Haku

FINE-043351

Tulosta

Asianumero: FINE-043351 (2022)

Vakuutuslaji: Kotivakuutus

Ratkaisu annettu: 02.05.2022

Lämminvesivaraajan ylipaineventtiilin rikkoutuminen ja vuoto. Lattiakaivon viemäriputken tukkeutuminen. Lattiakaivollisen varaajatilan vedeneristys.

Tapahtumatiedot

Asiakkaan 1990-luvun alussa rakennetussa omakotitalossa havaittiin elokuussa 2021 vuotovahinko. Kellarikerroksessa teknisessä tilassa sijaitsevan lämminvesivaraajan ylipaineventtiili oli rikkoutunut ja vuotanut. Teknisen tilan lattiakaivolta lähtevä yhdysputki oli ollut tukossa, jolloin vettä oli päässyt nousemaan 13.8.2021 suoritetun vahinkotarkastuksen raportin mukaan teknisen tilan, hallin, kodinhoitohuoneen ja takkahuoneen lattioille. Kosteusvaurioita todettiin lattia- ja seinärakenteissa teknisessä tilassa, hallissa ja kodinhoitohuoneessa sekä kodinhoitohuoneen kalusteissa.

Vakuutusyhtiö antoi asiasta 23.8.2021 kielteisen korvauspäätöksen. Vakuutusyhtiö katsoi vahingon aiheutuneen rakennusvirheestä, koska lattiakaivollisessa varaajatilassa ei ollut vedeneristystä. Asiakkaan oikaisupyynnön johdosta vakuutusyhtiö antoi 7.10.2021 edelleen kielteisen korvauspäätöksen.

Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta

Asiakas toteaa, että vakuutusyhtiö on viitannut korvauspäätöksissään märkätiloja koskeviin rakentamismääräyksiin. Varasto, jossa lämminvesivaraaja sijaitsee, ei ole märkätila, eikä lattiakaivon olemassaolo varastotilassa tee siitä märkätilaa. Rakentamismääräysten osan D1 edellytys lattiakaivollisen huonetilan lattian vedenpitävyydestä koskee vain lattiapintaa, ei seinäpintoja. Lattia oli 1990-luvun tapaan käsitelty siveltävällä kosteussululla ja täytti sen aikaiset vedenpitävyysvaatimukset. Asiakas siteeraa valituksessaan FINEn Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta FINE-033765.

Rakennus oli käyttöönottotarkastuksessa todettu rakentamismääräykset täyttäviksi. Vakuutusyhtiö ei voi vedota ehtorajaukseen rakennus-, työ- tai asennusvirheestä, koska lattian vedenpitävyys oli toteutettu aikakaudella vakiintuneen tavan mukaan. Asiakas toteaa lisäksi 3.9.2021 päivättyyn pesutilojen kosteusvauriota koskevaan rakennusinsinöörin lausuntoon viitaten, että lattioiden riittävät kallistukset estivät vielä suuremman alueen kastumisen. Vuodon seuraukset ovat olleet äkilliset ja ennalta arvaamattomat ja johtuneet lattiakaivon toiminnan lakkaamisesta.

Lisäksi asiakas tuo esiin, että lämminvesivaraaja on voitu 1990-luvun alussa sijoittaa myös esimerkiksi keittiöön, WC-tilaan tai eteiseen ilman, että varaajan välittömässä läheisyydessä olisi lattiakaivoa. Asiakas oudoksuu tilannetta, jossa kuivakaivo varaajan alla toisi vesivahingon korvattavuuteen ankarammat edellytykset kuin kokonaan puuttuva kaivo.

Vakuutusyhtiö toteaa, että hyvän rakentamistavan mukaan lattian vedeneristyksen on oltava lattiakaivollisessa tilassa kaukalomainen tilan käyttötarkoituksesta riippumatta. Tämä toteutetaan rakennusohjeiden ja hyvän rakentamistavan mukaan siten, että vedeneristyksen reunat nostetaan seinille vähintään 50 mm korkeudelle sekä kynnyksen kohdalla vähintään 25 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi. Tässä tapauksessa lattiakaivollisen teknisen tilan lattiasta on puuttunut vesieristys, vesieristyksen seinille nosto sekä tulvakynnys. Tilassa mahdollisesti käytetty kosteussulkusively ei täytä määräysten edellytystä vedenpitävyydestä. Vakuutusyhtiö viittaa ratkaisusuosituksiin FINE-012815 ja VKL 321/14, joissa on ollut kyse lattiakaivollisen tilan vedeneristyksen toteutuksesta, vesieristeen seinille nostosta ja tulvakynnyksestä. Vakuutusyhtiön mukaan rakenteiden kastuminen on seurausta teknisen tilan vesieristyksen puut­teel­li­suu­des­ta eli rakennusvirheestä.

