Tapahtumatiedot

Asiakkaan loma-asunnon katolla ilmeni vauriojälkiä.

Asiakas ilmoitti vahingosta puhelimitse vakuutusyhtiöön 24.8.2020 ja teki vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiön verkkopalvelussa 9.10.2020. Vahinkoilmoituksessa asiakas ilmoitti, että jäljet oli aiheuttanut katolle myrskyssä 3.10.2015 kaatunut koivu, joka oli katkennut ja valunut kattoa pitkin loma-asunnon viereen. Asiakkaan mukaan katto vaurioitui siten, että siihen tuli iskemä ja painaumia puunrungon osumakohdalle.

Asiakkaan mukaan hän huomasi vahingon ensimmäistä kertaa loma-asunnon katossa vasta lauantaina 22.8.2020, kun hän kävi tarkistamassa katon kunnon katolta käsin. Katon painaumia oli vaikea huomata maan tasolta rakennuksen luota. Vuotovahinkoja ei ole ollut.

Vakuutusyhtiö ilmoitti korvauspäätöksessään 11.11.2020, ettei se korvaa vahinkoa, koska katon vauriot eivät ole piileviä. Ne olisivat olleet nähtävissä jo syksyllä 2015. Kun kaatunut puu on havaittu rakennuksen lähellä, on vakuutuksenottajan velvollisuus tarkistaa, ettei se ole aiheuttanut vaurioita rakennukselle.

Vakuutusyhtiö perusteli korvauspäätöstään sillä, että myrskyn kaatama puu oli havaittu syksyllä 2015 ja vahinkoilmoituksen mukaan puu oli kaatunut rakennuksen katolle. Vakuutusyhtiöön vahingosta on ilmoitettu ensimmäisen kerran 24.8.2020. Näin ollen vakuutuskorvausta ei ole haettu vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää vakuutustapahtumasta ja siitä aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta, jolloin oikeus korvaukseen on vanhentunut eikä korvausta voida maksaa.

Asiakas pyysi vielä vakuutusyhtiötä käsittelemään sisäisessä muutoksenhakumenettelyssään asian, koska hän ei ollut havainnut vahinkoa ennen 22.8.2020.

Uudessa korvauspäätöksessään 16.8.2021 vakuutusyhtiö painotti sitä hetkeä, jolloin asiakkaan voidaan katsoa tulleen tietoiseksi vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Vahinkoseuraamuksen aiheutuminen on tässä tapauksessa ollut tieto siitä, että puun kaatuminen on mahdollisesti aiheuttanut vahinkoa katolle. Katon vauriot olisi olleet nähtävissä heti vahinkotapahtuman jälkeen, mikäli katolla olisi käyty.

Vakuutusyhtiö viittasi vielä siihen, että kun asiakas oli katsonut katolle, oli se jonkinlainen osoitus siitä, että asiakas on ajatellut puun voineen aiheuttaa vahinkoa, koska oli asiaa maasta katsoen tarkistanut. Koska puu oli kaatunut rakennuksen viereen, olisi asiakkaan velvollisuutena ollut tarkistaa, onko katolle syntynyt vaurioita. Vakuutusyhtiö ei muuttanut aiempaa korvauspäätöstään.

Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta

Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja vaatii vahingosta aiheutuneiden korjauskulujen korvaamista. Vakuutusyhtiön mukaan asiakas olisi ilmoittanut vahinkotapahtuman aiheuttamasta vahinkoseuraamuksesta yli vuoden kuluttua siitä, kun hän on saanut siitä tietää, mutta tämä ei pidä paikkansa.

Vakuutusyhtiö viittaa vastineessaan 1.12.2021 Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöön korvausoikeuden vanhentumisesta asioissa FINE-016251 (2019), FINE-007199 (2018) ja VKL 219/12 (2013) ja toteaa yhteenvetona, että asiakkaan on täytynyt vahingosta selviävien tietojen perustella tulla tietoiseksi, että vaurioita on voinut syntyä.

Vakuutusyhtiö toteaa vielä, että asiakas kertoo katsoneensa katolle, mutta ei ollut huomannut vaurioita. Tapauksessa riidatonta on se, että puu oli kaatunut katon päälle 3.10.2015 ja katon kolhiintuminen on tuolloin aiheutunut. Peltikaton kolhiintuminen puun kaatuessa peltikatolle on väistämätöntä ja objektiivisesti arvioiden ennalta arvattavaa. Vakuutusyhtiö viittasi myös sisäisen muutoksenhakuelimensä ratkaisuun 16.8.2021.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Kotivakuutusehtojen (voimassa 1.1.2013 alkaen) yleisten sopimusehtojen kohdan 11.2 (Korvausmenettely, Korvausoikeuden vanhentuminen, VSL 73 §) mukaan vakuutuskorvausta on haettava vakuutusyhtiöltä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä 10 vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai jos vakuutus on otettu vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta. Jos korvausvaatimusta ei esitetä tässä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.

Vakuutussopimuslain 69 § (Korvauksen hakijan velvollisuus antaa selvityksiä) mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Vakuutussopimuslain 73 § (Vaatimuksen esittämisajankohta ja vanhentuminen) mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai, jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta.

Jos korvausvaatimusta ei esitetä 1 momentissa säädetyssä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.

Ratkaisusuositus

Puu on kaatunut rakennuksen katolle ja aiheuttanut katolle vaurioita 3.10.2015. Asiasta on ilmoitettu vakuutusyhtiölle 24.8.2020. Tapauksessa on kysymys siitä, onko asiakas menettänyt oikeutensa korvaukseen korvausvaatimuksen vanhentumisen johdosta.

Vakuutusyhtiö on vedonnut asiassa korvausoikeuden vanhentumiseen. Sen mukaan vakuutuskorvausta ei ole haettu vakuutusehtojen tarkoittamassa vuoden määräajassa. Vakuutussopimuslain 73 §:n ja yleisten sopimusehtojen mukaan korvausvaatimus vakuutusyhtiölle on esitettävä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta.

FINE toteaa, että asiakkaan voidaan katsoa olevan tietoinen ottamansa kotivakuutuksen voimassaolosta. Asiakkaan pian puun kaatumisen jälkeen suorittama silmämääräinen tarkastelu maan tasolta käsin osoittaa hänen myös ymmärtäneen ja pitäneen mahdollisena, että katolle on voinut syntyä puun kaatumisesta vaurioita. Sillä, että asiakkaan selvityksen mukaan katolle aiheutunut vaurio on havaittu vasta, kun katolla on vuoden 2020 elokuussa menty käymään, ei voida antaa asiassa merkitystä. FINE pitää asiassa riidattomana, että puun aiheuttamat vauriot olisivat olleet katolle kiipeämällä havaittavissa.

FINE katsoo, että esitetyn selvityksen perusteella korvauksen hakija on vuonna 2015 tullut tietoiseksi vakuutustapahtumasta eli puun kaatumisesta katolle. Hänen on samalla katsottava tulleen tietoiseksi siitä, että vaurioita on todennäköisesti aiheutunut, koska peltikaton vaurioituminen puun kaatuessa peltikatolle on väistämätöntä ja objektiivisesti arvioiden ennalta arvattavaa. Kun selvitysten perusteella asiakas on havainnut puun kaatuneen katolle elokuussa 2015, vahinkoilmoituksen tekemisen määräajan on katsottava alkavan tästä ajankohdasta. Koska vahingosta ei ole ilmoitettu vakuutusyhtiölle vuoden kuluessa siitä, kun puun on havaittu kaatuneen katolle ja vauriot olisivat olleet havaittavissa, FINE katsoo, että korvausoikeus on menetetty vanhentumisen vuoksi. Tämä arviointitapa vastaa FINEn Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöä, joka ilmenee muun muassa tapauksista VKL 219/12 ja FINE-007199 (2018).

Lopputulos

FINE ei suosita muutosta asiassa.

FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Johtava lakimies Siirala
Esittelijä Paasikoski