Tapahtumatiedot

Vakuutettu A on 28.1.2020 vireille tulleella kanteelta vaatinut vastapuoleltaan B:ltä, että vastapuoli velvoitetaan suorittamaan A:lle velkasuhteeseen perustuva saatava siltä osin, kun A on maksanut yhteisestä pankkilainasta myös B:n osuuden.

A haki oikeusturvaetua velkomusta koskevaan riita-asiaan kotitalouden oikeusturvavakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa päätöksen, jossa A:lle myönnettiin oikeusturvaetu edellä mainittuun riita-asiaan.

Käräjäoikeus antoi asiassa tuomion 2.11.2021, jolla A:n vastapuoli velvoitettiin maksamaan A:lle velkasuhteeseen perustuvaa saatavaa 17.995,92 euroa sekä kohtuullisina oikeudenkäyntikuluina 1.100 euroa lisättynä oikeudenkäyntikulumaksulla (250 euroa) ja arvonlisäverolla (324 euroa), eli yhteensä 1.674 euroa.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa päätöksen, jonka mukaan vakuutuksesta suoritetaan tuomioistuimen kohtuulliseksi arvioitu kulumäärä. Korvauksesta vähennettiin vakuutuksen omavastuu.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

A kiistää, että hänen puoleltaan olisi tarpeettomasti pitkitetty oikeudenkäyntiä tai että oikeudenkäynti olisi voitu kokonaisuudessaan välttää. A kertoo, että vasta pari viikkoa ennen oikeudenkäyntiä vastaaja oli ehdottanut asiassa osasovintoa ja tätä ennen hän oli ollut passiivinen A:n sovintoehdotuksille. Vastaajaa ei myöskään ollut saatu haastettua. A:n toteaa, että asianajomaksuja oli näin ollen kertynyt 10/2019 – 27.9.2021 väliseltä ajalta täysin hänestä itsestään riippumattomista syistä, kuten koronapandemian pitkittämästä oikeudenkäynnin aloittamisesta sekä vastaajan passiivisuudesta johtuen. Näin ollen A vaatii edelleen kulujensa korvaamista kokonaisuudessaan, sillä tällaisenaan vakuutusyhtiön korvauspäätöstä on pidettävä kohtuuttomana.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin.

A:n esittämän kohtuuttomuusväitteen osalta yhtiö toteaa muun muassa, että kyseisessä yksikertaisessa velkasuhteeseen perustuvaa saatavaa koskevassa asiassa on A:n asiamies laatinut käräjäoikeuteen summaarisen haastehakemuksen 28.10.2020, joka on asiamiehen laskussa laskutettu 0,5 h toimenpiteenä. Käräjäoikeus on sittemmin lausunut oikeudenkäyntikuluista seuraavaa: "P. on myöntänyt K:n toissijaisen vaatimuksen. Oikeudenkäynti on kuitenkin ollut tarpeen täytäntöönpanokelpoisen tuomion saamiseksi, mutta asia olisi P:n myöntämisen johdosta voitu ratkaista kirjallisessa menettelyssä. Käräjäoikeus arvioi kohtuulliseksi oikeudenkäyntikulujen määräksi viiden tunnin ajankäyttöä vastaavan määrän eli 1.100 euroa lisättynä oikeudenkäyntimaksulla 250 euroa ja arvonlisäverolla 324 euroa eli yhteensä 1.674 euroa." Käräjäoikeus on myös katsonut tuomiossaan, että asiassa on tarpeettomasti pitkitetty oikeudenkäyntiä ja esitetty kohtuuton oikeudenkäyntikuluvaatimus.

Selvyyden vuoksi vakuutusyhtiö toteaa myös, ettei se hyväksy korkean asianajolaskun syyksi pitkittynyttä oikeudenkäyntiprosessia. Yhtiö toteaa, että mikäli A on jo maksanut laskun ja pitää sitä kohtuuttomana, niin asian voi saattaa asianajajaliiton palkkioriitalautakunnan arvioitavaksi. Lisäksi yhtiö huomauttaa, että laskulla on veloitettu joitakin kulueriä, jotka eivät ole vakiintuneen käytännön mukaisia.

Edellä todetuin perustein vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että asiassa on maksettu vakuutusehtojen mukainen korvaus.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Käsillä olevassa asiassa on riitaa A:lle oikeusturvavakuutuksen perusteella maksettavan korvauksen määrästä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan, jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella, jollei 2 §:stä muuta johdu, tai se voidaan jättää huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan, jollei 2 §:stä muuta johdu, sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan.
Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 1 mukaan vakuutuksen tarkoituksena on korvata vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut.

Ehtojen kohdan 6.4 mukaan vakuutetulla ei ole oikeutta myöntää asian hoitamisesta aiheutuneiden kulujen määrää vakuutusyhtiötä sitovasti. Vakuutetun mahdollisesti asiamiehelleen maksama korvaus asiamiehen palkkioista ja kuluista ei sido vakuutusyhtiötä arvioitaessa oikeudenkäyntikulujen kohtuullisuutta.

Kohdan 7.4 mukaan vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti.

Kuluista korvataan kuitenkin enintään tuomioistuimen vakuutetun vastapuolen maksettavaksi velvoittama määrä, ellei tuomioistuin ole ratkaisussaan ilmenevin perustein nimenomaisesti katsonut, että vakuutetun on itse kärsittävä kulunsa osittain tai kokonaan vahinkonaan.

Asiamiehen käytöstä korvataan kohtuullinen palkkio asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta määrättäessä otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutuksen sisältö määräytyy lähtökohtaisesti sen mukaan mitä vakuutussopimuksessa eli vakuutuskirjassa, vakuutusehdoissa ja mahdollisissa muissa sopimusasiakirjoissa on sovittu. Näin ollen myös vakuutusyhtiön korvausvelvollisuus ja sen laajuus määrittyvät lähtökohtaisesti vakuutussopimuksen perusteella.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa A on ollut kantajana velkomusta koskevassa riita-asiassa, jossa tuomioistuin on velvoittanut A:n vastapuolen maksamaan A:lle velkasuhteeseen perustuvaa saatavaa 17.995,92 euroa ja oikeidenkäyntikuluja yhteensä 1.674 euroa. A on vaatinut asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja korvattavaksi 7.972,06 euroa. Tuomioistuin on tuomiossaan nimenomaisesti lausunut, että asiassa on pidettävä tarpeellisena ja kohtuullisena viittä tuntia vastaavaa määrää.

Asiassa vaadittujen asianajo- ja oikeudenkäyntikulujen osalta Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusehtojen kohdan 7.4 mukaan vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti. Asiamiehen käytöstä korvataan kohtuullinen palkkio asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista. Jos tuomioistuin ottaa tuomiossaan kantaa vastapuolen korvausvelvollisuuteen vakuutetun oikeudenkäyntikuluista, on käsillä tilanne, jossa vakuutusehtojen mukaan kustannuksia korvataan enintään tuomioistuimen vakuutetun vastapuolen maksettavaksi velvoittama kulumäärä. Ehtokohdan mukaan tästä voidaan poiketa, jos tuomioistuimen ratkaisussa on nimenomaisesti todettu, että vakuutetun tulee kärsiä ainakin osa kuluista vahinkonaan. Kuten edellä on todettu, nyt käsillä olevassa tapauksessa ei ole kysymys sellaisesta tilanteesta, jossa tuomioistuin olisi ehtokohdan tarkoittamalla tavalla katsonut, että A:n tulisi kärsiä osa kuluista vahinkonaan, vaan tuomioistuin on nimenomaan kohtuullistanut vastapuolelle tuomittuja kuluja sen vuoksi, että se on katsonut, että asiassa on tarpeettomasti pitkitetty oikeudenkäyntiä ja esitetty kohtuuton oikeudenkäyntikuluvaatimus.

A on valituksessaan todennut, että vakuutusyhtiön tapaa tulkita käsillä olevaa vakuutusehtoa on joka tapauksessa pidettävä kohtuuttomana.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 § mukaan, jos laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vapaaehtoisten vakuutussopimusten antaman vakuutusturvan laajuus on lähtökohtaisesti sopimuksenvarainen asia. Korkeimman oikeuden julkaistujen ratkaisujen KKO 1993:18 ja KKO 2001:135 mukaan sellaiseen sopimusehtojen sovitteluun, joka laajentaisi vakuutusturvaa yli sen, mistä on selkeästi ja yksiselitteisesti sovittu, tulee suhtautua varsin pidättyvästi. Vakuutuksenantajan vastuuta rajoittavaa vakuutusehtoa voidaan ennakkopäätösten perusteella vain poikkeuksellisesti pitää sillä tavoin kohtuuttomana, että sitä voitaisiin sovitella tai jättää se huomioimatta huolimatta siitä, että sanamuotonsa mukaan ehtoa voitaisiin pitää selvänä.

Lautakunta katsoo, että vakuutusehdon kohtuullistamisen puolesta voidaan ottaa huomioon muun muassa se, onko vakuutusehdon muotoilu tavanomaisesta poikkeava tai muuten ennalta arvaamaton. Lisäksi kohtuullisuusarvioinnissa tulee ottaa huomioon se, onko tapauksessa käsillä sellaisia erityisen painavia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että kyseessä olevan vakuutusehdon soveltaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka että sitä voitaisiin pitää yllättävänä tai ankarana. Mikäli ehdon sanamuoto on joiltain osin tulkinnanvarainen, voidaan sitä pitää myös sovittelua puoltavana seikkana. Muita harkinnassa huomioon otettavia seikkoja ovat muun muassa se, kuinka keskeinen ehto on ollut kysymyksessä ja millaiset mahdollisuudet vakuutuksenottajalla olisi ollut vaikuttaa sopimuksen sisältöön. Niin ikään sovittelussa ja sopimusehdon mahdollisessa kohtuullistamisessa otetaan huomioon kussakin tapauksessa vallitsevat yksilölliset olosuhteet.

Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan tapauksessa sovellettava ehtokohta on sanamuodoltaan ja sisällöltään yksiselitteinen ja selkeä ja vastaa vakiintuneesti vastaavan kaltaisissa vakuutuksissa käytetyn vakuutusehdon muotoilua. Lautakunta toteaa, ettei oikeudenkäynnin aloittamisen viivästymistä koronapandemian vuoksi voida pitää sellaisena syynä, jonka takia vakuutetulle syntyisi merkittävästi enemmän asianajokuluja. Tätä ei näin ollen voida pitää sovittelua puoltavana seikkana. Samoin tapauksessa jää osoittamatta, että A:n vastapuolen tavoittamisesta olisi aiheutunut merkittävästi lisäkuluja. Niin ikään lautakunta pitää kohtuuttomuutta arvioitaessa merkityksellisenä myös sitä, että pääasiaa käsitellyt tuomioistuin on nimenomaisesti pitänyt A:n oikeudenkäyntikuluvaatimusta kohtuuttomana.

Käsillä olevia seikkoja kokonaisuutena arvioiden Vakuutuslautakunta toteaa, ettei puheena olevaa sopimusehtoa voida pitää sillä tavoin kohtuuttomana tai kohtuuttomaan lopputulokseen johtavana, että sitä tulisi sovitella tai jättää se kokonaan soveltamatta nyt käsillä olevassa tilanteessa

Lopputulos

Edellä todetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena eikä suosita sitä muutettavaksi.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén

Jäsenet:
Haapasaari
Karimäki
Koskinen
Korpiola