Tapahtumatiedot

Siivouspalveluja tarjoava X Oy oli tehnyt asiakkaan vuonna 1976 rakennetun asuinkerrostalon käytävien ja yhteisten tilojen lattioiden peruspesun ja vahauksen 21.5.2021. Työn tarkastuksessa 25.5.2021 havaittiin lattiapinnoitteena olleen muovimaton vahingoittuneen. Vahinkokartoitusraportin 31.5.2021 mukaan muovimatto oli hiottu pilalle ja lattiat olivat laikukkaat ja karheat. Asiakkaan mittauksen mukaan pinnoitevaurioita oli noin 200 neliömetrin alueella. Lattiapinnoitteen kunnostuskustannuksiksi arvioitiin noin 10 000 euroa. X Oy haki korvausta vahingosta toiminnan vastuuvakuutuksestaan, johon sisältyi erityisehto käsiteltävälle omaisuudelle aiheutuvien vahinkojen korvaamisesta.

Vakuutusyhtiö ilmoitti päätöksellään 27.7.2021 korvaavansa vahingon X Oy:n vakuutuksesta. Vakuutusyhtiön mukaan kustannusarviossa mainittu vanhan vahan poisto oli vakuutuksen rajoitusehdon 2.4 mukaista virheellisen työn korjausta, jota ei korvattu. Korvauksen määrässä otettiin huomioon myös vahingoittuneen omaisuuden käypä arvo eli omaisuuden iän, käytön ja kulumisen perusteella aiheutunut arvon aleneminen. Vahingon aiheuttaja ei ollut vahingonkorvauslain nojalla velvollinen korvaamaan tätä omaisuuden arvon alentumista eikä vahingoittuneeseen omaisuuteen kohdistunutta parannustyötä.

Vaurioituneet lattia-alueet kunnostettiin pinnoittamalla. Päätöksellään 20.12.2021 vakuutusyhtiö korvasi 9 028,65 euron korjauslaskusta 2 708,59 euroa. Vakuutusyhtiö vetosi siihen, että muovimatto oli asennettu vuonna 1976. Lattiapinnoitteen tekninen käyttöikä oli normaalissa rasituksessa 30 vuotta ja kevyessä rasituksessa 40 vuotta. Koska lattia oli ylittänyt teknisen käyttöikänsä, sillä ei ollut käypää arvoa. Vakuutusyhtiö maksoi korvauksen lattiapinnoitteelle arvioimansa 30 prosentin käyttöarvon mukaan.

Asiakkaan valitus

X Oy on pyytänyt asiassa lautakunnan ratkaisusuositusta vaatien vakuutusyhtiötä korvaamaan vastuuvakuutuksesta ensisijaisesti koko korjauskustannusten määrän 9 028,65 euroa omavastuuosuudella vähennettynä tai toissijaisesti ainakin korvauksen korottamista korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 20.12.2021 alkaen.

X Oy on lausunut perusteluinaan, että vakuutusyhtiö oli vedonnut vahingonkorvauslakiin, vaikka X Oy:n korvausvelvollisuus perustui sen ja asiakkaan väliseen 2.11.2020 tehtyyn palvelusopimukseen. Sopimuksen ehtojen mukaan sopijapuolella oli oikeus saada vahingonkorvausta vahingon aiheuttaneen sopijapuolen sopimusrikkomuksesta aiheutuneesta välittömästä vahingosta, kuten reklamaatio- ja korjauskustannuksista. Korjauskustannusten määrä oli ollut 9.028,65 euroa. Sopimus ei mahdollistanut ikävähennyksen huomioon ottamista eikä vahingonkorvausoikeudessa noudatettu rikastumiskielto siksi soveltunut asiaan. Päätöksestä ei ilmennyt, miten vakuutusyhtiö oli arvioinut lattian käyttöarvon. X Oy:n mielestä ikävähennystä ei voitu ottaa huomioon korvausta määritettäessä ainakaan niin suurena kuin vakuutusyhtiö oli tehnyt.

X Oy on lausunut lisäkirjelmässään 2.6.2022, että vakuutusyhtiö oli vakuutusta tehtäessä tiennyt X Oy:n siivouspalvelusopimuksista. X Oy oli halunnut vakuuttaa toimintansa niiden vahinkojen varalta, jotka sille saattoivat aiheutua palvelusopimusten mukaisessa toiminnassa asiakkaalle aiheutuneista vahingoista. Vakuutusyhtiö ei ollut kiinnittänyt X Oy:n huomiota siihen, että X Oy:n maksettavaksi tulevaa vahinkoa ei korvattaisikaan täysimääräisesti. X Oy:n mielestä vakuutusyhtiö ei voinut vedota vakiosopimusehtoihinsa.

Voimassa ollut palvelusopimus velvoitti X Oy:n korvaamaan virheellään aiheuttamansa korjauskulut, joiden määrä oli selvitetty. Vaurioituneita lattiapintoja ei ollut uusittu. Ne oli kunnostettu pinnoittamalla mahdollisimman lähelle vahinkoa edeltänyttä tasoa, jolloin päivittäinen puhdistus oli taas mahdollista. Kiinteistön omistaja ei ollut saanut aiempaa parempaa lattiaa. Lattiapintojen uusiminen olisi maksanut moninkertaisesti.

Lisäkirjelmässä 1.9.2022 X Oy on huomauttanut, että lattian kunnostamisella oli pyritty rajoittamaan vahinkoa. Vahingonkärsijä ei ollut saanut vakuutusyhtiön väittämää uudenveroista lattiaa, ja lattia vaati edelleen ajoittaista puhdistusta. Vakuutusyhtiön kustannusarvio lattian uusimisesta oli myös huomattavan alhainen ja virheellinen. Lattian korjaaminen oli ollut tarkoituksenmukaisin toimenpide vahingon korjaamiseksi. X Oy on toistanut näkemyksensä siitä, ettei vakuutusyhtiö voinut vedota asiassa vakiosopimusehtoihinsa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on kiistänyt X Oy:n vaatimuksen ja toistanut päätöksissään lausumansa. Vakuutusyhtiön mukaan lattiapinnoitteen arvonmäärityksen ja X Oy:n korvausvastuun lähtökohdaksi oli otettu muovimaton jäljellä ollut tekninen käyttöikä ja sen käyttöominaisuuksista johtunut käyttöarvo.

Vakuutusyhtiö on vedonnut kiinteistön rakennusosien teknisiä käyttöikiä koskevaan ohjeeseen KH 90-00403, jonka mukaan tekninen käyttöikä tarkoitti käyttöönoton jälkeistä aikaa, jona rakenteen, rakennusosan, järjestelmän tai laitteen tekniset toimivuusvaatimukset täyttyivät. Kun tekninen käyttöikä oli kulunut umpeen, rakenne, rakennusosa, järjestelmä tai laite oli tarkoituksenmukaista korvata uudella. Tekninen käyttöikä perustui käytössä oleviin tietoihin ja kokemukseen rakenteen, rakenneosan, järjestelmän tai laitteen kestävyydestä ja oli yleistävä.

Ohjeen mukaan normaalissa rasituksessa muovimaton tekninen käyttöikä oli 30 vuotta. Vahingoittunut muovimatto oli asennettu vuonna 1976, joten se oli ollut vahinkohetkellä 45 vuotta vanha. Sen tavanomainen käyttöikä oli ylittynyt jo noin 15 vuodella. Tämän perusteella vakuutusyhtiö oli arvioinut, ettei matolla ollut jäljellä varsinaista käypää arvoa, mutta sillä oli ollut käyttöominaisuuksista johtunutta käyttöarvoa. Käyttöarvon laskemiseksi ei ollut ehdotonta menetelmää, vaan se oli määritetty arvioimalla kohtuuden mukaan.

Vahingonkorvausoikeudessa korvauksen laskemiseen sovellettiin täyden korvauksen periaatetta. Sen mukaan vahingonkärsijä tuli saattaa siihen asemaan, jossa hän olisi ollut, ellei vahinkotapahtumaa olisi sattunut. Rikastumiskiellon periaatteen vuoksi vahingonkärsijä ei kuitenkaan saanut vahingon johdosta päästä parempaan asemaan, kuin missä hän oli ennen vahinkoa. Vakuutusyhtiön mielestä olisi ollut mainitun periaatteen vastaista, jos X Oy olisi kustantanut asiakkaalleen uudet lattiapinnat 45 vuotta vanhojen mattojen tilalle. Tuli myös huomata, että vaikka vahinkotapahtuman seurauksena matot olivat tulleet laikukkaiksi, ne olivat edelleen käyttökelpoisia.

Vakuutusyhtiö on pitänyt määrittämäänsä 30 prosentin käyttöarvoa jälleenhankinnan kustannuksesta kohtuullisena ja riittävänä. Vahingon määräksi ei missään tapauksessa voitu katsoa yli 50 prosenttia lattian uusimisesta aiheutuneista kuluista, joten vahingon määrä ei voinut ylittää X Oy:n 5 000 euron omavastuuosuutta.

Siltä osin kuin X Oy on vedonnut tekemänsä palvelusopimuksen ehtoihin, vakuutusyhtiö on vedonnut toiminnan vastuuvakuutuksen rajoitusehtoon 2.7 yksinomaan sopimukseen perustuvasta korvausvastuusta. Vakuutuksenottaja saattoi tekemillään sopimuksilla sitoutua voimassa olevan oikeuden mukaista korvausvastuuta laajempaan korvausvastuuseen. Tällainen sopimukseen perustuva vastuu oli rajattu vastuuvakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle.

Vakuutusyhtiö on lisävastineessaan 26.7.2022 vedonnut vastuuvakuutuksen tuoteselosteeseen, jonka X Oy oli vakuutusta tehtäessä saanut, ja josta sopimukseen perustuvaa korvausvastuuta koskeva rajoitusehto ilmeni. Tämän perusteella vakuutusyhtiö on katsonut täyttäneensä vakuutussopimuslain mukaisen tiedonantovelvollisuutensa.

Korvausvastuun osalta vakuutusyhtiö on lausunut, että vahingonkorvausoikeuden yleisen periaatteen mukaan vahingonkärsijä oli velvollinen tekemään voitavansa vahingon rajoittamiseksi. Vahingonkärsijä ei lähtökohtaisesti saanut ryhtyä korjaamiseen, jonka kustannukset selvästi ylittivät esineen arvon.

Arvioitaessa tällä tavoin alinta vahingon määrää korjauskustannus ei sinänsä voinut yksin olla laskemisen perusteena, vaan perusteena tuli olla vahingon koko määrä. Jos kalliilla korjaustoimenpiteellä voitiin estää muiden kulujen ja menetysten syntymistä, jopa arvon ylittänytkin korjaaminen saattoi olla mielekästä ja kokonaan korvattava. Lattia oli kuitenkin nyt ollut teknisen käyttöikänsä päässä, ja korjauskustannukset olivat ylittäneet lattian arvon.

Vakuutusyhtiö on viitannut vahingonkärsijän viestiin lattioiden pinnoittamisesta. Vakuutusyhtiön saaman selvityksen mukaan pinnoite merkitsi sitä, että lattiapinnasta tuli uudennäköinen, eikä lattia enää tarvinnut vuotuisia pesu- ja vahauskäsittelyjä. Vahingonkärsijä oli siten saanut pinnoituksella huomattavasti paremman lopputuloksen kuin ilman vahinkoa ja tuli säästämään puhdistuskuluja tulevaisuudessa.

X Oy ei ollut esittänyt, mitä lattiapintojen uusiminen olisi maksanut. Vakuutusyhtiön teknisten tarkastajien mukaan vanhan maton poisto ja uuden maton asennus pohjatöineen 200 neliömetrille olisi maksanut noin 10 000 euroa, eli hieman enemmän kuin teetetty korjaus. Tämänkään perusteella kallista korjaustoimenpidettä ei voitu pitää mielekkäänä. Vakuutusyhtiö on huomauttanut, että vahingonkärsijän teettämän vahinkotarkastusraportin toimenpidesuositus oli ollut lattiapintojen uusiminen, ei korjaus. Vahingon määräksi ei tullut katsoa enempää kuin vakuutusyhtiö oli pitänyt kohtuullisena.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse X Oy:n asiakkaalleen aiheuttaman vahingon määrästä. X Oy:n asiakkaan asuinkerrostalon käytävien ja yhteisten tilojen lattiapinnoitteena olleet muovimatot vaurioituivat X Oy:n 21.5.2021 suorittamassa lattioiden peruspesussa ja vahauksessa. Asiassa on arvioitava, onko ja missä määrin vuonna 1976 asennetun lattiapinnoitteen iällä vaikutusta X Oy:n ja sen myötä vakuutusyhtiön velvollisuuteen korvata vahingon johdosta tehdyn muovimattojen pinnoituskunnostuksen kustannuksia.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.

Kysymyksessä olevaan toiminnan vastuuvakuutukseen sovellettavien 1.1.2021 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, jotka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja joista vakuutuksenottaja on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vakuutusehtojen rajoitusten kohdan 2.7, Sopimusvastuu, mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, jota koskeva korvausvastuu perustuu yksinomaan sopimukseen, sitoumukseen, lupaukseen tai takuuseen ellei tällaista korvausvastuuta olisi ilman mainittua sitoumusta.

Vakuutukseen sovellettavan lisäehdon 330 mukaan poiketen toiminnan vastuuvakuutusehtojen kohdasta 2.3 vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa käsiteltävänä olevalle vieraalle omaisuudelle aiheutettu vahinko.

Muilta osin noudatetaan toiminnan vastuuvakuutusehtoja.

Asian arviointi

Lautakunta toteaa aluksi X Oy:n vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuudesta ja vakuutusehtojen sopimukseen perustuvaa korvausvastuuta koskevasta rajoitusehdosta esittämien väitteiden johdosta, että vakuutusyhtiön toimittaman selvityksen mukaan kyseinen toiminnan vastuuvakuutuksen sisältävä vakuutussopimus on tehty vuonna 2016. Vakuutusta koskeneen 9.3.2016 päivätyn ja X Oy:n edustajan 5.4.2016 hyväksymän ehdotuksen mukaan X Oy oli tuolloin vahvistanut vastaanottaneensa vakuutusta koskeneen tuote-esitteen. Kyseisen tuote-esitteen mukaan vakuutus kattaa yrityksen toiminnasta aiheutuneita vahinkoja, joista yritys on vahingonkorvausvastuussa. Vakuutuksen rajoitteina esitteessä on muun muassa mainittu vain sopimukseen perustuva korvausvastuu.

Lautakunta katsoo, että jo mainitun tuote-esitteen perusteella X Oy:n on pitänyt olla selvillä siitä, ettei toiminnan vastuuvakuutus tule kattamaan sellaista korvausvastuuta, joka perustuu pelkästään X Oy:n tekemien sopimusten mukaisiin sitoumuksiin sopimuksessa määriteltyjen vahinkojen korvaamisesta,
ellei tällaista korvausvastuuta syntyisi myös ilman mainittuja sitoumuksia. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole laiminlyönyt sille vakuutussopimuslain mukaan kuulunutta tiedonantovelvollisuutta, ja että vakuutusyhtiöllä on oikeus vedota asiassa vakuutusehtojen kohdan 2.7 rajoitukseen.

Lautakunnan edellä lausumilla perusteilla kysymystä X Oy:n ja sille vastuuvakuutuksen myöntäneen vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden määrästä on arvioitava voimassa olevan oikeuden mukaisten yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaisesti. Lautakunta ei asiaa arvioidessaan ota kantaa siihen, olisiko X Oy:n siivouspalvelusopimuksen ehtoihin perustuva korvausvastuu mahdollisesti tätä laajempi vai ei.

Asiassa on riidatonta, että kyseisen rakennuksen lattiapinnoitteena olleet muovimatot ovat vaurioituneet X Oy:n suorittamassa peruspesussa ja vahauksessa 21.5.2021. Saadun selvityksen mukaan muovimatot oli asennettu talon rakentamisaikaan vuonna 1976. Mattojen vauriot on korjattu pinnoittamalla vahingoittuneet lattia-alueet, jolloin mahdollisuus lattioiden puhtaana pitämiseen on vahingonkärsijän kertoman mukaan voitu palauttaa. Vakuutusyhtiö on korvannut pinnoitustyön 9 028,65 euron kustannuksista 2 708,59 euron osuuden vedoten siihen, että muovimatot olivat ylittäneet selvästi teknisen käyttöikänsä, ja siihen, ettei vahingonkärsijä saanut vahingon johdosta päätyä vahinkoa edeltänyttä tilannetta parempaan lopputulokseen.

Lautakunta toteaa, että vahinko on tässä tapauksessa aiheutunut X Oy:n ja sen asiakkaan välisessä sopimussuhteessa X Oy:n täyttäessä sopimusvelvoitettaan, joten asiaa on arvioitava vahingonkorvausta sopimussuhteissa koskevien periaatteiden mukaan. Aiheutuneen esinevahingon määrää voidaan joutua eri tilanteissa arvioimaan useammalla keskenään osin vaihtoehtoisella periaatteella, kuten vahingoittuneen omaisuuden myynti-, käyttö-, tuotto-, jälleenhankinta- tai päivänarvon perusteella. Pääsääntöisesti korvattavan esinevahingon määränä on kuitenkin pidettävä esineen selvitettyjä korjauskustannuksia.

Myöskään vahingonkorvauslaissa ei ole annettu sen alaan kuuluvien vahinkojen osalta nimenomaisia säännöksiä lain 5 luvun 5 §:ssä määritellyn esinevahingon määrän laskemisesta. Korkein oikeus on vahingonkorvauksen määräämistä koskevassa julkaistussa ratkaisussaan KKO:2022:18 lausunut vahingon määrän arvioimisen lähtökohdista muun muassa, että korvausta vaativan tulee näyttää toteen korvauksen edellytykset, kuten vahingon aiheutuminen. Vahingonkorvausoikeuden yleisten periaatteiden mukaan vahingonkorvauksen tulee olla täysi korvaus niin, että vahingon aiheuttajan on korvattava vahinkoa kärsineelle vahingosta aiheutunut menetys kokonaisuudessaan. Vahinko on korvattava siltä osin kuin se on tarpeen vahinkoa kärsineen saattamiseksi samaan asemaan, jossa tämä oli ennen vahinkotapahtumaa. Korkeimman oikeuden mukaan korvauksen ei tule johtaa siihen, että vahinkoa kärsinyt saa etua ja päätyy parempaan asemaan kuin ilman aiheutunutta vahinkoa. Vahinkoa kärsineelle mahdollisesti tullut varallisuuden lisäys tai aiheutunut säästö on otettava huomioon vähennyksenä täyden korvauksen määrää laskettaessa.

Lautakunta toteaa, että saadun selvityksen perusteella vahingoittuneet muovimatot olivat vahinkohetkellä selvästi ylittäneet kyseiselle lattiamateriaalille arvioidun teknisen 30-40 vuoden käyttöiän. Pelkkä teknisen käyttöiän umpeutuminen ei kuitenkaan vielä itsessään merkitse sitä, että rakennuksen laite tai rakenneosa menettäisi sen vuoksi toimintakykynsä tai olisi muuten käyttökelvoton.

Tässä tapauksessa selvityksistä ei ilmene eikä käytettävissä olevaan 31.5.2021 laadittuun vahinkotarkastusraporttiin sisältyvistä valokuvistakaan ole havaittavissa, että muovimatoissa olisi ollut X Oy:n menettelystä aiheutuneiden vaurioiden lisäksi muita niiden rakennusteknistä käyttökelpoisuutta ja toimivuutta heikentäneitä vikoja tai puutteita. Sellaisista ei tarkastusraportissa muutoinkaan mainita. Muovimattojen käyttökelvottomuutta ei voida päätellä myöskään tarkastusraportin mattojen uusimista koskevasta maininnasta, kun raportista ei ilmene, oliko mahdollisuutta mattojen pinnoittamiseen käsitelty raporttia laadittaessa. Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, ettei käytettävissä olevista selvityksistä ilmene, että muovimatot iästään huolimatta olisivat ennen vahinkoa olleet lähivuosina ilmeisessä uusimisen tarpeessa.

Vakuutusyhtiön kertoman mukaan sen näkemys muovimattojen 30 prosentin käyttöarvosta jälleenhankintakustannuksiin nähden on perustunut vakuutusyhtiön omaan arvioon. Vakuutusyhtiö ei ole myöskään esittänyt riippumatonta selvitystä, kuten esimerkiksi alan urakoitsijoilta pyydettyjä tarjouksia, mainituista jälleenhankintakustannuksista. Vahingonkärsijä ja X Oy ovat sen sijaan esittäneet selvityksen lattian muovimattojen pinnoituskorjauksen toteutuneista kustannuksista, joilla lattiapinnoitteen käyttökelpoisuus on voitu palauttaa.

Lautakunnan näkemyksen mukaan edes muovimattojen vaurioituneiden alueiden uusiminen ei olisi käytännössä lisännyt vahingonkärsijän rakennuksen arvoa. Muovimattojen ei voida arvioida muutoinkaan tulleen pelkällä pinnoituksella uutta vastaavaan kuntoon. Tällä ja muilla edellä lausumillaan perusteilla lautakunta katsoo, ettei mainittu vahingon johdosta välttämättömänä korjauksena pidettävä lattioiden muovimattojen pinnoittaminen ole johtanut vahingonkorvausoikeudessa noudatetun rikastumiskiellon vastaiseen rakennuksen omistajan hyötymiseen X Oy:n sille aiheuttaman vahingon johdosta. Aiheutuneet muovimattojen 9 028,65 euron pinnoituskustannukset ovat siten kokonaisuudessaan X Oy:n vahingonkorvausvastuun ja vakuutusyhtiön myöntämän vastuuvakuutuksen piiriin kuuluvaa vahinkoa.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö ottaa X Oy:n sille ilmoittaman vahingon uudelleen käsiteltäväkseen vakuutussopimuksen mukaisen korvauksen maksamiseksi lainmukaisine viivästyskorkoineen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski
Jäsenet:
Jaakkola
Käenmäki
Rajamäki
Sarpakunnas
Vierula