Vakuutusyhtiö on lisäksi viitannut julkaisuun LVI-RYL 87 LVI-rakentamisen yleiset laatuvaatimukset, jonka mukaan huone, johon vedenlämmitin sijoitetaan, on varustettava lattiaviemäröinnillä. Vakuutusyhtiö toteaa lisäksi, että kohteessa käytetty vesiohenteinen muoviemulsio, toiselta nimeltään kosteussulku, ei ole vesieristys, eikä sillä voi toteuttaa määräysten edellyttämää vedenpitävää veden­eristystä. Vedeneristyksen hyvän rakentamistavan mukainen toteutustapa lattian sekä lattian seinä- ja kynnysliittymien osalta on esitetty julkaisussa RIL 107-1989 Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Laajan kotivakuutuksen 1.5.2019 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan F21.1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, joka aiheutuu äkillisestä, ennalta arvaamattomasta tapahtumasta.

Vakuutusehtojen kohdan F21.2.2 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka rakennukselle aiheutuu suunnittelu-, perustus-, rakennus-, työ-, asennus- tai käyttövirheen vuoksi tai valmistus- tai aineviasta tai huollon ja kunnossapidon laiminlyönnistä.

Suomen rakentamismääräyskokoelman osan D1 Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot (tullut voimaan 1.7.1987) kohdan 3.2 Viemäröinnin järjestely mukaan sellaisissa huonetiloissa, joissa on lattiakaivo, edellytetään, että huonetilan lattia on vedenpitävä ja kaivo on liitetty vesitiiviisti lattian vedenpitävään kerrokseen.

Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry:n julkaisun RIL 107-1989 Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet kohdan 2.3 (Märkien huonetilojen rakenteet) mukaan märkien huonetilojen lattioiden vedeneristys ulotetaan siihen korkeuteen, mihin veden vaikutus ulottuu, kuitenkin yleensä vähintään 50 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi, siten että seinää pitkin valuva vesi ei pääse eristyksen taakse. Kynnysten kohdalla eristys nostetaan vähintään 25 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi.

Ratkaisusuositus

Asiassa on kysymys asiakkaan omakotitalon rakenteille aiheutuneen vuotovahingon korvattavuudesta laajasta kotivakuutuksesta. Rakenteiden kosteusvauriot ovat aiheutuneet lämminvesivaraajan ylipaineventtiilin rikkouduttua ja vuodettua lattiakaivollisen teknisen tilan lattialle. Lattiakaivon tukkeutumisen vuoksi vuotovesi on päässyt nousemaan teknisen tilan lattiapinnalle ja muihin huonetiloihin.

Vakuutusyhtiö on katsonut, että rakenteiden kosteusvauriot ovat aiheutuneet rakennusvirheestä. Vakuutusyhtiö on vedonnut Suomen Rakentamismääräyskokoelman osan D1 (vuodelta 1987) kohdan 3.2 mukaiseen edellytykseen lattiakaivollisen huonetilan lattian vedenpitävyydestä sekä RIL 107-1989 -ohjeeseen märkien huonetilojen lattioiden vedeneristyksen nostamisesta.

Vakuutusyhtiön mukaan lattiakaivollisen teknisen tilan lattiasta on puuttunut vesieristys, vesieristyksen seinille nosto sekä tulvakynnys. Asiakkaan toimittaman selvityksen mukaan teknisen tilan lattiassa on ollut siveltävä kosteussulku. Asiakas on katsonut, että rakentamismääräyksen D1 mukainen edellytys lattian vedenpitävyydestä ei koske seiniä. Lisäksi asiakkaan toimittamassa rakennusinsinöörin lausunnossa on todettu, että lattioissa on ollut riittävät kallistukset, joilla on korvattu kynnykset.

Asiakkaan toimittamassa rakennusinsinöörin lausunnossa todetaan, että kosteusvauriot seinärakenteissa johtuvat veden nousemisesta varastotilan lattialle ja että vettä on päässyt varaston eli teknisen tilan ja kodinhoitohuoneen välisen seinän läpi myös kodinhoitohuoneeseen vaurioittaen kalusteiden sokkeleita ja kodinhoitohuoneen ja pesuhuoneen välisen seinän alaosaa. Myös vahinkokartoitusraportissa oli todettu, että vesi on ilmeisesti valunut teknisestä tilasta väliseinän alitse viereiseen kodinhoitohuoneeseen.

