Tapahtumatiedot
A Oy huolehti B Oy:n pääkirjanpidon tekemisestä aikavälillä 1.4.2018 – 31.7.2019 ja ostolaskujen maksamisesta aikavälillä 22.5.2018 – 4.9.2019. B Oy havaitsi marraskuussa 2019 kirjanpitonsa tarkastuksessa, että sen yritystililtä oli siirretty oikeudettomasti noin 67 000 euroa 38 erillisellä tilisiirrolla 1.8.2018 – 7.8.2019. Siirrot oli merkitty kirjanpitoon B Oy:n liikemenoiksi ilman menotositteita. Myöhemmin selvisi, että siirrot oli tehnyt A Oy:n työntekijä, jonka työtehtäviin oli kuulunut B Oy:n kirjanpidon laatiminen ja ostolaskujen maksaminen. Työntekijä oli siirtänyt varat omaan käyttöönsä perustamilleen tileille. A Oy purki työntekijän työsuhteen välittömästi asian selvittyä. Käräjäoikeus tuomitsi työntekijän 29.3.2022 antamallaan tuomiolla ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
B Oy vaati käräjäoikeudessa 9.3.2020 vireille tulleella kanteella A Oy:tä korvaamaan sopimusperusteisena vahingonkorvauksena A Oy:n työntekijän kavaltamat varat sekä muita asiassa aiheutuneita kulujaan. A Oy:n haki asian johdosta 31.3.2021 päivätyllä hakemuksella korvausta varallisuusvastuuvakuutuksestaan, joko vakuutuksen koko 50 000 euron vakuutusmäärän mukaisena tai käräjäoikeuden mahdollisesti tuomitseman määrän. A Oy kiisti aiheuttaneensa vahingon tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudellaan. Vahinko oli aiheutunut entisen työntekijän toiminnasta. A Oy vetosi siihen, ettei B Oy ollut vaatinut vahingon korvaamista A Oy:n työnantajan vastuun perusteella, vaan nimenomaan sopimusperusteisena vahingonkorvauksena ja vain A Oy:ltä, ei A Oy:ltä ja sen työntekijältä yhteisvastuullisesti.
Vakuutusyhtiö kieltäytyi korvaamasta vahinkoa päätöksellään 7.4.2021 vedoten varallisuusvastuuvakuutuksen yleisten vakuutusehtojen kohtaan 3.2.9, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvattu vakuutuksenottajan tai muun henkilön, jonka puolesta vakuutuksenottaja on vahingonkorvausvastuussa, tahallaan tai törkeällä tuottamuksella aiheuttamaa vahinkoa. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan kyse oli kiistatta vahingosta, jonka A Oy:n työntekijä oli aiheuttanut tahallaan. Käytännössä vakuutuksenottajayrityksen tahallinen tai törkeän tuottamuksellinen toiminta ilmeni nimenomaan sen työntekijöiden tahallisena tai törkeän tuottamuksellisena toimintana. Työntekijän tahallaan aiheuttamaa vahinkoa oli siten pidettävä rajoitusehdon 3.2.9 tarkoittamana vahinkona, jota ei korvattu A Oy:n varallisuusvastuuvakuutuksesta. Sillä, että B Oy oli vaatinut korvausta sopimusperusteisesti eikä vahingonkorvauslain nojalla, ei ollut vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan merkitystä.
Vakuutusyhtiön mukaan rajoitusehdossa mainitulla muulla henkilöllä, jonka puolesta vakuutuksenottaja on vahingonkorvausvastuussa, ei viitattu vakuutuksenottajan työntekijöihin, vaan vakuutuksenottajan mahdollisesti käyttämien alihankkijoiden työntekijöihin. Rajoitusehdolla oli haluttu rajata vakuutuksen ulkopuolelle paitsi vakuutuksenottajan omien työntekijöiden tahallaan tai törkeän tuottamuksellisesti aiheuttamat vahingot, myös vakuutuksenottajan käyttämien alihankkijayritysten työntekijöiden tahallaan tai törkeän tuottamuksellisesti aiheuttamat vahingot. Lisäksi vakuutusyhtiö vetosi vakuutusehtojen kohdan 7.5 sarjavahinkoa koskevaan kohtaan huomauttaen työntekijän tekojen alkaneen jo ennen vakuutuksen voimaan tuloa.
