Tapahtumatiedot

S Oy:n vuokratyöntekijä A:n P Oy:n työmaalla kuljettaman torninosturin puomi oli osunut 18.6.2021 viereisellä työmaalla paikallaan olleen N Oy:n ajoneuvonosturin puomiin, joka vaurioitui. Korvausta ajoneuvonosturin korjauskustannuksista ja sijaiskoneen vuokrasta haettiin S Oy:n vastuuvakuutuksesta. 

Selvitysten mukaan ajoneuvonosturi oli aloittanut omalla työmaallaan torninosturin pystytyksen 17.6.2021. A oli kertomansa mukaan huomauttanut asiasta P Oy:n vastaavalle työnjohtajalle, joka oli ohjeistanut kääntämään nosturia suunnassa, jossa se ei osunut ajoneuvonosturiin. A:n mukaan P Oy:n työnjohtaja oli ilmoittanut ajoneuvonosturin nostopaikan siirtämisestä, jolloin se ei olisi A:n nosturin säteellä. Nosturin kamera oli ollut rikki, joten työtä oli tehty vahinkopäivänä niin kutsutun alamiehen ohjeiden perusteella. Näkymässä oli kuolleita kulmia eikä horisonttiin nähnyt kunnolla. A:n käännettyä nosturia annetun ohjeen mukaan sen puomi oli osunut N Oy:n ajoneuvonosturin puomiin.

Vakuutusyhtiö kieltäytyi päätöksellään 21.7.2021 korvaamasta vahinkoa S Oy:n vakuutuksesta. Vakuutusyhtiö vetosi valtioneuvoston asetukseen rakennustyön turvallisuudesta. Sen mukaan vastuu työmaan turvallisuudesta oli ollut P Oy:llä, joka työvoimaa vuokratessaan vastasi työntekijän johdosta, valvonnasta ja opastamisesta tehtäviinsä. Vahinko ei ollut johtunut alamiehen ohjeiden mukaan toimineen A:n tuottamuksesta, vaan siihen olivat vaikuttaneet muut syyt. A oli pyrkinyt estämään vahinkoja huomauttaen riskistä, mutta hänen saamansa ohjeistus oli ollut puutteellista. Nosturien kuljettajille ei ollut tarjottu turvapuhelimia ja P Oy:n torninosturin kamera oli ollut rikki.

N Oy pyysi asian uudelleenkäsittelyä vedoten muun muassa vahingon syystä saatuihin tietoihin ja vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momenttiin, jonka mukaan työnantaja oli velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssä aiheutti. Vakuutusyhtiö toisti kielteisen kantansa päätöksessään 2.11.2021. Se vetosi lisäksi vakuutusehtojen rajoitukseen, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvattu vakuutuksenottajan suojaus- ja vahingontorjuntavelvollisuuden alaiselle omaisuudelle aiheutuvia vahinkoja.

Asiakkaan valitus

N Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta siitä, oliko sen ajoneuvonosturi ollut vakuutusehtojen kohdassa 5.3 mainittua S Oy:n tai sen työntekijän suojaus- tai vahingontorjuntavelvoitteen alaista omaisuutta, vai tuliko vakuutusyhtiön vakuutusehtojen mukaan korvata vahinko S Oy:lle myöntämästään vastuuvakuutuksesta. Ratkaisusuositusta ei ole pyydetty S Oy:n vahingonkorvausvelvollisuutta koskevasta kysymyksestä, jonka N Oy tulisi saattamaan tarvittaessa tuomioistuimen ratkaistavaksi.

N Oy on lausunut, että vakuutusyhtiöllä oli todistustaakka siitä, että vahinko oli aiheutunut sellaisesta syystä, jota vakuutus ei kattanut. Vakuutuksen rajoitusehtoja tulkittiin suppeasti ja laatijan eli vakuutusyhtiön vahingoksi. N Oy:n ajoneuvonosturi ei ole ollut S Oy:n suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaista omaisuutta ottaen huomioon S Oy:n toiminnan ja vahinkoa aiheuttaneen työsuorituksen luonne ja sen välitön vaikutuspiiri.

P Oy oli ollut työmaasta vastannut pääurakoitsija ja vastuussa siitä, että rakennustyön turvallisuudesta annetun asetuksen (205/2009) turvallisuusmääräykset tulivat täytetyiksi. Asetuksen mukaan P Oy:n velvollisuutena oli ollut varmistaa nostotyön suunnittelussa, että nostamiseen oli riittävästi tilaa, ja ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin nostolaitteiden törmäysten välttämiseksi, jos kaksi nostolaitetta tai useampia nostolaitteita asennetiin tai pystytettiin työpaikalle siten, että niiden toiminta-alueet olivat päällekkäin. P Oy:n oli tullut ottaa olosuhteiden muuttuminen huomioon nostotyön suunnittelussa.

S Oy ei ollut vuokratyöntekijän toimittajana sellaisessa asemassa, että rakennustyön turvallisuudesta annetun asetuksen mukaiset turvallisuusmääräykset olisivat velvoittaneet sitä. P Oy oli hankkinut torninosturin, määrittänyt sen sijainnin ja vastannut sen pystyttämisestä. S Oy:n lähettämä vuokratyöntekijä oli kuljettanut torninosturia näistä lähtökohdista. Nostotyöt ohjanneet alamiehet olivat olleet P Oy:n omia tai sen aliurakoitsijan työntekijöitä. Vahingon sattuessa S Oy:n työntekijä oli jostain syystä kääntänyt nosturin viereisen työmaan kautta osuen N Oy:n ajoneuvonosturin puomiin. S Oy:n vuokratyöntekijä oli ollut velvollinen toimimaan P Oy:n työnjohdon ja valvonnan alaisena. Vakuutusyhtiön päätöksen mukaan S Oy:n työntekijä oli vahinkohetkellä toiminut P Oy:n alamiehen ohjeiden mukaisesti.

Vakuutusyhtiön päätöksessään mainitsema Vakuutuslautakunnan ratkaisu
FINE-004127 poikkesi tapahtumatiedoiltaan olennaisilta osin nyt käsiteltävästä vahingosta. Nosturit olivat tapauksessa olleet samalla työmaalla ja molemmat vakuutuksenottajan työnjohdon ja vastuun alaisia. Vakuutuksenottaja oli suunnitellut työmaan niin, että nosturien toiminta-alueet osittain peittivät toisensa ja ajoneuvonosturi oli alun alkaenkin työskennellyt torninosturin vaara-alueella. Toisin kuin käsiteltävässä asiassa myös korvausta oli tapauksessa haettu työmaan pääurakoitsijan vastuuvakuutuksesta. Nyt S Oy ei ollut työntekijän vuokraajana siinä asemassa, että sen olisi tullut huolehtia työmaan ja nostotyön turvallisuudesta taikka nostotyön suunnittelusta.

Vakuutusehdoissa mainittu toiminnan tai työsuorituksen välitön vaikutuspiiri ei tarkoittanut sitä, että kaikki omaisuus, joka oli lähellä työn suorituspaikkaa ja johon nosturi saattoi osua, oli rajoitusehdon alaista. Esimerkiksi Vakuutus-lautakunnan ratkaisussa VKL 471/06 kaivinkoneen kuorma-auton perävaunulle aiheuttaman vahingon ei katsottu aiheutuneen suojausvelvoitteen alaiselle omaisuudelle. Lautakunta on ratkaisukäytännössään (FINE-019009) katsonut, että suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaista omaisuutta koskevaa rajoitusta tuli soveltaa vain niihin tilanteisiin, joissa jo työsuoritukseen ryhdyttäessä oli tunnettua, että työn vaikutukset ulottuivat ympäröivään omaisuuteen tavalla, joka väistämättä aiheutti vahinkoa tai sisälsi merkittävän riskin tietynlaisen vahingon aiheutumisesta.

S Oy:n työntekijän ei ollut nostotyön suorittamiseksi välttämätöntä ohjata nosturia viereisen työmaan kautta. Kääntyminen sinne oli tapahtunut ilmeisesti inhimillisestä erehdyksestä tai unohduksesta, ja vahinko oli sattunut tämän yksittäisen ja satunnaisen virheen seurauksena.

N Oy on lisäksi väittänyt, että vakuutusyhtiö oli laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan vakuutuksen sisällöstä ja soveltamastaan rajoitusehdosta S Oy:tä kohtaan.

N Oy on lausunut lisäkirjelmässä 9.9.2022, että vahingon sattumistavalla oli olennainen merkitys arvioitaessa rajoitusehdon soveltuvuutta. Rajoitusehdon sanamuodon mukaan arvioinnissa otettiin huomioon vakuutuksenottajan toiminnan tai vahinkoa aiheuttaneen työsuorituksen luonne ja sen välitön vaikutuspiiri. Rajoitusehtoa ei voitu tulkita laajentavasti siten, että kaikki omaisuus, johon torninosturin puomi saattoi ulottua, olisi ollut rajoitusehdon alaista.

Työmaiden työnjohtojen keskusteluilla nostotöiden suorittamisesta, ei ollut rajoitusehdon kannalta merkitystä. Olennaista oli se, että torninosturilla oli kyetty tekemään nostotyötä ilman vahinkoja tai sellaisen vaaraa sillä yksinkertaisella keinolla, ettei nosturin puomia ollut ohjattu toisen työmaan alueelle. Vahinko ei ollut väistämätön eikä vahingon riski ollut merkittävä. Puhelinyhteyden puuttuminen ei ollut vaikuttanut vahingon syntymiseen, sillä torninosturista oli ollut näköyhteys viereiselle työmaalle. S Oy:n työntekijä oli kääntänyt tämän ainoan kerran torninosturin puomin toisen työmaan puolelle. Tapahtuma oli ollut niin äkillinen, ettei vahinkoa olisi kyetty puhelinyhteydestä huolimatta estämään. Näin ollen rajoitusehto ei soveltunut vahinkoon.

Rajoitusehdon soveltuvuutta voitiin kuvata esimerkin avulla: Metallia kulmahiomakoneella leikattaessa kipinäsuihku saattoi vaurioittaa lasia. Jos lasi oli työalueen ympäröimä siten, ettei työtä kyetty toteuttamaan ilman, että kipinät välttämättä osuivat lasiin, lasi oli suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaista omaisuutta. Jos kipinäsuihku voitiin ohjata leikkauskulmaa tai työstösuuntaa vaihtamalla niin, etteivät kipinät välttämättä osuneet lasiin, lasi ei ollut vahingontorjunta- ja suojausvelvoitteen alaista omaisuutta. Kun tässä tapauksessa nostotyö oli ollut mahdollista tehdä vaurioittamatta naapurityömaalla ollutta torninosturia, esimerkin valossa ei voinut olla kyse rajoitusehdon alaisesta omaisuudesta.

N Oy on lausunut, ettei vakuutusyhtiö ollut edes pyrkinyt osoittamaan, että se olisi kertonut S Oy:lle rajoitusehdosta ja sen soveltamisalasta ennen vakuutussopimuksen tekemistä. Vakuutuslautakunta oli ratkaisusuosituksessaan FINE-027557 todennut, että kyse oli vakuutusyhtiölle laissa asetetusta velvollisuudesta, jonka asianmukaisen täyttämisen vakuutusyhtiö oli tarvittaessa velvollinen näyttämään. S Oy:tä edustaneen T.K:n mukaan vastuuvakuutusta otettaessa hänelle ei ollut kerrottu rajoitusehdosta tai sen merkityksestä S Oy:n toiminnassa. S Oy oli ollut siinä käsityksessä, että nosturin törmäämisestä johtunut vahinko kuului tavanomaisen toiminnanvastuuvakuutuksen piiriin.

Vakuutusyhtiöllä oli ollut tiedonantovelvollisuus S Oy:tä kohtaan, sillä rajoitusehto ei ollut yleisesti tunnettu, eikä sen merkitys selvinnyt sanamuodosta. Ei ollut riittävää, että vakuutusyhtiö antoi vakuutuksen hakijan käyttöön vakuutusehdot. Vakuutusyhtiö ei ollut esimerkein kuvannut sitä, missä tilanteissa rajoitusehtoa sovellettiin ja millaiset vahingot jäivät vakuutuksen ulkopuolelle. Ratkaisun FINE-027557 oikeusohjetta tuli noudattaa myös tässä tapauksessa.

N Oy on lisäkirjelmässään 6.3.2023 vedonnut vakuutussopimuslain 5 §:ään ja lausunut, ettei vakuutusyhtiön selvitystä tiedonantovelvollisuuden täyttämisestä voitu pitää riittävänä. Vakuutusyhtiö ei esimerkiksi ollut toimittanut yhteyspäällikkönsä kirjallista lausuntoa tai mitään S Oy:lle vakuutuksesta neuvoteltaessa annettua kirjallista aineistoa, josta olisi ilmennyt, mitä rajoitusehto tarkoitti S Oy:n kannalta. Vakuutussopimuslain valmisteluasiakirjoissa edellytettiin, että hakijan yksilöllisiin olosuhteisiin oli kiinnitettävä huomiota silloin, kun vakuutuksen ottaminen perustui vakuutuksenhakijan ja vakuutuksenantajan edustajan välisiin keskusteluihin.

S Oy:n puolelta asiaa hoitanut T.K. oli häntä haastateltaessa 6.3.2023 kertonut, ettei vakuutusyhtiön yhteyspäällikkö ollut vakuutusta myydessään käynyt läpi rajoitusehtoja tai niiden merkitystä. Päinvastoin yhteyspäällikkö, jonka kanssa T.K. oli keskustellut asiasta vahingon tapahduttua, ei ymmärtänyt, miksei vahinkoa korvattu vastuuvakuutuksesta.

N Oy:n mukaan vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuutta koskevilla säännöksillä pyrittiin ehkäisemään juuri nyt kysymyksessä olevan kaltainen tilanne.   Rajoitusehto ”käsiteltävänä tai huolehdittavana oleva omaisuus”, ei ollut yleisesti tunnettu tai tavanomaisen vakuutuksenottajan ymmärrettävissä siltä osin kuin vakuutusyhtiö oli siihen vedonnut. Vakuutusalan ammattilaisetkaan eivät ymmärtäneet rajoitusta samalla tavoin, mikä ilmeni myös Vakuutuslautakunnan ratkaisuista. S Oy:n kannalta olisi ollut keskeistä saada tietää, mikä merkitys rajoituksella oli S Oy:n toiminnan ja vakuutustarpeen kannalta ja miten vakuutusyhtiö sitä sovelsi. Koska vakuutusyhtiö ei ollut osoittanut antaneensa S Oy:lle tietoa rajoitusehdon sisällöstä vakuutusta otettaessa, vakuutus oli tullut voimaan ilman rajoitusta eikä sitä voitu soveltaa S Oy:n vastuuvahinkoon.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on kiistänyt N Oy:n vaatimuksen ja toistanut korvauspäätöksissään lausumansa. Vakuutusyhtiön mielestä vahinko ei ollut aiheutunut S Oy:n tuottamuksesta. Vaikka S Oy katsottaisiinkin korvausvelvolliseksi, vahinkoon oli sovellettava vakuutusehtojen kohdan 5.3 rajoitusta suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaiselle omaisuudelle aiheutuneesta vahingosta.

Vakuutusyhtiö on vedonnut Vakuutuslautakunnan ratkaisuun FINE-004127 (2017), jossa oli myös kyse nosturien törmäämisestä toisiinsa, ja jossa rajoitusehdon katsottiin soveltuneen vahinkoon. Nyt käsiteltävässä tapauksessa P Oy:n työnjohto ja viereisen työmaan työnjohto olivat keskustelleet asiasta ja tiedostaneet nostureihin kohdistuneen riskin. Riskistä oli ilmoittanut torninosturia ohjannut S Oy:n työntekijä. Se seikka, että viereiseltä työmaalta oli saatujen tietojen mukaan suhtauduttu riskiin välinpitämättömästi eikä ryhdytty toimiin sen välttämiseksi, kuten puhelinyhteyden järjestämiseen, ei poistanut riskiä.

Myös tässä tapauksessa oli ollut jo työsuoritukseen ryhdyttäessä tunnettua, että työn vaikutukset ulottuivat ympäröivään omaisuuteen tavalla, joka väistämättä aiheutti vahinkoa tai sisälsi merkittävän riskin tietynlaisen vahingon aiheutumisesta. Torninosturin toiminta oli ulottunut ajoneuvonosturin puomiin tavalla, joka sisälsi merkittävän riskin vahingon aiheutumisesta eli nosturien yhteentörmäyksestä. Vahingon aiheutumista oli työn aikana nimenomaisesti varottava, kuten ratkaisun FINE-019009 perusteluissa oli tuotu esiin. Vaikkei ajoneuvonosturin puomi olisikaan ollut koko ajan vaaravyöhykkeellä, torninosturin toiminnassa oli tullut koko ajan huomioida törmäyksen merkittävä riski, jos S Oy:n katsottiin olleen vastuussa vahingosta.

Vahingontorjunta- ja suojausvelvoite koski omaisuutta, joka oli tyypillisesti työn aiheuttamien haittavaikutusten vaaran piirissä. Nostotoiminnassa vaaran piirissä oli tyypillisesti torninosturin kääntösäteellä oleva omaisuus. Se seikka, että nosturin kuljettajalle oli annettu ohje toimia vain tietyllä alueella, ei poistanut etukäteen tiedettyä riskiä. Rajoitusehdon soveltamiseen ei vaikuttanut se, jos omaisuutta oli mahdotonta suojata tai suojaustarpeesta erehdyttiin.

Sovellettu rajoitusehto oli vastaavissa vakuutuksissa hyvin yleinen ja yleisesti tunnettu. Siitä myös kerrottiin yhtiön prosessissa vakuutusta tehtäessä, joten väite vakuuttamisvirheestä ei pitänyt paikkaansa.

Vakuutusyhtiö on lausunut lisävastineessaan 1.11.2022, ettei vahingon syy ollut riidaton. Vahingon tapahtuminen oli yhtiön näkemyksen mukaan ollut väistämätöntä ja vahingon riski oli ollut merkittävä. Oli ollut vain ajan kysymys, milloin vahinko sattui, kun asiaan ei ollut ennakolta riittävästi varauduttu osapuolten kesken. Muut seikat kuin S Oy:n työntekijän toiminta olivat olleet syinä vahinkoon, kuten puutteellinen informaatio ja kommunikaatio työmaiden välillä, alamiehen toiminta ja radiopuhelinyhteyden puuttuminen. Tätä tuki se, että S Oy:n työntekijää oli ohjeistettu luottamaan alamieheen ja olemaan huolehtimatta nosturien yhteentörmäyksestä. Vahinko oli tapahtunut, vaikka S Oy:n nosturinkuljettaja oli kiinnittänyt asiaan eniten huomiota.

Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan N Oy:llä ei ollut asiavaltuutta lausua väittämästään vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä, sillä vakuutussopimus oli tehty vakuutusyhtiön ja S Oy:n välillä.

Vakuutusyhtiö on lisävastineessaan 15.2.2023 kiistänyt S Oy:n asiassa lausuman johdosta, että vakuuttamistilanteessa olisi sattunut virhettä. Vakuutusmyyjä oli myynyt kyseisen vakuutuksen vuonna 2018. Yritysvakuutus oli alkanut 25.10.2018. Vakuutus sisälsi matkustajavakuutuksen, oikeusturvan ja vastuuvakuutuksen toimialalle muualla luokittelematon rakennusasennus.

Vakuutusyhtiön vastuuvakuutuskoulutuksissa myyjille opetettiin, että vastuuvakuutuksen rajoitusehdot tuli käydä asiakkaan kanssa läpi myyntitilanteessa. S Oy:lle yritysvakuutuksen myynyt myyjä oli myyntihetkellä toiminut pitkään yhteyspäällikkönä ja hänen toimintatapoihinsa oli kuulunut käydä asiakkaan kanssa läpi oleelliset rajoitusehdot, joihin kuului käsiteltävänä ja huolehdittavana olevan omaisuuden rajoitusehto yhtenä oleellisimmista rajoitusehdoista.

Vakuutusyhtiö on lausunut lisävastineessaan 20.3.2023, että rajoitusehto käsiteltävänä tai huolehdittavana olevasta omaisuudesta oli yleinen ja tunnettu vastuuvakuutuksen rajoitusehto. Se sisältyi vakuutusyhtiön kaikkiin yritysten vastuuvakuutuksiin. Rajoitus oli yleinen myös muiden vakuutusyhtiöiden yritysten toiminnan vastuuvakuutuksissa ja se oli käytössä yleisesti myös yksityishenkilöiden vastuuvakuutuksissa.

Vakuutusyhtiö ei ollut saanut vakuutuksen myyneeltä henkilöltä kirjallista lausuntoa myyntitilanteesta ja siinä annetuista tiedoista. Lausuntoa ei siten voitu toimittaa. Vakuutuksen myynyt henkilö ei ollut enää vakuutusyhtiön palveluksessa. Vakuutusmyyjän toimintatapana myyntitilanteessa oli ollut kertoa oleellisimmat rajoitusehdot ja siten myös käsiteltävänä ja huolehdittavana olevan omaisuuden rajoitusehto, eikä ollut syytä olettaa, että nyt olisi toimittu toisin. Toimintatapa oli varmistettu myyjältä soittamalla hänelle ennen edellistä vastausta lautakunnalle. Vakuutusyhtiö oli mielestään antanut myyntitilanteessa S Oy:lle tiedon vakuutuksen oleellisista rajoitusehdoista. Siten ehtoa voitiin soveltaa käsiteltävään vahinkoon.

Välitoimi

Vakuutuslautakunta on vakuutussopimuslain 68 §:n 2 momentin mukaisesti varannut S Oy:lle tilaisuuden esittää oma kantansa asiasta. S Oy on lausunut kirjelmässään 5.1.2023, ottaneensa vastuuvakuutuksen vakuutusyhtiön vakuutusmyyjän suosituksesta. Vakuutus oli otettu nostotyössä aiheutuvien vahinkojen varalta ja vakuutusyhtiön mukaan tarjottu vastuuvakuutus korvasi nostotyössä aiheutuvat henkilö- ja esinevahingot.

Nostotöissä mahdollisia vahinkotyyppejä olivat taakan putoamisesta ja nosturin törmäämisestä johtuvat vahingot. Vakuutusyhtiö ei ollut ennen vakuutuksen ottamista tai sen jälkeen kertonut S Oy:lle, ettei vastuuvakuutus kattanut 18.6.2021 aiheutuneen kaltaista törmäysvahinkoa. Vakuutusehtojen rajoitusta ei ollut käyty läpi myyjän kanssa vakuutusta otettaessa, eikä S Oy:lle ollut kerrottu, mitä vakuutusehto tarkoitti. Siksi vakuutusyhtiön kielteinen päätös oli ollut yllätys. Vahinkotietojen perusteella oli uskottavaa, että törmäys oli johtunut kuljettajan yksittäisestä inhimillisestä erehdyksestä tai unohduksesta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, oliko vakuutusyhtiö S Oy:n vakuutussopimusta tehtäessä täyttänyt sille vakuutussopimuslaissa asetetun tiedonantovelvollisuuden toiminnan vastuuvakuutuksen korvauspiiristä ja vakuutusturvan olennaisista rajoituksista muun muassa vakuutuksenottajan suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena olevaan omaisuuteen kohdistuvien vahinkojen osalta, ja voidaanko kyseistä rajoitusehtoa soveltaa nosturien törmäyksestä 18.6.2021 aiheutuneeseen vahinkoon.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettava vakuutuksen hakijalle tietoja vakuutusmuodoistaan, näiden vakuutusten vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista sekä muut hakijalle määritettyyn vakuutustarpeeseen sopivan vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Vakuutussopimuslain 5 §:n 3 momentin mukaan edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot on annettava ymmärrettävässä muodossa ja niitä annettaessa on otettava huomioon tarjottavan vakuutuksen monimutkaisuus ja se, onko vakuutuksen hakija kuluttaja tai tähän 3 §:n 2 momentin mukaan rinnastettava vai muu henkilö, sekä muut asiakkaan tai asiakasryhmän ominaisuudet.

Vakuutussopimuslain 9 § 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Vakuutussopimuslain 68 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on lähetettävä vastuuvakuutuksen nojalla haettua korvausta koskevasta päätöksestään tieto vahinkoa kärsineelle. Vahinkoa kärsineellä on oikeus nostaa korvauspäätöksen johdosta kanne vakuutuksenantajaa vastaan tai saattaa asia kuluttajavalituslautakunnan tai muun vastaavan elimen käsiteltäväksi, mikäli asian käsittely muutoin kuuluu kyseisen elimen tehtäviin.

Vakuutussopimuslain 68 §:n 2 momentin mukaan, jos 1 momentissa tai 67 §:ssä tarkoitettua vahingonkorvausasiaa käsitellään tuomioistuimessa tai muussa oikeussuojaelimessä, on asianomaiselle vakuutetulle varattava tilaisuus tulla kuulluksi.

S Oy:n vastuuvakuutukseen sovellettavien 1.1.2018 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 4 mukaan vakuutus korvaa vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutetun henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vakuutusehtojen korvausrajoitusten kohdan 5.3, Käsiteltävänä tai huolehdittavana oleva omaisuus, mukaan vakuutus ei korvaa vahinkoa omaisuudelle, joka vahinkoa aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin aikana oli vakuutuksenottajan tai tämän lukuun jonkun muun

• valmistettavana, asennettavana, korjattavana taikka muulla tavoin käsiteltävänä
•  säilytettävänä
• suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena, kun otetaan huomioon vakuutuksenottajan toiminnan tai vahinkoa aiheuttaneen työsuorituksen luonne ja sen välitön vaikutuspiiri
• muulla tavoin huolehdittavana.

Asian arviointi

1) Kysymys vakuutusehtojen kohdan 5.3 rajoitusehdon soveltuvuudesta asiaan

Asiakirjojen mukaan P Oy:n rakennustyömaalla käytetyn S Oy:n vuokrakuljettajan ohjaaman torninosturin puomi on osunut 18.6.2021 viereisellä työmaalla työskennelleen N Oy:n ajoneuvonosturin puomiin vaurioittaen sitä. Selvitysten mukaan N Oy:n ajoneuvonosturi oli aloittanut työt omalla työmaallaan edellisenä päivänä, minkä johdosta S Oy:n kuljettaja oli huomauttanut asiasta P Oy:n vastaavalle työnjohtajalle. S Oy:n kuljettajaa oli ohjeistettu kääntämään torninosturia suunnassa, jossa se ei osunut ajoneuvonosturiin. Kuljettajan kertoman mukaan hänelle oli ilmoitettu, että ajoneuvonosturin nostopaikkaa siirrettäisiin seuravaksi päiväksi. Vahinkopäivänä kuljettaja oli ohjannut torninosturia niin kutsutun alamiehen ohjeiden perusteella. Asiassa tarkemmin selvittämättä jääneestä syystä kuljettaja oli nostotyön aikana kääntänyt torninosturia niin, että sen puomi oli osunut ajoneuvonosturin puomiin.

Vakuutuslautakunta on vakiintuneessa ratkaisukäytännössään lausunut, että työn suorittajalla on yleinen velvollisuus huolehtia paitsi itse työn kohteesta myös työn välittömässä vaikutuspiirissä olevasta omaisuudesta. Erilaisten työsuoritusten yhteydessä tällaiseen omaisuuteen kohdistuu normaalia suurempi vahingonvaara, jonka vuoksi kyseiselle omaisuudelle aiheutuvia vahinkoja ei voida järkevin kustannuksin kattaa vastuuvakuutuksella.

Tästä syystä toiminnan vastuuvakuutusten vakuutusehtoihin sisältyy tavanomaisesti nyt kysymyksessä oleva suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaiselle omaisuudelle aiheutuvia vahinkoja koskeva rajoitusehto. Korvausrajoitus tulee sovellettavaksi tilanteissa, joissa vakuutuksenottajan vahinkoa aiheuttaneen toiminnan tai työsuorituksen luonne eli valittu työtapa on edellyttänyt työn ympäristöön tyypillisesti aiheuttamien vaikutusten vuoksi sen varmistamista, ettei ympäröivä omaisuus työtä suoritettaessa vahingoitu, ja tarvittaessa tuon omaisuuden suojaamista työn vaikutuksilta.

Se, millainen ja kuinka kaukana varsinaisesta työn kohteesta oleva omaisuus voi kuulua suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen ja siten rajoitusehdon piiriin, riippuu työsuorituksen laadusta ja sen ympäristöön tyypillisesti aiheuttamista vaikutuksista. Tämän vuoksi rajoitusehdon soveltamisala on aina jossain määrin tilannekohtainen. Vakuutuslautakunta on yritystoiminnan vakuutuksia koskevassa ratkaisukäytännössään katsonut, ettei viimeksi mainittu seikka kuitenkaan yksin merkitse sitä, että rajoitusehtoa olisi pidettävä epäselvänä.

Koska vakuutussopimusten vastuunrajoituksia on vakiintuneen tulkintaperiaatteen mukaisesti sovellettava suppeasti, kyseistä rajoitusta on sovellettava vain niihin tilanteisiin, joissa jo työsuoritukseen ryhdyttäessä on tunnettua, että työn vaikutukset ulottuvat ympäröivään omaisuuteen tavalla, joka ilman suojaustoimia väistämättä aiheuttaa vahinkoa tai sisältää merkittävän riskin tietynlaisen vahingon aiheutumisesta. Tämä omaisuus on ennen työn aloittamista tarpeen suojata tai vahingon aiheutumista on työn aikana nimenomaisesti varottava. Tyypillisesti tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi erilaiset hitsaus, maalaus- ja hiontatyöt, joiden yhteydessä ympäristö on suojattava haitallisten roiskeiden ja pölyn kulkeutumista vastaan.

Koska rajoitusehdossa mainitulle omaisuudelle aiheutuvat vahingot on kokonaan rajattu vakuutuksen ulkopuolelle, kulloinkin tarvittujen suojaustoimenpiteiden laadulla, mahdollisella suojaustarpeesta erehtymisellä tai toteutetun suojauksen mahdollisella epäonnistumisella ei ole rajoitusehdon soveltamisen kannalta merkitystä. Rajoitusehdon soveltamiseen ei vaikuta myöskään se, kenelle suojaustoimenpiteistä huolehtimisen on työmaalla sovittu kuuluneen tai oliko tehokkaita keinoja työn vaikutuspiirissä olleen omaisuuden suojaamiseksi mahdollisesti edes ollut olemassa. Vahingollisten seurausten korjaaminen ja tämän kustannukset voivat tällöin olla osa työn väistämättömiä tapahtumia ja kuluja, joita vastuuvakuutuksella ei ole tarkoitus kattaa.

Nyt puheena olevan asian osalta lautakunta toteaa, että jo erilaisten nostotöiden yleisen luonteen vuoksi nosturien työskentelyalueella olevaan omaisuuteen kohdistuu korostunut vahinkoriski, joka on nostotöitä suorittavien elinkeinonharjoittajien yleisessä tiedossa. Sen vuoksi nostotöiden suorittajan tavanomaisiin velvollisuuksiin kuuluu huolehtia tarvittavien varotoimien toteuttamisesta ja nosturin työalueelle jäävän omaisuuden suojaamisesta käytettävissä olevin keinoin.

Erityisesti nyt käsiteltävän vahingon osalta lautakunta toteaa, että saadun selvityksen perusteella N Oy:n ajoneuvonosturi oli aloittanut nostotyöt torninosturin kääntymissäteellä viereisellä työmaalla vahinkoa edeltäneenä päivänä. Ajoneuvonosturin toimiminen torninosturin vaara-alueella oli tuolloin heti havaittu ja nosturien törmäysvaarasta oli tiedetty. Vaaraa oli pyritty välttämään ohjeistamalla torninosturin kääntösuunta niin, ettei torninosturin puomia tullut ohjata ajoneuvonosturin suuntaan. Kyse oli ollut normaalien nostotöiden suorittamisesta, jonka välttämättömänä osana mainitussa tilanteessa oli ollut nosturien toisiinsa törmäämisen estäminen.

Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, että vastuuvakuutusehtojen kohdan 5.3 suojaus- tai vahingontorjuntavelvoitteen alaiselle omaisuudelle aiheutuvia vahinkoja koskevaa rajoitusta voidaan soveltaa N Oy:lle 18.6.2021 aiheutuneeseen vahinkoon.

2) Kysymys vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden täyttymisestä

Asiassa vahinkoa kärsinyt N Oy on esittänyt lautakunnalle tekemässään ratkaisupyynnössä lisäksi väitteen siitä, että vakuutusyhtiö oli ennen vakuutussopimuksen tekemistä laiminlyönyt vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa toiminnan vastuuvakuutuksen sisällöstä ja korvauspäätöksessään soveltamansa vakuutusehtojen kohdan 5.3 vastuunrajoituksen merkityksestä S Oy:tä kohtaan.

Vakuutuslautakunta toteaa, että lähtökohtaisesti vakuutussopimuslain mukaisen tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin voi vedota vakuutuksenantajan sopimusosapuolena oleva vakuutuksenottaja. Näin on jo siitäkin syystä, että mikäli vakuutuksenantajan katsotaan laiminlyöneen tiedonantovelvollisuutensa, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa nimenomaan sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli ollut saamiensa tietojen perusteella aihetta käsittää. Tiedonantovelvollisuuden täyttämiseksi kulloinkin tarvittavien tietojen sisältö riippuu vakuutuksen laadusta ja vakuutuksen ottamiseen liittyvistä olosuhteista. Vakuutussopimuksen sisällön arvioimisen on siten perustuttava juuri vakuutuksenottajan sopimuksen tekohetkellä vakuutuksenantajalta saamien tietojen perusteella muodostamaan käsitykseen vakuutussopimuksen sisällöstä.

Vakuutuslautakunta katsoo, että kun vahinkoa kärsinyt hakee vakuutussopimuslain 68 §:n 1 momenttiin perustuvan oikeutensa nojalla muutosta vakuutuksenantajan korvauspäätökseen, vahinkoa kärsineellä on oikeus esittää vakuutuksenantajaa kohtaan samat vakuutussopimuksen sisältöä koskevat väitteet kuin vakuutuksenottajalla olisi ollut. Tämän vuoksi ei ole estettä myöskään sille, että myös vahinkoa kärsinyt voi vedota vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden laiminlyömiseen vakuutussopimusta tehtäessä. Menestyäkseen tällaisen väitteen on kuitenkin perustuttava nimenomaan vakuutuksenottajan saamaan käsitykseen sopimuksen sisällöstä.

Tässä tapauksessa Vakuutuslautakunnan varattua vakuutussopimuslain 68 §:n 2 momentin mukaisesti vakuutuksen ottaneelle S Oy:lle tilaisuuden esittää oma kantansa asiasta myös S Oy on esittänyt N Oy:n kanssa yhtenevän väitteen siitä, että vakuutusyhtiö oli laiminlyönyt sille kuuluneen tiedonantovelvollisuuden, kun se ei ollut selvittänyt S Oy:lle vakuutusehtojen kohdan 5.3 rajoituksen sisältöä ja merkitystä ennen vakuutussopimuksen tekemistä. S Oy:n mukaan nostotöissä mahdollisia vahinkotyyppejä olivat juuri taakan putoamisesta ja nosturin törmäämisestä johtuvat vahingot, joten nyt kysymyksessä olevan törmäysvahingon jääminen vakuutusturvan ulkopuolelle oli ollut sille yllätys.

Lautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen tekemistä muun muassa kiinnitettävä vakuutuksen hakijan huomiota vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin, jollaisena nyt puheena olevaa vakuutusehtojen kohtaa 5.3 on pidettävä. Lainvalmisteluasiakirjojen (HE 114/1993 s. 26) mukaan pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot.

Näyttövelvollisuus siitä, että vakuutussopimuslain edellyttämät tiedot on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettu vakuutuksen hakijalle, kuuluu vakuutuksenantajalle.

Vakuutusyhtiö ei ole tässä tapauksessa esittänyt lautakunnassa mitään selvitystä siitä, millaisen S Oy:lle luovutetun kirjallisen aineiston perusteella vakuutussopimus oli alun perin 25.10.2018 tehty. Vakuutusyhtiön asiassa lausuman johdosta lautakunta katsoo, ettei S Oy:n ole myöskään osoitettu pitäneen olla selvillä vakuutusehtojen kohdan 5.3 sisällöstä ja merkityksestä vain sen perusteella, että vakuutusyhtiö on selittänyt kyseisen rajoituksen olevan vakuutusyhtiöiden noudattamassa sopimuskäytännössä yleinen.

Vakuutuslautakunta käsittelee ratkaistavakseen saatetut asiat pääsääntöisesti kirjallisessa menettelyssä. Tiedonantovelvollisuuden täyttämistä koskevia kysymyksiä arvioidessaan lautakunta on ratkaisukäytännössään antanut sopimusneuvotteluasiakirjojen ohella merkitystä myös vakuutusyhtiöiden myytiedustajien antamille selvityksille vakuutuksen myyntitilanteesta.

Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö on vedonnut vakuutusmyyjiensä koulutuksesta kertomaansa sekä S Oy:n vakuutuksen myyneen entisen edustajansa kokeneisuuteen ja myyjän noudattamaan myyntitapaan. Vakuutusyhtiön asiassa lausumien seikkojen merkitystä näyttönä heikentää kuitenkin se, ettei vakuutusyhtiö ole toimittanut lautakunnalle myyntiedustajansa omaa selvitystä S Oy:n vakuutussopimuksen tekemisestä. Selvitystä ei ole annettu siitäkään huolimatta, että vakuutusyhtiö on kertonut olleensa puhelimitse yhteydessä kyseiseen myyntiedustajaan.

Selostamistaan syistä lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole tässä tapauksessa näyttänyt, että se oli täyttänyt vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa S Oy:tä kohtaan vastuuvakuutuksen korvauspiiristä ja sitä erityisesti rajaavasta vakuutusehtojen kohdan 5.3 vastuurajoituksesta ennen kysymyksessä olevan vakuutussopimuksen tekemistä. Tämän vuoksi vakuutussopimuksen on vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin nojalla katsottava olevan voimassa sen sisältöisenä kuin S Oy:llä oli ollut saamiensa tietojen perusteella aihetta käsittää.

Ottaen huomioon S Oy:n toiminnan luonne lautakunta katsoo, että S Oy:llä oli ollut perusteltua aihetta olettaa nyt puheena olevan kaltaisten S Oy:n toiminnassa aiheutuvien vahinkojen kuuluvan sen ottaman vastuuvakuutuksen piiriin. Vastuuvakuutuksen on siten katsottava olleen voimassa sen sisältöisenä, ettei vakuutusyhtiöllä ole oikeutta soveltaa nosturien törmäyksestä 18.6.2021 aiheutuneeseen vahinkoon vakuutusehtojen kohdan 5.3 rajoitusta, vaan vahinko kuuluu mainitun rajoituksen estämättä S Oy:n vastuuvakuutuksen piiriin.

Koska N Oy:n lautakunnalle tekemä ratkaisupyyntö koskee vain vakuutusyhtiön oikeutta soveltaa vakuutusehtojen kohdan 5.3 rajoitusehtoa 18.6.2021 sattuneeseen vahinkoon, lautakunta ei ratkaisusuosituksessaan ota kantaa siihen peruskysymykseen, onko S Oy:llä puheena olevasta vahingosta korvausvelvollisuutta N Oy:tä kohtaan.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusehtojen kohdan 5.3 rajoitusta voidaan sinänsä soveltaa N Oy:lle 18.6.2021 sattuneen kaltaiseen vahinkoon. Koska vakuutusyhtiö ei asiassa esitetyn selvityksen perusteella kuitenkaan ole näyttänyt, että se olisi mainitun rajoitusehdon osalta täyttänyt sille vakuutussopimuslain 5 §:ssä asetetun tiedonantovelvollisuuden vakuutuksen ottanutta S Oy:tä kohtaan, lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiöllä ole tässä tapauksessa oikeutta vedota mainittuun vastuunrajoitukseen vahinkoasiaa käsitellessään.

Ratkaisusuositus syntyi äänin 6 - 1. Ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Raulos sekä jäsenet Akselinmäki, Jaakkola, Makkula, Rajamäki ja Sarpakunnas. Jäsen Sjögrenin eriävä mielipide on liitteenä.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos                                                         
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Rajamäki
Sarpakunnas

Jäsen Sjögrenin eriävä mielipide

Asiakirjojen mukaan P Oy:n rakennustyömaalla käytetyn S Oy:n vuokrakuljettajan ohjaaman torninosturin puomi on osunut 18.6.2021 viereisellä työmaalla työskennelleen N Oy:n ajoneuvonosturin puomiin vaurioittaen sitä. Selvitysten mukaan N Oy:n ajoneuvonosturi oli aloittanut työt omalla työmaallaan edellisenä päivänä, minkä johdosta S Oy:n kuljettaja oli huomauttanut asiasta P Oy:n vastaavalle työnjohtajalle. Kuljettajaa oli ohjeistettu kääntämään nosturia suunnassa, jossa se ei osunut ajoneuvonosturiin. Kuljettajan kertoman mukaan hänelle oli ilmoitettu, että ajoneuvonosturin nostopaikkaa siirrettäisiin seuraavaksi päiväksi. Vahinkopäivänä kuljettaja oli ohjannut torninosturia niin kutsutun alamiehen ohjeiden perusteella. Asiassa tarkemmin selvittämättä jääneestä syystä kuljettaja oli nostotyön aikana kääntänyt torninosturia niin, että sen puomi oli osunut ajoneuvonosturin puomiin.

Vastuuvakuutusta koskevan keskeisen teoksen mukaan (af Hällström – Ijäs – Laasonen: Vastuuvakuutus, 3. p. 2014 s. 125-127) rajoitusehto tulee sovellettavaksi silloin, kun omaisuus ei ole vakuutuksenottajan työsuorituksen kohteena, mutta hänellä on velvollisuus huolehtia, että omaisuus ei vahingoitu. Ehdon tulkinnasta teoksessa mainitaan lisäksi, että ehto tarkoittaa kaikkiin työsuorituksiin liittyvää vahinkojen estämistä välittömästi työsuorituksen uhkaamalle ympäröivälle omaisuudelle. Riippuu työsuorituksen sisällöstä ja käytetystä tekniikasta, kuinka kaukana oleva omaisuus voi olla ehdon rajoituksen piirissä. Esimerkkinä esitetään mm. hitsaustyövahinko, jossa huolehdittavana olevaa omaisuutta on esimerkiksi palovahinkojen ja kipinöiden aiheuttamien sulamisjälkien osalta alue, johon hitsaustyön roiskeet tyypillisesti ulottuvat. ”Jos taas työssä tehdyn virheen takia kipinäsuihku lentää kauemmas, ei rajoitus estä korvauksen saamista.”

Ehto jättää korvauspiirin ulkopuolelle kunkin työsuorituksen yleisesti tunnetut välittömät vahingot. Ainostaan silloin, kun vakuutuksenottajan suoritettavakseen ottamaan työhön kuuluu olennaisena ja luonnollisena osana työn kohteen välittömän ympäristön suojaustoimia, on suojalustoimien kohteena oleva omaisuus vakuutuksenottajan huolehdittavana. Muu kuin välittömiä suojaustoimia vaativa omaisuus ei välttämättä ole vakuutuksenottajan huolehdittavana rajoitusehdon tarkoittamalla tavalla. Rajoitusehtoa ei siten voida tulkita niin laajasti, että vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle jäisi kaikki omaisuus, johon työsuorituksen vaikutukset saattavat kohdistua.

Vastuuvakuutuksesta korvataan nimenomaan virheillä ja laiminlyönneillä eli tuottamuksella aiheutettuja vahinkoja. Tuottamukseen liitetään yleensä ajatus: ”Henkilön on harkittava tekojensa seurauksia ja otettava siinä huomioon muiden toimijoiden asema ja turvallisuus sekä terveyden että omaisuuden osalta” (Ståhlberg - Karhu: Suomen vahingonkorvausoikeus, 7. p. 2020, s. 93). Toisin sanoen vahingonkorvausvastuu on sidottu vahinkoihin, jotka olivat ennakoitavissa ja jotka sen vuoksi olisivat olleet vältettävissä huolellisella toiminnalla. Vastuuvakuutuksen päätarkoituksen mukaan toisille näin aiheutetut vahingot ovat korvattavia. Rajoitusehtoja on tulkittava suppeasti. Sen vuoksi puheena olevaa rajoitusehtoa ei voida tulkita siten, että omaisuus, joka tuottamusarvostelussa on otettava huomioon työssä aiheutuvien vahinkojen korvausvastuun kannalta, olisi myös rajoitusehdon tarkoittamaa omaisuutta. Pelkästään se, että varovaisemmin toimittaessa työhön liittyvälle vaaralle alttiina olevan omaisuuden vahinko olisi voitu välttää, ei mahdollista tämän rajoitusehdon käyttöä. Muuten vastuuvakuutus menettäisi laajasti merkityksensä.

Tällä rajoitusehdolla onkin rajattu erityismerkityksensä. Käsiteltävänä tai huolehdittavana olevan omaisuuden rajoitusehto on kirjoitettu neutraaliksi vahingon aiheuttajan tuottamuksen suhteen. Tarkoituksena on tarkastella sitä työsuoritusta, jota vakuutuksenottaja on tekemässä ja rajoittaa vakuutuksen piiristä ainoataan sellainen omaisuus, johon työsuoritus fyysisesti välittömästi ulottuu. Ehto edellyttää ottamaan huomioon työsuorituksen luonteen ja välittömän vaikutuspiirin. Samoin vastuuvakuutusta koskevassa kirjallisuudessa korostetaan, että vain työsuorituksesta välittömästi vahingoittuva omaisuus on ehdon piirissä. Sen sijaan, jos työtä suoritettaessa aiheutetaan yksittäisellä työssä tehdyllä virheellä, joka ei liity kyseisen työsuorituksen valittuun työtapaan, vahinkoa etäämmälle tai muualle, kuin mihin itse työsuoritus kohdistuu, ei rajoitusehto sovellu.

Koska töitä ja niiden suoritustapoja on rajattomasti, on myös Vakuutuslautakunnan käytännössä erilaisia ratkaisuja ehdon tulkinnasta. Evättävänä on pidetty esimerkiksi (VKL 441/12 ) tilannetta, jossa kaivinkoneella on lastattu pakettiautoa ja kauha on kolhaissut auton kattoa. Lautakunnan mukaan ”… kattoon on kohdistunut suuri vahinkoriski etenkin, kun otetaan huomioon, että lastaus on tehty kaivinkoneella. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että pakettiauton katto on ollut kaivinkoneen kuljettajan huolehdittavana vahingon sattuessa.” Vastaava tapaus on kuorma-auton lavan vahinkojen osalta VKL 419/01, jossa lastattaessa trukilla kuorma-autoa, lava vahingoittui. Lautakunta perusteli seuraavasti: ”Vakuutuksenottajan käsiteltävänä on ollut itse kuorma. Vakuutuksenottajan huolehdittavana taas on ollut kuormannostotilanteessa välittömässä läheisyydessä olevat sellaiset perävaunun osat, joista kuorman nostajan työn luonteen vuoksi kuuluu huolehtia sen vuoksi, etteivät ne vahingoitu kuormannostotilanteessa”. Toisin sanoen rajoitusehto on koskenut vain työsuoritusta eli kuormannostoa itseään tehdessä niitä kuorma-auton osia, jotka ovat juuri tuossa työsuorituksessa erityisen vaaran alaisia ja joista työn luonteen vuoksi on kuulunut huolehtia tai joille aiheutuvia vahinkoja ei edes ole voitu täysin estää.

Tapauksessa VKL 101/11 vakuutuksenottaja oli asentanut kuusi radantuentalaatikkoa paperikoneen kuivatusosastolle. Radantuentalaatikoiden tarkoituksena tässä tapauksessa on muodostaa alipaine tuentasuuttimen ja viiran väliin. Alipaineen vuoksi paperirata pysyy kiinni viirassa, eikä ratakatkoja synny. Asennuksen virheiden takia sattui kuitenkin kolme vahinkoa paperikoneen viiralle. Lautakunta ei suositellut korvausta ja perusteli tämän seuraavasti: ”… paperikoneen kuivausviirat ovat olleet lausunnonpyytäjän työsuorituksen välittömässä läheisyydessä. Viiran vahingoittuminen on ollut todennäköinen seuraus virheellisestä asennustyöstä. Tämän vuoksi niihin on kohdistunut suuri vahinkoriski, joka on vakuutusehdoissa rajattu pois vakuutuksen korvauspiiristä.”

Lautakunta on suositellut (ään. 5-1) korvattavaksi tapausta FINE-019009, jossa kaivinkonetta oli siirretty työmaalla ja sen liikkuessa puomi oli osunut työmaan ilmajohtoihin ja vahingoittanut niitä. Perustelut olivat seuraavat: ”Lautakunnan käsityksen mukaan vahinko ei kuitenkaan ole aiheutunut minkään tiettyyn työhön sisältyvän väistämättömän vaikutuksen seurauksena. Kaivinkonetta on kuljetettu työmaa-alueella, jossa se on voinut ulottua myös ilmajohtoihin, mutta koneen siirto olisi ollut mahdollinen suorittaa myös ilmajohtoja vahingoittamatta. Vahinkojen todennäköisyys työmaaolosuhteissa on yleensä kohonnut työmaan yleisten vaarojen takia, mikä sinänsä edellyttää huolellisuutta alueella toimivilta. Lautakunta katsoo kuitenkin, että vahinko on sattunut yksittäisen ja satunnaisen virheen seurauksena ja omaisuudelle, joka ei ollut vakuutusehdon 3.2.3 mukaisen suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena kaivinkoneen siirron aikana.”

Evättäväksi taas lautakunta on suositellut tapausta FINE-004127, joka muistuttaa käsiteltävänä olevaa tapausta. Torninosturilla oli vaurioitettu samalla työmaalla ollutta ajoneuvonosturia. Keskeiset perustelut olivat seuraavat: ”Erityisesti nyt käsiteltävän vahingon osalta lautakunta toteaa, että saadun selvityksen perusteella työmaan toiminta oli suunniteltu siten, että nosturien toiminta-alueet osittain peittivät toisensa. Torninosturin alapuolella toiminut ajoneuvonosturi oli siten työskennellyt jo alun alkaenkin torninosturin vaara-alueella. Nosturien törmäysvaarasta oli tiedetty ja siihen oli pyritty varautumaan muun muassa sopimalla yhteydenpidosta nosturien välillä. Nosturien toiminnassa työmaalla oli siten ollut kyse normaalista nostotöiden suorittamisesta, jonka välttämättömänä osana nosturien törmäämisen estämiseksi suunnitellut toimet olivat olleet.” Erona käsiteltävään tapaukseen on se, että aiemmassa tapauksessa saman työmaan eri nostureiden toiminta oli tarpeen yhtäaikaisesti ja tätä varten oli myös sovittu yksityiskohtainen ja monipuolinen kommunikaatiojärjestelmä nimenomaan kyseisenlaisten vahinkojen välttämiseksi. Tämä riski liittyi tietoisesti juuri näiden nostureiden tavanomaiseen työsuorituskäyttöön samalla, yhteisellä työmaalla. Sovittu vahingon välttämismenetelmä edellytti kummaniin nosturin käytön yhtäaikaista ja yhteensovitettua toimintaa.

Lautakunnan käytännössä rajoitusehto on soveltunut tapauksiin, joissa itse työsuoritus kuten hiekkapuhallus rakennuksen seinään kohdistuu suoraan myös omaisuuteen, jolle aiheutuvien vahinkojen takia omaisuus on suojattava kuten ikkunoihin (VKL 580/93). Tämän lisäksi lautakunta on arvioissaan katsonut ehdon soveltuvan myös tilanteisiin, joissa vahingoittunut omaisuus on ollut hyvin lähellä ja vaaralle alttiina nimenomaan työsuoritusta normaalisti ja asianmukaisesti tehtäessä. Mutta edes läheinen fyysinen yhteys ei lautakunnan käytännössä ole välttämättä johtanut vahingon rajautumiseen vastuuvakuutuksen korvauspiiristä, kuten tapauksessa VKL 533/05, jossa paperikoneen telaa korjattavaksi irrotettaessa vaurioitettiin koneen muita osia käytettyjen koukkujen väärän nostotavan seurauksena.

Sen sijaan rajoitus ei sovi tilanteisiin, kun työsuorituksessa tehdään yksittäinen ja satunnainen virhe ja aiheutetaan vahinkoa omaisuudelle, joka ei ole itse työsuorituksen kuuluvassa vaikutuspiirissä. Rakennustyömailla vahinkoriski on korkea verrattuna moniin muihin toimintoihin, mutta rajoituksella ei ole tarkoitus tämän vuoksi poistaa tähän koko toiminnan ominaisuutena olevaan kohonneeseen yleisriskiin perustuvia vahinkoja vastuuvakuutuksen piiristä. Vakuutusyhtiöt ottavat kunkin toimialan luonteeseen kuuluvan riskitason huomioon vakuutusten hinnoittelussa ja omavastuissa riskien tilastollisten ominaisuuksien mukaisesti.

Käsiteltävässä tapauksessa vahinko aiheutettiin naapuritontilla eri projektissa työskennelleelle ajoneuvonosturille. Vakuutuksenottajan kuljettajan nosturia ei ollut sen omien työsuoritusten takia tarvetta kääntää naapuritontin puolelle. Kääntö ei liittynyt sen tavanomaiseen tai mihinkään tiettyyn työsuoritukseen eikä torninosturin käyttö sinänsä aiheuttanut erityisen suurta riskiä naapuritontilla olevalle omaisuudelle siitä huolimatta, että nosturin puomi sinne ulottui. Nosturin kääntö johtui saatujen tietojen mukaan tuntemattomasta syystä aiheutuneesta, ilmeisesti satunnaisesta virheestä nosturin ohjaamisessa. Nosturille suunnitellut tehtävät eivät saatujen tietojen mukaan edellyttäneet missään olosuhteissa puomin kääntämistä oman työmaan ulkopuolelle. Ajoneuvonosturi ei siten ole ollut sen enempää työsuorituksen välittömään vaikutuspiiriin kuuluvaa omaisuutta, kuin minkään työsuoritukseen liittyvän erityisen suuren vaaran piirissä olevaa omaisuutta. Rajoitusehto ei sovellu tapaukseen.

Vakuutuslautakunta suosittelee vakuutusyhtiötä ottamaan vahingon uudelleen käsiteltäväksi vahingon määrän ratkaisemiseksi.

Vakuutuslautakunnan äänestystuloksen mukaisesti asia ratkeaa rajoitusehdon kannalta edellä olevasta poikkeavaan, vakuutusyhtiön kannan mukaiseen suositukseen. Velvoitettuna lausumaan lautakunnan jäsenenä kaikista riidanalaisista kysymyksistä totean, että vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden täyttymistä koskevasta kysymyksestä 2) olen samaa mieltä kuin enemmistö.