Haku

FINE-043397

Tulosta

Asianumero: FINE-043397 (2022)

Vakuutuslaji: Oikeusturvavakuutus

Ratkaisu annettu: 15.06.2022

Lakipykälät: 5, 9

Vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuus. Tiedot tulevasta korvauksesta. Oikeusturvavakuutuksen laajuus ja maksettavan korvauksen määrä. Kohtuullisten kulujen korvaaminen.

Tapahtumatiedot

Kysymyksessä olevassa asiassa vakuutettu A oli asianomistajana rikosasiassa, jossa hän vaati vahingonkorvauksia 11.11.2019 – 19.11.2019 sattuneen rikoksen johdosta. A haki asiaansa oikeusturvaetua kotivakuutukseen sisältyvästä oikeusturvavakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen 20.11.2020, jossa A:lle myönnettiin vahingonkorvausta koskevaan asiaan oikeusturvaetu. Päätöksen mukaan oikeusturvavakuutuksesta korvataan asian hoidosta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut. Päätöksessä todetaan myös, että vakuutuksesta korvataan ainoastaan yksityisoikeudellisten vaatimusta esittämisestä aiheutuvat kulut ja ettei oikeusturvavakuutuksen perusteella korvata rangaistusvaatimuksen esittämisestä aiheutuvia kuluja eikä rikosilmoituksen tai rikosasian esitutkinnasta aiheutuvia kuluja. 26.11.2020 päivätyn päätöksen mukaan yhtiö katsoi tapauksessa syntyneen vakuutusehtojen tarkoittama riita 17.8.2020. Tämän perusteella vakuutusyhtiö suoritti ennakkokorvauksena 725,40 euroa omavastuulla vähennettynä, koska laskun toimenpiteet olivat syntyneet vahinkotapahtuman sattumisen jälkeen. 17.6.2021 päivätyn päätöksen mukaan vakuutusyhtiö suoritti tapauksessa lisäkorvausta siten, että lisäkorvauksen perustana oli 3.868,80 euroa, eli tuomioistuimen A:n vastapuolen maksettavaksi velvoittama kulumäärä.

Vakuutusyhtiön päätöksen jälkeen A ilmaisi asiassa usealla kirjelmällä tyytymättömyyttään päätöksen sisältöön erityisesti sillä perusteella, että ennen korvauspäätöksien antamista käytyjen puhelinkeskusteluiden perusteella A:lla oli aihetta ymmärtää, että oikeusturvavakuutus kattaa hänen oikeudenkäyntikulunsa 8.500 euroon asti.  Sittemmin A on myös esittänyt väitteen, että vakuutusyhtiö on laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa liittyen A:lle maksettavaan korvaukseen. Näin ollen sopimuksen on katsottava olleen voimassa vakuutussopimuslain 9 §:n perusteella sen sisältöisenä, kun A:lla on ollut aihetta olettaa.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa uuden päätöksen, jonka mukaan aiempaa päätöstä on pidettävä oikeana ja näkemyksensä tueksi vakuutusyhtiö viittaa korvausasiasta käytyjen puhelinkeskusteluiden litterointeihin, joista käy selkeästi ilmi korvauksen määräytymisen perusteita. Yhtiö toteaa, että A:lle on toki kerrottu vakuutusmäärä suuruus, mutta vakuutusmäärän ei voida olettaa automaattisesti tulevan kokonaan maksettavaksi vakuutuksenottajalle. Puheluissa on myös todettu, että korvattavaksi tulevat ainoastaan kohtuulliset kulut asian vireilletulosta alkaen. A:n esittämän myynti- ja tiedonantovirheen osalta yhtiö toteaa, että A:n vakuutus on ostettu verkkopalvelun kautta 14.4.2018, jolloin A:n on täytynyt ennen vakuutuksen voimaantuloa kuitata tutustuneensa vakuutusehtoihin. Näin ollen vakuutusyhtiö toteaa A:n saaneen riittävät ja tarpeelliset tiedot vakuutusturvan sisällöstä ennen vakuutussopimuksen voimaantuloa.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

A toteaa, että hän oli jo ennen asianajajan tapaamista 20.11.2019 varmistanut, että hänellä on käytössään oikeusturvavakuutus, josta korvataan omavastuun jälkeen 8.500 euroa. Asiaa käytiin läpi asiamiehen kanssa ja A:n vastapuolta oli yritetty tavoittaa useamman kerran, kunnes lopulta asiassa tehtiin tutkintapyyntö ja asia eteni lopulta tuomioon asti. Myös vakuutusyhtiön kanssa on keskusteltu puhelimessa koko prosessin ajan ja koko ajan yhtiöstä on korostettu, että yhtiö maksaa korvauksia 8.500 euroon asti. A toteaa, että kun juttu siirtyi rikospuolelle, niin missään vaiheessa ei vakuutusyhtiöstä kerrottu, että yhtiö korvaa vain ne palkkiot, jotka oikeus määrää. A viittaa vakuutussopimuslain 9 §:ään ja kokee tulleensa harhaanjohdetuksi ja päätöksen olleen hänelle shokki. Jos A olisi tiennyt maksettavien korvauksien muunlaisesta määräytymisestä, ei hän olisi ryhtynyt koko prosessiin.

A toteaa, että asiassa on tapahtunut myyntivirhe ja että hänelle on myös annettu harhaanjohtavaa tietoa korvauksen määräytymisestä.  A:lla ei ollut missään vaiheessa syytä epäillä vakuutusyhtiön ilmoittamaa korvausmäärää. Näin ollen A vaatii korvausta maksettavaksi vakuutusmäärään asti eli että yhtiö suorittaa korvauksen saamatta jääneestä 3.585,42 eurosta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä käsittelyn kulun vakuutusyhtiössä ja viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin.

Vastineessaan vakuutusyhtiö käy läpi vaiheittain, kuinka A:n kanssa on oltu yhteydessä vahingon ensimmäisestä tiedustelusta lähtien. A:lle annetuissa korvauspäätöksissä on alusta asti tuotu ilmi, että vakuutuksesta korvataan vain yksityisoikeudellisten vaatimusten esittämisestä aiheutuneet kulut ja että korvattavaksi kustannuksiksi luetaan enintään tuomioistuimen vakuutetun vastapuolen maksettavaksi velvoittama kulumäärä, ellei tuomioistuin ole ratkaisustaan ilmenevin perustein katsonut, että vakuutetun on itse kärsittävä kulunsa joko kokonaan tai osittain vahinkonaan. Päätöksissä on kerrottu, että vakuutusmäärä on 8.500 euroa.

Vastineessa todetaan myös, että A:n puoliso B oli tiedustellut vakuutusyhtiöstä oikeusturvavakuutuksen myöntämistä ja vakuutusturvan laajuutta puhelun 19.11.2019 yhteydessä. Sittemmin puhelun 28.11.2019 yhteydessä B tiedusteli tarkemmin oikeusturvaprosessin etenemisestä ja tällöin on keskusteltu vakuutusmäärän olevan 8.500 euroa. Puhelun 13.12.2019 yhteydessä vahinko avattiin ja yhtiö pyysi asiassa lisäselvityksiä. Kaikissa puheluissa käsittelijä on korostanut, ettei hän pysty etukäteen antaa varmoja tietoja oikeusturvavakuutuksesta mahdollisesti tulevasta korvauksesta.

Yhtiö toteaa edelleen, ettei se ole myöskään laiminlyönyt asiassa tiedonantovelvollisuuttaan sopimusta solmittaessa, sillä vakuutus on ostettu verkkopalvelusta, jossa eteenpäin päästäkseen on kuitattava tutustuneensa vakuutusehtoihin.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on riitaa siitä, onko vakuutusyhtiön päätös vakuutusehtojen ja lain mukainen, kun se on korvannut asiakkaalle asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja vain siltä osin kuin tuomioistuin on velvoittanut ne vakuutetun vastapuolen maksettavaksi. Käsiteltävänä olevassa asiassa on kyse myös siitä, onko vakuutusyhtiö antanut asiakkaalle vakuutussopimuslain 5 §:n mukaiset tiedot vakuutuksen sisällöstä. Kyse on myös siitä, onko vakuutusyhtiö antanut asiakkaalle sellaista puutteellista tai virheellistä tietoa, joka vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan vaikuttaa asiakkaan oikeusturvavakuutuksen sisältöön.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain (28.6.1994/ 543) 5 §:n 1 momentin (14.5.2010/426) mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. […]

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Pykälän 2 momentin mukaan mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 9.1 mukaan oikeusturvavakuutuksen tarkoituksena on näiden ehtojen ja yleisten sopimusehtojen mukaisesti korvata vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet lakimiesavun käyttämisestä riita-, rikos- ja hakemusasioissa kohdassa

Ehtokohdan 9.7.4 mukaan vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti.

Jos tuomioistuin ei asianosaisten myöntämisen vuoksi ole lausunut päätöksessään asianajo- ja oikeudenkäyntikuluista, tai jos asia on ratkaistu sovintoteitse, korvattavat kustannukset määrätään ottaen huomioon myös vastaavanlaisissa asioissa yleensä tuomitut tai maksetut kulut.

Asiamiehen käytöstä korvataan kohtuullinen palkkio asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta määrättäessä otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu.

Korvattaviksi kustannuksiksi luetaan enintään tuomioistuimen vakuutetun vastapuolen maksettavaksi velvoittama kulumäärä, ellei tuomioistuin ole ratkaisussaan ilmenevin perustein nimenomaisesti katsonut, että vakuutetun on itse kärsittävä kulunsa osittain tai kokonaan vahinkonaan. Korvattavien kustannusten määrä on kuitenkin enintään vakuutetun vastapuolelleen esittämän kuluvaatimuksen suuruinen.

Ehtokohdan 9.7.5 mukaan vakuutuksesta ei korvata
- rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön tekemisestä taikka rikosasian esitutkinnasta aiheutuvia kuluja.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutuksen sisältö määräytyy lähtökohtaisesti sen mukaan mitä vakuutussopimuksessa eli vakuutuskirjassa, vakuutusehdoissa ja mahdollisissa muissa sopimusasiakirjoissa on sovittu. Näin ollen myös vakuutusyhtiön korvausvelvollisuus ja sen laajuus määrittyvät lähtökohtaisesti vakuutussopimuksen perusteella.

Nyt puheena olevassa tapauksessa vakuutusehtojen kohdan 9.7.4 mukaan asiamiehen käytöstä korvataan kohtuullinen palkkio asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta määrättäessä otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu. Ehtokohdan mukaan korvattaviksi kustannuksiksi luetaan kuitenkin enintään tuomioistuimen vakuutetun vastapuolen maksettavaksi velvoittama kulumäärä, ellei tuomioistuin ole ratkaisussaan ilmenevin perustein nimenomaisesti katsonut, että vakuutetun on itse kärsittävä kulunsa osittain tai kokonaan vahinkonaan.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa tuomioistuin on tuomiossaan todennut, että asian laatu ja laajuus huomioiden A:n vastapuoli on velvollinen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluina yhteensä 3.868,80 euroa. Tämän ylittävältä osalta asianomistajan oikeudenkäyntikuluja koskeva vaatimus hylätään.

Vakuutuslautakunta toteaa, että mainitun ehtokohdan perusteella vakuutusyhtiö on velvollinen suorittamaan korvauksen vakuutetun välttämättömistä ja kohtuullisista asianajo- ja oikeudenkäyntikuluista ainoastaan siltä osin, kun tuomioistuin on velvoittanut ne vakuutetun vastapuolen maksettavaksi.

A on valituksessaan vaatinut, että vakuutusyhtiön on joka tapauksessa korvattava kulut täyteen vakuutusmäärään asti, koska vakuutusyhtiö on asiasta tiedusteltaessa antanut jatkuvasti antanut harhaanjohtavaa tietoa siitä, että korvattavaksi ei tulekaan täysi vakuutusmäärä. A vetoaa siihen, ettei hän olisi missään vaiheessa ryhtynyt prosessiin, mikäli hän olisi tiennyt, ettei korvauksen määrä ole 8.500 euroa ja että korvauksen lopullinen määrä on sidottu tuomioistuimen ratkaisuun korvattavaksi tulevista kuluista. A on myös todennut, että vakuutusta myydessä hänelle ei ole annettu riittäviä tietoja vakuutusturvan olennaisesta sisällöstä.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa A ja B olivat tehneet vakuutussopimuksen vakuutusyhtiön verkkosivuilla 14.4.2018. Vakuutusyhtiö toteaa tältä osin vastineessaan, että vakuutussopimuksentekoprosessissa ei pääse eteenpäin, ellei vakuutuksenottaja ennen sopimuksen hyväksymistä ole vakuuttanut tutustuneensa vakuutusehtoihin.

Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Vakuutussopimuslain5 §:ää koskevassa hallituksen esityksessä (114/1993) on todettu, että pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot. Silloinkin, kun vakuutussopimus solmitaan esimerkiksi verkkosivujen kautta, tulee vakuutusyhtiön kyetä osoittamaan, että tarpeelliset tiedot vakuutusturvan sisällöstä on annettu vakuutussopimuslain edellyttämällä tavalla.

Vakuutuslautakunta katsoo saamansa selvityksen perustella jäävän näyttämättä, että vakuutusyhtiö olisi antanut asiakkaalle vakuutusesitteen tai vastaavan tuoteselosteen 14.4.2018 verkkosivuilla annetun vakuutustarjouksen yhteydessä. Vakuutuslautakunta katsoo vakuutussopimuslain perusteluihin viitaten, että vakuutusta koskevien vakioehtojen luovuttaminen asiakkaalle ennen vakuutussopimuksen päättämistä ei sellaisenaan riitä täyttämään vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuutta edes silloin, kun vakuutuksenottaja on vakuuttanut allekirjoitusprosessin yhteydessä tutustuneensa vakuutusehtoihin. Lautakunta toteaa myös, ettei yhtiön tiedonantovirhettä poistavana seikkana voida pitää sitä, että vakuutuksenottajalle on myöhemmin selvitetty vakuutusehtojen sisältöä suullisesti tai kirjallisesti. Näin ollen lautakunta katsoo asiassa jäävän selvittämättä, että vakuutusyhtiö on täyttänyt vakuutussopimusta solmittaessa vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa.

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan A:n ja B:n on tullut ymmärtää, ettei oikeusturvavakuutus ole ns. summavakuutus, jossa koko vakuutusmäärä tulisi maksettavaksi aina kokonaisuudessaan riippumatta siitä, mitkä asian hoidosta aiheutuneet kustannukset ovat olleet. Lautakunta toteaa kuitenkin, että A:n ja B:n ei voida olettaa ymmärtäneen, että vakuutusyhtiön maksuvelvollisuutta rajaa se, mitä tuomioistuin on mahdollisesti velvoittanut maksamaan tai että esimerkiksi esitutkinnasta aiheutuneet kulut ovat rajattu vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle etenkin silloin, kun tällaisissa kuluissa on muuten ollut kysymys asiallisista ja laskutettavista asian hoitamisesta aiheutuneista kuluista.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan A:n asiamiehen laskuttamia toimenpiteitä on sinänsä pidettävä tavanomaisina ja asiallisina toimenpiteinä ja että A:lla on ennen vakuutussopimuksen solmimista saamiensa tietojen perusteella ollut aihe käsittää oikeusturvavakuutuksen korvaavan tällaiset kulut.

Lopputulos

Edellä todetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö suorittaa A:lle korvauksen asianajo- ja oikeudenkäyntikuluista A:n esittämän vaatimuksen mukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros                                               
Sihteeri Hanén

Jäsenet:
Haapasaari
Karhu
Korpiola
Koskinen