Tapahtumatiedot

Asiakasta, vakuutuksenottaja A:ta vastaan oli nostettu syytteet tietosuojarikoksesta, virkasalaisuuden rikkomisesta sekä virka-aseman väärinkäyttämisestä. Lisäksi asiakkaalta vaadittiin syytettyihin rikoksiin liittyen vahingonkorvausta tuomioistuimessa. Vakuutuksenottaja on vaatinut puolustautumiskustannuksiaan eli lakimiehen käyttämisestä aiheutuneita kustannuksia korvattavaksi vastuuvakuutuksesta sillä perusteella, että asiassa on kyse myös sellaisesta vahingonkorvausvaatimuksesta, joka on vastuuvakuutuksesta korvattava. Vakuutusyhtiö on korvannut asiakkaan vastuuvakuutuksesta puolustautumiskustannuksia oikeudessa 50 prosenttia vaadituista asiamiehen käytöstä aiheutuneista kustannuksista. Vakuutusyhtiön mukaan kyseinen osuus vastaa sitä osuutta puolustautumiskustannuksista, joka koskee asiassa esitettyyn vahingonkorvausvaatimukseen vastaamista. Vakuutusyhtiö on katsonut, että kustannukset eivät ole muilta osin vastuuvakuutuksesta korvattavia. Vakuutuksenottaja vaatii vakuutusyhtiötä korvaamaan puolustautumiskustannukset kokonaisuudessaan.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii, että Vakuutuslautakunta muuttaa vakuutusyhtiön tekemää korvauspäätöstä siten, että asiakkaan ammattihenkilön vastuuvakuutuksesta korvataan kaikki hänelle asiassa puolustautumisesta aiheutuneet asianajo- ja oikeudenkäyntikustannukset.

Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään 27.9.2021 virheellisesti katsonut, että asiassa aiheutuneista puolustautumiskustannuksista vain 50 prosenttia on korvattavissa vakuutuksenottajan vastuuvakuutuksesta. Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään katsonut virheellisesti, että kyseinen 50 prosentin osuus vastaa sitä osuutta puolustautumiskustannuksista, joka koskee asiassa esitettyyn vahingonkorvausvaatimukseen vastaamisesta aiheutuvia kustannuksia.

Ratkaistavat kysymykset Vakuutuslautakunnassa
Asiakas katsoo, että Vakuutuslautakunnassa on ratkaistava seuraavat kysymykset:

1) onko vakuutusyhtiön myöntämästä ammattihenkilön vastuuvakuutuksesta korvattava kaikki vakuutuksenottajan asianajo- ja oikeudenkäyntikustannukset puolustautumisesta vaatimukseen, joka on koskenut vakuutusehtojen mukaan korvattavaa vahinkotapahtumaa;
2) onko korvattavaa vakuutustapahtumaa koskevan ehdon sanamuoto selkeä ja yksiselitteinen vai onko ehto epäselvä ja tulkinnanvarainen;
3) onko vakuutusyhtiö antanut ennen vakuutussopimuksen tekemistä hakijalle tietoa ehdon sanamuodosta poikkeavasta ehdon sisällöstä;
4) onko vakuutusyhtiön päätöksen 27.9.2021 tulkinta korvattavaa vakuutustapahtumaa koskevan ehdon sisällöstä hyvän vakuutustavan vastainen ja vakuutuksenottajan kannalta arvioituna yllättävä ja ankara;
5) onko vakuutusehtoa tulkittava kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:n huomioon ottaen kuluttajan asemassa olevan vakuutetun hyväksi; ja
6) onko ehtoa soviteltava kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n nojalla ja suositettava, että ehto tulee tässä tapauksessa jättää huomioon ottamatta.

Korvattavat puolustautumiskustannukset
Vakuutusyhtiön tulkinta siitä, että asiakkaan puolustautumiskustannuksista puolet koskee asiassa esitettyyn vahingonkorvausvaatimukseen vastaamisesta aiheutuvia kustannuksia, on virheellinen.

Korvauksen hakijalla on näyttötaakka korvattavasta vakuutustapahtumasta. Asiakas on kyseisessä asiassa näyttänyt korvattavan vakuutustapahtuman. Jos vakuutusyhtiö haluaa vedota vakuutukseen sisältyvään rajoitusehtoon, tulee vakuutusyhtiön näyttää, että kyse on rajoitusehdon tarkoittamasta tilanteesta.

Vakuutusyhtiö ei ole näyttänyt, että sen vetoaman rajoitusehdon perusteella vain osa eli 50 prosenttia käräjäoikeuden kohtuullisiksi katsomista oikeudenkäyntikuluista tulisi korvattavaksi vakuutuksesta. Vakuutusyhtiön vetoamaan rajoitusehtoon perustuen tällaista prosentuaalista tai muullakaan perusteella tapahtuvaa vähennystä ei voida pitää kyseisen rajoitusehdon ja sen sanamuodon mukaisena.

Vakuutuksen tarkoituksena on korvata vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet lakimiesavun käyttämisestä riita- ja rikosasioissa vastuuvakuutuksen tarkoittamassa vakuutustapahtumassa. Kyseessä olevassa asiassa on kyseessä vakuutusehtojen 5.1 kohdan tarkoittamasta vakuutuksesta korvattavasta vakuutustapahtumasta, joka koskee puolustautumista vakuutettua kohtaan esitettyyn aiheettomaan vahingonkorvausvaatimukseen.

Asiassa ei ole ollut ”valtaosin” kysymys muusta kuin korvattavasta vahingonkorvausvastuusta kuten vakuutusyhtiö on virheellisesti väittänyt. Käräjäoikeudessa käsiteltävänä olevassa asiassa on ollut kyse asiakkaan puolustautumisesta aiheutuvista kustannuksista, jotka ovat aiheutuneet Y:n vakuutuksenottajaa kohtaan esittämistä aiheettomista vaatimuksista, joiden esittämiselle aluesyyttäjä ja tietosuojavaltuutettu eivät ole antamistaan lausumista ilmenevästi nähneet olevan minkäänlaisia perusteita. Y:n asiakkaaseen kohdistama vahingonkorvausvaatimus on perustunut Y:n esittämiin perusteettomiin väitteisiin, joihin puolustautumisesta aiheutuvat kustannukset ovat olleet vahingonkorvausvaatimukseen vastaamisesta aiheutuvia kustannuksia. Vakuutuksenottajan kannalta on täysin kohtuutonta ja vakuutusehtojen vastaista, että vakuutuksenottajan vastuuvakuutuksesta ei korvattaisi kuin 50 prosenttia puolustautumiskustannuksista, jotka ovat kaikilta osin olleet tarpeellisia vakuutuksenottajan puolustautuessa häntä kohtaan esitettyjä perusteettomia vahingonkorvausvaatimuksia kohtaan. Puolustautumiskustannukset ovat olleet tässä vastuuvakuutuksesta korvattavaan vahinkoon liittyvään vaatimukseen puolustautumisesta aiheutuneita kustannuksia eivätkä syytteisiin puolustautumisesta aiheutuvia kustannuksia.

Asiassa on riidatonta, että vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan väitetystä tietosuojarikoksesta aiheutuneeksi väitettyyn vahingonkorvausvastuuseen puolustautumisesta aiheutuneet kulut täysimääräisesti. Y on kanteessaan vaatinut vahingonkorvausta kärsimyksestä erittelemättä sitä, minkä väittämänsä teon perusteella vahingonkorvausta vaaditaan. Y:n syytteiden ns. pääsyyte on ollut syyte tietosuojarikoksesta, jota koskevassa teonkuvauksessa Y on kuvannut väitetyn tietosuojan loukkauksen.

Virka-aseman väärinkäyttämistä, virkavelvollisuuden rikkomista ja virkasalaisuuden rikkomista koskeneiden syytteiden teonkuvauksissa Y on vedonnut joko viittaamalla tai muutoin kuvaamalla tietosuojarikoksessa vedottuihin seikkoihin.

Mikäli A olisi tuomittu tietosuojarikoksesta, hänet olisi voitu velvoittaa suorittamaan vahingonkorvausta Y:lle riippumatta siitä, olisiko A:ta tuomittu mistään virkarikoksesta. Y:n syytteiden teonkuvaukset ja haastehakemuksen rakenteen huomioon ottaen A:ta ei olisi voitu tuomita virkarikoksesta tuomitsematta häntä tietosuojarikoksesta. Sama koskee vahingonkorvausvaatimusta: A:ta ei olisi voitu velvoittaa maksamaan Y:lle vahingonkorvausta, jos syyte tietosuojarikoksesta olisi hylätty ja Y olisi tuomittu ainoastaan virkarikoksesta tai virkarikoksista. Vahingonkorvausvaatimuksen peruste on tosiasiassa kytkeytynyt yksinomaan tietosuojarikoksessa kuvattuun väitettyyn menettelyyn Y:n henkilötietojen käsittelyssä. Vahingonkorvausvaatimusten peruste on siten riippunut kokonaan tietosuojarikossyytteen menestymisestä. Y:n intressissä on ollut puolustautua nimenomaan kyseistä syytettä – ja asiallisesti yksinomaan siihen perustettuja vahingonkorvausvaatimuksia vastaan.

Korvattavaa vakuutustapahtumaa koskevan ehdon sanamuoto
Toiminnanvastuuvakuutuksen vakuutuskaudella 1.1.2021–31.12.2021 sovellettavien ehtojen kohta 5.1. koskee toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon sekä EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 82 artiklassa tarkoitetun taloudellisen vahingon korvaamista.

Yleiset vakuutusehdot ovat sellaisia vakioehtoja, joita on yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden perusteella epäselvyystilanteessa tulkittava laatijansa eli vakuutusyhtiön vahingoksi. Kuluttaja-asiakkaan eduksi on päädyttävissä samaan johtopäätökseen esimerkiksi kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:n mukaisesti, minkä myös Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään todennut (esimerkiksi ratkaisu VKL 61/15).

Vakuutuslautakunta on ratkaisuissaan vahvistanut vakiintuneen tulkintalinjan siitä, että vakuutusehdot sitovat osapuolia lähtökohtaisesti sanamuotonsa mukaisina. Tässä tapauksessa vakuutusyhtiön vakuutusehtoihin sisältyvä korvattavan vakuutustapahtuman määritelmä ei ole sisällöltään epäselvä tai tulkinnanvarainen. Korvattavaa vakuutustapahtumaa koskevan päätöksen 27.9.2021 perustelu vakuutuksenottajan puolustautumiskustannusten korvaamisesta vastuuvakuutuksesta vain puoleen määrään on virheellinen ja ko. ehdon selkeän ja yksiselitteisen sanamuodon vastainen.

Vakuutusyhtiö ei ole antanut tietoa ehtojen sanamuodosta poikkeavasta tulkinnasta ennen sopimusta

Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin nojalla ko. lainkohdassa tarkoitettuja tietoja antaessaan vakuutuksenantajan tulee kiinnittää vakuutuksenottajan huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentissa säädetään, että jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Vakuutusyhtiö ei ole ennen vakuutussopimuksen syntymistä kertonut vakuutetulle, että vastuuvakuutuksesta korvattavaa vakuutustapahtumaa koskevan vahingonkorvausvaatimukseen puolustautumisesta aiheutuvien asianajo- ja oikeudenkäyntikulujen korvaamiselle on olemassa lisäedellytyksiä, joita ei ole mainittu vakuutusehdoissa. Sopimus on voimassa ehtojen sanamuodon mukaisena tälläkin perusteella.

Vakuutusyhtiön tulkinta on hyvän vakuutustavan vastainen sekä yllättävä ja ankara
Vakuutuksen korvauspiiriä ja siitä muodostuvaa turvaa arvioidessaan kuluttaja kiinnittää huomiota vakuutuksen erityis- ja yleisehtoihin arvioimalla niiden perusteella vahingon toteutumisen riskiä ja taloudellista vaikutusta. Vakuutustuotteen markkinoinnissa ja myynnissä vakuutuksenantajan on tärkeää kiinnittää erikseen vakuutuksenottajien huomiota sellaisiin vakuutuksenottajaan liittymättömiin tapahtumiin ja ilmiöihin, joilla on vakuutusehtojen perusteella vakuutusturvaa poistava tai sitä rajoittava merkitys.

Sopimusehtoa voidaan pitää hyvän tavan vastaisena, jos se esimerkiksi antaa kuluttajalle väärän tai harhaanjohtavan kuvan hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Hyvän tavan vastaista voi olla myös sopimusasiakirjojen laatiminen siten, että kuluttajalle raskaat ehdot ovat vaikeasti havaittavissa. Nämä näkökohdat on tuotu esille mm. kuluttajansuojalain 4 luvun säännösten muutosta koskeneen säädöksen esitöissä (HE 218/1994 vp, s. 16).

Vakuutetun on mahdotonta havaita sellaista vakuutuksen sisältöön vaikuttavaa seikkaa, jota ei ole sanallisesti ja nimenomaisesti ilmaistu vakuutusehdoissa. Ko. ehdon sanamuodosta on mahdotonta havaita, että vakuutustapahtuman korvattavuus määräytyisi vakuutusyhtiön 27.9.2021 ilmoittamin tavoin. Vakuutusyhtiön päätöksen 27.9.2021 mukaisesti tulkittuna vakuutusehto olisi hyvän vakuutustavan vastainen, koska ehdon sisältöä ei ole kerrottu selvästi.

Asiakas on ennen vakuutuksen ottamista käsittänyt, että vakuutusyhtiön laatimat vakuutusehdot sitovat sanamuodon mukaisina molempia osapuolia. Asiakkaan käsityksen mukaan korvattavan vakuutusehdon sisältö on ollut selvä. On selvää, että asiakkaan käsitys vastaa sitä, miten ko. ehto ja sen merkitys on yleisesti korvauskäytännössä ymmärretty ja ymmärretään.

On epätodennäköistä, että kuluttajana oleva vakuutuksenottaja ymmärtäisi ehdon tarkoittavan vakuutusyhtiön päätöksessä 27.9.2021 ilmoittamaa. Tällainen ehdon tulkinta on vakuutuksenottajan kannalta arvioituna yllättävä. Koska vakuutusyhtiön tulkinta on tässä asiassa tarkoittanut, että vakuutusyhtiö ei ole myöntänyt asiakkaalle hänelle ehtojen sanamuodon mukaan kuuluvaa oikeutta täysimääräisiin puolustautumiskustannuksiin vaatimuksen koskiessa vakuutusehtojen mukaan korvattavaa vakuutustapahtumaa, yhtiön tulkinnan mukaisena ehto on vakuutetulle ankara.

Vakuutusyhtiö ei ole kiinnittänyt asiakkaan huomiota rajoitusehtoon ja vakuutusyhtiön tulkintaan ennen vakuutussopimuksen tekemistä. Vakuutusyhtiön yllättävän tulkinnan vuoksi rajoitusehdon sisällöstä ja merkityksestä olisi tullut informoida vakuutuksenottajaa. Kun vakuutusyhtiö ei ole tätä tehnyt, rajoitusehdon on katsottava olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla on saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:n ja 4 luvun 1 §:n merkitys ja soveltaminenAsiakkaan oikeus täysimääräisiin puolustautumiskustannuksiin sisältyy vastuuvakuutukseen, jonka asiakas on ottanut yksityishenkilönä. Asiakas on kuluttajan asemassa ja vakuutetun oikeutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota myös kuluttajansuojalain säännöksiin.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:ssä säädetään, että jos kuluttajansuojalaissa tarkoitetun sopimuksen ehto on laadittu etukäteen ilman, että kuluttaja on voinut vaikuttaa sen sisältöön, ja ehdon merkityksestä syntyy epätietoisuutta, ehtoa on tulkittava kuluttajan hyväksi. Säännös perustuu Euroopan yhteisön ao. direktiivin voimaanpanemiseen Suomessa.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:ää koskevissa lain esitöissä on lausuttu, että jos sopimusehdon merkityksestä syntyy osapuolten kesken epätietoisuutta, ehtoa on pykälän mukaan tulkittava kuluttajan hyväksi. Edellytyksenä on, että kuluttajan käsitykseen voidaan ehdon tulkinnanvaraisuuden takia myös objektiivisesti arvioiden päätyä. Vaikka ehto olisi sanamuodoltaan yksiselitteinen, tulkinnan tarvetta voi ilmetä (HE 218/1994 vp, s. 16).

Riippumatta siitä, onko ao. vakuutusehdon sanamuotoa ja sisältöä pidettävä sinällään selkeänä, erimielisyyden kohteena olevan ehdon sisällöstä, soveltuvuudesta ja merkityksestä syntyy epätietoisuutta silloin, kun ehdolle annetaan korvaustoiminnassa vakuutusehdon selkeän ja yksiselitteisen sanamuodon mukainen sisältö ja tulkinta. Tällöin vakuutusehdon merkityksestä käsillä olevan asian kaltaisessa tilanteessa syntyy perustellusti epätietoisuutta.

Kysymyksessä oleva vakuutusehto on vakuutusyhtiön yksipuolisesti laatima, eikä asiakas ole voinut vaikuttaa sen sisältöön millään tavalla. Vakuutusyhtiön päätöksen 27.9.2021 mukaisesta ko. ehdon sisällön tulkinnasta seuraa, että sopimusehdon sisällöstä ja merkityksestä syntyy epätietoisuus. Tämän seurauksena ko. ehdolle on annettava asiakkaan käsityksen mukainen tulkinta. Tämä asia tulee ratkaista kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:n tulkintasäännön perusteella niin, että vakuutusehtoa on tulkittava kuluttajana olevan asiakkaan hyväksi, ja niin, ettei ehtoa nyt sovelleta rajaamaan vakuutuksenottajan asianajo- ja oikeudenkäyntikustannukset puolustautumisesta vaatimukseen, joka on koskenut vakuutusehtojen mukaan korvattavaa vahinkotapahtumaa.

Ko. vakuutusehtoa tulee tässä tapauksessa edellä sanotuin perustein joka tapauksessa sovitella kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla, koska sopimuksen ehto on vakuutusyhtiön tulkinnan mukaisesti arvioituna asiakkaan   kannalta kohtuuton ja sen soveltaminen johtaisi tässä tapauksessa kohtuuttomuuteen. Ehto tulee em. lain säännöksen nojalla jättää huomioon ottamatta. Asiakkaalle tulee myöntää hakemansa oikeus puolustautumiskustannuksiinsa.

Oikeudenkäyntikulujen korvattavuuden arviointi jälkikäteen
Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännön mukaan vakuutusyhtiön oikeusturvavakuutuksen perusteella antamaa ensivaiheen ratkaisua, jolla vakuutusyhtiö ilmoittaa vakuutetulle oikeusturvaedun myöntämisestä johonkin vakuutetun ilmoittamaan asiaan, on pidettävä vakuutusyhtiön vakuutetulle antamana korvauspäätöksenä (mm. FINE-007240). Tämä koskee tietenkin myös sellaista ratkaisua, jonka vakuutusyhtiö on antanut oikeudenkäyntikulujen korvattavuudesta vastuuvakuutuksen perusteella.

Oikeusturvaedun myöntämistä koskevalla päätöksellä vakuutusyhtiö vahvistaa vakuutetun oikeuden saada vakuutussopimuksessa noudatettaviksi sovituissa vakuutusehdoissa määritellyn laajuinen korvaus päätöksessä mainitussa asiassa (mm. FINE-007240). Vakuutusyhtiön lausumassa 29.3.2022 on esitetty kanta siitä, että vakuutusyhtiöllä ei olisi ollut ”mitään velvollisuutta antaa asiassa korvattavuusratkaisua tässä vaiheessa” on selkeästi virheellinen.

Vakuutusyhtiö on nimenomaan velvollinen antamaan korvauspäätöksen vakuutetun hakiessa sitä. Korvauspäätös on myös annettava vakuutussopimuslaissa säädetyin perustein määräajassa. Vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että se olisi tässä tapauksessa oikeutettu arvioimaan kustannuksia ”niiden selvittyä”.

Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössä ja myös korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuilla on vahvistettu, että vakuutussopimus on sopimus, joka oikeudellisesti ja lähtökohtaisesti sitoo sopimuksen osapuolia. Vakuutuksenantaja on oikeutettu ja samalla velvoitettu toimimaan sopimuksen ja sen ehtojen mukaisesti.

Käsillä olevaan tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukaan vakuutuksenantajalla ei ole oikeutta arvioida kustannusten korvattavuutta uudelleen ”niiden selvittyä” eli myöhemmin tapahtuvien seikkojen perusteella. Em. ”varauma”, jonka vakuutusyhtiö on lausumassaan 29.3.2022 katsonut olevan ”täysin aiheellinen”, ei ole vakuutusehtojen mukainen – eikä aiheellinen.

Ilmoitus vakuutusyhtiölle
Haaste asiassa on annettu tiedoksi A:lle 22.2.2021. A on ottanut yhteyttä asiassa asianajaja P:hen 23.2.2021. Asiamiehen perehdyttyä asiaan ja käytyään neuvottelut päämiehensä kanssa vakuutusyhtiölle on asiassa tehty oikeusturvailmoitus 15.3.2021. Vakuutusyhtiö on lähettänyt 26.4.2021 A:n asiamiehelle sähköpostiviestin, jossa vakuutusyhtiö on todennut, että vakuutusyhtiö on tarkistanut A:n vakuutusturvan ja ilmoittanut, että hänen vakuutukseensa ei ole sisältynyt oikeusturvavakuutusta eikä oikeusturvaetu voi tulla myönnettäväksi. Vakuutusyhtiö on ilmoittanut sähköpostiviestissään toimittaneensa asiakirjat vastuuvahinko-osastolle käsittelyyn, joka antaa oman ratkaisunsa, kun ovat käsitelleet asian vastuuvakuutuksen perusteella.

Vakuutusyhtiön esittämä väite siitä, että vahinkoilmoitus olisi tehty vakuutusyhtiölle 2.8.2021, on virheellinen. Edellä lausutun perusteella vakuutusyhtiön esittämät väitteet siitä, että vakuutuksenottaja ei olisi menetellyt vakuutusehtojen mukaisesti, ovat virheellisiä. A on saatuaan tiedoksi häneen kohdistetun aiheettoman vaatimuksen vakuutusehtojen mukaisesti ilmoittanut vakuutusyhtiölle välittömästi, että vahingon selvittäminen edellyttää ulkopuolisien lakimiehen käyttämistä, vahinkoilmoitus on tehty vakuutusyhtiölle ennen oikeudenkäynnin alkamista ja vakuutusyhtiöllä on ollut mahdollisuus nimetä asianajaja, joka edustaa vakuutettua.

A:n asiamies on toimittanut vakuutusyhtiötä tässä asiassa Vakuutuslautakunnassa edustavalle asiamiehelle sähköpostiviestillä käräjäoikeuden kyseessä olevassa asiassa 17.5.2022 antaman päätöksen ja tuomion 22/612, käräjäoikeudelle esitetyn A:n oikeudenkäyntikululaskun ja siirtokirjan vastapuolen korvattavaksi tuomituista oikeudenkäyntikuluista. A:n käräjäoikeudelle jätetystä laskusta ilmenevät kaikki toimenpiteet ovat olleet tarpeellisia A:n vastatessa häneen kohdistettuihin aiheettomiin vaatimuksiin.

Vakuutusyhtiö on katsonut, ettei ole kohtuutonta olla korvaamatta sellaisia oikeudenkäyntikustannuksia, joita käräjäoikeus ei ole edes katsonut tarpeellisiksi. Vakuutusyhtiö ei ole perustanut korvausratkaisuaan tällaiseen seikkaan. Muutoksenhakuasteena toimivassa Vakuutuslautakunnassa annettavaa ratkaisusuositusta ei voida vakuutusyhtiön hyväksi perustaa seikkaan, joka ei ole ollut vakuutusyhtiön korvausratkaisun perusteena. Vakuutuslautakunnassa ei ko. väitettä tule arvioida.

Vakuutussopimuslain pakottavuus ja ehtojen lainvastaisuus
A on ottanut kysymyksessä olevan vapaaehtoisen vastuuvakuutuksen sen varalta, että hän aiheuttaa kunnallisessa virassaan vahinkoa. Vapaaehtoinen vakuutus on kuluttajansuojalaissa tarkoitettu kulutushyödyke ja kuluttajansuojalakia voidaan soveltaa nyt kyseessä olevaan tapaukseen.

Kuluttajansuojalain 1 luvun 5 §:n nojalla elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan ko. laissa mm. luonnollista henkilöä, joka tuloa tai muuta taloudellista hyötyä saadakseen ammattimaisesti pitää kaupan, myy tai muutoin tarjoaa kulutushyödykkeitä vastiketta vastaan hankittavaksi. A ei ole kunnan viranhaltijana harjoittanut elinkeinoa siinä toimessaan, jota varten hän on ottanut vastuuvakuutuksen. A ei ole ollut kuluttajansuojalain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu elinkeinonharjoittaja.

Kuluttajansuojalain 1 luvun 4 §:n nojalla kuluttajana pidetään ko. laissa luonnollista henkilöä, joka hankkii kulutushyödykkeen pääasiassa muuhun tarkoitukseen kuin harjoittamaansa elinkeinoa varten. A on ottanut vakuutuksen kuluttajansuojalain 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettuun muuhun tarkoitukseen, koska A ei ole harjoittanut elinkeinoa. A on ko. asiassa kuluttaja tai ainakin kuluttajaan rinnastettavassa asemassa. Huomioon ottaen vastuuvakuutuksen ottamisen tarkoitus ja vakuutetun vahinkoriskin sisällön ja luonteen Aon vakuutussopimuslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettava kuluttajaan.

Edellä sanotun vuoksi sopimusehto, joka poikkeaa vakuutussopimuslain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön (vakuutussopimuslaki 3 §:n 2 momentti). Vakuutussopimuslain säännökset ovat pakottavia, eikä niistä voida poiketa kuluttajan tai kuluttajaan rinnastettavan A:n vahingoksi.

Vakuutussopimuslain 73 §:n 1 momentin nojalla vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Vakuutussopimuslain 73 §:n 1 momentin nojalla korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta.

Kyseessä olevan vakuutuksen ehtojen kohdassa 10.4 vakuutusyhtiö on asettanut em. lain säännöksestä vakuutuksenottajan vahingoksi poikkeavia ehtoja. Tällaisia vakuutussopimuslain pakottavaista säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi poikkeavia kohdan 10.4 ehtoja ovat:
- vakuutuksenottaja ilmoittaa vakuutusyhtiölle välittömästi, jos vahingon selvittäminen edellyttää ulkopuolisen lakimiehen käyttämistä tai jos vahinko johtaa oikeudenkäyntiin;
- vahinkoilmoitus on tehty vakuutusyhtiölle ennen oikeudenkäynnin alkamista;
- vakuutusyhtiöllä on ollut mahdollisuus nimetä asianajaja, joka edustaa vakuutettua.

Vakuutusyhtiö on vedonnut Vakuutuslautakunnassa em. kohdan 10.4. ehtoihin oikeudenkäyntikustannusten korvaamatta jättämisen perusteena. Arvioitaessa vakuutusyhtiön vetoamien vakuutusehtojen soveltuvuutta ja soveltamista ko. tapauksessa vakuutussopimuslain ja sen säännösten pakottavuus on otettava huomioon kaikkien vakuutusyhtiön vetoamien vakuutusehtojen arvioinnissa.

Vakuutusyhtiön vastine

Asian tausta
Vakuutuksenottaja A on toiminut M:n kunnanjohtajana. Y on tehnyt M:n kunnan edustajien toiminnasta tutkintapyynnön poliisille useista tietosuojaan liittyvistä rikoksista.  

Vakuutuksenottajaa on kuultu esitutkinnassa useiden epäiltyjen rikosten johdosta. Syyttäjä on tehnyt asiassa syyttämättäjättämispäätöksen, mutta asia on edennyt käräjäoikeuden käsittelyyn asianomistaja Y:n käyttäessä toissijaista syyteoikeutta.

Vakuutuksenottaja on vaatinut puolustautumiskustannuksiaan eli lakimiehen käyttämisestä aiheutuneita kustannuksia korvattavaksi vastuuvakuutuksesta, sillä perusteella, että asiassa on kyse myös sellaisesta vahingonkorvausvaatimuksesta, joka on vastuuvakuutuksesta korvattava.

Vakuutusyhtiö on korvannut puolet vakuutuksenottajan puolustautumisesta aiheutuneista asianajo- ja oikeudenkäyntikustannuksista. Vakuutettu vaatii vakuutusyhtiötä korvaamaan puolustautumiskustannukset kokonaisuudessaan.

Puolustautumiskustannusten korvaaminen vastuuvakuutuksesta
Vakuutusyhtiön 27.9.2021 päivätyssä korvauspäätöksessä on todettu, että 50 prosenttia eli puolet tuomioistuinasiassa aiheutuvista puolustautumiskustannuksista on vastuuvakuutuksesta korvattavissa. Tämä osuus vastaa sitä osuutta puolustautumiskustannuksista, joka koskee asiassa esitettyyn vahingonkorvausvaatimukseen vastaamista. Vakuutettua kohtaan on esitetty myös sellaisia vaatimuksia, jotka eivät ole vastuuvakuutuksesta korvattavia. Vakuutus ei kata myöskään tällaisten vaatimusten puolustautumiskustannuksia.

Korvauspäätöksessä on lisäksi huomautettu, että jos tuomioistuin katsoo asiakkaan menetelleen vahingonkorvausasiassa tahallisesti tai törkeän huolimattomasti, vakuutusyhtiöllä on oikeus arvioida asiamieskustannusten korvattavuutta uudelleen. Tämä johtuu siitä, ettei vastuuvakuutus kata tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella aiheutettuja vahinkoja, eikä myöskään tällaisten vaatimusten puolustautumiskustannuksia.

Vastuuvakuutus korvaa ehtojen mukaisesti myös sellaiset vahingonkorvaukset, jotka tuomioistuin määrää vakuutetun maksettavaksi. Myös tämä asia on todettu korvauspäätöksessä.

Mistä puolustautumiskulut ovat kertyneet?
Vakuutuksenottaja A on ollut epäiltynä seuraavista rikoksista: tietosuojarikos, virkasalaisuuden rikkominen sekä virka-aseman väärinkäyttäminen. Asianomistajana asiassa on ollut Y.

Epäillyt rikokset ovat liittyneet M:n kunnan ja Pelastusopiston väliseen yhteydenpitoon, jossa on selvitetty Y:n työssä olemista samanaikaisesti M:n kunnan hallinto- ja talousjohtajan virassa sekä K:n kaupungissa Pelastusopistolla määräaikaisen hallintojohtajan virassa. M:n kunta on tehnyt asiasta tutkintapyynnön koskien mm. epäiltyä petosta.

Y puolestaan on tehnyt tutkintapyynnön ja pyytänyt selvittämään, ovatko mm. M:n kunnan edustajat käsitelleen ja luovuttaneet häntä koskevia henkilötietoja rikoksen tunnusmerkit täyttävällä tavalla (mahdollinen salassapitorikos, tietosuojarikos tai näihin liittyvä virkarikos). Asiassa on kuultu vakuutuksenottajaa M:n kunnanjohtajana.

Syyttäjä on pyytänyt asiassa lausunnon tietosuojavaltuutetulta. Sen sisällön huomioon ottaen syyttäjä on perustellut ratkaisunsa rikosnimike kerrallaan:

Epäilty virkasalaisuuden rikkominen (rikoslain 40 luvun 5 §)
Virkasalaisuuden rikkomiseen voi syyllistyä paljastamalla salassa pidettävän asiakirjan tai tiedon, hyödyntämällä asiakirjaa tai tietoa taikka käyttämällä niitä toisen vahingoksi. Virkasalaisuuden rikkominen on rangaistavaa ainoastaan tahallisena.

Syyttäjä on katsonut, että viranomaiset ovat käsitelleet Y:n terveystietoja, mutta asiassa ei ole näyttöä siitä, että Y:n salassa pidettäviä terveystietoja olisi ilmaistu julkisuuslain vastaisesti tai yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain vastaisesti.

Epäilty tietosuojarikos ja virka-aseman väärinkäyttäminen (rikoslain 38 luvun 9 §)
Rikoslain mukaiseen tietosuojarikokseen voi syyllistyä, jos tietosuoja-asetuksen mukaisena rekisterinpitäjänä tai henkilötietojen käsittelijänä hankkii henkilötietoja niiden käyttötarkoituksen kanssa yhteensopimattomalla tavalla, luovuttaa niitä tai siirtää niitä tiettyjen lakien (mm. yleiset tietosuoja-asetuksen) vastaisesti. Tietosuojarikos on rangaistava, jos se on tehty tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta.

Syyttäjän päätös esitutkinnan rajoittamisesta
Aluesyyttäjä on 29.1.2021 tehnyt asiassa päätöksen esitutkinnan rajoittamisesta ja päättänyt, että asian esitutkinta lopetetaan. Asianomistaja Y on käyttänyt toissijaista syyteoikeuttaan ja tehnyt haastehakemuksen. Käräjäoikeus on toimittanut vakuutuksenottajalle 16.2.2021 päivätyn haasteen vastattavaksi. Vakuutuksenottaja on nimetty vastaajaksi syytekohtien 1,2 ja 3 osalta (tietosuojarikos, virka-aseman väärinkäyttäminen/virkavelvollisuuden rikkominen/tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen sekä virkasalaisuuden rikkominen ja tuottamuksellinen virkasalaisuuden rikkominen).

Y on esittänyt vakuutuksenottajaa vastaan myös vahingonkorvausvaatimuksen, joka on yksilöity 10 000 euron kärsimyskorvaukseksi korkolain mukaisine korkoineen tekopäivästä lukien. Lisäksi Y on esittänyt vakuutuksenottajaa vastaan vaatimukset todistelukustannusten korvaamisesta, rikosuhrimaksun määräämisestä sekä oikeudenkäyntikulujen korvauksesta. Vakuutuksenottaja on kiistänyt Y:n vaatimukset 23.2.2021 päivätyssä vastauksessaan.

Vakuutusyhtiön päätöksen perustelut
Oikeudenkäyntikustannusten korvaaminen vastuuvakuutuksesta edellyttää, että kyse on korvattavasta vahinkotapahtumasta. Tässä tapauksessa oikeudenkäyntikulut ovat vain murto-osin aiheutuneet vastuuvakuutuksesta korvattavasta vahingosta. Pääosin oikeudenkäyntikulut ovat aiheutuneet ei-korvattavista vahingoista.

Vakuutusyhtiö on katsonut korvattavaksi puolet vakuutuksenottajalle asiassa aiheutuneista puolustautumiskustannuksista. Tämä johtuu siitä, että vakuutuksenottajaa vastaan on esitetty myös sellaisia vaatimuksia, jotka eivät ole vastuuvakuutuksesta korvattavissa. Vakuutuksenottajaa on epäilty virkasalaisuuden rikkomisesta sekä tietosuojarikoksesta ja virka-aseman väärinkäyttämisestä.

Virkasalaisuuden rikkominen on rangaistavaa vain tahallisena. Tahallisen rikoksen syytettä koskevat puolustautumiskulut eivät tule korvattavaksi vastuuvakuutuksesta tahallisia tekoja koskevan rajoitusehdon 5.2.2 johdosta. Samasta syystä vakuutuksen ulkopuolelle jäävät myös tällaiseen tekoon mahdollisesti perustuva vahingonkorvausvastuu sekä tällaisen vahingonkorvausvastuun puolustautumiskulut.

Tietosuojarikoksen osalta on mahdollista, että sitä koskeva vahingonkorvausvastuu katettaisiin vastuuvakuutuksesta. Tältä osin myös puolustautumiskulut korvataan vastuuvakuutuksesta. Itse tietosuojarikokseen puolustautuminen ei kuulu vastuuvakuutuksen korvauspiiriin, koska rikos on rangaistava tahallisena tekona tai törkeänä huolimattomuutena (rajoitusehto 5.2.2).

Koska asiassa on arvioitu virkamiehen menettelyä, niin kyse on ollut myös epäillystä virka-aseman väärinkäyttämisestä. Tämäkin on rangaistava vain tahallisena, eivätkä siitä aiheutuvat puolustautumiskulut siten kuulu vastuuvakuutuksen korvauspiiriin (rajoitus 5.2.2). Myöskään mahdollista sakkoa ei korvata vastuuvakuutuksesta rajoituksen 5.2.10 perusteella.

Asiassa on valtaosin kyse muusta kuin vakuutuksesta korvattavasta mahdollisesta vahingonkorvausvastuusta. Vastuuvakuutuksesta korvataan vain ne puolustautumiskulut, jotka aiheutuvat vakuutuksesta korvattavan vaatimuksen puolustamisesta.

Vakuutusyhtiö on arvioinut, että vahingonkorvausasiassa aiheutuvat asianajo- ja oikeudenkäyntikustannukset muodostavat 50 prosenttia kaikista vakuutuksenottajan puolustautumiskustannuksista. Näin ollen vakuutusyhtiö on päätöksellään katsonut korvattavaksi 50 prosenttia asiassa aiheutuvista puolustautumiskustannuksista. Loput asianajo- ja oikeudenkäyntikustannukset aiheutuvat rikosasiaan vastaamisesta sekä sellaisiin väitteisiin ja vaatimuksiin vastaamisesta, joiden korvattavuus on rajattu rajoitusehdolla 5.2 vakuutuksen korvattavuuden ulkopuolelle eikä kyseisiin vaatimuksiin ja väitteisiin vastaamisesta aiheutuneet ja jatkossa aiheutuvat asiamieskustannukset ole korvattavissa vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö on korvannut asiassa aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja 8 153,75 euroa. Vakuutusyhtiö pyytää lautakuntaa huomioimaan, että vakuutuksenottaja ei ole toimittanut vakuutusyhtiölle puolustautumiskustannusten laskua eikä muutoinkaan esittänyt näyttöä siitä, että vakuutuksesta korvattavan vaatimuksen puolustautumiskulut olisivat yli puolet kokonaiskuluista.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen vastuuvakuutuksesta on poikkeus
Vastuuvakuutus kattaa yleisesti vakuutetun henkilön lain mukaista vahingonkorvausvastuuta tilanteessa, jossa vakuutettu henkilö on huolimattomalla teollaan tai laiminlyönnillään aiheuttanut vahingon ulkopuoliselle taholle. Tähän nähden vastuuvakuutuksesta korvattavan vahingon yhteydessä aiheutuvien mahdollisten lakimieskustannusten korvaaminen vakuutuksesta on poikkeus.

Kun arvioidaan vastuuvakuutustuotetta kokonaisuudessaan, ei ole yllättävää eikä ankaraa, että varsinaiseen vakuutuksen korvauspiiriin nähden poikkeuksena korvattavissa oikeudenkäyntikuluissa on rajaus, jonka mukaan oikeudenkäyntikulujen korvaaminen edellyttää korvattavaa vahinkotapahtumaa.

Vakuutuksenottaja on käsittänyt ehdon sen sanamuodon mukaisena
Asiakas on esittänyt väitteen vastuuvakuutusta koskevasta myyntivirheestä. Kyse on 1.2.1998 vakuutusyhtiössä alkaneesta vakuutuksesta. Asiakas on tähän mennessä saanut vakuutusyhtiöstä vuosittain vakuutussopimuksen uudistuksen yhteydessä tiedot vakuutuksen sisällöstä sekä vakuutusehdoista 26 kertaa. Asiakkaalla on ollut mahdollisuus tutustua vakuutuksen sisältöön ja olla tarvittaessa yhteydessä vakuutusyhtiöön.

Tässä tapauksessa asiakas ei tosin väitäkään saaneensa vakuutuksen sisällöstä vakuutusehdoista poikkeavaa käsitystä. Asiakkaan lisälausuman mukaan: ”[Asiakas] on ennen vakuutuksen ottamista käsittänyt, että vakuutusyhtiön laatimat vakuutusehdot sitovat sanamuodon mukaisina molempia osapuolia. [Asiakkaan] käsityksen mukaan korvattavan vakuutusehdon sisältö on ollut selvä. On selvää, että [asiakkaan] käsitys vastaa sitä, miten ko. ehto ja sen merkitys on yleisesti korvauskäytännössä ymmärretty ja ymmärretään.” Näin ollen vakuutusehdon sisältöä on tulkittava sen sanamuodon mukaisesti, mikä on vakuutusyhtiönkin käsitys asiasta.

Vakuutusehto on selkeä eikä sen soveltaminen johda kohtuuttomuuteen
Lisälausumassa esitetään, että vakuutuksen vakioehtoja on kuluttajansuojalain perusteella tulkittava asiakkaan hyväksi. Vakuutusyhtiö on samaa mieltä. Vakioehtoja on jo yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden perusteella epäselvyystilanteessa tulkittava laatijansa eli vakuutusyhtiön vahingoksi. Tässä tapauksessa ehtokohta on kuitenkin selkeä ja yksiselitteinen, jolloin sitä on tulkittava sanamuotonsa mukaisesti. Ehdon mukaan: ”Asianajo- ja oikeudenkäyntikulujen korvaamisen edellytyksenä on, että vaatimus koskee vakuutusehtojen mukaan korvattavaa vahinkotapahtumaa.”

Ehtoa lukemalla ei voi perustellusti päätyä siihen lopputulokseen, että vastuuvakuutus kattaisi oikeudenkäyntikuluja myös siltä osin, kun oikeudessa käsitellään vaatimuksia, jotka eivät kuulu vakuutuksen korvauspiiriin.

Ehtokohta ei ole kohtuuton, eikä se myöskään johda kohtuuttomaan lopputulokseen tässä yksittäisessä asiassa. Vakuutusyhtiö on jo huomauttanut asiamiestä siitä, että asiakas voi hakea itse maksettavaksi jääneitä oikeudenkäyntikuluja oikeusturvavakuutuksestaan. Vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että näiden kulujen osalta asiakas voi olla yhteydessä vakuutusyhtiön oikeusturvakorvauksiin.

Vakuutusyhtiö katsoo lisäksi, ettei ole kohtuutonta olla korvaamatta sellaisia oikeudenkäyntikustannuksia, joita käräjäoikeus ei ole edes katsonut tarpeellisiksi. Käräjäoikeus on 17.5.2022 asiassa antamassaan tuomiossa velvoittanut Y:n korvaamaan asiakkaan oikeudenkäyntikulut asiassa 11 547,50 eurolla viivästyskorkoineen. Asiakkaan asiamies on lähettänyt vakuutusyhtiölle laskun, jonka summa on 16 507,50 euroa.

Käräjäoikeuden mukaan: ”Asianajaja O:n ja asianajaja P:n oikeudenkäyntitoimenpiteiden erittelyihin sisältyy huomattava määrä neuvotteluja ja sähköpostikirjeenvaihtoa pelkästään toisten vastaajien avustajan/avustajien kanssa (ilman, että toimenpiteen kohdalla olisi yksilöity muuta toimenpidettä). Asianajaja O:n laskuun 25,75 tuntia, ja asianajaja P:n laskuun 21 tuntia. Laskuerittelyissä taikka lausumissa ei ole yksilöity sitä, miksi neuvottelut ja kirjeenvaihto myötäpuolen avustajan kanssa olisi näin laajalti ollut aiheellista ja siten tarpeellinen toimenpide OK 21:1 §:n tarkoittamalla tavalla. Yhteydenpito myötäpuolten avustajien kanssa voinee toki olla aiheellista esim. todistelusta sopimiseksi ja käytännön järjestelyn hoitamiseksi. Käräjäoikeus katsoo, että tällaisten käytännön asioista sopimisen kohdalla aiheellista ei voi olla yli 5 tunnin neuvottelu/yhteydenpito kanssavastaajien avustajien kanssa. Rikosoikeudellisen vastuun synnyttävien/poissulkevien seikkojen tarkastelu yhdessä kanssavastaajan avustajan kanssa ei voine olla aiheellinen ja siten tarpeellinen toimenpide OK 21 luvun 1 §:n tarkoittamalla tavalla.”

Vakuutusehtojen ehtokohdan 10.4 soveltaminen
Vakuutusehtojen ehtokohdan 10.4. mukaan vakuutuksenottajan oikeudenkäyntikustannukset eivät ole lainkaan korvattavissa vakuutuksenottajan vastuuvakuutuksesta, kun:
- vakuutuksenottaja ei ole ehtokohdan 10.4. mukaisesti ilmoittanut vakuutusyhtiölle välittömästi, että vahingon selvittäminen edellyttää ulkopuolisen lakimiehen käyttämistä,
- vahinkoilmoitusta ei ole tehty vakuutusyhtiölle ennen oikeudenkäynnin alkamista ja
- vakuutusyhtiöllä ei ole ollut mahdollisuutta nimetä asianajajaa, joka edustaa vakuutettua.

Vakuutusyhtiölle on sähköpostitse tehty vahinkoilmoitus, jossa viitataan tätä ennen käytyyn puhelinkeskusteluun. Kyseinen ilmoitus on saapunut vastuukorvausosastolle 2.8.2021. Alkuperäistä vahinkoilmoitusta ei ole kuitenkaan tehty vakuutukseen, josta annetusta ratkaisusta vakuutuksenottaja tällä hetkellä valittaa. Alkuperäinen vahinkoilmoitus, jonka A on tehnyt yhtiöön ja joka on saapunut vastuukorvausosastolle 2.8.2021, on tehty A:n työnantajan vastuuvakuutukseen seuraavin saatesanoin: ”asiaa pyydetään käsittelemään kunnan oikeusturvan ja hallinnonvastuuvakuutuksen perusteella.”

Tästä vakuutuksesta annetun ratkaisun jälkeen A:n asiamies on pyytänyt 6.9.2021 siirtämään käsittelyn A:n henkilökohtaiseen vastuuvakuutukseen saatesanoin: ”pyydän ystävällisesti mahdollisimman pian käsittelemään vahinkoasian päämieheni [A:n] henkilökohtaisesta vakuutuksesta vakuutusnumero [x]. Samalla ilmoitan, että voit siirtää vahinkoasiassa vastaanotetut asiakirjat niiltä osin, kun kyseisten asiakirjojen siirtäminen on tarpeen, jotta asia pystytään käsittelemään yhtiössä vuosikymmeniä päämiehelläni olleesta henkilökohtaisesta vakuutuksesta.” Vahinkoilmoitus A:n henkilökohtaiseen vakuutukseen on siis tehty 6.9.2021.

Lausunnonpyytäjän mukaan A on vakuutusehtojen mukaisesti ilmoittanut vakuutusyhtiölle välittömästi, että vahingon selvittäminen edellyttää ulkopuolisen lakimiehen käyttämistä, vahinkoilmoitus on tehty vakuutusyhtiölle ennen oikeudenkäynnin alkamista ja vakuutusyhtiöllä on ollut mahdollisuus nimetä asianajaja, joka edustaa vakuutettua. Asiassa vakuutusyhtiöön toimitetun tiedon mukaan asia on tullut vireille käräjäoikeudessa 8.2.2021 ja 16.2.2021 päivätyssä haasteen tiedoksiantoa koskevassa asiakirjassa on ilmoitettu, että vastaus käräjäoikeuden kansliaan on toimitettava 30 päivän kuluessa haasteen tiedoksiannosta.

Asiamieskustannuksia koskevan laskun mukaan Asianajotoimisto P on vastaanottanut toimeksiannon 23.2.2021. Vahinkoilmoitus on tehty vakuutusyhtiön oikeusturvapuolelle 15.3.2021 ja edelleen vastuuosastolle 2.8.2021/6.9.2021. Vakuutuksenottaja ei siis ole ilmoittanut vakuutusyhtiölle välittömästi, että vahingon selvittäminen edellyttää ulkopuolisen lakimiehen käyttämistä.

Jos Vakuutuslautakunta vastoin vakuutusyhtiön näkemystä katsoisi, että vakuutuksenottaja on oikeutettu korvauksiin myös niiltä osin, kun vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen vastuuvakuutuksesta, niin vakuutuksenottajan ei joka tapauksessa voitaisi katsoa olevan oikeutettu korvauksiin, jotka ovat aiheutuneet ennen vahinkoilmoituksen tekemistä yhtiön oikeusturvapuolelle 15.3.2021.

Vakuutettu ei ole ennen tätä ilmoittanut vakuutusyhtiöön, että vahingon selvittäminen edellyttää ulkopuolisen lakimiehen käyttämistä ja vakuutusyhtiöllä ei ole ollut mahdollisuutta nimetä asianajajaa, joka edustaa vakuutettua. Ennen vahinkoilmoituksen tekemistä vakuutusyhtiön oikeusturvapuolelle A:lle on aiheutunut asiamieskustannuksia yhteensä 3 250 euroa.

Vakuutusyhtiö katsoo lausunnonpyytäjän tavoin, että lausunnonpyytäjä on elinkeinonharjoittaja, joka on rinnastettavissa kuluttajaan. Kyse on elinkeinoharjoittajasta, jonka voidaan katsoa olevan tiedoiltaan ja taidoiltaan sopimussuhteen selvästi heikompi osapuoli. Tästä johtuen vakuutussopimuslaki tulee sovellettavaksi tässä asiassa. Lausunnonpyytäjän rinnastettavuus kuluttajaan ei kuitenkaan muuta korvausasian ratkaisua, eikä ole peruste lisäkorvaukselle.

Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan ehtokohdassa 10.4 ei ole poikettu vakuutuksenottajan vahingoksi, kun otetaan huomioon vakuutussopimuslaissa olevan säännökset koskien vakuutuksenottajan velvollisuutta rajoittaa vahinkoa (32 §) sekä korvauksenhakijan velvollisuus antaa vakuutusyhtiölle selvityksiä (69 §).

Vaikka lautakunnan näkemyksen mukaan ehtokohta 10.4 poikkeaisikin vakuutussopimuslain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, niin vakuutusyhtiön korvauspäätös on joka tapauksessa oikeansisältöinen, eikä sitä ole perusteltua muuttaa.

Vakuutuksesta korvattavaksi katsottu osuus vastaa asiassa esitettyyn vahingonkorvausvaateeseen vastaamisesta aiheutuvia kustannuksia. Muissa kustannuksissa on kyse rikosasiaan vastaamisesta eikä näitä kustannuksia korvata vastuuvakuutuksesta. Lisäksi vakuutusyhtiö katsoo edellä mainituin tavoin, että osa syytekohdissa esitetyistä rikoksista ovat rangaistavia vain, jos ne on tehty tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta. Näihin syytekohtiin vastaamisesta aiheutuneita kustannuksia ei korvata myöskään sillä perusteella, että vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutettu tahallisesti tai törkeän huolimattomasti. Kyseiseen ehtokohtaan vetoaminen ei myöskään tarkoita, että ehdoissa olisi poikettu vakuutussopimuslaista vakuutuksenottajan vahingoksi.

Edellä mainituin perustein vakuutusyhtiö pyytää, että Vakuutuslautakunta hylkää lausunnonpyytäjän vaatimuksen perusteettomana.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, kuinka paljon asiakkaalle on korvattava vastuuvakuutuksen perustella oikeudenkäynnistä aiheutuneita puolustautumiskustannuksia. 

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Lainkohdat
Vakuutussopimuslaki (543/1994)

3 § Säännösten pakottavuus

Sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä muun vakuutetun tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kuin vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön.

Sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista muuta luonnollista henkilöä taikka oikeushenkilöä kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa tai muun toimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske ryhmävakuutusta.

[ – – ]

32 § Pelastamisvelvollisuus vahinkovakuutuksessa

Vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Jos vahinko on ulkopuolisen aiheuttama, vakuutetun tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin vakuutuksenantajan oikeuden säilyttämiseksi vahingon aiheuttajaa kohtaan. Vakuutetun tulee, mikäli mahdollista, noudattaa vakuutuksenantajan sanotussa tarkoituksessa antamia ohjeita.

Jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 1 momentissa säädetyn velvollisuutensa, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vastuuvakuutuksessa kuitenkin korvausta voidaan alentaa tai korvaus evätä vakuutetun huolimattomuuden takia vain, jos vakuutettu on laiminlyönyt velvollisuutensa törkeästä huolimattomuudesta taikka, milloin vakuutusehdoissa on niin määrätty, jos hänen alkoholin tai huumausaineen käyttönsä on vaikuttanut laiminlyöntiin. Vahinkoa kärsineen luonnollisen henkilön oikeudesta korvaukseen on tällöin vastaavasti voimassa, mitä 30 §:n 4 momentissa säädetään.

73 § Vaatimuksen esittämisajankohta ja vanhentuminen

Vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai, jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta.

Jos korvausvaatimusta ei esitetä 1 momentissa säädetyssä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.

Vakuutusehdot
4 Mitä on vakuutettu
4.1 Toiminnanvastuu
Vakuutuksen kohteena on vakuutuksenottajan vahingonkorvausvelvollisuus, joka aiheutuu vakuutuksenottajan toiminnasta. Vakuutettu toiminta on merkitty vakuutuskirjaan tai sen liitteeseen.

5 Vakuutusturva
5.1 Mitä toiminnanvastuu korvaa
Vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuksen voimassaoloaikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Vakuutus korvaa edellä mainituin perustein henkilölle aiheutuneen EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 82 artiklassa tarkoitetun vahingon.

5.2.2 Tahallisuus tai törkeä tuottamus
Vakuutus ei kata henkilö- tai esinevahinkoa, joka aiheutuu vakuutuksenottajan tai muun vakuutetun kuin työntekijän tahallisuudesta tai törkeästä tuottamuksesta.

6 Vakuutusmäärä
Vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä on jokaisessa vahinkotapahtumassa vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana korvauksista, koroista, selvitys- ja oikeudenkäyntikuluista sekä välittömästi uhkaavan vahingon kohtuullisista torjuntakustannuksista. [ – – ]

10 Vahingon arviointia ja korvaamista koskevat säännöt

10.3 Vakuutusyhtiön toimenpiteet

[ – – ]

Vakuutuksesta korvataan asianajo- ja oikeudenkäyntikulut oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta määrättäessä otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu. Välimiesmenettelyssä vakuutus ei korvaa välimiespalkkiota.

10.4 Asianajo- ja oikeudenkäyntikulujen korvaamisen edellytykset ja vakuutetun velvollisuudet

Asianajo- ja oikeudenkäyntikulujen korvaamisen edellytyksenä on, että
- vaatimus koskee vakuutusehtojen mukaan korvattavaa vahinkotapahtumaa
- vakuutuksenottaja ilmoittaa vakuutusyhtiölle välittömästi, jos vahingon selvittäminen edellyttää ulkopuolisen lakimiehen käyttämistä tai jos vahinko johtaa oikeudenkäyntiin
- vahinkoilmoitus on tehty vakuutusyhtiölle ennen oikeudenkäynnin alkamista
- vakuutusyhtiöllä on ollut mahdollisuus nimetä asianajaja, joka edustaa vakuutettua.

Vakuutuksenottajan tulee pyrkiä siihen, että vakuutusyhtiölle varataan tilaisuus vahingon määrän arvioimiseen sekä mahdollisuus myötävaikuttaa sovinnolliseen ratkaisun aikaan saamiseen.

Vakuutuksenottaja on velvollinen omalla kustannuksellaan osallistumaan vahingon selvittelyyn, sekä hankkimaan ja valmistamaan tarpeelliset selvitykset ja tutkimukset, jotka ovat kohtuullisin kustannuksin vakuutuksenottajan saatavilla.

Vakuutusehtojen mukaan korvattavalla vahinkotapahtumalla tarkoitetaan sellaista vahinkotapahtumaa, joka ei ole vakuutukseen sovellettavien ehtojen rajoituskohdilla rajattu vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle, ja jonka vahingon määrä ilmoitetussa vahinkotapahtumassa on suurempi kuin vakuutuksenottajan omavastuu.

Asian arviointi

Asiakasta, vakuutuksenottaja A:ta vastaan oli nostettu syytteet tietosuojarikoksesta, virka-aseman väärinkäyttämisestä (toissijaisesti virkavelvollisuuden rikkomisesta ja viimesijaisesti tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta) sekä virkasalaisuuden rikkomisesta (toissijaisesti tuottamuksellisesta virkasalaisuuden rikkomisesta). Lisäksi asiakkaalta vaadittiin syytettyihin rikoksiin perustuen 10 000 euron vahingonkorvausta kärsimyksestä.

Vakuutuksenottaja on vaatinut puolustautumiskustannuksiaan eli lakimiehen käyttämisestä aiheutuneita kustannuksia korvattavaksi vastuuvakuutuksesta sillä perusteella, että asiassa on kyse myös sellaisesta vahingonkorvausvaatimuksesta, joka on vastuuvakuutuksesta korvattava. Vakuutusyhtiö on korvannut asiakkaan vastuuvakuutuksesta puolustamiskustannuksia oikeudessa 50 prosenttia vaadituista asiamiehen käytöstä aiheutuneista kustannuksista. Vakuutusyhtiön mukaan kyseinen osuus vastaa sitä osuutta puolustautumiskustannuksista, joka koskee asiassa esitettyyn vahingonkorvausvaatimukseen vastaamista. Vakuutusyhtiö on katsonut, että kustannukset eivät ole muilta osin vastuuvakuutuksesta korvattavia.  Vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, ettei vastuuvakuutus kata tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella aiheutettuja vahinkoja, eikä myöskään tällaisten vaatimusten puolustautumiskustannuksia.

Vakuutusehdon 5.2.2 soveltaminen tapauksessa
Sovellettavien vakuutusehtojen 5.2.2 kohdan mukaan vakuutus ei kata henkilö- tai esinevahinkoa, joka aiheutuu vakuutuksenottajan tai muun vakuutetun kuin työntekijän tahallisuudesta tai törkeästä tuottamuksesta. Vakuutuslautakunta toteaa, että asianomistaja Y on vaatinut A:lta kärsimyskorvausta käräjäoikeudessa. Kärsimys ei ole henkilö- tai esinevahinkoa eikä siten ehtokohta 5.2.2 tule asiassa sovellettavaksi.

Vakuutusehdon 10.4 soveltaminen tapauksessa
Vakuutusyhtiö on edelleen vedonnut siihen, ettei asiakas ole toiminut vakuutusehtojen 10.4 kohdan edellyttämällä tavalla, kun vakuutuksenottaja ei ole ilmoittanut vakuutusyhtiölle välittömästi, että vahingon selvittäminen edellyttää ulkopuolisen lakimiehen käyttämistä, vahinkoilmoitusta ei ole tehty vakuutusyhtiölle ennen oikeudenkäynnin alkamista ja vakuutusyhtiöllä ei ole ollut mahdollisuutta nimetä asianajajaa, joka edustaa vakuutettua.

Vakuutuslautakunta katsoo asiakkaan ja vakuutusyhtiön tavoin, että vakuutuksenottaja on vakuutussopimuslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla rinnastettavissa kuluttajaan. Näin ollen sellainen vakuutusehto, joka poikkeaa vakuutussopimuslain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön.

Vakuutussopimuslain 73 §:ssä säädetään korvausvaatimuksen vanhentumisesta. Pykälän 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen 10.4 kohdassa edellytetään asianajo- ja oikeudenkäyntikulujen korvaamisen edellytyksenä, että vahinkoilmoitus on tehty vakuutusyhtiölle ennen oikeudenkäynnin alkamista. Vakuutuslautakunta katsoo, että ehto on vakuutussopimuslain 73 §:n vastainen ja siten nyt käsillä olevassa tapauksessa mitätön.

Samassa ehtokohdassa edellytetään edelleen, että vakuutuksenottaja ilmoittaa vakuutusyhtiölle välittömästi, jos vahingon selvittäminen edellyttää ulkopuolisen lakimiehen käyttämistä tai jos vahinko johtaa oikeudenkäyntiin ja että vakuutusyhtiöllä on ollut mahdollisuus nimetä asianajaja, joka edustaa vakuutettua.

Vakuutusyhtiö on todennut ehtojen olevan vakuutussopimuslain 32 §:n mukaisia. Kyseisen pykälän 1 momentin mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Jos vahinko on ulkopuolisen aiheuttama, vakuutetun tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin vakuutuksenantajan oikeuden säilyttämiseksi vahingon aiheuttajaa kohtaan. Vakuutetun tulee, mikäli mahdollista, noudattaa vakuutuksenantajan sanotussa tarkoituksessa antamia ohjeita. Pykälän 3 momentin mukaan vastuuvakuutuksessa kuitenkin korvausta voidaan alentaa tai korvaus evätä vakuutetun huolimattomuuden takia vain, jos vakuutettu on laiminlyönyt velvollisuutensa törkeästä huolimattomuudesta taikka, milloin vakuutusehdoissa on niin määrätty, jos hänen alkoholin- tai huumausaineen käyttönsä on vaikuttanut laiminlyöntiin.

Vakuutuslautakunta katsoo, että edellä mainittuja ehtoja voidaan sinänsä pitää vahingon rajoittamiseen tähtäävinä ohjeina. Tässä tapauksessa asianajo- ja oikeudenkäyntikulut ovat juuri se vahinko, jonka rajoittamiseen vakuutetun on pyrittävä. Ehtokohta on kuitenkin muotoiltu vakuutussopimuslain 32 §:n vastaisesti siltä osin, että lain mukaan vastuuvakuutuksessa korvausta voidaan alentaa tai korvaus evätä vakuutetun huolimattomuuden takia vain, jos vakuutettu on laiminlyönyt velvollisuutensa törkeästä huolimattomuudesta. Käsillä olevassa tapauksessa vakuutetun ei voida katsoa laiminlyöneen ilmoitusvelvollisuuttaan ainakaan törkeästä huolimattomuudesta, jos lainkaan. Vakuutuslautakunnalle toimitettujen selvitysten mukaan asianajaja P on vastaanottanut asian hoitamista koskevan toimeksiannon 23.2.2021. Tämän jälkeen hän on laskuerittelyn mukaan ryhtynyt maaliskuun 2021 alusta hoitamaan asiaa ja ilmoittanut yhtiölle asiasta 23.2.2021. Näin ollen vakuutusyhtiö ei voi evätä ehtokohdan 10.4 perusteella korvausta.

Vakuutuslautakunta kiinnittää edelleen huomiota siihen, että vakuutusyhtiön on näytettävä se vahinko, joka on aiheutunut vakuutetun laiminlyötyä vahingon torjumis- tai rajoittamisvelvollisuutensa eli käsillä olevassa tapauksessa ilmoitusvelvollisuus vakuutusyhtiölle. Nyt käsillä olevassa tapauksessa vakuutusyhtiö ei ole osoittanut, että väitetystä ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä olisi aiheutunut vahinkoa.

Korvattavien kulujen kohtuullistaminen
Vakuutusyhtiö on lisäksi katsonut, ettei ole kohtuutonta olla korvaamatta sellaisia oikeudenkäyntikustannuksia, joita käräjäoikeus ei ole katsonut tarpeellisiksi. Käräjäoikeus on 17.5.2022 asiassa antamassaan tuomiossa velvoittanut Y:n korvaamaan asiakkaan oikeudenkäyntikulut asiassa 11 547,50 eurolla viivästyskorkoineen. Asiakkaan asiamies on lähettänyt vakuutusyhtiölle laskun, jonka summa on 16 507,50 euroa.

Vakuutusehtojen 10.3 kohdan mukaan vakuutuksesta korvataan asianajo- ja oikeudenkäyntikulut oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta määrättäessä otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu.

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on oikeus kohtuullistaa palkkiovaatimusta siihen määrään, jonka käräjäoikeus on katsonut kohtuulliseksi palkkiomääräksi.

Vakuutuslautakunta toteaa selvyyden vuoksi, että vakuutusyhtiö voi vedota Vakuutuslautakunnalle antamassaan vastineessa sellaiseen seikkaan, johon se ei ole korvauspäätöksessään vedonnut. Lautakunta toteaa kuitenkin, että hyvään vakuutustapaan kuuluu, että korvauspäätöksessä esitetään kaikki ne seikat, joiden perusteella korvausta on evätty.

Yhteenveto
Vakuutuslautakunta katsoo edellä mainituin perustein, että vakuutusyhtiöllä ei ole oikeutta vähentää sellaisia asianajajan toimenpiteistä aiheutuneita kuluja, jotka ovat syntyneet ennen 15.3.2021. Vakuutusyhtiöllä on ollut kuitenkin oikeus kohtuullistaa laskua käräjäoikeuden päätöksen mukaisesti.

Koska vakuutusyhtiö on korvannut asiakkaalle jo 8 153,75 euroa, lautakunta suosittaa, että yhtiö maksaa edelleen asiakkaan oikeudenkäyntikuluja yhteensä 3 393,75 euroa.

Asian ratketessa edellä mainituin tavoin Vakuutuslautakunta ei ota kantaa muihin asiassa esitettyihin väitteisiin.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa asiakkaalle vastuuvakuutuksesta lisää 3 393,75 euroa.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Luukkonen Yli-Rahnasto
Jäsenet:
Haapasaari
Karhu
Karimäki
Korpiola