Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajayrityksen ja vakuutusyhtiön tekemässä omaisuusvakuutussopimuksessa oli vakuutettu vuonna 2012 syntynyt hevonen. Eläinvakuutuksen korvauspiiri määräytyi täysturvan ehtojen mukaisesti. Vakuutussopimukseen sisältyi hoitokuluturva vamman ja sairauden varalta.

Asiakas on 3.10.2021 tehdyssä vahinkoilmoituksessa merkinnyt vahinkopäiväksi 21.6.2021 ja kertonut hevosen alkaneen kesäkuun 2021 puolivälissä ontua voimakkaasti vasenta etujalkaa. Ilmoituksen mukaan klinikkatutkimuksessa hevosklinikalla oli epäilty kaviopaisetta, mutta ontuminen ei ollut loppunut hoidosta huolimatta. Eläinlääkäri oli tutkinut ja hoitanut hevosta myös 25.7.2021, ja koska hevosen oireilu oli jatkunut, sitä oli jatkohoidettu hevosklinikalla 29.9.2021.

Tämän jälkeen eläinlääkäri A. oli hoitanut hevosta samalla eläinklinikalla 30.11.2021. Tuolloin diagnoosiksi on merkitty ”kinnerpatti otj, lannerangan fasettinivelen nivelrikko ja tulehdus”.

Vakuutusyhtiön tietojärjestelmään tallennettujen tietojen (puhelinmuistion) mukaan asiakkaalle oli 31.1.2022 aamupäivällä soitettu ja ”selvitetty uudelleenkäsitellyt vahinkotapahtumat”. Kirjauksen mukaan ”Asiakas kysyy samalla, miten toimia lopetuksen suhteen, koska hevonen ei ole kunnossa. Luvattu selvittää asiaa ja soittaa asiakkaalle tämän jälkeen.” Vakuutusyhtiön tietojärjestelmään tehdyn toisen merkinnän mukaan asiakkaalle oli 2.2.2022 soitettu ja kerrottu, että ”vakuutusyhtiö ei tee eikä anna ”lupaa” lopetukselle tai hoidoille. Syylle pitää olla lääketieteelliset syyt ja eläinlääkärin päätös”. Tämä merkintä oli tallennettu 4.2.2022 aamupäivällä.

Eläinlääkäri A:n 2.2.2022 allekirjoittamassa todistuksessa todettiin, että ”Hevosen eutanasia kivun ja kärsimyksen välttämiseksi, koska ei vastetta otj kinnerpatin, lannerangan fasettinivelten nivelrikon ja SI-nivelen nivelrikon hoitoon.”

Vakuutusyhtiön eläinlääkäri on 22.2.2022 soittanut eläinlääkäri A:lle, ja he olivat keskustelleet hevosen lopettamisasiasta. Puhelinkeskustelua seuranneena päivänä 23.2.2022 A. on lähettänyt vakuutusyhtiöön sähköpostitse kirjallisen lausunnon.

Vakuutusyhtiön 24.2.2022 päivätyssä korvauspäätöksessä vahinkopäiväksi on merkitty hevosen lopetuspäivä. Vakuutusyhtiö on ilmoittanut, ettei se maksa korvausta vahingosta. Epäysperusteiden mukaan hevosella oli saatujen tietojen mukaan todettu nivelrikko, eikä se enää soveltunut ratsastuskäyttöön. Hevonen olisi kuitenkin voinut elää niin sanottuna ”oloneuvoksena”, tai sitä olisi voitu käyttää siitokseen. Hevonen ei ole ollut lopetushetkellä kärsivä tai kivuissaan. Mitään äkillistä tai ennalta-arvaamatonta vahinkoa ei ollut sattunut eikä hevosen eutanasialle ollut eläinsuojelullista perustetta, vaan siihen on päädytty spekuloimalla mahdollisilla tulevilla kivuilla. Vakuutusyhtiö on viitannut vakuutusehtojen kohtaan 5.1 Täysturva, jonka mukaan korvattavia vahinkoja ovat vakuutetulle tuotantoeläimelle aiheutunut äkillinen ja ennalta-arvaamaton vahinko, jonka seurauksena eläin kuolee tai se joudutaan hätäteurastamaan.

Asiakas on kritisoinut vakuutusyhtiön epäyspäätöstä ja erityisesti vakuutusyhtiö väitettä siitä, ettei hevonen ollut kärsinyt. Hoitavat eläinlääkärit olivat sanoneet lopettamisen olevan ainoa järkevä vaihtoehto, eikä hoitojen jatkuminen ollut heidän mielestään millään tavalla järkevää. Nivelrikon lisäksi hevosen etenevä haurastuminen oli vienyt tilannetta huonommaksi syöksykierteen tavoin. Jos hevosen hoitoa ja pitämistä olisi jatkettu, heitä olisi tultu syyttämään eläinrääkkäyksestä. Eläinlääkäri A. on 8.3.2022 päivätyssä selvityksessä muun muassa todennut, että hevosen eutanasialle oli ollut eläinsuojelullinen peruste.

Vakuutusyhtiö on tehnyt sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä toisen epäysratkaisun, jonka se on 12.4.2022 lähettänyt asiakkaalle sähköpostiviestinä. Vakuutusyhtiö on viitannut korvauksen hakijan näyttövelvollisuuteen korvattavan vakuutustapahtuman sattumisesta ja todennut näyttövelvollisuuden tässä tapauksessa koskevan sitä, onko kyseessä ollut sairauden aiheuttama eläinlääkärin määräämä välttämätön lopettaminen. Lisäksi vakuutusyhtiö on ratkaisussaan todennut, että lopettamista pidetään sovellettavien vakuutusehtojen perusteella välttämättömänä silloin, kun eläinlääkäri määrää eläimen lopetettavaksi sen ollessa sairauden tai vahingoittumisen vuoksi sellaisessa tilassa, että sen lopettaminen on eläinsuojelullisista syistä välttämätöntä.

Asiakkaan valitus

Asiakas haluaa saada Vakuutuslautakunnalta vahvistuksen siitä, että he olivat toimineet oikein hevosen kärsimysten lopettamiseksi ja että heillä on oikeus saada vakuutusyhtiöltä vakuutusmäärän mukainen 18 000 euron korvaus. Asiakas korostaa sitä, että he puhuvat asioista, jotka koskevat hevosen kärsimyksen ja kivun tasoa. He olisivat halunneet pitää tämän hyväsukuisen ja hyväluonteisen tamman. Hevonen oli kuitenkin mennyt niin huonoon kuntoon, että myös eläinlääkäri oli ollut sitä mieltä, että eutanasia on ainoa oikea vaihtoehto.

Asiakkaat olivat ennen eutanasiapäätöksen tekemistä soittaneet eläinklinikalta vakuutusyhtiöön. He olivat pyytäneet vakuutusyhtiöltä apua ja tietoa, ”kuinka toimimme kärsivän hevosen mahdollisen lopettamisen vuoksi”. He eivät kuitenkaan olleet saaneet mitään apua tai ohjeita vakuutusyhtiöstä, ja asiakas toteaa, ettei vakuutusyhtiö ollut halunnut auttaa heitä välttyäkseen korvausvastuulta.

Asiakas kysyy, miksi vakuutusyhtiö ei ennen eutanasiaa pyytänyt minkäänlaista lausuntoa hevosta hoitaneelta eläinlääkäriltä. Tämä olisi asiakkaiden mielestä ollut vähintä, mitä vakuutusyhtiö olisi voinut tehdä ja osoittaa vastuunottoa tilanteessa. Kuluttajan näkökulmasta tämä toiminta vaikuttaa erikoiselta ja vastuuta välttelevältä. Asiakkaan mielestä vakuutusyhtiön olisi pitänyt kertoa, että hevosta ei saa lopettaa ennen kuin he selvittävät tilanteen, eikä niin, että selvitykset tehdään epämääräisesti vasta hevosen hätäteurastamisen jälkeen.

Asiakkaan mielestä hätäteurastuksen kriteereihin pitäisi riittää kuluttajan näkökulmasta se, mitä eläinlääkärin lausunnossa todetaan hevosen kärsimyksestä ja kivuista. Eläinlääkäri oli todennut, että hevosen kivun ja kärsimyksen määrä oli edellyttänyt hätäteurastusta. Eläinlääkäri oli lopettanut hevosen sen kärsimysten vuoksi ja kirjoittanut lausunnon vakuutusyhtiöön, josta tuli kielteinen korvauspäätös. Eläinlääkäri oli antanut tarkentavan selvityksen eutanasian syistä, minkä jälkeen vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä tehtiin epäyspäätös.

Lisäselvityksessään asiakas viittaa hevosta hoitaneen eläinlääkäri A:n 16.8.2022 toimittamaan kirjalliseen selvitykseen, jossa hän esittää seuraavaa: ”Vakuutusyhtiön ja hoitaneen eläinlääkärin käsitys kivun ja kärsimyksen voimakkuudesta hevosen kohdalla on eriävä. Hoitava eläinlääkäri on kyseisen hevosen terveystilanteen paras asiantuntija. Hoitanut eläinlääkäri koki [hevosen] vaativan jatkuvaa kivun hoitoa, eikä hoitovaste ollut riittävä, jonka vuoksi hevonen ei voinut elää kivutonta elämää ja päädyttiin hevosen eutanasiaan. Hevosta ei voi pitää myöskään jatkuvasti kipulääkityksellä kroonisen kivun vuoksi.”

Asiakas toteaa hevosta henkilökohtaisesti hoitanut eläinlääkäri kirjoittaneen lausunnon, jonka mukaan hevonen lopetetaan kivun ja kärsimyksen vuoksi, ja asiakas ihmettelee, miksi se ei riitä selvitykseksi. Asiakas on toimittanut eläinlääkärin lausunnon tueksi asiakirjan kivun vaikutuksista hevosen ja sen hoitajien jokapäiväiseen elämään, mutta vakuutusyhtiö on sivuuttanut tämän selvityksen päätöksenteossaan.

Asiakas ihmettelee myös, miksi vakuutusyhtiö on päätöksenteossaan ottanut huomioon jälkikäteen eläinklinikan eläinlääkärille tekemänsä irrallisen ja äkillisen puhelinsoiton, jolloin lääkärillä ei ollut käytettävissään yksityiskohtia hevosesta ja sen hoidosta. Tämä puhelinsoitto vaikuttaa olleen keskeisessä roolissa vakuutusyhtiön päätöksenteossa, ja sillä kumotaan jopa hoitaneen eläinlääkärin tekemä virallinen lausunto.

Asiakas pyytää ottamaan huomioon, että hevosta oli hoidettu melkein vuoden ajan säännöllisesti ja kaikkia mahdollisia hoitomuotoja kokeillen. Kaikesta hoidosta huolimatta hevosen kivut lisääntyivät jatkuvasti. Eläinsuojelullisesta näkökulmasta hevosta oli yritetty hoitaa liiankin pitkän ajan. Oli erittäin hyvä, että eläinlääkäri päätti eutanasiasta eikä hevosen kärsimystä enää pitkitetty. Hevosen kipu oli ollut sen asteista, että hevonen oli muun muassa kaatuillut tallin käytävällä päätä kääntäessään ja viimeisinä päivinään se oli karsinassa ollessaan makoillut lähes koko ajan. Tämä oli tapahtunut siitä huolimatta, että hevoselle oli annettu pitkäkestoinen kipua ja oireita lievittävä hoito sekä jalkaan että selkään.

Vakuutusyhtiön vastineen jälkeen antamassaan selvityksessä asiakas korostaa vielä sitä, että hevonen oli hätäteurastushetkellä ollut kipeä, levoton, kärsivä ja apaattinen. Hevosta hoitaneen eläinlääkärin mielestä hätäteurastus oli ainoa vaihtoehto. Hevosen pitäminen ja kuljettaminen olisi ollut eläinrääkkäystä. Vakuutusyhtiön päätöksissä mitään merkitystä ei anneta sille, mitä he kuluttajina ja vakuutuksen maksajina tuovat esiin hevosen kivuista ja kärsimyksistä.

Hevosen kilpailussa käymistä koskevan vakuutusyhtiön väitteen osalta asiakas toteaa, että hevonen oli syksyllä hetkellisesti ollut paremmassa kunnossa ulkomaalaisen lääkärin antamien hoitojen johdosta. Yhdessä kilpailutapahtumassa oli ollut kolme luokkaa, ja hevonen oli mennyt kilpailun alussa läpi tasoonsa nähden yhden erittäin pienen kokeiluluokan. Sen jälkeen hevonen ei ollut enää suostunut hyppäämään. Asiakas toteaa, että kyseinen kilpailumatka oli ollut heiltä virhearvio hevosen terveyden suhteen.

Vakuutuksenottajayrityksen puolesta toimineet henkilöt olivat soittaneet vakuutusyhtiöön ennen hätäteurastusta, kun he olivat olleet klinikalla ja eläinlääkäri oli todennut, että hevonen pitää hätäteurastaa kivun ja kärsimyksen vuoksi. Vakuutusyhtiöstä heille oli sanottu, ettei vakuutusyhtiö voi antaa minkäänlaista neuvoa, miten toimia, vaan jokainen tapaus katsotaan lopettamisen jälkeen erikseen. Asiakkaan mielestä vakuutusyhtiön eläinlääkärin olisi pitänyt itse tulla katsomaan hevosta, jos hän katsoo tietävänsä tilanteen paremmin kuin eläintä hoitanut eläinlääkäri.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö pyytää, että Vakuutuslautakunta hylkää asiakkaan vaatimuksen perusteettomana. Keskeinen erimielisyys asiassa koskee sitä, täyttääkö hevosen eutanasia tässä tapauksessa vakuutusehdoissa määritellyn korvattavan hätäteurastuksen edellytykset.

Vakuutusyhtiö katsoo, että hätäteurastuksen kriteerit ovat korkeammat kuin eutanasian kriteerit. Eutanasia korvataan vakuutuksesta vain tilanteessa, jossa on kyse eläimen hätäteurastuksesta, joka tehdään eläinlääkärin määräyksestä, kun eläin on sairauden tai muun vahingoittumisen johdosta sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta eläintä kohtaan.

Asiakkaan kanssa ennen eutanasiaa käydyn puhelinkeskustelun osalta vakuutusyhtiö toteaa, että asiakkaan tulee tehdä päätös oman eläimensä hoidosta, jos vaihtoehtoja on useita. Eutanasian tarpeesta päättää eläinlääkäri. Vakuutusyhtiö ei ota kantaa eläimen hoitoon, vaan se maksaa tai epää vakuutuskorvauksen sopimusehtojen perusteella.

Korvauspäätöksen vakuutusyhtiö on tehnyt sille toimitetun lääkärintodistuksen perusteella. Eläinlääkärin todistukseen ei ole kirjattu mitään sellaista syytä, miksi hevonen olisi pitänyt lopettaa nimenomaan eläinsuojelullisista syistä. Todistuksessa ei ole myöskään mitään mainintaa siitä, että hevosella olisi ollut kovia kipuja ja ettei mitään kipua lieventäviä hoitovaihtoehtoja olisi, tai että olisi muutoin ilmeistä julmuutta pitää hevonen vielä hengissä.

Vakuutusyhtiö oli halunnut varmistaa asiaa eutanasian tehneeltä eläinlääkäriltä, jolle vakuutusyhtiön oma eläinlääkäri oli soittanut. Puhelinkeskustelussa oli vastineen mukaan käynyt ilmi, ettei hevonen ollut kärsivä tai kivuissaan, vaan se ei enää soveltunut ratsastuskäyttöön. Vakuutusyhtiön mielestä eläinsuojelullinen syy lopettaa hevonen ei ole se, että eläin ei enää sovellu ratsastus- tai harrastuskäyttöön sillä olevien vaivojen vuoksi.