A Oy vaati päätöksen oikaisemista vedoten siihen, että käräjäoikeus oli tuomiollaan 2.7.2021 velvoittanut sen korvaamaan B Oy:lle aiheutuneen vahingon, ja että sen vahingon aiheuttanutta työntekijää oli pidettävä rajoitusehdon 3.2.9 tarkoittamana muuna henkilönä. Vakuutusehtoja tuli tulkita sanamuotonsa mukaisesti. Rajoituksessa oli selvästi erotettu tilanteet, joissa vakuutuksenottaja itse aiheutti vahingon tilanteista, joissa vahingon aiheutti muu henkilö, jonka puolesta vakuutuksenottaja oli korvausvastuussa. Myös vakuutuksenottajana oleva oikeushenkilö saattoi aiheuttaa vahingon tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudellaan, mikäli sen liiketoiminnallisissa päätöksissä toimittiin tietoisesti tai törkeällä huolimattomuudella. Nyt ei kuitenkaan ollut kyse sellaisesta tilanteesta. Vahinko oli ollut A Oy:lle yllättävä ja täysin ennakoimaton, eikä A Oy ollut voinut kohtuudella estää sen syntymistä. Työntekijä ei ollut toiminut A Oy:n hyödyksi. A Oy on toteuttanut työntekijän valinnassa ja tehtävien valvonnassa kaikkia normaaleja toimenpiteitä, joita tilitoimistolta voitiin kohtuudella edellyttää.
Käräjäoikeus oli katsonut A Oy:n olevan sopimusperusteisessa korvausvastuussa B Oy:lle aiheutuneesta vahingosta. Käräjäoikeus ei katsonut A Oy:n aiheuttaneen vahinkoa tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella eikä B Oy ollut vaatinut korvausta A Oy:n työnantajan vastuun perusteella. Siten ei ollut kyse rajoitusehdon tarkoittamasta tilanteesta. Lisäksi sarjavahingon osalta tapahtumat olivat sijoittuneet olennaisilta osin aikaan, jolloin vakuutus oli ollut voimassa.
Vakuutusyhtiö ei muuttanut ratkaisua sisäisessä muutoksenhaussa 3.9.2021 antamassaan päätöksessä. Asiaa oli käsitelty käräjäoikeudessa sopimukseen perustuvana vahingonkorvausasiana. Käräjäoikeuden mukaan sopimussuhteissa sopimusosapuoli vastasi työntekijänsä tai muiden suoritusvelvollisuuden täyttämisessä käyttämiensä täytäntöönpanoapulaisten aiheuttamista vahingoista. Vastuuta ei poistanut se, että täytäntöönpanoapulainen aiheutti vahingon rikollisella menettelyllä. Olennaista isännänvastuun syntymisessä oli, oliko vahinko aiheutettu sopimusvelvoitteita täytettäessä. Vakuutusyhtiön mielestä käräjäoikeus oli katsonut tuomionsa perusteluissa, että sopimussuhteessa sopimusosapuoli vastasi työntekijänsä sopimuskumppanilleen aiheuttamasta vahingosta, kun vahinko oli aiheutettu sopimusvelvoitteiden täyttämisen yhteydessä. Tuomion mukaan A Oy oli syyllistynyt sopimusrikkomukseen, eikä se ollut osoittanut, ettei sopimusvelvoitteiden täyttämättä jääminen olisi aiheutunut siitä johtuneesta syystä.
Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta
A Oy on toistanut asiassa aiemmin esittämänsä perustellut vaatien, että vakuutusyhtiö korvaa varallisuusvastuuvakuutuksesta vahingot, jotka käräjäoikeuden tuomiossa 2.7.2021 on määrätty sen korvattaviksi.
Vakuutusyhtiö on vedonnut 7.4.2021 ja 3.9.2021 antamissaan korvauspäätöksissä lausumiinsa seikkoihin. Vakuutusyhtiön mukaan oikeushenkilön tahallinen tai törkeän tuottamuksellinen toiminta ilmeni aina sen työntekijän tahallisena tai törkeän tuottamuksellisena toimintana. Käsiteltävässä tapauksessa A Oy oli käräjäoikeuden mukaan vastuussa B Oy:lle sopimusrikkomuksen perusteella. Käräjäoikeuden tuomion mukaan ”olennaista sopimusperusteisen isännänvastuun syntymisessä on se, onko vahinko aiheutettu sopimusvelvoitteita täytettäessä.” Sikäli kuin työntekijän tulkittaisiin olevan A Oy:n toteama muu henkilö, tämä muu henkilö olisi tässä tapauksessa aiheuttanut sopimusrikkomuksen ja vahingon tahallaan A Oy:n sopimusvelvoitteita täyttäessään.
Sopimusrikkomuksen vuoksi A Oy on sopimuskumppaniinsa nähden sopimusperusteisessa isännänvastuussa aiheutuneesta vahingosta, eli se vastaa vahingosta työntekijänsä puolesta. Työsopimuslain 12 luvun 1 §:n 3 momentin sekä vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:n 1 ja 2 momentin nojalla A Oy voi vahingonkorvauksen suoritettuaan periä rikokseen syyllistyneeltä työntekijältä maksamansa korvaukset takaisin. Vahingonkorvausvaatimus oli kohdistettu työntekijän rikoksen perusteella A Oy:öön. Sillä seikalla, millä perusteella sopimuskumppani oli vaatinut vahingonkorvausta, ei ollut vakuutusehtojen tulkinnan kannalta merkitystä. Keskeistä oli se, että A Oy:n sopimusperusteinen isännänvastuu on realisoitunut A Oy:n työntekijän tekemän rikoksen seurauksena. Kyse oli myös vakuutusehtojen kohdan 7.5 tarkoittamasta sarjavahingosta.
Sopimusehdot ja lainsäädäntö
Asiaan sovellettavien varallisuusvastuuvakuutusehtojen (voimassa 1.1.2014 alkaen) kohdan 3.1 (Korvattavat vahingot) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksenottajan toiselle aiheuttama sellainen taloudellinen vahinko, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon.
Edellytyksenä on lisäksi, että vakuutuksenottaja on vakuutuskauden aikana tapahtuneen teon tai laiminlyönnin seurauksena voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta joko
- toimeksiantajalleen tämän kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella tai
- muulle kuin toimeksiantajalleen voimassa olevan oikeuden mukaan.
Kohdan 3.2 (Rajoitukset) alakohdan 3.2.9 (Tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella aiheutettu vahinko) mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutuksenottajan tai muun henkilön, jonka puolesta vakuutuksenottaja on vahingonkorvausvastuussa, tahallaan tai törkeällä tuottamuksella aiheuttamaa vahinkoa (ks. Yleiset sopimusehdot YL, kohta 7).
Vahinkoa voidaan pitää tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella aiheutettuna mm. silloin, jos vahingon aiheuttanut teko, toimintatapa tai laiminlyönti on sisältänyt olosuhteet huomioiden huomattavan riskin vahingon syntymisestä.
Ratkaisusuositus
Asiassa on kyse siitä, tuleeko vakuutusyhtiön korvata A Oy:n varallisuusvastuuvakuutuksesta vahinko, jonka A Oy:n työntekijä on aiheuttanut kavaltamalla A Oy:n sopimuskumppanin B Oy:n varoja.
Asiaan sovellettavien varallisuusvastuuvakuutuksen vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksenottajan toiselle aiheuttama taloudellinen vahinko, josta vakuutuksenottaja on vakuutuskauden aikana tapahtuneen teon tai laiminlyönnin seurauksena voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa joko toimeksiantajalleen tämän kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella tai muulle kuin toimeksiantajalleen voimassa olevan oikeuden mukaan. Rajoitusehdon 3.2.9 mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutuksenottajan tai muun henkilön, jonka puolesta vakuutuksenottaja on vahingonkorvausvastuussa, tahallaan tai törkeällä tuottamuksella aiheuttamaa vahinkoa.
A Oy:n näkemyksen mukaan vakuutusehtojen rajoitusta 3.2.9 ei voida soveltaa asiaan, koska sen sanamuoto edellyttää, että A Oy on vakuutuksenottajana aiheuttanut vahingon tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella, tai että tällainen vahinko olisi aiheutettu sellaisen henkilön toimesta, jonka puolesta A Oy on korvausvelvollinen. A Oy:n mielestä sen työntekijää oli pidettävä rajoitusehdon tarkoittamana muuna henkilönä, mutta rajoitusehdon sovellettavuus edellyttää tällöin sitä, että A Oy olisi vahingosta korvausvelvollinen työsopimuslain nojalla. B Oy on kuitenkin vaatinut A Oy:ltä korvausta sopimusrikkomuksen perusteella, jolloin korvausta ei voitu evätä sen perusteella, että vahingon olisi aiheuttanut muu henkilö, jonka puolesta A Oy oli vahingonkorvausvastuussa.
Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan rajoitusehdon soveltamiseen ei vaikuttanut se, millä perusteella B Oy oli vahingonkorvausta A Oy:ltä vaatinut. Vakuutusyhtiö on vedonnut käräjäoikeuden asiassa antamaan tuomioon, jonka mukaan sopimusperusteisen isännänvastuun syntymisessä oli merkityksellistä, oliko työntekijä aiheuttanut vahingon työnantajan sopimusvelvoitteita täyttäessään. Tässä tapauksessa A Oy:n työntekijä oli aiheuttanut vahingon tahallisella toiminnallaan työtehtäviensä täyttämisen yhteydessä, jonka vuoksi vahinkoa ei korvattu.
FINE toteaa, että vakuutusyhtiön korvausvelvollisuutta arvioidaan kulloinkin voimassa olevan vakuutussopimuksen ehtojen perusteella. Asiassa tulee näin ollen arvioida, oliko puheena oleva vahinko aiheutunut tahallisen tai törkeän tuottamuksellisen toiminnan seurauksena, johon syypäänä on ollut joko vakuutuksenottaja A Oy tai muu henkilö, jonka puolesta A Oy on ollut vahingonkorvausvastuussa vahingonkärsinyttä kohtaan. FINE katsoo, että riippumatta itse vakuutuksenottajana olevan yrityksen toiminnassaan mahdollisesti tuottamuksellisesti aiheuttamia vahinkoja koskevasta korvausvastuusta nyt kyseessä oleva rajoitusehto rajaa korvattavien vahinkojen ulkopuolelle myös sellaiset vahingot, jotka vakuutuksenottajana olevan yrityksen työntekijä tai sen käyttämä muu täytäntöönpanoapulainen aiheuttaa tahallisesti tai törkeän tuottamuksellisesti täyttäessään vakuutuksenottajan sopimusvelvoitteita. Tällaisessa tilanteessa työntekijä toimii vakuutuksenottajan puolesta. FINE katsoo, että rajoitusehtoa 3.2.9 on perusteltua tulkita niin, että vakuutuksenottajan ehdossa mainituin tavoin aiheuttamien vahinkojen lisäksi rajoitusta on sovellettava vahinkoihin, jotka sen työntekijä on aiheuttanut tahallisesti tai törkeän tuottamuksellisesti vakuutuksenottajan sopimuksen mukaisia velvoitteita täyttäessään. Näin ollen FINE pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena.
Asian ratketessa jo mainitulla perusteella FINE ei katso tarpeelliseksi ottaa kantaa asiassa esitettyihin muihin seikkoihin.
Lopputulos
FINE ei suosita muutosta vakuutusyhtiön päätökseen.
FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta
Johtava lakimies Isokoski
Esitelijä Pippola