Tapahtumatiedot

As Oy:lle oli myönnetty oikeusturvaetu yhtiökokouksen moitetta sekä häätöä koskevaan riita-asiaan, jossa vastapuolina olivat H ja T. As Oy oli voittanut asian käräjäoikeudessa. H ja T velvoitettiin käräjäoikeuden tuomiolla maksamaan As Oy:n kuluja yhteisvastuullisesti yhtiökokouksen päätöksen moitetta koskien sekä H velvoitettiin maksamaan As Oy:n oikeudenkäyntikuluja häätöä koskien. Vakuutusyhtiö maksoi korvauksia käräjäoikeusvaiheesta yhtiökokouksen moiteasiassa 13 240,77 euroa ja häätöasiassa 3 651,80 euroa. As Oy siirsi 7.8.2018 allekirjoitetulla siirtokirjalla vakuutusyhtiölle oikeuden periä vastapuolten maksettavaksi tuomitut kulut vastapuolilta siltä osin kuin vakuutusyhtiö oli maksanut korvausta asiassa. Osapuolet valittivat käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen.

As Oy ja H tekivät asiassa sovinnon 24.10.2019 ja peruuttivat valituksensa hovioikeuteen. Vakuutusyhtiö korvasi hovioikeusvaiheesta oikeusturvaedun perusteella lopun vakuutusmäärästä, jolloin 25 000 euron enimmäiskorvausmäärä tuli täyteen.

Vakuutusyhtiö alkoi periä tuomittuja oikeudenkäyntikuluja vastapuolilta. Perinnän yhteydessä H vetosi hänen ja As Oy:n väliseen, 24.10.2019 päivättyyn sovintosopimukseen, jonka ehtoihin oli kirjattu: ”Osapuolilla ei ole tähän asiaan liittyen muita vaatimuksia toisiltaan. Osapuolet ovat sopineet vastaavansa omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä muista mahdollisista kuluistaan.” Vakuutusyhtiö katsoi, että sopimuksessa on sovittu koko asian oikeudenkäyntikuluista ja As Oy on sovintosopimuksella luopunut vaatimasta vastapuolelta tämän käräjäoikeudessa maksettavaksi tuomittuja oikeudenkäyntikuluja sillä seurauksella, ettei vakuutusyhtiö voi periä kuluja H:lta. Vakuutusyhtiö on vaatinut, että As Oy maksaa vakuutusyhtiölle takaisin H:n osuuden oikeudenkäyntikuluista eli yhteensä 6698,90 euroa.

Asiakkaan valitus

Oikeudenkäyntikulujen takaisinperintä
Oikeusturvavakuutuksesta on korvattu vakuutuksenottajalle käräjäoikeusvaiheen oikeudenkäyntikulut. Taloyhtiö on antanut vakuutusyhtiölle oikeusturvavakuutuksessa normaalin menettelyn mukaisesti siirtokirjan, jonka perusteella vakuutusyhtiö ryhtyi perimään maksamiaan korvauksia käräjäoikeudessa jutun hävinneiltä H:lta ja T:ltä.

T maksoi vakuutusyhtiölle pääluvun mukaisen osuutensa (50 %) mutta H kieltäytyi maksamasta käräjäoikeuden tuomitsemia kuluja vakuutusyhtiön taloyhtiön kanssa tekemänsä sovintosopimuksen perusteella, jonka mukaan ”osapuolet ovat sopineet vastaavansa omista oikeudenkäyntikuluistaan”. Vakuutusyhtiö katsoi, että H:lla oli oikeus esittää väite siitä, että sovintosopimuksella oli luovuttu käräjäoikeuden tuomitsemista kuluista. Sen takia vakuutusyhtiö ei pitänyt mahdollisena jatkaa perintätoimia H:ta kohtaan.

Tämän jälkeen vakuutusyhtiön regressiosasto lähetti vakuutuksenottajalle 18.6.2020 päivätyn kirjeen, jossa vakuutusyhtiö katsoo, että vakuutuksenottaja on velvollinen palauttamaan vakuutusyhtiölle puolet eli H:n osuuden saatavastaan. Kirjeen mukaan vakuutusyhtiön osuus tuomituista oikeudenkäyntikuluista on 13 397,80 euroa korkoineen. Vakuutusyhtiö vaatii vakuutuksenottajaa maksamaan takaisin H:n osuuden eli edellä mainitusta summasta puolet, 6 698,90 euroa.

Vakuutuksenottajan näkemys sovintosopimuksen sisällöstä
Vakuutuksenottajan näkemys sovintosopimuksen sisällöstä on päinvastainen kuin vakuutusyhtiön ja H:n näkemys. Vakuutusyhtiö katsoo, että sovintosopimuksella olisi nimenomaisesti sovittu, että kumpikin osapuoli vastaisi asiassa kokonaisuudessaan syntyneistä oikeudenkäyntikuluista itse. Asiakas katsoo, että vakuutusyhtiön näkemys on virheellinen eikä pidä paikkaansa.

Sovintosopimuksella on sovittu ainoastaan hovioikeudessa vireillä olleiden valitusten perumisesta. Sopimuksen sanamuodosta ei ilmene, että oikeudenkäyntikuluilla tarkoitettaisiin myös muita kuin hovioikeusvaiheen oikeudenkäyntikuluja. Sopimuksen sanamuoto nimenomaan puhuu hovioikeudessa vireillä olevasta jutusta sekä hovioikeuskäsittelystä (sopimuksen kohta ”Sopimuksen tausta”). Kyseinen kohta ”Sopimuksen tausta” asettaa kontekstin koko sopimukselle ja kaikelle mitä sopimuksessa sanotaan sen jälkeen. Siinä viitataan ainoastaan hovioikeuden juttuun diaarinumerolla. Mitään viittausta käräjäoikeuteen ei koko sopimuksessa ole missään kohdassa. Sellaista laajentavaa tulkintaa, jota vakuutusyhtiö esittää, ei voida sopimuksen sisällöstä tehdä. Sopimus myös on otsikoitu ”Sopimus oikeudenkäynnin päättämisestä”. Näin ollen sopimuksella on sovittu ainoastaan hovioikeusvaiheen oikeudenkäyntikuluista.

Käräjäoikeusvaihe ei ole liittynyt sovintosopimukseen millään lailla. Myös oikeudenkäyntikuluista sopiminen on sovintosopimuksen kontekstissa siten koskenut ainoastaan hovioikeusvaiheessa syntyneitä kuluja. Käräjäoikeuden tuomitsemista kuluista ei ole sovintosopimuksella tarkoitettu luopua eikä niistä ole sopimuksella tosiasiallisesti luovuttu. Jos näin olisi, siinä tapauksessa asiasta olisi pitänyt olla sopimuksella erillinen kirjaus. On selvää, että vain hovioikeusvaiheen oikeudenkäynnistä on ollut tarpeellista sopia, sillä asia on sovintosopimuksen tekemisen aikaan ollut jo käräjäoikeudessa käsitelty ja päättynyt siitä huolimatta, että käräjäoikeuden tuomio ei ollut tullut lainvoimaiseksi. Siinä vaiheessa oikeudenkäyntikulut ovat olleet avoimena enää ainoastaan hovioikeusvaiheen osalta.

Vaikka hovioikeuden aineisto pitääkin sisällään myös kaiken käräjäoikeudessa käsitellyn, on hovioikeuden käsittely kuitenkin selkeästi erillinen oikeusprosessin vaihe. Kyseessä on muutoksenhakuvaihe, jolloin asia kokonaisuudessaan käsitellään uudestaan siltä osin kuin käräjäoikeuden päätöksestä on valitettu. Käräjäoikeudessa on myös oma diaarinumeronsa ja myös tuomioilla on numeronsa. Mitään käräjäoikeuden asia- tai asiakirjanumeroita ei ole sovintosopimukseen kirjattu. Syy on selvä: sovintosopimuksella ei ole tarkoitettu sopia käräjäoikeusvaiheen oikeudenkäyntikuluista. Niiden osalta ei ole ollut tarpeellista sopia mitään, sillä käräjäoikeus on tuomiossa jo määritellyt oikeudenkäyntikulujen jakautumisen. Mikäli sovintosopimus olisi tarkoitettu koskemaan myös käräjäoikeusvaiheen oikeudenkäyntikuluja, olisi asia kirjoitettu sopimukseen auki.

Vakuutuslautakuntaa pyydetään antamaan lausunto siitä, onko vakuutuksenottaja tekemässään sovintosopimuksessa luopunut vastapuolen maksettavaksi tuomituista käräjäoikeusvaiheen kuluista ja onko vakuutusyhtiöllä oikeutta periä maksamaansa H:n osuutta käräjäoikeusvaiheen kuluista takaisin vakuutuksenottajalta.

Vakuutusyhtiön vastine

As Oy:n tulkinnan mukaan sopimuksella on sovittu ainoastaan hovioikeusvaiheen kuluista. Tämän vuoksi asunto-osakeyhtiö katsoo, että kulut tulisi periä H:lta. Vakuutusyhtiö tulkitsee sopimusta sen sanamuodon mukaisesti, eli niin, että kumpikin osapuoli on sopinut vastaavansa omista oikeudenkäyntikuluistaan kokonaisuudessaan asiassa.

Asiassa sovelletaan erityisesti seuraavaa vakuutusehtokohtaa ja alla todettuja lainkohtia. Kiinteistönomistajan oikeusturvavakuutusehtojen mukaan vakuutetun on oikeudenkäynnissä ja sovintoneuvotteluissa vaadittava vastapuolelta korvausta asianajo- ja oikeudenkäyntikuluistaan. Jos vakuutettu ilman perusteltua syytä ei vaadi vastapuolelta kulujaan, vakuutuksesta maksettavaa korvausta voidaan vakuutussopimuslain mukaan alentaa tai se voidaan evätä.

Vakuutussopimuslain (543/1994) 32.1 §:n mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Jos vahinko on ulkopuolisen aiheuttama, vakuutetun tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin vakuutuksenantajan oikeuden säilyttämiseksi vahingon aiheuttajaa kohtaan. Vakuutetun tulee, mikäli mahdollista, noudattaa vakuutuksenantajan sanotussa tarkoituksessa antamia ohjeita. Saman pykälän 3 momentin mukaan, jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 1 momentissa säädetyn velvollisuutensa, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Edelleen lain 34.1 §:n mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan on selvää, että sopimuksen kohteena on oikeudenkäyntiasia kokonaisuudessaan, ei pelkkä hovioikeusvaihe. Sopimuksesta sen sanamuodon perusteella ei käy ilmi, etteikö sopimusehdoilla, mukaan lukien oikeudenkäyntikuluja koskeva sopimusehtokohta, tarkoitettaisi oikeudenkäyntiasiaa kokonaisuudessaan. Sopimuksessa on todettu muun ohella seuraavaa: ”Osapuolilla ei ole tähän asiaan liittyen muita vaatimuksia toisiltaan. Osapuolet ovat sopineet vastaavansa omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä muista mahdollisista kuluistaan.” Sovintosopimuksen tarkoitus As Oy:n kannan mukaisella tavalla on jäänyt vähintään epäselväksi. Vaikka sopimuksen tarkoitus ja sillä tavoiteltu tila olisi sopimukseen kirjattu väärin, vakuutusyhtiö ei voi tällä perusteella periä vastapuolelta oikeudenkäyntikuluja vastoin sovintosopimuksen sanamuodosta tehtävää tulkintaa.

Vakuutusyhtiö on antanut alkuperäisen korvauspäätöksen oikeusturvaedusta 6.3.2017. Samaisessa päätöksessä on todettu, että pääkäsittelyyn edenneiden riita-asioiden mahdollisissa sovintotilanteissa on oltava yhteydessä vakuutusyhtiöön korvauksen saamisen varmistamiseksi. Päätöksessä on myös pyydetty huomioimaan, että vakuutusehtojen kohdat rajoituksista ja henkilön menettelyn vaikutuksesta sisältävät rajoituksia, joiden soveltuessa korvausta ei makseta myönteisestä 6.3.2017 päätöksestä huolimatta. Vakuutusyhtiö on nimenomaisesti ennen sovintosopimuksen tekemistä kieltänyt vakuutettua luopumasta käräjäoikeuden tuomitsemista kuluista vakuutetun tiedusteltua vakuutusyhtiön kantaa mahdolliseen sovintoon 4.10.2019. Oikeus tuomittujen kulujen perimiseen vastapuolelta on ennen sovintosopimusta siirretty vakuutusyhtiölle siltä osin kuin vakuutusyhtiö on maksanut asiassa korvausta.

Vakuutusehdoissa edellytetään, että vakuutettu vaatii korvausta oikeudenkäyntikuluista vastapuoleltaan. Ehdoissa todetaan, että korvausta voidaan alentaa tai se voidaan evätä, mikäli kuluja ei ilman perusteltua syytä vaadita. Huomioiden käräjäoikeuden ratkaisu asiassa ja asian lopputulos sovintosopimuksen jälkeen vakuutetulla ei ole ollut perusteltua syytä luopua oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta asiassa. Vakuutusyhtiö katsoo, että vakuutettu on laiminlyönyt vakuutussopimuslain mukaisen velvollisuutensa rajoittaa vahinkoa. Luopumalla vastapuolelle maksettavaksi tuomituista kuluista ilman perusteltua syytä, on vakuutettu laiminlyönyt vakuutussopimuslain 32 §:n mukaisen vahingon rajoittamis- ja torjumisvelvollisuutensa, jonka mukaan vakuutetun tulee noudattaa vakuutusyhtiön antamia ohjeita mahdollisuuksien mukaan. Korvauksen epääminen tai alentaminen edellyttää, että vakuutettu on laiminlyönyt velvollisuutensa tahallaan tai vähäistä suuremmalla laiminlyönnillä. Laiminlyönnillä on selvä yhteys vahingon syntymiseen, koska vakuutettu on yhtiötä sitovasti luopunut vaatimasta tuomittuja oikeudenkäyntikuluja vastapuolelta. Voitetuista oikeudenkäyntikuluista ei tule luopua, kun kulut on siirretty vakuutusyhtiölle siirtokirjalla ja yhtiö on ne korvannut.

Vakuutettu väittää, ettei sopimuksen tarkoitus olisi ollut sopia oikeudenkäyntikulusta kuin hovioikeusvaiheen osalta. Sopimuksen sanamuodosta käy selkeästi ilmi, että sopimuksella on ollut tarkoitus sopia koko asian oikeudenkäyntikuluista. Vakuutusyhtiö ei voi periä kuluja vastapuolelta sillä perusteella, että tahtotila olisi kirjattu virheellisesti sopimukseen. H:lta kulujen periminen olisi vastoin sovintosopimuksen sanamuodosta tehtävää tulkintaa, eikä vakuutusyhtiö voi näin tehdä.

Sopimuksesta ei missään nimessä käy ilmi, etteikö sopimusehdoilla, mukaan lukien oikeudenkäyntikuluja koskeva sopimusehtokohta, tarkoitettaisi oikeudenkäyntiasiaa kokonaisuudessaan. On selvää, että mikäli ainoastaan hovioikeusvaihetta olisi tarkoitettu, olisi tämä tullut erikseen mainituksi sopimuksessa. Puhuttaessa riidasta, sopimuksessa viitataan ”erimielisyyteen”, ”oikeudenkäyntiin”, ”moitekanteeseen” ja ”asian” sopimiseen. Sopimuksessa ei laisinkaan tehdä selkeää viittausta pelkkään hovioikeusvaiheeseen. Mikään sopimuksessa ei anna ymmärtää, että se koskisi pelkkiä hovioikeusvaiheen kuluja.

Sanamuodosta ei ilmene sekään, että tarkoitetaan vain hovioikeuden kuluja. Sopimus luonnollisesti mainitsee instanssina hovioikeuden, koska asia oli juuri siellä vireillä. Luonteeltaan tämä on yksilöivää tietoa siitä missä oikeusasteessa käsittely sillä hetkellä tapahtuu ja millä diaarinumerolla. Lisäkirjelmässä väitetään asian olleen ”sovintosopimuksen tekemisen aikaan käräjäoikeudessa käsitelty ja päättynyt”. Asia ei ollut lainkaan päättynyt, koska käräjäoikeuden tuomio ei ollut edes lainvoimainen. Vaikka käsittely käräjäoikeudessa loppui, hovioikeus kokonaisuudessaan käsitteli jutun uudelleen.

Lausunnonpyytäjän mukaan kohta ”Sopimuksen tausta” asettaa kontekstin, jonka mukaan kyse olisi pelkistä hovioikeuden kuluista. Kyseisessä sopimuksen kohdassa todetaan jälleen ”erimielisyys” ja ”moitekanne” asiasta. Kohdassa tunnistetaan, että asia on hovioikeudessa sillä hetkellä käsittelyssä. Mainittu diaarinumero itsessään on merkityksetön, sillä se pitää sisällään myös kaiken käräjäoikeuden aineiston. Hovioikeuden käsittelyn kohteena on se sama kokonaisuus, jota käräjäoikeus on käsitellyt. Kysymys on saman asian uudelleen pohdinnasta, hovioikeudessa ei ole ollut uutta asiaa. Mikään ei viittaa siihen, että sopimusta tulisi tulkita niin suppeaksi kuin As Oy vaatii.

Vakuutusyhtiö katsoo, että vakuutettu on vastoin vakuutusehtoihin ja vakuutussopimuslakiin perustuvia velvollisuuksiaan luopunut vaatimasta tuomittuja kuluja vastapuolelta. Laiminlyönti on aiheuttanut vahinkoa vakuutusyhtiölle siltä osin kuin vakuutusyhtiö on esittänyt korvauksen takaisinmaksuvaatimuksen vakuutetulle. Luopuminen tuomituista kuluista ei ole ollut perusteltua ja vakuutettu on selvästi jättänyt noudattamatta ohjeita, jotka vakuutusyhtiö on antanut vakuutetulle vahingon rajoittamiseksi sekä korvattavuuspäätöksessä että yhtiön kannanotossa mahdolliseen sovintosopimukseen. Näin ollen yhtiö katsoo, että takaisinmaksuvaatimus on perusteltu.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutettu tekemässään sovintosopimuksessa luopunut vastapuolen maksettavaksi tuomituista käräjäoikeusvaiheen kuluista ja onko vakuutusyhtiöllä oikeus periä maksamansa H:n osuus käräjäoikeusvaiheen kuluista takaisin vakuutetulta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutusehdot

Kiinteistönomistajan oikeusturvavakuutusehdot

Henkilön menettelyn vaikutus

Vakuutetun on oikeudenkäynnissä ja sovintoneuvotteluissa vaadittava vastapuolelta korvausta asianajo- ja oikeudenkäyntikuluistaan. Jos vakuutettu ilman perusteltua syytä ei vaadi vastapuolelta kulujaan, vakuutuksesta maksettavaa korvausta voidaan vakuutussopimuslain mukaan alentaa tai se voidaan evätä.

Lainkohdat

Vakuutussopimuslaki (543/1994)

32 § Pelastamisvelvollisuus vahinkovakuutuksessa

Vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Jos vahinko on ulkopuolisen aiheuttama, vakuutetun tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin vakuutuksenantajan oikeuden säilyttämiseksi vahingon aiheuttajaa kohtaan. Vakuutetun tulee, mikäli mahdollista, noudattaa vakuutuksenantajan sanotussa tarkoituksessa antamia ohjeita.

Jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 1 momentissa säädetyn velvollisuutensa, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

[ – – ]

34 § Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa

Harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

[ – – ]

Asian arviointi

Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa siitä, onko vakuutettu tekemässään sovintosopimuksessa luopunut vastapuolen maksettavaksi tuomituista käräjäoikeusvaiheen kuluista ja onko vakuutusyhtiöllä oikeus periä maksamansa H:n osuus käräjäoikeusvaiheen kuluista takaisin vakuutetulta.

Osapuolet ovat tehneet sovintosopimuksen, jonka ehdon sanamuodon mukaan ”osapuolilla ei ole tähän asiaan liittyen muita vaatimuksia toisiltaan. Osapuolet ovat sopineet vastaavansa omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä muista mahdollisista kuluistaan.” Vakuutusyhtiö on katsonut kyseisen ehdon tarkoittavan sitä, että vakuutettu on luopunut oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta kokonaisuudessaan, kun taas vakuutetun mukaan sanamuoto viittaa siihen, että asiassa on luovuttu ainoastaan hovioikeusvaiheen kuluista.

Vakuutuslautakunta toteaa, että sovintosopimuksessa sovitaan usein osapuolten vastaavan omista oikeudenkäyntikuluistaan. Tällainen ehto kattaa vakiintuneen tulkinnan mukaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan. Käsiteltävässä asiassa hovioikeuteen tehty valitus on kohdistunut käräjäoikeuden koko tuomioon koskien siten myös tuomittuja oikeudenkäyntikuluja. Hovioikeudella on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 1 momentissa ilmenevin tavoin velvollisuus arvioida myös oikeudenkäyntikulujen määräämistä. Ottaen huomioon edellä mainittu Vakuutuslautakunta katsoo, että sovintosopimuksen sanamuoto on ymmärrettävä siten, että se kattaa kaikki oikeudenkäyntikulut. Vakuutuslautakunta katsoo näin ollen, että As Oy on sovintosopimuksessa luopunut oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta kokonaisuudessaan.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukaan vakuutetun on oikeudenkäynnissä ja sovintoneuvotteluissa vaadittava vastapuolelta korvausta asianajo- ja oikeudenkäyntikuluistaan. Jos vakuutettu ilman perusteltua syytä ei vaadi vastapuolelta kulujaan, vakuutuksesta maksettavaa korvausta voidaan vakuutussopimuslain mukaan alentaa tai se voidaan evätä.

Vakuutussopimuslain 32 §:ssä on määräys siitä, että vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudella, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt hänelle asetetun velvollisuuden, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai evätä.

Oikeudenkäynteihin johtavissa osapuolten välisissä riitaisuuksissa on pääsääntönä, että hävinnyt osapuoli vastaa myös voittaneen osapuolen oikeudenkäyntikuluista. Oikeusturvavakuutuksessa asianajo- ja oikeudenkäyntikulut ovat juuri se vahinko, jonka rajoittamiseen vakuutetun on pyrittävä.

Vakuutuslautakunta toteaa, että oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta luopuminen sovinnon yhteydessä ei sinänsä automaattisesti merkitse sitä, että vakuutusyhtiöllä olisi vakuutusehtojen mukaan oikeus alentaa tai evätä vakuutetulle mahdollisesti tulevaa korvausta. Vakuutusehtojen mukaan korvauksen alentaminen tai epääminen edellyttää nimenomaan, ettei luopumiseen ole ollut perusteltua syytä. Aiheettomana korvauksesta luopumisena voidaan pitää sellaista, jossa luopuminen ei ole välttämätön eikä oikeasuhteinen toimenpide suhteessa toimenpiteen kautta tavoiteltavaan etuun.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen perusteella tapauksessa ei ole mahdollista arvioida, mihin lopputulokseen hovioikeus olisi kulukysymyksessä päätynyt. As Oy on kuitenkin voittanut jutun käräjäoikeudessa. Ottaen huomioon edellä selostettu sekä se, että As Oy on tosiasiallisesti luopunut oikeudenkäyntikuluvaatimuksestaan voitollisen käräjäoikeuden tuomion jälkeen, Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä oli oikeusturvavakuutuksen ehtojen mukaisesti oikeus alentaa vakuutuksesta maksettavaa korvausta ja siten oikeus periä takaisin maksettua summaa. Vakuutuslautakunta katsoo, että takaisinperittävä summa (6698,90 euroa) on asianmukainen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on oikeus periä vakuutetulta takaisin oikeusturvavakuutuksesta maksettua korvausta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros                                                
Sihteeri Luukkonen Yli-Rahnasto

Jäsenet

Haapasaari
Karhu
Karimäki
Korpiola