Tapahtumatiedot

S Oy:n omistamassaan osakehuoneistossa X Oy:llä teettämän lattiankorjaustyön aikana oli sattunut 15.5.2020 alapuolisia huoneistoja vaurioittanut vesivahinko. Vahingosta oli haettu korvausta X Oy:n vastuuvakuutuksesta, mutta vakuutusyhtiö oli hylännyt korvaushakemuksen päätöksillään 12.10.2020 ja 25.11.2020. Kiinteistöosakeyhtiö ja alapuolisen huoneiston omistaja K Oy olivat vaatineet X Oy:tä ja S Oy:tä korvaamaan vahingon yhteisvastuullisesti, minkä vuoksi S Oy oli sopinut niiden kanssa korvauksista maksaen K Oy:lle 11 000 euroa ja kiinteistöosakeyhtiölle 55 166,87 euroa. Suoritusten johdosta X Oy ja S Oy olivat laatineet 9.2.2021 päivätyn velkakirjan, jolla X Oy oli siirtänyt vakuutusyhtiöltä olleen vakuutuskorvaussaatavansa S Oy:lle.

X Oy asetettiin konkurssiin 17.3.2021. S Oy oli vaatinut kirjelmällään 8.3.2021 maksamiaan korvaussummia X Oy:n vakuutusyhtiöltä. Vakuutusyhtiön otettua asian uudelleen käsiteltäväkseen osapuolet olivat neuvotelleet muun muassa siitä, tuliko korvattavista kustannuksista vähentää niihin sisältynyt arvonlisäveron osuus. S Oy vetosi siihen, ettei se ollut vahinkohuoneistossa harjoittamansa toiminnan osalta arvonlisäverovelvollinen eikä voinut siten vähentää vahingonkorvauksiin sisältynyttä arvonlisäveroa omassa verotuksessaan. Vakuutusyhtiö ilmoitti S Oy:lle 8.11.2021 hyväksyneensä korvattavan vahingon määräksi 57 387,47 euroa. Kustannuksista oli vähennetty niihin sisältynyt arvonlisävero.

Vakuutusyhtiö vetosi päätöksessään 9.11.2021 siihen, että korjauslaskut oli osoitettu X Oy:lle. X Oy olisi pystynyt asiamiehensä mukaan maksamaan arvonlisäverot ja hakemaan veron määrän takaisin omassa verotuksessaan. Vakuutuksesta ei korvattu vahinkoa siltä osin kuin korvausvastuu perustui vakuutetun tekemään sopimukseen. Vakuutetun maksama korvaus, vahingosta sopiminen tai vaatimuksen hyväksyminen ei sitonut vakuutusyhtiötä, jonka velvollisuudet määräytyivät sen ja X Oy:n välisen vakuutussopimuksen perusteella. Oikeuksien siirto S Oy:lle ei laajentanut vakuutusyhtiön vakuutussopimuksen mukaista vastuuta. Korvaus oli maksettu 10.11.2021 ilman lausumaa viivästyskorosta sekä arvonlisäverottomana, niin kuin olisi toimittu maksettaessa se suoraan vahingonkärsineelle tai X Oy:lle.

Asiakkaan valitus

S Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta vaatien, että vakuutusyhtiön tuli maksaa korvaus myös korvausvaatimukseen sisältyneen arvonlisäveron osuudelta ja suorittaa korvausmäärälle viivästyskorkoa.

S Oy on lausunut perusteluinaan, että vastuuvakuutusten yhteisten ehtojen kohdan 5.3.8 mukaan vakuutetun maksettavaksi tulevaa arvonlisäveroa ei korvattu vastuuvakuutuksesta siltä osin, kuin korvauksen saaja saattoi voimassa olevan oikeuden mukaan vähentää veron määrän verotuksessaan. Määräys kuvasti vakuutusoikeuden yleistä periaatetta rikastumiskiellosta. Korvauksen saaja ei saanut hyötyä vahinkotapahtuman johdosta. Toisaalta vahingonkärsijän ei myöskään tullut köyhtyä vakuutuksella katetun vahingon sattuessa.

Arvonlisävero oli verovelvollisten välisessä suhteessa läpikulkuerä, jonka maksaja sai vähentää omassa verotuksessaan. Vastuuvakuutuksen ei tarkoitettu toimivan niin, että arvonlisävero jäi vahingon kärsineen tappioksi. S Oy ei ollut sen toiminnan osalta, johon korvaus kohdistui, arvonlisäverovelvollinen, joten se ei saanut vähentää korvauksiin sisältynyttä arvonlisäveroa omassa verotuksessaan. Ellei vakuutus korvannut veroa, se jäi S Oy:n vahingoksi.

Vakuutusehtojen kohta 5.3.8 oli varsin yksiselitteinen. Kun korvauksen saaja S Oy ei saanut vähentää arvonlisäveroa omassa verotuksessaan, veroa ei voitu vähentää vakuutuskorvauksesta. Ehto koski nimenomaan korvauksen saajaa eikä vakuutuksenottajaa. Sillä, olisiko vakuutuksenottaja X Oy voinut vähentää arvonlisäveron, jos se olisi ollut korvauksen saaja, ei nyt ollut merkitystä, koska korvauksen saaja oli S Oy, jolla vähennysoikeutta ei ollut. Kun X Oy ei ollut korvausta maksanut eikä saanut vakuutuskorvausta, sille ei ollut syntynyt arvonlisäveron maksuvelvollisuutta eikä veron vähennysoikeutta.

Siltä osin kuin vakuutusyhtiö oli vedonnut siihen, että S Oy oli ottanut verojen osuuden sopimuksin vastattavakseen, S Oy on lausunut, ettei vakuutusyhtiön päätöksestä ilmennyt, mihin sopimukseen siinä viitattiin. S Oy oli tehnyt sopimuksen alkuperäisten vahingonkärsijöiden kanssa eikä arvonlisäverosta ollut sovittu mitään. Jos S Oy:n korvausvelvollisuus olisi vahvistettu oikeudenkäynnillä, olisi oltu samassa tilanteessa kuin nyt, eli S Oy ei olisi voinut vähentää maksamaansa arvonlisäveroa omassa verotuksessaan.

S Oy:n ja X Oy:n välillä oli laadittu velkakirja ja X Oy oli siirtänyt vakuutuskorvauksensa S Oy:lle. Vakuutusyhtiölle oli ilmoitettu, ettei S Oy:n vaatimus perustunut kuitenkaan siihen, vaan vakuutussopimuslain 67 §:n mukaiseen vahingonkärsijän itsenäiseen vaadeoikeuteen, joka oli syntynyt X Oy:n mentyä konkurssiin. Erillistä sopimusta arvonlisäveron maksamisesta ei ollut. S Oy:n käsityksen mukaan vakuutusyhtiö oli 27.10.2021 lähetetyn sähköpostin perusteella viitatessaan vakuutusehtojen kohtaan 5.3.8 ilmeisesti tarkoittanut, että sen mielestä konkurssipesän varat huomioon ottaen X Oy olisi kyennyt maksamaan arvonlisäveroa 1 900 euroa ja loppuosa verosta olisi jäänyt maksamatta. Ylittävää osaa verosta ei siten olisi voitu vähentää, jolloin se kuului korvata. Vakuutusyhtiöllä ei enää ollut oikeutta peruuttaa päätöstään. S Oy on vedonnut Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 104/16 (2016).

Viivästyskorkoa koskevan vaatimuksensa osalta S Oy on vedonnut vakuutussopimuslain 69 ja 70 §:ään. Vakuutusyhtiö oli katsonut, että kaikki korvaukset olivat erääntyneet maksettaviksi kuukauden kuluttua siitä, kun X Oy:n konkurssipesän pesänhoitaja oli antanut luvan korvauksen maksuun. S Oy:n mukaan vakuutusyhtiö oli kuitenkin saanut kaikki vastuunsa selvittämisen kannalta tarpeelliset K Oy:n vahinkoon liittyneet tiedot viimeistään 7.4.2021, jonka jälkeen korvauskäsittelijä oli ilmoittanut, että "asia ja vaade ok", eli korvaus oli erääntynyt maksettavaksi 7.5.2021.

Muiden korvausten osalta vakuutusyhtiölle oli toimitettu pyydetty lisäselvitys 24.4.2021, jonka jälkeen korvauskäsittelijä oli ilmoittanut, että vakuutusyhtiö oli valmis maksamaan vaatimuksista yhteensä 46 387,47 euroa. Tältä osin vakuutusyhtiö oli siis saanut tarpeellisen selvityksen 24.4.2021 ja korvaus oli erääntynyt maksettavaksi 24.5.2021.

Vielä hyväksymättä olleiden vaatimusten osalta vakuutusyhtiölle oli toimitettu lisäselvitystä 31.5.2021. Sen jälkeen vakuutusyhtiö ei ollut enää pyytänyt muuta selvitystä kuin X Oy:n konkurssipesän pesänhoitajan yhteystiedot. Vakuutusyhtiön vastuun selvittämisen kannalta kaikki tarpeelliset selvitykset oli annettu 31.5.2021, joten loppuosa korvauksesta oli erääntynyt maksettavaksi 30.6.2021. Konkurssipesän luvan pyytäminen ja odottaminen oli ollut vakuutusyhtiön vastuun selvittämisen kannalta tarpeetonta ja perusteetonta. Vahingonkärsijällä vakuutusyhtiötä kohtaan oleva vakuutussopimuslain 67 §:n mukainen itsenäinen vaadeoikeus huomioiden takaisinsaantilain säännöksillä ei ollut asiassa merkitystä. Aikaa, joka oli kulunut konkurssipesän luvan odottamiseen, ei tullut ottaa huomioon korvauksen eräpäivää määritettäessä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on kiistänyt S Oy:n vaatimukset ja toistanut sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä 9.5.2022 antamassaan päätöksessä kertomansa seikat.

Mainitussa päätöksessään yhtiö on lausunut arvonlisäveron osalta, että vastuuvakuutuksesta maksettiin korvauksia vakuutusehtojen ja -sopimuksen mukaan. Vakuutusehdoissa määriteltiin ne edellytykset, joiden perusteella korvausta voitiin maksaa.

Sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 5.3.8 mukaan arvonlisäveroa ei korvattu ”siltä osin, kuin korvauksen saaja saattoi voimassa olevan oikeuden mukaan vähentää veron määrän verotuksessaan”. Arvonlisäveron korvattavuutta arvioitaessa tuli näin ollen ottaa huomioon korvauksen saajan mahdollisuus vähentää arvonlisäveron osuus kirjanpidossaan. Tässä tapauksessa korvauksen saajana oli S Oy, joka oli ilmoittanut, ettei se saanut vähentää arvonlisäveroa verotuksessaan. S Oy oli maksanut tekemänsä sopimuksen perusteella vahingon kärsineille korvauksen arvonlisäverollisena, jolloin vero jäi sen vahingoksi, ellei veron osuutta korvattu vakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön mukaan arvonlisäveron korvattavuutta arvioitaessa oli kuitenkin otettava huomioon myös vakuutusehtojen kohta 2.4, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvattu vahinkoa siltä osin kuin korvausvastuu perustui vakuutetun tekemään sopimukseen, ellei korvausvastuuta olisi ilman kyseistä sitoumusta. S Oy oli ottanut sopimuksin vastattavakseen arvonlisäverojen osuuden vahingosta. Mikäli veron osuus katsottiin korvattavaksi, vakuutusyhtiön korvausvastuu perustui S Oy:n tekemään sopimukseen. Jos korvaus olisi maksettu vakuutuksenottaja X Oy:lle tai vahingon kärsineille, vakuutusyhtiö olisi maksanut sen verottomana. Tällöin verojen osuus olisi jäänyt joko X Oy:n tai vahingonkärsineiden maksettavaksi riippuen siitä, kumpi olisi vähentänyt veron osuuden kirjanpidossaan. Vakuutusyhtiö ei mielestään ollut velvollinen korvaamaan veron osuutta S Oy:n otettua siitä sopimuksin vastatakseen.

Viivästyskoron osalta vakuutusyhtiö on lausunut, että X Oy:n konkurssipesän lupaa korvauksen maksamiselle oli odotettu pesänhoitajan erikseen kiellettyä korvauksen maksamisen pesän ohi. Konkurssipesä oli ilmoittanut 26.10.2021, että korvauksen sai maksaa. Kyse oli siitä, milloin vakuutusyhtiö oli saanut vastuunsa selvittämisen kannalta tarpeelliset tiedot. Konkurssipesän kiellettyä korvauksen maksamisen vakuutusyhtiö oli käsityksensä mukaan odottanut perustellusti pesänhoitajan lupaa korvauksen maksamiselle. S Oy:tä oli ohjeistettu kääntymään pesänhoitajan puoleen asian selvittämiseksi. Vakuutussopimuslain 67 § antoi vahingonkärsineelle oikeuden vaatia korvausta suoraan vakuutuksenantajalta, kun vakuutettu oli konkurssissa. Koska asia ratkesi jo sovellettavien vakuutusehtojen perusteella vakuutusyhtiö ei ottanut kantaa vakuutussopimuslain 67 § soveltuvuuteen asiaan. Vakuutusyhtiö on kuitenkin pitänyt ratkaisuaan viivästyskorkojen osalta vakuutusehtojen mukaisena.

Välitoimi

Vakuutuslautakunta on varannut X Oy:n konkurssipesälle tilaisuuden lausua oma kantansa asiasta. Konkurssipesä ei ole antanut asiassa lausumaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse vahinkoa aiheuttaneen korjaustyön tilaajan vahinkoa kärsineille maksamiin korvaussummiin sisältyneen arvonlisäveron osuuden vähentämisestä korvattaessa vahinko sen aiheuttaneen korjausurakoitsijan ottamasta toiminnan vastuuvakuutuksesta. Lisäksi asiassa on kyse vakuutusyhtiön velvollisuudesta suorittaa maksamalleen korvaussummalle viivästyskorkoa.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 67 §
Vahinkoa kärsineellä on vastuuvakuutuksessa oikeus vaatia vakuutussopimuksen mukainen korvaus suoraan vakuutuksenantajalta, jos:
1) vakuutuksen ottaminen on perustunut lakiin tai viranomaisen määräykseen;
2) vakuutettu on asetettu konkurssiin tai on muutoin maksukyvytön; tai
3) vastuuvakuutuksesta on ilmoitettu vakuutetun elinkeinotoimintaa koskevassa markkinoinnissa.

Jos vakuutuksenantajalle esitetään korvausvaatimus, vakuutuksenantajan tulee ilmoittaa tästä vakuutetulle ilman aiheetonta viivytystä sekä varata hänelle tilaisuus esittää selvitystä vakuutustapahtumasta. Vakuutetulle on myös lähetettävä tieto asian myöhemmästä käsittelystä.

Jos vakuutuksenantaja hyväksyy vahinkoa kärsineen korvausvaatimuksen, hyväksyminen ei sido vakuutettua.

Vakuutussopimuslain 69 §
Korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Vakuutussopimuslain 70 §
Vakuutuksenantajan on suoritettava vakuutustapahtumasta johtuva vakuutussopimuksen mukainen korvaus tai ilmoitettava, ettei korvausta suoriteta, joutuisasti ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut 69 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot.

Vakuutuksenantajan on ilmoitettava vajaavaltaiselle suoritettavasta vakuutuskorvauksesta vajaavaltaisen kotikunnan holhousviranomaiselle, jos korvauksen kokonaismäärä on suurempi kuin 1 000 euroa ja korvaus käsittää muun suorituksen kuin vakuutustapahtuman aiheuttamien kustannusten tai varallisuuden menetysten korvaamisen. (14.5.2010/426)

Viivästyneelle korvaukselle on maksettava korkolaissa (633/82) säädetty viivästyskorko.

Jos korvauksen määrä ei ole riidaton, vakuutuksenantaja on kuitenkin velvollinen suorittamaan 1 momentissa mainitussa ajassa korvauksen riidattoman osan.

Vakuutusehdot
X Oy:llä voimassa olleeseen toiminnan vastuuvakuutukseen sovellettavien 1.9.2020 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, kun
- vakuutettu on korvausvastuussa vahingosta voimassaoloalueella voimassa olevan oikeuden mukaan
- vahinko on todettu vakuutuksen voimassaoloaikana.

Vakuutusehtojen korvausrajoitusten kohdan 2.4, Sopimusvastuu, mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa siltä osin kuin korvausvastuu perustuu vakuutetun tekemään sopimukseen, takuuseen tai muuhun sitoumukseen, ellei korvausvastuuta olisi ilman kyseistä sitoumusta.

X Oy:n vakuutukseen sovellettavien 1.1.2014 alkaen voimassa olleiden vastuuvakuutusten yhteisten ehtojen kohdan 1 mukaan vastuuvakuutuksesta korvataan vakuutetun voimassa olevaan oikeuteen perustuvaa vahingonkorvausvelvollisuutta [vakuutusyhtiön] ja vakuutuksenottajan välisen vastuuvakuutussopimuksen mukaisesti.

Yhteisten ehtojen korvaussäännösten kohdan 5.3.2 mukaan vastuuvakuutuksesta korvattavassa vahingossa lasketaan korvauksen määrä sen mukaan, mitä vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan velvollinen maksamaan huomioon ottaen sovellettavat vakuutusehdot.

Yhteisten ehtojen korvaussäännösten kohdan 5.3.7, Sopimus vahingonkorvauksesta, mukaan, jos vakuutettu korvaa vahingon, sopii siitä tai hyväksyy vaatimuksen, ei tämä sido [vakuutusyhtiötä], ellei korvauksen määrä ja peruste ole ilmeisen oikea.

Yhteisten ehtojen korvaussäännösten kohdan 5.3.8, Arvonlisävero, mukaan vakuutetun maksettavaksi tulevaa arvonlisäveroa ei korvata vastuuvakuutuksesta siltä osin, kuin korvauksen saaja voi voimassa olevan oikeuden mukaan vähentää veron määrän verotuksessaan.

Asian arviointi

1) X Oy:n aiheuttaman vesivahingon johdosta suoritettuihin korvauseriin sisältyneen arvonlisäveron osuuden vähentäminen vakuutuskorvausta laskettaessa

Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen mukaan X Oy:n S Oy:n omistamassa osakehuoneistossa 15.5.2020 suorittaman lattiakorjaustyön yhteydessä oli aiheutunut alapuolisia huoneistoja vaurioittanut vesivahinko. Vahingon jälkeen S Oy on korvannut vahinkoa kärsineille K Oy:lle ja rakennuksen omistaneelle kiinteistöosakeyhtiölle aiheutuneet vahingot ja sopinut X Oy:n kanssa muun muassa X Oy:llä vakuutusyhtiöltä olleen korvausoikeuden siirtämisestä itselleen. X Oy:n 17.3.2021 alkaneen konkurssin johdosta vahinkoa kärsineille on syntynyt myös vakuutussopimuslain 67 §:n 1 momenttiin perustuva oikeus vaatia vakuutussopimuksen mukainen korvaus suoraan vakuutuksenantajalta.

Lautakunta toteaa, että vastuuvakuutuksella katetaan vakuutussopimuksen ehtojen mukaisessa laajuudessa sitä vahingonkorvausvelvollisuutta, joka voi vakuutetussa toiminnassa syntyä vakuutetulle voimassa olevan oikeuden mukaan. Vakuutuksenottaja ottaa vastuuvakuutuksen ensisijaisesti omaksi suojakseen häntä mahdollisesti kohtaavan korvausvelvollisuuden varalta, vaikka käytännön syistä vakuutusyhtiö maksaa vakuutuskorvauksen useimmissa tapauksissa suoraan vahinkoa kärsineelle.

Vakuutussopimuksen ehtojen mukaan vakuutusyhtiön vastuun määrä rajoittuu sovitun vakuutusmäärän puitteissa enintään vakuutetun voimassa olevan oikeuden mukaisen vahingonkorvausvastuun määrään vahingon kärsinyttä kohtaan. Vakuutettu ei voi lähtökohtaisesti laajentaa sanottua vakuutusyhtiön vastuuta vain sopimalla vahingonkorvausvastuustaan tai vahingon määrästä vahinkoa kärsineen kanssa. Tällaisen vastuun laajentamisen tehottomuus on mainittu muun muassa vakuutussopimuslain valmisteluasiakirjoissa lain 67 §:n yksityiskohtaisten perustelujen kohdalla (HE 114/1993 vp s.66) sekä käsiteltävään asiaan sovellettavien vastuuvakuutusten yhteisten ehtojen kohdan 5.3.7 määräyksessä.

Vastaavasti, vaikka vakuutettu voi siirtää vakuutussopimukseen perustuvan saamisoikeutensa kolmannelle, kuten X Oy on tässä tapauksessa pyrkinyt 9.2.2021 päivätyllä velkakirjalla tekemään, vakuutettu ei voi siirtää kolmannelle parempaa oikeutta korvaukseen kuin hänellä itsellään on vakuutuksenantajalta ollut. Lautakunnan näkemyksen mukaan myöskään vahinkoa kärsinyt ei voi vakuutussopimuslain 67 §:ään perustuvan suoran vaatimisoikeutensa nojalla edustaa itselleen vakuutuksenantajalta vakuutussopimuksen ehtoja parempaa oikeutta luukun ottamatta eräitä vakuutussopimuslaissa säädettyjä poikkeustilanteita, joista tässä asiassa ei ole kyse.

Lautakunta katsoo, että edellä selostetuista vastuuvakuutukseen sovellettavista periaatteista seuraa, että vakuutuksenantajan vakuutussopimukseen perustuvan korvausvastuun ulottuvuus määräytyy ensisijaisesti vahinkoa aiheuttaneelle vakuutetulle kyseessä olevasta vahinkotapahtumasta syntyneen vahinkoa kärsinyttä kohtaan olevan korvausvastuun mukaisesti. Lausuttu pääsääntö koskee myös vahinkoon mahdollisesti liittyvien verotuksellisten erien korvattavuutta. Suoritettavaksi tulevan vakuutuskorvauksen määrä on siten tässäkin tapauksessa laskettava ensisijaisesti sen vahingonkorvauksen määrän mukaisesti, jonka X Oy olisi ollut 15.5.2020 aiheuttamansa vesivahingon johdosta velvollinen suorittamaan, mikäli se olisi itse maksanut korvauksen suoraan välittömän esinevahingon kärsineille K Oy:lle ja rakennuksen omistaneelle kiinteistöosakeyhtiölle. Kun vahinkona on tällöin tullut korvata K Oy:n ja kiinteistöosakeyhtiön kärsimän todellisen menetyksen määrä, korvaus on tullut suorittaa niille toiminnastaan arvonlisäverovelvollisiksi rekisteritietojen mukaan hakeutuneina vahinkokustannusten arvonlisäverottoman määrän mukaisena.

Sitä vastoin vain sen perusteella, että S Oy oli ottanut mainitut korvaukset verollisena X Oy:n puolesta suoritettavakseen, sille ei ole syntynyt oikeutta saada vakuutusyhtiöltä vakuutuskorvauksena enempää kuin vakuutusyhtiö olisi ollut velvollinen suorittamaan maksaessaan korvauksen vakuutettuna olleelle X Oy:lle tai suoraan vahinkoa kärsineille K Oy:lle ja kiinteistöosakeyhtiölle. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole velvollinen korvaamaan S Oy:lle vahinkokustannusten verollista summaa vastaavaa määrää. Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa, ettei sillä seikalla, onko S Oy ollut arvonlisäverovelvollinen omassa osakehuoneistossaan harjoittamansa toiminnan osalta, ole tämän asian ratkaisemisen kannalta merkitystä.

2) Korvaussummille maksettavasta viivästyskorosta

S Oy on viivästyskorkoa koskevassa vaatimuksessaan ensinnäkin tyytymätön siihen, että vakuutusyhtiö on katsonut vakuutuskorvauksen erääntyneen maksettavaksi vasta kuukauden kuluttua siitä, kun X Oy:n konkurssipesän pesänhoitaja oli antanut luvan maksaa korvaus. Vakuutusyhtiön mukaan pesänhoitaja olisi kieltänyt korvauksen maksamisen ja konkurssipesän lupa oli saatu vasta 26.10.2021. Vakuutusyhtiö ei ole päätöksissään tai vastineessaan perustellut tarkemmin sitä, mihin seikkaan sen käsitys konkurssipesän luvasta korvauksen maksamisen edellytyksenä on perustunut.

Lautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 67 §:n 1 momentin nojalla vastuuvakuutuksessa vahingon kärsineelle syntyvä oikeus vaatia vakuutussopimuksen mukainen korvaus vakuutetun konkurssitilanteessa suoraan vakuutuksenantajalta on itsenäinen. Säännöksen tarkoitus on suojata vahinkoa kärsinyttä vakuutetun maksukyvyttömyystilanteessa. Vahinkoa kärsinyt voi tällöin vaatia korvauksen vakuutuksenantajalta riippumatta siitä, oliko vakuutettu jo ilmoittanut vahingosta vakuutuksenantajalle ja haluaako vakuutettu itse käyttää vakuutustaan vahingon kattamiseen.

Lautakunta katsoo, ettei vakuutuksenantajaan kohdistuvan vahinkoa kärsineen suoran korvausoikeuden voida tulkita edellyttävän myöskään vakuutetun sijaan tulleiden konkurssivelkojien suostumusta, sillä lainkohta menettäisi silloin pääosin merkityksensä. Tilanteessa, jossa vakuutettu ei ole itse maksanut korvaussummaa vahinkoa kärsineelle, vastuuvakuutuksenantajalta olevan korvausoikeuden siirtämisen korvaussumman vakuutetun puolesta suorittaneelle muulle taholle ei lautakunnan näkemyksen mukaan myöskään voida katsoa loukkaavan vakuutetun konkurssivelkojien asemaa, sillä korvausoikeuden siirtäminen ei tällöin heikennä pesän varallisuusasemaa.

Selostamistaan syistä lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiöllä ole ollut tässä tapauksessa perustetta viivyttää vakuutuskorvauksen maksamista vain X Oy:n konkurssipesän kannanottoon vedoten. Vakuutuskorvauksen suorittamiseen varattua määräaikaa pidentävänä seikkana ei myöskään ole pidettävä sitä, että vakuutusyhtiö on mahdollisesti käyttänyt aikaa omia velvoitteitaan koskevan voimassa olevan lain sisällön selvittämiseen.

Muilta osin lautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 70 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on suoritettava vakuutustapahtumasta johtuva vakuutussopimuksen mukainen korvaus tai ilmoitettava, ettei korvausta suoriteta, joutuisasti ja viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun vakuutusyhtiö on saanut vastuunsa selvittämiseksi tarpeelliset tiedot.

Tässä tapauksessa lautakunnalle toimitetuista asiakirjoista ei ilmene, milloin X Oy oli ensimmäisen kerran ilmoittanut 15.5.2020 sattuneesta vahingosta vakuutusyhtiölle. Asiakirjoista tai vakuutusyhtiön päätöksistä ei myöskään ilmene, mistä syystä vakuutusyhtiö oli huhtikuussa 2021 päätynyt S Oy:n korvausvaatimuksen saatuaan muuttamaan aiemmin X Oy:n korvaushakemuksesta tekemäänsä kielteistä korvauspäätöstä. S Oy on kuitenkin katsonut toimittaneensa vakuutusyhtiölle asian käsittelemiseksi tarpeelliset tiedot K Oy:n osalta viimeistään 7.4.2021, miltä osin vakuutusyhtiö on myöntänyt selvityksen riittäväksi sähköpostissaan 14.4.2021. Näin ollen ja edellä lausumansa huomioon ottaen lautakunta katsoo, että S Oy:n K Oy:lle vahingosta suorittaman korvausosuuden osalta vakuutusyhtiön tulee maksaa suoritetulle vakuutuskorvaukselle laillista viivästyskorkoa 7.5.2021 lukien.

S Oy:n kiinteistöosakeyhtiölle suorittaman korvausosuuden osalta S Oy on kertonut toimittaneensa vakuutusyhtiölle sen pyytämän lisäselvityksen 24.4.2021, miltä osin vakuutusyhtiö on asiakirjojen mukaan ilmoittanut sähköpostilla 20.5.2021 voivansa korvata kustannuksista 46 387,47 euroa. Näin ollen lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön tulee maksaa viimeksi mainitulle korvausosuudelle laillista viivästyskorkoa 24.5.2021 lukien.

Muilta osin lautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa asiassa suorittamilleen korvauksille viivästyskoron lautakunnan edellä selostaman mukaisesti. Muilta osin lautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski
Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Rajamäki
Sarpakunnas
Sjögren