Haku

FINE-048638

Tulosta

Asianumero: FINE-048638 (2022)

Vakuutuslaji: Autovakuutus

Ratkaisu annettu: 07.07.2022

Lakipykälät: 30, 33, 34

Vakuutustapahtuman aiheuttaminen. Ulosajo. Rattijuopumus. Samastaminen. Vakuutetun suostumukseen perustuva vastuu moottorikäyttöisestä ajoneuvosta. Oliko vakuutetun ajoneuvo ollut työntekijän luvallisessa käytössä?

Tapahtumatiedot

P Oy:n 22.6.2020 päivätyn vahinkoilmoituksen mukaan sen työntekijä A oli ottanut yrityksen ajoneuvon luvatta käyttöönsä 20.6.2020 aamuyöllä. Ajoneuvo oli suistunut tieltä ja vaurioitunut korjauskelvottomaksi. Poliisin 28.7.2020 päivätyn tutkintailmoituksen mukaan auto oli jäljistä päätellen ajautunut loivasti vasemmalle kääntyvässä mutkassa oikealle ulos tieltä, osunut siltarumpuun ja pyörinyt katon kautta ympäri päätyen pyörilleen ojaan. A oli kuulustelussa kertonut olleensa P Oy:n ajossa ja ajautuneensa tieltä väistettyään jänistä. A:n veren alkoholipitoisuudeksi oli määritetty 0,51 promillea. A oli tuomittu käräjäoikeudessa rattijuopumuksesta ja velvoitettu korvaamaan vakuutusyhtiölle puolet sen ajoneuvon omistaneelle rahoitusyhtiölle maksamasta osamaksusopimuksen mukaisen loppuvelan määrästä.

Vakuutusyhtiö alensi päätöksellään 25.10.2021 ajoneuvosta maksettavan vakuutuskorvauksen puoleen vahingon määrästä. Rahoitusyhtiön osuuden jälkeen P Oy:lle ei jäänyt suoritettavaksi korvausta. Vakuutuksen yleisten sopimusehtojen mukaan vakuutetulle tulevaa korvausta voitiin alentaa tai se evätä, jos hänen alkoholin käyttönsä oli vaikuttanut vakuutustapahtumaan. Määräystä sovellettiin myös henkilöön, joka oli vakuutetun suostumuksella vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä ajoneuvosta. Vakuutettu otti suostumuksen antaessaan kantaakseen riskin samastettavan henkilön moitittavasta menettelystä. A oli ollut vastuussa ajoneuvosta P Oy:n suostumuksella ja hänet samastettiin vakuutettuun. A:n päihtymystilan oli selvitetty olleen syy auton hallinnan menettämiseen.

Vakuutusyhtiö ei muuttanut ratkaisua sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä 8.2.2021 antamassaan päätöksessä vedoten Vakuutuslautakunnan ja korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöön. Työntekijä voitiin samastaa vakuutettuun myös tilanteissa, joissa työntekijä oli käyttöluvan vastaisesti käyttänyt ajoneuvoa yksityisiin ajoihinsa. Auton avaimet olivat P Oy:n mukaan olleet vapaasti työntekijöiden saatavilla ja auton käyttöön työasioissa oli ollut lupa. Esitetyt työsopimuksen ehdot eivät vaikuttaneet vakuutussuhteeseen.

Asiakkaan valitus

P Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta vaatien vahingosta täyttä vakuutusehtojen mukaista korvausta. Mikäli vakuutusyhtiöllä katsottaisiin olleen oikeus samastamiseen, korvauksena tuli suorittaa vähintään 75 prosenttia vahingon määrästä.

Perusteluinaan P Oy on lausunut, että käsiteltävä asia erosi oleellisesti vakuutusyhtiön vetoamasta Vakuutuslautakunnan ja korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä (FINE-025758, FINE-032291, VKL 3/06, KKO 2001:52). Tapauksissa KKO 2001:52 ja FINE-032291 vakuutuksenottaja oli luovuttanut auton toisen henkilön käyttöön antaen auton tosiasiallisesti hänen hallintaansa. Tämä henkilö oli käyttänyt autoa vastoin sovittua. P Oy:n tapauksessa auto ei ole ollut A:n hallussa, vaan suljettuna ja lukittuna olleella työpaikalla, jonne A oli mennyt ilman perusteltua syytä ja hakenut auton avaimet ja auton luvatta.

Tapauksessa FINE-025758 ajoneuvon avaimia oli säilytetty työntekijöiden työsuhdeasunnossa, jossa ne olivat olleet välittömästi saatavilla. P Oy:n tapauksessa auton avaimet eivät ole olleet A:n hallussa, työntekijöiden tiloissa tai heidän asuintiloissaan. Avaimet olivat olleet lukitulla työpaikalla turvallisessa paikassa välivarastossa, jossa säilytettiin muitakin avaimia.

Tapauksessa VKL 3/06 työntekijä oli työn luonteesta johtuen käyttänyt ajoneuvoa työssään päivittäin ja myös työmatka-ajoihin. P Oy:n tapauksessa auto ei ole ollut A:n säännöllisessä käytössä. Auton käyttö oli ollut satunnaista. Sitä oli käytetty yhdestä kahteen kertaa viikossa tavaran hakemiseen tukusta. Oikeus ajaa tukkuajoja oli ollut, toisin kuin vakuutusyhtiö oli väittänyt, ainoastaan kolmella kahdeksasta työntekijästä.

Auto ei ollut yleisesti kaikkien työntekijöiden käytettävissä eivätkä tukkuajot kuuluneet yleisesti työntekijöiden työnkuvaan. Esimiehen kanssa oli joka kerta käyty läpi, milloin tukussa oli tarpeen käydä, mitä sieltä tuli hakea ja kuka tavaraa autolla haki. Auton käyttö oli siten perustunut yksittäisluonteisiin työnjohdollisiin päätöksiin. P Oy:n mielestä asian erityispiirteet huomioon ottaen käsiteltävä tapaus erosi aiemmasta ratkaisukäytännöstä eikä samastamista voitu pitää perusteltuna.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on toistanut korvauspäätöksissään lausumansa todeten, että riski työntekijän moitittavasta menettelystä oli ollut P Oy:llä eikä vakuutusyhtiöllä. Työsopimuksen ehto auton käytöstä oli koskenut työntekijän ja työnantajan välistä suhdetta. Sillä ei voitu vaikuttaa P Oy:n ja vakuutusyhtiön väliseen suhteeseen, jota säätelivät vakuutussopimuslaki sekä vakuutusehdot.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus alentaa P Oy:lle ulosajossa 20.6.2020 vaurioituneesta ajoneuvosta ajoneuvovakuutuksen perusteella maksettavan vakuutuskorvauksen määrää autoa vahingon sattuessa kuljettaneen P Oy:n työntekijän menettelyyn vedoten.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 30 §:n 3 momentin mukaan vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutetulle tulevaa korvausta voidaan alentaa tai se voidaan evätä, jos hänen alkoholin tai huumausaineen käyttönsä on vaikuttanut vakuutustapahtumaan. Vapaaehtoisen moottoriajoneuvovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä alkoholin, huumausaineen tai muun huumaavaan aineen käytön vaikutuksesta vakuutuskorvaukseen siten kuin liikennevakuutuslain 48 §:ssä säädetään.

Vakuutussopimuslain 33 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan, mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön, joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta.

Vakuutussopimuslain 34 §:n 1 momentin mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Kysymyksessä olevaan ajoneuvovakuutukseen sovellettavien 1.7.2019 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan MO530 mukaan vakuutuksesta suoritettavaa korvausta voidaan alentaa tai se voidaan evätä, jos vakuutuksenottajan, vakuutetun tai näihin samastettavan henkilön alkoholin, lääkkeiden, huumausaineiden tai muun huumaavan aineen käyttö on vaikuttanut vakuutustapahtumaan.

P Oy:n vakuutussopimukseen sovellettavien 1.7.2019 alkaen voimassa olleiden yleisten sopimusehtojen vakuutustapahtuman aiheuttamista koskevan kohdan 10.2.1, Vakuutettu, mukaan [vakuutusyhtiö] on vastuusta vapaa sellaista vakuutettua kohtaan, joka on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallaan.

Jos syynä on törkeä huolimattomuus tai jos vakuutetun alkoholin tai huumausaineiden käyttö on vaikuttanut vakuutustapahtumaan, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se voidaan evätä kokonaan. Harkittaessa korvauksen alentamista tai epäämistä otetaan huomioon, mikä merkitys vakuutetun henkilön toimenpiteellä on ollut vakuutustapahtuman syntymiseen. Lisäksi otetaan huomioon vakuutetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Yleisten sopimusehtojen kohdan 10.2.3, Ajoneuvovakuutus, mukaan harkittaessa korvauksen maksamista moottoriajoneuvovakuutuksen perusteella noudatetaan edellä kohdassa 10.2.1 esitetyn lisäksi seuraavaa:
...
Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman kuljettaessaan ajoneuvoa alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena taikka alkoholin ja muun huumaavan aineen yhteisvaikutuksen alaisena muutoin kuin edellisessä kappaleessa mainituissa tapauksissa, voidaan alentaa sen mukaan, mikä oli hänen osuutensa vahinkoon.

Yleisten sopimusehtojen kohdassa 11 on lisäksi annettu samastamisesta vakuutussopimuslain 33 §:n 1 momentin 1 kohtaa vastaava määräys.

Asian arviointi

Lautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 33 §:n samastamista koskeva säännös ja vakuutusehdoissa annetut vastaavat määräykset merkitsevät sitä, että kolmannen henkilön teko tai laiminlyönti aiheuttaa samat seuraamukset kuin vastaava vakuutetun teko tai laiminlyönti. Kyseiset samastamista koskevat säännökset ja vakuutusehtomääräykset merkitsevät poikkeusta siitä vahinkovakuutuksen periaatteesta, että kukin vakuutettu on vastuussa vain omasta menettelystään.

Lainvalmisteluasiakirjojen (HE 114/1993 vp) mukaan 33 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla suostumuksella tarkoitetaan vakuutetun antamaa lupaa kohdassa tarkoitetun kulkuvälineen kuljettamiseen tai muuhun käyttämiseen. Suostumuksen ei tarvitse olla nimenomainen, vaan sen olemassaolo voi ilmetä olosuhteista.

Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että silloin kun vakuutettu on luovuttanut ajoneuvonsa työntekijälleen työtehtävien hoitamista varten, työntekijä on voitu samastaa vakuutettuun esimeriksi tilanteissa, joissa työntekijä on käyttöluvan vastaisesti käyttänyt ajoneuvoa yksityisiin ajoihinsa ja aiheuttanut vahingon alkoholin vaikutuksen alaisena. Ratkaisukäytäntö vastaa korkeimman oikeuden ennakkoratkaisusta KKO 2001:52 ilmenevää periaatetta, jonka mukaan vakuutettu on suostumuksen antaessaan ottanut kantaakseen riskin samastettavan henkilön mahdollisesta moitittavasta menettelystä ja vaatimus huolellisesta varustautumisesta erilaisiin riskeihin on tässä yhteydessä korostunut. Tämän vuoksi siihen tosiseikkaan, että ajoneuvon luovuttamisen jälkeen vakuutetulla ei välttämättä ole enää ollut mahdollisuutta vaikuttaa samastettavan henkilön menettelyyn, voidaan korkeimman oikeuden mukaan vain poikkeuksellisesti kiinnittää huomiota.

Lautakunta katsoo, että samastamista koskevan vakuutussopimuslain säännöksen ja yleisten vakuutusehtojen määräysten soveltamisen kannalta olennainen kysymys onkin tässä tapauksessa se, onko P Oy:n katsottava asiassa ilmi tulleiden seikkojen perusteella luovuttaneen kyseisen ajoneuvon tosiasiallisesti työntekijöidensä ja siten myös A:n käyttöön.

A on asian esitutkinnassa kertonut poliisille olleensa vahingon sattuessa P Oy:n työajossa. A on kuitenkin 30.11.2021 allekirjoittanut lausuman, jonka mukaan hän oli antanut mainitun kertomuksen rikosprosessin aikana välttääkseen tuomion eikä hän ollut kuljettanut autoa 20.6.2020 työasioissa, vaan oli ottanut ajoneuvon henkilökohtaisiin ajoihin. P Oy on kertonut lautakunnalle osoittamassaan ratkaisupyynnössä, ettei autoa ollut luovutettu työntekijöiden vapaaseen käyttöön, vaan vain kolmella työntekijällä oli ollut oikeus käyttää autoa esimiehen kulloinkin erikseen määräämiin tukkukuljetuksiin.

Lautakunta toteaa, että vaikka autoa ei P Oy:n kertoman mukaan ollut luovutettu yleisesti työntekijöiden käyttöön, työntekijät olivat käyttäneet autoa tukkuajoihin ja auton avaimet ovat saadun asiakirjaselvityksen perusteella olleet työpaikalla työntekijöiden saatavissa. Lautakunta on kiinnittänyt huomiota myös siihen, ettei P Oy ole esittänyt rikosasian käsittelyn yhteydessä A:ta kohtaan mitään vaatimuksia.

Selostamansa seikat huomioon ottaen lautakunta katsoo, ettei asiassa ole esitetty luotettavana pidettävää näyttöä siitä, että auton käyttöä työpaikalla olisi tosiasiallisesti rajoitettu vain työnantajan kulloinkin erikseen lupaamiin tilanteisiin. Noudattamallaan käytännöllä P Oy on korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa KKO 2001:52 manituin tavoin katsottava ottaneen kantaakseen riskin samastettavan henkilön mahdollisesta moitittavasta menettelystä.

Asiassa on selvitetty, että A on aiheuttanut auton vaurioitumisen ulosajossa kuljettamalla autoa alkoholin vaikutuksen alaisena veren alkoholipitoisuuden ollessa 0,51 promillea ja olosuhteissa, joissa hänen alkoholinkäyttönsä on vaikuttanut vakuutustapahtuman sattumiseen. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on ollut sovellettavien vakuutusehtojen nojalla oikeus alentaa vahingosta maksettava vakuutuskorvaus puoleen vahingon määrästä.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos                                               
Sihteeri Isokoski

Jäsenet

Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Sarpakunnas
Sjögren
Vierula

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia