Haku

FINE-047955

Tulosta

Asianumero: FINE-047955 (2022)

Vakuutuslaji: Kotivakuutus

Ratkaisu annettu: 15.12.2022

Pohjaveden nouseminen kellariin. Salaojapumpun ja varoitusvalon toimimattomuus. Oliko kyse asennusvirheestä?

Tapahtumatiedot

R Oy:n vahinkokartoitusraportin mukaan A:n omakotitalon (rv. 2005) kellarin lattialla oli havaittu vettä 18.12.2021. Kävi ilmi, että rakennuksen ulkopuolella sijaitsevan pumppauskaivon pumppu ei ollut poistanut vettä kaivosta, eikä myöskään järjestelmän hälytys ollut toiminut ja varoittanut tapahtuneesta. Pumppu oli alkanut toimia uimurin (jäljempänä vippa) narusta nykäisemällä. Alueella oli ollut edellisellä viikolla sähkökatkoksia. Kartoitusraportin mukaan rakennuksen pohjakerroksen laminaattilattia ja kivirakenteisten seinien alaosa olivat kastuneet kauttaaltaan.

Vakuutusyhtiö viittasi korvauspäätöksissään R Oy:n kartoitusraporttiin ja C Oy:n pumppaamon toiminnan tarkastusta koskevaan raporttiin. Näiden mukaan vahinko oli päässyt aiheutumaan, kun uppopumpun käynnistysvippa oli kiilautunut kaivon seinämää vasten, eikä se ollut päässyt liikkumaan vapaasti veden pinnan mukaisesti. Hälytysjärjestelmän merkkivalon poltin/valo oli palanut. Pohjaveden pumppaamossa oli ollut käytössä Grundfos Unilift KP250 –uppopumppu.

Vakuutusyhtiön mukaan pintavipalla varustetun pumpun asennus tulee asennusohjeiden mukaan suorittaa siten, että pintavippa pääsee liikkumaan vapaasti. Koska vippa on päässyt kiilautumaan kaivon seinämää vasten, sen asennuksessa on tapauksessa tapahtunut asennusvirhe, mikä on johtanut pumpun toimimattomuuteen ja edelleen pohjaveden nousuun kastellen kellarin rakenteita.

Korvauspäätöksissä viitattiin myös hyvää rakentamistapaa ohjeistavan Talotekniikka RYL 2002 -julkaisun ohjeisiin, joiden mukaan sade- ja perusvesipumpun on läpäistävä halkaisijaltaan 25 mm:n suuruisia kappaleita. Käytössä olleen pumpun tuotetiedoissa kerrotaan, että kyseisen pumpun läpäisykyky on 10 mm:n suuruiset kiintokappaleet. Pumppu ei näin ollen täytä yleistä hyvää rakentamistapaa noudattavien ohjeistuksien vaatimuksia, ja sitä on pidettävä ohjeistuksien vastaisena.

Vakuutusyhtiö katsoi, että vahinko on aiheutunut vakuutuksen rajoitusehdoissa tarkoitetusta asennusvirheestä, minkä lisäksi puheena olevan pumpun käyttämistä pohjaveden pumppaamossa on pidettävä hyvän rakennustavan vastaisena. Vahinkoa ei korvattu kotivakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö ei muuttanut päätöstään myöskään A:n vahinkopäivää edeltäneistä sähkökatkoksista toimittaman selvityksen perusteella. Selvityksen mukaan A:n ­osoitteessa oli vahinkoa edeltäneen viikon aikana ollut kolme sähkökatkosta, joiden pituudet olivat olleet 17 min, 2 min ja 12 min. Rakentamismääräysten ja hyvää rakentamistapaa koskevien ohjeistuksien mukaan perusveden pumppaamoiden pumppauskaivon hyötytilavuuden tulee olla vähintään niin suuri, etteivät kaksi tuntia kestävät häiriöt sähkönjakelussa voi vielä saada aikaan veden nousemista lattialle. Vakuutusyhtiön saaman selvityksen mukaan pisin sähkökatkos on ollut 17 minuuttia, joten kyseiset häiriöt eivät olisi saaneet aiheuttaa vesien tulvimista rakennuksen lattiapinnan tasoon.

Asiakkaan valitus

A vaatii vakuutusyhtiötä korvaamaan kaikki pohjaveden kellariin nousemisesta aiheutuneet vahingot.  Pohjavesipumppaamon pumpun on asentanut ammattilainen ja se on toiminut 2,5 vuotta. A viittaa asennuksen tehneen D Oy:n antamaan lausuntoon, jonka mukaan pumppu on asennettu ohjeiden mukaisesti. Pumppuasiantuntija C Oy:n raportin mukaan pumppu on kohteeseen nähden asianmukainen. Vastaavia pohjavesipumppuja on laajalti käytössä, vaikka pumppu ei täytäkään RYL 2002:n mukaisia vaatimuksia läpäisykyvyn suhteen. Pumpun maahantuojan mukaan läpäisykykyä ei käytetä parametrina pohjavesipumppaamon mitoituksessa. Lisäksi taloa koskevan tarkastuspöytäkirjan mukaan ulkopuoliset vesi- ja viemärilaitteet noudattavat hyvää rakentamistapaa ja vastaavat suunnitelmaa. Vahinko ei missään nimessä ole johtunut pumpun läpäisykyvystä.

A: toteaa, että sähkökatkokset eivät aiheuttaneet suoraan tulvimista. Ne ovat kuitenkin voineet rikkoa hälytysvalon ja olla vaikuttamassa vipan irtoamiseen kiinnikkeistään. Ajallisesti katkokset osuvat täydellisesti vahingon sattumisajankohtaan.

Asian käsittelyssä on tullut esiin, että rakennuksessa on vuonna 2019 sattunut nyt kyseessä olevaa vastaava vahinkotapahtuma. A:n mukaan kyse on ollut omakotitalon edellisen omistajan aikana sattuneesta vahingosta. Tuolloin kyse oli siitä, että pumppu rikkoutui. Vahinkotapahtuman jälkeen asennettiin nyt kyseessä oleva pumppu, joka ei lähtenyt käyntiin. Pumppu on kuitenkin toiminut moitteetta 2,5 vuotta. Tämä ei viittaa siihen, että pumppu olisi virheellisesti asennettu.

Vakuutusyhtiön vastausten johdosta A on lausunut, että asiassa on lopulta kyse siitä, onko pumppu asennettu oikein vai ei. A:n mielestä on erikoista, että näin pitkään moitteetta toiminut pumppu todetaan yhtäkkiä väärin asennetuksi. Sähkökatkosten osuutta käynnistysvipan irtoamiseen ei voi sivuuttaa vakuutusyhtiön esittämällä tavalla noin vain. Huoltotoimet on vakuutusyhtiön puolelta nostettu esiin A:n vetoamien seikkojen sivuuttamiseksi. A:n mukaan huolto oli suunniteltu tehtäväksi keväälle samalla, kun salaojat huuhdellaan. Pumppaamoon on nyt asennettu varapumppu ja hajonnut hälytysvalo on korjattu. Hälytysvalo syttyy ja jää palamaan aina, kun varapumppu on käynyt päällä. A oli valitettavasti vahinkotapahtumaa edeltävän viikon poissa kotoa, ja myös sähkökatkokset osuivat noihin päiviin.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset. Yhtiö toistaa korvauspäätöksissä esitetyt perusteet pintavipan vääränlaisen asennuksen, kyseisen pumpun käyttökohteeseen soveltumattomuuden sekä sähkökatkosten ja vahingon välisen syy-yhteyden puuttumisen osalta.

Vakuutusyhtiön mukaan pumppua koskevassa asennusohjeessa kerrotaan kaivon minimimitat uimurikytkimen vapaan liikkumisen varmistamiseksi. Talotekniikka-RYL 2002 -julkaisun kohdassa Pumppaamot ohjeistetaan, että kellukekytkimiä käytettäessä tulee varmistua, etteivät ne käytön aikana sotkeudu toisiinsa tai muihin ulokkeisiin. Tämä yleistä hyvää rakentamistapaa ohjeistava kohta ei vakuutusyhtiön mielestä tässä vahinkotapauksessa täyty, koska kellukekytkin on päässyt kiilautumaan pumpun ja kaivon seinämän väliin (eli sotkeutunut muihin ulokkeisiin).

Pumpun asentaneen D Oy:n lausunnossa viitattujen asennusohjeiden lisäksi asiassa tulee huomioida rakentamismääräykset ja -ohjeet. Vakuutusyhtiö huomauttaa, että valmistajan ohjeiden mukainen asennustapa ei välttämättä täytä rakentamismääräysten tavoitetta.

C Oy:n antaman lausunnon osalta vakuutusyhtiö toteaa, että pumppuasiantuntijan tulisi tietää, että vaatimusten vastaisia pumppuja ei kannata asentaa. Pumpun läpäisykyky tarkoittaa muutakin kuin vain partikkelikokoa, joka pääsee pumpusta läpi. Suuremmalla läpäisykyvyllä varustetut pumput ovat tekniikaltaan toisenlaisia. Vakuutusyhtiö katsoo, että rakentamista koskevien vaatimusten ja hyvän rakentamistavan ohjeiden perusteella pumppu ei ole hyväksyttävää mallia. Tämä on kiistattomasti asiakirjoista todettavissa.

Pumppaamosta laaditun raportin mukaan kaivossa on ollut huomattavasti lietettä. Pumpun pinta on liettynyt ja poistoputki osittain tukkeentunut. Vakuutusyhtiön mukaan pumppaamokaivon pumpun vipan tulee olla asennettuna siten, ettei sen toiminta häiriinny kiintoaineiden tai veden virtauksen ansiosta. Vipan johto on ollut asennettuna pumpussa olevaan kiinnikkeeseensä. Sikäli asennus on vakuutusyhtiönkin mielestä ollut oikea ja pumppuvalmistajan ohjeiden mukainen. Johto on kuitenkin päässyt irtoamaan pumpusta, joten se ei täytä rakentamiselle esitettyjä vaatimuksia siitä, että vipan toiminta ei saa vikaantua jätevedessä olevien rasvojen, kiintoaineiden ja pyörteiden vaikutuksesta.

Siltä osin kuin A on katsonut, että sähkökatkokset ovat voineet rikkoa hälytysvalon ja olla vaikuttamassa vipan irtoamiseen kiinnikkeistä, vakuutusyhtiö toteaa, että pumppaamon huollosta ei ole mainintoja. Pumppaamo tulee huoltaa vuosittain. Vakuutusyhtiön mukaan ei ole tiedossa, kuinka kauan hälytysvalo on ollut poissa toiminnasta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, onko rakennuksen kellarikerroksen rakenteiden vaurioitumiseen johtaneen pohjaveden rakennukseen tulvimisen syynä ollut pohjavesikaivon pumpun toimimattomuus aiheutunut pumpun asentamiseen liittyvästä asennusvirheestä. Toissijaisesti kyse on siitä, onko pumpun toimimattomuuden syynä ollut hyvän tavan vastainen rakentaminen.

Sovellettavat vakuutusehdot

Kotivakuutusehtojen (voimassa 1.1.2021 alkaen) kohdan 3.1 (Laaja Kotivakuutus) mukaan laaja kotivakuutus korvaa äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta aiheutuneet suoranaiset esinevahingot. Poikkeuksellinen tulvavahinko korvataan kohdan 3.4.6 mukaan.

Tyypillisiä korvattavia vahinkoja ovat palovahingot, sähköilmiö- ja vuotovahingot, varkaudet, murrot, ilkivalta- ja myrskyvahingot sekä rikkoutumisvahingot.

Ehtokohdan 4.12 (Vakuutustapahtumiin liittyvät yleiset rajoitukset, Rakennus-, valmistus- tai työvirhe) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut rakennukselle tai irtaimistolle itselleen
- suunnittelu-, asennus-, käsittely-, käyttö-, toimitus- tai työvirheestä
- rakenne-, valmistus- tai aineviasta
- perustamis- tai rakennusvirheestä taikka rakentamismääräysten, -ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta
[…]

Asian arviointi

Asiassa esitetyn C Oy:n raportin perusteella veden tulviminen rakennuksen kellarikerrokseen on johtunut siitä, että rakennuksen ulkopuolella olevan pohjavesikaivossa olleen pumpun käynnistysvippa johtoineen on irronnut pumpun kahvan kiinnikkeestä, ja kiilautunut kaivon seinämää vasten. C Oy:n ja R Oy:n raporteista ilmenee, että pohjavesikaivon läheisyydessä metallitolpan päässä oleva hälytysvalo ei ole toiminut, koska sen lamppu on ollut palanut. A:n arvion mukaan lampun palaminen on voinut johtua alueella olleista sähkökatkoista, mitä vakuutusyhtiö ei ole suoranaisesti kiistänyt. Kun pumpun toimimattomuutta ei ole havaittu, pohjavettä on noussut rakennuksen kellarikerrokseen. Esitetyn selvityksen perusteella alueella olleet sähkökatkot ovat olleet siinä määrin lyhytkestoisia, etteivät ne lautakunnan arvion mukaan todennäköisesti ole itsessään johtaneet pohjaveden nousemiseen rakennuksen kellarikerrokseen.

Vakuutusyhtiö ei ole korvauspäätöksissään tai vastauksissaan kiistänyt sitä, että pumpun toimimattomuuteen johtanut käynnistysvipan irtoaminen paikoiltaan ja juuttuminen kaivon seinää vasten on lähtökohtaisesti vakuutuksesta korvaukseen oikeuttava äkillinen ja ennalta arvaamaton tapahtuma. Yhtiö ei ole kiistänyt myöskään sitä, että pumpun toimimattomuuden seurauksena tapahtunut veden tunkeutuminen rakennuksen rakenteisiin lähtökohtaisesti muodostaa vakuutuksesta korvattavan tapahtuman. Näin ollen asian arvioinnin kannalta ratkaisevaksi kysymykseksi muodostuu, onko pumpun toimimattomuuteen johtaneen käynnistysvipan irtoamisen katsottava aiheutuneen rajoitusehdoissa tarkoitetusta asennusvirheestä tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan sillä, minä ajankohtana hälytysvalon toiminta on viimeksi tarkastettu tai pumppaamoa viimeksi huollettu, ei ole tämän arvioinnin kannalta suoranaista merkitystä.

Voimassa olevan oikeuden mukaan näyttötaakka vakuutuksesta korvattavan vahingon syntymisestä on vakuutuskorvausta hakevalla. Jos tämä on näytetty ja vakuutusyhtiö haluaa vedota vakuutuksen rajoitusehtoon, tulee vakuutusyhtiön puolestaan osoittaa rajoitusehdon soveltuminen tapaukseen.

Vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että kyseessä oleva pumppu ei sitä koskevien tuotetietojen mukaan ole läpäisykykynsä puolesta ollut kyseisen kaltaiseen perusvesikaivoon soveltuva. Pumpun läpäisykyky riittää 10 mm suuruisille kiintokappaleille, mutta julkaisun TalotekniikkaRYL 2002 mukaan sade- ja perusvesipumpun on läpäistävä 25 mm kappaleita. Vakuutuslautakunta kuitenkin toteaa, että esitetyn selvityksen perusteella pumppu on vahinkotapahtuman havaitsemisen jälkeen todettu sinänsä toimivaksi. Vahinkotapahtumaan johtanut pumpun toimimattomuus ei tämän perusteella ole johtunut pumpun puutteellisesta läpäisykyvystä. Sen sijaan kyse on ollut käynnistysvipan johdon irtoamisesta paikoiltaan, mikä on johtanut vipan kiilautumiseen pumpun ja kaivon seinän väliin ja pumpun toiminnan estymiseen.

Vakuutusyhtiö on vastineessaan vedonnut julkaisun Talotekniikka RYL 2002 (kohta G2560) vaatimukseen siitä, että pumppujen ohjausautomatiikan on käynnistettävä ja pysäytettävä pumput sekä annettava hälytys jäteveden ylärajasta. Pumppujen ohjausautomatiikan toiminta ei saa vikaantua jätevedessä olevien rasvojen, kiintoaineiden ja pyörteiden vaikutuksesta. C Oy:n raportin valokuvien perusteella kaivossa on ollut lietettä. Pumpun pinta on liettynyt ja poistoputki osittain tukkeutunut. Vakuutusyhtiön mielestä se, että käynnistysvippa johtoineen on päässyt irtoamaan pumpusta, merkitsee sitä, että asennus ei ole täyttänyt rakentamiselle asetettua vaatimusta siitä, että vipan toiminta ei saa vikaantua jätevedessä olevien rasvojen, kiintoaineiden ja pyörteiden vaikutuksesta.

Vakuutuslautakunnalle toimitetun C Oy:n raportin valokuvista sinänsä ilmenee, että pumpun pinnassa ja poistoputkessa on lietettä. Lautakunta kuitenkin katsoo, että myöskään tämä seikka ei osoita, että käynnistysvipan johto olisi vakuutusyhtiön esittämällä tavalla irronnut paikoiltaan nimenomaan jätevedessä olevien rasvojen, pyörteiden tai kiintoaineiden vaikutuksesta. Vaikka vakuutusyhtiön vastineessa on mainittu kaivon minimimitat uimurikytkimen vapaan liikkeen varmistamiseksi, yhtiö ei kuitenkaan ole väittänyt, että kaivo olisi tässä tapauksessa ollut näihin mittoihin nähden liian pieni.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei voida päätellä, millä tavoin käynnistysvipan johto on ennen vahinkotapahtuman sattumista ollut kiinnitettynä pumpussa olevaan kiinnikkeeseen. Lautakunta pitää luonnollisena, että käynnistysvippa on johdon kiinnikkeestä irrottuaan päässyt ajautumaan pumpun ja kaivon seinämän väliin, ja juuttunut tähän kohtaan. Lautakunta tulkitsee vakuutusyhtiön vastausten merkitsevän siitä, että yhtiö katsoo käynnistysvipan johdon kiinnikkeestä irtoamisen itsessään osoittavan, että kyse on ollut asennusvirheestä tai ainakin hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta. Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan ole väittänyt, että käynnistysvippa johtoineen ei olisi ollut lainkaan kiinnitettynä kiinnikkeeseen, tai muutoinkaan tuonut esille sitä, millä tavoin kiinnitys on tässä tapauksessa ollut puutteellinen. Sen sijaan yhtiö on kertonut pitävänsä vipan johdon asentamista pumpussa olevaan kiinnikkeeseen sinänsä asianmukaisena ja valmistajan ohjeiden mukaisena asennustapana. Myöskään R Oy:n ja C Oy:n laatimissa raporteissa pumpun asennustapaa ei ole pidetty virheellisenä.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta pitää tässä tapauksessa selvitettynä, että vipan sinänsä tarkoitustaan vastaava kiinnitysmekanismi on äkillisesti pettänyt, mikä on johtanut johdon irtoamisen seurauksena vipan juuttumiseen pumpun ja kaivon seinämän väliin. Lautakunnan näkemyksen mukaan yksinomaan johdon ja vipan irtoaminen ei sellaisenaan osoita, että pumppu olisi asennettu virheellisesti tai hyvää rakennustapaa osoittavien ohjeiden vastaisesti, ja että tämä olisi ollut vahinkotapahtuman syynä. Koska asiassa jää näin ollen näyttämättä, että vahinko on aiheutunut vakuutuksen rajoitusehdoissa tarkoitetusta syystä, vahinko on vakuutuksesta korvattava. 

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa A:lle vahingosta vakuutusehtojen mukaisen korvauksen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin                                         
Sihteeri Siirala

Jäsenet

Kankkunen
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho

Tulosta