Tapahtumatiedot

Asiakkaan huvilarakennuksessa (rakennusvuosi 1948) havaittiin 30.3.2021 vesivahinko, kun rakennuksesta navettaan menevän kylmävesiputken messinkinen sulkuventtiili rikkoutui. Vuotanut putki sijaitsi huvilarakennuksen porraskomerossa, jossa oli myös lämminvesivaraaja ja varaajan alla lattiakaivo.

A Oy:n 6.4.2021 laatiman vahinkoraportin mukaan sulkuventtiilin rikkoutuminen johtui metallin väsymisestä. Kylmävesijohtoa ei ollut kiinnitetty rakenteisiin ollenkaan. Sulkua käännettäessä koko putki taipui, koska se sijaitsi niin lähellä seinää. Putkissa ei havaittu merkkejä jäätymisestä. Vesivahinko aiheutti porraskomeron, eteisen ja olohuoneen alueella alapohjarakenteen kastumisen noin 2 m² alalta ja seinälinjan kastumisen noin kolmen metrin alalta. Huvilarakennukseen oli asennettu käyttövesiputkisto arviolta vuonna 1985. Samalla muun muassa rakennuksen alapohjaa oli korjattu.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa 27.4.2021 korvauspäätöksen. Päätöksessä todettiin, että A Oy:n raportin perusteella vahinko on aiheutunut materiaalin väsymisestä sekä asennusvirheestä, eikä tällaisten syiden seurauksena aiheutuneita vahinkoja korvata vakuutuksesta rajoitusehtokohtien 21.2.2 ja 21.2.3 perusteella. Vakuutusyhtiö viittasi päätöksessään lisäksi Suomen rakentamismääräyskokoelman vuonna 1976 voimaan tulleen osan D1 kohtaan 3.2.4, jonka mukaan lattiakaivollisen tilan lattian edellytetään olevan vedenpitävä. Koska tässä asiassa kyseessä olevan lattiakaivollisen porrashuoneen lattia ei ollut vedenpitävä, katsoi vakuutusyhtiö vahingon aiheutuneen tältä osin rajoitusehdon tarkoittamasta rakennusvirheestä.

Kun osa rakennuksen vahinkoalueen rakenteista oli avattu ja purettu, suoritti B Oy rakennuksessa 31.8.2021 vahinkokartoituksen kosteusvaurioiden tarkemman laajuuden selvittämiseksi. Kartoituksesta laaditun raportin mukaan rakennuksen lattia- ja seinärakenteita oli kastunut olohuoneen, teknisen tilan, portaikon, eteisen, kylpyhuoneen ja saunan alueella.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii vakuutusyhtiötä korvaamaan vesivahingon korjauskustannukset, jotka ovat aiheutuneet rakennuksen alapohjan ja kylpyhuoneen purkamisesta, uudelleen rakentamisesta sekä putkitöistä.

Rakennuksen käyttövesiputkien asentaminen on tehty 1980-luvulla voimassa olleiden määräysten mukaisesti ja työt on teetetty asianmukaisella putkiasentajalla. Asiakkaalla ei ole ollut epäilyksiä asennuksen oikeellisuudesta. Asiakas katsoo, ettei hänen ole tarvinnut epäillä vuotaneen putken toimivuutta, koska käyttövesiputkien asentaminen on aikoinaan hoidettu vastuullisesti kiinteistön edellisen omistajan toimesta. Lämminvesivaraajan yhteydessä oleva rikkoutunut putki on lisäksi ollut sellaisessa paikassa, jota ei ole ollut mahdollista itse tarkastaa. A Oy:n tekemän vahinkokartoituksen vuoksi asiakas oletti, ettei rakennukseen ole aiheutunut vahinkoa laajalle alueelle. Tämän vuoksi rakennuksessa aloitettiin putkiremontti rakennusliikkeen toimesta.  

Rakennusliike alkoi korjausten edetessä epäillä vahingon olevan odotettua laajempi, jonka vuoksi se pyysi B Oy:n kartoittamaan rakennuksen vahingot uudelleen. B Oy:n laatiman vahinkoraportin mukaan kosteus oli levinnyt rakennuksessa laajalle alueelle, jonka myötä rakennuksen alapohjaa jouduttiin myös korjaamaan. Asiakas katsoo vakuutusyhtiön käyttämän A Oy:n laatiman raportin aiheuttaneen korjauskustannusten huomattavan nousun, sillä raportti on antanut asiakkaalle virheellisen käsityksen vahingon laajuudesta.

Vakuutusyhtiö on lisävastineessaan katsonut, että vahingon laajuus olisi selvinnyt aiemmin, mikäli asiakas olisi ryhtynyt purkutöihin heti A Oy:n vahinkoraportin valmistumisen jälkeen. Asiakas toteaa katkaisseensa vedentulon kiinteistöön heti vahingon havaittuaan, jolloin lisävahingot on estetty, eikä vettä ole päässyt valumaan rakenteisiin. Asiakas ei ole voinut aloittaa purkutöitä heti itse, mutta hän on ollut yhteydessä eri rakennusalan yrityksiin. Asiakas löysi yrityksen, jolla oli mahdollisuus aloittaa asiakkaan huvilarakennuksen mittava korjausurakka vasta loppukesästä ja kyseinen yritys myös huomasi vahingon todellisen laajuuden. Asiakas katsoo, että hän ja kiinteistön toinen omistaja ovat toimineet vastuullisesti vahinkoasian hoitamisessa.

Asiakas myös muistuttaa vakuutusyhtiötä siitä, että hän on vakuuttanut huvilarakennuksen laajalla kotivakuutuksella sen vuoksi, että vakuutusta myytäessä asiakkaalle on kerrottu vakuutuksen korvaavan mahdolliset putki- ja vesivahingot. Muussa tapauksessa asiakas olisi ostanut suppeammat ehdot sisältävän vakuutuksen. Asiakkaan näkemyksen mukaan kiinteistönomistajaa ei voida pitää vastuullisena siitä, että kiinteistöön on tehty rakennus- tai asennusajankohdan hyvän rakennuskäytännön mukainen remontti, joka ei ehkä vastaa tämän päivän käytäntöä. Tällainen vaatimus on jokaiselle vakuutusyhtiön asiakkaalle kestämätön, sillä tulkintatapa jättää suurimman osan vakuutusmaksuja maksavista asiakkaista ilman korvausta vahingon sattuessa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö viittaa vastineessaan Suomen Rakentamismääräyskokoelman osan D1 (tullut voimaan 1.7.1976) kohtiin 2.1, 2.5.1.1, 2.5.2.1, 3.2.3 ja 3.2.4. Lisäksi vakuutusyhtiö viittaa Suomen Kunnallisteknillisen Yhdistyksen julkaisun N:o 7 (1975) kohtaan 4.44.

Vakuutusyhtiön pyytämän yritys C:n lausunnon mukaan putkistoa ei ole asennettu rakentamismääräysten ja -ohjeiden ja hyvän rakentamistavan mukaisesti. Lausunnossa todetaan, ettei vesimittaria ja sen jälkeistä putkistoa ole kannakoitu eikä kiinnitetty rakenteisiin. Kaikki putkiston käyttö on rasittanut sen osia.

Porraskomeron lattiassa on lattiakaivo ja lattian pinnoitteena on irtoasennettu muovimatto. Muovimatto ei ole tiivis liittymien ja läpimenojen kohdalta, eikä se siten täytä lattiakaivollisen tilan pinnoitteelle asetettuja edellytyksiä. Vuotovedet ovat päässeet rakenteisiin vedeneristyspuutteiden seurauksena.

Asiakas on toimittanut vakuutusyhtiölle kuvaliitteen, jossa on selitetty rakennuksen purku- ja rakennusvaiheita. Vakuutusyhtiö on toimittanut kyseisen liitteen edelleen Vakuutuslautakunnalle. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan kyseinen liite on rakennusurakoitsijan laatima. Liitteestä käy ilmi, että kohteessa on purkutöiden yhteydessä todettu myös toinen vuotokohta makuuhuoneen lattiassa. Vakuutusyhtiö ei ole antanut tältä osin erillistä korvauspäätöstä, mutta selostaa vastineessaan näkemyksensä kyseisen vuotovahingon korvattavuudesta.

Vakuutusyhtiö katsoo, että sille toimitettujen selvitysten perusteella vuodon syynä on ollut rakentamismääräysten ja hyvän rakentamistavan vastaisesti toteutettu vesiputken asennus porraskomerossa sekä porraskomeron puutteellinen vedeneristys. Lisäksi rakenteiden avauksen yhteydessä on todettu määräysten vastaisesti lattiarakenteiden sisään jätetty tulpattu vanha vesijohto. Vahingot ovat seurausta edellä mainituista asennus- ja rakennusvirheistä, joista aiheutuneet vahingot on rajattu vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle. Tällaisista syistä aiheutuneita vahinkoja ei voida pitää myöskään ennalta arvaamattomina.

Asiakkaan mukaan vahinko on laajentunut sen vuoksi, ettei A Oy:n laatimasta vahinkokartoitusraportista ole selvinnyt vahingon laajuus kokonaisuudessaan. Lisävastineessaan vakuutusyhtiö toteaa A Oy:n vahinkoraportista ilmenevän, että rakennuksen alapohja on saneerattu vuonna 1985, mutta rakennustavasta ei ole varmuutta. Alapohjarakenteen epäselvyyden vuoksi raportissa suositellaan, että vahingon laajuus varmistetaan purkutöiden yhteydessä. Vahingon laajuudesta ei ole ollut mahdollista saada varmuutta ilman raportissa suositeltuja lisätutkimuksia.

Asiakkaan toimittama B Oy:n laatima vahinkoraportti on tehty suoritettujen purkutöiden jälkeen, jolloin kastuneet rakenteet ovat olleet todettavissa ja mitattavissa. B Oy on voinut määrittää vahingon laajuuden tarkemmin, koska rakenteet ovat kartoituksen suorittamisen hetkellä olleet avattuina A Oy:n raportissa suositellun mukaisesti.

Vahingon lopullinen laajuus olisi vakuutusyhtiön mukaan selvinnyt aiemmin, mikäli vakuutuksenottaja olisi toteuttanut suositellut purkutyöt heti A Oy:n laatiman vahinkokartoitusraportin valmistumisen jälkeen. Vahingon laajuudella ei ole kuitenkaan merkitystä korvattavuuden kannalta, koska korvattavuuden ratkaisee se, onko vahinkotapahtuma vakuutusehtojen mukaan korvattava. A Oy:n laatimassa raportissa on ollut kaikki tarpeellinen tieto korvausratkaisun tekemiseksi.

Vakuutusyhtiö myös toteaa, että sen korvausratkaisussa on noudatettu vakuutusehtoja ja toteutusajankohtana voimassa olleita rakentamismääräyksiä ja -ohjeita, joiden mukaisesti putkiston asennus sekä lattiakaivollisen tilan vedeneristys olisi tullut toteuttaa. Se, että talon nykyisellä omistajalla ei ole ollut tietoa asennus- tai rakennusvirheen olemassaolosta, ei tee vahingosta ennalta arvaamatonta. Ennalta arvaamattomana ei voida pitää sitä, että virheellisestä rakentamisesta voi syntyä vahinkoja. Rakennusvirheen takia aiheutuvaa vahinkoa on pidettävä rakennusvirheen luonnollisena seurauksena.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut seuraavat selvitykset

- Yritys A Oy:n 6.4.2021 päivätty raportti 6.4.2021 tehdystä vahinkokartoituksesta
- Yritys B Oy:n 31.8.2021 päivätty raportti 31.8.2021 tehdystä vahinkokartoituksesta
- Yritys C:n lausunto 25.3.2022
- Asiakkaan 8.3.2022 vakuutusyhtiölle toimittama asiakirja, jossa on valokuvia kohteen purkutöistä. Jokaisen valokuvan kohdalle on kirjoitettu selvitys kuvien perusteella tehdyistä havainnoista. Vakuutuslautakunnalle ei ole annettu tiedoksi kyseisen asiakirjan laatijaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, voiko vakuutusyhtiö evätä korvauksen rakennusvirhettä koskevaan rajoitusehtoon vetoamalla.

Osapuolten välinen erimielisyys koskee erityisesti seuraavia kysymyksiä
- onko vuotanut putki liitoksineen asennettu putken asennusajankohtana voimassa olleiden rakentamismääräysten ja -ohjeiden mukaisesti
- ovatko rakentamismääräykset ja -ohjeet sekä hyvä rakentamistapa edellyttäneet, että lattiakaivollisen porraskomeron lattia on vedenpitävä
- ovatko vahingon korjauskustannukset nousseet sen vuoksi, ettei vahinkoalueen laajuus tullut kokonaisuudessaan ilmi yritys A Oy:n 6.4.2021 laatimasta vahinkoraportista.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kotivakuutusehtojen (voimassa 1.5.2019 alkaen) kohdan 21.1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, joka aiheutuu äkillisestä, ennalta arvaamattomasta tapahtumasta.

Kohdan 21.2.2 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka rakennukselle aiheutuu suunnittelu-, perustus-, raken­nus-, työ-, asennus- tai käyttövirheen vuoksi tai valmistus- tai aineviasta tai huollon ja kunnossapidon laiminlyönnistä

Kohdan 21.2.3 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka irtaimistolle tai itse rakennukselle aiheutuu kululumisesta, ruostumisesta, syöpymisestä, pilaantumisesta, sienettymisestä, la­hoamisesta, aineen väsymisestä tai vastaavasta vähitellen tapahtuvasta ilmiöstä, ellei tämä välittömästi johdu vakuutuksen voimassaoloaikana sat­tuneesta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta.

Suomen Rakentamismääräyskokoelma D1, Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot, Määräykset ja ohjeet 1976

Kohta 2 Vesilaitteisto

2.1 Yleiset määräykset.
[…]
Vesilaitteisto on sijoitettava kiinteistöön tarkoituksenmukaisesti ja sen tulee olla riittävän kestävä ja käyttövarma sekä muilta ominaisuuksiltaan sellai­nen, että sitä voidaan käyttää ilman tapaturman tai hygieenisten haittojen vaaraa.
[…]

2.5 Toimintahäiriöiden estäminen, 2.5.1 Sijoittaminen, 2.5.1.1 Määräykset.
Rakennukseen asennettava vesijohto on sijoitettava siten, että se voidaan ilman suurehkoja toimenpiteitä tai rakenteita särkemättä korjata tai vaih­taa. Johdon sijoittaminen muulla tavalla sallitaan ainoastaan edellyttäen, että johto tehdään putkista, jotka antavat hyvän varmuuden syöpymistä ja muuta vahinkoa vastaan, että johto tiiviydeltään ja kestävyydeltään vastaa saman mittaista, koko pituudeltaan yhtenäistä putkea sekä että johdolle suoritetaan painekoe niin hyvissä ajoin, että tarvittavat korjaukset voidaan tehdä ennen johdon peittämistä.

Johto on kiinnitettävä rakenteisiin siten, että siihen ei pääse syntymään va­hingollista tai häiritsevää painumaa ja siten, että lämpölaajeneminen ei ai­heuta haittaa. Milloin veden virtauksesta syntyvien voimien vuoksi on tar­peellista, on johto ankkuroitava.
[…]

2.5.2 Kestävyys, 2.5.2.1 Määräykset.
Vesilaitteiston vaihdettavissa oleva osa on tehtävä sellaisesta materiaalista ja sellaisin liitoksin, että saavutetaan riittävä kestävyys ja toimintavarmuus sopivan uusimisvälin puitteissa. […]

3 Jätevesilaitteisto

3.2 Haittojen estäminen jätevesiviemäröinnissä, 3.2.3 Viemäripisteen järjestely
[…]
Sellaisissa huonetiloissa, joissa on lattiakaivo, hyväksytään lattia viemäripis-teeksi edellyttäen, että huonetilan ja vesipisteen laatu sen sallivat ja lattia on vedenpitävä.

3.2.4 Lattiaviemäröinti
Lattiaviemäröinniksi hyväksytään esim. lattiakaivo tai seinäkaivo, joka liite­tään vesitiiviisti lattiapäällysteeseen. Lisäksi edellytetään, että huonetilan lattia on vedenpitävä. […]

Rakennusten vesijohdot ja viemärit, Suomen Kunnallisteknillisen Yhdistyksen julkaisu N:o 7, 1975

4.44 Vesijohtojen tukeminen
Vesijohdot tuetaan ja ripustetaan sopivien putkenkannattimien avulla sei­nään tai kattoon. Kannattimien välit on valittava siten, ettei putki eristettynäkään pääse sanottavasti taipumaan. Ripustuspisteet eivät myöskään saa olla niin etäällä toisistaan, että veden virtaus voi saattaa johdot heilahtelemaan. Putkien tuenta tulee tehdä siten, että putkiston lämpölaajeneminen voi myös tapahtua. Milloin syntyvien vastavoimien vuoksi on tarpeel­lista, on johdot ankkuroitava. […]

Asian arviointi

Vakuutuslautakunnan vakiintuneen käytännön mukaan muun muassa erilaiset putkivuodot ovat lähtökohtaisesti äkillisiä ja ennalta arvaamattomia, korvau­­­­­kseen oikeuttavia vahinkotapahtumia laajan kotivakuutuksen vakuutusehtojen perusteella. Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta ei kuitenkaan korvata vahinkoa, joka rakennukselle aiheutuu suunnit-telu-, perustus-, rakennus- tai asennusvirheen vuoksi.

A Oy:n laatimassa vahinkoraportissa todetaan, ettei liittimen rikkoutumisen vuoksi vuotanutta kylmävesiputkea ollut kannakoitu. Vahinkoraportissa olevien vahinkotilasta ja vuotaneesta putkesta otettujen valokuvien perusteella putkessa ei ole ollut kannakointia. Asiakas ei ole Vakuutuslautakunnalle toimittamassaan ratkaisupyynnössä tai lisäkirjelmissä kiistänyt putken olevan kannakoimaton, mutta hän on katsonut, että putki on asennettu putken asentamisajankohtana voimassa olleiden rakentamismääräysten ja hyvän rakentamistavan mukaisesti. A Oy:n laatiman vahinkoraportin mukaan rakennuksen käyttövesiputkisto on asennettu vuonna 1985. Yritys C:n lausunnosta ja asiakkaan Vakuutuslautakunnalle toimittamasta ratkaisusuosituspyynnöstä ilmenee, että A Oy:n vahinkoraportissa ilmoittama käyttövesiputkiston asennusvuosi on arvio ja että käyttövesiputkisto on joka tapauksessa asennettu 1980-luvulla.

Vakuutusyhtiö on vedonnut vastineessaan Suomen rakentamismääräyskokoelman osan D1 (1976) kohtaan 2.5.1.1, jonka mukaan johto on kiinnitettävä rakenteisiin siten, että lämpölaajeneminen ei aiheuta haittaa. Vakuutusyhtiö on lisäksi vedonnut Suomen Kunnallisteknillisen Yhdistyksen julkaisuun ”Rakennusten vesijohdot ja viemärit, 1975” kohtaan 4.44, jonka mukaan ”Vesijohdot tuetaan ja ripustetaan sopivien putkenkannattimien avulla sei­nään tai kattoon. Kannattimien välit on valittava siten, ettei putki eristettynäkään pääse sanottavasti taipumaan. Ripustuspisteet eivät myöskään saa olla niin etäällä toisistaan, että veden virtaus voi saattaa johdot heilahtelemaan. Putkien tuenta tulee tehdä siten, että putkiston lämpölaajeneminen voi myös tapahtua. Milloin syntyvien vastavoimien vuoksi on tarpeel­lista, on johdot ankkuroitava.”

A Oy:n laatimassa vahinkoraportissa todetaan kylmävesiputken messinkisen sulkuosan rikkoutuneen metallin väsymisen ja putken kannakoimattomuuden vuoksi. Lisäksi raportissa todetaan, että sulkua käännettäessä putki taipuu kokonaan, koska putki on asennettu lähelle seinää. Vakuutusyhtiön tilaamassa yritys C:n lausunnossa taas todetaan, että putkisto osineen on teknisen käyttöikänsä päässä ja että kaikki putkiston käyttö on rasittanut putkiston osia, koska putkistoa ei ole kannakoitu tai kiinnitetty rakenteisiin.

Asiakas ei ole esittänyt Vakuutuslautakunnalle teknistä selvitystä, jonka perusteella kylmävesiputki olisi asennettu 1980-luvulla voimassa olleiden rakentamismääräysten ja -ohjeiden sekä hyvän rakentamistavan mukaisesti. Lautakunta toteaa, että kylmävesiputki olisi tullut kiinnittää rakenteisiin siten, ettei putkistossa kulkevan veden virtaus rasita putkea ja putkiliitosta. Esitetyillä perusteilla lautakunta katsoo vakuutusyhtiön osoittaneen, että vesiputken kannakoimattomuus on rasittanut putken liitoskohtaa niin, että se on lopulta rikkoutunut ja aiheuttanut vuotovahingon rakennuksen rakenteille. Vakuutusyhtiöllä on ollut näin ollen oikeus evätä korvaus vakuutuksesta rakennus- ja asennusvirhettä koskevaan rajoitusehtoon vetoamalla.

Porraskomerossa, jossa vuotanut vesiputki on sijainnut, on lattiakaivo lämminvesivaraajan alla. Kyseisen tilan lattiassa on ollut irtoasennettu muovimatto, jonka alla on ollut lankkulattia. Vakuutusyhtiö on kertonut vastineessaan, ettei muovimatto ole ollut vedenpitävä liittymien ja putkien läpivientien kohdilta. Asiakas ei ole kiistänyt vakuutusyhtiön näkemystä. Asiassa on näin ollen riidatonta, ettei porraskomeron lattia ole ollut vedenpitävä.

Vakuutuslautakunnalle ei ole esitetty selvitystä siitä, milloin lattiakaivon ja lämminvesivaraajan asentaminen porraskomeroon on tehty. A Oy:n laatiman vahinkokartoitusraportin mukaan rakennukseen on asennettu käyttövesiputkisto arviolta vuonna 1985 ja tällöin myös rakennuksen alapohjaa on korjattu. Muun selvityksen puuttuessa lautakunta pitää todennäköisenä, että porraskomeron lattiakaivo ja lämminvesivaraaja on asennettu rakennukseen käyttövesiputkiston asentamisen ja alapohjan korjaamisen yhteydessä 1980-luvulla.

Käyttövesiputkiston asentamisajankohtana voimassa olleiden Suomen rakentamismääräyskokoelman osan D1 kohdissa 3.2 ja 3.2.4 on edellytetty, että lattiakaivollisen tilan lattia on vedenpitävä. Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että rakentamismääräykset ja -ohjeet sekä hyvä rakentamistapa ovat edellyttäneet 1980-luvulla tehdyn asennus- ja rakennustyön osalta, että huonetilassa, jossa varaaja sijaitsee ja jossa on lattiakaivo, on oltava lattian vedeneristys ylösnostoineen. Jos lattiarakenne olisi ollut määräysten mukaisesti vedenpitävä, lattialle vuotanut vesi ei olisi päässyt aiheuttamaan rakenteiden kastumista. Vahinko on myös tältä osin aiheutunut rajoitusehdon tarkoittamasta rakennusvirheestä.

Edellä mainituin perustein Vakuutuslautakunta katsoo, että vahinko on aiheutunut putken kannakoimattomuuden ja porraskomeron lattian puuttuvan vedeneristyksen vuoksi. Kyse on näin ollen rakennus- ja asennusvirheestä aiheutuneesta vahingosta, joka rajautuu vakuutusehtojen mukaan kotivakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle. Vakuutusyhtiön korvauspäätöstä on näin ollen pidettävä vakuutusehtojen mukaisena.

Asiakas on lisäksi katsonut, että vuotovahingon korjauskustannukset ovat nousseet korkeammiksi sen vuoksi, ettei asiakas saanut tietoonsa vahingon todellista laajuutta vakuutusyhtiön tilaaman A Oy:n laatiman vahinkoraportin perusteella. B Oy kartoitti vahingot uudelleen sen jälkeen, kun vahinkoalueen rakenteita oli avattu. B Oy:n laatiman vahinkoraportin mukaan kosteutta löytyi aiemmin todettujen vahinkojen lisäksi ainakin kylpyhuoneen ja saunan lattiarakenteista.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vuotovahingoissa vahingon laajuus voidaan monesti selvittää tarkemmin vasta silloin, kun vahinkoalueen rakenteita on avattu. Tämän vuoksi vahinkoraporteissa usein todetaan, että vahingon laajuus tulee tarkistaa siinä vaiheessa, kun rakenteita puretaan. Tässä asiassa kyseessä olevan huvilarakennuksen rakenteita ei ollut avattu silloin, kun A Oy teki kohteeseen vahinkokartoituksen. A Oy:n laatimassa vahinkoraportissa todetaan sivulla 4 kohdassa ”Suositeltavat toimenpiteet”, että vahingon laajuus varmistetaan purkutöiden edetessä. Lautakunnan käsityksen mukaan A Oy:n laatima vahinkoraportti on asianmukainen.

Asiakas on toimittanut vakuutusyhtiölle asiakirjan, jossa on valokuvia rakenteiden purku- ja korjausvaiheista selityksineen. Vakuutusyhtiö on toimittanut kyseisen asiakirjan edelleen Vakuutuslautakunnalle. Kyseisestä asiakirjasta ilmenee, että purkutöiden yhteydessä rakennuksen makuuhuoneesta on löytynyt tulpattu vanha vesijohto, joka oli vuotanut rakenteisiin. Lautakunnan tiedossa ei ole, kuka kyseisen asiakirjan on laatinut, ja onko asiakas vaatinut asiakirjassa mainitusta tulpatun vesijohdon aiheuttamasta vuotovahingosta korvausta kotivakuutuksestaan. Vakuutusyhtiö on kommentoinut vahingon korvattavuutta vastineessaan, mutta ei ole tältä osin antanut asiakkaalle erillistä korvauspäätöstä. Asiakkaan ratkaisusuosituspyynnöstä ei ilmene, että asiakas haluaisi saattaa myös tämän vahingon Vakuutuslautakunnan käsittelyyn. Tämän vuoksi lautakunta ei lausu asiasta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön epäävää korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena eikä suosita korvausta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin                                         
Sihteeri Pippola

Jäsenet

Kankkunen
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho