Tapahtumatiedot
Vakuutuksenottaja K Oy oli vastannut R Oy:n aliurakoitsijana erään virastorakennuskokonaisuuden pihakannen korjausurakan purkutyöstä. Purkutyön aikana oli 30.7.2018 havaittu, että vettä oli päässyt vuotamaan pihakannen alapuolisiin toimistotiloihin liikuntasaumojen kautta kahdesta kohdasta sekä vanhasta läpiviennistä. Vesivahinkokatselmuksesta 1.8.2018 tehdyn pöytäkirjan mukaan vahingot olivat aiheutuneet K Oy:n huolimattomasta työstä kattokaivojen tukkeuduttua purkujätteestä, suojavaneroinnin puuttumisesta vesieristeen päältä ajoväylillä sekä betonilaatan purkutyössä käytetyn pienkuormaajan nostopiikkien vaurioitettua vedeneristekermiä. Pihakannen istutusaltaan betonin timanttisahauksen yhteydessä 15.8.2018 sahausvettä oli uudelleen päässyt vuotamaan alapuolisiin tiloihin vanhojen katkaistujen putkilävistysten kautta. Vettä oli vuotanut alapuolisiin tiloihin myös 6.9.2018 katon liikuntasauman kautta ja 23.10.2018 kaivon kohdalta.
R Oy oli vaatinut käräjäoikeudessa 19.11.2019 vireille tulleella kanteella K Oy:ltä muun muassa yhteensä 116 305,86 euron vahingonkorvausta urakkakohteessa 30.7.2018, 31.7.2018, 14.8.2018, 6.9.2018 ja 28.10.2018 havaittujen vesivahinkojen aiheuttamista kustannuksista. K Oy oli asetettu 22.4.2021 konkurssiin, joka raukesi varojen vähyyden vuoksi 25.11.2021. Käräjäoikeus velvoitti 10.2.2022 antamallaan tuomiolla K Oy:n suorittamaan R Oy:lle muun muassa sen vesivahinkokustannuksista vaatiman määrän.
Korvausta urakkakohteen vesivahingosta oli haettu myös K Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta. Vakuutusyhtiö kieltäytyi korvaamasta vahinkoa päätöksellään 20.9.2021. Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvattu vahinkoa omaisuudelle, joka vahinkoa aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin aikana oli vakuutuksenottajan suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena, kun otettiin huomioon vakuutuksenottajan toiminnan tai vahinkoa aiheuttaneen työsuorituksen luonne ja sen välitön vaikutuspiiri. Vakuutuksesta ei myöskään korvattu sellaista taloudellista vahinkoa, joka ei ollut yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon eikä vahinkoa siltä osin kuin korvausvastuu perustui yksinomaan sopimukseen. Vakuutusyhtiö vetosi siihen, että korvausvaatimuksen mukaan vahinkoja oli aiheutunut työalueen alapuolisille tiloille, joiden suojaaminen oli urakkasopimuksen mukaan kuulunut K Oy:lle. Timanttisahaukseen liittyi aina riski siinä käytetyn ja vapautuvan veden vuoksi. K Oy:n oli tullut betonin purkutyössä huolehtia siitä, että työalueen alapuolella olleet tilat suojattiin niin, ettei vesi päässyt aiheuttamaan vahinkoa.
Asiakkaan valitus
R Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta vaatien vakuutusyhtiötä korvaamaan käräjäoikeuden 10.2.2022 antaman tuomion mukaiset 116 305,86 euron vesivahinkokustannukset päätöksen mukaisine viivästyskorkoineen K Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta. R Oy:n mielestä vakuutusyhtiön tulkinta siitä, että K Oy:n suojausvelvollisuus oli ulottunut myös työkohteena olleen pihakannen alapuolisiin toimistotiloihin, oli virheellinen. Vakuutuksen rajoitusehdon mukaan suojausvelvollisuus ulottui työsuorituksen kohteen eli pihakannen lisäksi työsuorituksen välittömään vaikutuspiiriin. Pihakannen alapuoliset tilat eivät olleet purkutyön välittömässä vaikutuspiirissä eikä purku-urakoitsijaa ollut voitu kohtuudella vaatia suojaamaan niitä. Rajoitusehtoa tuli tulkita suppeasti. Vakuutusyhtiön laajentava tulkinta supisti vastuuvakuutuksen kattavuutta merkittävästi ja jätti yllättävällä tavalla tyypillisiä vastuuvakuutuksella katettavia riskejä vakuutuksen ulkopuolelle.
Tilanteen kohtuuttomuutta R Oy:n kannalta korosti se, että K Oy:ltä ei voinut saada korvausta konkurssin rauettua varojen vähyyden vuoksi. R Oy on vedonnut Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 738/10 (2011), jossa oli kyse kattokorjausurakan yhteydessä sattuneesta vesivahingosta, kun suojauksesta huolimatta sadevettä oli päässyt rakennuksen rakenteisiin. Lautakunnan mukaan rajoitusehdon mukaisena suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena omaisuutena oli pidettävä talon kattorakenteita ja yläpohjaa. Muut rakenteet eivät olleet kattokorjausyrityksen huolehdittavana vakuutusehtojen tarkoittamalla tavalla, ja niiden osalta korvaus tuli maksaa korjausyrityksen vastuuvakuutuksesta. Ratkaisun oikeusohjetta soveltaen K Oy:n suojausvelvoite ei ollut ulottunut pihakannen alapuolisiin tiloihin, joten korvaus tuli maksaa.
R Oy on lisäkirjelmässään 27.6.2022 toistanut vaatimuksensa ja lausunut pitävänsä vakuutusyhtiön menettelyä hyvän vakuutustavan vastaisena siltä osin kuin vakuutusyhtiö oli esittänyt lautakunnassa uusia perusteita korvauksen epäämiselle. Vakuutusyhtiöllä oli ollut korvauspäätöstä tehdessään käytössään kaikki olennaiset tiedot, joihin se oli nyt uusina epäämisperusteinaan vedonnut. Menettely ei ollut korvauksen hakijan kannalta kohtuullinen eikä vakuutusyhtiöllä ollut enää tässä vaiheessa oikeutta vedota uusiin epäämisperusteisiin, sillä korvauksen hakijan tuli voida luottaa korvauspäätöksen sisältöön.
K Oy:n suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen osalta R Oy on toistanut lausumansa ja pitänyt ristiriitaisena sitä, että vakuutusyhtiö oli toisaalta väittänyt K Oy:n ja R Oy:n vastuun olleen tältä osin epäselvä, ja ettei K Oy:n työssä ollut osoitettu olleen virhettä. R Oy:n mielestä oli olennaista, olivatko pihakannen alapuoliset tilat olleet rajoitusehdon mukaisesti purkutyön välittömässä vaikutuspiirissä. Epäselvää ehtokohtaa tuli tulkita asiakkaan eduksi.
R Oy:n mielestä vakuutusyhtiön uudet korvauksen epäämisperusteet tuli ensisijaisesti hylätä hyvän vakuutustavan vastaisesti liian myöhään esitettyinä. Toissijaisesti, kosteudesta ja vedestä aiheutuvia vahinkoja koskevaa rajoitusta ei voitu soveltaa vahinkoon, koska vesivahingot eivät olleet syntyneet vähitellen, vaan K Oy:n huolimattomasta purkutyöstä, jossa oli muun muassa rikottu vesieristeitä. Sopimusvastuuta koskevalla rajoitusehdolla ja R Oy:n ja K Oy:n aliurakkasuhteella ei ollut merkitystä, sillä K Oy:n vahingonkorvausvastuu syntyi joka tapauksessa suoraan vahingonkorvauslain nojalla.
Siltä osin kuin vakuutusyhtiö oli vedonnut väittämäänsä R Oy:n omaan tuottamukseen, R Oy on lausunut K Oy:n sääsuojaa koskeneen sähköpostin 10.9.2018 sisältäneen pelkkiä oikeudenkäyntiin liittyneitä väitteitä, joilla ei ollut vakuutusyhtiön käsitystä tukevaa näyttöarvoa. K Oy oli oikeudenkäynnissä luopunut vetoamasta väitteeseen. Purku-urakka oli aikataulutettu niin, että pihakantta purettiin vaiheissa erikseen ylä- ja alapihalla. Työ oli sovittu suoritettavaksi siten, että vesieristettä rikkomattomat purkutoimenpiteet tehtiin ennen sääsuojan rakentamista ja vesieriste poistettiin vasta sääsuojan rakentamisen jälkeen. K Oy ei kuitenkaan ollut noudattanut tätä, vaan se oli rikkonut vesieristeen ennen sääsuojaa. Lisäksi huomattava osa vahingoista oli syntynyt vesisahauksessa käytetystä vedestä. Sääsuojalla ei ollut vaikutusta näihin vahinkoihin. Väite R Oy:n omasta tuottamuksesta oli perusteeton.
Korvausvaatimusten yksilöinnin osalta R Oy vedonnut haastehakemukseensa 19.10.2019 oikeudenkäynnissä K Oy:tä vastaan. Eräiltä osin vaatimusten perusteet ilmenivät purku-urakan taloudellisen loppuselvityksen pöytäkirjan kohdasta 11, Sovitut lisäkorvaukset/Tilaajan vaatimukset, sekä pöytäkirjan liitteistä.
Vakuutusyhtiön esittämän vanhentumisväitteen R Oy on lausunut perustuneen siihen, että vakuutusyhtiö oli pilkkonut vesivahingot erillisiksi korvausasioiksi, joilla kullakin oli oma vuoden vanhentumisaikansa. Konstruktio oli keinotekoinen eikä sopusoinnussa sen periaatteen kanssa, että vanhentumismääräyksiä tuli tulkita suppeasti. Väite siitä, ettei vakuutusyhtiölle ollut määräajassa ilmoitettu 6.9.2018 ja 23.10.2018 tutkituista vuotovahingoista, oli väärä. R Oy:n edustajan sähköpostista 1.7.2019 vakuutusyhtiön edustajalle ilmeni, että R Oy oli lähettänyt vakuutusyhtiölle tiedot 30.7.2018 - 23.10.2018 välisistä vahingoista. Vakuutussopimuslain 73 §:n 1 momentin mukaan korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastettiin ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta.
Vanhentumista tuli tarkastella korvauksen hakijan eli tässä tapauksessa R Oy:n näkökulmasta. R Oy:lle oli vakuutussopimuslain mukaan syntynyt oikeus vaatia korvausta K Oy:n vastuuvakuutuksen perusteella, kun K Oy oli asetettu konkurssiin 22.4.2021. Tämänkin perusteella oli selvää, ettei R Oy:n oikeus saada korvausta ollut vanhentunut.
R Oy on toistanut asiassa esittämiään seikkoja lisäkirjelmässään 24.8.2022. Vesivahingot pihakannen alapuolisille tiloille olivat syntyneet K Oy:n huolimattomasta purkutyöstä. Kyse oli satunnaisen virheen aiheuttamasta tapahtumasta. Vakuutusyhtiöllä oli todistustaakka rajoitusehdon soveltumisesta, eikä se ollut esittänyt näyttöä väitteidensä tueksi. Väite K Oy:n puuttuneesta tuottamuksesta oli outo vakuutusyhtiön toisaalta väitettyä K Oy:n laiminlyöneen suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteensa. Sääsuojalla tai sen puuttumisella ei ollut vaikutusta vahinkoihin. Huomattava osa vedestä oli ollut peräisin vesisahauksesta, ja K Oy oli rikkonut vesieristeet piikkaamalla. Työ oli tehty vastoin sovittua ennen sääsuojan valmistumista. Urakan taloudellisen loppuselvityksen pöytäkirja osoitti alan ammattilaisten yhteisen ja dokumentoidun näkemyksen vahinkojen määrästä, jota ei ollut syytä epäillä vääräksi.
Vanhentumisväitteen osalta R Oy on lausunut, ettei kyse ollut useasta eri korvausasiasta, vaan yhdestä kokonaisuuden muodostaneesta vakuutustapahtumasta. Vanhentumista tuli arvioida vakuutusehtojen ja lain sanamuodon mukaisesti korvauksen hakija R Oy:n näkökulmasta. R Oy oli saanut tietää vakuutussopimuslain 67 §:n mukaisesta itsenäisestä oikeudestaan vakuutuskorvaukseen vasta, kun K Oy oli asetettu konkurssiin 22.4.2021. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastettiin ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta. Se oli tapahtunut riidanalaisten vahinkojen osalta viimeistään 1.7.2019 R Oy:n edustajan ilmoitettua vahingoista sähköpostitse vakuutusyhtiölle. Vakuutusyhtiöllä oli tosiasiallisesti ollut korvauksen hakijalta saatu tieto vahingosta.
Lisäkirjelmissään 17.11.2022 ja 27.12.2022 R Oy on toistanut asiassa lausumansa. Sen mielestä vesivahingon syntyminen pihakannen alapuolisille tiloille ei ollut etukäteen niin selvää, että vahinko olisi jo lähtökohtaisesti jäänyt vastuuvakuutuksen ulkopuolelle. Ei ollut ollut selvää, että pihakannen saumat tulisivat vuotamaan ja että sitä kautta alapuolisille tiloille tulisi vesivahinko. Purku-urakoitsijan suojeluvelvoitetta ja vakuutuksen rajoitusehtoa ei tullut venyttää kattamaan kaikkea pihakannen alapuolista omaisuutta, mihin vesivahingon aiheuttanut vesi oli sattunut valumaan.
Vaikka vastoin R Oy:n näkemystä kyseen katsottaisiin olleen eri vakuutustapahtumista, sen sähköposti-ilmoitus vahingosta 1.7.2019 oli tehty ajoissa. Vakuutusyhtiön väite siitä, ettei R Oy:n sähköposti-ilmoitus katkaissut vanhentumisaikaa, oli väärä. K Oy:n konkurssin 22.4.2021 johdosta R Oy:llä oli suora kanneoikeus vakuutusyhtiötä kohtaan. Väite R Oy:lle syntyvästä paremmasta oikeudesta oli virheellinen. K Oy:n konkurssin johdosta R Oy:lle oli syntynyt itsenäinen oikeus korvaukseen. Se ei perustunut K Oy:n siirtämään oikeuteen vaan suoraan lakiin. Vakuutusyhtiö oli myöntänyt, että sille 16.8.2018 ilmoitetut vahingot eivät olleet vanhentuneet. R Oy:tä koskenut vanhentumisaika ei voinut alkaa ennen kuin se oli saanut tietää K Oy:n konkurssista.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on kiistänyt R Oy:n vaatimuksen toistaen korvauspäätöksessään lausumansa ja huomauttaen, ettei käräjäoikeuden tuomio 10.2.2022 sitonut sitä. Vakuutusehtojen kohdan 5.3 rajoituksen osalta vakuutusyhtiö on lausunut, että käsiteltävä asia erosi oleellisilta osin ratkaisusuosituksesta VKL 738/10 (2011). R Oy oli pääurakoitsijana antanut pihakannen purkamisen K Oy:n tehtäväksi. Aliurakasta oli sovittu suullisesti, joten sopimuksen ehtojen todentaminen oli vaikeaa. R Oy oli itsekin todennut haastehakemuksessaan, että sen laatima urakkasopimusluonnos vastasi pääosin osapuolten sopimaa, mutta se oli palaverin jälkeen lisännyt luonnokseen täydennyksiä yksityiskohdista. Osapuolten vastuut asiassa eivät olleet suojausvelvoitteen osalta selviä.
R Oy:n haastehakemuksen mukaan K Oy:n oli tullut huolehtia omasta työsuorituksestaan niin, että se ei aiheuttanut vesivahinkoja liitännäisille tiloille. Varsinainen purkutyössä vaadittu suojaus oli kuulunut K Oy:lle lukuun ottamatta sääsuojaa. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan asiassa oli riidatonta, että vastuu sääsuojasta oli ollut R Oy:llä, mikä vastaisi katon suojausvelvollisuutta ratkaisussa VKL 738/10. R Oy oli perustanut vaateensa siihen, että K Oy:n olisi tullut huolehtia siitä, etteivät vesieristeet rikkoutuneet ennen sääsuojan rakentamista ja että purkutyössä lisäksi vaadittu suojaus oli kuulunut K Oy:lle.
S Oy:n laatiman 6.4.2018 päivätyn purkutyöselostuksen mukaan aiemman pihakansikorjaustyön yhteydessä oli havaittu, että rakenne sisälsi paljon seisovaa vettä, mikä tuli ottaa huomioon purkutyössä, jottei vesi päässyt valumaan alapuolen sisätiloihin. Näin ollen jo ennen urakkaa oli tiedetty, että alapuolisiin tiloihin kohdistui sääoloista riippumattakin vesivahinkoriski. Kosteuskartoitusraporttien perusteella kaikkia vuotokohtia tai vuodon syitä ei ollut saatu selvitettyä. Vuodoissa oli ollut pääosin kyse siitä, että liikuntasaumat, huonokuntoinen vesieriste tai läpiviennit olivat vuotaneet vettä pihakannen alapuolisiin tiloihin.
K Oy oli suorittanut purku-urakkaa suunnitelman mukaisesti. Työtapa oli ollut sekä tilaajan että R Oy:n hyväksymä. R Oy ei ollut osoittanut K Oy:n työssä virheitä, joihin se perusti vaatimuksensa. Pöytäkirjassa 1.8.2018 todettiin, että vanhat läpiviennit kuten kaivot, valaistusjohdot ja putkijakotukit oli esitetty reikäkuvissa. Niiden purkamisessa tuli noudattaa erityistä huolellisuutta ja tehdä työnaikainen suojaus vesivahinkojen estämiseksi. Vanhojen eristelevyjen alle jäänyt sadevesi oli erityisesti otettava huomioon ja poistettava sekä huomioitava liikuntasaumojen kohdat. Kiinteistön edustaja oli edellyttänyt arkistointitilojen suojausta liikuntasaumojen alle tuotavilla pressuilla.
Vakuutusyhtiön mielestä K Oy:n työsuoritukseen oli olennaisena osana kuulunut alapuolisten tilojen vesivahingon riski. Purkutyöselostuksen 6.4.2018 mukaan suojausvelvollisuuden piiriin olivat kuuluneet myös pihatasojen alapuoliset suojaustoimenpiteet. Ne olisi tullut toteuttaa erityisesti liikuntasaumojen ja läpivientien kohdalla. Suojauksia ei ollut tehty tältä osin lainkaan. R Oy:n vastuulla ollut sääsuoja oli saatu paikalleen vasta 10.8.2018 ja sitä oli sen jälkeenkin paranneltu. Vakuutusyhtiön mielestä alapuoliset tilat olivat olleet toiminnan ja työsuorituksen luonne huomioon ottaen rajoitusehdon tarkoittamalla tavalla toiminnan välittömässä vaikutuspiirissä.
Vakuutusyhtiö on vedonnut myös vakuutusehtojen kohdan 5.11 rajoitukseen, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvattu kosteudesta tai vedestä aiheutuneita vahinkoja. Vakuutus korvasi kuitenkin vahingon, jonka syynä oli satunnaisen virheen aiheuttama tilapäinen tapahtuma tai olosuhde taikka se, että rakennukseen tai laitteeseen oli syntynyt vika tai puute äkillisesti ja arvaamattomasti. Lisäksi edellytettiin, että myös vahingon syntyminen edellä mainitut edellytykset täyttävän syyn seurauksena oli tapahtunut äkillisesti, odottamattomasti ja nopeasti, eikä perustunut hitaaseen, vähitellen tapahtuvaan vaikutukseen, tai jatkettuun tekoon tai laiminlyöntiin taikka muutoin toistuviin tapahtumiin.
Vakuutuksen korvauspiiriin eivät lähtökohtaisesti kuuluneet kosteudesta tai vedestä aiheutuneet vahingot. Vesivahingot olivat johtuneet siitä, että purku-suunnitelman mukainen jo etukäteen tiedetty riski oli toteutunut. Vahingon syy ei ollut satunnaisen virheen aiheuttama tilapäinen tapahtuma tai olosuhde. Rakennukseen tai laitteeseen ei myöskään ollut syntynyt vika tai puute äkillisesti tai arvaamattomasti. Vesivahinkoja oli aiheutunut lukuisten vanhojen läpivientien, rakenteiden ja ikkunoiden välisten tiivisteiden, vedeneristysten puutteiden ja liikuntasaumojen johdosta. Rakenteet eivät olleet ennestäänkään tiiviit tai niiden tiiveys oli purettaessa väkisinkin kärsinyt. Vesivahingot eivät olleet syntyneet äkillisesti, odottamattomasti ja nopeasti. Erillisiä vuotoja oli todettu heinäkuun lopun 2018 ja 23.10.2018 välisenä aikana useita. Vuodot olivat syntyneet rajoitusehdon tarkoittamalla tavalla jatketun teon tai laiminlyönnin taikka muutoin toistuneiden tapahtumien perusteella.
Mikäli R Oy katsoi K Oy:n vastanneen vesivahingoista pelkästään sopimuksen perusteella, eivät vahingot kuuluneet vakuutuksen piiriin sopimusvastuuta koskevan rajoitusehdon vuoksi. Vakuutusehtojen kohdan 5.7 mukaan vakuutuksesta ei korvattu vahinkoa siltä osin kuin korvausvastuu perustui sopimukseen, takuuseen tai muuhun sitoumukseen, ellei tällaista korvausvastuuta ollut ilman mainittua sitoumusta. Suullisesti tehdyn sopimuksen sisällöstä ei ollut osapuolten yksimielistä näkemystä.
Ellei rajoitusehtojen katsottu sulkevan vakuutusyhtiön korvausvelvollisuutta pois, korvausta ei tullut suorittaa, koska vakuutusyhtiön mielestä K Oy ei ollut vahingoista vahingonkorvausvastuussa. K Oy oli tehnyt purkutyön aliurakoitsijana R Oy:n työnjohdon alla hyväksytyn suunnitelman mukaisesti. Vakuutusyhtiön tietämän mukaan R Oy ei ollut vaatinut muuttamaan työtapaa. Työ oli tehty R Oy:n tiukan aikataulun mukaan. Tilaaja ja R Oy olivat tienneet purkutavasta ja vanhan vesieristeen kestävyyteen liittyneestä riskistä. Nämä seikat ilmenivät osapuolten sähköpostiviesteistä.
K Oy:n edustaja oli sähköpostissaan 16.8.2018 todennut, ettei alapuolisten tilojen suojaus ollut kuulunut K Oy:lle ja ettei alapuolisia tiloja ollut suojattu. Siten suojaustarpeesta oli osapuolten välillä keskusteltu. Koska urakasta ei ollut kirjallista sopimusta, jäivät vastuukysymykset epäselviksi. R Oy oli kuitenkin perustanut vaatimuksensa juuri siihen, ettei suojausta ollut tehty asianmukaisesti. Vakuutusyhtiö on vedonnut 6.4.2018 päivätyn purkutyöselostuksen sisältöön. R Oy oli 3.9.2018 lukien käyttänyt työmaalla purkutehtävissä myös omia työntekijöitään. Työt oli tehnyt 19.10.2018 lukien joku muu taho kuin K Oy.
Vakuutusyhtiön mielestä R Oy ei ollut näyttänyt, mistä havaitut vesivahingot olivat johtuneet. Vuodon havaitseminen ei suoraan kertonut, milloin, mistä syystä ja mitä kautta vuotovesi oli joutunut rakenteisiin ja valunut pihakannen alapuolisiin tiloihin. Kosteuskartoitusraporteista saattoi päätellä vain, että purkutyöhön liittynyt etukäteen tiedetty vesivahinkojen riski oli toteutunut. Oli tiedetty, että hyväksytyssä purkutavassa vesieriste saattoi rikkoutua tai että se oli jo ennestään ollut puutteellinen. R Oy:n työnjohdon oli tullut etukäteen suunnitella ja johtaa purkutyötä asianmukaisia työtapoja käyttäen yhdessä purku-urakoitsijan kanssa.
Haastehakemuksessaan mainitun mukaisesti R Oy oli maksanut K Oy:lle urakasta enemmän kuin koko urakkahinnan. R Oy ei ollut osoittanut reklamoineensa työtavoista tai työn laadusta, vaan vain aikataulusta. K Oy:n väitetystä vastuusta huolimatta urakkahinta oli maksettu. Mainituilla perusteilla R Oy ei ollut osoittanut K Oy:n tuottamusta vesivahinkoihin eikä niiden syy-yhteyttä K Oy:n tuottamukselliseen toimintaan.
Kyse ei myöskään ollut yhdestä vesivahingosta, vaan ainakin viidestä eri aikaan havaitusta vuotovahingosta, joissa kussakin oli ollut useita erillisiä vuotokohtia. 30.7. ja 31.7.2018 todettujen vesivahinkojen osalta R Oy oli esittänyt, että vahingot olisivat aiheutuneet purkujätteiden estettyä veden valumisen kaivoon. Jos kansi olisi ollut tiivis, padottunutkaan vesi ei olisi mennyt rakenteiden läpi. K Oy oli kiistänyt ajaneensa kuormaajalla huovan päällä, eikä R Oy ollut näyttänyt K Oy:n rikkoneen eristeitä ja vuotojen syy-yhteyttä K Oy:n tuottamukseen. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan pihakannen vesieriste oli ollut käyttöikänsä päässä ja huonokuntoinen. R Oy:n toimittamien asiakirjojen perusteella vaikutti siltä, että työtä oli tehty kovassa aikapaineessa. Työtapojen valinnassa ja suojausten tekemättä jättämisellä oli otettu tietoinen vahingon riski.
Noin 14.8.2018 todettujen vesivahinkojen syynä olivat edelleen liikuntasaumojen vuodot, julkisivuikkunoiden lasin ja tiivisteen välistä syntyneet vuodot sekä vuodot katon rakenteiden liittymäkohdista. Vielä yhdeksi syyksi oli osoittautunut kaksi vanhaa putkilävistystä, joista K Oy:n sahauksessa käyttämä vesi oli valunut alapuolisiin tiloihin. Kyse ei ollut K Oy:n tuottamuksesta. Sahausvesi oli valunut alapuolen tiloihin, koska pihakansi ei ollut tiivis. Kyse oli siitä, ettei suojauksia ollut tehty asianmukaisesti. K Oy:n edustaja oli sähköpostissaan 10.9.2018 reklamoinut siitä, ettei sääsuoja ollut 7.9.2018 valmis. Purkutyön tiedetyt riskit olivat toteutuneet eikä R Oy ollut osoittanut K Oy:n tuottamusta.
Myös 6.9.2018 havaituissa vesivahingoissa oli muun muassa ollut kyse liikuntasaumojen vuodoista. Yhden tilan osalta vuotokohdan tarkka sijainti ei ollut selvinnyt. Tuossa vaiheessa purkutöitä oli ollut tekemässä jo R Oy:n 3.9.2018 urakkaan hankkimia ylimääräisiä purkajia. K Oy:n tuottamus sekä syy-yhteys tuottamuksen ja vahinkojen välillä oli osoittamatta.
Myöhemmin 23.10.2018 oli todettu kaivon kohdalla vuotoja. Muistioiden mukaan 19.10.2018 alkaen loput työt eivät enää olleet K Oy:llä. K Oy:n tuottamusta sekä syy-yhteys tuottamuksen ja vahinkojen välillä oli osoittamatta. Kaikkiin mainittuihin vahinkoihin soveltuivat myös rajoitusehdot suojausvelvoitteen alaisesta omaisuudesta, kosteudesta ja sopimusvastuusta.
Mikäli vastoin yhtiön käsitystä K Oy:n katsottaisiin olleen korvausvastuussa vuotovahingoista, oli myös R Oy vastuussa omista laiminlyönneistään ja virheistään. R Oy:llä oli ollut omat tehtävänsä ja vastuunsa purkutyön suunnittelussa, aikatauluttamisessa, suojauksissa, työnjohdossa ja työtavoissa. K Oy:n edustajan 10.9.2018 R Oy:lle lähettämän sähköpostin mukaan sääsuoja yläpihan osalta ei ollut valmis 7.9.2018 eli 30.7.2018, 31.7.2018, 14.8.2018 ja 6.9.2018 tutkittujen vesivahinkojen osalta. Siten R Oy:llä ei ollut oikeutta saada korvausta koko vahingon määrästä, vaikka myös K Oy:llä olisi tuottamusta.
Vakuutusyhtiö on kiistänyt R Oy:n vaatimuksen myös määrältään. R Oy ei ollut eritellyt korvattavaksi vaatimiaan kuluja vahingoittain. Jokainen erillinen vahinko tuli arvioida itsenäisesti. Jos vakuutusyhtiöllä joitain osin oli korvausvastuu, tuli vahingon määrä erikseen selvittää. Korvattaviksi voitiin katsoa purku- ja uudelleenrakennuskulut sekä kuivurivuokrat. Lisäselvitystä edellyttivät R Oy:n vaatimukset vuokralainen K:n 14 000 euron haittakorvauksesta, tilaajan 10 204 euron muuttokustannuksista, vuokralainen T:n 33 621 euron vuokranalennusvaatimuksesta, tilaajan 12 908 euron urakkakustannuksista sekä vuokralainen K:n 30 653 euron muuttokustannuksista. Mainitut vaatimukset olivat yksilöimättömät eikä osaan vaadituista määristä välttämättä ollut perustetta.
K Oy:n edustaja oli soittanut vesivahingosta vakuutusyhtiölle 16.8.2018 tekemättä kuitenkaan tarkempaa selvitystä ja vahinkoilmoitusta asiasta. Vahinko oli otettu käsittelyyn R Oy:n antaman selvityksen perusteella 17.6.2021 K Oy:n konkurssin jälkeen. K Oy:n 16.8.2018 tekemän ilmoituksen vuoksi vakuutusyhtiö ei ollut vedonnut vanhentumiseen. Vakuutusyhtiölle ei sen sijaan ollut ilmoitettu 6.9.2018 ja 23.10.2018 tutkituista vuotovahingoista vakuutussopimuslain ja yleisten sopimusehtojen edellyttämällä tavalla vuoden kuluessa siitä, kun vahingot oli todettu. Vakuutusyhtiö on katsonut, että viimeksi mainittujen vahinkojen osalta oikeus korvaukseen oli vanhentunut.
Vakuutusyhtiö on katsonut lisävastineessaan 5.8.2022, että sillä oli oikeus myöhemmässäkin vaiheessa vedota uusiin korvauksen epäysperusteisiin. R Oy oli perustanut haastehakemuksensa ja korvausvaatimuksensa nimenomaan suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen laiminlyömiseen. Vakuutusyhtiö on kiistänyt esittäneensä ristiriitaisia väitteitä. Rajoitusehto ei ollut epäselvä. Pihakannen alapuolisten tilojen vesivahinkoriski oli ollut olennainen osa purkutyötä, sillä rakenteissa oli ollut seisovaa vettä ja kansi oli ollut kunnoltaan puutteellinen. Siten alapuoliset tilat olivat olleet työn välittömässä vaikutuspiirissä.
Vakuutusyhtiö on toistanut rajoitusehtojen osalta lausumansa ja kiistänyt K Oy:n vahingonkorvauslakiin perustuvan korvausvastuun tuottamuksen puuttumisen perusteella. Konkurssin ja sen raukeamisen johdosta K Oy:n intressissä ei ollut jatkaa oikeudenkäyntiä, ja vakuutusyhtiö on tältä osin toistanut R Oy:n omasta tuottamuksesta lausumansa seikat. Työmaaraportista 23.9.2018 ilmeni, ettei vesivahinko 15.8.2018 ollut johtunut virheellisestä sahauksesta tai vesieristeen purkamisesta, vaan siitä, että lähellä epäiltyä vuotokohtaa rakenteissa oli ollut vanhoja putkiläpivientejä, joista sahausvesi oli mennyt alakertaan. Mitään K Oy:n virhettä ei ollut näytetty. Sääsuoja ei myöskään ollut ollut valmis R Oy:n suunnittelemassa aikataulussa, vaan sitä oli paranneltu 10.9.2018 asti. Siinä oli esiintynyt vuotoja ja K Oy oli imuroinut vuotovettä.
Korvausvaatimusten määrän osalta vakuutusyhtiö on toistanut, ettei R Oy ollut eritellyt vaatimuksiaan vahinkokohtaisesti. Urakan taloudellisen loppuselvityksen pöytäkirjassa mainittujen summien maksaminen ei todistanut vahingon määrää. Tilaaja oli antanut vuokralaisilleen vuokrahyvitystä haitoista, mutta korvausten määrän laskentaperuste ei ilmennyt asiakirjoista. R Oy oli itsekin kirjannut haastehakemukseensa odottavansa tilaajalta lisäselvitystä. Vakuutusyhtiö on paljoksunut muuttokustannusten ja haittakorvausten määriä.
Kyse oli useasta eri vesivahingoista. K Oy oli ilmoittanut vakuutusyhtiölle yhdestä vahingosta 16.8.2018. K Oy ei ollut konkurssissa tai maksukyvytön R Oy:n 1.7.2019 lähettämän sähköpostin aikaan, joten R Oy:llä ei ollut oikeutta saada vahinkoa käsittelyyn. R Oy olikin pyytänyt K Oy:ltä ilmoituksen tekemistä vastuuvakuutukseen, mutta K Oy ei ollut sitä tehnyt. K Oy:n oikeus korvaukseen oli vanhentunut vuoden kuluttua vahinkojen toteamisesta kaikkien paitsi yhden vahingon osalta jo vuonna 2019.
Vakuutusyhtiö tulkitsi vanhentumista siten, että vaikka K Oy oli asetettu konkurssiin 22.4.2021, ja vaikka R Oy:llä oli VSL 67 §:n mukainen suora kanneoikeus, R Oy:llä ei ollut oikeutta korvaukseen, koska K Oy:n oikeus korvaukseen oli vanhentunut. Vakuutuksenantajan korvausvelvollisuus määräytyi vakuutussopimuksen korvausehtojen mukaisesti ja niiden perusteella oikeus korvaukseen vastuuvakuutuksesta oli vanhentunut jo vuonna 2019.
Vakuutusyhtiö on lisävastineissaan 7.9.2022, 5.12.2022 ja 16.1.2023 toistanut asiassa lausumansa. Vakuutuksen tarkoitus ei ollut kattaa purku-urakan ennalta tiedettyjä riskejä, joiden estäminen kuului työsuoritukseen. Vesivahinkoja oli todettu ainakin viisi eri kertaa eikä R Oy ollut esittänyt perusteita sille, miksi kyse olisi ollut yhdestä vahinkotapahtumasta. Vastuuvahingoissa vahingonkärsineen ilmoitus vakuutustapahtumasta ei katkaissut vanhentumisaikaa. Vahingonkärsineen tuli esittää vaatimuksensa vahingon aiheuttajalle. K Oy ei ollut ilmoittanut vakuutusyhtiölle muista kuin 16.8.2018 todetusta vahingosta, joten sen oikeus korvaukseen muiden vahinkojen osalta oli vanhentunut. R Oy ei saanut konkurssin johdosta parempaa oikeutta korvaukseen, kuin K Oy:llä oli ollut sen viivästyttyä vahingoista ilmoittamisessa vuonna 2019.
Välitoimi
Vakuutuslautakunta on varannut K Oy:n konkurssipesälle tilaisuuden lausua oma kantansa asiasta. Konkurssipesä on lausunut, ettei se konkurssin rauettua voi ottaa enää asiaan kantaa.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse siitä, onko R Oy vahingonkärsijänä vakuutusyhtiölle esittämä K Oy:lle myönnettyyn vastuuvakuutukseen perustunut korvausvaatimus hylättävä osin vanhentuneena, sekä siitä, ovatko R Oy:n vaatimuksen perusteena olevat vahinkotapahtumat K Oy:n vastuuvakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukaan ylipäätään kuuluneet vakuutuksen piiriin.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutussopimuslain 67 §:n 1 momentin mukaan vahinkoa kärsineellä on vastuuvakuutuksessa oikeus vaatia vakuutussopimuksen mukainen korvaus suoraan vakuutuksenantajalta, jos:
1) vakuutuksen ottaminen on perustunut lakiin tai viranomaisen määräykseen;
2) vakuutettu on asetettu konkurssiin tai on muutoin maksukyvytön; tai
3) vastuuvakuutuksesta on ilmoitettu vakuutetun elinkeinotoimintaa koskevassa markkinoinnissa.
Vakuutussopimuslain 68 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on lähetettävä vastuuvakuutuksen nojalla haettua korvausta koskevasta päätöksestään tieto vahinkoa kärsineelle. Vahinkoa kärsineellä on oikeus nostaa korvauspäätöksen johdosta kanne vakuutuksenantajaa vastaan tai saattaa asia kuluttajavalituslautakunnan tai muun vastaavan elimen käsiteltäväksi, mikäli asian käsittely muutoin kuuluu kyseisen elimen tehtäviin.
Vakuutussopimuslain 73 §:n 1 momentin mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai, jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta.
Vakuutussopimuslain 73 §:n 1 momentin mukaan, jos korvausvaatimusta ei esitetä 1 momentissa säädetyssä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.
K Oy:llä voimassa olleeseen vastuuvakuutukseen sovellettavien 1.1.2018 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 4 mukaan vakuutus korvaa vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutetun henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.
Vakuutusehtojen kohdan 5.3, Käsiteltävänä tai huolehdittavana oleva omaisuus, mukaan vakuutus ei korvaa vahinkoa omaisuudelle, joka vahinkoa aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin aikana oli vakuutuksenottajan tai tämän lukuun jonkun muun
- valmistettavana, asennettavana, korjattavana taikka muulla tavoin käsiteltävänä
- säilytettävänä
- suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena, kun otetaan huomioon vakuutuksenottajan toiminnan tai vahinkoa aiheuttaneen työsuorituksen luonne ja sen välitön vaikutuspiiri
- muulla tavoin huolehdittavana.
Vakuutusehtojen kohdan 5.7, Sopimusvastuu, mukaan vakuutus ei korvaa vahinkoa siltä osin kuin korvausvastuu perustuu sopimukseen, takuuseen tai muuhun sitoumukseen, ellei tällaista korvausvastuuta olisi ilman mainittua sitoumusta.
Vakuutusehtojen kohdan 5.11, Kosteus ja tulviminen, mukaan vakuutus ei korvaa vahinkoa, joka aiheutuu
- kosteudesta, vedestä tai jätevedestä
- sade- tai sulamisveden aiheuttamasta tulvimisesta
- meren tai vesistöjen aiheuttamasta tulvimisesta.
Vakuutus korvaa kuitenkin vahingon, jonka syynä on satunnaisen virheen aiheuttama tilapäinen tapahtuma tai olosuhde taikka se, että rakennukseen tai laitteeseen on syntynyt vika tai puute äkillisesti ja arvaamattomasti. Lisäksi edellytetään, että myös vahingon syntyminen edellä mainitut edellytykset täyttävän syyn seurauksena on tapahtunut äkillisesti, odottamattomasti ja nopeasti, eikä perustu hitaaseen, vähitellen tapahtuvaan vaikutukseen, tai jatkettuun tekoon tai laiminlyöntiin taikka muutoin toistuviin tapahtumiin. Vakuutuksesta ei kuitenkaan korvata tulvimisesta aiheutunutta vahinkoa, jonka syynä on vesi- tai viemäriputken suunnittelu-, mitoitus- tai rakennusvirhe.
K Oy:n vakuutussopimukseen sovellettavien yleisten sopimusehtojen kohdan 13.3 mukaan vakuutuskorvausta on haettava [vakuutusyhtiöltä] vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vahinkotapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen (10) vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta. Jos korvausvaatimusta ei esitetä määräajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.
Asian arviointi
1) Vahingon luonteesta
R Oy on vaatinut kysymyksessä olleen urakkakohteen aliurakoitsijana toimineen K Oy:n vastuuvakuutuksen myöntäneeltä vakuutusyhtiöltä 116 305,86 euron vahingonkorvausta aliurakan aikana rakennukselle aiheutuneiden vesivahinkojen johdosta syntyneistä kustannuksista. R Oy on katsonut vesivahinkojen aiheutuneen K Oy:n tuottamuksesta eli huolimattomasti suorittamasta purkutyöstä. R Oy:n ja K Oy:n välistä oikeudenkäyntiä koskeneen R Oy:n 19.10.2019 päivätyn haastehakemuksen mukaan K Oy:n vastuulla olleen rakennuksen pihakannen purku-urakan aikana veden oli havaittu päässeen valumaan pihakannen alapuolisiin toimistotiloihin 30. ja 31.7.2018, 14.8.2018, 6.9.2018 sekä 23.10.2018.
Lautakunta toteaa ensiksikin, että vaikka 30. ja 31.7.2018, 14.8.2018, 6.9.2018. ja 23.10.2018 havaitut vesivahingot olivatkin kartoitusraporttien perusteella kohdistuneet osin samoihin tiloihin, itse vuotokohtia ja niiden syynä olleiden pihakannen vedeneristyksen vaurioiden tai puutteiden laatua ei ole kaikilta osin selvityksissä tarkasti kuvattu. Lautakunnalle toimitetuista selvityksistä ei muun muassa ilmene se, olivatko mainittujen vesivahinkojen syynä olleet aina uudet purkutyön aikana vedeneristeeseen syntyneet vauriot, vai olivatko toistuneet vuodot mahdollisesti olleet seurausta jo havaittujen vaurioiden tai puutteiden riittämättömästä korjaamisesta tai suojaamisesta työn jatkuessa.
Näyttövelvollisuus korvattavan vahingon sattumisesta on korvausta vaativalla. Edellä mainitsemistaan syistä lautakunta katsoo jääneen osoittamatta, että 30. ja 31.7.2018, 14.8.2018, 6.9.2018. ja 23.10.2018 havaitut vesivahingot olisivat väistämättä toisiinsa kytkeytyen johtuneet samasta K Oy:n purkutyön aikana tekemästä virheestä tai menettelystä niin, että vesivahinkoja olisi pidettävä yhtenä vahinkotapahtumana. Näin ollen ilmoitettuja vesivahinkoja on pidettävä toisistaan erillisinä vahinkotapahtumina.
2) R Oy:n korvausvaatimuksen vanhentumisesta
Lautakunta toteaa, että asiakirjojen mukaan K Oy oli ilmoittanut urakkakohteessa sattuneesta vesivahingosta vakuutusyhtiölle puhelimitse 16.8.2018, jolloin vakuutusyhtiö oli käsittelymerkintänsä mukaan pyytänyt K Oy:tä toimittamaan asiasta vahinkokartoitusraportin, sopimuksen sekä K Oy:n oman kannanoton korvausvastuuseen. Lautakunnalle toimitetuista asiakirjoista ei ilmene, että K Oy olisi puhelinilmoituksensa jälkeen lähettänyt pyydettyjä selvityksiä tai ollut asiasta muutoinkaan yhteydessä vakuutusyhtiöön. K Oy on asetettu 22.4.2021 konkurssiin, joka on rauennut varojen vähyyden vuoksi 25.11.2021.
Vakuutusyhtiön on ilmoituksensa mukaan ottanut korvausasian käsittelyyn vasta R Oy:n antaman selvityksen perusteella 17.6.2021. Vakuutusyhtiö on 20.9.2021 antamassaan korvauspäätöksessä hylännyt R Oy:n korvausvaatimuksen vedoten vakuutuksen vastuunrajoitusehtoihin. Korvausvaatimuksen vanhentumiseen vakuutusyhtiö on vedonnut vasta asian lautakuntakäsittelyn aikana toimittamissaan vastineissa.
Lautakunta toteaa, että mikäli korvaus evätään usealla eri perusteella, tulisi vakuutuksenantajan hyvän vakuutustavan mukaan yleensä esittää kaikki tiedossa olevat epäysperusteet korvauksen hakijalle yhdellä kertaa. Toisaalta lautakunta on ratkaisukäytännössään, kuten asiassa VKL 843/07 (2008), katsonut, ettei uusiin korvauksen epäämis- tai alentamisperusteisiin vetoaminen vasta muutoksenhakuvaiheessa välttämättä ole hyvän vakuutustavan vastaista esimerkiksi, jos asiassa on alkuperäisen korvauspäätöksen antamisen jälkeen ilmennyt uusia asian ratkaisuun vaikuttavia tosiseikkoja. Kun tämän kysymyksen ratkaiseminen riippuu viime kädessä kokonaisharkinnasta ja kun vakuutusyhtiön täällä esittämät uudet epäysperusteet eivät hankaloita asian käsittelyä tai ratkaisemista, lautakunta katsoo voivansa tutkia myös sanotut uudet perusteet. Lautakunta tulkitsee vakuutusyhtiön pitäneen R Oy:n korvausvaatimusta vanhentuneena vain K Oy:n vahinkoilmoituksen 16.8.2018 jälkeen eli 6.9.2018 ja 23.10.2018 havaittujen vesivahinkojen osalta.
Oikeus määrätä siitä, käytetäänkö vahingon kattamiseen vapaaehtoista vastuuvakuutusta vai ei, kuuluu pääsääntöisesti vakuutusyhtiön sopimuskumppanina olevalle vakuutuksenottajalle. K Oy:n konkurssin johdosta R Oy:lle on kuitenkin syntynyt vakuutussopimuslain 67 §:n 1 momentin nojalla oikeus vaatia korvausta suoraan K Oy:n vakuutusyhtiöltä. Lainkohdan perusteella vahingon kärsineelle syntyvä oikeus on itsenäinen eikä se riipu esimerkiksi siitä, onko vakuutuksenottaja itse halunnut käyttää vakuutustaan tai ilmoittanut vahingosta vakuutuksenantajalle. Säännöksen tarkoitus on suojata vahinkoa kärsinyttä vakuutetun maksukyvyttömyystilanteessa.
Samasta syystä oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että vahinkoa kärsineen vakuutussopimuslain 67 §:n 1 momenttiin perustuvan vaadeoikeuden mahdollista vanhentumista on tarkasteltava itsenäisesti vakuutetun asemasta riippumatta (Justus Könkkölä: Vastuuvakuutus vahingonkorvausriidassa, 2009, s. 95-97). Tulkinnan voidaan katsoa olevan sopusoinnussa korvausvaatimuksen vanhentumista koskevan vakuutussopimuslain 73 §:n sanamuodon kanssa, sillä säännöksessä puhutaan yleisesti korvauksen hakijasta, minkä on lähtökohtaisesti ymmärrettävä tarkoittavan kaikkia niitä tahoja, jotka voivat tehokkaasti perustaa vaatimuksensa vakuutussopimukseen.
Ottaen huomioon vakuutussopimuslain 67 §:n 1 momentin tarkoitus vahinkoa kärsineen asemaa suojaavana säännöksenä, lautakunta katsoo juuri lausutun merkitsevän myös sitä, että vahinkoa kärsineen vaadeoikeuden vanhentumisajan alkaminen edellyttää tietoa myös vastuuvakuutuksen vakuutetun maksukyvyttömyydestä. Tämän vuoksi ja kun K Oy on asetettu konkurssiin 22.4.2021 ja vakuutusyhtiö on ilmoittanut aloittaneensa korvausasian käsittelyn R Oy:n ilmoituksesta 17.6.2021, lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiöllä ole perustetta pitää R Oy:n korvausvaatimusta vakuutussopimuslain 73 §:n 2 momentin nojalla vanhentuneena.
3) Kysymys siitä, olivatko vahingot aiheutuneet K Oy:n suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena olleelle omaisuudelle
Vakuutusyhtiö on päätöksellään 20.9.2021 hylännyt R Oy:n korvausvaatimuksen ensisijaisesti vedoten vakuutusehtojen kohdan 5.3 rajoitukseen vahingoista, jotka kohdistuvat vakuutuksenottajan suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena olevaan omaisuuteen, kun otetaan huomioon vakuutuksenottajan toiminnan tai vahinkoa aiheuttaneen työsuorituksen luonne ja sen välitön vaikutuspiiri.
Lautakunta on ratkaisukäytännössään lausunut rajoitusehdon perustuvan siihen, että työn suorittajalla on velvollisuus huolehtia sekä työn kohteesta että työn välittömässä vaikutuspiirissä olevasta omaisuudesta. Tällaiselle suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaiselle omaisuudelle aiheutuvia vahinkoja koskeva korvausrajoitus tulee sovellettavaksi silloin, kun vakuutuksenottajalla on ollut sanottu velvollisuus huolehtia siitä, että myös muu kuin välittömästi työsuorituksen kohteena oleva omaisuus ei vahingoitu. Itse työsuorituksen kohteena oleva ja sen välittömässä läheisyydessä sijaitseva omaisuus on yleisesti normaalia suuremman vahingonvaaran kohteena, minkä vuoksi tämä yritystoiminalle ominainen riski on tarkoituksenmukaista rajata vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle.
Se, millainen ja kuinka kaukana varsinaisesta työn kohteesta oleva omaisuus voi kulloinkin kuulua suojaamisvelvoitteen ja siten rajoitusehdon piiriin, riippuu työsuorituksen laadusta ja sen ympäristöön tyypillisesti aiheuttamista vaikutuksista. Vaikka rajoitusehdon soveltamisala tämän vuoksi onkin aina tilannekohtainen, lautakunta on katsonut, ettei tämä seikka yksinään merkitse sitä, että rajoitusehtoa olisi pidettävä epäselvänä. Koska rajoitusehdon sanamuodon mukaan siinä mainitulle omaisuudelle aiheutuvat vahingot on rajattu kokonaan vakuutuksen ulkopuolelle, ei kulloinkin tarvittujen suojaustoimenpiteiden laadulla, mahdollisella suojaustarpeesta erehtymisellä tai toteutetun suojauksen mahdollisella epäonnistumisella ole rajoitusehdon soveltamisen kannalta merkitystä.
Lautakunta toteaa, että 6.4.2018 päivätyn purkutyöselostuksen mukaan pihakannen kunnostustyö oli ollut määrä toteuttaa kokonaisuudessaan sääsuojan alla. Rakenteet on ollut määrä purkaa kantavaan betonilaattaan asti vedeneristys mukaan lukien. Selostuksen mukaan muun muassa vahingoittumiselle alttiit rakenteet oli tullut asianmukaisesti suojata myös pihatasojen alapuoliset suojaustoimenpiteet huomioiden. Selostuksessa on erikseen huomautettu siitä, että aiemman pihakansikorjaustyön yhteydessä oli havaittu rakenteen sisältävän paljon seisovaa vettä, minkä valuminen alapuolisiin sisätiloihin tuli estää.
Ensimmäisten vesivahinkojen havaitsemisen jälkeen 1.8.2018 pidetyn katselmuskokouksen pöytäkirjassa on muun muassa todettu, että pääurakoitsijan työnjohdon tuli suunnitella etukäteen ja johtaa purkutyötä asianmukaisia työtapoja käyttäen yhdessä purku-urakoitsijan kanssa. Erityistä huolellisuutta tuli noudattaa vanhojen läpimenojen purkamisessa ja työnaikainen suojaus tuli tehdä vesivahinkojen estämiseksi. Vanhojen eristelevyjen alle jäänyt sadevesi oli erityisesti otettava huomioon ja poistettava purkutöiden aikana. Liikuntasaumojen kohdat oli erityisesti huomioitava.
Lautakunta katsoo, että jo selostettujen purku-urakan suunnittelua ja toteutusta koskeneiden asiakirjojen perusteella on ollut selvää, että K Oy:n oli tullut toteuttaa pihakannen purkamiseen kuuluneet työvaiheet siten, että veden pääsy pihakannen alapuolisiin toimistotiloihin voitiin estää. R Oy on lautakunnalle 27.6.2022 toimittamassaan kirjelmässä kertonut, että vesieristettä rikkomattomat purkutoimenpiteet oli sovittu tehtäväksi ennen sääsuojan rakentamista ja että vesieriste oli ollut määrä poistaa vasta sääsuojan rakentamisen jälkeen. K Oy oli kuitenkin rikkonut vesieristeen ennen sääsuojan pystyttämistä. R Oy:n kertoman perusteella huomattava osa vahingoista oli kuitenkin syntynyt jo vesisahauksessa käytetystä vedestä.
Lautakunta katsoo selvitetyksi, että pihakannen alapuolisten tilojen vesivahingot ovat tässä tapauksessa ainakin osaksi aiheutuneet siitä, että pihakannen vedeneritys oli K Oy:n suorittaman purkutyön yhteydessä rikkoutunut, jolloin eristys ei ollut enää estänyt veden pääsyä alapuolisiin tiloihin. Vahinkojen mahdollisuutta on lautakunnan käsityksen mukaan olennaisesti lisännyt purkutyössä käytetyksi kerrottu vesisahaus. Edellä selostettu huomioon ottaen sekä K Oy:lle että R Oy:lle on täytynyt olla koko ajan selvää, että purkutyö tuli toteuttaa niin, ettei välittömästi pihakannen alapuolella olleisiin toimistotiloihin päässyt vuotamaan vettä. Lautakunnan näkemyksen mukaan urakkakohteen ja kyseisen purkutyön luonteen vuoksi vesivahinkojen vaara on ollut työtä suoritettaessa ilmeinen.
Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo pihakannen alapuolisten tilojen olleen suoritettavana olleen purkutyön luonne ja sen välitön vaikutuspiiri huomioiden K Oy:n suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena vastuuvakuutuksen rajoitusehdossa 5.3 mainituin tavoin. Tämän vuoksi aiheutuneet vahingot eivät kuulu K Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksen korvauspiiriin.
4) Vakuutussopimuksen muiden vastuunrajoitusehtojen soveltuvuudesta vahinkoihin
Siltä osin kuin vakuutusyhtiö on vedonnut asiassa vakuutusehtojen kohdan 5.7 rajoitukseen sopimukseen perustuvasta vastuusta, lautakunta toteaa, että rakennusurakkasuhteissa noudatetun pääsäännön mukaan pääurakoitsija vastaa urakan tilaajaan nähden myös työn toteuttamisessa käyttämänsä aliurakoitsijan aiheuttamista vahingoista. Mainittu R Oy:n ensisijainen vahingonkorvausvastuu urakan tilaajaa kohtaan ei kuitenkaan merkitse sitä, että aliurakoitsijana toiminut K Oy vapautuisi mahdollisia tuottamuksellisesti aiheuttamiaan vahinkoja koskevasta omasta korvausvastuustaan urakan tilaajaa tai muita vahingon kärsineitä kohtaan. Mainittu K Oy:n oma vahingonkorvausvastuu ei perustu vakuutusehtojen kohdan rajoituksessa 5.7 mainitulla tavalla sopimukseen eikä rajoitusehto sen vuoksi sovellu nyt puheena olevaan vahinkoon.
Vakuutusehtojen kosteudesta ja vedestä aiheutuvia vahinkoja koskevan kohdan 5.11 rajoituksen osalta lautakunta katsoo, että siltä osin kuin vesivahinkojen olisi katsottava aiheutuneen K Oy:n virheellisestä työsuorituksesta, asiasta saadun selvityksen perusteella vahingot ovat johtuneet rakennukseen äkillisesti ja arvaamattomasti purkutyön seurauksena syntyneestä viasta. Myös itse pihakannen alapuolisten tilojen vesivahingot ovat saadun selvityksen perusteella syntyneet äkillisesti. Näin ollen vakuutusyhtiöllä ei ole ollut perustetta evätä korvausta mainitun rajoitusehdon nojalla.
Asiassa ei myöskään ole ollut kyse vakuutusyhtiön korvauspäätöksessään 20.9.2021 mainitsemasta varallisuusvahingosta.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä lopputulokseltaan asianmukaisena.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski
Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Rajamäki
Sarpakunnas
Sjögren