kanssa, jonka vakituinen asuinpaikka tai toimipaikka on ETA-valtiossa, jonka lain mukaan tällaisen neuvonnan antaminen vakuutusta myytäessä on pakollista.

Asian arviointi

Asiakirjojen mukaan vakuutusyhtiön A:lle myöntämän vakuutuksen vakuutusmaksun maksamattomuus on johtunut siitä, että vakuutusyhtiö oli lähettänyt vakuutusta koskeneet asiakirjat, vakuutusmaksulaskun ja myöhemmät maksukehotukset virheellisesti A:n vanhaan osoitteeseen. Asiassa on tarkemmin selvittämättä, miksi näin oli tapahtunut siitä huolimatta, että A oli sähköpostin välityksellä käydyn vakuutusneuvottelun aikana ilmoittanut vakuutusyhtiölle oikean postiosoitteensa ja huomauttanut osoitteen muuttumisesta.

Asiakirjoista ilmenee, että vakuutusyhtiö on lähettänyt myös ilmoituksen vakuutuksen irtisanomisesta päättymään 17.1.2020 samaan virheelliseen osoitteeseen. A on sen vuoksi saanut tiedon vakuutuksen irtisanomisesta vasta perintätoimiston hänelle myöhemmin lähettämästä vakuutuksen voimassaoloaikaan kohdistunutta vakuutusmaksua koskeneesta perimiskirjeestä. Vakuutusyhtiön ja A:n ilmoittamien tietojen perusteella A on saanut perintäkirjeen ilmeisesti 31.3.2020, jolloin hän oli ottanut asian johdosta yhteyttä vakuutusyhtiöön.

Vakuutussopimuslain 39 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenottajan laiminlyötyä vakuutusmaksun suorittamisen säädetyssä määräajassa vakuutusyhtiöllä on oikeus irtisanoa vakuutus päättymään 14 päivän kuluttua irtisanomista koskevan ilmoituksen lähettämisestä. Lautakunta toteaa, että lainvalmisteluasiakirjojen mukaan (HE 114/1993 vp s. 52) irtisanomisaika alkaa irtisanomisilmoituksen lähettämisestä vakuutuksenottajalle ja se alkaa kulua ilmoituksen lähettämisestä siinäkin tapauksessa, ettei ilmoitus saavu perille, jos ilmoitus on lähetetty vakuutuksenottajan vakuutuksenantajalle ilmoittamaan osoitteeseen. Lainkohdan perustelujen mukaan, jos vakuutuksenantajan tiedossa on, että vakuutuksenottajan osoite on muuttunut, vakuutuksenantaja on velvollinen ryhtymään kohtuullisiin toimenpiteisiin uuden osoitteen selvittämiseksi.

Lautakunta toteaa, ettei tässä tapauksessa ole ollut kyse siitä, että A:n osoite olisi ollut hänen vakuutusyhtiölle ilmoittamiensa tietojen perusteella irtisanomisilmoitusta lähetettäessä epäselvä, vaan vakuutusyhtiö on lähettänyt irtisanomisilmoituksen yksiselitteisesti väärään osoitteeseen. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole irtisanonut A:n vakuutusta vakuutussopimuslaissa säädetyllä tavalla, vaan irtisanominen on ollut mitätön.

Näin ollen vakuutusyhtiön A:n ilmoittamille äänitys- ja musiikkilaitteille 17.9.2019 alkaen myöntämä vakuutus ei ole päättynyt 17.1.2020, vaan vakuutussopimuksen on katsottava olevan edelleen voimassa. Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on oikeus periä vakuutuksen voimassaoloajalta alkuperäisen vakuutussopimuksen mukaiset vakuutusmaksut vähennettynä A:n vakuutusyhtiölle jo maksamalla määrällä. A:n muiden vaatimusten osalta lautakunta toteaa, että voimassa olevan oikeuden mukaan sopimusosapuoli on velvollinen korvaamaan virheellisellä menettelyllään toiselle aiheuttamansa vahingon. Koska vakuutusyhtiö oli tässä tapauksessa ilmoittanut A:lle virheellisesti vakuutuksen päätymisestä, ja A on sen vuoksi joutunut hankkimaan korvaavan vakuutuksen, lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö tulee korvata A:lle aiheutuneena vahinkona A:n vaatimat tilalle otetusta uudesta vakuutuksesta aiheutuneet 106,48 euron kustannukset. Muutoin lautakunta katsoo jääneen näyttämättä, että vakuutusyhtiön virheellisestä menettelystä olisi aiheutunut A:lle enempää vahinkoa.

Siltä osin kuin vakuutusyhtiö on perustellut kieltäytymistään alkuperäisen vakuutuksen uudelleen voimaan saattamisesta sillä, ettei se ollut pitänyt asiaa jälkeen päin tarkasteltuaan 17.9.2019 alkanutta vakuutusta A:n vakuutustarpeeseen nähden soveltuvana, lautakunta toteaa selvyyden vuoksi vielä seuraavan.

Vakuutussopimusta alun perin tehtäessä käydyistä neuvotteluista saadun asiakirjaselvityksen perusteella vakuutusyhtiö oli tarjonnut A:lle ensin korvauspiiriltään ja voimassaoloalueeltaan laajempaa, mutta myös hinnaltaan kalliimpaa laitevakuutusta. A ei ollut tarjousta hyväksynyt sen hinnan vuoksi. A on tuolloin ilmoittanut vakuutusyhtiölle muun muassa, ettei hän tarvinnut vakuutuksen laajaa voimassaoloaluetta koko kalustolleen, vaan vain kulloinkin keikoille otettavien laitteiden osuudelle noin 2 000 euron vakuutusmäärällä. Tämän perusteella vakuutusyhtiön edustaja oli tehnyt A:lle uuden tarjouksen ja ilmoittanut A:lle halvemman irtaimistovakuutusvaihtoehdon suppeammasta korvauspiiristä. Saamiensa tietojen perusteella A oli hyväksynyt tarjouksen. Selvityksestä ilmenee, että vakuutuksen hinta on ollut A:n päätöksenteossa ratkaiseva tekijä.

Mainitut seikat huomioon ottaen lautakunnalle toimitetusta asiakirjaselvityksestä ei ilmene, eikä vakuutusyhtiö ole muutoinkaan selvittänyt, että A:lle 17.9.2019 myönnettyä vakuutusta koskenut tarjous olisi ollut virheellinen. A oli jo tuolloin yksilöinyt vakuutusyhtiölle vakuutuksen kohteeksi haluamansa laitteet ja niiden arvioidut ostohinnat sekä sen, että laitteiden vakuuttamistarve muualla kuin vakuutuspaikassa rajoittui 2 000 euron arvoon.

Vakuutussopimuslain mukaan vakuutusyhtiön tulee vakuutussopimusta tehtäessä määrittää vakuutuksen tarjoamiseksi vakuutuksen hakijan vakuutustarve. Lautakunta kiinnittää huomiota siihen, että mainitusta velvollisuudesta ei kuitenkaan seuraa, että vakuutuksenhakijalla ei olisi oikeutta valita itselleen muunkin sisältöistä vakuutusta kuin vakuutuksenantaja on ensisijaisena vaihtoehtona tarjonnut. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiöllä ole ollut arvioimansa A:n vakuutustarpeenkaan pohjalta perustetta kieltäytyä myöntämästä A:lle alun perin tarjoamaansa vakuutusta, kun sen sisältö ja vakuutusturvan voimassa oloa koskeneet rajoitukset oli A:lle selvitetty.

Lopputulos

Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö palauttaa A:n niin halutessa 17.9.2019 myöntämänsä vakuutuksen voimaan ja korvaa A:lle vakuutuksen virheellisestä päättämisestä aiheutuneen vahingon lautakunnan edellä selostamien perusteiden mukaisesti.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Käenmäki
Makkula
Sjögren

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia