Tapahtumatiedot

Asiakkaan koiralla oli ollut ennen vakuutuksen ottamista loistartunta, josta asiakas oli kertonut terveysselvityksessä. Tämän seurauksena vakuutusyhtiö on vakuutuksen myöntäessään lisännyt vakuutuskirjalle mahalaukun ja suoliston sairauksia koskevan rajoitusehdon, joka on ollut uudelleen arvioitavissa kuuden kuukauden oireettoman ja hoitovapaan kauden jälkeen, aikaisintaan 22.9.2020. Asiakas oli maaliskuussa 2021 toimittanut yhtiölle eläinlääkärin 11.1.2021 päivätyn todistuksen, jonka mukaan koira ei ollut saanut rajoitusehtoa koskevaa hoitoa rajoitusehdon asettamisen jälkeen. Todistuksen saatuaan yhtiö oli ilmoittanut poistaneensa rajoituksen sopimukselta.

Asiakas vei koiransa eläinlääkäriin 19.8.2021 närästysoireiden vuoksi. Käyntiä koskevassa potilaskertomuksessa todetaan muun muassa, että koira ”öisin erityisesti maiskuttelee paljon ja nuoleskelee huulia. Nuoresta tätä ollut, pahentunut” ja lisäksi, että ”aina ollut herkkävatsainen ja ajoittain ollut kutinaakin”. Kotiutusohjeissa todettiin diagnoosin osalta, että ”närästysoireilu, taustasyynä epäillään ruoka-aineperäistä yliherkkyyttä nyt ensisijaisesti”. Käynnin yhteydessä sappirakolle oli tehty ultraäänitutkimus sappivaivojen poissulkemiseksi tuloksin, että rakko oli normaaliseinäinen, eikä sakkaa ollut. Vakuutusyhtiölle tehdyn suorakorvaushakemuksen tietoihin eläinlääkäri kirjasi, että ”aina ollut herkkävatsainen, oireita ollut on-off pidempään. Selkeämmät koiraa enemmän häiritsevät oireet elokuun alusta saakka”. Näiden merkintöjen perusteella yhtiö pyysi asiakkaalta lisätietoja siitä, milloin närästysoireet (maiskuttelu, huulten lipominen) oli havaittu ensimmäisen kerran.

Asiakkaan vastattua yhtiölle närästysoireiden alkaneen noin 1,5 viikkoa ennen kyseistä eläinlääkärikäyntiä yhtiö pyysi, viitaten eläinlääkärin edellä mainittuihin kirjauksiin, selvennyksen siihen, milloin närästysoireet on ensimmäisen kerran havaittu. Vastauksessaan asiakas kertoi koiralla olleen pennusta saakka lieviä närästysoireita esimerkiksi ruoan liian nopean syömisen vuoksi tai rasvaisen herkuttelun jälkeen. Asiakas kiisti koiralla olleen jatkuvaa maiskuttelua jo nuoresta saakka, vaan kyse oli ollut satunnaisista ja hetkellisistä oireista, joiden syy oli ollut ruoassa ja jotka eivät olleet johtaneet eläinlääkärikäynteihin. Toisin kuin edellä mainitut oireet, elokuussa 2021 alkaneet oireet eivät menneet ohi ja ne ilmenivät niin, että koira nuoli ja söi seinämateriaalia ja lisäksi röyhtäili, maiskutteli ja söi heinää. Noihin oireisiin ei myöskään löytynyt selittävää tekijää.

Yhtiön tiedusteltua uudelleen, milloin närästys oli havaittu ensimmäisen kerran, asiakas kertoi, että tarkkaa päivämäärää ei ole ylhäällä, mutta hän arvioi närästyksen ilmenneen ensimmäisen kerran syyskuussa 2020. Hän totesi myös, ettei eläinlääkäri ollut nähnyt yhteyttä aiempien hetkellisten närästysten ja eläinlääkärikäyntiin johtaneen tilanteen välillä. Lisäselvityksen saatuaan yhtiö teki korvauspäätöksen, jonka mukaan närästys on huomattu mahalaukun ja suoliston sairauksien rajoitusehdon voimassaolon aikana. Tämä tieto olisi kyseisen rajoitusehdon uudelleenarvioinnin yhteydessä aiheuttanut vakuutukselle pysyvän rajoituksen koskien kyseisiä sairauksia. Päätöksessä todettiin, että vakuutukselle oli nyt merkitty pysyvä rajoitusehto koskien mahalaukun ja suoliston sairauksia jälkiseurauksineen ja että rajoitusehdossa mainittua sairautta ei korvata myöskään ennen rajoitusehdon voimaantuloa.

Asiakas pyysi päätöksen uudelleenkäsittelyä sekä korvauspäätöksen että rajoitusehdon lisäämisen osalta. Koiralla oli ollut luovutettaessa loisia, mistä aiheutui vakuutuskirjalle siinä alun perin ollut rajoitusehto. Loissairaus oli hoidettu heti eivätkä loiset voineet vaikuttaa syyskuun 2020 hetkellisiin, noin tunnin kestäneisiin ja harvakseltaan esiintyneisiin närästyksiin. Nuo närästykset olivat myös lakanneet koiran ruokailutottumuksia muuttamalla ilman eläinlääkärikäyntejä. Asiakas kiisti syksyn 2020 oireiden jatkuneen syksyyn 2021, vaan kyse oli täysin erillisistä asioista. Asiakas myös totesi, ettei ruokailutottumuksista johtuva närästys millään tavalla liittynyt aiempaan loisten esiintymiseen ja korosti, että eläinlääkärikäyntiin johtaneet oireet alkoivat 11.8.2021.

Uudessa korvauspäätöksessään yhtiö totesi saaneensa korvauskäsittelyn aikana tiedon koiralla olleen närästysoireita jo syksyllä 2020, jolloin riidanalainen rajoitusehto oli ollut voimassa. Jos yhtiö olisi saanut tiedon kyseisistä oireista, olisi rajoitusehdon uudelleenarvioinnin yhteydessä vakuutukselle tehty pysyvä rajoitusehtoa koskien mahalaukun ja suoliston sairauksia jälkiseurauksineen. Yhtiö ei muuttanut korvauspäätöstään eikä poistanut rajoitusehtoa.

Asiakas ilmoitti olevansa edelleen tyytymätön yhtiön päätökseen todeten, ettei yhtiö ole perustellut, mihin vakuutusehtojen kohtiin päätös perustuu. Asiakas totesi, ettei vakuutusehdoista löydy perusteita muuttaa rajoitusehto pysyväksi yksittäisten närästysoireiden perusteella. Koiran oireista aiemmin kertomansa perusteella asiakas katsoi antaneensa yhtiölle totuudenmukaiset tiedot koiran terveydentilasta, eikä rajoitusehdon uudelleenarviointi siten perustu puutteelliseen tai virheelliseen tietoon. Asiakas katsoi lisäksi, ettei 11.1.2021 vakuutussopimuksesta poistetun rajoituksen pitäisi vaikuttaa 11.8.2021 alkaneeseen närästykseen, jonka todennäköinen syy on allergia. Tämän vahvistaa asiakkaan mukaan eläinlääkärin suullisesti kertoma sekä se, ettei ole allergialle ominaista oireilla ensin, sitten olla vuosi oirehtimatta ja alkaa uudestaan oireilla, ilman muutoksia ruokavaliossa.

Vastauksessaan asiakkaalle yhtiö totesi, että asetettu rajoitusehto koskee kaikkia mahalaukun ja suoliston sairauksia ja niiden aiheuttamia oireita, ei ainoastaan loistartuntaa. Lisäksi yhtiö kertasi, että jos sillä olisi ollut rajoitusehtoa uudelleen arvioidessaan tieto närästysoireista, rajoitusehdosta olisi tehty pysyvä. Yhtiö myös viittasi vakuutusehtojen kohtiin M.1.7 Rajoitukset vakuutuksen kattavuuteen ja rajoitusehdot sekä M.1.8 Tiedonantovelvollisuus.

Asiakkaan valitus

Valituksessaan asiakas toteaa, että hänen mielestään koiralla ei ollut sairauksia tai niiden oireita rajoitusehdon uudelleenarviointiin vaikuttavan kuuden kuukauden aikana. Hetkellisten närästysoireiden hän toteaa johtuneen koiran ruokailutottumuksista eikä sairaudesta, minkä takia niitä ei ollut ilmoitettu uudelleenarvioinnin yhteydessä. Asiakas myös toteaa pyytäneensä perusteluja, mihin sopimusten kohtiin vakuutusyhtiön menettely perustuu ja hän tiedustelee, voiko yhtiö jälkikäteen muuttaa vakuutusehdon pysyväksi sellaisen oireen vuoksi, jota eläinlääkäri ei katsonut sairaudeksi tai oireeksi. Eläinlääkärin mukaan liian nopean syömisen aiheuttama närästys syksyllä 2020 ei ollut merkki sairaudesta. Asiakas kiistää antaneensa väärää tietoa rajoitusehdon uudelleenarvioinnin yhteydessä.

Lisävastauksessaan asiakas vielä täsmentää, ettei koiralla ole ollut jatkuvaa närästystä ennen syksyä 2021 ja että kyseessä on tältä osin väärinymmärrys koskien vakuutusyhtiön eläinlääkärimerkinnöistä tekemiä tulkintoja. Asiakas myös toteaa vakuutuksen voimaantulon jälkeen tapahtuvaa rajoitusten asettamista määrittävään ehtokohtaan (M.1.7) liittyen, että yhtiö ei ole toimittanut eläinlääkärin lausuntoa, jolla kumottaisiin hoitavan eläinlääkärin näkemys siitä, ettei syksyn 2020 hotkimisesta johtuva hetkellinen närästys ollut sairauden tai allergian oire.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toteaa, että mahalaukun ja suoliston sairauksia koskeva rajoitusehto asetetaan muiden kuin ihoon liittyvien loisten aiheuttamissa loistartuntatapauksissa uudelle vakuutukselle, koska loistartunnan perusteella on mahdotonta arvioida sen vaikutuksia eläimen elimistöön laajemmin. Koiralla on ollut maha-suolikanavan oireisiin kuuluvaa närästystä uudelleenarvioitavan rajoitusehdon voimassa ollessa, mitä asiakas ei rajoitusehdon uudelleenarviointilomakkeella ollut kertonut, mutta minkä yhtiö sai tietoonsa uudelleenarvioinnin jälkeen. Koska koiralla oli ollut närästystä rajoitusehdon voimassaoloaikana ja koska asiakas ei tätä seikkaa tuonut ilmi uudelleenarviointikaavakkeessa, palautti yhtiö asiasta tiedon saatuaan rajoitusehdon pysyvänä voimaan.

Lisävastineessaan yhtiö toteaa, että kyseessä ei ole uusi rajoitusehto vaan se on uudelleen asetettu vakuutukselle uudelleenarvioinnissa asiakkaan yhtiölle antamien puutteellisten ja paikkansapitämättömien tietojen perusteella.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Osapuolten riita asiassa koskee siitä, onko vakuutusyhtiö voinut lisätä vakuutuskirjalle sieltä poistamansa rajoitusehdon koskien mahalaukun ja suoliston sairauksia jälkiseurauksineen, ja kuuluvatko syksyllä 2021 ilmenneen närästyksen hoitokulut vakuutuksesta korvattaviksi.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 3 §:n 2 momentin mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista muuta luonnollista henkilöä taikka oikeushenkilöä kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa tai muun toimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske ryhmävakuutusta.

Vakuutussopimuslain 15 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa vahinkovakuutus päättymään vakuutuskauden aikana, jos:

1. vakuutuksenottaja tai vakuutettu on ennen vakuutuksen myöntämistä antanut vääriä tai puutteellisia tietoja ja jos vakuutuksenantaja oikean asianlaidan tuntien ei olisi vakuutusta myöntänyt
2. vakuutuksenottajan tai vakuutetun vakuutuksenantajalle sopimusta päätettäessä ilmoittamissa olosuhteissa tai vakuutuskirjaan merkityssä asiantilassa on vakuutuskauden aikana tapahtunut sellainen olennaisesti vahingonvaaraa lisäävä muutos, jota vakuutuksenantajan ei voida katsoa ottaneen lukuun sopimusta päätettäessä. […]

Vakuutussopimuslain 18 §:n mukaan vakuutuksenantajalla on oikeus vakuutuskauden aikana muuttaa vahinkovakuutuksen vakuutusmaksua tai muita sopimusehtoja vastaamaan uusia olosuhteita vain, jos:

1. vakuutuksenottaja tai vakuutettu on laiminlyönyt 22 §:ssä säädetyn tiedonantovelvollisuutensa; tai
2. vakuutuksenottajan tai vakuutetun vakuutuksenantajalle sopimusta päätettäessä ilmoittamissa olosuhteissa tai vakuutuskirjaan merkityssä asiantilassa on vakuutuskauden aikana tapahtunut 26 §:ssä tarkoitettu muutos.

Saatuaan tiedon 1 momentissa mainitusta seikasta vakuutuksenantajan on lähetettävä ilman aiheetonta viivytystä ilmoitus siitä, miten ja mistä ajankohdasta lukien vakuutusmaksu tai muut sopimusehdot muuttuvat. Ilmoituksessa on mainittava, että vakuutuksenottajalla on oikeus irtisanoa vakuutus. Jos vakuutuksenantaja ei lähetä ilmoitusta tässä momentissa säädetyllä tavalla, se menettää oikeutensa muuttaa maksua tai ehtoja, paitsi jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on menetellyt vilpillisesti.

Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Vakuutussopimuslain 23 §:n mukaan, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on vahinkovakuutuksessa täyttäessään 22 §:ssä säädettyä velvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti, vakuutussopimus ei sido vakuutuksenantajaa. Vakuutuksenantajalla on oikeus pitää suoritetut vakuutusmaksut, vaikka vakuutus raukeaisi.

Jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa, korvausta voidaan alentaa tai se evätä.

Tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiä henkilövakuutuksissa koskevan vakuutussopimuslain 24 §:n 2 momentin mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ja vakuutuksenantaja ei olisi lainkaan myöntänyt vakuutusta siinä tapauksessa, että oikeat ja täydelliset vastaukset olisi annettu. Jos vakuutuksenantaja tosin olisi myöntänyt vakuutuksen mutta ainoastaan korkeampaa maksua vastaan tai muutoin toisilla ehdoilla, kuin oli sovittu, vakuutuksenantajan vastuu rajoittuu siihen, mikä vastaa sovittua vakuutusmaksua tai niitä ehtoja, joilla vakuutus olisi myönnetty.

Vakuutussopimuslain 26 §:n mukaan vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenottajan tulee ilmoittaa vakuutuksenantajalle vakuutussopimusta päätettäessä ilmoitetuissa olosuhteissa tai vakuutuskirjaan merkityssä asiantilassa vakuutuskauden aikana tapahtuneesta olennaisesti vahingonvaaraa lisäävästä muutoksesta, jota vakuutuksenantajan ei voida katsoa ottaneen lukuun sopimusta päätettäessä. Vakuutuksenantajan on muistutettava vakuutuksenottajaa ilmoitusvelvollisuudesta 7 §:ssä tarkoitetussa vuositiedotteessa.

Vakuutussopimuslain 72 §:n mukaan, jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta, hänen korvaustaan voidaan alentaa tai se voidaan evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Koiravakuutusten yleisten sopimusehtojen, voimassa 1.1.2021 alkaen, kohdan   M.1.7 (Rajoitukset vakuutuksen kattavuuteen ja rajoitusehdot) mukaan [vakuutusyhtiöllä] on oikeus rajata vakuutuksen ulkopuolelle sairaudet, rakenneviat ja vammat, joiden oireita on ilmennyt ennen vakuutuksen ottoa, jotka ovat alkaneet kehittyä ennen vakuutuksen voimaantuloa tai joiden katsotaan olevan synnynnäisiä.

Rajoitusehdot koskevat myös aiemmin ilmenneiden sairauksien, rakennevikojen ja vammojen komplikaatioita ja seurauksia sekä niihin liittyviä sairauksia, rakennevikoja, vammoja tai muita vahinkotapahtumia sekä sellaisia tiloja, jotka ovat alkaneet kehittyä ennen [vakuutusyhtiön] vakuutuksen voimaantuloa.

Vakuutuskirjaan on merkitty, onko rajoitusehto pysyvä vai uudelleen arvioitavissa.

Jos vakuutus on myönnetty perustuen puutteelliseen tai virheelliseen tietoon lemmikin terveydestä, voi [vakuutusyhtiö] lemmikin hoitohistorian perusteella asettaa rajoitusehtoja vakuutukseen myös vakuutuksen myöntämisen jälkeen. Arvio sairauden tai vamman alkamisajankohdasta laaditaan eläinlääketieteellisen asiantuntemuksen perusteella.

Arviointi perustuu eläinlääketieteelliseen näyttöön vamman, vian tai sairauden alkamisajankohdasta (perustuen tieteelliseen, kansainvälisesti julkaistuun kliiniseen tutkimukseen), riippumatta siitä milloin vamman, vian tai sairauden oireet olivat ensimmäisen kerran havaittavissa. […]

Kohdan M.1.8 (Tiedonantovelvollisuus) mukaan, jos vakuutuksenottaja antaa virheellisiä tietoja vakuutuksen solmimisen yhteydessä tai jättää korjaamatta vakuutuksen perusteena olevat virheelliset tiedot, korvausta voidaan alentaa.

Sama pätee myös silloin, jos vakuutuksenottaja antaa virheellisiä tietoja tai jättää ilmoittamatta tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenottajan oikeuteen saada korvaus. […]

Asian arviointi

Ensisijainen riitakysymys asiassa koskee vakuutusyhtiön vakuutuskirjalta poistaman, mahalaukun ja suoliston sairauksia koskevan rajoitusehdon uudelleen asettamista. Riidatonta asiassa on, että vakuutussopimusta tehtäessä osaksi vakuutussopimusta on tullut vakuutuskirjalla, päiväys 28.3.2020, ollut erityinen rajoitusehto koskien edellä mainittuja sairauksia. Samoin riidatonta on, että vakuutusyhtiö on sittemmin, maaliskuussa 2021 poistanut vakuutusehdon alkaen 11.1.2021. Vakuutuslautakunta toteaa riidanalaisten hoitokulujen korvattavuuden osalta olevan ratkaisevaa, onko yhtiö voinut asettaa rajoitusehdon uudelleen sillä perusteella, että se katsoo asiakkaan jättäneen kertomatta koiralla alkuperäisen rajoituksen voimassa ollessa olleista närästysoireista.

Vakuutusyhtiö on katsonut voivansa ottaa rajoitusehdon uudelleen osaksi vakuutussopimusta kesken vakuutuskauden perustuen ehtokohtaan M.1.7 sekä siihen, ettei asiakas ole ehdon uudelleenarviointia varten yhtiölle toimittamassaan terveysselvityksessä kertonut koiralla alkuperäisen rajoitusehdon voimassaollessa ilmenneistä närästysoireista. Asiakas katsoo, että aiemmat, syksyllä 2020 ilmenneet satunnaiset oireet eivät lainkaan liity syksyllä 2021 ilmenneisiin jatkuviin närästysoireisiin, minkä eläinlääkäri on hoitokäynnin yhteydessä suullisesti vahvistanut.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusehtojen muuttamisen edellytyksistä säädetään vakuutussopimuslaissa ja että lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi poikkeava ehtokohta on lain 3 §:n mukaan mitätön kuluttajaa kohtaan. Käsiteltävänä olevassa asiassa vakuutuksenottaja on lain tarkoittama kuluttaja, joten lautakunta arvioi riidanalaisen ehtomuutoksen tekemistä ensin vakuutussopimuslain säännösten kannalta ja lausuu tämän jälkeen asiaan liittyvästä ehtokohdasta.

Lautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 18 §:n mukaan vakuutuksenantajalla on oikeus vakuutuskauden aikana muuttaa vahinkovakuutuksen sopimusehtoja vastaamaan uusia olosuhteita vain, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on laiminlyönyt 22 §:ssä säädetyn tiedonantovelvollisuutena tai jos vakuutuksenottajan tai vakuutetun vakuutuksenantajalle sopimusta päätettäessä ilmoittamissa olosuhteissa tai vakuutuskirjaan merkityssä asiantilassa on vakuutuskauden aikana tapahtunut 26 §:ssä tarkoitettu muutos. Muissa tilanteissa vakuutusehtojen muuttaminen kesken vakuutuskauden, mistä tässä tapauksessa on kysymys, ei ole kuluttajan ottaman vakuutuksen kohdalla mahdollista.

Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa, että silloin, kun vakuutusyhtiöllä on oikeus tehdä sopimusehtoihin muutoksia vakuutussopimuslain 18 §:n perusteella, muutoksia ei tuolloinkaan voi tehdä taannehtivasti. Näin sen vuoksi, että vahinkovakuutuksen osalta vakuutussopimuslakiin ei sisälly henkilövakuutuksia koskevan 24 § 2 momentin kaltaista säännöstä, joka mahdollistaisi vakuutuksenantajan vastuun rajaamisen siihen, mikä vastaa niitä ehtoja, joilla vakuutus olisi myönnetty ilman tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiä. Lisäksi, vaikka asiassa ei olekaan kysymys sopimuksen irtisanomisesta, lautakunta toteaa tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin seuraamuksiin liittyen, että vakuutussopimuslain 15 §:ssä mainituissa tilanteissa vakuutusyhtiöllä on oikeus irtisanoa vakuutus päättymään vakuutuskauden aikana. Muissa tilanteissa sopimuksen irtisanominen kesken vakuutuskauden ei ole mahdollista.

Lautakunta korostaa, että vakuutussopimuslain 22 § liittyy vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuuteen ennen vakuutuksen myöntämistä. Tässä tapauksessa asiassa ei ole väitettykään, että asiakas olisi laiminlyönyt tuon velvollisuutensa vaan kyse on asiakkaan vakuutusyhtiölle vakuutuksen voimassa ollessa antamista tiedoista. Näin ollen lautakunta katsoo asiassa olevan ilmeistä, että koiralla vakuutussopimuksen voimassa ollessa ilmenneiden närästysoireiden perusteella yhtiö ei voi kohdistaa asiakkaaseen mitään vakuutussopimuslain 22 §:n laiminlyönnin mahdollisista seuraamuksista, joista säädetään vakuutussopimuslain 15, 18 ja 23 §:ssä.

Vakuutussopimuslain 26 §:ssä puolestaan todetaan vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voitavan määrätä, että vakuutuksenottajan tulee ilmoittaa vakuutuksenantajalle vakuutussopimusta päätettäessä ilmoitetuissa olosuhteissa tai vakuutuskirjaan merkityssä asiantilassa vakuutuskauden aikana tapahtuneesta olennaisesti vahingonvaaraa lisäävästä muutoksesta, jota vakuutuksenantajan ei voida katsoa ottaneen lukuun sopimusta päätettäessä. Lautakunta toteaa, että vaaran lisääntymistä arvioidaan siten suhteessa vakuutussopimusta päätettäessä ilmoitettuihin olosuhteisiin tai vakuutuskirjaan merkittyyn asiantilaan ja kyseessä täytyisi olla olennaisesti vahingonvaaraa lisäävä muutos, jota vakuutuksenantajan ei voida katsoa ottaneen huomioon vakuutussopimusta päätettäessä. Huomioiden erityisesti, että vakuutus on tässäkin tapauksessa otettu nimenomaan koiran sairastumisesta aiheutuvia kuluja varten, ei sairastumisessa tai väitetyissä oireissa ole kysymys lainkohdan tarkoittamasta vaaran lisääntymisestä. Lautakunta katsookin, että vakuutussopimuslain edellytykset vakuutusehtojen muuttamiselle kesken vakuutuskauden eivät täyty myöskään vakuutussopimuslain 26 §:n osalta.

Lautakunta toteaa lisäksi yleisesti vakuutussopimuslain osalta, että lakiin ei sisälly muita säännöksiä vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuudesta sopimuksen voimassaoloaikana kuin edellä mainittu 26 §. Korvauksen hakijan vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antamia vääriä tietoja koskee lain 72 §, mutta tässä asiassa ei ole kyse mainitun lainkohdan tarkoittamasta tilanteesta. Vakuutuksenottajalla ennen vakuutuksen myöntämistä olevan tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin seuraamukset vahinkovakuutuksen osalta on puolestaan mainittu vakuutussopimuslain 15, 18 ja 23 §:ssä. Lautakunta toteaa, ettei seuraamuksia kuluttajan asemassa olevan vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä voida vakuutusehdoissa laajentaa siitä, mitä edellä mainituissa lainkohdissa säädetään.

Vakuutusehtojen osalta lautakunta katsoo, että yhtiön ehtokohdassa M.1.7 itselleen varaama oikeus asettaa rajoitusehtoja vakuutukseen myös vakuutuksen myöntämisen jälkeen on muissa kuin vakuutussopimuslain 18 §:n tarkoittamissa tilanteissa vastoin edellä vakuutussopimuslain sisällöstä todettua. Koska tässä tapauksessa ei ole kysymys vakuutussopimuslain 22 tai 26 §:n mukaisista tiedonantovirheistä, mitä ehtojen muuttaminen kesken vakuutuskauden vakuutussopimuslain 18 §:n mukaan edellyttää, katsoo lautakunta vakuutuskirjalle uudelleen lisätyn rajoitusehdon olevan mitätön.

Edellä lausutun perusteella lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole voinut yksipuolisin toimin ja asiakasta sitovasti lisätä vakuutussopimukseen rajoitusehtoa sen jälkeen, kun se oli ehdon sopimuksesta poistanut. Lautakunta katsoo vakuutussopimuksen olevan voimassa ilman mahalaukun ja suoliston sairauksia koskevaa erityistä rajoitusehtoa ja riidanalaisten hoitokulujen kuuluvan siten vakuutuksesta korvattaviksi.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa koiran närästysoireiden tutkimus- ja hoitokulut vakuutusehtojen mukaisesti. Lisäksi lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä poistamaan vakuutuskirjalta mahalaukun ja suoliston sairauksia koskevan rajoitusehdon.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin                                          
Sihteeri Korpelainen

Jäsenet

Kankkunen
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho