Haku

FINE-046447

Tulosta

Asianumero: FINE-046447 (2022)

Vakuutuslaji: Autovakuutus

Ratkaisu annettu: 20.06.2022

Lakipykälät: 30, 33, 34

Tasoristeys. Pakollista pysäyttämistä osoittava liikennemerkki. Väistämisvelvollisuus. Törkeä huolimattomuus. Korvauksen alentaminen.

Tapahtumatiedot

A:n kuljettama henkilöauto, jonka etumatkustajana oli hänen vaimonsa B, vaurioitui vartioimattomassa rautatien tasoristeyksessä tapahtuneessa yhteentörmäyksessä, kun henkilöauton ajosuunnasta oikealta tasoristeystä lähestynyt juna törmäsi ajoneuvon oikeaan kylkeen Henkilöauton omisti rahoitusyhtiö R Oy ja se oli B:n pysyvässä hallinnassa. B sai surmansa vahinkotapahtuman yhteydessä ja A sai vakavia vammoja.  

Vakuutusyhtiö maksoi korvauspäätöksellään 23.8.2021 R:lle 3.314,94 euron lunastuskorvauksen, joka vastasi osamaksukauppaan perustuvaa ajoneuvon loppuvelkaa rahoitusyhtiölle.

B:n kuolinpesälle 14.2.2022 annetussa korvauspäätöksessä vakuutusyhtiö totesi, että junan kuljettaja (C) on kertonut kuljettaneensa tavarajunaa 80 km/h nopeudella. Vahinkopaikalla ei ole puomeja, vaan muulle liikenteelle on tasoristeykseen tultaessa stop-merkit. C oli havainnut vasemmalla tulleen ajoneuvon ja hänestä ajoneuvo oli kääntynyt tasoristeyksen suuntaan junaradan vieressä vasemmalla kulkevalta tieltä. Tasoristeykseen tullessa ajoneuvo ei pysähtynyt stop-merkille, vaan jatkoi kulkua ja sitten yhtäkkiä jostakin syystä pysähtyi keskelle tasoristeystä. C teki hätäjarrutuksen, mutta se ei estänyt junan ja ajoneuvon törmäystä. Poliisin esitutkintapöytäkirjan mukaan A:n epäillään laiminlyöneen pysäyttää ajoneuvo liikennemerkin edellyttämällä tavalla ennen tasoristeykseen ajamista ja syyllistyneen tärkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Poliisi on tutkinut ajoneuvon navigaattoria ja siitä saadut tiedot tukevat C:n kertomusta A:n kuljettaman ajoneuvon kulusta.

Olosuhteista voidaan päätellä, että ajoneuvo oli ollut osamaksuostaja B:n suostumuksella A:n kuljetettavana, joten hänen menettelynsä aiheuttaa korvausasiassa samat seuraamukset kuin B:n oma vastaava menettely olisi aiheuttanut. Vakuutusyhtiö katsoo, että A on jättänyt noudattamatta stop-merkillä osoitettua pysäyttämisvelvollisuutta ja ajanut tieliikennelain 11 §:n vastaisesti junan eteen antamatta sille esteetöntä kulkua. Menettelyä on pidettävä ajoneuvon vaurioitumisriskin kannalta törkeän huolimattomana. Näin ollen korvausta alennetaan puolella (1/2). Koska korvausta on jo maksettu toisena vakuutettuna olleelle rahoitusyhtiölle enemmän kuin mihin osamaksuostajalla itsellään olisi ollut oikeus, enempää korvausta ei jää maksettavaksi.

Asiakkaan valitus

B:n kuolinpesä edustajanaan B:n poika D pyytää Vakuutuslautakunnan lausuntoa. Lausuntopyynnön mukaan korvauksen alentamiselle ei ole perusteita, minkä vuoksi korvaus tulisi maksaa täysimääräisenä.

Asiassa on riidatonta, että auto oli A:n kuljetettavana B:n suostumuksella. B ei sairauksiensa vuoksi ajanut itse autollaan pidempiä matkoja lainkaan, vaan kuljettajana toimi näiden osalta A. D:n mukaan A on kokenut kuljettaja, ja hänellä on ollut ajokortti vuodesta 1980. A:n ajohistoria on moitteeton ilman liikennerikkomuksia. A:lle ei ole sattunut mitään aiempia onnettomuuksia ennen kyseistä tasoristeysturmaa.

C on esitutkinnassa kertonut auton liikkuneen hiljaisella vauhdilla kohti rataa pysähtyen äkillisesti junaradalle. Juna on ollut tuolloin noin 40 m päästä törmäyspaikasta. Junan nopeus on ollut 80 km/h, mikä tarkoittaa, että juna liikkuu eteenpäin 22,22 metriä sekunnissa. C:llä on ollut vain pari sekuntia aikaa tehdä omia havaintojaan, ja samalla aloittaa myös hätäjarrutus. Hätäjarrutuksen jälkeen veturi on pysähtynyt puolen kilometrin päähän törmäyspaikasta. Perässään sillä on ollut 800 metriä tyhjiä tavaravaunuja.

D:n mukaan esitutkinnassa auton navigaattorista saadut tiedot auton liikkeestä ennen onnettomuutta tukevat C:n havaintoja siitä, että auton vauhti on ollut erittäin hiljainen. Auton käännyttyä ajosuunnassaan oikealle junaradalle johtavalle tielle nopeus on hiljentynyt entisestään. Lopussa näkyy 4 sekunnin pituinen aika, jolloin auto on käynyt pysähdyksissä ennen kuin se on taas lähtenyt liikkeelle ja törmäys on tapahtunut. Navigaattori on rikkoutunut törmäyksen seurauksena. D:n mielestä nämä seikat eivät tue C:n tekemää havaintoa siitä, että auto ei olisi lainkaan pysähtynyt stop-merkille.

Rautatien tasoristeyksessä stop-merkki velvoittaa pysäyttämään ajoneuvon ennen tasoristeyksen ylittämistä viimeistään stop-merkin kohdalle. Pysähtymisellä tarkoitetaan, että auton pyörät eivät pyöri. Onnettomuusautossa on ollut automaattivaihteisto. Automaattivaihteisella autolla ajettaessa pysäyttäminen tapahtuu painamalla jarrupoljin pohjaan D-vaihteen (drive) ollessa päällä. Kun jalka nostetaan jarrulta, auto lähtee saman tien liikkeelle, vaikka kaasua ei painettaisi ollenkaan. Vastaavasti manuaalivaihteisella autolla ajaessa kuljettaja painaa ensin kytkimen pohjaan, vaihtaa vaihteen pienemmälle ja jarruttaa. Pysähdyksen jälkeen jalka nostetaan kytkimeltä ja painetaan kaasua, että päästään taas liikkeelle. Manuaalivaihteisella autolla pysähtymiseen ja liikkeelle lähtemiseen kuluu siten huomattavasti enemmän aikaa kuin automaattivaihteisella autolla. D:n mielestä on mahdollista, että veturinkuljettaja on muodostanut parin sekunnin aikana tekemiensä havaintojen perusteella virheellisen johtopäätöksen siitä, että auto ei olisi lainkaan pysähtynyt stop-merkin kohdalla.

D:n mukaan puheena olevassa tasoristeyksessä näkyvyys junan tulosuntaan muuttuu radikaalisti stop-merkin ohittamisen jälkeen. D viittaa vahinkopaikalta ottamaansa valokuvaan. Onnettomuuden sattuessa aurinko paistoi myös kirkkaasti radan suuntaisesti, ja se haittasi omalta osaltaan näkyvyyttä. Huomatessaan junan lähenemisen A teki jarrutuksen, jonka seurauksena auto pysähtyi. Tämä osoittaa hänen yrittäneen estää onnettomuuden syntymisen, eikä A:n voida katsoa ajaneen junan alle tahallaan.

Lopuksi D toteaa, että vakuutuskäytännössä vakuutetun menettelyä on pidetty törkeän huolimattomana silloin, jos menettely on miltei tahallista, vahingonvaarasta piittaamatonta ja vakuutettu mieltää, että hänen toiminnastaan todennäköisesti aiheutuu vahinkoa. Vaikka A:n osallisuutta onnettomuuteen on tutkittu nimikkeellä törkeä liikenteen vaarantaminen ja törkeä kuolemantuottamus, häntä ei ole tuomittu kyseisistä teoista. Poliisi ei epäile A:ta tahallisesta teosta. Asia on tällä hetkellä syyteharkinnassa. A vammautui onnettomuudessa vakavasti (diffuusi aivovamma). Sairaalaan saavuttaessa A:n verenalkoholipitoisuus on tarkistettu ja se on todettu nollaksi. Onnettomuus ei siis ole tapahtunut ylinopeuteen tai alkoholin vaikutuksen alaisena ajamiseen verrattavan huolimattomuuden seurauksena, jolloin korvauksen alentaminen ilman muuta tulisi kyseeseen. D:n mielestä stop-merkin noudattamatta jättämisestä ei ole luotettavaa näyttöä, koska veturinkuljettajan kertomus poikkeaa navigaattorin tallentamista tiedoista. Onnettomuus tulisi katsoa vahingossa aiheutetuksi, eikä korvausta tulisi alentaa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää kuolinpesän vaatimukset. Ajoneuvon käypä arvo ennen vaurioitumista oli 5.500 euroa. Käypä arvo vaurioitumisen jälkeen oli 80 euroa, joka ajoneuvosta saatiin myytäessä. Vakuutuskirjan mukainen omavastuu puolestaan on 200 euroa. Näin ollen vakuutusyhtiön vastuu osamaksuostajaa (B:n kuolinpesä) kohtaan on rajoittunut 2.610,00 euroon. Koska korvausta maksettiin toisena vakuutettuna olleelle R Oy:lle loppuvelan maksamisen muodossa enemmän kuin mihin osamaksuostajalla itsellään olisi ollut oikeus, ei asiassa enää suoritettu korvausta B:n kuolinpesälle.

Poliisin esitutkintapöytäkirjasta ilmenee, että tasoristeyksessä on ollut tasoristeyksestä kertova liikennemerkki ja pakollista pysäyttämistä osoittava liikennemerkki B6 eli stop-merkki. A:n velvollisuutena on ollut paitsi pysäyttää ajoneuvo liikennemerkin kohdalle, myös noudattaa erityistä varovaisuutta ja tarkkailla, onko juna tulossa, sillä junalle on annettava esteetön kulku. Lisäksi tasoristeys on tullut ylittää viivyttelemättä. Ajoneuvoa kielletään erikseen pysäyttämästä kiskoille.

Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan ajoneuvon navigaattorista esitutkinnassa luetut tiedot tukevat C:n kertomusta siitä, että ajoneuvolla ajettiin tasoristeykseen pysähtymättä, minkä jälkeen ajoneuvo pysäytettiin tasoristeykseen. Toisin kuin lausuntopyynnössä on esitetty, C:llä on tasoristeyksen rakenne huomioiden ollut mahdollisuus tehdä havaintoja ajoneuvosta huomattavasti aiemmin kuin 40 metriä ja noin 2 sekuntia ennen törmäystä. C ei myöskään ole kertonut, että olisi tehnyt havaintoja vasta tuolta etäisyydeltä. Sen sijaan etäisyys on C:n mukaan ollut 40 metriä siinä vaiheessa, kun hän havaitsi ajoneuvon pysähtyneen raiteille.

Kuolinpesän väite siitä, että näkymä junan tulosuuntaan muuttuisi radikaalisti stop-merkin ohittamisen jälkeen, ei saa tukea esitutkintapöytäkirjan valokuvista, joiden mukaan liikennemerkin kohdalta on hyvä näkyvyys junan tulosuuntaan. Esitutkintapöytäkirjasta ilmenee, että stop-merkki on vain noin 5 metriä ennen raiteita.

Kuolinpesä on myös esittänyt, että junan lähestymisen huomattuaan A pysäytti ajoneuvon estääkseen onnettomuuden. Tieliikennelain mukaan ajoneuvon pysäyttäminen tasoristeykseen on nimenomaisesti kielletty ja muutoinkin tasoristeyksen ylittämisestä on säädetty, että tasoristeys on ylitettävä viivyttelemättä.  Jos kuljettaja on havainnut junan saapumisen, hänen on täytynyt olla tietoinen omasta sijainnistaan raiteilla. Tällöin jarrupolkimen painaminen tai ajoneuvon pysäyttäminen eivät vakuutusyhtiön mielestä näyttäydy toimina, jolla onnettomuutta olisi mahdollista pyrkiä estämään. Jos selvitystä olisi perusteltua tulkita siten, että kuljettaja olisi pysäyttänyt ajoneuvon liikennemerkin edellyttämällä tavalla ennen tasoristeykseen ajamista ja myös sen jälkeiset toimet olisivat olleet sellaisia, joilla on pyritty estämään onnettomuuden syntyminen, A ei vakuutusyhtiön arvion mukaan olisi esitutkinnassa epäiltynä törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja törkeästä kuolemantuottamuksesta, kuten nyt on tapahtunut.

Vakuutusyhtiö toteaa, että A:ta ei ole tuomittu vahinkotapahtumaan liittyen mistään rikoksesta, koska rikosprosessi on yhtiön käsityksen mukaan kesken. Yhtiö kuitenkin katsoo, että kyseessä oleva korvausasia on ratkaistava ja tosiseikastoksi asiaa ratkaistaessa otettava, että A sivuutti stop-merkin pysäyttämättä, laiminlöi noudattaa tieliikennelain 11 §:n edellyttämää erityistä varovaisuutta antaa junalle esteetön kulku, ja pysäytti ajoneuvon raiteille.

Samastamisen osalta vakuutusyhtiö viittaa yleisiin sopimusehtoihinsa ja vakuutussopimuslain määräyksiin. Samastamisella tarkoitetaan sitä, että kuljettajan menettely aiheuttaa samat seuraamukset kuin vakuutetun vastaava menettely.

Koska A:n menettelyä on pidettävä ajoneuvon vaurioitumisriskin kannalta törkeän huolimattomana, korvausta on perusteltua alentaa puolella.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, onko A:n menettelyä pidettävä törkeän huolimattomana ja niin moitittavana, että vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus alentaa B:n henkilöauton vaurioitumisen johdosta maksettavaa korvausta puolella.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 30 §:n (Vakuutustapahtuman aiheuttaminen vahinkovakuutuksessa) mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 33 §:n (Samastaminen vahinkovakuutuksessa) mukaan mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön:

1) joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta

Vakuutussopimuslain 34 §:n (Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa) mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Tieliikennelain (729/2018) 11 §:n (Esteetön kulku junalle ja raitiovaunulle sekä rautatien tasoristeyksen ylittäminen) mukaan tienkäyttäjän on annettava junalle ja muulle rautatiekiskoilla kulkevalle laitteelle esteetön kulku. Raitiovaunulle on annettava esteetön kulku, ellei tässä laissa toisin säädetä.

Rautatien tai raitiotien tasoristeystä lähestyvän tienkäyttäjän on noudatettava erityistä varovaisuutta ja mahdollisista suojalaitteista huolimatta tarkkailtava, onko juna tai muu rautatiekiskoilla kulkeva laite taikka raitiovaunu tulossa. Ajoneuvon nopeuden on oltava sellainen, että ajoneuvon voi tarvittaessa pysäyttää ennen rataa.

Tienkäyttäjä ei saa lähteä ylittämään tasoristeystä, jos juna tai muu rautatiekiskoilla kulkeva laite taikka raitiovaunu lähestyy tai ylittää tasoristeystä taikka valo-opaste velvoittaa pysähtymään, erityinen ääniopaste kuuluu taikka puomi on alhaalla tai liikkuu. Tällöin on pysähdyttävä turvalliselle etäisyydelle radasta. Tasoristeys on ylitettävä viivyttelemättä.

Tieliikennelain 37 §:n (Pysäyttämistä ja pysäköimistä koskevat kiellot) 2 momentin 3) kohdan mukaan ajoneuvoa ei saa pysäyttää eikä pysäköidä niin lähellä rautatien tai raitiovaunun kiskoja, että siitä on haittaa kiskoliikenteelle.

Tieliikennelain liitteen 3.2 (Etuajo-oikeus- ja väistämismerkit) kohdan B6 (Pakollinen pysäyttäminen) mukaan merkillä osoitetaan, että ajoneuvo ja raitiovaunu on pysäytettävä pysäytysviivan kohdalle. Missä pysäytysviivaa ei ole, ajoneuvo ja raitiovaunu on pysäytettävä sellaiseen kohtaan, josta on hyvä näkemä risteävään suuntaan. Muuten merkistä on voimassa, mitä merkistä B5 säädetään.

Tasoristeyksessä merkillä osoitetaan, että ajoneuvo on ennen tasoristeyksen ylittämistä pysäytettävä merkin kohdalle.

Autovakuutusehtojen (voimassa 1.1.2019 alkaen) kohdan 3.1 (Kolarointivakuutus, Törmäysvakuutus) mukaan kolarointivakuutuksesta korvataan esinevahinko, joka on välittömästi aiheutunut vakuutuksen kohteelle
1. tieltä suistumisesta tai kaatumisesta
2. iskusta, törmäyksestä, putoamisesta tai muusta sen kaltaisesta vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä. […]

Yleisten sopimusehtojen kohdissa 7.1 (Vakuutustapahtuman aiheuttaminen, Vahinkovakuutus) ja 8 (Samastaminen vahinkovakuutuksessa) olevat määräykset vastaavat sisällöltään vakuutussopimuslain 30, 33 ja 34 §:issä säädettyä.

Asian arviointi

Asiassa on riidatonta, että henkilöauton käypä arvo on 5.500 euroa. Riidatonta ja olosuhteiden perusteella ilmeistä on myös, että A kuljetti henkilöautoa vakuutettu B:n luvalla, minkä johdosta vakuutussopimuslain 33 §:n mukaisen samastamisen edellytykset täyttyvät ja A:n menettelyllä on korvauksen alentamisen kannalta vakuutettu B:n menettelyä vastaava merkitys. Väitteitä vahingon tahallisesta aiheuttamisesta ei ole esitetty. Tämän johdosta arvioitavana on, voidaanko A:n katsoa aiheuttaneen vahinkotapahtuman törkeällä huolimattomuudellaan.

Esitutkintapöytäkirjan mukaan A on vahinkotapahtumaan liittyen epäiltynä törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja törkeästä kuolemantuottamuksesta. Osapuolet ovat tuoneet esille, että rikosasian syyteharkinta on vielä kesken. Kuolinpesä on vedonnut siihen, että A:ta ei ole syytetty tai tuomittu niistä teoista, joita vakuutusyhtiö käyttää perusteluna törkeään huolimattomuuteen vedotessaan. Vakuutusyhtiö on puolestaan katsonut, että asia tulee ratkaista esitutkinnassa kertyneiden tietojen perusteella.

Vakuutuslautakunta ratkaisee käsiteltävänään olevat riita-asiat osapuolten esittämän kirjallisen selvityksen perusteella. Vaikka ajoneuvon kuljettajaa ei ole syytetty tai häntä tuomittu rangaistukseen törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta tai törkeästä kuolemantuottamuksesta, tästä ei suoraan voida päätellä, että kyse ei olisi vakuutussopimuslain ja vakuutusehtojen perusteella törkeäksi huolimattomuudesta katsottavasta menettelystä. Toisaalta myöskään esitutkinnassa epäiltyjä rikoksia koskevat rikosnimikkeet eivät sellaisenaan osoita A:n menettelyä vakuutussopimuslaissa tarkoitetulla tavalla törkeän huolimattomaksi, eikä niillä ole sitovaa vaikutusta vakuutussopimukseen perustuvaa korvausvelvollisuutta arvioitaessa. Kysymystä siitä, onko vahinko aiheutettu törkeällä huolimattomudella, on arvioitava kulloinkin esitetyn näytön pohjalta vakuutussopimuslain säännösten perusteella. Tässä tapauksessa näyttönä tapahtumista on esitetty esitutkintapöytäkirja ja kuolinpesän valitukseen liitetty, vahinkopaikalta junan tulosuuntaan otettu valokuva.

Korvauksen alentamista tai epäämistä koskevassa harkinnassa on otettava huomioon, mikä merkitys vakuutetun toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahinkotapahtuman aiheutumiseen. Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993) mukaan lain 30 §:ssä tarkoitettu törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta. Jos vakuutettu esimerkiksi tietoisesti laiminlyö normaalit varotoimet ja saa aikaan tilanteen, jossa vahingonvaara on suuri, voidaan huolimattomuutta pitää törkeänä. Vakuutusyhtiöllä on näyttötaakka väittämästään korvauksen alentamisperusteesta.

A on esitutkinnassa kertonut, että hän ei onnettomuudessa saamiensa vammojen vuoksi muista vahingon sattumispäivästä mitään. A:n kertomuksen mukaan kyseinen tasoristeys on hänelle tuttu ja hänelle on selvää, että mahdollisista liikennemerkeistä riippumatta ennen junarataa tulee pysähtyä. A on kuulustelussa kuvannut terveydentilaansa, jossa ei ennen vahinkotapahtumaa ole ollut ajokykyyn vaikuttavia rajoitteita. A pitää todennäköisimpänä onnettomuuden syynä sitä, että ei ole nähnyt lähestyvää junaa, koska autotien ja junaradan välissä on ollut näköesteenä pusikko tai puska. A:n mukaan ne ihmiset, jotka ovat käyneet onnettomuuspaikalla ovat kertoneet A:lle, että tasoristeyksessä on tiheää pusikkoa näköesteenä.

C on esitutkinnassa kertonut, että hän kuljetti tyhjää noin 800 metrin mittaista tavarajunaa 80 km/h nopeudella. Onnettomuus sattui tasoristeyksessä, jossa ei ole puomeja. C on kertonut seuraavaa: ”…sen verran ehdin nähdä, että tasoristeykseen tuli auto vasemmalta ja mielestäni se kääntyi risteykseen junaradan vieressä kulkusuunnassani vasemmalla kulkevalta tieltä. Nähdäkseni auto tuli risteykseen samasta kulkusuunnasta kuin kuljettamani juna. Eli tulin junalla risteykseen kääntyneen auton takaa. Mielestäni auton nopeus oli aika hiljainen, kun se ajoi risteykseen eikä se pysähtynyt STOP-merkille, vaan jatkoi ajamista ja sitten se yhtäkkiä jostakin syystä pysähtyi keskelle risteystä eli raiteiden kohdalle. Olin tuolla hetkellä ehkä noin 40 metrin tai reilun sen päässä tuosta autosta. Tein hätäjarrutuksen ja samalla näin, että auto jäi suoraan veturin alle. Ehdin nähdä, että autossa oli ihmiset etupenkeillä. Veturin keula osui siis auton [oikeaan] kylkeen. Ehdin nähdä, että autossa vänkärin paikalla istunut henkilö kääntyi katsomaan junaan eli minuun päin samalla kun auto teki pysähdyn ja muistan hänen säikähtäneen ilmeensä junan tulosta ja samalla törmäys tapahtui. Mikäli auto olisi jatkanut pysähtymättä samalla nopeudella risteyksen yli tai hieman lisännyt, niin se olisi mahdollisesti ehtinyt juuri ja juuri junan alta pois. Eli se olisi saattanut jäädä vain erittäin läheltä piti -tilanteeksi. Mutta nyt, kun auto jostain syystä teki pysähdyksen keskelle risteystä, niin sillä ei ollut sen pysähdyksen jälkeen enää mahdollisuutta ehtiä alta pois. Sen verran nopea tilanne se oli, että jos auton kuski junan havaitessaan teki esim. paniikissa jarrutuksen ja auto sen vuoksi pysähtyi ja vaikka sammui, niin sen jälkeen törmäystä oli enää vaikea välttää mitenkään. Mutta kuten sanoin, että mikäli kuski oli painanut kaasua tai jatkanut samalla vauhdilla risteyksen yli, niin se olisi ehkä voinut ehtiä junan alta pois.”

Esitutkintapöytäkirjan valokuvista ilmenee, että A:n ajosuunnassa on tasoristeykseen tultaessa ollut pakollista pysähtymistä osoittava liikennemerkki (B6) ja yksiraiteisesta tasoristeyksestä varoittava liikennemerkki (A29.1). A on ollut puheena olevassa tilanteessa velvollinen ennen tasoristeyksen ylittämistä pysäyttämään kuljettamansa ajoneuvon liikennemerkin kohdalle. Lisäksi A:n on tullut tasoristeystä lähestyessään noudattaa erityistä varovaisuutta ja tarkkailla, onko juna tai muu rautatiekiskoilla kulkeva laite tulossa. A:n on lisäksi tullut sovittaa ajoneuvonsa nopeus sellaiseksi, että sen voi tarvittaessa pysäyttää ennen rataa.   

Yllä kuvatulta liikennemerkkitolpalta on esitutkinnan tietojen mukaan ollut noin 10 metrin matka junaradalle. Esitutkintapöytäkirjaan ei sisälly lainkaan valokuvia, jotka olisi otettu tasoristeykseen johtavalta tieltä tai junaradan välittömästä läheisyydestä junan tulosuuntaan. Kuolinpesän valitukseen on liitetty yksi valokuva, joka valituksen mukaan on otettu liikennemerkin jälkeen junan tulosuuntaan. Tässä valokuvassa ei ole nähtävissä näkyvyyttä A:n ajosuunnasta junan tulosuuntaan haittaavia puita tai muuta aluskasvillisuutta. Sen sijaan kuvassa junaradan oikealla puolella olevat sähkötolpat aiheuttavat jossakin määrin näkemäestettä junan tulosuuntaan. Esitutkintapöytäkirjassa on myös junan tulosuuntaan otettu viistosuuntainen ilmakuva, josta on nähtävissä valituksen liitteenä toimitetusta kuvastakin nähtävissä oleva ensimmäinen sähkötolppa. Esitutkintapöytäkirjaan sisältyy lisäksi suoraan tapahtumapaikan yläpuolelta otettuja ilmakuvia tasoristeyksestä.

Vakuutuslautakunta toteaa, että tilanteessa, jossa vakuutettu on laiminlyönyt väistämisvelvollisuutensa risteyksessä, korvauksen alentaminen törkeän huolimattomuuden perusteella edellyttää sitä, että vakuutettu on esimerkiksi vakavaa moitittavuutta ilmentävällä tavalla laiminlyönyt liikenneolosuhteiden edellyttämän muun liikenteen havainnoinnin, tai lähestyvän ajoneuvon havaitsemisesta huolimatta lähtenyt kuljettamaan ajoneuvoaan risteykseen siten, että menettelystä on aiheutunut suuri vahingonvaara. Myös pakollista pysähtymistä osoittavan liikennemerkin edellyttämän pysähtymisvelvollisuuden laiminlyönnin voidaan yhdessä väistämisvelvollisuuden laiminlyönnin kanssa katsoa ilmentävän törkeää huolimattomuutta.

Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan C:n esitutkintakertomus viittaa kokonaisuutena siihen, että hän on tehnyt havainnon A:n kuljettamasta henkilöautosta vain vähän aikaa ennen vaaratilanteen syntymistä. C:n kertomuksen perusteella henkilöauto on edennyt pysähtymättä liikennemerkin ohi risteykseen ja pysähtynyt raiteille tilanteessa, jossa juna on ollut jo verraten lähellä tasoristeystä. Lautakunta pitää C:n kertomusta tapahtumista johdonmukaisena ja uskottavana. Esitutkintapöytäkirjaan on liitetty navigaattorin piirtokartta, joka kuvaa henkilöauton sijaintia tasoristeykseen johtavalla tiellä eri aikoina. Navigaattorin tiedot eivät ole ristiriidassa C:n kertomuksen kanssa, eivätkä ne lautakunnan mielestä viittaa kuolinpesän valituksessa esitetyllä tavalla siihen, että henkilöauto olisi pysähtynyt pakollista pysähtymistä osoittavan liikennemerkin kohdalla ennen tasoristeykseen ajamista, ja vasta tämän jälkeen jatkanut matkaa junaradan suuntaan.

Vakuutuslautakunta pitää asiassa näytettynä, että A ei ole pysäyttänyt kuljettamaansa henkilöautoa ennen tasoristeystä liikennemerkin kohdalla tieliikennelaissa liikennemerkin B6 osalta olevan määräyksen mukaisesti. Selvää on, että A on tasoristeykseen junan lähestymisestä huolimatta ajamalla laiminlyönyt myös tieliikennelain 11 §:ään perustuvan väistämisvelvollisuutensa tasoristeystä lähestyneeseen junaan nähden. C:n kertomus A:n kuljettaman henkilöauton etenemisestä hitaalla ajonopeudella tasoristeykseen viittaa siihen, että A ei ole lainkaan havainnut tasoristeystä oikealta lähestynyttä junaa. Esitetyn näytön perusteella lautakunta pitää ajoneuvon junaradalle pysäyttämisen todennäköisimpänä syytä sitä, että A on havainnut lähestyvän junan vasta kuljettamansa ajoneuvon edettyä raiteille, ja on äkillisesti syntyneessä vaaratilanteessa pyrkinyt reaktionomaisesti estämään yhteentörmäyksen jarrua painamalla, mikä on kuitenkin henkilöauton edettyä jo junaradalle johtanut yhteentörmäyksen sattumiseen. 

Valitukseen liitetystä valokuvasta ilmenevät sähkötolpat ovat jossakin määrin voineet haitata A:n näkyvyyttä junan tulosuuntaan risteykseen ajettaessa. Tästä huolimatta lautakunta pitää valokuvien perusteella näytettynä, että tasoristeystä lähestyvä juna olisi ollut riittävää huolellisuutta noudattamalla A:n havaittavissa, jos auto olisi pysäytetty liikennemerkin kohdalla. Lisäksi juna olisi junan tulosuuntaa riittävästi havainnoimalla ollut vielä liikennemerkin jälkeisen 10 metrin matkan aikana A:n havaittavissa. Kyse ei tämän perusteella ole ollut vain hetkellisestä laiminlyönnistä. Yhteentörmäyksestä junan kanssa aiheutuva omaisuusvahinkojen riski on erittäin suuri. Lautakunta pitää näissä olosuhteissa henkilöauton stop-merkin kohdalla pysähtymättä tasoristeykseen kuljettamista törkeän huolimattomana menettelynä. Toisaalta A on selvitysten mukaan lähestynyt tasoristeystä hyvin alhaisella nopeudella. Edellä selostetulla tavalla sähkötolpat ja valituksessa mainittu auringonpaiste ovat voineet haitata A:n näkyvyyttä junan tulosuuntaan, eikä A:n menettelyä muutoinkaan voida pitää piittaamattomana. Vakuutuslautakunta pitää näissä olosuhteissa korvauksen alentamista puolella liian ankarana seuraamuksena, ja katsoo, että vakuutusyhtiöllä on korvauksen puolella alentamisen sijaan tässä tapauksessa oikeus alentaa korvausta yhdellä kolmasosalla (1/3).

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö alentaa korvausta 1/3:lla, ja laskee B:n kuolinpesälle maksettavan lisäkorvauksen tämän mukaisesti.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin                                         
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Akselinmäki
Kankkunen
Vaitomaa
Vyyryläinen