Tapahtumatiedot

Vahingonkärsinyt A on vaatinut korvausta X Oy:ltä keväällä 2017 tehtyjen maakaapelointitöiden yhteydessä rikkoutuneesta kaivosta ja rikkoutumisen yhteydessä pilaantuneesta kaivon vedestä. 15.12.2017 päivätyn vahinkoilmoituksen mukaan X Oy ei ollut työtä suorittaessaan tietoinen siitä, että kaapelointireitin varrella olisi ollut kaivoja tai vastaavia esteitä. X Oy oli kaivanut kaapelin kaivojen vierestä, noin kahden metrin päästä. A ja A:n naapuri B olivat tehneet korvausvaatimuksen kaivojen hajoamisesta, koska vedessä oli havaittu sameutta ja värjäytymää. Kaivojen tarkastuksen yhteydessä oli kaivojen todettu olevan huonossa kunnossa ja että kaivoihin pääsi pintavettä kaivonrenkaiden raoista. A oli sittemmin ollut kirjeenvaihdossa X Oy:n kanssa, kunnes 30.8.2017 A oli pyytänyt veden tutkimusta. Tutkimuksessa havaittiin koliformisia bakteereja yli asetusarvon ja vesi oli siten juomakelvotonta. Myös Y:n kaupungin ympäristöterveydenhuolto oli antanut lausunnon kaivoista 18.9.2017. Lausunnossa oli todettu, että vesi ei ollut juomakelpoista ja että kaivonkannet olivat huonossa kunnossa. Lausunnossa mainittiin myös, että niin lähellä kaivoja ei olisi saanut kaivaa, mutta X Oy:llä ei ollut tietoa siitä, että kaivot olisivat olleet talousvesikäytössä.

Kaivon vaurioitumisen ja veden pilaantumisen johdosta A oli vaatinut tekemänsä korjauslaskelman mukaisesti vahingoista korvausta yhteensä 7.274,50 euroa. B oli puolestaan vaatinut 1.450 euron korvausta kaivon uusimisesta syntyvien kaivauskustannusten verran. Korvausta mainituista kustannuksista haettiin X Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jossa se katsoi, että kysymyksessä on vastuuvakuutuksesta korvattava vahinko. Päätöksen mukaan vakuutuksesta tulee näin ollen korvattavaksi kaivon korjauskustannukset vahinkoa edeltävään tasoon, kaivon tyhjentämisestä ja uppopumpun vuokrasta aiheutuvat kustannukset, vedenhakumatkat ja niistä aiheutuvat kilometrikorvaukset kerran viikossa korkeintaan puolen vuoden ajalta sekä kesken työpäivän kaivolla käynnistä aiheutuneen kilometrikorvaukset sekä oman työn korvaus käyntiin käytetystä ajasta. Vakuutuksesta ei kuitenkaan korvata kunnalliseen vesijohtoverkostoon liittymisestä aiheutuvia kustannuksia, jota on vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan pidettävä merkittävänä tasonparannuksena, kun korvattavaksi tulee vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan vahinkoa kärsineen saattaminen siihen tilanteeseen, jossa tämä oli ennen vahinkoa. Päätöksessään tarkemmin selostamillaan perusteillä vakuutusyhtiö katsoi korvattavan vahingon määräksi 789,33 euroa, johon lisätään vielä korjauskulut kaivon saattamisesta alkuperäiseen tasoonsa.

Korvauspäätöksen laatimisen jälkeen urakoitsija antoi yhtiön vahinkopäällikölle tarjouksen kahden kaivon uusimisesta tarvikkeineen 5.400 eurolla. Yhtiö suoritti 6.2.2019 4.734,84 (alv 0%) euron korvauksen kaivojen kunnostuksesta ja vesinäytteistä vähennettynä omavastuulla, eli 3.734,84 euroa. Urakoitsija kertoi, että A oli toimittanut myös oman näytteen tutkittavaksi ja että näytteessä oli kolibakteereja 3/100, mikä oli hyväksyttävä määrä yksityiskäytössä olevassa kaivossa. Vesi oli siten juomakelpoista.

A oli edelleen tyytymätön korvaukseen ja katsoi veden olevan edelleen juomakelvotonta. A:n näkemyksen mukaan uusi kaivo oli myös tehty virheellisesti ja ettei A näin ollen tule hyväksymään kaivoa. A oli tyytymätön myös vakuutusyhtiön käsittelyn hitauteen.

Vakuutusyhtiön sisäinen muutoksenhakuelin antoi asiassa ratkaisun, jossa se katsoi edelleen, että asiassa annettu korvauspäätös on vakuutusehtojen mukainen. Muutoksenhakuelin totesi myös, että mikäli A pitää kaivon rakentaneen urakoitsijan suoritusta puutteellisena, tulee A:n esittää tästä johtuvat vaatimuksensa mainitulle urakoitsijalle. A on sittemmin myös näin tehnyt ja A:n ja kaivon rakentaneen urakoitsijan välinen riita-asia on käsiteltävänä kuluttajariitalautakunnassa. A:n kaivosta vielä kertaalleen 29.5.2020 otettujen vesinäytteiden tutkimustulosten mukaan kaivon vesi oli täyttänyt ominaisuuksiltaan hyvälle talousvedelle asetetut laatuvaatimukset.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksessaan ja useissa lisäkirjelmissä A vaatii edelleen kaivon korjaamista uudestaan sillä perusteella, että vakuutusyhtiön valitsema ja tilaama urakoitsija on suorittanut korjauksen virheellisesti. A ei ole missään vaiheessa hyväksynyt vakuutusyhtiön valitsemaa kaivourakoitsijaa. A:n mukaan hänen kaivoonsa on asennettu ylivuotoputki voimassaolevien rakennusmääräysten vastaisesti. Kaivossa näkyy edelleen useita vuotokohtia ja vesi on myös sameaa. A kritisoi myös laajasti vakuutusyhtiön korvaustoimintaa ja urakoitsijan käytöstä tämän kanssa kommunikoidessa. A huomauttaa myös, että urakoitsija on ollut hänen naapurinsa B:n tuttava ja tämän vuoksi ylivuotoputki on asennettu juuri A:n kaivoon eikä B:n kaivoon. A toteaa, että myös X Oy on viivytellyt kohtuuttomasti vahinkoilmoituksen tekemisessä jo alkuperäisen vahingon yhteydessä.

A toteaa myös pyrkineensä rajoittamaan vahinkoa parhaan kykynsä mukaan alusta alkaen ja että mahdolliset lisäkorvausvaatimukset johtuvat nimenomaan asian muiden osapuolien epäasiallisesta toiminnasta ja etenkin siitä, ettei X Oy ollut aloittanut vahingontorjuntatoimia ajoissa. A kertoo, että häneltä on mennyt satoja työtunteja ja jopa kymmen tuhatta euroa vahinkoasian hoitamisessa. A:n näkemyksen mukaan hänen kaivonsa on samassa tasossa naapurin kaivon kanssa, joten ei ole mitään syytä sille, että vain hänen kaivoonsa on asennettu ylivuotoputki. A listaa kirjelmissään myös muita asiassa esitettyjä väitteitä sekä naapurinsa B:n että korjaustyön suorittaneen urakoitsijan puolesta, joita hän pitää valheellisina. A kritisoi vakuutusyhtiötä erityisesti siitä, että se on huomioinut lähes ainoastaan A:n naapurin B:n kertomuksia ja toiveita vahingon selvittämisen aikana.

A kertoo, että kaivon vesi on ollut ennen keväällä 2017 suoritettuja kaivuutöitä täysin kirkasta ja muutenkin hyvälaatuista. Vahinkotapahtuman jälkeen A oli itse tyhjentänyt kaivonsa viisi kertaa ja käyttövetensä A joutui ostamaan kaupasta. A katsoo, että liittyminen kunnan veteen on näin ollen ollut nimenomaan vahinkoa rajoittanut toimi hänen puolestaan. Tämän kustannus oli 5.590,22 euroa verrattuna siihen, että ennen vahinkoa A:n talousvesi oli ilmaista. A toteaa, että virheellisesti asennetun ylivuotoputken lisäksi myös kaivon kansi ja miehistöluukku oli jätetty tiivistämättä. Ylivuotoputken vuoksi myös kaivon vesitilavuus on pienentynyt 33.33 % aiemmasta ja tämän vuoksi kaivosta loppuu nyt vesi. Aiemmin tällaistakaan ongelmaa ei ollut. Putken väärä sijainti aiheuttaa myös sen, että se on altis jäätymiselle ja roudalle. A:n mukaan kaivoa on myös urakan yhteydessä nostettu noin 500 millimetriä korkeammalle, eli kaivon tuotto on merkittävästi pienentynyt ja vesi myös nousee kaivoon huomattavasti hitaammin. A huomauttaa myös, että tiivistämätön kansi ja 40 millimetriä leveä ylivuotoputki ovat omiaan vaarantamaan veden laadun, koska ne mahdollistavat esimerkiksi hiirien ja käärmeiden pääsyn kaivoon. A viittaa näkemyksensä tueksi myös teettämäänsä kaivon kuntotarkastuksen raporttiin 20.2.2020, jossa on todettu useita puutteita uudessa kaivossa.

Valituksessa ja sen kirjelmissä A listaa vielä kertaalleen ne kulut, jotka vahingon johdosta hänelle ovat aiheutuneet. A perheineen oli 1032 päivää ilman vettä ja tästä aiheutunut veden ostokustannus oli noin 4000 euroa. Liittyminen kunnan vesijohtoverkostoon maksoi 5.590,40 euroa ja siitä aiheutunut oma työ 3.500 euroa. Vesipumpun uusiminen kaivon hajoamisen jälkeen 384,40 euroa, kaivon kuntotarkastus 400 euroa ja uuden kaivon kunnostus 2.575 euroa. Kaivon kansiston tiivistämisen kustannus oli 200 euroa. Omaa rahaa A:lla on mennyt 10.374,48 euroa, eli vakuutusyhtiön viittaamasta rikastumisesta ei ole tapauksessa kysymys. A vaatii, että kaivo rakennettaan kokonaan uudestaan A:n itsensä valitseman ammattilaisen toimesta ja että ylivuotoputki asennetaan B:n kaivoon. Edellytyksenä on myös, että A itse valitaan valvomaan urakkaa 500 euron korvausta vastaan. Vaihtoehtoisesti A on valmis vastaanottamaan 1.500 euroa sillä edellytyksellä, että ylivuotoputki asennetaan B:n kaivoon.

A esittää myös näkemyksensä Kuluttajariitalautakunnan antamasta ratkaisusuosituksesta hänen ja kaivourakoitsijan välisessä asiassa. A:n näkemyksen mukaan suositus perustuu pitkälti valheellisiin perusteisiin.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot ja tapaukseen sovellettavat vakuutusehdot sekä viittaa tapauksessa antamiinsa korvauspäätöksiin.

Vakuutusyhtiö toteaa edelleen, että mikäli A katsoo kaivon korjauksen suorittaneen urakoitsijan toimineen virheellisesti, niin tämä asia on A:n ja urakoitsijan välinen. A:n tulee joka tapauksessa näyttää toteen, miltä osin urakka on suoritettu väärin sekä se, onko veden laadussa edelleen puutteita.

Selvyyden vuoksi vakuutusyhtiö toteaa myös, että viereisen kaivon veden on urakan jälkeen todettu laboratoriotarkastuksessa olevan vaatimukset täyttävää. Myös A:n kaivon rakenne ja veden laatu ovat olleet silmämääräisesti tarkasteltuna asianmukaiset ja 29.5.2020 tutkimustuloksen mukaan A:n kaivon vesi on täyttänyt hyvälle talousvedelle asetetut vaatimukset. Missään vaiheessa urakan jälkeen ei A:n kaivon veden ole osoitettu olevan huonolaatuista ja muutoinkaan puutteellista.

Edellä todetuilla perusteilla vakuutusyhtiö katsoo, että A:lle on käsillä olevassa tapauksessa suoritettu ne korvaukset, joista X Oy:n voidaan katsoa olevan vastuussa eikä lisäkorvausten maksamiselle ole näin ollen mitään perusteita.

A:n lisäkirjelmän jälkeen toimittamassaan lisävastineessa yhtiö toteaa edelleen, että A:n kaivon vesi on kaikissa tutkimuksissa todettu hyväksi. Myöskään kuluttajariitalautakunta ei ole suosittanut korjaustyön tehnyttä urakoitsijaa suorittamaan korvausta miltään muulta osin, kuin kannen tiivistyksen osalta.

Vakuutetun kuuleminen

Vakuutetulla X Oy:llä ei ollut asiassa kommentoitavaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa A:lle kaivon rikkoutumisen seurauksena aiheutuneiden kustannusten määrästä. Asiassa on myös riitaa siitä, onko A:n kaivon korjaus suoritettu asianmukaisesti sekä siitä, onko vakuutusyhtiö ollut korjausurakan tilaajana.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko,
- joka todetaan vakuutuskauden aikana ja
- josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vakuutuksesta korvataan myös henkilötietolain mukainen taloudellinen vahinko, jonka on aiheuttanut vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloaikana todettu henkilötiedon lainvastainen käsittely.

Ehtojen kohdan 5.1 mukaan vakuutusyhtiö selvittää, onko vakuutuksenottajalla vahingonkorvausvelvollisuutta ilmoitetusta, vakuutuksen korvauspiiriin kuuluvasta vahingosta, jonka määrä ylittää vakuutuksen omavastuun ja neuvottelee korvauksen vaatijan kanssa.

Jos vakuutuksenottaja korvaa vahingon, sopii siitä tai hyväksyy vaatimuksen, ei tämä sido vakuutusyhtiötä, ellei korvauksen määrä ja peruste ole ilmeisesti oikea.

Jos vakuutusyhtiö on päässyt vahingonkärsijän kanssa sopimukseen vahinkojen korvaamisesta eikä vakuutuksenottaja tähän suostu, ei vakuutusyhtiö ole tämän jälkeen velvollinen korvaamaan sen jälkeen aiheutuneita kustannuksia eikä korvaamaan enempää kuin se edellä mainitun sopimuksen perusteella olisi korvannut. Vakuutusyhtiö ei myöskään ole velvollinen selvittämään asiaa enempää.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 7.1 mukaan vakuutuksesta korvataan se vahingonkorvaus, jonka vakuutuksenottaja on velvollinen maksamaan.

Vahingonkorvauksen määrä lasketaan vahingonkorvausta koskevien säännösten ja oikeuskäytännön mukaisesti.

Vahingon määrää laskettaessa otetaan huomioon arvonlisäverolain säännökset. Veron osuutta ei makseta silloin, kun se voidaan vähentää vakuutetun tai korvauksen saajan verotuksessa. Arvonlisäveroa ei korvata myöskään silloin, kun vakuutetulla tai korvauksen saajalla on palautusoikeus arvonlisäveroon.

Jos usea on velvollinen yhteisvastuullisesti korvaamaan saman vahingon, vakuutuksesta korvataan ainoastaan se osa vahingosta, joka vastaa vakuutuksenottajan osuutta korvausvelvollisuudesta. Jos muuta perustetta ei ole, korvausta maksetaan pääluvun mukaisesti.

Asian arviointi

Vastuuvakuutuksesta suoritetaan korvaus siitä vahingosta, josta vahingonaiheuttaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Lautakunta toteaa, että nyt käsillä olevassa tapauksessa on riidatonta, että A:n kaivolle on aiheutunut vastuuvakuutuksesta korvattava vahinko sen rikkoutuessa X Oy:n toiminnan seurauksena.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen. Vahingonkorvausoikeuden lähtökohtana esinevahinkojen osalta on täyden korvauksen periaate: vahinkoa kärsinyt on korvauksen avulla saatettava siihen taloudelliseen tilanteeseen, jossa hän ilman vahinkoa olisi. Vahinkoa kärsinyt ei kuitenkaan saa hyötyä vahinkotapahtumasta (ns. rikastumiskielto). Esinevahingon korvausmäärän arvioinnissa lähtökohtana on vahingoittuneen esineen korjauskustannus. Korjauksen myötä esine tulee saattaa siihen kuntoon kuin, missä se oli ennen vahinkoa. Näyttötaakka vahingon määrästä on vahinkoa kärsineellä.

Vahingonkorvauslaissa ei ole annettu nimenomaisia säännöksiä lain 5 luvun 5 §:ssä määritellyn esinevahingon määrän laskemisesta. Korkein oikeus on vahingonkorvauksen määräämistä koskevassa julkaistussa ratkaisussaan KKO 2022:18 lausunut vahingon määrän arvioimisen lähtökohdista muun muassa, että korvausta vaativan tulee näyttää toteen korvauksen edellytykset, kuten vahingon aiheutuminen. Vahingonkorvausoikeuden yleisten periaatteiden mukaan vahingonkorvauksen tulee olla täysi korvaus niin, että vahingon aiheuttajan on korvattava vahinkoa kärsineelle vahingosta aiheutunut menetys kokonaisuudessaan. Vahinko on korvattava siltä osin kuin se on tarpeen vahinkoa kärsineen saattamiseksi samaan asemaan, jossa tämä oli ennen vahinkotapahtumaa. Korkeimman oikeuden mukaan korvauksen ei tule johtaa siihen, että vahinkoa kärsinyt saa etua ja päätyy parempaan asemaan kuin ilman aiheutunutta vahinkoa. Vahinkoa kärsineelle mahdollisesti tullut varallisuuden lisäys tai aiheutunut säästö on otettava huomioon vähennyksenä täyden korvauksen määrää laskettaessa.

Vakuutuslautakunta toteaa, että nyt käsillä olevassa tapauksessa on kysymys siitä, miltä osin A:n vaatimien kustannusten ja erityisesti korjaustyön vielä kertaalleen uudelleen suorittamisen voidaan katsoa olevan syy-yhteydessä X Oy:n maankaivuutöiden yhteydessä A:n kaivolle aiheutuneeseen vahinkoon. Lautakunnan näkemyksen mukaan tapauksessa on riidatonta, että A:n ja B:n kaivot ovat vaurioituneet X Oy:n suorittamien kaivuutöiden seurauksena ja tältä osin tapauksessa on ollut kysymys korvattavasta vahingosta, jonka seurauksena vaurioituneet kaivot ovat rakennettu uudelleen. A on esittänyt, että kaivon korjaustyö on suoritettu puutteellisesti ja että vakuutusyhtiö on myös tästä korvausvelvollinen siitä syystä, että vakuutusyhtiö on valinnut korjaustyön tehneen urakoitsijan ja myös ollut urakan tilaajana ilman, että A:lla on ollut mahdollisuutta vaikuttaa valintaan millään tavalla.

Vakuutuslautakunta antaa ratkaisusuosituksensa osapuolten toimittaman kirjallisen materiaalin perusteella. Vakuutuslautakunnalla on ollut käytettävissään laajalti kirjeenvaihtoa asian osapuolten kesken, jossa ilmenee olennaisella tavalla ristiriitaisia näkemyksiä tapahtumien kulusta ja muista vahinkoon vaikuttavista seikoista. Erityisesti asiassa on ristiriitaa siitä, onko A:n kaivoon asennettu ylivuotoputki tarjouduttu poistamaan, onko A:n kaivosta otetuissa vesinäytteissä todettu epäpuhtauksia kaivon uusimisen jälkeen sekä siitä, kuka on toiminut varsinaisen korjaustyön tilaajana.

Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa, että korvauskäytännössä vakiintuneena lähtökohtana on, että vaurioituneen omaisuuden omistava taho toimii korjaustyön tilaajana ja vakuutusyhtiö korvaa korjaustyöstä aiheutuneet laskut vakuutusehtojen mukaisesti. Vakuutusyhtiön toimiessa tällä tavoin maksajan roolissa sille ei synny vastuuta korjaustyön laadusta eikä velvollisuutta valvoa korjaustyön suorittamista. Vakuutusyhtiön vastuu rajoittuu vakuutusehtojen mukaisen korvauksen suorittamiseen. Lautakunnan näkemyksen mukaan vakuutusyhtiölle voi syntyä vastuu korjaustyön lopputuloksesta siinä tapauksessa, jos yhtiö esimerkiksi määrää korjaustyön suorittajan tai muulla vastaavalla tavalla vaikuttaa määräävästi vakuutuskorvauksen käyttämiseen. Näyttötaakka tällaisesta poikkeavasta järjestelystä on korvauksenhakijalla. Vakuutuslautakunnan havaintojen mukaan on kuitenkin poikkeuksellista, että vakuutusyhtiö olisi sillä tavoin määräävästi vaikuttanut korjaustyön toteutustapaan tai laajuuteen, että vakuutusyhtiölle muodostuisi vastuu urakoitsijan tekemästä työstä. 

Vakuutuslautakunnalla olevan selvityksen mukaan vakuutusyhtiö 10.12.2018 on kehottanut A:ta ja B:tä valitsemaan kahdesta hyväksytystä urakkatarjouksesta sopivamman sekä myös sopimaan siitä, kuka toimii urakan tilaajana (vakuutusyhtiön viesti A:lle 28.5.2019). Viestissään 27.11.2019 vakuutusyhtiö on uudemman kerran ilmoittanut, että se on ainoastaan hyväksynyt urakoitsijan, muttei ole toiminut työn tilaajana. Vakuutusyhtiö on myös tarjoutunut hankkimaan asiassa keskuskauppakamarin hyväksymän tavarantarkastajan lausunnon A:n kaivon korjaustöiden asianmukaisuudesta (vakuutusyhtiön viesti 19.7.2020). A on viestissään 28.7.2019 pitänyt tarpeettomana tavarantarkastuksen suorittamista, mutta suostunut sittemmin tarkastukseen. Lautakunnan näkemyksen mukaan tavarantarkastuksen suorittaminen ei kuitenkaan onnistunut ilmeisesti siitä syystä, että myös tavarantarkastaja ei katsonut tarkastuksen olevan tarpeellinen. A:n esittämän näkemyksen mukaan tarkastaja olisi kertonut olevansa epäpätevä tarkastuksen suorittajaksi. Vakuutusyhtiön sähköpostin 4.11.2019 mukaan paikalle pyydetty tavarantarkastaja ei nähnyt tarvetta kaivon tarkastamiselle, koska kaikki vesinäytteet olivat olleet kunnossa.

Käytettävissä olevan selvityksen perusteella jää osoittamatta, että vakuutusyhtiö olisi ollut työn tilaaja tai että se olisi muutoin pyrkinyt vaikuttamaan urakoitsijan valintaan. Näin ollen vakuutusyhtiö ei myöskään ole vastuussa korjausurakoitsijan työn mahdollisesta virheellisyydestä, eikä lautakunta siten voi tässä yhteydessä ottaa kantaa kaivojen korjausurakoitsijan toiminnan asianmukaisuuteen.

Edellä todetuin perustein lautakunnan ratkaistavaksi jää, miltä osin A:n vaatimat korvauserät ovat mahdollisesti seurausta maaliskuussa 2017 maakaapelitöiden yhteydessä aiheutuneesta vahingosta. A on vaatinut korvausta muun muassa kunnan vesijohtoverkkoon liittymisestä, sekä veden ostokustannuksista täysimääräisesti 1032 päivältä. Lisäksi arvioitavana on, oliko A:n kaivo korjattu vahinkoa edeltäneeseen tasoon.

Lautakunta toteaa, että sillä on ollut käytettävissään myös useita raportteja, pöytäkirjoja ja katselmusraportteja liittyen vastuuvahingon toteamiseen, sen laajuuden selvittämiseen sekä suoritettujen korjaustoimenpiteiden toteuttamiseen. Lautakunnan käsityksen mukaan tapauksessa on riidatonta, että A:n kaivo on vaurioitunut X Oy:n suorittamien maakaapeleiden asennustyön aikana maaliskuussa 2017, josta on heti ilmoitettu X Oy:lle. X Oy on tehnyt asiassa vahinkoilmoituksen 15.12.2017 ja asiassa on annettu korvauspäätös 4.10.2018. Tämän jälkeen korvausasian selvittely on jatkunut vakuutusyhtiössä siihen asti, kun asia on saatettu FINEn arvioitavaksi.

Tarkastusraportissa 16.10.2018 todettiin, että tutkimuksen kohteena olleet kaivot olivat vaurioituneet. 29.8.2017 kaivoista otettujen vesinäytteiden tulosten mukaan kaivojen vesi ei täytä pienten yksiköiden talousvedelle ja talousvesikaivojen vedelle asetettuja mikrobiologisia laatusuosituksia. 18.9.2017 päivätyn kaupungin ympäristöterveydenhuollon raportin mukaan kaivojen vaurioituminen oli seurausta maaliskuussa 2017 suoritetuista maakaapelin asennustöistä.

Laboratorion 5.3.2019 päivätyn testausselosteen mukaan B:n kaivon vesi täytti tutkituilta ominaisuuksiltaan yksityistalouksien talousvedelle asetetut vaatimukset. Näytteenottajan mukaan A:n kaivosta ei saatu otettua näytettä A:n kiellettyä tämän. A oli toimittanut itse ottamansa näytteen laboratorioon, mutta sen tuloksia ei ollut toimitettu muille asianosaisille.

Tarkastusraportissa 19.5.2020 oli tarkoitus tutkia A:n kaivoon sijoitettua ylivuotoputkea. Tarkastaja toteaa raportissaan, ettei näe ongelmaa tai puutetta putken asentamisessa. Tarkastaja on ehdottanut A:lle ylivuotoputken poistamista, mutta A ei ole enää pitänyt sitä riittävänä ratkaisuna siitäkään syystä, että hän on jo ehtinyt liittyä kunnan vesijohtoverkkoon. Raportissa mainitaan, ettei viereisen kaivon näytteissä ole ollut epäpuhtauksia. A:n kaivossa ei ollut silmämääräisesti havaittavissa sameutta vedessä. A:n tilaamassa kuntotarkastuksessa ja tarjouspyynnössä 20.2.2020 on todettu ylivuotoputkesta, että sen asentaminen ei ole pakollista, vaan perustuu aina kaivon historiakäyttäytymiseen. Tarjouspyynnössä on myös listattu tarvittavat toimenpiteet, jotka raportin mukaan on katsottu tarpeelliseksi, jotta kaivoa voidaan pitää asianmukaisena. Kustannusarvio työstä ja tarvikkeista on 2.757,00 euroa.

Vakuutuslautakunta toteaa, että käytettävissä olevasta selvityksestä ilmenee, että kaivojen vesi on täyttänyt talousvedelle asetetut vaatimukset viimeistään 5.3.2019, kun B:n kaivon vesi on todettu juomakelpoiseksi, vaikka A ei ole pyynnöstä huolimatta esittänyt tuolloin omasta kaivostaan otetun näytteen tuloksia. Näin ollen lautakunta katsoo, että A:lle tulee korvata vedenhausta aiheutuneet kustannukset 5.3.2019 asti. Lautakunta katsoo, että kilometrikorvauksen riittävänä perusteena on pidettävä yhtiön käyttämää verohallinnon päätöksen mukaista korvausta kunkin maksuvuoden tasossa. Korvattavan vesimäärän osalta lautakunta katsoo, että ottaen huomioon sen, että juomaveden lisäksi talousvettä tarvitaan myös ruoanlaittoon, on asianmukaisena vuorokausimääränä pidettävä vakuutusyhtiön päätöksessä mainittua 10 litraa ja yhtiön korvaamaa kahta vedenhakumatkaa per viikko niin ikään riittävänä.

A on valituksessaan esittänyt, ettei kaivo vastaa ominaisuuksiltaan maaliskuussa 2017 rikkoutunutta kaivoa myöskään sen vuoksi, että kaivoon on nyt asennettu ylivuotoputki, minkä vuoksi kaivon vesitilavuus on pienentynyt 33,33 % aiemmasta. Tämän seurauksena A on kertonut, että kaivosta on loppunut vesi ensimmäistä kertaa 30 vuoteen. Vakuutuslautakunta viittaa käytettävissään olevaan selvitykseen ja toteaa, että ottaen huomioon vaurioituneen kaivon iän sekä sen, että nyt vanhan kaivon tilalle on rakennettu täysin uusi kaivo, ei tapauksessa ole osoitettu A:n joutuneen huonompaan asemaan aiheutuneen vahingon seurauksena. Lautakunta katsoo, että asiaa arvioitaessa on huomioitava myös se, että esitetyn selvityksen mukaan A:n kaivosta on tarjouduttu poistamaan mainittu ylivuotoputki, jolloin myös kaivon tilavuus palaisi entistä vastaavaksi.

A:n oman työn korvaamisen osalta lautakunta toteaa, ettei omana työnä tehdyn vahingontorjuntatyön korvausta laskettaessa korvausmäärää voida perustaa esimerkiksi korvausta vaativan ammatinharjoittamisen tuntipalkkaa, ellei korvauksen hakija esitä tosiasiallista selvitystä siitä, mikä hänen syntynyt tulonmenetyksensä on ollut mainitulta ajalta. Tällaisen selvityksen puuttuessa Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön suorittamaa 12 euron suuruista tuntikorvausta omasta työstä riittävänä.

Kunnan vesijohtoverkkoon liittymisen 23.10.2019 osalta lautakunta viittaa edellä selostettuun esinevahinkojen korvaamisen periaatteista ja katsoo, että kyseessä on sellainen tasonparannukseksi katsottava kuluerä, jonka ei voida katsoa olevan seurausta X Oy:n aiheuttamasta vahingosta. Näin ollen myöskään verkkoon liittymisestä johtuva A:n oma työ ei ole X Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta korvattavaa vahinkoa.

Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa vielä, ettei se voi ottaa kantaa siihen, onko pumpun asentamista pidettävä rakentamismääräysten mukaan sinänsä asianmukaisena ratkaisuna. Näin ollen A:n vaatiman kuntotarkastuksen 20.2.2020 kustannusten ei voida enää katsoa olevan X Oy:n maaliskuussa 2017 suorittamien maakaapelikaivausten johdosta aiheutuneen vahingon lukuun korvattava kuluerä.

Lopputulos

Edellä todetuin perustein Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan A:lle lisäkorvausta ratkaisusuosituksessa esitetyn mukaisesti veden hankkimisesta aiheutuneista kustannuksista. Muilta osin lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä ehtojen mukaisena eikä suosita sitä muutettavaksi.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros                                                
Sihteeri Hanén

Jäsenet

Haapasaari
Karimäki
Koskinen