Tapahtumatiedot
A sopi 17.4.2000 säästöhenkivakuutuksesta, jonka kuolemantapauskorvauksen edunsaajaksi hän määräsi sisaren lapset. Vakuutus oli erääntymässä 17.5.2015, jolloin A:n edunvalvoja sopi vakuutuksen jatkamisesta. Vakuutuksen sijoituskohteita vaihdettiin ja 95 %:n kuolemanvaraturvaa nostettiin 99 %:iin. Edunsaajamääräykseen ei tehty muutoksia.
A:n sisar B:llä oli kolme lasta (C, D ja E), joista E kuoli vuonna 2019. A kuoli 7.9.2021. E:n lapset F ja G hakivat korvausta A:n ottamasta säästöhenkivakuutuksesta.
Vakuutusyhtiön korvauspäätösten mukaan korvausta ei voitu maksaa F:lle tai G:lle, koska kumpaakaan heistä ei ollut nimetty vakuutuskorvauksen edunsaajaksi. Edunsaajamääräys merkitsee vakuutusyhtiön mukaan sitä, että vakuutuskorvaus jaetaan tasaosuuksin vakuutuksenottaja A:n sisarten lasten kesken. Jos joku edunsaajista on kuollut ennen vakuutuksenottajaa, hänen osuutensa jaetaan muiden elossa olevien edunsaajien kesken. Edunsaajamääräyksen mainittu tulkinta perustuu vakuutussopimuslakiin.
Asiakkaiden valitus
F ja G vaativat, että heidät katsotaan C:n ja D:n tavoin A:n ottaman henkivakuutuksen edunsaajiksi, ja heille maksetaan tämän mukaiset osuudet A:n säästöhenkivakuutuksen kuolemantapauskorvauksesta.
Lausunnonpyytäjät toteavat, että A ei ole vakuutusta ottaessaan voinut aavistaa, että yksi hänen sisarensa lapsista kuolee ennen A:ta itseään. A:n edunsaajamääräyksen motiivina on todennäköisesti ollut se, että A:lla ei ollut omia lapsia. Tämän lisäksi A:n välit hänen sisareensa B:hen ja tämän aviomieheen olivat huonot. F:n ja G:n arvion mukaan A:n tarkoituksena ei ole ollut rajata sisaren lapsenlapsia pois henkivakuutuksen piiristä. Heidän mielestään edunsaajamääräystä on tulkittava siten, että jos yksi sisaren lapsista kuolee, korvaus siirtyy perintökaaren mukaisesti kuolleen sisaren lapsenlapsille. A:n ottamassa vakuutuksessa ei ollut nimeltä mainittua edunsaajaa.
Palveluntarjoajan vastine
Vakuutusyhtiö kiistää F:n ja G:n vaatimukset. Lausunnonpyytäjät ovat esittäneet, että A olisi tarkoittanut sijaantulon sisältyvän antamaansa edunsaajamääräykseen. Tämän väitteen tueksi ei ole esitetty mitään näyttöä, eikä asiassa ole edes väitetty A:n ilmaisseen tällaista tarkoitusta. Vakuutusyhtiö ei ole onnistunut hankkimaan tarkempaa selvitystä A:n tarkoituksesta edunsaajamääräystä annettaessa.
Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan A on tahtonut vakuutuskorvauksen päätyvän sisarensa lapsille. Selvitystä siitä, että A olisi tarkoittanut jokaisen sisarensa lapsen saavan vain määräosan korvauksesta, ei ole saatavissa. Näin ollen vakuutuskorvauksen jakautuminen ratkeaa vakuutussopimuslain säännösten perusteella.
Vakuutussopimuslain 49 §:ssä säädetään vakuutuskorvauksen suorittamisesta nimeltä mainitun edunsaajan kuollessa ennen vakuutustapahtumaa. Lain 50 § puolestaan sisältää nimeltä mainitun edunsaajan puuttuessa sovellettavat tulkintaolettamat, eli yleiset edunsaajamääräykset. Näitä olettamia hyödynnetään, jos edunsaajaksi ei ole määrätty nimeltä mainittua henkilöä ja jos määräyksestä tai olosuhteista ei muuta seuraa. Yleisiä edunsaajamääräyksiä ovat vakuutuksenottajan puoliso, vakuutuksenottajan lapset, vakuutuksenottajan puoliso ja lapset sekä vakuutuksenottajan omaiset.
Vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutussopimuslaki ei sisällä nimenomaisia määräyksiä sellaisen tilanteen varalle, jossa vakuutuksenottaja on antanut 50 §:n yleisten edunsaajamääräyksien ulkopuolisen edunsaajamääräyksen, mutta ei ole maininnut nimeltä edunsaajaa. Vakuutusyhtiö viittaa vakuutusalan vakiintuneeseen käytäntöön, jonka mukaan tällainen edunsaajamääräys on katsottu erityiseksi edunsaajamääräykseksi, jota tulkitaan kuten nimeltä mainitun edunsaajan hyväksi tehtyä edunsaajamääräystä. Yleensä kyse on tilanteista, joissa edunsaajamääräystä lapset ja lapsenlapset tulkitaan siten, että vakuutuskorvaus jakautuu tasaosuuksin vakuutuksenottajan elossa olevien lasten ja lastenlasten kesken. Jos erityisessä edunsaajamääräyksessä ei ole toissijaismääräystä sijaantulosta, jakautuu kuolleen edunsaajan osuus vakuutuskorvauksesta elossa olevien edunsaajien kesken. Näin menetellään, mikäli vakuutuksenottajan ilmeisenä tarkoituksena ei ole ollut, että kukin edunsaaja saa vain määräosan korvauksesta.
Vakuutussopimuslaissa omaksuttu edunsaajamääräyksen yksilöllisyyttä korostava ratkaisu poikkeaa testamenttioikeudessa noudatetusta sijaantuloperiaatteesta. Edunsaajamääräystä on ensisijaisesti tulkittava siten, että lopputuloksen voidaan olettaa vastaavan määräyksen antajan tahtoa. Arvioinnin tulee perustua siihen, mitä vakuutuksenottaja on määräyksen antamishetkellä tarkoittanut. Vakuutusyhtiön mielestä edunsaajamääräys ”sisaren lapset” on tässä tapauksessa ilmeisin syin perustunut A:n nimenomaiseen valintaan, jolla hän on tarkoittanut vakuutuskorvauksen sisarensa lapsille. Edunsaajamääräyksestä tai sen laatimisen aikaisista olosuhteista ei ilmene, että A olisi kokenut millään tasolla tärkeänä esimerkiksi korvauksen jakautumisen tasan sisarensa lasten sukulinjojen kesken. Näin ei voida olettaa myöskään lausunnonpyytäjien perustelemattoman näkemyksen perusteella. Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993 vp, s. 56) mukaan edunsaajamääräyksen tulkinnassa noudatetaan samoja periaatteita kuin testamentin tulkinnassa perintökaaren (40/1965) 11 luvun 1 §:n mukaan. Edunsaajamääräykselle on siis aina annettava vakuutuksenottajan tiedossa olevaa tarkoitusta vastaava tulkinta. Jos vakuutuksenottajan tarkoitus ei ole tiedossa, edunsaajamääräystä on tulkittava hänen oletetun tarkoituksensa mukaisesti.
Vakuutusyhtiö katsoo, että vakuutussopimuslain 50 §:n mukaiset tulkintaohjeet väistyvät niistä poikkeavan edunsaajamääräyksen suoran soveltamisen tieltä. Edunsaajamääräykselle sisaren lasten hyväksi ei tule antaa vastaavaa merkitystä kuin edunsaajamääräykselle vakuutuksenottajan lasten hyväksi. Lopuksi vakuutusyhtiö huomauttaa, että jos edunsaajamääräyksen taustalla ovat lausunnonpyytäjien kertomalla tavalla olleet A:n paremmat välit sisaren lapsiin kuin itse sisareen tai aviomieheen, tämä ei suoranaisesti tue korvauksen maksamista lausunnonpyytäjille. Sen sijaan korvaus tulisi tällöinkin maksaa elossa oleville sisaren lapsille.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Osapuolten välinen erimielisyys koskee vakuutuksenottajan antaman edunsaajamääräyksen ”sisaren lapset” tulkintaa tilanteessa, jossa yksi vakuutuksenottajan sisaren kolmesta lapsesta on kuollut ennen vakuutuksenottajaa. Lähemmin tarkasteltuna kyse on siitä, onko edunsaajamääräys tulkittava nimeltä mainittuja edunsaajia koskevaksi, ja kuolemantapauskorvaus jaettava elossa olevien A:n sisaren B:n lapsien C:n ja D:n kesken, vai onko aiemmin kuolleen A:n sisaren lapsen E:n rintaperillisillä F ja G sijaantulon perusteella oikeus korvaukseen siten, että heille kuuluu E:n osuutta vastaava osuus (1/3) kuolemantapauskorvauksesta.
Sovellettavat lainkohdat
Vakuutussopimuslain 47 §:n (Edunsaaja) mukaan vakuutuksenottajalla on oikeus määrätä henkilö, jolla on vakuutuksenottajan tai vakuutetun sijasta oikeus henkilövakuutuksesta suoritettavaan vakuutuskorvaukseen (edunsaaja). Vakuutuksenottaja voi muuttaa tai peruuttaa edunsaajamääräyksen, jos vakuutustapahtumaa, jossa määräys on tarkoitettu sovellettavaksi, ei ole sattunut.
Vakuutussopimuslain 49 §:n (Edunsaajamääräyksen raukeaminen) mukaan edunsaajamääräys raukeaa, jos nimeltä mainittu edunsaaja kuolee ennen sitä vakuutustapahtumaa, jossa määräys on tarkoitettu sovellettavaksi. Jos nimeltä mainittuja edunsaajia on useita, jää määräys muiden osalta voimaan. Vakuutuskorvaus on tällöin vakuutustapahtuman satuttua suoritettava elossa oleville edunsaajille myös siltä osin kuin se olisi ollut suoritettava aikaisemmin kuolleelle edunsaajalle, jollei vakuutuksenottaja toisin määrää.
Jos vakuutuksenottaja on kuollut, mutta hänen ilmeisenä tarkoituksenaan on ollut, että elossa oleva edunsaaja saa vain määräosan korvauksesta, suoritetaan kuolleen edunsaajan osuus vakuutuksenottajan kuolinpesälle.
Vakuutussopimuslain 50 §:n (Edunsaajamääräyksen tulkinta) mukaan jos edunsaajaksi ei ole määrätty nimeltä mainittua henkilöä ja jos määräyksestä tai olosuhteista ei muuta seuraa, on noudatettava, mitä tässä pykälässä säädetään.
Jos edunsaajaksi on määrätty vakuutuksenottajan puoliso, määräys on voimassa sen hyväksi, jonka kanssa vakuutuksenottaja kuollessaan oli avioliitossa. Tätä ei kuitenkaan sovelleta, jos puolisoiden avioeroasia oli vireillä vakuutuksenottajan kuollessa tai jos puolisot oli tuomittu asumuseroon, joka vakuutuksenottajan kuollessa ei ollut rauennut.
Jos edunsaajiksi on määrätty vakuutuksenottajan lapset, määräys on voimassa perintökaaressa (40/65) tarkoitettujen vakuutuksenottajan rintaperillisten hyväksi. Vakuutuskorvaus jaetaan rintaperillisten kesken siten kuin perintökaaressa säädetään heidän oikeudestaan saada perintö.
Jos edunsaajiksi on määrätty vakuutuksenottajan puoliso ja lapset, määräys on voimassa 2 momentissa tarkoitetun puolison ja 3 momentissa tarkoitettujen lasten hyväksi. Jos puolisoa ei ole, rintaperilliset saavat yksin vakuutuskorvauksen. Jos rintaperillisiä ei ole, puoliso saa yksin vakuutuskorvauksen. Jos vakuutuskorvaus on jaettava puolison ja rintaperillisten kesken, saavat puoliso ja rintaperilliset kummatkin vakuutuskorvauksesta puolet.
