Tapahtumatiedot
Vakuutuksenottaja A:n laitumella olleet emolehmät olivat karanneet 24.9.2018 naapuritilan kaalipeltoon ja sotkeneet korjaamatta olleen sadon myyntikelvottomaksi. Laidun oli aidattu sähköaidalla, jonka todettiin rikkoutuneen kaalipellon kohdalta. Lehmät eivät olleet aiemmin karanneet. A:n kertoman mukaan laitumella oli käyty viimeksi ennen vahinkoa viemässä lehmille vettä vahinkopäivänä noin kello 15, jolloin kaikki oli ollut kunnossa. Korvausta naapuritilalle aiheutuneesta vahingosta haettiin A:n toiminnan vastuuvakuutuksesta. Vahinkolaskelmassa 9.11.2018 vahingon määräksi arvioitiin 47 314,40 euroa.
Vakuutusyhtiö kieltäytyi päätöksellään 28.12.2018 korvaamasta vahinkoa A:n vastuuvakuutuksesta vedoten siihen, että pelkkä eläinten omistaminen ja normaali laiduntaminen ei perustanut vahingonkorvauslain mukaista korvausvastuuta. Lehmät olivat olleet asianmukaisessa sähköaitauksessa eikä niiden karkaamisen ollut osoitettu aiheutuneen A:n virheestä tai laiminlyönnistä.
Vahingonkärsinyt kertoi sähköpostissaan 1.2.2019 vakuutusyhtiölle, että yksi A:n lehmistä oli seissyt aitauksen ulkopuolella jo illalla 23.9.2018. Asiasta oli tuolloin yritetty soittaa A:lle. Lehmä oli kuitenkin palannut takaisin aitaukseen. Ainakin toinen aitalangoista oli roikkunut maassa kohdassa, josta lehmät olivat seuraavana päivänä karanneet. A vetosi asian uudelleenkäsittelypyynnössä siihen, ettei vahinkoa voitu kaalipellon läheisyyden vuoksi pitää ennalta arvaamattomana. Jykevämpi aita olisi estänyt lehmien karkaamisen. Vakuutusyhtiö ei muuttanut ratkaisuaan sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä 15.4.2019 antamassaan päätöksessä. Laidun oli aidattu sähköaidalla, jonka kuntoa oli valvottu. Vakuutusyhtiön mielestä ei ollut näyttöä A:n huolimattomuudesta tai laiminlyönnistä. Yhtiö vetosi Vakuutuslautakunnan ratkaisuun VKL 28/15.
Asiakkaan valitus
A on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta vaatien vahingon korvaamista vastuuvakuutuksestaan. Perusteluinaan A on lausunut, että hänen olisi tullut maatilatalouden harjoittajana varmistaa, että aitaus oli rakenteeltaan riittävä ja sellaisessa kunnossa, etteivät lehmät päässeet karkaamaan ja aiheuttamaan vahinkoa. Tapauksen VKL 28/15 tosiseikasto poikkesi olennaisilta osin käsiteltävästä asiasta. Ratkaisussa aitaus oli ollut asianmukaisessa kunnossa ja eläinten epäiltiin loikanneen aidan yli.
Tässä tapauksessa aitauksen kunto oli todettu vahingon jälkeen puutteelliseksi: sähkönjohtimet olivat olleet maassa kaalipellon kohdalla. Johtimessa ei tällöin ole ollut enää sähköä. Eläinten ei todettu vahingoittuneen, joten oli pidettävä epätodennäköisenä, että ne olisivat rynnänneet aitauksen läpi. Vahingon syynä oli ollut aitauksen puutteellinen kunto, mitä A:n työntekijä ei ollut vahinkopäivänä havainnut, ja mikä oli mahdollistanut eläinten karkaamisen.
Naapurin kaalipellon välitön läheisyys huomioon ottaen aitauksen asianmukaisesta kunnosta olisi pitänyt erityisesti huolehtia. Kyse oli vakuutusyhtiön mainitsemasta laiminlyönnistä tai huolimattomuudesta eläinten pitämisessä. A:n työntekijä oli tarkastanut vain aitauksen portin ja portin läheiset osat aidasta kiertämättä koko aitausta. Vahinkopaikan kohtaa ei ollut tarkistettu vahinkoa edeltäneenä päivänä. Mitään ulkopuolista tekijää, kuten ukonilmaa, joka olisi voinut aiheuttaa lehmien karkaamisen, ei tapahtuma-ajankohtana ollut.
A on lausunut lisäkirjelmässä 19.5.2022 olevansa vakuutusyhtiön kanssa samaa mieltä siitä, ettei vastuu eläinten aiheuttamista vahingoista ollut ankaraa. Vastuu syntyi nyt kuitenkin laiminlyönnistä varmistaa laidunaidan kunto. Sähköaita piti eläimet laitumella. Eläin aisti aidassa olevan sähkön, eikä lähtenyt sitä kokeilemaan. Eläimet eivät karanneet kunnossa olevien sähköaitojen läpi kuin poikkeustapauksissa, kuten kovaa ukonilmaa tai villieläimiä säikähtäessään. Nyt ulkoisista tekijöistä ei ollut havaintoja, vaan lehmät olivat päässeet aiheuttamaan vahingon, koska aitaus ei ollut ollut siltä vaaditussa kunnossa.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on toistanut päätöksissään toteamansa seikat ja lausunut, että vakuutusmeklarin 27.9.2018 tekemän vahinkoilmoituksen mukaan A:n lehmät eivät olleet jostakin syystä viihtyneet laidunaitauksessa vaan olivat puskeneet aidan rikki ja menneet kaalimaalle tuhoamaan satoa. Meklarin 10.10.2018 toimittaman lisäselvityksen mukaan sähköpaimen oli ollut kunnossa ja aitaukset ja virta tarkastettiin päivittäin.
Maatilatalouden harjoittaja ei ollut ankarassa vastuussa ulkopuolisille aiheutuneista vahingoista kuten esimerkiksi räjäytystyön suorittaja. Korvausvelvollisuuden edellytyksenä oli, että hän oli aiheuttanut vahingon tuottamuksellaan. Tuottamus saattoi ilmetä aktiivisena tekemisenä tai laiminlyöntinä.
Vahinkotietojen mukaan lehmille oli viety vettä 24.9.2018 noin kello 15, jolloin kaikki oli ollut kunnossa. Vakuutusyhtiö on pitänyt todennäköisenä, että mikäli sähköaita olisi ollut tuolloin rikki, lehmät olisivat jo tuolloin karanneet kaalipellolle, mikä olisi saman tien huomattu. Niin ei ollut tapahtunut, mikä viittasi siihen, että aita oli rikkoutunut vasta myöhemmin eikä aidan rikkoutumista olisi voitu tarkastuksessa havaita.
Sähköaita oli rakenteeltaan kevyt ja sen toiminta perustui heikkoon eläintä vahingoittamattomaan sähkövirtaan. Sähköiskun pelko esti kokemusperäisesti eläimiä menemästä aidan yli. Kun lehmät olivat kuitenkin poistuneet alueelta sähköaidasta huolimatta, oli vakuutusyhtiön käsityksen mukaan varsin epätodennäköistä, että siitä olisi aiheutunut eläimelle havaittavia vammoja. Näin ollen se seikka, ettei karanneilla lehmillä ollut todettu vammoja, ei osoittanut aidan olleen rikki lehmien paetessa aitauksesta.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiön korvattava A:lle myöntämästään vastuuvakuutuksesta A:n laitumelta karanneiden lehmien naapuritilalle aiheuttama vahinko. Tarkemmin kyse on siitä, oliko vahingon syynä A:n laiminlyönti huolehtia hänelle eläinten omistajana kuuluneista velvollisuuksista valvoa lehmiään ja niiden laidunaitauksen asianmukaista kuntoa.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Asiaan sovellettavien 1.1.2018 alkaen voimassa olleiden toiminnan vastuuvakuutuksen vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko
- joka todetaan vakuutuskauden aikana ja
- josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.
Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.
Asian arviointi
Voimassa olevan vahingonkorvausoikeuden mukaan pelkkä eläimen omistaminen ei perusta korvausvastuuta eläimen sivulliselle aiheuttamasta vahingosta. Korvausvastuu ei ole ankaraa vaan sen syntyminen edellyttää tuottamusta eli huolimattomuutta tai laiminlyöntiä eläimen valvonnassa ja pitämisessä.
Lautakunta toteaa, että A:n laidunalue on selvityksen mukaan ollut aidattuna tavanomaisella kevytrakenteisella sähköaidalla, mitä on sinänsä pidettävä asianmukaisena aitaamistapana. Karjan pysyminen tällaisen aitauksen sisällä perustuu kuitenkin käytännössä vain aidan antamien sähköiskujen pelotusvaikutukseen, joten huolellinen toiminta edellyttää aitauksen kunnon ja sähköpaimenen toimivuuden säännöllistä tarkastamista.
Tässä tapauksessa A on kertonut työntekijänsä käyneen laitumella ennen lehmien karkaamista viimeksi vahinkopäivänä noin kello 15 viemässä lehmille vettä, jolloin kaikki oli ollut kunnossa. A:n lautakunnalle myöhemmin antaman selvityksen mukaan työntekijä oli kuitenkin tarkastanut vain aitauksen portin ja sen läheiset osat aidasta kiertämättä koko aitausta. Näin ollen aidan mahdollista rikkoutumista kauempana ei ole voinut tarkastuksessa havaita. Lautakunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että vahinkoa kärsineen naapuritilan omistajan vakuutusyhtiölle 1.2.2019 lähettämän sähköpostin mukaan yksi A:n lehmistä oli päässyt jo edeltäneenä päivänä aitauksen ulkopuolelle. Asiasta oli tuolloin yritetty soittaa A:lle, mutta häntä ei ollut tavoitettu. Kertomuksen perusteella sähköaidassa oli täytynyt olla jo tuolloin aukko.
Asiassa saadun selvityksen perusteella lautakunta pitää todennäköisenä, että A:n lehmien karkaamisen syynä on ollut laitumen sähköaidan puutteellinen kunto. Vahinko-olosuhteet ovat siten olleet erilaiset kuin vakuutusyhtiön mainitsemassa lautakunnan ratkaisussa VKL 28/15, jossa aitauksen kunnon puutteellisuutta ei ollut näytetty. Karjaa houkutelleen vihannesviljelmän välittömän läheisyyden aiheuttama vaara huomioon ottaen, lautakunta katsoo, että A:n olisi tullut erityisesti varmistua laitumensa sähköaidan hyvästä kunnossapidosta. Kun tämä on tässä tapauksessa laiminlyöty eikä käytettävissä olevasta asiakirjaselvityksestä myöskään ilmene, että lehmien laitumelta karkaamisen syynä olisi ollut jokin A:lle ennalta arvaamaton ulkopuolinen tekijä, lautakunta katsoo A:n olevan vahingonkorvausvastuussa lehmiensä naapuritilalle aiheuttamasta satovahingosta. Vahinko tulee siten korvata vakuutusyhtiön A:lle myöntämästä toiminnan vastuuvakuutuksesta.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö käsittelee asian uudelleen ja korvaa 24.9.2018 sattuneen vahingon A:lle myöntämästään vastuuvakuutuksesta vakuutussopimuksen mukaisessa laajuudessa.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski
Jäsenet
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Sjögren
Vierula