FINE toteaa, että lämminvesivaraajan ylipaineventtiilin rikkoutumisesta aiheutuva vuotovahinko on lähtökohtaisesti tyypiltään korvattava vuotovahinko. Samoin FINE toteaa lähtökohtaisesti kyseessä olevan vakuutuksesta korvattava tapahtuma, kun vettä tulvii lattialle viemäriputken tukkeutumisen seurauksena.

Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössä on kuitenkin vakiintuneesti pidetty rakenteille aiheutuneen vuotovahingon varsinaisena syynä lattiarakenteen puutteellisuutta, jos vesi on päässyt rakenteisiin tilassa, jossa olisi tullut olla asianmukainen vedeneristys. Tämä periaate käy ilmi esimerkiksi Vakuutuslautakunnan antamasta ratkaisusuosituksesta FINE-013555.

FINEn käytettävissä olleista selvityksistä ei käy tarkalleen ilmi, mistä kosteus on tässä tapauksessa päässyt lattia- ja seinärakenteisiin. Selvitysten mukaan lattiassa on mahdollisesti ollut siveltävä kosteussulku. Sekä vahinkokartoitusraportista että asiakkaan toimittamasta rakennusinsinöörin lausunnosta ilmi käyvien tietojen mukaan teknisen tilan lattian ja kodinhoitohuoneen vastaisen seinän yhtymäkohta ei ole ollut tiivis, vaan vettä on päässyt valumaan tätä kautta kodinhoitohuoneen puolelle. Lattian kaadoista ei ole selvityksissä tarkempaa tietoa kuin että niiden on rakennusinsinöörin lausunnossa mainittu olleen riittävät. Kartoitusraportin valokuvien mukaan teknisen tilan ovella ei ole ollut kynnystä.

FINE toteaa, että talon rakentamisajankohtana voimassa olleen Suomen Rakentamismääräyskokoelman osan D1 mukaan lattiakaivollisen huonetilan lattian on tullut olla vedenpitävä. Vakuutuslautakunta on aiemmassa ratkaisukäytännössään (muun muassa ratkaisusuosituksissa VKL 431/12 ja VKL 321/14) katsonut, että rakentamismääräyksen edellyttäessä huonetilan lattian vedenpitävyyttä, on myös lattian ja seinän rajan oltava vedenpitävä.

Vakuutuslautakunta on edellä mainitussa ratkaisusuosituksessaan FINE-013555 lisäksi pitänyt perusteltuna soveltaa ohjetta RIL 107-1989 edeltänyttä ohjetta RIL 107-1981 märkien huonetilojen vedeneristyksen nostamisesta noin 50 mm korkeuteen myös lattiakaivollisen kodinhoitohuoneen lattian ja seinän väliseen osaan. Vakuutuslautakunta katsoi ratkaisusuosituksessaan, että lattiakaivollisessa kodinhoitohuoneessa vedeneristyksen tulee toimiakseen olla hyvän rakentamistavan mukaan ainakin noin 50 mm korkeuteen ulottuvalla tavalla kaukalomainen, jotta esimerkiksi lattiakaivosta tulviva vesi ei pääse suoraan rakenteisiin. Vastaava periaate käy ilmi Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksesta FINE-042888.

Asiakas oli valituksessaan viitannut Vakuutuslautakunnan antamaan ratkaisusuositukseen FINE-033765. FINE toteaa, että kyseisessä ratkaisusuosituksessa käsitellyssä tapauksessa on ollut kysymys kylpyhuoneen seinään paineella suihkunneen veden aiheuttamasta vuotovahingosta. Tapauksessa oli arvioitavana, oliko vakuutusyhtiön esittämien rakentamismääräysten ja -ohjeiden mukaan kylpyhuoneen seinältä edellytetty vedenpitävyyttä. Tapauksen olosuhteet sekä arvioitavana olleet rakentamismääräykset ja -ohjeet ovat olleet nyt puheena olevasta tapauksesta poikkeavia.

FINE toteaa, että asiakkaan omakotitalon varaajatilan lattia ei ole ollut talon rakentamisajankohtana edellytetyllä tavalla vedenpitävä eikä vedeneristystä ole toteutettu riittävine ylösnostoineen, mitä hyvän rakentamistavan asettamat vaatimukset olisivat edellyttäneet. Näin ollen FINE katsoo, että lattia- ja seinärakenteiden kastumisvahinko on aiheutunut rajoitusehdossa mainitusta rakennusvirheestä. FINE pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena.

Lopputulos

FINE ei suosita muutosta vakuutusyhtiön päätökseen.

FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopäällikkö Korpelainen
Esittelijä Salo                                       

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia