Tapahtumatiedot

Vahinkoilmoituksen mukaan vakuutuksenottajan 8-vuotias lapsi täytti 23.3.2019 asunnon C 10 uima-allasta ilman aikuisen valvontaa tai lupaa. Lapsi unohti uima-altaan täyttymään ja uima-allas täyttyi noin puolilaattaa normaalia tasoa korkeammalle ollen lopulta noin puolilaattaa vajaa täynnä. Viereisessä asunnossa havaittiin vesivahinko vakuutuksenottajan uima-altaan kohdalla. Vakuutuksenottaja epäili vahinkoilmoituksessa, ettei vedeneristys yllä ylimmän laatan korkeudelle.

Kohteessa tehtiin vauriotarkastus 5.4.2019. Tarkastusajankohtana ei kuitenkaan päästy asuntoon C 10.  Vaurioraportin mukaan uima-allas oli täytetty liian korkealle, ja vuoto oli tapahtunut uima-altaan ja allastilan vedeneristeen yli seinärakenteeseen ja sieltä edelleen asuntoon C 11.

Vakuutuksenottaja teki asiasta vahinkoilmoituksen 27.6.2019 ja uudelleenkäsittelypyynnön 15.2.2021. Vakuutusyhtiö antoi asiassa kielteiset korvauspäätökset 19.7.2019, 8.3.2021 ja 19.3.2021 vedoten siihen, ettei vakuutuksenottaja ole vahingosta korvausvastuussa, koska vahinko on aiheutunut puutteellisesta vedeneristyksestä eikä vakuutuksenottajan moitittavasta menettelystä. Vahingon korjaamisesta asunto-osakeyhtiölain kunnossapitovastuunormien perusteella vastaava asunto-osakeyhtiö valitti vakuutusyhtiön korvauspäätöksistä Vakuutuslautakuntaan.

Asiakkaan valitus

Asiakkaana oleva asunto-osakeyhtiö vaatii, että sille aiheutuneet vahingot tulee korvata vakuutuksenottajana olevan osakkeenomistajan vastuuvakuutuksesta pois lukien osakkaan omavastuuosuus.

Uima-allas on tehty hyvän rakennustavan mukaisesti vuonna 1978. Allas on toiminut normaalissa käytössä 40 vuotta ilman havaittuja vuotoja ja allas on lisäksi ollut vahingon jälkeen normaalissa käytössä ilman, että vuotoja olisi ollut (vettä ei täytetty yli sallitun rajan). Vahingon aiheuttaja on ollut 8-vuotias lapsi, joka ei ole kyennyt ymmärtämään teosta aiheutuvaa vahingon vaaraa täyttämällä allasta noin 10 senttimetriä suositustasoa korkeammalle.

Asunto-osakeyhtiö on selvittänyt sovellettaviin normeihin liittyen, että vasta 5.2.1999 säädetty maankäyttö- ja rakennuslaki varsinaisesti edellytti, että rakentamisessa on noudatettava hyvää rakennustapaa kuten RT-kortteja. Tätä ennen voimassa ollut vuonna 1958 voimaan tullut rakennuslaki (370/1958) edellytti ainoastaan, että rakennus on rakennettava siten, että se lujuudeltaan, terveellisyydeltään, paloturvallisuudeltaan ja kauneudeltaan tyydyttää kohtuulliset vaatimukset (122 §).

Hyvää rakentamistapaa ohjaavat alan itsensä määrittämät, lakeja täydentävät laatuvaatimukset kuten RT-ohjekortit, rakennustöiden yleiset laatuvaatimukset ja Rakennusinsinööriliiton RIL-ohjeet, mutta ensimmäinen veden- ja kosteudeneristyksiä koskeva viranomaismääräys eli sisäasiainministeriön sitova rakentamismääräys C2 tuli voimaan vasta vuonna 1976. Rakennuslupa on tässä tapauksessa myönnetty heinäkuussa 1973. Kun kiinteistön rakennuslupa on haettu/saatu ennen vuoden 1976 heinäkuuta, ei mitään aikanaan voimassa olleiden määräysten vastaisesta rakentamisesta johtuvaa syytä voida osoittaa olevan syynä arvioitavaan vesivahinkoon. Hyvä rakentamistapa on ollut 1970-luvulla ja vielä pitkään tämänkin jälkeen suosituksen tasoinen eikä vuoden 1971 RT-kortin perusteella voida katsoa, että kyse olisi määräysten vastaisesta uima-altaan rakentamisesta

Tuottamuksen osalta asunto-osakeyhtiö vedonnut asunto-osakeyhtiölain 4 luvun 3 §:ssä ja 24 luvun 2 §:ssä säädettyyn ja katsonut, että huoneistossa olevaa uima-allasta on hoidettu huolimattomasti, koska vettä on täytetty reippaasti altaan kuivakaivon yläpuolelle (oikea vedenpinnan korkeus kuivakaivon puolivälissä, H Oy:n kartoitusraportin valokuvat) ja ylitäyttö on aiheuttanut vahingon. Rakenne on toiminut 40 vuotta moitteettomasti eli uima-allas on tyydyttänyt lujuudeltaan, terveellisyydeltään, paloturvallisuudeltaan ja kauneudeltaan kohtuulliset rakennuslain 122 §:ssä asetetut vaatimukset. Tapauksessa uima-allasta on käytetty väärin eli uima-altaan rakenteita rasitettu sellaisella vesimassalla, johon allasta ei ole aikanaan suunniteltu eikä ole pitänytkään suunnitella. Vakuutuksenottajana olevan osakkeenomistaja ei ole myöskään osoittanut menetelleensä asiassa huolellisesti.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää vaatimukset ja katsoo, ettei vahinkoa tule korvata vakuutuksenottajan vastuuvakuutuksesta, koska vahinko on aiheutunut puutteellisesta vedeneristyksestä.

Vakuutusyhtiö vetoaa asiassa 19.7.2019, 8.3.2021 ja 19.3.2021 annettuihin korvauspäätöksiin ja lausuu lisäksi seuraavaa:

Yksityishenkilön vastuuvakuutuksesta korvataan sellaisia toiselle aiheutettuja henkilö- ja esinevahinkoja, joista vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Asiassa on siten kyse siitä, onko syntynyt vahinko syy-yhteydessä vakuutuksenottajan toimintaan ja onko vakuutuksenottaja toiminut tuottamuksellisesti. Voimassa olevan oikeuden mukaan vahingonkorvausvelvollisuus edellyttää tuottamuksellista tekoa tai laiminlyöntiä ja tämän tuottamuksen ja sen seuraamuksen syy-yhteyttä. Näistä näyttötaakka on vahinkoa kärsineellä. Pelkästään se, että jokin vakuutetun toiminta on johtanut vahinkoon, ei tarkoita sitä, että hänelle olisi syntynyt vahingonkorvausvastuu. Alaikäisen osalta tuottamuksen mittapuuna pidetään sellaista huolellisuutta, jota hänen ikäiseltään ja samalla kehitystasolla olevalta voidaan vaatia. Näin ollen alaikäinen syyllistyy tuottamukselliseen vahingon aiheuttamiseen, kun hän menettelee ikäisekseen moitittavalla tavalla.

Toimitettujen selvitysten perusteella vuoto on tapahtunut uima-altaan vedeneristeen yli seinärakenteeseen ja sieltä edelleen asuntoon C11. Vakuutuksenottaja on kertonut, että allas on rakennettu raudoitetulla valetulla vesitiiviillä betonivalulla ilman erillistä vesieristettä viranomaishyväksyttyjen rakennepiirustusten mukaisesti.

Uima-altaan rakentamislupaprosessi on alkanut vuonna 1973. Näin ollen vakuutusyhtiö ei vetoa vuoden 1976 määräyksiin, mutta katsoo, että vahinko on aiheutunut puutteellisesta vedenerityksestä. Vakuutuksenottajalla ei ole ollut mahdollista vaikuttaa vedeneristeen puutteellisuuteen. Jotta vakuutuksenottaja olisi vahingosta korvausvastuussa, tulisi hänen olla menetellyt moitittavasti eli olla toiminut huolimattomasti tai syyllistynyt laiminlyöntiin. Vakuutuksenottajan ei ole myöskään voitu kohtuudella olettaa tietävän puutteista uima-altaan vedeneristyksestä tai itse havaitsevan sitä, sillä vedeneristys sijaitsee rakenteen sisällä. Vahinkoa ei olisi päässyt aiheutumaan, mikäli vedeneristys ei olisi ollut puutteellinen.

Vaikka 1958 voimaantullessa rakennuslaissa ei ollut nimenomaista mainintaa hyvästä rakennustavasta, tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö rakentamisessa olisi tullut noudattaa hyvää rakennustapaa. Rakennusasetuksen 266/1959 kohdan 78 § mukaan rakenteet ja rakennusosien lujuus on kussakin tapauksessa sovitettava rakennuspohjan, rakennusaineen ja kuormituksen mukaan. Rakennus on eristettävä kosteudelta ja tarpeen vaatiessa vedenpaineelta. RT 968.21 (1971) uima-allasta koskevan rakennuskortin mukaan, allashuoneen rakenteet on suunniteltava sellaisiksi, ettei kosteus pääse tunkeutumaan niihin.

Altaan rakenteiden ja eristeiden osalta kunnossapitovastuu on taloyhtiöllä. Vahinko on aiheutunut puutteellisesta vedeneristyksestä eikä vahinkoa näin ollen tule korvata vakuutuksenottajan vastuuvakuutuksesta.

Selvitykset

• H Oy:n 5.4.2019 tekemästä vauriokartoituksesta laadittu, 12.4.2019 päivätty tarkastusraportti.
• Vakuutuksenottajan vahinkoilmoitus 27.6.2019 ja uudelleenkäsittelypyyntö 15.2.2021.
• Vakuutusyhtiön antamat korvauspäätökset 19.7.2019, 8.3.2021 ja 19.3.2021.
• Rakennuslupahakemus, saapumisajankohdaksi päivätty 31.VII.1973.

Vakuutetun kuuleminen

Vesivahingon aiheutti vakuutuksenottajan 8-vuotias lapsi, joka oma-aloitteisesti alkoi täyttämään allasta ja unohti asian. Vahinko kuuluisi tämän perusteella vakuutuksenottajan vastuuvakuutuksesta korvattavaksi. Uima-altaan olisi kuitenkin pitänyt kestää 10 senttimetriä ylimääräistä vettä ja koska se sitä ei kestänyt, syy ei ole lapsessa vaan puutteellisessa vedeneristyksessä, jolloin vahinko kuuluisi asunto-osakeyhtiölle.

Asunto-osakeyhtiön mukaan, jonka hallituksessa vakuutuksenottaja itsekin on, uima-allas on rakennettu silloisten määräysten mukaan, joten eristys ei ole puutteellinen. Vakuutusyhtiöt haluavat vierittää syyn rakennusyhtiölle, jota ei enää ole olemassa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko vakuutuksenottaja asunto-osakeyhtiölain mukaan vahingonkorvausvastuussa aiheutuneesta vahingosta. Jotta Vakuutuslautakunta voi arvioida vakuutuksenottajan vastuuta, on asiassa ensin selvitettävä vahingon syy.

Sovellettavat lainkohdat, rakentamistapaohjeet ja vakuutusehdot

Asunto-osakeyhtiölain 4 luvun 3 §:n (Osakkeenomistajan kunnossapitovastuu) 1 momentin mukaan osakkeenomistajan on pidettävä kunnossa osakehuoneistonsa sisäosat.

Lainkohdan 2 momentin mukaan osakkeenomistajan on hoidettava osakehuoneistostansa huolellisesti ja toteutettava kunnossapitotyönsä siten, että yhtiön vastuulla olevat kiinteistön, rakennuksen tai huoneiston osat eivät rikkoudu. Osakkeenomistaja ei kuitenkaan ole vastuussa tavanomaisesta kulumisesta, joka aiheutuu tilojen käyttämisestä niiden käyttötarkoituksen mukaisesti.

Asunto-osakeyhtiölain 24 luvun 2 §:n (Osakkeenomistajan vahingonkorvausvelvollisuus) 1 momentin mukaan osakkeenomistajan on korvattava vahinko, jonka hän on myötävaikuttamalla asunto-osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen rikkomiseen tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut yhtiölle, toiselle osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle.

Lainkohdan 2 momentin mukaan jos vahinko on aiheutettu rikkomalla 4 tai 5 luvun säännöksiä tai yhtiöjärjestyksen määräyksiä osakkeenomistajan kunnossapitovastuusta tai muutostyöstä, vahinko katsotaan aiheutetuksi huolimattomuudesta, jollei osakkeenomistaja osoita menetelleensä huolellisesti.

Lainkohdan 3 momentin mukaan jos osakkeenomistaja on 1 momentissa tarkoitetulla tavalla aiheuttanut yhtiön kunnossapitovastuulla olevan rakenteen tai laitteen vioittumisen siten, että toisen osakkeenomistajan hallinnassa olevan osakehuoneiston sisäosat vahingoittuvat, yhtiön on korjattava tämän huoneiston sisäosat siten kuin yhtiön kunnossapitovastuusta säädetään 4 luvun 2 §:ssä. Vahingon aiheuttaneen osakkeenomistajan on korvattava yhtiölle kustannukset, jotka aiheutuvat toisen huoneiston korjaamisesta.

Rakennuslain (370/1958) 122 §:n mukaan rakennus on rakennettava siten, että se lujuudeltaan, terveellisyydeltään, paloturvallisuudeltaan ja kauneudeltaan tyydyttää kohtuulliset vaatimukset.

RT 968.21 (1971):
Kohta 9 (Allashuoneen rakenteet) Allashuoneen rakenteet on suunniteltava sellaisiksi, ettei kosteus pääse tunkeutumaan niihin tai siten, että kosteus poistetaan rakenteista tehokkaalla tuuletuksella.

Tapaukseen sovellettavien, 1.7.2018 alkaen voimassa olleiden, yksityishenkilön vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan F400.2 (Vakuutetut) mukaan vakuutettuina ovat vakuutuksenottaja ja muut hänen kanssaan samassa taloudessa vakinaisesti asuvat henkilöt.

Ehtojen kohdan F400.4.1.1 (Korvattavat vahingot) mukaan vakuutuksesta korvataan yksityishenkilönä toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuksen voimassaoloalueella vakuutuskauden aikana ja josta vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Asian arviointi

Vahingon syy
Vakuutusyhtiö on tapauksessa katsonut, etteivät vakuutetut vastaa vahingosta, koska vahinko on aiheutunut puutteellisesta vedenerityksestä, johon vakuutetut eivät ole voineet vaikuttaa. Asunto-osakeyhtiö on katsonut vahingon aiheutuneen altaan ylitäytöstä.

Asiassa on riidatonta, että kiinteistön rakennuslupa on haettu ennen vuoden 1976 heinäkuuta. Rakennuslupaa haettaessa voimassa olleen rakennuslain mukaan rakennus on rakennettava siten, että se lujuudeltaan, terveellisyydeltään, paloturvallisuudeltaan ja kauneudeltaan tyydyttää kohtuulliset vaatimukset. Tämän lisäksi vakuutusyhtiö on vedonnut rakennustietosäätiön laatimaan uima-allasta koskevaan rakennuskorttiin RT 968.21, jonka mukaan allashuoneen rakenteet on suunniteltava sellaisiksi, ettei kosteus pääse tunkeutumaan niihin.

Vakuutuslautakunnalle on jäänyt asiassa esitetyn perusteella epäselväksi, millainen vedeneristys altaassa on ollut sekä millainen vedeneristys altaassa olisi vakuutusyhtiön kannan mukaan pitänyt olla vedottu rakennusluvanaikainen sääntely huomioiden. Lautakunta katsoo, ettei tapahtunut vesivahinko yksinään riitä osoittamaan vedeneristyksen puutteellisuutta arvioitavana olevassa tapauksessa, jossa altaan ylitäytöstä ei ole osapuolten kesken erimielisyyttä ja allas on ennen tapahtunutta kestänyt käyttöä yli 40 vuotta ilman todettuja vuotoja. Vakuutuslautakunta katsoo edellä mainitun perusteella osoitetuksi, että huoneistolle aiheutunut vahinko on johtunut altaan täyttämisestä yli sallitun rajan.

Vastuun arviointi
Vahingon korvaaminen vastuuvakuutuksesta edellyttää sitä, että jompikumpi vakuutetuista – vakuutuksenottaja tai hänen lapsensa – olisi vahingonkorvausvastuussa vahingosta. Asunto-osakeyhtiö ei ole kuitenkaan valituksessaan vedonnut lapsen korvausvastuuseen, jolloin arvioitavaksi jää asunto-osakeyhtiölain osakkeenomistajan vastuuta koskevien säännösten perusteella määräytyvä vakuutuksenottajan vahingonkorvausvastuu. Jos vahinko on aiheutunut osakkeenomistajan syyksi luettavasta tuottamuksesta, vastaa osakkeenomistaja asunto-osakeyhtiölle aiheutuneista korjauskustannuksista.

Osakkeenomistajalla on asunto-osakeyhtiölain 4 luvun 3 §:n perusteella kunnossapitovastuu ja huolenpitovelvollisuus huoneistostaan. Tässä tapauksessa vesivahinko ei ole johtunut osakkeenomistajan kunnossapitovastuulle kuuluvan huoneiston tai sen laitteiden viasta vaan lapsen toiminnasta uima-allasta täyttäessään. Siten osakkeenomistajan vahingonkorvausvastuun arviointiin vaikuttaa ennen kaikkea lainkohdan 2 momentissa säädetty huolenpitovelvollisuus. Tämä sisältää lain esitöiden (HE 24/2009 vp s. 88) mukaan sen, että huoneistoa sekä siellä mahdollisesti olevia yhtiön asennuksia ja laitteita käytetään normaalilla tavalla. Huolelliseen käyttöön kuuluu myös tapauskohtaisesti ratkaistava huoneiston tarkastusvelvollisuus (Asunto-osakeyhtiölaki kommentaari, Kuhanen ym. 2010, s. 977).

Asunto-osakeyhtiölain 24 luvun 2 §:n mukaan osakkeenomistajan vahingonkorvausvastuu yhtiöön nähden edellyttää, että vahinko on aiheutettu tahallaan tai huolimattomasti myötävaikuttamalla asunto-osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen rikkomiseen. Vahingonkärsijän on lain esitöiden mukaan yleensä osoitettava vahingonkorvausvastuuta koskevien yleisten periaatteiden mukaisesti säännöksen tai yhtiöjärjestyksen määräyksen rikkominen, vahinko ja sen määrä sekä syy-yhteys (HE 24/2009 vp s. 37). Jos vahinko on aiheutettu rikkomalla asunto-osakeyhtiölain 4 luvun säännöksiä osakkeenomistajan kunnossapitovastuusta, osakkeenomistajan on 24 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan osoitettava menetelleensä huolellisesti.

Korkein oikeus on katsonut osakkeenomistajan huolenpitovelvollisuutta ja korvausvastuuta toisen aiheuttamasta vahingosta koskeneessa tapauksessa KKO 2016:33, että huoneistonsa vuokralle antaneen osakkeenomistajan on aiheen siihen ilmaantuessa huolenpitovelvollisuutensa perusteella huolehdittava siitä, ettei vuokralainen vahingoita asunto-osakeyhtiön kunnossapitovastuuseen kuuluvia kiinteistön osia, ja puututtava tietoonsa tulleeseen huoneiston epäasianmukaiseen käyttöön. Osakkeenomistaja voi kuitenkin tavallisesti luottaa siihen, että vuokralainen toimii asianmukaisesti, eikä osakkeenomistaja ole vastuussa sellaisesta vuokralaisen menettelystä aiheutuneesta vahingosta, josta hän ei ole tiennyt eikä voinut tietää tai jota hänen ei ole ollut mahdollista tavanomaisella huolellisella toiminnalla estää. Arvioitaessa sitä, onko osakkeenomistaja vastuussa huolenpitovelvollisuuden rikkomisen perusteella, Korkein oikein piti merkityksellisenä sitä, onko osakkeenomistaja omalla huolimattomalla menettelyllään myötävaikuttanut vahinkoon.

Vakuutuslautakunta katsoo vakuutuksenottajan vastuun edellyttävän tässä tapauksessa sitä, että hänen voidaan todeta laiminlyöneen asunto-osakeyhtiölain 4 luvun 3 §:n 2 momentin mukaisen huolenpitovelvollisuutensa ja myötävaikuttaneen näin vahingon aiheutumiseen. Vastuu edellyttää myös vakuutuksenottajan omaa huolimattomuutta, jonka osalta tulee sovellettavaksi asunto-osakeyhtiölain 4 luvun säännösten rikkomistapauksissa tuottamusolettama.

Nyt arvioitavassa tapauksessa on riidatonta, että vakuutuksenottaja on ollut tietoinen kodissaan sijainneen altaan sallitusta täyttörajasta. Lisäksi asiassa on riidatonta se, että allas on täytetty reilusti yli sallitun rajan vakuutuksenottajan lapsen toimesta, ja että allas on ollut täytettynä yli sallitun rajan myös tapahtuman jälkeen vauriotarkastusajankohtana. Vakuutuslautakunta katsoo, että jos osakkeenomistajan asuntoon kuuluu uima-allas, hänen tulee noudattaa allasta koskevia käyttö- ja turvallisuusmääräyksiä ja valvoa, että myös mahdolliset muut asunnossa oleskelevat henkilöt, esimerkiksi perheenjäsenet, noudattavat määräyksiä. Tapauksessa määräyksiä on kuitenkin rikottu, joten vakuutuksenottajana olleen osakkeenomistajan on katsottava laiminlyöneen asunto-osakeyhtiölain mukaisen huolenpitovelvollisuutensa. Kun asiassa ei ole osoitettu vakuutuksenottajan menetelleen huolellisesti, lautakunta katsoo vakuutuksenottajan vastaavan vahingosta asunto-osakeyhtiölain 24 luvun 2 §:n nojalla.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan vahingon vakuutuksenottajan vastuuvakuutuksesta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros                                                                                  
Sihteeri Tykkä

Jäsenet:
Haapasaari
Karimäki,
Korpiola