Tapahtumatiedot

Vakuutettu A:ta (s. 1952) ammuttiin 11.7.2017 ohi ajaneesta autosta muovikuula-aseella vasempaan pakaraan. Tapaturman jälkeen A on kärsinyt neuropaattisena pidetystä kiputilasta, joka säteilee vasemmasta pakarasta alaraajaan. A haki yksityistapaturmavakuutuksesta korvausta tutkimus- ja hoitokuluista sekä pysyvästä haitasta.

Vakuutusyhtiö katsoi, että A:lle oli aiheutunut tapaturman seurauksena vasemman pakaran pinnallinen ruhjevamma, jonka osuus oireilusta ja tutkimuksen ja hoidon tarpeesta oli tullut korvatuksi 25.7.2017 mennessä. Pinnallinen ruhje ei yhtiön kannan mukaan voinut aiheuttaa A:n pitkittyneitä oireita. Yhtiö katsoi, ettei A:lle ollut jäänyt tapaturman seurauksena pysyvää haittaa. Korvausratkaisut eivät muuttuneet vakuutusyhtiön sisäisen muutoksenhakuelimen käsittelyssä.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön päätöksiin kulujen ja pysyvän haitan osalta ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. Hermosärky alkoi, kun A:ta oli ammuttu autosta muovikuula-aseella vasempaan pakaraan. Pysyvä haitta on ollut arkipäivää jo viisi vuotta. Hermosärky päätti A:n normaalin elämän alle 65-vuotiaana.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa vastineessaan aiemman kantansa.

Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 11.7.2017–9.6.2022.

Terveyskeskuspäivystyksen sairauskertomustekstin 11.7.2017 mukaan A on ollut samana päivänä kävelyllä puolisonsa kanssa, kun takaa on lähestynyt auto. A on kuullut jonkinlaisen niksausäänen, ikään kuin jotakin olisi ladattu, minkä jälkeen jotain on osunut A:n vasempaan pakaraan. Pakaran alueelle on tullut välittömästi kipua, joka on säteillyt polven alapuolelle, jalkapohjaan ja alaselkään. Tutkittaessa on todettu vasemman pakaran seudussa keskellä noin 1 cm x 1 cm punoittava alue, mutta ei varsinaista verenpurkaumaa tai turvotusta. Jäljen on arvioitu olevan mahdollisesti tylpän osumavamman aiheuttamaa. Sivulletaivutuksessa on tullut vasemmalle puolelle kipua lantion seutuun suoliluuharjan tasolle. Tunnustellen on todettu paineluarkuutta vasemmassa pakarassa. Kipusäteilyä polven alapuolelle ei ole ollut. Alaraajan tunto on ollut tallella vasemmalla, mutta raaja on ollut turta oikeaan puoleen verrattuna. A:ta on ohjeistettu ottamaan tarvittaessa kipuun ibuprofeenia (Burana) ja olemaan tarvittaessa uudelleen yhteydessä terveyskeskukseen. Lääkäri on arvioinut, että kyse on kovan, tylpän vamman aiheuttamasta kipusäteilystä.

Vastaanottokäyntiä 25.7.2017 koskevan tekstin mukaan A:lla on edelleen ollut pakaran ja lonkan alueen kipua ja lisäksi paineen tunnetta suolistossa. A on kertonut, että kiputilanne on tapaturman jälkeen mennyt parempaan suuntaan, mutta ajoittain kipuilua on ollut kovastikin, ja lisäksi säteilyoiretta reiden ulkosivulle ja säären ulkoreunaan. Lisäksi on ollut jonkinnäköistä säteilykipua vatsan puolelle etualalle, paineen tunnetta suolistossa ja ajoittain kova kiire WC:hen. Veriulosteita ei ole ollut, virtsaaminen on sujunut normaalisti eikä tuntopuutoksia alapään alueella ole ilmennyt. Muutamaa päivää aiemmin A on joutunut käymään 4 kertaa WC:ssä, on ollut suoliston paineen tunnetta, eikä A ole oikein uskaltanut liikkua missään. Uloste on kuitenkin ollut täysin normaalia. Tutkittaessa on todettu nivusligamentin alueella vasemmalla paikallisesti kipukohta, mutta ei selkeää tunnusteluaristusta. Pakaran seudussa, johon muovikuula on tullut, ei ole todettu verenpurkaumaa tai tunnusteluaristusta. Vatsa on ollut tunnustellen pehmeä ja myötäävä. Oireiston suhteen on päädytty jäämään seurantalinjalle. Pakaran seutuun on suositeltu paikallisesti kylmää ja ohjeistettu A:ta pyrkimään liikkumaan normaalisti, mikäli kipu yltyy. Kipulääkitysohjeistus on ollut entisenlainen.

Neurologian poliklinikan tekstin 13.12.2017 mukaan A on tullut tutkittavaksi neuropaattiseksi arvioidun kivun vuoksi. Tapaturmasta 11.7.2017 on käynnistynyt erikoisen hankala alaraajaan säteilevä lonkan, nivusen ja häpykummun alueen kiputila. Lisäksi on ollut suolisto-oireita, tihentynyttä ulostamisen tarvetta ja paineen tunnetta alavatsalla. Oireistoon on kokeiltu Triptyliä, josta ei ole kuitenkaan ollut vastetta. Vastaanotolla A on kertonut kosketustuntotestauksessa, että vasemmassa alaraajassa on kauttaaltaan puutuneisuuden tunnetta polvitasosta alaspäin. Samoin terävätunnon testauksessa A on kertonut alentuneisuuden tunteesta polvitasosta alaspäin. Värinätunnossa on ollut alentumaa vasemmalla isovarpaan tasolla, mutta kehrästasolla värinätunto on taas ollut normaali. Lonkkanivelen koukistaminen on aiheuttanut kipusävähdyksen nivuseen. SI-nivelen seudussa on todettu tunnustellen kipua. Pakaran alueella ei ole todettu mitään ihomuutoksia, pakaralihaksissa on todettu vähän jännittyneisyyttä. Hermoratatutkimus on ollut kaikilta osin normaali. Näyttöä aksonitasoisesta hermovauriosta tai sen jälkitilasta tai polyneuropatiaan tai myopatiaan viittaavaa ei ole todettu. Lääkäri on arvioinut, että A:lle on kehittynyt tapaturman seurauksena jonkinlainen epätarkoituksenmukainen kivulle herkistyminen. CRPS-oireyhtymään viittaavaa ei kuitenkaan ole tullut esiin. Kipuun on otettu kokeiluun Gabrion-lääkitys.

Ortopedian poliklinikan tekstin 11.10.2018 mukaan A on tullut vastaanotolle sen poissulkemiseksi, ettei oireiston taustalla ole selän tai lantionseudun mekaaninen vika. A:lle on tehty lantion ja lannerangan magneettitutkimukset. Lannerangan magneettitutkimuksessa on todettu lähinnä lannerangan rappeumamuutoksia. Välilevynpullistumia ei ole todettu ja juuriaukot ja selkäydinkanava ovat olleet avoimet. Lantioseudun magneettitutkimuksessa ei ole todettu oireita selittävää. Mekaanista syytä kipujen taustalle ei ole löytynyt. A on ohjattu jatkotutkimuksiin kipupoliklinikalle.

Kipupoliklinikan tekstin 1.11.2018 mukaan A on tehnyt kipupiirroksen, jossa hän on kuvannut kipua vasemmalle pakaran seutuun, nivusen seutuun, vasempaan alaraajaan ja jalkapohjaan saakka. Kivun A on kuvannut hermokivuksi. Lisäksi samalla alueella on esiintynyt puuduttelua, joka on ollut voimakkaimmillaan jalkapohjassa. Vasemmassa alaraajassa on esiintynyt myös kosketusarkuutta, joka on selkeästi lievittynyt. Yöt A on saanut nukuttua Stellan ja Opamoxin turvin. Liikkuminen on voimistanut kipua, minkä vuoksi liikunta on jäänyt. A on käynyt fysioterapiassa, jossa hoitona on ollut muun muassa hieronta ja sähköhoito. Jumppaharjoittelun ei ole katsottu hyödyttävän A:ta. A ei ole huomannut vasemmassa alaraajassa lämpötila- tai värieroa. Myöskään ihokarvoituksessa A ei ole huomannut poikkeavuutta. Kivun A on kuvannut sijoittuvan VAS-asteikolla tasolle 9/10. Itsestään A on pystynyt huolehtimaan, mutta esimerkiksi siivoukset on hoitanut hänen puolisonsa. Tutkittaessa kävely on onnistunut normaalirajoissa, selän eteen- ja taaksetaivutukset ja sivulle taivutukset ovat olleet kunnossa ja varvas- ja kantapääkävely ja kyykistyminen ovat onnistuneet. Alaraajojen ihon väri on ollut symmetrinen ja lämpötila normaaliluokkaa. Tuntoa testatessa A on ilmoittanut vasemmassa alaraajassa kauttaaltaan toisaalta kosketusarkuutta, mutta toisaalta puuduttelua. Jalkapohja on ollut vasemmalla selkeämmin puutunut. Liikkuvuus ja vastustetut liikkeet ovat olleet normaalirajoissa eikä puolieroa ole todettu. Vasemman lonkan ulkokierto on aiheuttanut kipua vasemmalle nivuseen. Tunnustellen on todettu arkuutta vasemmalla nivusessa ja vasemmalla lantiossa. On arvioitu, että A:n kipu vaikuttaa neuropaattiselta. Kipulääkkeeksi on aloitettu Pregbalin. A on ohjattu kipufysioterapeutin arvioon ja ohjantaan ja lisäksi on sovittu soittokontrolli kipuhoitajalle.

Terveyskeskuslääkärin laatiman vapaamuotoisen lääkärinlausunnon 13.2.2020 mukaan A:lla on jatkuva krooninen, neuropaattinen, hermosärkytyyppinen kipu. Kivun intensiteetti on vaihteleva. Jos A seisoo pitkään, esimerkiksi laittaa ruokaa, kipu pahenee. Kovimmillaan kipu nousee asteikolla 0–10 tasolle 7–8. Kipu vaikuttaa myös keskittymiseen ja tarkkaavuuteen. Hermosäryssä kipu on suurin haitta. A kykenee liikkumaan ilman apuvälineitä. A on ollut tutkittavana erikoissairaanhoidossa fysiatrian poliklinikalla ja kipufysioterapia ja kipupsykologia ovat edelleen jatkuneet. Liikkuminen onnistuu, mutta kivun vuoksi kaikkien toimintojen ylläpitäminen ja arjen toimintoihinkin osallistuminen on selvästi vaikeutunut. Tässä vaiheessa voidaan arvioida, että haitta on jo pysyvä. Hyvällä kuntoutuksella ja sopeutumisvalmennuksella voidaan vielä tukea hermokiputilanteeseen sopeutumista.

Kipupoliklinikan tekstin 29.3.2021 mukaan A ei ole hyötynyt neuropaattisen kivun lääkehoidoista. TENS-hoito on kokeiltu, mutta se on pahentanut kipua. Kipualueen paikantumisen on arvioitu sopivan iskiashermon vaurioon, mutta hermoratatutkimuksessa ei ole todettu viitettä hermovauriosta. On otettu harkintaan takajuostestimulaattorihoito. Neurokirurgin tekstin 21.5.2021 mukaan kipu on jälleen hankaloitunut ja on ollut toimintakykyä rajoittavaa. Neurokirurgin arvion mukaan kliininen oire sopii hermoperäiseksi, vaikka hermoratatutkimus on jäänyt löydöksettömäksi. A on asetettu leikkausjonoon takajuostestimulaattorikokeilua varten. E-lausunnon 9.6.2022 mukaan A on saanut hoitokokeilusta kohtuullisen vasteen ja pysyvä stimulaattoriakku on laitettu tammikuussa 2022.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausunnon LL, neurologian ja sisätautien erikoislääkäri Petteri Maunulta, jolla on myös kivunhoidon erityispätevyys.

Maunu toistaa lausunnossaan tapahtumatiedot ja käy läpi A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä. Maunu toteaa, että A sai tapaturman 11.7.2017 yhteydessä muovikuula-aseesta osuman vasempaan pakaraansa. Päällisin puolin vamman merkit ovat vähäiset, mutta tapaturman seurauksena A:lle kehittyi neuropaattinen eli hermovauriokipu.

Hermovauriokivun diagnostisissa kriteereissä on neljä kohtaa:

1) hermovaurion syyn tulee olla selvä,
2) kivun tulee sijaita neuroanatomisesti loogisesti,
3) kipualueelta tulee löytyä tuntoaistin poikkeavaan toimintaan sopivia löydöksiä ja
4) hermovaurion tulee olla lisätutkimuksella osoitettavissa.

Diagnostinen varmuus on mahdollinen, jos kriteerit 1 ja 2 täyttyvät, todennäköinen, jos kriteerit 1, 2 ja 3 tai 4 täyttyvät ja varma, jos kaikki neljä kriteeriä täyttyvät. A on kuvannut kivun alaraajaan säteileväksi jo ensimmäisellä päivystyskäynnillä. Kipu on ollut luonteeltaan jatkuvaa särkyä ja se on paikantunut neuroanatomisesti loogisesti. Kipuklinikan erikoislääkärin kliinisessä tutkimuksessa on todettu tuntohimmentymiä LIV-, LV- ja SI-dermatomilla. Maunu katsoo tämän sopivan siihen, että A on tapaturman 11.7.2021 yhteydessä saanut iskiasrungon vaurion. Diagnoosi on varmuuskriteereiltään todennäköinen; kriteerit 1, 2 ja 3 täyttyvät. Normaali hermoratatutkimus ei poissulje neuropaattisen kivun mahdollisuutta.

Maunu katsoo, että A:n kiputila on suorassa syy-yhteydessä tapaturmaan 11.7.2017. A:lla on iskiasrungon aiheuttama neuropaattinen kipu, joka on luonteeltaan jatkuvaa ja rikkoo yöunta. VAS-lukemat ovat varsin korkeat ja A on joutunut luopumaan liikunnallisesta elämäntavastaan. Kipu voidaan luokitella kohtalaiseksi tai kovaksi. Maunu katsoo, että A:n tutkimus- ja hoitokuluja tulee tapaturmaan liittyvinä korvata 11.7.2017 alkaen. Haittaluokka-asetuksen 768/2015 mukaan alaraajan tilannetta on arvioitava kokonaisuutena. CRPS-luokittelu ei tule kysymykseen, koska siitä tässä ei ole kysymys. Kyseessä on motoriikaltaan lievä toiminnanvajaus, joka vastaa haittaluokkaa 0–5. Vaikean neuropaattisen kivun vuoksi Maunu arvioi, että haitta sijoittuu asteikon yläpäähän ja vastaa haittaluokkaa 5.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, kuinka pitkältä ajalta A:n tutkimus- ja hoitokuluja tulee korvata tapaturman 11.7.2017 lukuun sekä siitä, onko A:lle jäänyt tapaturman seurauksena vakuutuksesta korvattavaa pysyvää haittaa.

Sovellettavat vakuutusehdot ja säännökset

Vakuutuskaudella 1.9.2016–31.8.2017 sattuneisiin vahinkoihin sovelletaan 1.1.2014 alkaen voimassa olleita vakuutusehtoja. A:n yksityistapaturmavakuutus sisältää muun muassa turvat tapaturman hoitokuluista ja pysyvästä haitasta.

Yksityistapaturmavakuutuksen ehtojen kohdan 1.1 (Tapaturma) mukaan tapaturmalla tarkoitetaan äkillistä tapahtumaa, joka johtuu ulkoisesta syystä ja aiheuttaa vakuutetulle ruumiinvamman hänen sitä tahtomatta.

Ehtojen kohdan 2.4 (Haittakorvaus) mukaan haitalla tarkoitetaan lääketieteellisesti arvioitua yleistä haittaa, joka tapaturmasta aiheutuu vakuutetulle. Haittaa määritettäessä huomioidaan ainoastaan tapaturmasta aiheutuneen vamman laatu, ei vammautuneen yksilöllisiä olosuhteita, kuten ammattia tai harrastuksia. Haittaa määritettäessä ei huomioida vakuutetun niitä vikoja ja sairauksia, jotka eivät johdu tästä korvattavasta tapaturmasta.

Haitan suuruus määritetään sosiaali- ja terveysministeriön antaman tapaturmavakuutuslakiin perustuvan haittaluokituspäätöksen mukaisesti. Haittaluokituspäätöksessä vammat on jaettu vaikeusasteen mukaisiin haittaluokkiin 1–20. Haittaluokka yksi vastaa viiden prosentin lääketieteellistä haittaa ja seuraavat luokat kukin viisi prosenttiyksikköä korkeampaa haittaa. Haittaluokka 20 vastaa täyttä 100 prosentin haittaa. (…)

Ehtojen kohdan 2.4.1 (Korvaus pysyvästä haitasta) mukaan korvaus maksetaan, kun haitta on muodostunut pysyväksi, mutta aikaisintaan kun pysyvä haitta on jatkunut kolme kuukautta. Korvauksena maksetaan haittaluokkaa vastaava osa sovitusta haittakorvauksesta. (…)

Työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitetusta haittaluokituksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 768/2015 haittaluokkataulukon kohdan 2.2 (Alaraajat kokonaisuutena) mukaan kyseessä on alaraajojen lievä toiminnanvajavuus ja haittaluokka 0–5, kun kävely on lievästi ontuvaa, liikkuminen epätasaisella lievästi rajoittunut ja apuvälineen tarve ajoittaista.

Haittaluokkataulukon kohdan 15 (Yleinen toiminnanvajaus) mukaan kyseessä on lievä toiminnanvajaus ja haittaluokka 0–2, kun vahingoittunut joutuu välttämään tiettyjä aineita yliherkkyytensä vuoksi tai joutuu käyttämään ruokajärjestystä sairauden hoitamiseksi. Sairaudesta ei aiheudu merkittävää haittaa tavanomaisessa elämässä, mutta sen aiheuttamat rajoitukset tulee muistaa erityistilanteissa.

Kyseessä on lievä toiminnanvajaus ja haittaluokka 3–5 muun muassa, kun itsenäinen liikkuminen sujuu hyvissä olosuhteissa, mutta epätasaisella alustalla liikkuminen on lievästi rajoittunut. Vahingoittunut selviytyy yleensä itsestä huolehtimisesta. Sairauden hoito aiheuttaa vähäistä rasitusta ja vahingoittunut tarvitsee esimerkiksi jatkuvasti lähes koko kehon ihon voiteiden käyttöä tai ruokavalion noudattamista.

Asian arviointi

1. Tutkimus- ja hoitokulut

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksenhakijan velvollisuutena on näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman, sattuminen sekä tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välinen syy-yhteys. Jos hän tämän näyttää, on vakuutuksenantajan velvollisuutena sen jälkeen osoittaa vahingon tai sen seurausten aiheutuneen vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle jäävästä syystä, jos vakuutuksenantaja haluaa vapautua korvausvelvollisuudestaan.

Sen arvioiminen, onko yksityistapaturmavakuutukseen perustuvan korvausvaatimuksen perusteena oleva vamma korvattavuuteen oikeuttavassa syy-yhteydessä tapaturmaan, perustuu vallitsevaan lääketieteelliseen tietoon kyseiselle vammalle tyypillisestä ja riittävästä tapaturmamekanismista sekä erikseen kussakin yksittäistapauksessa vaurioituneista kudoksista tehtyihin havaintoihin. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna pelkästään ajallisen yhteyden perusteella eli sen perusteella, että vammautuminen on käynyt ilmi tapaturman jälkeen.

Syy-yhteys vamman ja kuvatun tapaturmamekanismin välillä on oletettu lähtökohtaisesti vallitsevaksi silloin, kun tapaturmamekanismi on ollut energiamäärältään ja muilta ominaisuuksiltaan vammalle riittävä ja kun myös vamma on ollut sanotun tapaturmamekanismin tyypillinen seuraus. Yksin se seikka, että vakuutettu on vammautunut, ei kuitenkaan ole riittävä näyttö siitä, että vammautuminen on aiheutunut vakuutusehtojen perusteella korvaukseen oikeuttavan tapaturmamekanismin seurauksena.

A:lle sattui vakuutusehtojen mukainen tapaturma 11.7.2017, kun häntä ammuttiin ohiajaneesta autosta muovikuula-aseella vasempaan pakaraan. A:lle kehittyi heti tapaturman jälkeen vasempaan alaraajaan säteilevä kiputila, joka on arvioitu neuropaattiseksi. A:lle tehdyissä tutkimuksissa ei kuitenkaan ole todettu hermovaurioita. Vakuutuslautakunta viittaa käytössään olevaan selvitykseen ja hankkimaansa asiantuntijalausuntoon ja toteaa, että A:lle kehittynyt kiputila on selkeässä ajallisessa yhteydessä tapaturmaan ja sopii iskiasrungon vaurion aiheuttamaksi. Vammakohta on ollut neuroanatomisesti loogisessa paikassa. Asiantuntijalausunnon mukaan iskiasrungon vaurio ei näy hermoratatutkimuksessa, mutta tämä ei asiantuntijalausunnon mukaan poissulje hermovaurion todennäköisyyttä. A:lle tehdyissä tutkimuksissa ei ole todettu muita syitä kiputilalle. Esitetty selvitys ja asiantuntijalausunto kokonaisuutena huomioiden Vakuutuslautakunta katsoo, että A:n kiputila on syy-yhteydessä tapaturmaan 11.7.2017 ja sen tutkimus- ja hoitokulut tulee korvata yksityistapaturmavakuutuksesta myös 25.7.2017 jälkeen.

2. Pysyvä haitta

Yksityistapaturmavakuutuksesta korvattavalla pysyvällä haitalla tarkoitetaan lääketieteellisesti arvioitua yleistä haittaa, joka vammasta aiheutuu vakuutetulle. Arviossa otetaan huomioon lääketieteellisistä selvityksistä ilmenevä vamman tai sen aiheuttaman toiminnanvajavuuden laatu, mutta ei vakuutetun yksilöllisiä olosuhteita, kuten ammattia tai harrastuksia. Haitan määrittämisessä käytetään tapaturmavakuutuslainsäädäntöön perustuvaa haittaluokitusta, tässä tapauksessa valtioneuvoston asetusta 768/2015.

Vakuutuslautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan A:lle on jäänyt tapaturman seurauksena vasemman pakaraseudun alaraajaan säteilevä neuropaattinen kiputila, jonka voimakkuus jonkin verran vaihtelee. Kiputilaa voidaan pitää kohtalaisena tai kovana. A kävelee normaalisti ja alaraajan nivelten liikkuvuudet ovat normaalit, mutta liikkuminen ja pidempään seisominen vahvistavat kipua ja A on muun muassa joutunut kivun takia jättämään liikuntaharrastuksensa. A kykenee huolehtimaan itsestään, mutta esimerkiksi siivoukset hoitaa A:n puoliso. Kiputilan hoito on edellyttänyt takajuostestimulaattorin asentamista.

Vakuutuslautakunta toteaa, ettei haittaluokka-asetuksesta löydy yksityiskohtaista vammanimikettä, joka vastaisi A:n pysyvää haittaa. Tilaa voidaan verrata alaraajoja kokonaisuutena koskevaan kohtaan 2.2 ja toisaalta yleistä toiminnanvajavuutta koskevaan kohtaan 15. Ottaen huomioon kiputilan voimakkuus, siitä aiheutuvat, jokapäiväisessä elämässä huomioitavat rajoitteet sekä asiassa hankittu asiantuntijalausunto Vakuutuslautakunta katsoo, että A:lle tapaturmasta 11.7.2017 aiheutunut pysyvä haitta vastaa haittaluokkaa 5, ja suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan A:lle tämän mukaisen korvauksen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa A:n kiputilan tutkimus- ja hoitokulut myös 25.7.2017 jälkeen ja maksaa A:lle pysyvän haitan korvauksen haittaluokan 5 mukaisesti.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Luukkonen
Sihteeri Laine

Jäsenet:
Kummoinen
Niklander
Rahijärvi
Sibakov