Haku

FINE-045095

Tulosta

Asianumero: FINE-045095 (2022)

Vakuutuslaji: Kotivakuutus

Ratkaisu annettu: 15.12.2022

Rakennukselle aiheutunut vuotovahinko. Liitoksen irtoaminen. Vahingon korvattavuus. Vesiputken kannakointi. Asennusvirhe. Rajoitusehdon kohtuuttomuus ja sovittelu.

Tapahtumatiedot

Vuonna 1992 rakennetun omakotitalon ulkovesipostin messinkinen liitos oli 4.7.2021 irronnut vaatehuoneessa. Vahinko oli havaittu sen jälkeen, kun ulkoseinässä olleesta vesipisteestä ei ollut tullut vettä, vaikka hana oli avattu. Irronneesta putkesta oli valunut vettä vaatehuoneen ja sen vieressä olleiden tilojen rakenteisiin.

Yritys A. Oy:n 16.7.2021 tekemästä vahinkokartoituksesta laaditun raportin mukaan vaatehuoneessa ollutta vesiputkea ei ollut kannakoitu ulkoseinälle. Tämän jälkeen Yritys B. Oy on 23.8.2021 päivätyssä raportissaan maininnut, että ulos menevän putken puserrusliittimen liitos vaatehuoneen messinkisulussa ei ollut asianmukainen, ja että vesipostille tulevaa putkea ei ollut kannakoitu. Raportin mukaan vesipostia asennettaessa kupariputkea ei ollut työnnetty riittävän syvälle liittimeen. Puserrushelmen alkuperäinen paikka on näkyvissä, ja puserrushelmi on paennut putken päästä. Helmen liikkuminen on voinut johtua paineiskuista, lämpölaajenemisista/kutistumisista tai kylmänä aikana mahdollisesti putken sisällä olevan veden jäätymisestä. Myös Yritys C. Oy:n 28.3.2022 päivätyssä raportissa on mainittu, ettei PEX-putkea ollut kannakoitu seinään, ja että putkea oli näkyvissä noin 50 senttimetriä.

Vakuutusyhtiö on katsonut vahingon olleen seurausta käyttövesiputken asennusvirheestä. Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka aiheutuu hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta tai asennusvirheen seurauksena. Kyseessä ei myöskään ole äkillinen ja ennalta arvaamaton vahinko, vaan pitkän ajan saatossa paineiskujen seurauksena aiheutunut löystyminen. Vuonna 1992 voimassa olleiden rakentamismääräysten ja -ohjeiden mukaan vesijohto on ankkuroitava kiinni rakenteeseen siten, etteivät lämpölaajeneminen ja veden virtauksen voimat aiheuta haittaa. Kyseisen vahingon aiheuttaneen putkiliitoksen kummallakaan puolella ei ollut kannakointia, mikä on mahdollistanut sen, että kaikki paineiskujen aiheuttama liike on kohdistunut suoraan liitokseen eikä kiintokannakkeeseen. Jos putket olisivat olleet kannakoituina määräysten mukaisesti, paineiskut eivät olisi päässeet irrottamaan liitosta eikä vahinkoa olisi syntynyt.

Kun vakuutusyhtiö oli saanut Yritys B Oy:n tarkastusraportin, se oli edelleen katsonut, että vuodon syyksi oli varmistunut liittimen ja kupariputken asennusvirhe. Kupariputkea ei ollut asennettaessa työnnetty riittävän syvälle liittimeen ja asennushelmi oli irronnut putken päästä.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii, että vakuutusyhtiö korvaa koko vahingon viivästyskorkoineen 23.7.2021 alkaen. Korvausvaatimus rakennuksen korjauskustannuksista on 8 227 euroa. Irtaimistolle aiheutunut vahinko on ollut 1 301,95 euroa.

Vuotovahinko oli aiheutunut vesijohdon liitoksen äkillisestä pettämisestä. Liitos oli tätä ennen kestänyt moitteettomasti noin 29 vuotta. Kyse ei ollut vähitellen kertyneestä vahingosta tai pikkuhiljaa tapahtuneesta vuodosta, vaan yhdestä yllättävästä vahinkotapahtumasta.

Asiakas viittaa Yritys C. Oy:n lausuntoon, ja katsoo, että kyseessä on ollut rakennuksen iälle tyypillinen liitoksen asennustapa. Vahinkoa ei olisi voitu estää toisenlaisella asennustavalla. Vakuutuksen ottaneen kuluttajan näkökulmasta kyse on vakuutusehtojen tarkoittamasta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta. Kyse ei ole asennusvirheestä vakuutusyhtiön väittämällä tavalla. Rakennustarkastajan olisi pitänyt huomauttaa kannakoinnin puutteesta, jos se olisi asennusvirhe.

Vuoden 1987 julkaisusta voidaan havaita, että liitokset on käsketty tekemään siten, ettei vesivahinkoa pääsisi tapahtumaan. Asennustavalle annetaan subjektiivisia ja harkinnanvaraisia ohjeita, kuten ”vesijohdot tuetaan ja ripustetaan sopivien putkenkannattimien avulla” ja ”milloin syntyvien vastavoimien vuoksi on tarpeellista, on johdot ankkuroitava”. Tällaiset epätarkat suositukset ja tulkinnanvaraiset ohjeet johtavat siihen, että jälkikäteen voidaan aina todeta, ettei niitä ole noudatettu, jos vahinko aiheutuu.

Vakuutusehtojen kohta 4.12 on laajasti sovellettuna kohtuuton. Vakuutusehdon tiukka sanamuodon mukainen soveltaminen johtaa siihen, ettei vesivahinkoja voida käytännössä saada korvatuksi koskaan. Vesivahingon voidaan aina katsoa johtuvan esimerkiksi materiaalien heikkoudesta, huonosta suunnittelusta tai asennusvirheestä, sillä vesivahinkoa ei kuuluisi tapahtua, ja jälkikäteen on havaittavissa, millä keinoin vesivahinko olisi voitu välttää.

Vakuutusehtojen sanamuodon mukainen soveltaminen siten kuin vakuutusyhtiö on tehnyt, johtaa tässä tapauksessa kohtuuttomuuteen. Ehtoja tulee joko sovitella tai tulkita siten, etteivät ne estä korvauksen maksamista nyt käsillä olevasta vuotovahingosta.

Vakuutusyhtiön viittaamilla lautakuntaratkaisuilla ei ole ratkaisevaa merkitystä nyt käsiteltävään asiaan. Ratkaisujen perusteella ei voi vetää sitä johtopäätöstä, että myös nyt riidanalaisessa asiassa olisi kyse asennusvirheestä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toteaa, että se korvaa irtaimistolle aiheutuneen vahingon ja ottaa irtaimistovahingon käsittelyyn saatuaan asiakkaalta selvitykset veden vaurioittamasta omaisuudesta. Muilta osin vakuutusyhtiö pitää kielteistä korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena. Osapuolten välinen kiista koskee sitä, onko kyse korvattavasta vakuutustapahtumasta vai ovatko vahingot olleet seurausta rakennusvirheistä. Tässä tapauksessa putki on päässyt vähitellen liukumaan ulospäin ja pysynyt tiiviinä, kunnes se on lopulta irronnut ja aiheuttanut vuotovahingon.

Vakuutusyhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan ratkaisuihin VKL 159/14 ja VKL 699/14. Niistä ensin mainitussa lautakunta oli katsonut, ettei äkillisenä ja ennalta arvaamattomana voida pitää vahinkoa, jos ilman kiinnitystä seinään asennettu vesiputki ajan kuluessa liikkuessaan löysentää liitoksen, joka alkaa vuotaa. Jälkimmäisessä tapauksessa lautakunta on viitannut kannakointia koskevaan ohjekorttiin, joka ilmentää rakentamisajankohdan hyvää rakentamistapaa, ja katsonut, että käyttövesiputki olisi ohjeen mukaan pitänyt kannakoida muun muassa paremman paineiskujen keston vuoksi siten, että liitoksen molemmin puolin olisi ollut kiintopisteet. Näin ei tapauksessa kuitenkaan ollut. Lautakunta on katsonut, että vahinko oli aiheutunut asennusvirheestä eli siitä, että edellä mainittua kannakointia ei ollut tehty.

Rakennus- ja asennusvirheitä koskevat rajoitukset ovat yleisiä kotivakuutuksissa, eikä niiden voida katsoa johtavan vakuutuksenottajan kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen silloinkaan, kun vakuutettu itse olisi ollut tietämätön rakenteen puutteellisuudesta tai virheellisyydestä. Vahingon korvattavuus perustuu sovellettaviin vakuutusehtoihin ja äkillisyyttä ja ennalta arvaamattomuutta arvioidaan objektiivisin perustein. Kun vahingon korvattavuutta arvioidaan, painoarvoa ei voida antaa sille, että vahingot usein tulevat yllätyksenä vahingonkärsijälle.

Vakuutusehdon kohdan 4.12 sisältö ei ole kohtuuton, vaan se koskee hyvästä rakentamistavasta poikkeavia tilanteita. Kohteet, joissa ei ole rakennus- tai asennusvirheitä, korvataan vahingon tapahduttua vakuutusehtojen mukaisesti.

Putkien asentamisajankohdan rakentamismääräykset ja hyvää rakentamistapaa määrittävät ohjeet ovat vuonna 1992 yksiselitteisesti edellyttäneet käyttövesiputkien kannakointia. Asennusta ei kuitenkaan ollut tehty kyseisten määräysten ja ohjeiden mukaisesti. Putkien puutteellisesta tuennasta johtuvat vahingot eivät ole vakuutusehtojen mukaisia objektiivisesti arvioiden ennalta arvaamattomia vahinkoja, vaan ne ovat virheellisestä asentamisesta johtuvia vahinkoja.

Vakuutusyhtiö korostaa lisävastineessaan sitä, että vesijohto pitää kiinnittää siten, ettei se pääse liikkumaan muutoin kuin lämpöelämisestä. Muovi- ja kupariputken liitoksessa tulee olla kannakointi molemmissa materiaaleissa heti liitoksen läheisyydessä. Kupariputki on osa vesipostia, joka on rakennuksen ulkoseinässä kiinni, jolloin kupariputken kannakointi on toteutunut.

Muovinen PEX-putki sen sijaan on ollut kannakoimaton, joten putkella on ollut vapaa pääsy liukumaan seinäpinnasta ulospäin. Näin tapahtuu, jos liittimen kireys ei pidä putkea paikoillaan paineiskujen ja vedenpaineen vaikutuksesta. Liittimien tarkoitus on saada aikaan tiivis putkisto, mutta niiden tarkoituksena ei ole toimia putkiston paikoillaan pysymisen tarvikkeina. Putkisto kiinnitetään paikoilleen kannakkein. Tässä tapauksessa putki on päässyt vähitellen liikkumaan ulospäin ja pysynyt tiiviinä, kunnes se on lopulta irronnut. Liitin on toiminut tiivistävänä osana kuten pitääkin, mutta putki on kannakoimattomuuden vuoksi irronnut ja aiheuttanut vuotovahingon.

Saatujen selvitysten mukaan irronnut liitos oli vahingon tapahtuessa ollut ehjä, eli mistään rikkoutumisesta tai materiaalivirheestä vahinko ei ole aiheutunut. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että putkistoon olisi kohdistunut normaalista poikkeava paineisku. Vakuutusyhtiö katsoo, että riittävän tiukasti asennetun liitoksen tulee kestää tavanomaiset paineiskut, etenkin jos putki on kannakoitu. Liitoksen irtoamisen on mahdollistanut putken kannakoimattomuus, joka on vahingon ensisijainen syy. Kiristyshelmen muodonmuutoksella haetaan liitokselle vedenpitävyyttä eli tiiveyttä. Helmi-/puserrusliitoksen tai yleensäkään liittimien tehtävä ei ole pitää putkistoja paikoillaan. Paikoillaan pysyminen toteutetaan putkiston kannakoinnein. Vesijohdolta on puuttunut kannakointi rakennuksen sisäpuolella, mikä on mahdollistanut putken liikkeen ja liitoksen irtoamisen.

Asennuksen tavanomaisuus ei tee asennustavasta oikeaa, jos asennusta ei ole tehty määräysten ja hyvän rakentamistavan ohjeiden mukaisesti. Silloin, kun asennustapa ei ole oikea, kyseessä on asennusvirhe. Asennusvirhettä koskevan rajoitusehdon tulkinnan osalta vakuutusyhtiö toteaa, että siitä, kuinka kauan liitos on kestänyt, ei suoraan ole pääteltävissä asennuksen oikeellisuus. Mitä lyhyemmän aikaa liitos on kestänyt, sitä vahvempi viite se on virheellisestä asennuksesta, mutta läheskään aina niissäkään tilanteissa, kun liitos alkaa vuotaa verrattain pian asennuksen jälkeen, ei kyse ole asennusvirheestä. Vastaavasti se, että liitos on kestänyt usean vuoden ajan, ei yksistään osoita asennuksen oikeellisuutta, mutta ajan kuluminen luonnollisesti korostaa asennusvirheeseen vetoavan näyttötaakkaa. Kun arvioidaan näyttöä vahingon syystä, vakuutusyhtiö viittaa Yritys B. Oy:n lausuntoon, jonka mukaan vahinko on seurausta asennusvirheestä.

Vakuutusyhtiö toteaa, että rakennuksen valmistumisen jälkeen kunnan rakennustarkastaja tekee loppukatselmuksen rakennukselle. Katselmus on yleissilmäys siihen, että rakennus on asumiskelpoinen ja huonejärjestys piirustusten mukainen. LVIS-asennusten kohdalla rakennustarkastaja tarkistaa erikoisalojen vastaavien työnjohtajien ja tarkastajien laatimat asiakirjat ja testauspöytäkirjat kohteelta, mikä merkitsee sitä, että LVIS-asennuksista vastaavat osoittavat tehneensä tarpeelliset tarkastukset ja että he ovat hyväksyneet kytkennät ja asennukset. Rakennustarkastajan ei enää tarvitse tarkistaa jokaisen liitoksen tiiveyttä tai kannakoinnin olemassaoloa, koska se on hänelle kirjallisesti osoitettu oikein tehdyksi.

Vakuutusyhtiö viittaa Suomen rakentamismääräyskokoelman määräyksiin ja ohjeisiin D1, 1987, Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot sekä LVI-rakentamisen yleisiin laatuvaatimuksiin, LVI-RYL 86 ja myös Rakennusten vesijohdot ja viemärit -käsikirjaan, 1987 (Suomen Kunnallisteknillinen Yhdistys, Julkaisu 7/1987).

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut
- Yritys A. Oy:n 16.7.2021 tekemästä vahinkokartoituksesta laatima raportti, jonka mukaan käyttövesiputkea ei ollut kannakoitu ulkoseinälle. Vesipostin liitos vaatehuoneessa oli irronnut kokonaan.
- Yritys B. Oy:n 23.8.2021 päivätty raportti, jossa todetaan, että ulos menevän putken puserrusliittimen liitos messinkisulussa ei ollut asianmukainen. Vesipostia asennettaessa kupariputkea ei ole työnnetty riittävän syvälle liittimeen. Alkuperäisen puserrushelmen paikka on näkyvissä putkessa, josta näkyy, ettei putki ole ollut riittävän syvällä liittimessä. Puserrushelmi oli paennut putken päästä. Helmen liikkuminen on voinut johtua paineiskuista, lämpölaajenemisista/kutistumisista tai kylmänä aikana mahdollisesti putken sisällä olevan veden jäätymisestä. Raportin mukaan mahdollisesti kiristysvoima ei ole ollut tarpeeksi suuri ja kupariputkeen on jäänyt vain hieman jälkiä puserrushelmestä.
- Yritys C. Oy:n 28.3.2022 päivätty raportti, jonka mukaan vesipostiventtiilin valmistajalta oli tullut vastaus, että vaikka putki olisi kannakoitu, vuotoa ei olisi voinut estää. Yleisesti putkea ei ole kannakoitu tämän ikäisessä talossa, ja tämä virhe kunnan rakennustarkastajan olisi pitänyt mainita omassa tarkastuksessaan, jos kyseessä olisi ollut asennusvirhe.
- Yritys D. Oy:n 12.10.2021 päivätty tarjous/sopimusliite, jonka mukainen korjaustöiden urakkahinta on 8 227 euroa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys erityisesti siitä, voiko vakuutusyhtiö rakennusvirhettä koskevaan rajoitusehtoon vetoamalla evätä korvauksen rakennukselle aiheutuneista vahingoista.

Kiista koskee myös sitä, onko rajoitusehto kohtuuton tai johtaako korvauksen epääminen kuluttaja-asiakkaan kannalta kohtuuttomuuteen siten, että rajoitusehtoa tulisi sovitella tai jättää se huomioon ottamatta.

Sovellettavat lainkohdat, vakuutusehdot ja rakentamismääräykset

Lainkohdat

Kuluttajansuojalain 4 luku 1 §

Jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella, jollei 2 §:stä muuta johdu, tai se voidaan jättää huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jättäminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan, jollei 2 §:stä muuta johdu, sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan.

Vakuutusehdot

Kotivakuutusehtojen (voimassa 1.1.2021 alkaen) kohdan 3.4.10 (Vuoto) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksen voimassaoloaikana sattuneen äkillisen ja ennalta arvaamattoman tapahtuman aiheuttama vuotovahinko, jonka on aiheuttanut neste, höyry tai kaasu, kun se on virrannut suoraan
- rakennuksen kiinteästä johtoverkostosta
- sisäpuolisesta sadevesiputkistosta
- kiinteistä käyttölaitteista tai
- pesukoneesta.

Vakuutustapahtumiin liittyviä yleisiä rajoituksia koskevan vakuutusehtojen kohdan 4.12 (Rakennus-, valmistus- tai työvirhe) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut rakennukselle tai irtaimistolle itselleen
- suunnittelu-, asennus-, käsittely-, käyttö-, toimitus- tai työvirheestä
- rakenne-, valmistus- tai aineviasta
- perustamis- tai rakennusvirheestä taikka rakentamismääräysten, -ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta
- […].

Rakentamismääräykset

Suomen rakentamismääräyskokoelman määräykset ja ohjeet; Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot, D1, 1987.

Kohta 2.5.1 Sijoittaminen. Määräykset:
Rakennukseen asennettava vesijohto on sijoitettava siten, että se voidaan ilman suurehkoja toimenpiteitä ja rakenteita särkemättä korjata tai vaihtaa.
[…]

Vesijohto on kiinnitettävä rakenteisiin siten, ettei siihen pääse syntymään haitallista painumaa ja siten, ettei lämpölaajeneminen aiheuta haittaa. Milloin veden virtauksesta syntyvien voimien vuoksi on tarpeellista, johto on ankkuroitava. […]

Kohta 2.5.2. Kestävyys. Määräykset:
Vesilaitteiston vaihdettavissa oleva osa on tehtävä sellaisesta materiaalista ja sellaisin liitoksin ja kannakkein, että saavutetaan riittävä kestävyys ja toimintavarmuus sopivan uusimisvälin aikana. Vesilaitteiston osa, jota ei voida vaihtaa, tehdään sellaisesta materiaalista ja sellaisin liitoksin ja kannakkein, että laitteisto kestää rakennuksen käyttöön nähden kohtuullisen ajan.

LVI-rakentamisen yleiset laatuvaatimukset, LVI-RYL 1986. Vesi- ja viemärijärjestelmät, Kohta 21 Yleiset vaatimukset.

Kohta 21.01 (Materiaalit ja liitostavat, yleistä)

Yleistä: Kiinnitys- ja kiintopisteiden sekä ohjauslaitteiden on pidettävä putket suunnitellussa asennossa. Putkien on pysyttävä yhdensuuntaisina. Kannakkeet eivät saa aiheuttaa putken kulumista tai ääntä.

Rakenne: Putkien kannakkeiden on oltava sellaiset, etteivät putket pääse niissä värähtelemään paineiskujen vaikutuksesta. Putkien kiinnityksissä on otettava huomioon putkien oma paino, veden paino, eristysten paino sekä painekokeessa ja käytössä esiintyvät voimat. Kiinnitys- ja kiintopisteiden sekä ohjauslaitteiden on kestettävä voimat, momentit ja liikkeet, jotka aiheutuvat lämpölaajenemisesta, tiiviyskokeesta, nesteen paineesta jne.

Muoviputket vaativat tiheämmän ripustuksen kuin metalliputket. Yleensä on syytä pyrkiä jatkuvaan kannatukseen, kuten kulmarauta- tai kaapelihyllykannatukseen. Yleissääntönä muoviputkien ripustusvälille käytetään kaavaa 11 x de, jossa de on putken ulkohalkaisija.

Pystyputket on kannatettava siten, että omapaino, putkien sisältämän nesteen sekä mahdollisen eristyksen aiheuttamat voimat kohdistuvat sopivaan kannatuspisteeseen eivätkä pystyputkeen liitettyyn vaakajohtoon.

Rakennusten vesijohdot ja viemärit -käsikirja 1987, Suomen kunnallisteknillinen yhdistys, julkaisu N:o 7/1987.

4.44 Vesijohtojen tukeminen
Vesijohdot tuetaan ja ripustetaan sopivien putkenkannattimien avulla seinään tai kattoon. Kannattimien välit on valittava siten, ettei putki eristettynäkään pääse sanottavasti taipumaan. Ripustuspisteet eivät saa olla niin etäällä toisistaan, että veden virtaus voi saattaa johdot heilahtelemaan. Putkien tuenta tulee tehdä siten, että putkiston lämpölaajeneminen voi myös tapahtua. Milloin syntyvien vastavoimien vuoksi on tarpeellista, on johdot ankkuroitava.

Asian arviointi

Keskeinen asiassa ratkaistava kysymys liittyy siihen, ovatko rakennuksen rakentamisajankohtana voimassa olleet rakentamismääräykset ja -ohjeet sekä hyvä rakennustapa edellyttäneet, että rakennuksen vesilaitteistoon/ulkovesipisteeseen kiinnitetty, vaatehuoneen lattiasta ylöspäin vesipisteeseen tuleva muovinen kylmävesiputki kiinnitetään vaatehuoneen puolella rakennuksen seinärakenteeseen kannakkein.

Lisäksi kiistassa on kysymys siitä, onko rakennus- ja asennusvirheitä sekä hyvän rakentamistavan vastaista rakentamista koskeva rajoitusehto kohtuuton tai johtaako rajoitusehdon soveltaminen tässä tapauksessa kohtuuttomuuteen siten, että epäysratkaisua tulisi kuluttaja-asiakkaan eduksi sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. 

Vakuutuslautakunnan vakiintuneen käytännön mukaan muun muassa erilaiset putkivuodot ovat lähtökohtaisesti äkillisiä ja ennalta arvaamattomia, korvau­­­­­kseen oikeuttavia vahinkotapahtumia vuotovakuutusehtojen perusteella. Tässä tapauksessa sovellettavissa vakuutusehdoissa ei ole asetettu vuotovahingon korvattavuuden edellytykseksi sitä, että laite, putki tai niiden liitos rikkoutuu, mutta vahingon korvattavuus edellyttää kuitenkin sitä, että tapahtuma on ollut äkillinen ja myös ennalta arvaamaton.

Kotivakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta ei tässä tapauksessa korvata vahinkoa, joka rakennukselle aiheutuu suunnittelu-, asennus-, käsittely-, käyttö-, toimitus- tai työvirheestä taikka perustamis- tai rakennusvirheestä taikka rakentamismääräysten, -ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta. Rajoitusehtoon vetoavalla vakuutusyhtiöllä on näyttövelvollisuus siitä, että vuotovahinko on aiheutunut rajoitusehdon tarkoittaman virheen seurauksena.

Asiakas ei ole osoittanut mekaanista rikkoutumista tai muuta ulkopuolista tapahtumaa, joka olisi aiheuttanut kyseisen putken irtoamisen liitoksesta. Lautakunta toteaa yleisesti, että jos putken liitos irtoaa ilman erityistä rikkoutumista (isku tai muu mekaaninen syy), kyse on hyvin usein puutteellisesta kannakoinnista, vaikka liitos olisi muutoin asianmukaisesti asennettu. Jos vesiputkia ei ole kunnolla kannakoitu, ne pääsevät liikkumaan, kun vesi kulkee putkissa. Liike aiheuttaa mekaanista vetoa, joka laittaa putkien liitokset koville. Pitkään jatkuessaan tämä voi aiheuttaa vuotoriskin.

Käytettävissään olevan asiakirjaselvityksen perusteella Vakuutuslautakunta toteaa, että vuonna 1992 voimassa olleet rakentamismääräykset ja -ohjeet sekä hyvä rakennustapa ovat edellyttäneet käyttövesiputkien kannakoimisen liitoksen molemmin puolin kiinnittämällä putket rakenteeseen. Tässä tapauksessa kupariputki oli kiinnitetty liitoksen toisella puolella rakennuksen ulkoseinärakenteeseen, mutta vaatehuoneessa ollutta muoviputkea ei ollut kannakoitu liitoskohdan ja vaatehuoneen lattian väliseltä kohdalta. Lisäksi lautakunta toteaa, että kuparisen kylmävesiputken irtoamiseen liitoksesta on esitetyn selvityksen mukaan osaltaan vaikuttanut se, että kupariputkea ei ollut asennettaessa työnnetty riittävän syvälle liittimeen.

Edellä esittämillään perusteilla lautakunta katsoo vakuutusyhtiön osoittaneen, että vesiputkien asennus ei ole ollut vuonna 1992 voimassa olleiden rakentamismääräysten ja -ohjeiden sekä hyvän rakennustavan mukainen. Vuotovahinko on ollut seurausta putkien virheellisestä asennuksesta. Tällaista vahinkoa ei ole pidetty ennalta arvaamattomana tapahtumana vaan asennusvirheiden ennalta arvattavana seurauksena. Vakuutusyhtiö voi evätä korvauksen asennusvirhettä koskevan rajoitusehdon perusteella.

Vakuutuslautakunta toteaa lisäksi, että asian arvioinnissa merkitystä ei ole sillä, että asennustapa on aikanaan ollut yleisesti käytössä. Vahinkoa ei tee korvattavaksi myöskään se, että muoviset ja kupariset kylmävesiputket sekä niiden liitokset olivat toimineet ja pysyneet ehjinä asentamisestaan alkaen tai se, ettei vakuutuksenottaja ollut tiennyt virheistä.

Asiakas on katsonut, että kyse ei voi olla rakennus- tai asennusvirheestä, koska rakennusvalvontaviranomainen oli hyväksynyt valmistuneen rakennuksen käyttöön otettavaksi eikä rakennustarkastaja ollut osoittanut asennustapaa virheelliseksi.

Vakuutuslautakunta on vakiintuneessa ratkaisukäytännössään katsonut, ettei rakennukseen asennettujen vesiputkien ja niiden liitosten voida katsoa olevan rakennusmääräysten ja -ohjeiden mukaisia vain sillä perusteella, että rakennusvalvontaviranomainen on hyväksynyt rakennuksen ottamisen käyttöön.

Asiakas on lisäksi pitänyt rakennus- ja asennusvirhettä koskevaa ehtoa kohtuuttomana. Hän on myös vaatinut, että kyseistä rajoitusehtoa sovitellaan tai tulkitaan jättämällä se huomioon ottamatta, koska rajoitusehdon soveltaminen johtaa tässä tapauksessa kohtuuttomuuteen.

Kuluttaja-asiakkaan ja vakuutusyhtiön välisen vakuutussopimuksen ehdon kohtuuttomuutta arvioidaan kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n 1 momentin perusteella. Kyseisen lainkohdan mukaan kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Vakuutuslautakunta toteaa, että rakennus- ja asennusvirheitä sekä hyvän rakennustavan vastaista asentamista koskevat rajoitusehdot ovat kotivakuutuksen korvauspiiriä määritteleviä, yleisesti käytettyjä vakuutussopimuksen osia. Kohtuuttomuutta ei ole pelkästään se, että vahinkoa ei korvata vakuutuksesta. Oikeuskäytännössä on katsottu, että sellaiseen sopimusehtojen sovitteluun, joka laajentaisi vakuutusturvaa yli sen, mistä on selkeästi ja yksiselitteisesti sovittu, tulee suhtautua varsin pidättyvästi.

Vakuutuskorvauksen epäämisen lisäksi asiassa ei ole esitetty muita perusteita sille, miksi rajoitusehto olisi kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen tässä tapauksessa. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei rakennus-, valmistus- tai työvirhettä koskeva rajoitusehto ole kohtuuton. Rajoitusehdon sovittelemiseen tai jättämiseen huomioon ottamatta ei ole osoitettu olevan kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuja perusteita. 

Lopputulos

Vakuutusyhtiön ratkaisu evätä korvaus vuodon rakennukselle aiheuttamista vahingoista on vakuutusehtojen mukainen. Vakuutuslautakunta ei suosita korvauksen maksamista.

Ilmoituksensa perusteella vakuutusyhtiön tulee käsitellä ja maksaa korvaus vahingoittuneesta irtaimistosta vakuutusehtojen mukaisesti.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin                                         
Sihteeri Pellikka

Jäsenet

Kankkunen
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho

Tulosta