Vakuutusyhtiö toteaa lisävastineessaan, että asiakkaan kanssa käydyssä kirjelmöinnissä on keskusteltu kahdesta eri asiasta. Toisaalta siitä, onko hevonen ollut sellaisessa kunnossa, että enemmän kärsimyksen välttämiseksi on ollut perusteltua lopettaa hevonen. Toisaalta kysymys on ollut siitä, onko lopetustilanne ja hevosen silloinen kunto ollut sellainen, että kyseessä on ollut vakuutusehtojen tarkoittama hätäteurastus, joka oikeuttaa asiakkaan saamaan vakuutuskorvauksen.

Vakuutusehdoissa korvattavaksi määritellyn hätäteurastuksen kriteerinä on se, että eläimen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta eläintä kohtaan. EU:n lopetusasetuksen artiklassa 2 on määritelty ”hätälopetus” siten, että eläin on loukkaantunut tai sillä on voimakasta kipua tai kärsimystä aiheuttava sairaus, eikä kipua tai kärsimystä voida käytännössä muulla tavoin lievittää. Näissä tilanteissa hätäteurastus on eläimen omistajalle äkillinen ja ennalta arvaamaton. Kyse ei ole tilanteesta, jossa eutanasia on yksi vaihtoehto vaan tilanteesta, jossa mikään muu vaihtoehto ei enää ole millään tavalla perusteltu.

Nyt käsittelyssä olevassa tilanteessa eutanasia on sinänsä ollut täysin perusteltavissa oleva ratkaisu, mutta kyse ei silti ole ollut vakuutusehtojen tarkoittamasta hätäteurastuksesta. Hevosta on hoidettu, eikä se ole enää soveltunut harrastuskäyttöön. Myös lääkitys olisi ainakin huonoina aikoina ollut tarpeen. Krooninen nivelrikko voi aiheuttaa hevoselle kroonista kipua, mutta hevonen voi myös tuollaisessa tilanteessa olla kivuton tai kipu voi olla hoidettavissa lääkityksellä. Tilanne ei kuitenkaan rinnastu siihen, että kyseisen hevosen pitäminen elossa olisi ollut ilmeistä julmuutta eläintä kohtaan. Koska hätäteurastuksen edellytykset eivät ole täyttyneet, korvausta ei makseta hevosen kuoleman johdosta.

Vakuutusyhtiö on ilmoittanut, ettei vakuutusyhtiön eläinlääkärin ja hevosta hoitaneen eläinlääkäri A:n puhelinkeskustelusta ole käytettävissä puhelutallennetta. Korvausasiaa hoitanut korvauskäsittelijä oli tehnyt merkintöjä vakuutusyhtiön järjestelmään, ja asiaa oli käyty hänen kanssaan läpi vastineessa esitettyjä kommentteja varten. Kyseinen käsittelijä oli keskustellut puhelimessa asiakkaan kanssa 31.1.2022 ja 2.2.2022. Jälkimmäisestä keskustelusta tehdyn merkinnän mukaan käsittelijä oli ilmoittanut, ettei vakuutusyhtiö tee eikä anna ”lupaa” lopetuksella tai hoidolle, vaan taustalla tulee olla eläinlääketieteelliset syyt ja eläinlääkärin päätös.

Lisäselvityksissään vakuutusyhtiö kertoo korvausasiaa käsitelleen henkilön ilmoittaneen, että hän oli selvittänyt asiaa vakuutusyhtiössä ennen kuin hän oli 2.2.2022 keskustellut vakuutuksenottajaa edustaneen henkilön (B.) kanssa. Korvauskäsittelijä oli puhelinkeskustelussa todennut, ettei vakuutusyhtiö ole eläinlääkäri, eikä voi ohjeistaa, miten hevosta tulee hoitaa. Tuolloin B. oli kertonut, että on viemässä hevosta eläinlääkärille ja että eläin todennäköisesti lopetetaan. Korvauskäsittelijä oli todennut, että eläintä hoidetaan lääketieteellisin perustein ja sen jälkeen katsotaan eläinlääkärin päätöksen perusteella, onko kyse vakuutuksesta korvattavasta vahingosta. Korvauskäsittelijä muistaa valinneensa sanansa hyvin tarkasti kyseisessä puhelussa, koska hänen käsityksensä mukaan asiakas ehkä yritti saada vakuutusyhtiöstä luvan eläimen lopettamiselle ja vakuutusyhtiön sitoutumisen vakuutuskorvauksen maksamiselle. Mitään tällaista ei kuitenkaan ole asiakkaalle luvattu kyseisessä puhelussa.

Vakuutusyhtiö kertoo katsoneensa hevosen olleen terve siinä vaiheessa, kun sillä oli kilpailtu kolmissa kisoissa. Sen jälkeen syntyneiden hevosen hoitokustannusten osalta kyse on vakuutusyhtiön käsityksen mukaan ollut uudesta vahingosta.

Vakuutusyhtiö on myös viitannut hoitokuluturvasta korvattavia vahinkoja koskevaan vakuutusehtojen muutokseen, jonka mukaan hoitokuluturvalla vakuutettujen hevosten osalta ehtoihin on lisätty rajoitusehto. Uuden rajoituksen mukaan vakuutuksesta ei korvata jännevauriosta, nivelen sisäisestä tai ulkopuolisesta muutoksesta tai luumuutoksesta aiheutuneita kustannuksia sekä nivelten ja luuston kehityshäiriöitä ja sairaskengitystä. Koska hevosen sairaus ei hoitokuluturvassa olevan rajoitusehdon mukaan ole vakuutuksesta korvattava, myöskään eläimen lopetusta kyseisistä syistä ei korvata vakuutuksesta. Kyseistä muutosta on sovellettu vakuutussopimukseen sen uudistuttua 20.1.2022 alkaneelle vakuutuskaudelle.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut eläinklinikalla laaditut potilaskertomukset ja kotiutusohjeet seuraavista kolmesta hoitokäynnistä eli 21.6.2021, 29.9.2021 ja 30.11.2021. Lisäksi asiakirjoihin sisältyy eläinlääkäri A:n laatimat seuraavat selvitykset:
- 2.2.2022 päivätty eläinlääkärin todistus hevosen eutanasiasta
- 23.2.2022 sähköpostiviesti vakuutusyhtiölle
- 8.3.2022 päivätty kirjallinen selvitys
- 16.8.2022 päivätty vastine vakuutusyhtiön esittämiin näkemyksiin. 

Lisäksi asiakirjoihin sisältyy selvitys vakuutusyhtiön tietojärjestelmään tallennetuista merkinnöistä 31.1.2022 ja 2.2.2022 käydyistä puhelinkeskusteluista asiakkaan edustajan ja vakuutusyhtiön korvauskäsittelijän kesken.

Eläinlääkäri A:n 23.2.2022 vakuutusyhtiölle lähettämästä selvityksestä ilmenee, että hän oli 2.2.2022 todistusta kirjoittaessaan ajatellut, että ”krooninen nivelrikko voi aiheuttaa hevoselle kroonista kipua ja kärsimystä myös oloneuvoshevoselle ja hevonen voi tarvita ainakin huonompina päivinä kipulääkitystä. Kipu voi ilmetä mm. kärttyisyytenä hoidettaessa. Minusta on oikeutettua luopua hevosesta ajatuksena, että ei halua sen olevan jatkuvasti kipeänä oloneuvoksena, kun on kyse kroonisesta nivelsairaudesta. Toki akuutti voimakas hoitoon vastaamaton kipu on aina helpommin selkeä syy eutanasiaan, mutta myös krooninen kipu nivelrikosta johtuen on minusta perusteltu syy antaa lausunto siitä, että hevonen lopetettiin kivun ja kärsimyksen vuoksi. On toki teidän yhtiön linjaus päättää täyttääkö tämä teidän vakuutuskorvausehdot.”.

Eläinlääkäri A. on 8.3.2022 päivätyn selvityksen mukaan arvioinut, että hevonen tulisi tarvitsemaan kivun lievitystä ja mahdollisesti jatkuvaa muuta hoitoa, jos se olisi jäänyt lepohevoseksi. Tämän vuoksi A. oli arvioinut, että tämä hevonen ei olisi voinut elää lepohevosena kivuttomana kroonisten nivelsairauksiensa kanssa. Selvityksen mukaan hevosen kanssa oli jo tehty kaikki hoitokokeilut kivun ja tulehduksen hoitamiseksi. Hevosen eutanasia oli toteutettu, koska hevonen oli näyttänyt selviä kipuoireita, joita ei hoidosta huolimatta saatu hallintaan. Hevosen lepohevosena esiintyvien kipuun viittaavien oireiden perusteella oli ollut eläinsuojelullinen peruste suojella hevosta kivulta ja kärsimykseltä ja päätyä eutanasiaan.

Lautakunnan käytettävissä oleviin asiakirjoihin sisältyy myös eläinvakuutuksen 20.1.2021 alkanutta vakuutuskautta koskeva 7.12.2021 päivätty vuositiedote, johon sisältyvässä kohdassa ”Tietoa alkavasta vakuutuskaudesta” on selostettu eläinvakuutuksen ehtoihin tehtyjä muutoksia. Kohta ”Vakuutukseen liittyvät tarkemmat tiedot” sisältää yleiset sopimusehdot ja eläinvakuutuksen ehdot. Eläinvakuutuksen sisältöä kuvaavassa vakuutuskirjassa on linkit vakuutusyhtiön verkkosivuille, joista pääsee tutustumaan eläinvakuutusten tuoteselosteeseen (voimassa 1.1.2020 alkaen) ja erilliseen standardoitua tietoa eläinvakuutuksesta antavaan asiakirjaan.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko hevosen lopetus (eutanasia) ollut eläinvakuutuksen täysturvasta korvattava vahinko.

Tarkemmin tarkasteltuna kiista koskee sitä, onko yrityksen eläinvakuutuksella vakuutettu hevonen hätäteurastettu eläinlääkärin määräyksestä sen vuoksi, että eläin oli sairauden vuoksi ollut sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ollut ilmeistä julmuutta eläintä kohtaan.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Eläinsuojelulain (247/1996) 3 §:n 1 momentin mukaan eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty. Lisäksi eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet. 2 momentin mukaan asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä siitä, mitä on pidettävä tarpeettoman kärsimyksen, kivun ja tuskan tuottamisena eläimelle.

Eläinsuojeluasetuksen (396/1996) 11 §:n (Sairas tai vahingoittunut eläin) mukaan eläimen sairastuessa tai vahingoittuessa sille on viipymättä annettava tai hankittava asianmukaista hoitoa. Sairas tai vahingoittunut eläin on tarvittaessa sijoitettava asianmukaiseen tilaan erilleen muista eläimistä. Sairauden tai vamman laadun niin edellyttäessä eläin on lopetettava tai teurastettava.

EU:n neuvoston niin sanotun lopetusasetuksen (EY_N:o 1099/2009 eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä) mukaan eläimen lopetuksella tarkoitetaan tarkoituksellisesti aikaansaatua prosessia, joka aiheuttaa eläimen kuoleman. Hätälopetuksella tarkoitetaan sellaisten eläinten lopetusta, jotka ovat loukkaantuneet tai joilla on voimakasta kipua tai kärsimystä aiheuttava sairaus, eikä kipua tai kärsimystä voida käytännössä muulla tavoin lievittää. Teurastuksella tarkoitetaan ihmisravinnoksi tarkoitetun eläimen lopetusta.

Eläinvakuutuksen vakuutusehdot

5 Vakuutusturva
Kohteen vakuutusturvan taso on mainittu vakuutuskirjalla kyseisen kohteen tiedoissa.
Vakuutusturva korvaa vakuutetulle tuotantoeläimelle, hevoselle tai koiralle aiheutuneen äkillisen ja ennalta arvaamattoman vahingon, jonka seurauksena eläin kuolee tai se joudutaan hätäteurastamaan, seuraavasti. Yleisten sopimusehtojen luvussa 2.1 on myös joitakin yleisiä rajoituksia.

5.1 Täysturva
Korvattavia vahinkoja ovat
- vakuutetulle tuotantoeläimelle aiheutunut äkillinen ja ennalta-arvaamaton vahinko, jonka seurauksena eläin kuolee tai se joudutaan hätäteurastamaan.
[…]

Vakuutuksesta ei myöskään korvata
- sairauden tai vamman hoitokustannuksia
[…]

5.2 Hoitokuluturva
Sairaudesta tai tapaturmasta aiheutuvat hoitokulut
Kun vakuutuskirjalla on merkintä hoitokulujen sisältymisestä, korvataan vakuutuksesta sairauden tai tapaturman hoidosta vakuutuksen voimassaoloaikana Suomessa aiheutuneet kustannukset seuraavasti:
- eläinlääkärin antamasta tai määräämästä sairauden tai vamman tutkimuksesta ja hoidosta syntyneet kustannukset sekä niihin liittyvät kohtuulliset matka- ja kuljetuskustannukset
[…]
Hoitokuluturvasta ei myöskään korvata hevosen
- […]
- jännevauriosta, nivelen sisäisestä tai ulkopuolisesta muutoksesta tai luumuutoksesta aiheutuneita kustannuksia. Kuitenkin korvataan luun murtuminen tai jännehaavan aiheuttama vahinko.
- nivelten ja luuston kehityshäiriöistä
- […].

10. Vahingon arviointia ja korvaamista koskevat säännöt
[…]
Hätäteurastus
Hätäteurastuksella tarkoitetaan teurastusta, joka suoritetaan eläinlääkärin määräyksestä, kun eläin on sairauden tai muun vahingoittumisen johdosta sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta eläintä kohtaan. Eläimen teurastamista taloudellisista syistä ei pidetä hätäteurastuksena.
[…]

Asian arviointi

Vakuutusyhtiö on pitänyt hevosen lopetuspäivää 2.2.2022 vahinkopäivänä, minkä vuoksi asiaa tulee arvioida 20.1.2022 alkaneella vakuutuskaudella voimassa olleiden vakuutusehtojen perusteella. Vakuutuslautakunta toteaa, että hevosen lopetuksen korvattavuutta tulee eläinvakuutuksen täysturvan ehtojen kohdassa 5.1 olevan korvattavan vakuutustapahtuman määritelmän lisäksi arvioida myös vakuutusehtojen kohdassa 10 olevien vahingon arviointia ja korvaamista koskevien ehtokohtien perusteella.

Vahingon korvattavuuteen liittyvä osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, oliko kroonista nivelsairautta sairastaneelle hevoselle aiheutunut äkillinen ja ennalta arvaamaton vahinko, jonka seurauksena hevonen oli jouduttu hätäteurastamaan. Osapuolet ovat olleet eri mieltä myös siitä, oliko hevosen lopetukselle (eutanasialle) ollut eläinsuojelulliset perusteet. Vakuutuslautakunta toteaa selvyyden vuoksi, ettei kiistassa ole kysymys hoitokustannusten korvaamisesta eläinvakuutuksen täysturvasta eikä hoitokuluturvasta.

Vakuutusyhtiö on vastineessaan väittänyt, että hevonen oli välillä ollut terve, koska sillä oli käyty kilpailemassa kolme kertaa. Väitteensä tueksi vakuutusyhtiö ei ole kuitenkaan esittänyt näyttöä, minkä vuoksi lautakunta katsoo, että hevosella kesällä ja syksyllä 2021 sekä vielä tammikuussa 2022 hoidettu nivelsairaus ei ollut vakuutusyhtiön väittämin tavoin parantunut. Tätä tukee asiakkaan kertoma siitä, että kilpailutapahtumassa, jossa hevonen oli ollut mukana, se oli mennyt alussa läpi tasoonsa nähden yhden erittäin pienen kokeiluluokan, minkä jälkeen se ei ollut enää suostunut hyppäämään.

Asiakas oli ennen eutanasiapäätöksen tekemistä ja hevosen lopetusta soittanut vakuutusyhtiöön pyytäen tietoa, kuinka toimia, jos hevonen joudutaan lopettamaan eutanasiatapauksessa. Vakuutusyhtiön selvityksen mukaan asiakkaalle oli kerrottu, että eläintä hoidetaan lääketieteellisin perustein, ja sen jälkeen arvioidaan eläinlääkärin päätöksen perusteella, onko kyse vakuutuksesta korvattavasta vahingosta.

Asiakas on valituksessaan ja lisäselvityksissään korostanut sitä, että heidän näkökulmastaan kuluttajina vakuutusyhtiön toiminta vaikuttaa erikoiselta ja vastuuta välttelevältä sekä että hätäteurastuksen kriteereihin pitäisi kuluttajan näkökulmasta riittää se, mitä eläinlääkärin lausunnossa todetaan hevosen kärsimyksestä ja kivuista.

Lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiöiden tavanomaiseen menettelyyn vakuutus- tai korvausasioissa ei ennen vakuutustapahtuman sattumista kuulu ”luvan antaminen” joihinkin toimenpiteisiin tai osallistuminen eläinlääketieteellisten seikkojen arviointiin taikka muunlaisten mahdollisen vahingon korvattavuuteen liittyvien päätösten tekemiseen tai neuvojen antamiseen.

Vakuutuslautakunta katsoo kuitenkin, että hevosen lopetuspäivänä käydyssä puhelinkeskustelussa olisi asiakkaan kannalta ollut keskeistä ja myös hyvän vakuutustavan mukaista käydä vakuutusyhtiön toimesta läpi se, millä edellytyksillä hevosen eutanasia voi tulla vakuutuksesta korvattavaksi. Tässä tarkoituksessa yhtiön olisi tullut kertoa, mikä on eläinvakuutuksessa korvattavan vakuutustapahtuman määritelmä ja mitä vakuutussopimuksessa pidetään hätäteurastuksena. Tällaisia tietoja ei esitetyn selvityksen mukaan ole annettu asiakkaan puolesta toimineelle B:lle.

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön menettelyä asianmukaisena sen osalta, ettei vakuutusyhtiö ole ottanut kantaa suunniteltuun eutanasiaan tai siihen liittyviin eläinlääketieteellisiin seikkoihin. Koska vakuutuksenottaja olisi saanut vakuutuksen korvauspiirin selville tutustumalla kohtuullisen huolellisesti sille toimitettuihin asiakirjoihin, lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiön menettely vaikuta vakuutustapahtuman korvattavuuden arviointiin.

Vakuutusyhtiön korvauspäätöksissään esittämän osalta, huomioiden asiaan sovellettavien vakuutusehtojen sisällön, lautakunta toteaa pitävänsä virheellisenä yhtiön näkemystä siitä, että korvauksen hakijan näyttövelvollisuus koskee sitä, onko kyseessä ollut sairauden aiheuttama eläinlääkärin määräämä välttämätön lopettaminen. Lautakunta toteaa kuitenkin, ettei esteitä ole sille, että vakuutusyhtiö ensimmäisessä lautakuntakäsittelyssä oikaisee aikaisemmissa ratkaisuissaan olleita virheellisyyksiä, jotka koskevat epäyspäätöksen perusteluja.

Vakuutuslautakunta toteaa, että korvausta vaativalla vakuutuksenottajalla on tässä tapauksessa näyttövelvollisuus siitä, että eläinlääkäri oli määrännyt hevosen hätäteurastettavaksi, koska hevonen on sairautensa vuoksi ollut sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ollut ilmeistä julmuutta eläintä kohtaan.

Asiakas on seikkaperäisesti selostanut hevosen tutkimuksiin ja hoitoihin sekä käyttäytymiseen liittyneitä seikkoja ja korostanut sitä, että kaikista mahdollisista hoidoista huolimatta hevosen kivut olivat jatkuvasti lisääntyneet. Asiakkaan mielestä keskeistä on nimenomaan se, miten kipu ja kärsimys näyttäytyivät tämän hevosen kohdalla. Eläinsuojelullisesta näkökulmasta hevosta oli yritetty hoitaa liiankin pitkän ajan, ja jos hevosen pitämistä olisi jatkettu, heitä olisi tultu syyttämään eläinrääkkäyksestä.

Lautakunta toteaa, että EU:n antaman niin sanotun lopetusasetuksen mukaan eläimen lopetus on tarkoituksellisesti aikaansaatu prosessi, joka aiheuttaa eläimen kuoleman. Asetuksessa teurastuksella tarkoitetaan ihmisravinnoksi tarkoitetun eläimen lopetusta. Yleisesti myös eläinten lopetusta kutsutaan eutanasiaksi. Eläimen lopetuksen syynä voi olla äkillinen sairaus tai tapaturma taikka pitkälle kehittynyt sairaus, josta eläin ei parane, eikä sen kipua ja kärsimystä voida enää lievittää tehokkaasti. Eläinsuojelusäännösten mukaan eläin on lopetettava tai teurastettava, kun eläimen sairauden tai vamman laatu sitä edellyttää.

Lautakunta katsoo, että kun eutanasian tarvetta harkitaan, asiaa tulee arvioida nimenomaan eläinlääketieteellisesti ja ottaa huomioon myös eläimen kroonisesta sairaudesta aiheutuvien kipujen ja kärsimysten odotettavissa oleva kehittyminen tulevaisuudessa sekä se, voidaanko eläimen kipua tai kärsimystä tulevaisuudessa lievittää ja miten se voidaan tehdä.

Eläinlääkärin selvitysten mukaan krooninen nivelrikko voi aiheuttaa hevoselle kroonista kipua ja kärsimystä ja hevonen voi ainakin huonompina päivinä tarvita kipulääkitystä. Lisäksi eläinlääkäri on todennut, että hevosen lepohevosena esiintyvien kipuun viittaavien oireiden perusteella eutanasialle oli eläinsuojelullinen peruste. Edellä esitetyt seikat ja erityisesti eläinlääkäri A:n antamat kirjalliset selvitykset huomioon ottaen lautakunta yhtyy asiakkaan näkemykseen siitä, että vakuutetun hevosen lopetukselle on ollut eläinsuojelulliset perusteet kroonisen nivelsairauden aiheuttamien kroonisten kipujen ja eläimen kärsimyksen vuoksi.

Vakuutuslautakunta toteaa, että ihmisen tekemä eläimen eutanasia ei lähtökohtaisesti täytä vakuutusehdoissa käytetyn ennalta arvaamattoman vahingon kriteeriä, koska toimenpiteessä on kyse tietoisesta päätöksestä lopettaa eläimen elämä. Ennalta arvaamattomaksi eläimen lopetuksen voi tehdä se, että syy eutanasiaan on syntynyt jostakin ennalta arvaamattomasta ja samalla myös äkillisesti sattuneesta tapahtumasta, kuten tapaturmasta tai äkillisesti alkaneesta vakavasta sairaudesta.

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa hevosen lopetusta ei ole tehty äkillisen sairauden eikä tapaturman aiheuttaman kuoleman taikka vammautumisen vuoksi. Kyse on ollut krooniseksi muodostuneesta vakavasta nivelsairaudesta, josta hevonen ei eläinlääkärin käsityksen mukaan olisi enää parantunut ja jonka hevoselle aiheuttamaa kipua ja kärsimystä ei olisi enää voitu lievittää tehokkaasti.

Lautakunta toteaa, että hevosen lopetuksesta aiheutuneen menetyksen korvattavuutta eläinvakuutuksen täysturvasta tulee tarkastella ehtokohdan 5.1 lisäksi myös ehdoissa olevan hätäteurastuksen määritelmän perusteella. Keskeinen arvioitava kysymys liittyy näyttöön siitä, oliko hevosen lopetuksessa ollut kyse vakuutusehtojen määrittelemästä hätäteurastuksesta.

Vakuutusehtojen kohdan 10 mukaan hätäteurastuksella tarkoitetaan teurastusta, joka suoritetaan eläinlääkärin määräyksestä, kun eläin on sairauden tai muun vahingoittumisen takia sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta eläintä kohtaan. Lopetusasetuksessa hätälopetuksen kriteerinä on se, että hevosella on voimakasta kipua tai kärsimystä aiheuttava sairaus, eikä kipua tai kärsimystä voida käytännössä muulla tavoin lievittää.

Eläinlääkäri on selvityksissään käyttänyt hevosen lopetuksesta termiä eutanasia. Lautakunnalle toimituista selvityksistä ilmenee, että eläinlääkäri oli pitänyt eutanasiaa välttämättömänä eläinsuojelusäännösten perusteella. Hevosen hoidoista ja tutkimuksista laadituissa asiakirjoissa, eläinlääkärin helmikuussa 2022 antamassa todistuksessa tai hänen myöhemmin antamissaan kirjallisissa selvityksissä ei ole erikseen mainittu sitä, että hevonen oli määrätty hätäteurastettavaksi, koska sen kipua tai kärsimystä ei olisi voitu muulla tavoin lievittää, tai että hevosen hengissä pitäminen olisi kroonisen sairauden vuoksi ollut ilmeistä julmuutta eläintä kohtaan. Eläinlääkäri ei ole myöskään perustellut hevosen eutanasiaa sillä, että kyse olisi ollut lopetusasetuksen mukaisesta hätäteurastuksesta.

Lautakunta katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että eläinlääkäri oli määrännyt hevosen hätäteurastettavaksi ja että hevosen pitäminen elossa olisi ollut ilmeistä julmuutta eläintä kohtaan. Koska kyse ei ole ollut eläinvakuutuksen täysturvan ehtojen mukaisesta hätäteurastuksesta, vakuutusyhtiöllä ei ole velvollisuutta korvata hevosen kuolemasta aiheutunutta menetystä.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön epäävää korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena eikä suosita korvausta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Pellikka

Jäsenet:
Kankkunen
Rantala
Vyyryläinen
Yrttiaho