Tapahtumatiedot

Asiakkaan vuonna 2007 rakennetussa omakotitalossa havaittiin 14.4.2021 vesivahinko, jonka syynä oli luultavasti jäätymisen seurauksena rikkoutunut käyttövesiputki. Kosteuskartoituksesta tehdyssä tarkastusraportissa vaurioalueiksi todettiin keittiö sekä sen alapuolella sijaitseva pesuhuone. Raportin mukaan pesuhuone, sauna ja kodinhoitohuone ovat yhtenäistä vedeneristettyä tilaa, jotka joudutaan saneeraamaan kokonaan, koska yli kymmenen vuoden ikäistä vedeneristystä ei voida paikkakorjata.

Vakuutusyhtiö ilmoitti 28.4.2021 sähköpostitse korvaavansa vahingon, mutta siten, että vedeneristykset laatoituksineen korvataan pesuhuoneen ja saunan märkätilan alueelta, mutta ei kodinhoitohuoneen osalta. Rajaus oli tehtävä kylpyhuoneen ja kodinhoitohuoneen väliseen oviaukkoon. Tämän jälkeen käydyssä kirjeenvaihdossa asiakas ilmoitti yhtiölle, ettei korjaustyöt tehnyt vahinkosaneerausliike pitänyt yhtiön rajauksen mukaista korjaustapaa rakentamista koskevien määräysten mukaisena.

Yhtiö teki asiassa kirjallisen korvauspäätöksen 8.6.2021, jossa todettiin, ettei kodinhoitohuone ole ympäristöministeriön asetuksessa rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta (782/2017, jäljempänä kosteusasetus) määritelty märkätila, eivätkä märkätilaa koskevat määräykset yhtenäisestä vedeneristyksestä tule siten sovellettavaksi sen osalta. Määräykset eivät myöskään vaadi, että vedeneristyksen pitää olla yhtenäinen pesuhuoneen ja kodinhoitohuoneen alueelta. Koska kodinhoitohuone ei ollut vaurioitunut suoranaisesta esinevahingosta, ei se kuulunut korvauksen piiriin. Päätöksessä myös viitattiin Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen FINE-030649.

Vakuutusyhtiön ja vahinkosaneerausliikkeen välisessä sähköpostikeskustelussa vahinkosaneerausliikkeen projektipäällikkö totesi, ettei yritys voi laittaa yhtenäistä 14 vuotta vanhaa vedeneristepintaa keskeltä poikki ja saneerata tulvakynnyksellä vain toiselta puolelta ja jättää toiselta puolelta tekemättä, koska tällöin jää merkittävä riski kynnyksen kodinhoitohuoneen puoleiseen tilaan puutteellisen vedeneristyksen takia. Vastauksessaan vakuutusyhtiö totesi määräysten vaativan vesieristyksen olevan yhtenäinen vain märkätiloissa, ja kodinhoitohuoneen osalta jäävän asiakkaan ratkaistavaksi, miten hän aikoo korjaustyöt toteuttaa. Vastauksessa myös todettiin, ettei vakuutusyhtiö ota kodinhoitohuoneen osalta kantaa, miten korjaustyöt tulisi tehdä ja mikä on määräysten mukaan oikein.

Asiakas toimitti yhtiölle rakennuksen sijaintikunnan rakennusvalvonnan lausunnon, jossa viitaten kosteusasetukseen sekä asuntojen märkätilojen korjausta koskevaan RT-korttiin 84-11093 todettiin, että kyseessä olevassa kohteessa kodinhoitohuone tulee rakentamista koskevien määräysten ja hyvän rakennustavan noudattamiseksi vedeneristää, koska se katsotaan toiminnallisesti osaksi samaa märkätilaa pesuhuoneen ja saunan kanssa. Perusteluina tälle lausunnossa tuotiin esille, että tilassa oli vesipiste, kosteusasetuksen 10 § mukainen laite (lämminvesivaraaja), ajoittain korkea ilmankosteus, viemäriyhteys muihin tiloihin ja vedeneriste oli samaa rakennetta pesutilojen vedeneristeen kanssa. Tulkinnassa todettiin viitattavan kosteusasetuksen määritelmiin ja sen pykäliin 3, 10 ja 28 sekä RT-korttiin RT 84-1109 esimerkkinä hyvän rakennustavan mukaisesta toteutuksesta. Koska vahingon aiheutuminen ei ollut saatujen tietojen perusteella johtunut kosteusteknisestä toimivuudesta, voitiin rakenne korjata rakentamisaikaista rakentamistapaa noudattaen. Osakorjaus ei ollut mahdollinen hyvää rakennustapaa noudattaen, koska vedeneriste oli yli kymmenen vuotta vanha.

Rakennusvalvonnan lausunnon saatuaan yhtiö ilmoitti korvaavansa vakuutusehtojen korvaussäännösten kohdan 5.1 mukaisina viranomaisten rakennusta koskevista pakottavista määräyksistä aiheutuvina kohtuullisina lisäkustannuksina kodinhoitohuoneen osalta 20 % rakennusvahingon määrästä. Tuon hetkisen arvion mukaan kodinhoitohuoneen kustannuksia korvattaisiin maksimissaan 4 100 euroa.

Asiakas haki muutosta yhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä perustuen siihen, että niin vakuutusyhtiön tilauksesta tehdyn kosteuskartoituksen, korjaustyöt tekevän vakuutusyhtiön suositteleman vahinkosaneerausliikkeen kuin toisenkin rakennusliikkeen samoin kuin kunnan rakennusvalvonnan lausunnon mukaan tila on korjattava uusimalla koko yhtenäinen vedeneristys eli myös kodinhoitohuoneen lattia. Asiakas myös totesi, että kodinhoitohuoneen puolelle roiskuu vettä aina suihkua käytettäessä ja että lasten ammetta tyhjennettäessä vettä valuu sekä pesuhuoneen että kodinhoitohuoneen viemäriin.

Sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä annetussa ratkaisussa ei suositettu ratkaisun muuttamista. Ratkaisussa todettiin kunnan rakennusvalvojan lausunnon perustuvan siihen, että kosteusteknistä toimivuutta parannetaan, mutta asiassa ei yhtiön mukaan ole kyse vedeneristyksen parantamisesta, vaan vaurioituneen alueen korjaamisesta. Korjaustyöt suoritetaan siten, että vahingoittunut alue saatetaan siihen tilaan, missä se oli ennen vahinkoa. Lisäksi ratkaisussa todettiin, että vedeneristys korvataan vahingoittuneilta osin, mutta se ei ole vahingoittunut kodinhoitohuoneen osalta kodinhoitohuoneeseen ole kohdistunut suoranaista esinevahinkoa, joka olisi edellyttänyt korjaustoimenpiteitä. Vaikka vedeneristys on aiemmin ollut yhtenäinen märkätilan kanssa, on vahinkoalue voitu rajata listalla kodinhoitohuoneen ja märkätilan välille. Tähän rajakohtaan on ollut mahdollista tehdä kynnys ja riittävät nostot, joilla vedeneristys olisi voitu liittää toisiinsa.

Asiakkaan valitus

Valituksessaan ja myöhemmässä kirjelmässään asiakas katsoi aiemmin esittämänsä mukaisesti, että kodinhoitohuone on samaa märkätilaa pesuhuoneen ja saunan kanssa ja että yli kymmenen vuotta vanhaa vedeneristystä voi osakorjata. Korjaustöistä tarjouksen antaneet kaksi yritystä eivät suostuneet antamaan tarjousta vakuutusyhtiön esittämän korjaustavan mukaisesta toteutuksesta. Yritysten mukaan ne eivät voisi ottaa vastuuta työstä, joka aiheuttaisi riskin uusille kosteusvaurioille. Remontin suorittaneen yrityksen mukaan sen voi toteuttaa ainoastaan niin, että säilytetään koko märkätilakokonaisuudessa aiemmin ollut yhtenäinen vesieristys.

Asiakas myös toimitti kunnan rakennusvalvonnan antaman päivitetyn lausunnon, jossa todettiin seuraavaa:

”Kyseessä olevassa kohteessa kodinhoitohuone on samaa märkätilaa pesuhuoneen ja saunan kanssa. Osakorjaus vedeneristeen osalta ei ole mahdollinen, kun korjaustyössä tulee noudattaa hyvää rakennustapaa. Vedeneriste on yli 10 vuotta vanha (rakennus otettu käyttöön v. 2007) ja näin ollen, mikäli korjaus suoritetaan vain osin, tulisi uuden ja vanhan eristeen liitoskohdasta riskirakenne. Liitoskohtaan ei saa myöskään rakentaa kynnystä, joka olisi nykylainsäädännön vastainen. Kokonaisuuden korjausta ei näin ollen voida katsoa parannustoimenpiteeksi, vaan se palauttaa tilanteen vedeneristyksen osalta samaan tasoon kuin alkuperäinen oli.”

Myöhemmin asiakas ilmoitti vakuutusyhtiön korvanneen kodinhoitohuoneen korjauskustannuksista 4 809,89 euroa, jolloin korvausvaatimukseksi 8 762,39 euron kustannuksista jää 3 952,50 euroa.

Lisäksi asiakas korosti, että kodinhoitohuone sijoittuu pesuhuoneeseen nähden niin, että se on jatkuvassa veden rasituksessa. Jokaisen suihkukerran jälkeen vettä roiskuu myös kodinhoitohuoneen puolelle ja lasten kylpyvettä viemäriin kaadettaessa vesi roiskuu aina sekä kylpyhuoneen että kodinhoitohuoneen viemäriin ja lattiaa joudutaan kuivaamaan molempiin viemäreihin. Täten kodinhoitohuone on siis märkätilaa siinäkin mielessä, että se on jatkuvasti veden rasitukselle alttiina. Asiakkaan näkemyksen mukaan myöskään kynnys ei olisi voinut korjata tätä vesirasitetta kodinhoitohuoneen puolelle päätyvän veden määrä huomioiden.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö viittasi asiassa annettuihin korvauspäätöksiin sekä sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä annettuun ratkaisuun ja uudisti niissä lausutun kantansa.

Yhtiö totesi asiassa olevan kyse siitä, että vaurioitunut alue korjataan ja korjaustyöt suoritetaan siten, että vahingoittunut alue saatetaan siihen tilaan, missä se oli ennen vahinkoa (korvaussääntöjen ehtokohta 3). Vedeneristys vahingoittuneilta osin korvataan, mutta vedeneristys ei ole vahingoittunut kodinhoitohuoneen osalta eikä kodinhoitohuoneeseen näin ollen ole kohdistunut suoranaista esinevahinkoa, joka olisi edellyttänyt korjaustoimenpiteitä. Yhtiö katsoi, viitaten kosteusasetuksen määritelmiin sekä Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksen FINE-030649, ettei asiassa ole esitetty perusteita katsoa kodinhoitohuoneen olevan asetuksessa tarkoitettu märkätila, jolloin myöskään vedeneristyksen osakorjauksesta annetut asetuksen soveltamisohjeen suositukset eivät koske erillisen kodinhoitohuoneen vedenerityksen uusimista.

Yhtiö myös totesi, että asiassa esitetyn selvityksen mukaan oviaukon kohta olisi voitu korjata kynnyksellä tai muulla sellaisella ratkaisulla, joka ei vaaranna rakennuksen käyttäjien turvallisuutta, ja jonka seurauksena heidän terveydelliset olonsa eivät vaarannu. Lainsäädäntö ja sen perusteella annetut soveltamisohjeet tai hyvä rakennustapa eivät ole tässä tapauksessa edellyttäneet koko kodinhoitohuoneen lattian vedeneristyksen ja pintamateriaalien uusimista, kun vakuutuksesta korvattava vuotovahinko ei ollut lainkaan vahingoittanut kodinhoitohuoneen rakenteita. Vedeneristys olisi voitu tehdä yhtenäiseksi kynnyksellä ja riittävillä ylösnostoilla.

Kodinhoitohuoneen lattiaan kohdistuvan vesirasituksen osalta yhtiö totesi, että kyseessä on tavallinen tilava kylpyhuone ja tavallinen kodinhoitohuone. Kylpyhuoneessa on suihkut yhdellä seinällä, kodinhoitohuoneen ovea vastapäätä, ja lattiakaivo on suihkujen edessä. Tavallisen suihkun aikana veden roiskumista tai valumista kodinhoitohuoneen puolelle on pidettävä poikkeuksellisena, mikäli huoneen kaadot ovat lattiakaivoon nähden oikein tehdyt, kylpyhuoneen ovi pidetään suljettuna ja mikäli viemärin puhtaudesta on huolehdittu. Myös kylpyvesien kaataminen viemäriin lienee mahdollista tehdä niin, että ne eivät valu kodinhoitohuoneen puolelle. Yhtiön mukaan kodinhoitohuoneen kosteuskuormituksen voidaan katsoa olevan huomattavasti satunnaisempaa ja vähäisempää kuin kylpyhuoneessa, joka joutuu päivittäin kosteuskuormituksen alaiseksi. Kodinhoitohuoneen ei ole osoitettu olevan suihkun roiskevesien alueella. Kyseisen kodinhoitohuoneen ei voida katsoa olevan märkätila pelkästään siihen perustuen, että huoneiden välisessä oviaukossa ei ole ollut kynnystä tai että yhtenäinen vedeneristys on jatkunut huonetilasta toiseen.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, kuuluvatko yli kymmenen vuotta ennen vahinkoa rakennetun omakotitalon kodinhoitohuoneen lattialaatoituksen ja vedeneristyksen korjauskulut vakuutuksesta korvattaviin kustannuksiin tilanteessa, jossa kodinhoitohuoneeseen ei muutoin kuin pesuhuoneen ja saunan kanssa yhtenäisen vedeneristyksen takia kohdistu korjaustarvetta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Ympäristöministeriön maankäyttö- ja rakennuslain 117 c §:n nojalla antaman asetuksen rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta (782/2017) 2 §:n 5 kohdan mukaan märkätilalla tarkoitetaan huonetilaa, joka ei ole asuinhuone ja jonka lattiapinta on tilan käyttötarkoituksen vuoksi vedelle alttiina ja jonka seinäpinnoille voi normaalissa käyttötilanteessa roiskua tai tiivistyä vettä.

Asetuksen 4 §:n mukaan rakennuksen korjaus- ja muutostyössä rakennuksen kosteustekniseen toimivuuteen ei tarvitse tehdä muutoksia, jos rakennus on kosteusteknisesti toimiva. Korjaus- ja muutostyössä kosteusteknisesti toiminut

rakenne, jonka tekninen käyttöikä on loppunut tai joka on kosteustekniseltä toiminnaltaan vaurioitunut, voidaan korjata rakennusaikaista rakentamistapaa noudattaen. Jos rakenteessa ei ole kosteustekniseltä toimivuudeltaan muutosta vaativaa suunnittelu- tai toteutusvirhettä, on korjaus- ja muutostyössä ensisijaisesti noudatettava alkuperäisen rakenteen toimintatapaa. Korjaus- ja muutostyössä voidaan noudattaa tätä asetusta, jos tarkoituksena on parantaa rakennuksen kosteusteknistä toimivuutta. Jos rakenne on omiaan aiheuttamaan terveyshaittaa tai vaurioita rakennuksen kosteustekniselle toimivuudelle, on korjaus- ja muutostyössä noudatettava tätä asetusta.

Asetuksen 28 § koskee märkätilan vedeneristystä ja rakenteita.

• 1 momentin mukaan vesi ei saa valua tai siirtyä kapillaarivirtauksena märkätilasta ympäröiviin rakenteisiin ja huonetiloihin. Valuvalle vedelle, toistuvalle roiskevedelle tai pintaan tiivistyvälle vedelle altistuvien pintojen takana olevan rakenteen on oltava vedeneristetty. Märkätilan lattiapäällysteen ja seinäpinnoitteen on toimittava vedeneristyksenä tai lattiassa päällysteen alla ja seinässä pinnoitteen takana on oltava erillinen vedeneristys. Vedeneristystä ei tarvita erillisen WC-tilan ja löylyhuoneen seinässä pinnoitteen takana. Märkätilan kattopinnoitteen on kestettävä tilan käytöstä johtuen roiskevesiä, ajoittaista korkeaa ilman suhteellista kosteutta ja tilapäisesti esiintyvää kosteuden tiivistymistä kattopinnoille.
• 2 momentin mukaan märkätilan vedeneristyksen on muodostettava kokonaisuus, joka on tiivis kaikilta vedeneristetyiltä pinnoiltaan sekä niiden saumoista, läpivienneistä ja liittymistä. Märkätilojen vedeneristyksenä toimivan lattiapäällysteen tai lattiapäällysteen alla olevan vedeneristyksen on liityttävä vedenpitävästi seinän vedeneristykseen.
• 3 momentin mukaan märkätilan rakenteiden on oltava niin jäykkiä, että lämpö- ja kosteusliikkeet eivät vaurioita märkätilan vedeneristystä tai pintarakenteita. Jos märkätilan rakenteissa ei erityisestä syystä käytetä vedeneristystä, on rakennussuunnittelijan ja erityissuunnittelijan tehtäviensä mukaisesti osoitettava suunnitelmissa, että vedeneristyksen puuttuminen ei vaaranna maankäyttö- ja rakennuslain 117 c §:n mukaisten olennaisten teknisten vaatimusten täyttymistä.

Ympäristöministeriön ohjeessa rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta (28.2.2020) todetaan muun muassa, että

• erillisen kodinhoitohuoneen lattiassa käytetään yleensä vedeneristystä siten, että lattian vedeneristys muodostaa yhtenäisen vesitiiviin altaan. Vedeneriste suositellaan nostettavaksi kynnykselle vähintään 15 mm. Kynnyksen ylösnosto olisi suositeltavaa toteuttaa kaikissa vedeneristettävissä tiloissa.
• märkätilan vedeneristyksen on muodostettava kokonaisuus, joka on tiivis kaikilta vedeneristetyiltä pinnoiltaan sekä niiden saumoista, läpivientikohdista ja liittymistä. Vedeneristyksen läpivientikohdat, joita ovat mm. seinien vesijohtoläpiviennit ja lattian viemäriläpiviennit, toteutetaan vedeneristysjärjestelmään kuuluvilla tiivistystuotteilla.
• alle 10 vuotta vanha, nestemäisenä levitetty märkätilan vedeneristys voidaan uusia osakorjauksena, esimerkiksi yksittäisten laattojen korjauksen yhteydessä tai kun lattiakaivon ja vedeneristyksen liitos korjataan. Korjauksessa kiinnitetään erityistä huomiota uuden ja vanhan vedeneristeen liittämiseen sekä materiaalien yhteensopivuuteen. Osakorjauksissa vedeneristyksen oletetaan muualla täyttävän nykyiset vaatimukset.

Asuntojen märkätilojen korjausta koskevassa RT-kortissa RT 84-11093 todetaan kohdassa 6.2 (Vedeneristyksen korjaus osassa märkätilaa), että märkätilan nestemäisenä levitetty, alle 10 vuotta vanha vedeneristys voidaan uusia osakorjauksena, esimerkiksi yksittäisten laattojen korjauksen yhteydessä tai kun lattiakaivon ja vedeneristyksen liitos korjataan. Vedeneristyksen oletetaan muualla täyttävän nykyiset vaatimukset. Korjauksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota uuden ja vanhan vedeneristeen liittämiseen. Uusi vedeneriste ulotetaan vähintään 30 mm vanhan vedeneristeen päälle. Tältä osalta vanhan vedeneristeen pinta hiotaan näkyviin kiinnityslaastin alta. Yksityiskohtaiset korjausohjeet laatoituksen ja alla olevan vedeneristeen korjaamiseen varmistetaan vedeneristeen valmistajalta.

Kotivakuutusehtojen, voimassa 1.4.2020 alkaen, korvattavia vakuutustapahtumia koskevan kohdan 5.1 ensimmäisen kappaleen mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetun omaisuuden suoranainen esinevahinko, joka on aiheutunut jäljempänä selostetusta tapahtumasta, jos tämä tapahtuma on ollut äkillinen ja ennalta arvaamaton ja jos turva, jonka perustella vahinko on korvattavissa, on ollut voimassa vakuutustapahtuman sattuessa.

Vakuutusehtojen kohdan 5.1.4 mukaan putkistovuototurvasta korvataan vuotovahinko, jonka on aiheuttanut neste, kun se on virrannut äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti suoraan rakennuksen omasta tai sen käyttöä palvelevasta kiinteästä putkistosta tai siihen kytketystä käyttölaitteesta.

Korvaussääntöjen kohdan 3 (Korvauksen suorittamisvaihtoehdot) mukaan ensisijaisesti vahingoittunut omaisuus korvataan korjauttamalla vahingoittunut esine. […] Korjauskustannuksina korvataan ne kustannukset, jotka ovat syntyneet vahingoittuneen omaisuuden saattamisesta vahinkoa edeltäneeseen kuntoon. Korjauksen yhteydessä tehdyistä perus- tai muista parannuksista syntyneitä kustannuksia ei korvata.

Korvaussääntöjen kohdan 5.1 (Vahingon rajoittamisen ja viranomaismääräysten kustannukset) mukaan enimmäiskorvauksesta tai vakuutusmäärästä riippumatta vakuutuksesta korvataan suoranaisen esinevahingon lisäksi […]

• kohtuulliset lisäkustannukset viranomaisten rakennusta koskevista pakottavista määräyksistä enintään 20 %:in rakennusvahingon määrästä.

Asian arviointi

Riidanalainen kysymys asiassa koskee kodinhoitohuoneen lattian vedeneristyksen ja laatoituksen korvaamista. Vedeneritys on muodostanut kynnyksettömän yhtenäisen alueen saunan ja pesuhuoneen kanssa, mutta toisin kuin pesuhuoneen kohdalla, kodinhoitohuoneen rakenteet eivät ole vaurioituneet vesivahingon yhteydessä. Saunan korjauskulujen kuuluminen vakuutuksen korvauspiiriin on asiassa riidatonta.

Asiakas on katsonut, että kodinhoitohuone on samaa yhtenäistä märkätilaa pesuhuoneen ja saunan kanssa ja että vedeneristys on tämän vuoksi säilytettävä yhtenäisenä myös korjaustöiden jälkeen. Näkemyksensä tueksi asiakas on esittänyt urakoitsijoiden kannanottoja siitä, ettei rakennetta voi toteuttaa hyväksyttävällä tavalla muuten kuin uusimalla vedeneristys myös kodinhoitohuoneen osalta. Lisäksi asiakas on toimittanut kunnan rakennusvalvonnan lausunnon, jossa todetaan muun muassa, että liitoskohtaan ei saa rakentaa kynnystä, koska se olisi nykylainsäädännön vastaista. Asiakkaan toimittamissa selvityksissä on myös katsottu kodinhoitohuoneen olevan märkätila.

Vakuutusyhtiö puolestaan on katsonut, että kodinhoitohuoneen ja pesuhuoneen väliseen oviaukkoon voi tehdä kynnyksen eikä kodinhoitohuoneen lattian korjauskuluja vakuutuksesta korvata, koska kyseiseen huonetilaan ei ole kohdistunut suoranaista esinevahinkoa. Vakuutusyhtiö on myös viitannut ratkaisusuositukseen FINE-030649, jossa on ollut kyse vastaavanlaisesta tilanteesta ja jossa kodinhoitohuoneen lattian ei katsottu kuuluvan vakuutuskorvauksen piiriin.

Vakuutuslautakunta toteaa, että kosteusasetuksen mukaan märkätilalla tarkoitetaan huonetilaa, joka ei ole asuinhuone, ja jonka lattiapinta on tilan käyttötarkoituksen vuoksi vedelle alttiina ja jonka seinäpinnoille voi roiskua tai tiivistyä vettä. Lautakunta toteaa, että pesutilojen läheisyydessäkin sijaitsevissa kodinhoitotiloissa kosteusrasitus on selvästi pesuhuonetta pienempi, joten lähtökohtaisesti kodinhoitohuoneita ei pidetä märkätilana. Näin myös vakiintuneen lautakuntakäytännön mukaan, ja myös tapauksessa FINE-030649. Nyt puheena olevassa tapauksessa kunnan rakennusvalvonta on kuitenkin todennut kyseessä olevan märkätila, ja lisäksi asiakas on kertonut vettä säännöllisesti päätyvän pesuhuonetta käytettäessä myös kodinhoitohuoneen puolelle. Kosteuskartoitusraportin kuvien perusteella lautakunta pitää mahdollisena, että ainakin jossain määrin näin tapahtuu, koska oviaukossa ei ole lainkaan kynnystä.

Kodinhoitohuoneen lattian osalta lautakunta toteaa, että vahingon sattuessa voimassa ollutta kosteusasetusta koskevan ympäristöministeriön ohjeen mukaan erillisen kodinhoitohuoneen lattiassa käytetään yleensä vedeneristystä siten, että lattian vedeneristys muodostaa yhtenäisen vesitiiviin altaan. Vedeneriste suositellaan nostettavaksi kynnykselle vähintään 15 mm ja kynnyksen ylösnosto olisi suositeltavaa toteuttaa kaikissa vedeneristettävissä tiloissa. Vakiintuneeseen ratkaisukäytäntöönsä viitaten lautakunta toteaa, että lattiakaivollisessa kodinhoitohuoneen lattiassa on edellytetty olevan vedeneristys ylösnostoineen myös rakennuksen rakentamisajankohtana.

Ratkaisusuosituksessa FINE-042888 Vakuutuslautakunta on katsonut hyvän rakentamistavan edellyttävän lattiakaivollisessa kodinhoitohuoneessa olevan niin sanottu tulvakynnys. Nyt puheena olevassa tapauksessa lautakunta katsoo, että sekä pesuhuoneen ja saunan että kodinhoitohuoneen vedeneristykset on voitu toteuttaa rakentamista koskevien määräysten mukaisella tavalla ilman kynnystä pesuhuoneen ja kodinhoitohuoneen oviaukossa, mutta tämä on edellyttänyt lattian vedeneristyksen kokonaisuudessaan täyttävän sille asetetut vaatimukset ylösnostoineen, sekä pesuhuoneen ja saunan että kodinhoitohuoneen puolella.

Koska valitut rakenneratkaisut huomioiden huonetilojen yhtenäinen vedeneristys on tosiasiallisesti edellyttänyt sen toimivuutta koko yhtenäisellä alalla, katsoo lautakunta, että myös kodinhoitohuoneen osalta kyse on suoranaisesta esinevahingosta. Lautakunta toteaa, että erona kuivien huonetilojen pinnoiterajauksia koskevaan ratkaisukäytäntöön nyt ei kysymys ensisijaisesti ole yhtenäisestä pinnoitteesta vaan rakenteen teknisestä toimivuudesta. Huonetilan saattaminen vakuutusehtojen mukaisesti vahinkoa edeltäneeseen kuntoon tarkoittaa lautakunnan näkemyksen mukaan sitä, että kodinhoitohuoneen lattian vedeneristyksen on täytettävä korjaustöiden jälkeen samat vaatimukset, joiden mukaan se oli toteutettu ennen vahinkoa, mikä vastaa myös vakuutus- ja vahingonkorvausoikeuden yleisiä periaatteita.

Lautakunta toteaa lisäksi, että kosteusasetuksen 4 §:n tyypillisen soveltamistilanteen olevan se, että rakenteen alkuperäinen toteutus ei vastaa korjausajankohdan vaatimuksia, jolloin asetuksessa määritellyin edellytyksin rakenne kuitenkin voidaan korjata rakennusaikaista rakentamistapaa noudattaen. Asetuksen mukaan, jos rakenteessa ei ole kosteustekniseltä toimivuudeltaan muutosta vaativaa suunnittelu- tai toteutusvirhettä, on korjaustyössä ensisijaisesti noudatettava alkuperäisen rakenteen toimintatapaa. Lisäksi asetuksessa todetaan, että korjaustyössä voidaan noudattaa asetusta, jos tarkoituksena on parantaa rakennuksen kosteusteknistä toimivuutta. Lautakunta toteaa, ettei nyt puheena olevassa tapauksessa ole ollut kyse kosteusteknisen toimivuuden parantamisesta vaan riidanalainen kysymys koskee alkuperäisen rakenteen ennalleen saattamisesta aiheutuvien kustannusten korvaamista. Koska alkuperäisen rakenteen osalta asiassa ei ole väitettykään siinä olleen muutosta vaativia suunnittelu- ja toteutusvirheitä, katsoo lautakunta asetuksenkin mukaan lähtökohtana olevan tässä alkuperäisen rakenteen toimintatavan noudattaminen.

Lautakunta kuitenkin katsoo, että edellä todettu ei vielä tarkoita, etteikö rakenneratkaisua olisi mahdollista toteuttaa myös siten, että oviaukkoon asennetaan tulvakynnys. Tämä kuitenkin edellyttää, että kummankin huonetilan vedeneristys säilyy rakennusteknisesti vahinkoa edeltävällä tasolla. Tältä osin ratkaistavaksi tulee, kummalla osapuolella on asiassa näyttötaakka.

Huomioiden asiakkaan esittämä selvitys huonetiloihin vaadittavan yhtenäisen vedeneristyksen osalta lautakunta katsoo näyttötaakan muusta toteutuskelpoisesta rakennusteknisestä ratkaisusta kuin huonetilojen yhtenäisestä vedeneristyksestä olevan vakuutusyhtiöllä. Tätä korostaa lautakunnan näkemyksen mukaan se, että Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössä hyvän rakentamistavan on vakiintuneesti katsottu edellyttävän myös muiden lattiakaivollisten huonetilojen kuin märkätilojen kohdalla niiden täyttävän märkätiloja vastaavat vaatimukset, jotta vedeneristyksen voidaan katsoa olevan hyvän rakentamistavan mukainen. Esimerkiksi ratkaisusuosituksissa FINE-042888 ja FINE-013555 lautakunta on katsonut, että ohje RIL 107-1981 osoittaa hyvän rakentamistavan sisällön lattiakaivollisen huonetilan vedeneristyksen osalta, vaikka kyse ei olekaan märkätilasta.

Lautakunta katsoo edellä todetun koskevan myös vedeneristyksen osakorjausta, jonka on sekä kosteusasetuksen soveltamisohjeessa sekä RT-kortissa RT 84-1109 todettu olevan mahdollinen, kun levitettävä vedeneristys on alle kymmenen vuotta vanha. Koska vedeneristys on tässä tapauksessa tuota vanhempi, ja kun myös muun lattiakaivollisen tilan kuin märkätilan lattialta edellytetään hyvän rakentamistavan mukaisesti toteutettua, toimivaa vedeneristystä, katsoo lautakunta, että yhtiön on näytettävä, miten vedeneristys olisi rakennusteknisesti toteutettavissa muutoin kuin asiakkaan esittämällä tavalla. Tällaista näyttöä yhtiö ei ole väitteidensä tueksi esittänyt.

Aiempaa ratkaisusuositusta (FINE-030649) koskevien viittausten osalta lautakunta toteaa kyseisessä suosituksessa todetun, että asiassa esitetyn selvityksen mukaan oviaukon kohta olisi voitu korjata kynnyksellä tai muulla sellaisella ratkaisulla, joka ei vaaranna rakennuksen käyttäjien turvallisuutta, ja jonka seurauksena heidän terveydelliset olonsa eivät vaarannu. Nyt puheena olevassa asiassa tällaista rakennusteknistä näyttöä ei sen sijaan ole esitetty, joten lautakunta katsoo jääneen näyttämättä, että vedeneristys olisi hyvän rakentamistavan mukaisesti sekä vakuutusehtojen ennallistamislähtökohta huomioiden ollut toteutettavissa muutoin kuin asiakkaan vaatimalla tavalla.

Edellä hyvän rakentamistavan mukaista korjaustapaa koskevan näyttötaakan osalta todetun perusteella Vakuutuslautakunta katsoo kodinhoitohuoneen lattian korjauskulujen olevan vakuutuksesta korvattavaa, vuotovahingosta aiheutuvaa suoranaista esinevahinkoa, joka kuuluu vakuutuksesta korvattavaksi kokonaan. Vakuutusyhtiö ei ole kiistänyt asiakkaan korvausvaatimusta määrältään.                                        

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan lisäkorvauksena kodinhoitohuoneen lattian korjauskuluista 3 952,50 euroa laillisine viivästyskorkoineen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheejohtaja Bygglin                                         
Sihteeri Korpelainen

Jäsenet

Kankkunen
Rantala
Vaitomaa
Vyyryläinen