Tapahtumatiedot
A (s. 1985) on vakuutettuna 5.3.2020 alkaneessa henkilövakuutussopimuksessa, joka sisältää muun muassa turvan lyhytaikaisen työkyvyttömyyden varalta. Ennen vakuutuksen myöntämistä A täytti 12.3.2020 terveysselvityksen, jossa vastasi myöntävästi haavaista paksusuolentulehdusta koskevaan kysymykseen. Muihin sairauksia, oireita, tutkimuksia ja hoitotoimenpiteitä koskeviin kysymyksiin A vastasi kieltävästi. Vakuutuksen lyhytaikaisen työkyvyttömyyden turvaan tuli terveysselvityksessä annettujen tietojen perusteella suolen sairautta koskeva yksilöllinen rajoitusehto.
A haki syksyllä 2021 päiväkorvausta 4.8.2021 alkaneelta työkyvyttömyysjaksolta, jonka syynä oli yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Vakuutusyhtiö pyysi A:lta korvaushakemuksen johdosta lisäselvityksiä sairauden alkamisajasta ja hoidosta. Saatujen tietojen perusteella yhtiö hankki sairauskertomustietoja yksityiseltä lääkäriasemalta, jossa A oli ollut hoidettavana.
Saatujen tietojen perusteella vakuutusyhtiö antoi 25.11.2021 päätöksen, jossa katsoi, että A oli terveysselvitystä 12.3.2020 täyttäessään laiminlyönyt vakuutussopimuslain 22 §:n mukaista tiedonantovelvollisuuttaan. Yhtiö viittasi A:ta koskeviin sairauskertomusteksteihin, joiden mukaan A:lla oli lukioikäisestä alkaen ilmennyt ajoittain paniikinomaista ahdistuneisuutta, johon liittyen kohtauksia tai kohtausten pelkoa on esiintynyt liittyen tiettyihin tilanteisiin, mutta osittain myös kohdistamattomasti. A oli selvinnyt kohtauksista omin avuin. Sairauskertomustekstin 10.9.2020 mukaan kohtauksia oli esiintynyt viimeisen kuuden kuukauden ajan progressiivisen usein, jopa useampia kertoja viikossa. A:n oman selvityksen mukaan ahdistuneisuutta oli hoidettu enemmän tai vähemmän viimeiset 10 vuotta. Yhtiö totesi, että mikäli sillä olisi vakuutushakemusta ratkaistessaan ollut käytössään tieto A:n ahdistuneisuusoireista, lyhyen työkyvyttömyyden vakuutusturvaan olisi otettu mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöitä koskeva rajoitusehto. Vakuutukseen lisättiin tämä rajoitusehto ja A:n korvaushakemus työkyvyttömyysajan päivärahasta hylättiin. Yhtiön päätös ei muuttunut A:n muutoksenhaun johdosta.
Asiakkaan valitus
A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön ratkaisuun ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta.
A kertoo, että hänellä ei ennen elokuuta 2020 ole todettu mitään ahdistuneisuuteen tai paniikkihäiriöön liittyvää tai muutenkaan mielenterveyden oireilua. A on kertonut lääkärille, että hänellä on ilmennyt lukioikäisestä alkaen ajoittaista paniikinomaista ahdistuneisuutta, johon on liittynyt kohtauksia tai kohtausten pelkoa. Kyse on kuitenkin ollut normaaleista stressi- ja jännitystunnetiloista. Lääkärin vastaanotolla A on ollut todella ahdistuneessa ja paniikinomaisessa tilanteessa, eikä ole osannut kuvailla tilanteita oikein. A vaatii, että mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöitä koskeva rajoitusehto poistetaan vakuutuksesta ja päiväkorvaus työkyvyttömyysajalta maksetaan.
Vakuutusyhtiön vastineen johdosta lautakunnalle toimittamassaan lisäkirjelmässä 27.1.2022 A kertoo, että hän on vakuutusta ottaessaan 12.3.2020 kertonut vakuutusmyyjälle kaikki mahdolliset ”oireet” menneisyydestään. Hän on tuolloin kuvaillut lukioiän oireitaan nuorelle täysin normaaleiksi. ”Paniikkikohtaukset” tai käyttäytymisen oireet ovat olleet tilapäisiä ja täysin tilanteista riippuvaisia. A kertoo kuvailleensa vakuutusmyyjälle esimerkiksi tilannetta, jossa hän on uskonnollisissa piireissä joutunut todistamaan, kun henkiä on yritetty ajaa ulos. Tilanne oli A:lle todella ahdistava ja aiheutti pakokauhunomaista tunnetilaa, mutta tässä ei A:n käsityksen mukaan ollut kyse mielenterveydellisistä ongelmista, vaan tilannesidonnaisesta tunnetilasta. Vakuutusmyyjä piti A:n oireita täysin normaaleina.
Se, miten A on vuonna 2020 kertonut aiemmista oireistaan lääkärille ja miten hän on itse arvioinut 20 vuotta vanhoja tapahtumia, ei voi olla vakuutusasian arvioinnissa ratkaiseva seikka. A:lle ei ole aiemmin tehty diagnooseja mielenterveyden häiriöiden osalta.
Toisessa lisäkirjelmässään 11.2.2022 A toistaa aiemmin esittämäänsä ja katsoo lisäksi, että vakuutuksen myyneen yhtiön edustajan olisi tullut tarkemmin selvittää A:lle, mitä vakuutusyhtiö tarkoittaa mielenterveydellisellä oireella. Vakuutusyhtiö ei ole saanut ennen vakuutuksen myöntämistä tietää A:n ”ahdistuneisuudesta”, koska yhtiön edustaja ei ole halunnut sitä selvittää, eikä A ole kokenut ahdistusta ennen vakuutuksen tekemistä 12.3.2020. Kolmannessa lisäkirjelmässään 17.2.2022 A toistaa edelleen aiempia perusteluitaan.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö toistaa vastineessaan päätöksissään esitetyn kannan.
Yhtiö katsoo, että A:n olisi tullut ilmoittaa ahdistuneisuudesta terveysselvityksessä vakuutusta haettaessa, koska oireilua on ilmennyt ennen vakuutuksen alkamista. A on toistuvasti ja erilaisissa asiayhteyksissä kuvaillut itseään ahdistuneeksi. Oireet ovat olleet pitkäkestoisia ja niiden hallitsemiseen on myöhemmin tarvittu reseptilääkkeitä. Terveysselvityksen ohjeistuksessa on nimenomaisesti mainittu ahdistuneisuus. Jos A olisi vastannut kysymykseen totuudenmukaisesti, vakuutukseen olisi yhtiön vastuunvalintaohjeiden mukaisesti asetettu mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöitä koskeva rajoitusehto. Koska vakuutukseen on vakuutetun tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin perusteella asetettu tämä rajoitusehto, ei haettua päiväkorvausta voida maksaa.
Lisävastineessaan 10.2.2022 vakuutusyhtiö ilmoittaa, ettei sen edustaja ole ennen vakuutussopimuksen tekemistä keskustellut A:n kanssa tämän aiemmista oireiluista. Edustaja on ilmoittanut, ettei hän koskaan ota kantaa asiakkaan täyttämään terveysselvitykseen, eikä hän ole tiennyt A:n ahdistuneisuudesta vakuutusta tarjotessaan. A on kielteisen korvauspäätöksen saatuaan ollut yhteydessä edustajaan, joka on tällöin kertonut, ettei voi ottaa asiaan kantaa. Yhtiö toteaa, että A on kertonut aiemmista ahdistuneisuusoireista myös muulloin kuin vastaanotolla 14.9.2020, esimerkiksi yhtiölle 21.9.2021 antamassaan kirjallisessa selvityksessä, jossa hän on todennut, että ahdistuneisuutta on hoidettu enemmän tai vähemmän viimeiset kymmenen vuotta.
Lisävastineessaan 17.2.2022 yhtiö toteaa, että kaikki vastuunvalinnan kannalta tarpeelliset terveydentilatiedot kysytään terveysselvityksessä ja käsitellään vastuunvalintayksikössä. Myyntihenkilön ei tule tiedustella asiakkaan terveydentilaan liittyviä asioita tai ottaa niihin kantaa. Vakuutusedustaja on toiminut oikein ja yhtiön ohjeiden mukaisesti, kun hän ei ole myyntitilanteessa ottanut A:n terveydentilaan kantaa. Yhtiö on liittänyt lisävastineen mukaan vakuutusedustajan asiassa antaman selvityksen.
Selvitykset
1. Terveysselvitys, asiakkaan lisäselvitykset yhtiölle ja vakuutusedustajan selvitys
A on täyttänyt ja allekirjoittanut vakuutushakemukseen liittyvän terveysselvityksen 12.3.2020. A on vastannut kieltävästi koskien mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriötä, unihäiriötä, syömishäiriötä tai muuta psyykkistä sairautta tai oiretta koskevaan kysymykseen.
Saatuaan A:n korvaushakemuksen työkyvyttömyysajalta vakuutusyhtiö on 20.9.2021 lähettänyt A:lle lisäselvityspyynnön, jossa on tiedustellut, milloin ja missä ahdistuneisuuden hoito on alkanut, ja pyytänyt toimittamaan hoitokertomukset hoidon alusta alkaen. A on vastannut yhtiölle viestillä 21.9.2021 ja ilmoittanut, että ahdistuneisuutta on hoidettu enemmän tai vähemmän viimeiset 10 vuotta. Kesän aikana ahdistuneisuus ”parantui”, mutta tuli sitten lokakuun [2020] alussa uudelleen eri tavalla. Yhtiön tiedusteltua 24.9.2021, missä lääkärikeskuksessa A on ollut hoidossa ennen vuotta 2021 ja milloin hän on ensimmäisen kerran hakeutunut sairauden vuoksi hoitoon ja mihin hoitolaitokseen, A on ilmoittanut, että hoito on alkanut yksityisellä lääkäriasemalla 14.9.2020.
Vakuutusyhtiölle 29.11.2021 lähettämässään uudelleenkäsittelypyynnössä A on kertonut, ettei ahdistuneisuutta ole hoidettu ennen syyskuuta 2020. A on kokenut nuorena tiettyjä tilanteita ahdistaviksi tai stressaaviksi ja reagoinut niihin omalla tavallaan. Tämä ei kuitenkaan ole merkki ahdistuneisuushäiriöstä tai mistään mielenterveydellisestä oireesta, vaan jokaisella ihmisellä on tapa reagoida pelottaviin tai jännittäviin asioihin eri tavalla. Ihminen voi esimerkiksi puristaa kättä, pyrkiä ulos tilanteesta, purra hampaita, raapia itseään tai haroa hiuksiaan. Hoitoon hakeutumiseen vuonna 2020 johtaneet oireet olivat täysin erilaisia kuin A:n nuoruuden oireet. Ahdistuneisuushäiriö on todettu vasta nyt. Aiemmin A:ta ei ole hoidettu mielialaan liittyvien oireiden vuoksi.
Vakuutuksen myynyt vakuutusedustaja on vakuutusyhtiölle 3.2.2022 antamassaan selvityksessä kertonut muistavansa myyntitilanteen hämärästi. Vakuutussopimusta tehtäessä edustaja ei ole keskustellut A:n kanssa menneisyydessä olleista oireista. Edustaja ei koskaan ota kantaa asiakkaan täyttämään terveysselvitykseen, eikä hän ole tiennyt A:n ahdistuneisuudesta vakuutusta tarjotessaan. A on ollut edustajaan yhteydessä yhtiön päätöksen saatuaan, jolloin edustaja on kertonut, ettei voi ottaa asiaan kantaa.
2. Lääketieteellinen selvitys
Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 17.4.2019–29.9.2021.
Yleislääkärin sairauskertomustekstin 10.9.2020 mukaan A on hakeutunut vastaanotolle heikotuksen, tärinän ja lihaskipujen vuoksi. A:lla on jo lukiosta alkaen ilmennyt paniikkikohtauksia, jotka A on hallinnut. Kohtaukset ovat olleet satunnaisia elämäntilanteiden mukaan. Ahdistavaa oloa on kuitenkin edelleen ilmennyt. A:sta on tehty konsultaatiopyyntö psykiatrille.
Psykiatrian ja kliinisen kemian erikoislääkärin vastaanottokäyntiä 14.9.2020 koskevan sairauskertomustekstin esitietojen mukaan A on alkanut lukioikäisenä kärsiä harvajaksoisesti paniikinomaisesta ahdistuneisuudesta. Kohtaukset tai kohtausten pelot ovat ajoittain liittyneet tiettyihin tilanteisiin, esimerkiksi MRI-laitteen sisään joutumiseen, mutta osittain kohtauksia on kehittynyt myös kohdistumattomasti. Kohtauksista A on toistaiseksi selvinnyt omin keinoin, esimerkiksi puristamalla omia raajojaan aiheuttaakseen konkreettisen tuntemuksen, johon huomio olisi helppo kohdistaa ahdistuksen sijaan. Pidempään kestäessään kohtauksiin on saattanut liittyä hyperventilaation kautta kasvojen alueen puutumista. Kohtauksia on alkanut viimeisen 6 kuukauden kuluessa esiintyä progressiivisen usein, jopa useampia kertoja viikossa. Yksittäisiä laukaisevia tekijöitä A ei ole osannut nimetä, mutta kuormitusta ovat tuottaneet yrittäjän elämälle tyypilliset tekijät ja työn ja lapsiperheen vaatimusten yhteensovittaminen. A on tunnistanut itsestään myös murehtimistaipumuksen, lähinnä tarkoituksena ennakoida, varautua ja ottaa asioita huomioon mahdollisimman laajalla skaalalla. Lisäksi hän on kuvannut vaativuuteen viittaavia piirteitä. A:lle on aloitettu Seronil-lääkitys ja tarvittaessa Opamox ja sovittu aika pidempää kartoitusta varten. Diagnoosiksi sairauskertomustekstiin on merkitty F41.1, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Psykiatrin tekstin 24.11.2020 mukaan A:lle on suositeltu Kansaneläkelaitoksen tukemaa kuntoutuspsykoterapiaa. Seronil-lääkitys on pahentanut A:n oireita, minkä jälkeen on kokeiltu Escitalopramia, joka sekin on annosnoston jälkeen lisännyt oireita. Vastaanotolla 20.12.2020 Escitalopram on lopetettu ja määrätty uutena lääkityksenä Brintellix. E-lausunnon 31.5.2021 mukaan A on purkanut Brintellixin tehottomana ja kokenut vointinsa tämän jälkeen jopa hieman kohentuneen. A:lla on kuitenkin edelleen ilmennyt aika ajoin kohdistumatonta ahdistuneisuutta ylivirittyneisyyden, jännittyneisyyden ja tuskaisuuden muodossa, eikä A ole onnistunut saamaan tätä tuntemusta hallintaan. Ahdistuneisuutta on erityisesti esiintynyt paineistetuissa, työelämään liittyvissä tilanteissa. Propral-lääkettä on kokeiltu pariin otteeseen, mutta siihen on liittynyt epämiellyttäviä sivuvaikutuksia. A on ollut aloittamassa kuntoutuspsykoterapiaa. Psykiatri on suositellut psykofyysistä fysioterapiaa, minkä lisäksi on aloitettu Paroxetin-lääkitys.
Psykiatrin laatiman A-todistuksen 16.8.2021 mukaan A:n on arvioitu olevan yleistyneen ahdistuneisuushäiriön vuoksi työkyvytön 4.–15.8.2021. Sairauskertomustekstin 15.8.2021 mukaan A ei ole aloittanut 31.5.2021 määrättyä Paroxetin-lääkitystä, koska on luottanut voinnin kohenemiseen ilman lääkitystä. Kesän 2021 kuluessa on kuitenkin pikkuhiljaa kehittynyt jännittyneisyyttä ja jonkinlaista paineen tunnetta päässä. Oiretta on esiintynyt kodin ulkopuolella, erityisesti töissä. A on kuvannut oireilua kohdistumattomaksi ahdistuneisuudeksi. Kuntoutuspsykoterapian A on päässyt aloittamaan toukokuussa 2021, ja terapia on ollut kesätauolla. Psykofyysistä fysioterapiaa on oltu aloittamassa elokuussa 2021. A on pariin otteeseen käyttänyt kohtauksiin Opamoxia, josta on ollut hyvä apu. Paroxetinin A on aloittanut 2.8.2021 ja on kokenut voinnissa hienoista kohenemista. A:n sairauslomaa on jatkettu 26.9.2021 saakka ja Paroxetinin annosta nostettu. Tekstin 29.9.2021 mukaan sairauslomaa on jatkettu 31.10.2021 saakka. Lääkityksenä on ollut käytössä Anafranil Paroxetinin osoittauduttua tehottomaksi.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä, onko A terveysselvitystä 12.3.2020 antaessaan laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta ja onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus ottaa lyhytaikaisen työkyvyttömyyden turvaan mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöitä koskeva yksilöllinen rajoitusehto. Lisäksi kyse on A:n oikeudesta päivärahan työkyvyttömyysajalta.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutussopimuslain (28.6.1994/543) 20 §:n (14.5.2010/426) 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 22 §:ssä säädetyn tiedonantovelvollisuutensa ja vakuutuksenantaja olisi oikeat ja täydelliset tiedot saadessaan myöntänyt vakuutuksen ainoastaan korkeampaa maksua vastaan tai muutoin toisilla ehdoilla kuin oli sovittu, vakuutus jatkuu tällaisin maksuin ja ehdoin. Sama koskee, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on täyttäessään tiedonantovelvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti ja vakuutussopimus tästä huolimatta sitoo vakuutuksenantajaa 24 §:n 3 momentin nojalla. 3 momentin mukaan saatuaan tiedon tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä tai vakuutettuun liittyvän seikan muutoksesta vakuutuksenantajan on lähetettävä vakuutuksenottajalle ilman aiheetonta viivytystä ilmoitus siitä, miten ja mistä ajankohdasta lukien vakuutusmaksu tai muut sopimusehdot muuttuvat. Ilmoituksessa on mainittava, että vakuutuksenottajalla on oikeus irtisanoa vakuutus. Jos vakuutuksenantaja ei lähetä ilmoitusta tässä momentissa säädetyllä tavalla, se menettää oikeutensa muuttaa maksua tai ehtoja.
Lain 22 §:n mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.
Lain 24 §:n mukaan, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on henkilövakuutuksessa täyttäessään 22 §:ssä säädettyä velvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti, vakuutussopimus ei sido vakuutuksenantajaa. Vakuutuksenantajalla on oikeus pitää suoritetut vakuutusmaksut, vaikka vakuutus raukeaisi. (1 mom.) Vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ja vakuutuksenantaja ei olisi lainkaan myöntänyt vakuutusta siinä tapauksessa, että oikeat ja täydelliset vastaukset olisi annettu. Jos vakuutuksenantaja tosin olisi myöntänyt vakuutuksen mutta ainoastaan korkeampaa maksua vastaan tai muutoin toisilla ehdoilla, kuin oli sovittu, vakuutuksenantajan vastuu rajoittuu siihen, mikä vastaa sovittua vakuutusmaksua tai niitä ehtoja, joilla vakuutus olisi myönnetty. (2 mom.) Jos 1 tai 2 momentissa säädetyt seuraamukset johtaisivat vakuutuksenottajan tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kannalta ilmeiseen kohtuuttomuuteen, niitä voidaan sovitella. (14.5.2010/426) (3 mom.)
Henkilövakuutusehtojen (voimassa 1.1.2020 alkaen) kohdan 3.4 (Turva lyhytaikaiseen työkyvyttömyyden varalta) mukaan tästä vakuutusturvasta maksetaan vakuutetun sairaudesta tai tapaturmasta aiheutuneelta työkyvyttömyysajalta vakuutuskirjaan merkittyä päivärahaa. Jos Kansaneläkelaitos (Kela) maksaa samalta työkyvyttömyysajalta osasairauspäivärahaa, maksettava päiväraha on puolet (1/2) vakuutuskirjaan merkitystä päivärahasta. Korvaaminen edellyttää, että vakuutusturva on voimassa työkyvyttömyyden aikana ja tapaturma on sattunut vakuutusturvan voimassaoloaikana. Työkyvyttömäksi katsotaan vakuutettu, joka on kykenemätön tekemään tavanomaisia työtehtäviään. Päivärahaa maksetaan niin monelta päivältä kuin työkyvyttömyyttä on jatkunut yhtäjaksoisesti yli vakuutuskirjaan merkityn omavastuuajan. (…)
Asian arviointi
Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutuksen hakija on velvollinen antamaan oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan terveysselvityksessä esittämiin kysymyksiin. Ellei hän ole täyttänyt tätä laissa asetettua velvollisuuttaan, on laiminlyönnin seuraukset arvioitava henkilövakuutuksessa vakuutusyhtiön vastuun osalta vakuutussopimuslain 24 §:n mukaisesti. Jos vakuutuksen hakijan huolimattomuutta on pidettävä vähäisenä, tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnillä ei ole seurauksia.
Arvioitaessa onko vakuutettu syyllistynyt tiedonantovelvollisuuden laiminlyömiseen ja arvioitaessa hänen mahdollisen huolimattomuutensa laatua on muun muassa otettava huomioon hänellä vakuutusta otettaessa käytettävissä olleet tiedot ja vallinneet olosuhteet. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota vakuutuksenantajan esittämien kysymysten laatuun ja selkeyteen. Keskeinen merkitys on annettava sille, miten tavallinen vakuutettu voi kysymykset objektiivisesti arvioituna ymmärtää. Huolimattomuuden voidaan katsoa puuttuvan tai olevan vähäistä esimerkiksi, jos vakuutuksenantajan kysymys on ollut niin yleisluontoinen tai tulkinnanvarainen, että täsmällisen ja täydellisen vastauksen antaminen on vaikeaa.
A:n 12.3.2020 allekirjoittamassa terveysselvityksessä on kysytty, onko vakuutuksen hakijalla ollut mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriö, unihäiriö, syömishäiriö tai muu psyykkinen sairaus tai oire. Vakuutusyhtiö on ilmoittanut Vakuutuslautakunnalle antamassaan vastineessa, että terveysselvityksen ohjeistuksessa on mainittu ahdistuneisuuden kuuluvan kyseisen kysymyksen piiriin. Lautakunnalle esitetyn lääketieteellisen selvityksen mukaan A:lla on ilmennyt lukioikäisestä alkaen harvalukuisia paniikinomaisia ahdistuskohtauksia, jotka A on kuitenkin hallinnut omin keinoin. A on syyskuussa 2020 hakeutunut ahdistuneisuuskohtausten vuoksi hoitoon. Psykiatrin tekstin 14.9.2020 mukaan kohtaukset ovat viimeisen puolen vuoden aikana alkaneet progressiivisesti lisääntyä. A:lla on diagnosoitu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, josta on sittemmin aiheutunut työkyvyttömyyttä.
Vakuutuslautakunta toteaa edellä kerrottuun viitaten, etteivät A:n nuoruuden ajan paniikkityyppiset ahdistuskohtaukset ole vaatineet hoitoa, seurantaa tai lääkitystä, eikä A:lle ole ennen syyskuuta 2020 asetettu mielenterveyden häiriöihin liittyviä diagnooseja. Lautakunta toteaa, että mikäli terveysselvityksen psyykkisiä oireiluja koskevaa kysymystä tulkitaan niin laajasti, että hakijan tulee ilmoittaa tavanomaisiin elämäntilanteisiin liittyvät psyykkiset oireet tai tuntemukset, tulee terveysselvityksen psyykkisiä oireita koskeva kysymys ohjeineen muotoilla niin yksiselitteisesti, että tämä on selvää terveysselvitystä normaalilla huolellisuudella täyttävälle vakuutuksen hakijalle. Lautakunta katsoo, että tässä tapauksessa esitetty kysymys ohjeineen ei tältä osin ole ollut riittävän yksilöity ja vastaajalle saattaa jäädä epäselväksi, minkä asteinen tai tyyppinen oireilu kysymykseen tulisi ilmoittaa.
Ottaen huomioon kysymyksen edellä kuvattu tulkinnanvaraisuus sekä se, että A:n ennen terveysselvityksen antamista 12.3.2020 ilmennyt oireilu on ollut satunnaista ja A:n itsensä hallittavissa, Vakuutuslautakunta katsoo, ettei A:n huolimattomuutta terveysselvityksen täyttämisessä ole pidettävä ainakaan vähäistä suurempana. Vakuutusyhtiöllä ei siten ole ollut oikeutta ottaa vakuutukseen mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriöitä koskevaa rajoitusehtoa.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä poistamaan vakuutuksesta mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöitä koskevan rajoitusehdon ja käsittelemään A:n korvaushakemuksen vakuutusehtojen mukaisesti.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Luukkonen
Sihteeri Laine
Jäsenet:
Koskiniemi
Kummoinen
Rahijärvi
Sibakov