Jos edunsaajiksi on määrätty vakuutuksenottajan omaiset, määräys on voimassa 2 momentissa tarkoitetun puolison ja perintökaaressa tarkoitettujen perillisten hyväksi. Jos rintaperillisiä ei ole, puoliso saa kuitenkin yksin vakuutuskorvauksen. Jos puolisoa ei ole, perilliset saavat yksin vakuutuskorvauksen. Perillisille tuleva vakuutuskorvaus jaetaan siten kuin perintökaaressa säädetään heidän oikeudestaan saada perintö.
Asian arviointi
Vakuutuksenottajalla on yksinomainen oikeus antaa edunsaajamääräys. Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993, s. 56) mukaan edunsaajamääräystä on ensisijaisesti tulkittava siten, että lopputuloksen voidaan olettaa vastaavan määräyksen antajan tahtoa. Korkein oikeus on ennakkopäätöksessä KKO:2004:40 katsonut, että arvioinnin tulee perustua siihen, mitä vakuutuksenottaja on määräyksen antamishetkellä tarkoittanut. Arvioinnissa ovat korkeimman oikeuden mukaan merkityksellisiä myös ne olosuhteet, joissa määräys on annettu.
F:n ja G ovat lausuntopyynnössään arvioineet, että A:n tarkoituksena ei ole ollut rajata sisarensa lapsenlapsia pois henkivakuutuksen piiristä. Asiassa ei kuitenkaan ole esitetty konkreettista selvitystä siitä, mitä A on edunsaajamääräyksen antamishetkellä tahtonaan tarkoittanut. Käytettävissä ei ole tarkempaa selvitystä niistä olosuhteista, joissa määräys on annettu. Tämän vuoksi asiassa ei voida pitää osoitettuna, että A:n tarkoituksena olisi F:n ja G:n esittämällä tavalla ollut määrätä edunsaajan mahdollisen kuoleman varalta sijaantulosta sisaren lapsen jälkeläisten hyväksi.
Asiassa on kuitenkin arvioitava, millä tavoin edunsaajamääräystä ”sisaren lapset” on tulkittava. Sijoituslautakunta toteaa, että vakuutussopimuslaissa ei ole nimenomaisia säännöksiä sellaisten edunsaajamääräysten varalta, jotka eivät koske lain 49 §:ssä tarkoitettua nimeltä mainittua henkilöä, mutta eivät myöskään vastaa mitään lain 50 §:n 2–5 momenteissa mainituista yleisistä ilmaisuista (puoliso, lapset, puoliso ja lapset sekä omaiset).
Tässä tapauksessa A:n antaman edunsaajamääräyksen mukaan vakuutuksen kuolemantapaussumma on tullut maksaa "sisaren lapsille". Edunsaajamääräys ei koske nimeltä mainittua henkilöä. Tästä seuraa, että vakuutussopimuslain 49 §, jonka mukaan nimeltä mainitun edunsaajan kuollessa ennen vakuutustapahtumaa häntä koskeva edunsaajamääräys raukeaa ja hänen osuutensa vakuutuskorvauksesta suoritetaan elossa oleville edunsaajille, ei sanamuotonsa puolesta lähtökohtaisesti sovellu puheena olevaan edunsaajamääräyksen.
Kuten lausunnonpyytäjät ovat todenneet, vakuutussopimuslain 50 §:n 1 momentin mukaan pykälää sovelletaan, jos edunsaajaksi ei ole määrätty nimeltä mainittua henkilöä. Lain 50 §:n 2–5 momenteissa tarkoitetut tulkintaolettamat ovat kuitenkin toissijaisesti noudatettavia määräyksiä. Niitä on pykälän 1 momentin mukaan sovellettava, jos edunsaajamääräyksestä tai olosuhteista ei muuta seuraa. Lautakunta katsoo tämän merkitsevän sitä, että myöskään vakuutussopimuslain 50 §:n mukaisia tulkintaolettamia ei voida soveltaa esimerkiksi nyt kyseessä olevan kaltaiseen edunsaajamääräykseen, joka ei vastaa minkään tulkintaolettaman kohdalla mainittua yleistä ilmaisua.
Lausunnonpyytäjät ovat vedonneet siihen, että korvauksen tulisi siirtyä heille perintökaaren mukaisesti. Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993 s. 56) mukaan edunsaajamääräyksen tulkinnassa noudatetaan samoja periaatteita kuin testamentin tulkinnassa perintökaaren (40/65) 11 luvun 1 §:n mukaan. Tämän lausuman perusteella muita testamentin tulkintaa koskevia perintökaaren 11 luvun säännöksiä ei ole tarkoitettu huomioitavan edunsaajamääräyksen tulkinnassa, ellei itse määräyksestä muuta johdu. Näin ollen esimerkiksi perintökaaren 11 luvun 6 §:ää, jonka mukaan ennen testamenttiin perustuvan oikeuden voimaantuloa kuolleen testamentin saajan jälkeläiset tulevat lähtökohtaisesti hänen sijaansa, ei sovelleta edunsaajamääräyksen tulkinnassa. Lautakunta kiinnittää huomiota myös siihen, että niissäkin tilanteissa, joissa kyse on jostakin vakuutussopimuslain 50 §:n 2–5 momenteissa tarkoitetusta edunsaajamääräyksestä, kunkin tulkintaolettaman osalta edunsaajien piiri rajoittuu, 5 momentin mukaista omaisia koskevaa tulkintaolettamaa lukuun ottamatta, kutakin tulkintaolettamaa koskevassa momentissa määriteltyihin henkilöihin, eikä sijaantuloa näidenkään säännösten perusteella siis tapahdu perintökaaren 1 luvun mukaista perimysjärjestystä vastaavassa laajuudessa. Myös nämä seikat puhuvat lautakunnan näkemyksen mukaan sellaista tulkintaa vastaan, että nyt kyseessä olevan kaltaisen, vakuutussopimuslain 50 §:n 2–5 momentin mukaisia ilmaisuja vastaamattoman edunsaajamääräyksen osalta kuolleen edunsaajan sijaan tulisivat edunsaajan rintaperilliset, tai kuolleen edunsaajan muutkaan perintökaaren mukaiset perilliset.
Vakuutussopimuslain 49 § koskee sinänsä sanamuotonsa mukaan vain tilanteita, joissa nimeltä mainittu edunsaaja on kuollut ennen vakuutustapahtumaa. Koska myöskään lain 50 §:n mukaiset tulkintaolettamat eivät sovellu nyt kyseessä olevan kaltaiseen edunsaajamääräykseen, Sijoituslautakunta pitää edellä esitettyyn viitaten perusteltuna tulkita vakuutussopimuslain 49 ja 50 §:iä siten, että edunsaajamääräystä ”sisaren lapset” on pidettävä lähinnä vakuutussopimuslain 49 §:ssä tarkoitettuna nimeltä mainittua henkilöä koskevana edunsaajamääräyksenä. Tämän perusteella edunsaajamääräyksen on katsottava rauenneen ennen vakuutuksenottaja A:ta kuolleen E:n osalta, kun taas C:n ja D:n osalta edunsaajamääräys on jäänyt voimaan. Vakuutusyhtiö on näin ollen menetellyt lain ja edunsaajamääräyksen mukaisesti suorittaessaan henkivakuutuskorvauksen C:lle ja D:lle.
Lopputulos
Sijoituslautakunta ei suosita asiassa muutosta.
Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat jäsenet Kajala, Ovaska ja Räty-Ivanov. Eri mieltä olleiden jäsen Tapanilan ja puheenjohtaja Norroksen lausunto on liitteenä.
SIJOITUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Siirala
Liite ratkaisusuositukseen asioissa FINE-049382
Jäsen Tapanila: Olen samaa mieltä enemmistön kanssa ratkaisusuosituksen perusteluiden kohdista, jotka koskevat kysymyksenasettelua sekä sovellettavia lainkohtia. Hyväksyn lisäksi ratkaisusuosituksen perustelujen kohdasta ”asian arviointi” neljä ensimmäistä kappaletta. Tämän jälkeen totean seuraavaa:
Edunsaajamääräykseen on sovellettava vakuutussopimuslain 50 §:ää, joka koskee olettamia edunsaajamääräyksen tulkintaan silloin, kun edunsaajaa ei ole nimetty. Lain sanamuoto, lain esityöt tai oikeuskäytäntö ei tarjoa selvää ratkaisua tulkinnalle silloin, kun edunsaajaksi on määritelty ”sisaren lapset”.
Sijoituslautakunta on tarkastellut vakuutussopimuslain 50 §:n 5 momentin tulkintaa ratkaisusuosituksessa FINE-002911 (annettu 11.6.2019). Ratkaisusuositus tosin koski jossakin määrin erilaista kysymystä, sillä arvioitavana oli toissijaisten perillisten oikeus henkivakuutuskorvaukseen. Tätä kysymystä lautakunnan enemmistö arvioi siten, että vakuutussopimuslain 50 §:n 5 momentin tulkintaolettamaa sovelletaan vain vakuutuksenottajan itsensä perillisiin eikä hänen aikaisemmin kuolleen puolisonsa toissijaisiin perillisiin. Vähemmistöön jäänyt Sijoituslautakunnan puheenjohtaja katsoi, että tulkintaolettamaa tuli soveltaa perintökaaressa tarkoitettuihin perillisiin ja siten myös toissijaisiin perillisiin. Äänestyslausumassaan puheenjohtaja totesi muun ohella, että ei ole perusteltua olettaa, että vakuutussopimuslain 50 §:n 5 momentin omaisia koskevalle tulkintaolettamalle olisi tarkoitettu lainsäädännössä antaa merkitys, joka on sisällöltään ristiriidassa perintökaaren toissijaisten perillisten oikeutta koskevien säännösten kanssa.
Käsiteltävänä oleva asia eroaa ratkaisusuosituksesta FINE—002911 ainakin siten, että edunsaajamääräys on annettu vakuutuksenottajan omille omaisille, tarkemmin sanottuna sisaren lapsille. Sijoituslautakunnan aikaisemmassa ratkaisusuosituksessa oli välittömämmin kysymys vakuutussopimuslain 50 §:n 5 momentin sanamuodon tulkinnasta eli siitä, voitiinko omaisten piiri määritellä perintökaaren mukaisesti. Lainkohdan sanamuodosta ei ole sen sijaan tehtävissä mitään päätelmiä siitä, minkälaista tulkintaolettamaa on sovellettava silloin, kun edunsaajaksi on määritelty muu sukulaistaho kuin ”omaiset” nimeämättä edunsaajia kuitenkaan tarkemmin.
Vakuutussopimuslain 50 §:n tulkintaolettamia voidaan pitää vaillinaisina sikäli, että lainkohdassa on otettu kantaa ainoastaan tiettyihin edunsaajamääritelmiin suhteessa tiettyihin perillistahoihin. Lainkohdassa ei viitata millään tavalla muuhun lainsäädäntöön siltä osin kuin edunsaajamääritelmiä ei ole lainkohdassa yksilöity. Lainsäätäjän ratkaisua voidaan pitää epätyydyttävänä ja ratkaisu jättää täysin avoimeksi sen, miten tulkinta pitää muodostaa sellaisessa tilanteessa, jossa edunsaajamääräys ei vastaa lainkohdassa mainittua. Katson, että tällaisessa tilanteessa on perusteltua tukeutua tulkinnassa perintökaaren säännöksiin, jotka koskevat perimysjärjestystä ja sijaantuloa. Perintökaaren 2 luvun säännökset sisältävät määräykset siitä, ketkä sukulaiset ovat oikeutettuja perintöön ja, mikäli joku perintöön oikeutettu on ollut kuollut perittävän kuolinhetkellä, kuka tulee hänen sijaansa.
Katson, että näihin perintökaaren säännöksiin tukeuduttaessa valittajia on kohdeltava varsinaisen edunsaajan sijaantulijoina ja heille tulee myöntää henkivakuutuskorvaus, jos korvauksen myöntämiselle muutoin on perusteet.
Koska enemmistö on päätynyt hylkäämään valituksen, asiassa ei ole tarvetta tarkastella erikseen vakuutusyhtiön maksusuojaa koskevaa kysymystä.
Puheenjohtaja Norros: Olen samaa mieltä kuin jäsen Tapanila.