Tapahtumatiedot

Vahinkoilmoituksen 5.2.2021 mukaan A:n pojan J:n kuljettama ajoneuvo ei päässyt ohitustilanteessa palaamaan omalle kaistalleen, jonka seurauksena ajoneuvo törmäsi ajoneuvoyhdistelmään. J menehtyi törmäyksessä. Onnettomuushetkellä oli hämärää ja tien pinta oli luminen ja jäinen. Ajoneuvo oli rahoitusyhtiön omistama ja A:n pysyvässä hallinnassa.

Vakuutusyhtiö korvasi ajoneuvon omistavalle rahoitusyhtiölle vahinkohetkellä erääntymättömänä olleen saatavan 14 098,57 euroa vakuutuksen omavastuuosuudella vähennettynä, mutta epäsi korvauksen omistaja A:n osalta katsoen, että vahinkotapahtuma oli aiheutettu törkeällä huolimattomuudella. Ajoneuvo oli ollut luvallisesti J:n käytössä, joten J samastettiin vahinkotapahtumaa arvioitaessa A:han.

Vakuutusyhtiö viittasi korvauspäätöksensä perusteluissa poliisin tutkintailmoitukseen, jonka mukaan J:n kuljettaman ajoneuvon kulku oli ollut riskialtista ja holtitonta jo ennen onnettomuutta. Ohitus oli tapahtunut ohituskieltoalueella ja törmäys sattunut keskiviivan kohdalla. J:n auton kyydissä ollut matkustaja oli kertonut sanoneensa kuljettajalle ennen onnettomuutta, ettei tämä lähtisi ohittamaan. Auton molemmat matkustajat olivat kertoneet, ettei auto päässyt palaamaan omalle kaistalleen tiellä olleen sohjon vuoksi. J:tä epäiltiin törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Ottaen huomioon lisäksi huonon ajokelin, J oli yhtiön mukaan aiheuttanut vahinkotapahtuman törkeällä huolimattomuudella jättäen noudattamatta erityistä varovaisuutta.

Asiakkaan valitus

A kertoo kyseessä olleen ohitustilanteen, jossa J:n kuljettama ajoneuvo ei päässyt huonon kelin vuoksi palaamaan omalle kaistalleen ja sen seurauksena ajoneuvo törmäsi vastaan tulleeseen yhdistelmäajoneuvoon. Poliisin tutkintailmoituksen mukaan kyseessä on ollut henkilöauton ja ajoneuvoyhdistelmän välinen nokkakolari. Henkilöauton kuljettaja J menehtyi onnettomuudessa. Ajoneuvoyhdistelmän kuljettaja on kertonut poliisille havainneensa, että vastaantuleva ajoneuvo on ollut tekemässä ohitusta ja tästä syystä ajoneuvoyhdistelmän kuljettaja on alkanut hiljentää vauhtiaan. Yhdistelmän kuljettaja oli A:n mukaan ihmetellyt, miksi vastaantuleva auto ei palaa kaistalleen ja oli tästä syystä alkanut väistämään pientareelle. Tästä huolimatta ajoneuvoyhdistelmä ja vastaan tullut J:n kuljettama ajoneuvo törmäsivät ja ajoneuvoyhdistelmä suistui kyljelleen ojaan. A toteaa, että hänen tai hänen poikansa J:n ei ole näytetty aiheuttaneen onnettomuutta tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta. A:n mukaan onnettomuus on aiheutunut huonon ajokelin ja sohjoisen tienpinnan takia.

A:n mukaan asiassa ei ole näytetty, missä vaiheessa J:n kuljettama ajoneuvo on ajautunut vastaantulevien kaistalle ja mistä syystä. J ei ole siirtynyt ohituskieltoalueella vastaantulevien ajoneuvojen kaistalle, vaan ennen ohituskieltoalueen alkamista, eikä yrityksistään huolimatta ole päässyt palaamaan omalle kaistalleen, vaan on törmännyt vastaantulevaan hakerekkaan. A vaatii vakuutusyhtiötä korvaamaan korvatun rahoitusosuuden ulkopuolelle jäävän 6 000 euron korvauksen.

A on toimittanut 18.3.2022 päivätyn lisäkirjelmän liitteenä liikennevakuutuksen korvauspäätöksen, jossa korvausta ei ole evätty, vaan sitä on alennettu 1/3. Näin ollen korvauksen epääminen kokonaan on A:ta kohtaan kohtuutonta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa vastineessaan korvauspäätöksessä esittämänsä perustelut. Vakuutussopimuslain ja ehtojen mukaan korvausta voidaan alentaa tai se voidaan evätä, mikäli vakuutettu tai häneen samastettava henkilö on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella.

Vakuutusyhtiö katsoo, että vaikka ajokeli on ollut onnettomuushetkellä huono, se ei vähennä ajoneuvon kuljettajan vastuuta kuljettaa ajoneuvoa turvallisesti, vaan päinvastoin asettaa korostuneen huolellisuusvelvoitteen. Huonoon ajokeliin ja tien huonoon kuntoon tulee varautua ennakolta sovittamalla ajonopeus ja -tyyli vallitsevien olosuhteiden mukaiseksi. Ohittamistilanteessa kuljettajan tulee arvioida ohittamisen turvallisuus tilanne- ja olosuhdekohtaisesti, vaikka ohittamista ei kiellettäisi ohituskieltoalueena. Nopeuden rajoittaminen ja harkittu, turvallinen ohittaminen ovat jokaisen kuljettajan velvoitteita oman ja muiden turvallisuuden varmistamiseksi ja onnettomuuksien ehkäisemiseksi.

Vakuutusyhtiö viittaa poliisin tutkintailmoitukseen kirjattuihin todistajien kertomuksiin, joiden mukaan J:n ajaminen oli jo ennen onnettomuuteen johtanutta ohitusta ollut riskialtista ja holtitonta ja J oli tehnyt useita ohituksia huonosta ajokelistä huolimatta. Kyydissä oleva matkustaja B oli pyytänyt J:tä olemaan lähtemättä onnettomuuteen johtaneeseen ohitukseen, koska oli nähnyt vastaantulevan ajoneuvon valot jo ennen riskialttiiseen ohitukseen lähtemistä. Yhtiön näkemyksen mukaan myös J oli suurella todennäköisyydellä nähnyt vastaantulevan ajoneuvon lähestymisen pitkän ohituksen alusta lähtien, mutta valinnut silti lähteä ohittamaan edessä olevaa ajoneuvoa. Yhtiön mukaan J:n oli täytynyt ymmärtää tekojensa mahdolliset vakavat seuraukset. J otti tietoisen riskin lähteä ohitukseen ja tietoisesti laiminlöi normaalit varotoimet saaden aikaan tilanteen, jossa syntynyt vahingonvaara on ollut huomattava.

Vakuutusyhtiö toteaa, että todisteluista jää epäselväksi, kuinka pitkän matkan ajan J yritti palata takaisin omalle kaistalleen rekan tieltä, mutta J ei todisteluiden mukaan ole yrittänyt hiljentää omaa vauhtiaan estääkseen törmäyksen, sillä todistajan mukaan auton jarruvalot vain välähtivät ennen törmäystä. Todistajan mukaan J:lla olisi ollut mahdollisuutena jarruttaa, ajaa rekkaa keulaan tai kiilata sillä hetkellä vieressä ajavaa ajoneuvoa ojaan. Ohituksen oltua pitkä, yhtiö katsoo, että ajotyyli on ollut ohituksen jatkuessakin onnettomuusaltista.

Onnettomuuteen johtaneen ohituksen alkaessa olosuhteet ovat olleet sään, tien kunnon ja havaittavissa olevan vastaantulevan yhdistelmäajoneuvon vuoksi sellaiset, että ohitukseen ei olisi pitänyt lähteä lainkaan. Tiellä on ollut havaittavissa paljon sohjoa, ja räntäsade sekä pimeys ovat huonontaneet näkyvyyttä. Kertoman mukaan suoranaisia näköesteitä ei kuitenkaan ole ollut.

Olosuhteista johtuen kuljettajan olisi pitänyt noudattaa erityistä varovaisuutta ja harkintaa, sekä kuulla myös matkustajan toivetta olla lähtemättä ohitukseen. Kuljettaja on ohituksen johdosta vaarantanut oman henkensä lisäksi myös muiden hengen ja terveyden. Onnettomuutta tai sellaisen riskiä olisi syntynyt, jos ohitusta ei olisi tehty. J on lähtenyt huonolla ajokelillä sellaiseen ohitukseen sellaisessa liikennetilanteessa ja sellaisissa olosuhteissa, jossa ohituksen tekeminen turvallisesti on katsottava olleen haastavaa myös kokeneelle, varovaiselle kuljettajalle.

Vakuutusyhtiö toteaa, että liikennevakuutuksesta maksettava korvaus on perustellusti erilainen. Kyseinen 1/3 vähennys on tehty henkilövahingosta maksettavasta korvauksesta ja liikennevakuutuslain perusteella.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, voidaanko A:han samastettavan henkilön katsoa menetelleen vahinkotapahtuman sattuessa ajoneuvoa kuljettaessaan niin moitittavasti, että korvauksen epäämistä törkeän huolimattomuuden perusteella voidaan pitää perusteltuna.

Sovellettavat vakuutusehdot ja lainkohdat

Sopimusehdot

Kaskovakuutusehtojen (voimassa 1.1.2020 alkaen) kohdan 3 (Vakuutusturvat) alakohdan 3.1 (Törmäysturva) mukaan törmäysturvasta korvataan äkillisen, ennalta arvaamattoman, ulkoisen tapahtuman aiheuttama välitön esinevahinko, jonka syynä on törmäys, tieltä suistuminen, kaatuminen tai muu vastaava ulkoinen tapahtuma. […]

Ehtokohdan 6.4.2 (Henkilön menettelyn vaikutus korvausta vähentävänä) mukaan vakuutusyhtiö voi alentaa korvausta tai evätä sen kokonaan siltä vakuutetulta tai häneen samastettavalta henkilöltä, joka on
- aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella
[…]

Sovellettavat lainkohdat

Vakuutussopimuslain 30.2 §:n (Vakuutustapahtuman aiheuttaminen vahinkovakuutuksessa) mukaan, jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.
[…]

Lain 33 §:n (Samastaminen vahinkovakuutuksessa) mukaan, mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön:

1. joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta;
2. joka omistaa vakuutetun omaisuuden yhdessä vakuutetun kanssa ja käyttää sitä yhdessä hänen kanssaan; tai
3. joka asuu vakuutetun kanssa yhteisessä taloudessa ja käyttää vakuutettua omaisuutta yhdessä hänen kanssaan.

Mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on suojeluohjeiden noudattamisesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön, jonka tehtävänä vakuutuksenottajaan olevan työ- tai virkasuhteen perusteella on huolehtia suojeluohjeiden noudattamisesta.

Lain 34 §:n (Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa) harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.
[…]

Tieliikennelain 32 §:n (Ohituskiellot) mukaan ajoneuvolla ei saa ohittaa suojatien kohdalla vastaantulevan liikenteen puolta käyttäen eikä risteyksessä tai tasoristeyksessä taikka välittömästi niitä ennen. Ohituskielto ei kuitenkaan koske taajaman ulkopuolella muuta kuin liikennemerkistä ennakolta ilmenevää risteystä.

Vastaantulevan liikenteen puolta käyttäen ei myöskään saa ohittaa, jos:

1) näkyvyys on mäen tai kaarteen vuoksi tai muusta syystä turvalliseen ohitukseen riittämätön;

2) ohitukseen käytettävä ajokaista ei ole riittävän pitkälti vapaa ja esteetön turvalliseen ohitukseen;

3) ohittaja ei voi palata takaisin kaistalleen ohituksen jälkeen turvallisuutta vaarantamatta tai muuta liikennettä oleellisesti haittaamatta;

4) edellä ajava osoittaa suuntamerkillä aikovansa ohittaa;

5) takaa tuleva on aloittanut ohituksen.

Liikennevakuutuslain 47 §:n (Vahinkotapahtuman aiheuttaminen ja siihen myötävaikuttaminen) mukaan, jos joku on tahallisesti aiheuttanut itselleen henkilövahingon, korvausta suoritetaan ainoastaan siltä osin kuin muut olosuhteet ovat vaikuttaneet vahingon syntymiseen. Jos joku on törkeällä huolimattomuudella myötävaikuttanut kärsimänsä henkilövahingon syntymiseen, korvausta voidaan alentaa tai evätä se sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Asian arviointi

Asiassa on riidatonta, että J käytti ajoneuvoa omistajan luvalla eli asiassa täyttyvät vakuutussopimuslain 33 §:n mukaisen samastamisen edellytykset. Asiassa on näin ollen kyse sen arvioimisesta, onko J aiheuttanut vahingon törkeällä huolimattomuudella ja onko J:n toiminta ollut niin moitittavaa, että vakuutusyhtiöllä on oikeus vakuutussopimuslain 34 §:n ja vakuutusehtojen perusteella evätä korvaus kokonaisuudessaan.

Korvauksen alentamista tai epäämistä koskevassa harkinnassa on otettava huomioon, mikä merkitys vakuutetun toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahinkotapahtuman aiheutumiseen. Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993) mukaan lain 30 §:ssä tarkoitettu törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta. Jos vakuutettu esimerkiksi tietoisesti laiminlyö normaalit varotoimet ja saa aikaan tilanteen, jossa vahingonvaara on suuri, voidaan huolimattomuutta pitää törkeänä. Vakuutusyhtiöllä on näyttötaakka väittämästään korvauksen alentamis- tai epäämisperusteesta.

Vakuutuslautakunta ei ole sidottu tapauksen rikosoikeudelliseen arviointiin. Tämän vuoksi vakuutuskorvauksen alentamista arvioitaessa ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä, mistä rikosnimikkeestä vakuutettua on esitutkinnan aikana epäilty. Vakuutetun menettelyn moitittavuuden astetta arvioidaan vakuutus- ja vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaisesti, jolloin arvioinnissa merkityksellistä on, onko vakuutetun menettelyn osoitettu kaiken asiassa esitetyn näytön perusteella olleen vakuutussopimuslaissa tarkoitetulla tavalla törkeän huolimatonta. Siltä osin kuin A on vedonnut liikennevakuutuksesta maksetun korvauksen alentamiseen 1/3 määrällä Vakuutuslautakunta lisäksi huomauttaa, että liikennevakuutuksen korvauskäytännössä on tyypillisesti sovellettu henkilövahinkojen osalta alhaisempia korvauksen alentamismääriä verrattuna kaskovakuutuksen vakiintuneeseen korvauskäytäntöön.

Vahinkotapahtuma on sattunut, kun A:n pojan J:n kuljettama ajoneuvo törmäsi ohitustilanteessa yhdistelmäajoneuvoon. Onnettomuushetkellä oli pimeää ja tien pinta oli sohjoinen. Vakuutusyhtiö on vedonnut asiassa siihen, että ohitus on tapahtunut ohituskieltoalueella ja ajoneuvon kulku on ollut riskialtista ja holtitonta jo ennen onnettomuutta. Tiellä on ollut sohjoa ja J:tä on pyydetty olemaan tekemättä onnettomuuteen johtanutta ohitusta matkustajien nähtyä vastaantulevan rekan ajovalot. Huono ajokeli huomioiden J:n olisi tullut noudattaa erityistä varovaisuutta.

Lautakunnalle toimitetun poliisin tutkintailmoituksen mukaan onnettomuus oli tapahtunut ohituskieltoalueella. Nopeusrajoitus alueella oli 80 km/h. Tutkintailmoituksesta ei käy ilmi, onko ohitukseen lähdetty ennen ohituskieltoalueen alkamista tai onko J ajanut ylinopeutta.

Todistaja V:n mukaan J:n kuljettama ajoneuvo oli ajanut riskillä ennen onnettomuutta. Viimeisen ohituksen alkaessa rekkaa ei ollut näkyvissä, mutta se oli tullut lähes heti ohituksen alettua näkyviin. Ajoneuvoyhdistelmän kuljettaja T kertoi olleensa pienen mäentöyrään päällä, kun hän havaitsi vastaantulevan auton ohitustilanteessa. T alkoi hiljentämään vauhtiaan ja väistämään pientareelle. Paikkatutkinnan mukaan T oli aloittanut väistämään pientareelle noin 100 metriä ennen törmäystä.  Vastaantuleva ajoneuvo yritti T:n mukaan palata omalle kaistalleen, mutta ei siinä onnistunut.

Todistaja E:n mukaan J:n kuljettama ajoneuvo oli ajanut holtittomasti ennen onnettomuuden tapahtumista. J oli ohittamassa E:n kuljettamaa ajoneuvoa, ja ohitus oli E:n mukaan kestänyt pitkään. Vastaan tuli rekka, jolla oli valot päällä, eikä näköesteitä ollut. Todistaja H:n mukaan ajokeli oli todella huono. H ja hänen kuljettamansa ajoneuvo matkustajineen kuuluivat samaan seurueeseen J:n kuljettaman ajoneuvon seurueen kanssa. H:n mukaan he olivat ajaneet maltillisesti ja ohitelleet harvoin.

J:n kuljettamassa ajoneuvossa istunut matkustaja X kertoi ennen viimeistä ohitusta sanoneensa J:lle, ettei tämä lähtisi ohittamaan, koska X oli nähnyt vastaantulevan ajoneuvon valot. Toinen ajoneuvossa ollut matkustaja E huomasi viimeisen ohituksen aikana vastaantulevan ajoneuvon ja muisti X:n käskeneen J:tä olla ohittamatta. Tiellä oli loskaa, joka esti pääsyn omalle kaistalle. Ajoneuvon etäisyyden ollessa 15 metriä vastaantulevaan ajoneuvoyhdistelmään, J:n kuljettama ajoneuvo on keskiviivalla.

Todistajien kertomukset vastaantulevan ajoneuvon ajovalojen näkymisestä ovat ristiriitaisia. Yhdistelmäajoneuvon kuljettaja puolestaan kertoi olleensa mäen päällä huomatessaan vastaantulevan ajoneuvon. Näin ollen todennäköisellä varmuudella ei voida sanoa, onko J nähnyt vastaantulevan yhdistelmäajoneuvon ajovalot ennen ohitukseen lähtemistä. Myös kertomukset J:n ajotyylistä ja -tavasta ovat keskenään ristiriitaisia.

Ohitukseen lähtiessä on kuitenkin noudatettava varovaisuutta ja huolellisuutta. Ohitukseen ei tieliikennelain 32 §:n mukaan saa käyttää vastaantulevan liikenteen puolta, jos näkyvyys on mäen tai kaarteen vuoksi tai muusta syystä turvalliseen ohitukseen riittämätön tai mikäli ohitukseen käytettävä ajokaista ei ole riittävän pitkälti vapaa ja esteetön turvalliseen ohitukseen ja lisäksi ohittaja ei voi palata takaisin kaistalleen ohituksen jälkeen turvallisuutta vaarantamatta tai muuta liikennettä oleellisesti haittaamatta.

Ottaen huomioon käytettävissä olevan selvityksen, koskien erityisesti J:n ajotapaa sekä vahinkopaikan olosuhteita, kuten tiellä ollut sohjoa, huonoa näkyvyyttä, edessä ollutta mäenharjannetta ja pimeyttä, Vakuutuslautakunta katsoo, että J:n menettely on ollut vakuutussopimuslain tarkoittamalla tavalla törkeän huolimatonta. Vakuutuslautakunta kuitenkin katsoo, ettei J:n toimintaa voida kokonaisuutena arvioiden pitää kuitenkaan siinä määrin moitittavana, että vakuutusyhtiöllä olisi oikeus evätä korvaus kokonaisuudessaan. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on oikeus alentaa A:lle maksettavaa korvausta J:n menettelyn perusteella 1/2.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutuksenottajan vapaaehtoisesta autovakuutuksesta tulee korvata 1/2 ehtojen mukaisesti korvattavista vahingoista.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Gustav Bygglin                                         
Sihteeri Maarit Taivalantti

Jäsenet

Kankkunen
Vuori
Vyyryläinen
Yrttiaho