Tapahtumatiedot

Vahinkoilmoituksen ja poliisin tutkintailmoituksen mukaan B:n kuljettama henkilöauto ja siihen kytketty kevyt perävaunu, jossa oli vene, suistuivat 25.10.2021 tien vasemmalle puolelle ojaan ja henkilöauto osui puuhun vaurioseurauksin. B:n mukaan tiellä oli ollut yllättäen sohjoa, ja kun renkaat osuivat sohjoon, auto lähti heittelehtimään, eikä ollut enää hallittavissa. Asiakirjojen mukaan henkilöauton omistajia ovat A ja hänen aviomiehensä B, ja ajoneuvo on A:n, joka on autovakuutuksen vakuutuksenottaja, pysyvässä hallinnassa.

Vakuutusyhtiön korvauspäätöksen 9.11.2021 mukaan poliisin tutkintailmoituksesta ilmenee, että henkilöautossa ja perävaunussa oli kesärenkaat. Tapahtumahetkellä oli vesisade, lämpötila oli + 4°C ja tiellä sohjoa. Henkilöauton kesärenkaiden oikea takarengas ei ollut vahinkohetkellä lain vaatimassa kunnossa. Oikeassa takarenkaassa ei vahinkotarkastuksessa havaittu lainkaan urasyvyyttä renkaan pääurilla 3/4, joka vastaa ajorataa. Haastavissa keliolosuhteissa huonokuntoinen rengas on edesauttanut ajoneuvon hallinnan menetystä. Kesärenkaiden ja niiden kunnon voidaan todeta olevan syy-yhteydessä onnettomuuteen. Vakuutusyhtiö viittasi vakuutuksen suojeluohjeisiin ja tieliikennelain 104 §:ään. Korvausta alennetaan 1/5:lla suojeluohjeiden laiminlyönnin vuoksi.

Korvauspäätöksen 10.11.2021 mukaan henkilöautosta maksettava lunastuskorvaus oli 39.000 euroa ja lunastusetu 11.700 euroa (yhteensä 50.700 euroa). Omavastuun (200 euroa) ja suojeluohjevähennyksen (10.140 euroa) jälkeen maksettavaksi jäi 40.360 euroa. 

Asiakkaan valitus

A ja B vaativat lausuntopyynnössään, että vakuutusyhtiö korvaa myös henkilöauton lunastuskorvauksesta ja ajoneuvon hinauslaskusta tehdyn vähennyksen osuuden. Ulosajo tapahtui tilanteessa, jossa tiellä oli yllättäen lumisohjoa, jonka takia auto kääntyi poikittain tielle. B sai ensin henkilöauton oikaistua, mutta perävaunu ohjautui auton sivulle ja työnsi autoa vasen kylki edellä syvään ojaan ja päin puuta. Poliisin mukaan lyhyt suistumismatka tukee B:n näkemystä siitä, että ajonopeus ei ollut kova. A:n ja B:n mielestä kyse on ollut onnettomuudesta, jota ei olisi voitu välttää, vaikka autossa olisi ollut talvirenkaat.

Kyseessä on ollut noin 350 kilometrin ajomatka Imatralta Laukkalaan. Ajosää varmistettiin kelikamerasta ennen ajoon lähtöä. B:n lähtiessä matkaan n. klo 8.30 tien pinta oli sula ja lämpötila oli + 4°C. Kelikameratietojen mukaan tie oli Siilinjärvi-Viitasaarelle asti sula, ei mustaa jäätä eikä lunta. Matkan aikana ilma lämpeni vähän, paikoitellen oli tihkusadetta.

Noin 1 km ennen onnettomuutta tiellä oli vähäistä sohjoa, mutta ajourat olivat puhtaat. B vähensi nopeuttaan alle rajoituksen salliman 80 km/h. Varjoisaan kohtaan oli kuitenkin kasautunut noin 25–30 mm sohjoa, mikä aiheutti ajoneuvon hallinnan menetyksen. Tieltä suistuminen tapahtui noin klo 12.30, jolloin matkaa olisi ollut jäljellä alle 40 km. Henkilöauto on 4-vetoinen ja siinä on ABS-jarrut sekä luistonestojärjestelmä. B kertoo saaneensa vahinkotapahtumassa pään vamman ja menettäneensä pieneksi hetkeksi tajuntansa. Hän oli vahinkotapahtuman jälkeen yön yli tarkkailussa sairaalassa.

Henkilöauto oli ollut määräaikaishuollossa 22.10.2021 eli 3 päivää ennen onnettomuutta. Auto oli tuolloin tarkastettu ja todettu säädösten mukaiseksi myös renkaiden osalta. Autossa olleet kesärenkaat oli ostettu 21.08.2019 ja niillä ajettu n. 15.000 km. Aurauskulmat oli tarkistettu 24.04.2020. Onnettomuuspaikalla käynyt poliisi oli todennut autossa olevan kesärenkaat, mutta mitään mainintoja ei ollut siitä, että edes jokin rengas olisi säädösten vastainen.

SVT Oy:n vahinkotarkastajan lähettämässä, oikean takarenkaan takaa otetussa kuvassa kaikki urat näkyvät selvästi ja renkaan päältä otetussa kuvassa urissa näyttää olevan likaa. Lausunnonpyytäjien mielestä urat ovat täyttyneet kokonaan maa-aineksesta ojaan suistumisen yhteydessä. Lisäksi he epäilevät, että urat ovat hieroutuneet sileiksi jarrutuksen tai hinauksen yhteydessä.

Lausunnonpyytäjät viittaavat tieliikennelain 104 ja 105 §:iin, joiden mukaan kesärenkaissa pääuran syvyyden tulee olla vähintään 1,6 mm ja talvirenkaita on käytettävä 1.11 alkaen, jos sää sitä edellyttää. He katsovat, ettei suojeluohjeita ole laiminlyöty, vaan B on noudattanut liikenteessä vaadittavia säännöksiä sekä selvittänyt sään vaikutuksen etukäteen ennen ko. matkalle lähtemistä.

Vakuutusyhtiön vastauksen johdosta antamissaan lausumissa lausunnonpyytäjät hämmästelevät sitä, miten yksi ajoneuvon renkaista voisi olla näin huonokuntoinen, kun kaikki 4 rengasta ovat olleet kahden kesän ajan normaalissa maantiekäytössä. He kiinnittävät huomiota siihen, että vakuutusyhtiön vetoamissa valokuvissa ei ole esimerkiksi kolikkoa, joka osoittaisi urasyvyyden. Lausunnonpyytäjien mielestä yhden vahinkotarkastajan lausunto ei voi olla painavampi näyttö kuin lausunnonpyytäjien oma käsitys asiasta, heidän puoleltaan esitetyt lausunnot sekä poliisin kannanotot. Auton huoltanut K Oy on pieni paikallinen liike, joka tekee tarkastukset huolellisesti ja kertoo asiakkaalle mahdolliset viat ja puutteet palautuksen yhteydessä. Lisäksi lausunnonpyytäjät viittaavat C:n ja rikoskomisario D:n antamiin lausuntoihin, joissa he ovat kertoneet tietojaan ajoneuvosta ja B:n huolellisista menettelytavoista.

A:lla ja B:llä ei ole ollut mitään syytä pyytää K:lta lausuntoa ennen kuin vakuutusyhtiö on yllättäen antanut korvauspäätöksen, jossa korvausta on alennettu renkaiden kunnon perusteella. Lausuntopyynnössä viitataan oikeasta takarenkaasta otettuihin valokuviin. Vahinkotarkastajan ottamista kuvista näkyy lausunnonpyytäjien mukaan renkaan kulutuspinnan varoitusmerkki, jonka päällä on vielä ainakin 2–3 mm kulutuspintaa.

A ja B kritisoivat myös sitä, että vahinkotarkastaja ei maininnut heille ennen lunastussopimuksen allekirjoittamista mitään siitä, että pitää ajoneuvon renkaiden kuntoa puutteellisena. Tämä asia tuli A:n ja B:n tietoon vasta vakuutusyhtiön korvauspäätöksestä 9.11.2021.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää vastineessaan lausunnonpyytäjien vaatimukset perusteettomina. Vakuutuksenottajan ja häneen samastettavan henkilön tulee noudattaa suojeluohjeita. Korvausta alennetaan tai se voidaan evätä, jos suojeluohjeen rikkomisella on vaikutusta vakuutustapahtuman syntyyn.

Ehtokohdan 6.7.3 mukaan ajoneuvon on oltava ajoneuvolain määräysten mukainen ja muutoin sellaisessa kunnossa, että sen käyttäminen tiellä on sallittua ja että se hyväksyttäisiin katsastuksessa. Henkilöauto on vaurioitunut ulosajossa siten, ettei sen korjaaminen ole enää ollut kannattavaa. Vauriotarkastuksessa vahingon jälkeen renkaat on mitattu. Alla olleissa kesärenkaissa kulutuspintaa on ollut eturenkaat 5 mm, takarenkaissa vasemmalla puolella 2 mm ja oikealla puolella urasyvyyttä ei ole ollenkaan renkaan pääurilla 3/4 pinnalla, joka on kiinni tiessä. Oikean takarenkaan urasyvyys on siis ollut alle lain vaatiman kesärenkaan urasyvyyden.

Vakuutusyhtiön mukaan renkaassa ollut kuiva materiaali ei ole estänyt renkaan urasyvyyden mittaamista. SVT:n vahinkotarkastaja on 1.11.2021 tarkastanut ajoneuvon korjaamon pihalla, jolloin renkaiden urasyvyydet on mitattu. Oikean takarenkaan kunto on nähtävissä vakuutusyhtiön lautakunnalle toimittamasta valokuvasta

SVT Oy tekee ajoneuvojen tarkastustyötä vakuutusyhtiön kumppanina. Vakuutusyhtiön mukaan tarkastajan tehtävä ei ole antaa korvauspäätöstä, vaan korvauspäätöksen tarkastajan tekemien havaintojen perusteella tekee vakuutusyhtiö. Tarkastajan tehtävä on sopia korjaus tai mahdollinen lunastus, ei tehdä ehtojen mukaisia alennuksia tai vähennyksiä. Lausunnonpyytäjät ovat saaneet tiedon suojeluohjevähennyksestä 9.11.2021 annetusta korvauspäätöksestä.

Vakuutusyhtiö on harkinnut, mikä vaikutus kesärenkailla ja sillä, että yhden renkaan kulutuspinta on ollut alle lain minimin, on tässä tapauksessa ollut vahingon syntymiseen ja vakuutetun ajoneuvon vaurioitumiseen korjauskelvottomaan kuntoon. Tämä on perusteltu korvauspäätöksessä. Ajoneuvon korjaaminen ei ole ollut kannattavaa, joten keskustelua siitä korjataanko vai lunastetaanko ajoneuvo, ei ole ollut tarvetta käydä vahinkotarkastajan kanssa.

Tapahtumapaikalla käynyt poliisipartio ei ole ottanut kantaa renkaisiin. Poliisi on kirjannut henkilöauton ja siihen kytketyn kevytperävaunun (perävaunussa vene) suistuneen tiellä olleen sohjon vuoksi kulkusuunnassaan tien vasemmalle puolelle ojaan törmäten puihin. Tutkintanimikkeenä on ollut liikenneturvallisuuden vaarantaminen suuren tilannenopeuden, huolimattomuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi. Teko oli omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle.

Vahinkoilmoituksessa on ilmoitettu lumisohjoa olleen 25–30 cm, ja tämä mainitaan myös korvauspäätöksessä. Myöhemmin on korjattu, että lunta olikin 25–30 mm. Vakuutusyhtiön mielestä on selvää, että tiellä oli sohjoa. Se, paljonko sohjoa oli, ei ole ollut ratkaisevaa vaan se, että ajoneuvon hallinta on menetetty juuri sohjon ja huonojen renkaiden vuoksi. Lausuntopyyntöön liitetty selvitys huollon osalta ei kerro, että renkaiden kulutuspintaa olisi mitattu. Auto on ollut huollossa öljyn vaihdossa, joten renkaisiin ei ole otettu kantaa ennen kuin lausuntoa on erikseen pyydetty. Vakuutusyhtiö ei pidä K Oy:ltä jälkikäteen pyydettyä lausuntoa uskottavana ottaen huomioon myös sen, että se on selvässä ristiriidassa SVT:n suorittamien rengasurien mittauksien kanssa.

Vakuutusyhtiö katsoo, että tiellä olleen sohjon ja kuluneen kesärenkaan pidon puutteella on ollut syy-yhteys ulosajoon. Tämän vuoksi korvausta on alennettu 1/5:lla.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus alentaa kaskovakuutuksesta maksettavaa korvausta 1/5:lla suojeluohjeiden laiminlyönnin perusteella. Arvioitavana on, mikä merkitys SVT Oy:n vahinkotarkastajan ja B:n välillä tehdyn lunastussopimuksella on B:n korvausoikeuden kannalta. Kyse on toissijaisesti siitä, onko vakuutettu B menetellyt vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta suojeluohjeiden vastaisesti, ja mikäli on, onko B:n menettelyllä ollut syy-yhteys vakuutustapahtuman sattumiseen. Asiassa on riidatonta, että ajoneuvoa vahinkohetkellä kuljettanut B, joka on ajoneuvon omistajana osaltaan kaskovakuutuksen vakuutettu, voidaan samastaa A:han. Tämän johdosta myös B:n velvollisuutena on ollut noudattaa vakuutuksen suojeluohjeita.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 31 §:n (Suojeluohjeiden noudattaminen vahinkovakuutuksessa) mukaan vakuutussopimukseen voidaan ottaa määräyksiä laitteesta, menettelytavasta tai muusta järjestelystä, jolla on tarkoitus estää tai rajoittaa vahingon syntymistä, tai määräyksiä siitä, että vakuutuksen kohdetta käyttävällä tai siitä huolehtivalla henkilöllä tulee olla määrätty kelpoisuus (suojeluohjeet).

Vakuutetun tulee noudattaa suojeluohjeita.

Jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 2 momentissa säädetyn velvollisuutensa, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 34 §:n (Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa) 1 momentin mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Tieliikennelain 104 §:n (Renkaiden kulutuspinta ja ominaisuudet) mukaan moottorikäyttöisen ajoneuvon ja tällaisen ajoneuvon perävaunun renkaiden kulutuspinnan pääurien syvyyden tulee olla vähintään 1,6 millimetriä. Moottoripyörän ja moottoripyörän perävaunun renkaiden kulutuspinnan pääurien syvyyden tulee kuitenkin olla vähintään 1,0 mm. Edellä mainitut vaatimukset eivät koske ajoneuvoa, jonka suurin sallittu nopeus on enintään 40 kilometriä tunnissa.

Ajoneuvon samalle akselille asennettavien renkaiden on oltava mitoiltaan, rakenteeltaan ja ominaisuuksiltaan samanlaiset.

Tieliikennelain 105 §:n (Talviaikana käytettävät renkaat) mukaan jos sää tai keli sitä edellyttää, marras-, joulu-, tammi-, helmi- ja maaliskuun aikana on käytettävä talvirenkaita, joiden kulutuspinnan pääurien syvyys on vähintään 3,0 millimetriä, seuraavissa ajoneuvoissa:

1) henkilöauto, jonka luokittelumassa on enintään 3,5 tonnia; (17.12.2020/1040)
[…]

Kaskovakuutusehtojen (voimassa 1.1.2019 alkaen) kohdan 6.7 (Suojeluohjeet) mukaan suojeluohjeiden tarkoituksena on ehkäistä uhkaavia vaaroja ja pienentää syntyviä vahinkoja. Vakuutuksenottajan ja häneen samastettavan henkilön tulee noudattaa suojeluohjeita. Korvausta alennetaan tai se voidaan evätä, jos suojeluohjeen rikkomisella on vaikutusta vakuutustapahtuman syntyyn. Katso lisäksi yleiset sopimusehdot kohta 6.1 Velvollisuus noudattaa vahinkovakuutuksen suojeluohjeita.

Ehtokohdan 6.7.3 (Ajoneuvon kunto) mukaan ajoneuvon on oltava ajoneuvolain määräysten mukainen ja muutoin sellaisessa kunnossa, että sen käyttäminen tiellä on sallittua ja että se hyväksyttäisiin katsastuksessa. (Katso ajoneuvolaki ja asetus ajoneuvon käytöstä tiellä).

Asian arviointi

Lausunnonpyytäjät ovat vedonneet valituksessaan siihen, että heidän hyväksymässään lunastussopimuksessa ei ole ollut mainintoja siitä, että korvauksesta voitaisiin tehdä vähennys renkaiden kunnon perusteella. Vakuutusyhtiö on katsonut, että vahinkotarkastuksessa ei tehdä korvauspäätöksiä, vaan vahinkotarkastaja sopii lunastuksesta tai korjauksesta, kun taas päätöksen vahingon korvattavuudesta tekee vakuutusyhtiö.

Vakuutuslautakunnalle ei ole toimitettu osapuolten allekirjoittamaa lunastussopimusta. Lautakunnan käsityksen mukaan sopimus on kuitenkin tehty lautakunnalle toimitettua ”Laskelma vahingon määrästä, Lunastus” -lomaketta käyttämällä. Lomakkeen merkintöjen mukaan lunastussopimuksen osapuolia ovat ajoneuvon omistajat ja kyseessä oleva vakuutusyhtiö, jonka yhtiönimen käsittävälle pohjalle sopimus on kirjoitettu. Tämä viittaa sinänsä viittaa voimakkaasti siihen, että vakuutusyhtiö maksaa korvauksen ajoneuvon vaurioitumisesta sopimuksen mukaisesti. Lunastussopimuksen kohdasta ”Korvausvastuu” kuitenkin ilmenee, että vakuutusyhtiö ratkaisee vakuutussopimukseen perustuvan vastuunsa erikseen. Tämän kohdan mukaan vakuutusyhtiö vähentää vahingon määrästä vakuutussopimukseen perustuvan omavastuun, ja korvauksen mahdollisen alentamisen tai epäyksen sekä muut saatavansa. Mainitun kohdan perusteella lautakunta katsoo, että ennen varsinaisen korvauspäätöksen antamista tapahtunutta lunastuksesta sopimista ei voida pitää suojeluohjeiden laiminlyöntiin perustuvan korvauksen alentamisen esteenä, jos edellytykset korvauksen alentamiselle ovat muuten olemassa.

SVT Oy:n vahinkotarkastajan lausunnon mukaan henkilöauto on tarkastettu 1.11.2021 korjaamon pihalla. Tarkastuksessa on kiinnitetty huomiota ajoneuvon renkaisiin, jotka ovat kesärenkaat. Eturenkaissa on urasyvyyttä 5 mm, mutta takarenkaissa vasemmalla puolella 2 mm ja oikealla puolella urasyvyyttä ei ole ollut ollenkaan renkaan pääurilla 3/4 pinnalla, joka vastaa ajorataan. Näin ollen oikea takarengas ei ole ollut vahinkohetkellä lain vaatimassa kunnossa.

Ehtokohdan 6.7.3 ajoneuvon on oltava ajoneuvolain määräysten mukainen ja muutoin sellaisessa kunnossa, että sen käyttäminen tiellä on sallittua ja että se hyväksyttäisiin katsastuksessa. Vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että ajoneuvoyhdistelmän vetoautona olleessa henkilöautossa on ollut kesärenkaat. Henkilöauton oikean takarenkaan kulutuspinnan urasyvyys on alittanut tieliikennelain 104 §:n edellyttämät 1,6 mm ja urasyvyyttä ei ole ollut renkaan pääuran tiehen varaavalla pinnalla lainkaan. Lausunnonpyytäjien puolelta vahinkotarkastajan havainnot on kyseenalaistettu.

Vakuutuslautakunta pitää SVT Oy:n vahinkotarkastajan lausuntoa sinänsä uskottavana. Valokuvien perusteella oikea takarengas näyttää huomattavan kuluneelta. Asiassa lausunnonpyytäjien puolelta esitetyt C:n ja D:n lausunnot ovat sisällöltään jokseenkin yleisluonteisia. K Oy:n lausunnon mukaan ajoneuvon renkaiden kunto on 22.10.2021 huollon yhteydessä tarkastettu silmämääräisesti ja tällöin liian kuluneita renkaita ei ole havaittu. Tästäkään lausunnosta ei kuitenkaan ilmene, onko esimerkiksi renkaiden urasyvyyksiä tosiasiassa mitattu huollon yhteydessä.  

Vakuutuslautakunta kuitenkin toteaa, että SVT Oy:n vahinkotarkastajan kertomusta oikean takarenkaan urasyvyydestä ei ole havainnollistettu esimerkiksi käyttämällä kolikkoa tai muuta esinettä valokuvissa nähtävissä olevien urien syvyyden osoittamiseksi. Vaikka oikean takarenkaan pinta näyttää valokuvien perusteella silmämääräisesti kuluneelta, yksinomaan likaisesta renkaasta otettujen valokuvien perusteella urien syvyyttä on vaikea arvioida. Lausunnonpyytäjät ovat myös vedonneet siihen, että oikean takarenkaan nk. kulumisvaroittimen päällä on ollut vielä noin 2.3 mm kulutuspintaa, mitä vakuutusyhtiö ei ole suoranaisesti kiistänyt. Edellä mainituin perustein asiassa jää epäselväksi, mikä oikean takarenkaan kulutuspinnan pääurien syvyys on tosiasiassa ollut.

Asiassa on tuotu lausunnonpyytäjien puolelta esille, että keliolosuhteiden takia tieltä suistuminen olisi todennäköisesti tapahtunut, vaikka henkilöautossa olisi ollut talvirenkaat. B on kertonut, että varjoiseen kohtaan tietä oli kertynyt runsaasti sohjoa, mitä vakuutusyhtiö ei ole kiistänyt. Vakuutuslautakunta pitää asiassa B:n kertomuksen ja poliisin tutkintailmoituksen tietojen perusteella selvitettynä, että B on kertomallaan tavalla menettänyt kuljettamansa ajoneuvoyhdistelmän hallinnan ajoradalla olleen runsaan sohjon johdosta.

Tässä tapauksessa vahinko on sattunut lokakuussa, jolloin talvirenkaita ei tieliikennelain 105 §:n mukaan ole ollut tarpeen käyttää. Näin ollen sitä, että henkilöautossa on ollut kesärenkaat, ei voida pitää suojeluohjeiden vastaisena menettelynä. Kun ajorata on sohjon peitossa, on lautakunnan käsityksen mukaan verraten todennäköistä, että sinänsä asianmukaisessakin kunnossa olevien kesärenkaiden pito-ominaisuudet ovat huonot, koska kesärenkaan runkorakenne on talvirenkaita huomattavasti jäykempi, ja runsas sohjo voi lumen tavoin täyttää talviolosuhteisiin sopimattoman kesärenkaan kulutuspinnan urat tehden renkaan liukkaaksi. Myös henkilöautoon kytkettynä ollut perävaunu on todennäköisesti osaltaan vaikuttanut vetoauton ajo-ominaisuuksiin ja sen renkaiden pitoon.

Vaikka asiassa voitaisiinkin osoittaa, että henkilöauton oikean takarenkaan urasyvyys olisi tässä tapauksessa alittanut tieliikennelain 105 §:n vähimmäismäärän, lautakunta pitää tässä tapauksessa varteenotettavana mahdollisuutena, että ajoneuvoyhdistelmän hallinta olisi tiellä olleen runsaan sohjon takia menetetty vahinkoseurauksin silloinkin, jos henkilöauton kaikkien kesärenkaiden urasyvyys olisi vastannut tieliikennelain 104 §:ssä edellytettyä. Tämän johdosta Vakuutuslautakunta katsoo jäävän osoittamatta, että ajoneuvon vaurioitumiseen johtanut ulosajo on johtunut vakuutusyhtiön väittämästä suojeluohjeen laiminlyönnistä. Tämän vuoksi korvauksen alentamiselle ei ole tässä tapauksessa perusteita.    

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa A:lle ja B:lle korvauksen ajoneuvon vaurioitumisesta ja riidanalaisesta hinauslaskusta alentamattomana.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin                                         
Sihteeri Siirala

Jäsenet

Kankkunen
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho