Haku

FINE-043294

Tulosta

Asianumero: FINE-043294 (2022)

Vakuutuslaji: Kotivakuutus

Ratkaisu annettu: 13.06.2022

Lakipykälät: 9

Vuotovahinko. Putkiliitoksen irtoaminen. Vahingon korvattavuus. Vesimittarin ja -putken kannakointi. Saunan lattian vedeneristys. Rakennus- tai asennusvirhe. Sovellettavat rakentamismääräykset. Vahingon jälkeen korvattavuudesta annetut tiedot.

Tapahtumatiedot

Omakotitalon (rv. 1971) alapohjan läpi saunaan nousevan muovisen käyttövesiputken ja kiinteistön vesimittarin välisessä liitoksessa (”helmiliitos”) ollut kuparinen puserrusrengas oli pettänyt. Putken pää oli irronnut liitoksesta, minkä seurauksena tulovesiputkesta oli 29.1.2020 virrannut vettä noin 20 minuutin ajan saunan ja muiden tilojen lattioille sekä rakennuksen rakenteisiin.

Vesimittarista lähtevä kuparinen käyttövesiputki oli asennettu rakennuksen rakennusajankohtana vuonna 1971. Asiakkaan ilmoituksen mukaan tulovesiputki oli uusittu vuonna 1997. Vesimittari oli kunnan vesilaitoksen vedenkäyttötaulukon mukaan vaihdettu 20.10.1997. Sen jälkeen mittari oli uudelleen vaihdettu vuonna 1998, ja tuolloin käyttöön otettu mittari (nro 27349538) oli ollut saunassa vahinkoajankohtana. Tulovesiputken ja vesimittarin liitoksessa ei ollut ennen vahinkoa käytetty putken sisälle asennettavaa sisäholkkia. Vesimittaria ei oltu kannakoitu eikä erikseen kiinnitetty rakennuksen rakenteisiin.

Vahinkokartoituksen 31.1.2020 tehnyt kartoittaja on arvioinut irtoamisen olleen seurausta vesiputkeen kohdistuneesta paineiskusta. Asiakas oli kartoittajalle kertonut, että vesiputkistosta oli kuulunut paineiskujen ääniä ennen vahinkoa, ja että tielinjalla kiinteistön edessä oli noin kahden vuoden aikana tehty putkisaneerausta, minkä jälkeen oli havaittu, että kun naapurissa hanan laittaa kiinni, paineisku kuuluu asiakkaan kiinteistöön. Ennen kartoituskäyntiä putkimies oli korjannut vahingon aiheuttaneen liitoksen.

Vakuutusyhtiö on perustellut epääviä korvauspäätöksiään sillä, että vesijohtoverkostoon oli kohdistunut paineiskuja jo pidemmän aikaa, jolloin liitoskohtaan oli kohdistunut pitkäaikaista rasitusta, minkä vuoksi vahinkoa ei voitu pitää ehtojen tarkoittamana äkillisenä ja ennalta arvaamattomana tapahtumana. Asianmukainen, molemminpuolinen kannakointi olisi estänyt liitoskohdan liikkumisen ja irtoamisen kokonaan sekä vaimentanut aiheutuneita käytön ja vesimittariasetelman rasituksia liitokseen ja näin mitä todennäköisemmin estänyt vuotovahingon syntymiseen. Lisäksi vakuutusyhtiö on perustellut epäysratkaisujaan sillä, että lattiakaivollisessa saunatilassa ei ole ollut rakentamismääräysten edellyttämää vedeneristystä.

Asiakkaan valitus

Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön epäävään korvauspäätökseen. Hän vaatii, että vuotovahinko katsotaan kokonaan korvattavaksi kotivakuutuksesta ja että vakuutusyhtiö velvoitetaan maksamaan korvausta 23 608,15 euroa viivästyskorkoineen. Kustannukset ovat muodostuneet korjaustyöhön liittyvistä tarvikkeista ja ulkopuolisista töistä (10 525,15 euroa) sekä asiakkaan omasta työstä 765 tunnilta 11 475,00 euroa ja matkakuluista 328,00 euroa. Lisäksi vaadittuun korvausmäärään sisältyy remontinaikaisesta sijaisasumisesta aiheutuneita kuluja helmi-, maalis- ja huhtikuulta 2020 yhteensä 1 280,00 euroa.

Vakuutusyhtiön tekninen tarkastaja oli ilmoittanut asiakkaalle puhelimitse, että vakuutusyhtiö suorittaa korvauksen, ja että tapaus on ollut äkillinen ja ennalta arvaamaton. Tämän jälkeen vakuutusyhtiö oli kuitenkin yllättäen antanut kirjallisen epäyspäätöksen. Asiakkaat olivat vahinkojen minimisoimiseksi ja laajentumisen estämiseksi aloittaneet korjaustyöt jo helmikuussa. Asiakas on tehnyt korjaukset pitkälti omana työnä, ja tarvittaessa hyödyntänyt LVI- ja sähköammattilaisia.

Kaikki kohteessa olevat ratkaisut ovat olleet rakennusaikana voimassa olleiden rakennusmääräysten ja hyvän rakennustavan mukaisia, eikä kysymyksessä ole miltään osin rakennusvirheestä aiheutunut vahinko. Vakuutusyhtiön asiantuntijoiden lausumat perustuvat vääriin lähtötietoihin, eivätkä niissä viitatut rakennusmääräykset läheskään kaikilta osin edes sovellu nyt kysymyksessä olevaan tapaukseen. Vahinko kuuluu vakuutusyhtiön korvattavaksi, ja tehtyä korvauspäätöstä tulee muuttaa.

Itse vesimittarissa ei ole ollut kannaketta. Mittari oli vuonna 1998 asennettu tuolloin voimassa olleiden rakentamismääräysten ja hyvän rakennustavan mukaisesti. Kuparinen käyttövesiputki oli kannakoitu liitoksen läheisyydessä, eli noin 40 cm päässä vesimittarista. Asiakkaan hankkimien alan ammattilaisten lausuntojen perusteella on selvää, ettei vesimittarin kannakoinnista ole ollut velvoittavia määräyksiä. Vakuutusyhtiön viittaama RT-kortti LVI 12-10210 (1993) ei ole ollut velvoittava. Ohje on ilmentänyt yhtä vaihtoehtoa sen aikaiselle hyvälle rakennustavalle. Liitos oli äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti irronnut pois paikaltaan paineiskun vaikutuksesta. Kannakoimattomuus ei ole ollut syy-yhteydessä vahinkoon, eikä toisenlainen kannakointi olisi estänyt vahinkoa.

Saunan lattian vesieriste on ollut rakennusaikansa (1971) hyvän rakennustavan ja määräysten mukainen. Asialla ei ole vaikutusta syntyneiden vahinkojen laajuuteen. Vakuutusyhtiön asiantuntijan esittämä väite, että irronneeseen putkiliitokseen olisi kohdistunut merkittävä lämpötilavaihtelu, on virheellinen olettamus, jota ei ole perusteltu muutoin kuin sijainnilla saunassa. Asiakas on mitannut lämpötilan lattian liitoksen kohdalla. Kun sauna on lämmitetty 80-90 asteeseen, liitoksen kohdalla lämpötila on 13 astetta, ja kun saunaa ei ole lämmitetty, lämpötila on 11 astetta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö katsoo, että vahinko on aiheutunut niin sanotun peruskotivakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle rajatusta rakennusvirheestä. Rakennuksen rakenteiden kastuminen on ollut seurasta rakennusmääräysten vastaisesti toteutetusta vesimittarin ja vesijohdon asennustavasta, eli määräysten mukaisen kannakoinnin puuttumisesta, minkä vuoksi vuoto on päässyt tapahtumaan. Vahingon laajuuteen on osaltaan vaikuttanut myös saunasta puuttunut määräysten ja hyvän rakentamistavan mukainen vedeneristys.

Vakuutuksenottajalle oli annettu kielteinen korvauspäätös sähköpostitse 11.2.2020 ja kirjallinen korvauspäätös asiantuntijalausunnon jälkeen 13.3.2020. Vakuutusyhtiö ei ole puhelujen kuunteluiden perusteella löytänyt vahvistusta asiakkaan väitteeseen siitä, että yhtiön tekninen tarkastaja olisi ennen maaliskuussa annettua korvauspäätöstä ilmoittanut asiakkaalle, että vakuutusyhtiö suorittaa korvauksen ja että tapaus on ollut äkillinen ja ennalta arvaamaton.

Esitetyissä lausunnoissa on näkemyseroja vesimittarin ja putkiasennusten kannakoinnin osalta. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan kiistatonta on se, että vesimittari ja siihen kytköksissä oleva kuparinen käyttövesiputki on ollut kannakoimaton. Määräysten mukaan vesijohto on ankkuroitava, milloin se on veden virtauksesta syntyvien voimien vuoksi tarpeellista. Määräysten mukaisella kannakoinnilla vahinko olisi ollut vältettävissä.

Liitoksen irtoamisen syyksi on lausuntojen perusteella osoitettavissa puutteellinen kannakointi ja liitokseen kohdistuvat lämpötilavaihtelut, jotka ovat aiheuttaneet merkittävää rasitusta liitokselle, joka on ajan kuluessa pettänyt. Kannakoimaton vesimittari itsessään aiheuttaa edellä mainitussa asennuksessa vääntävän voiman kyseiseen liitokseen. Lisäksi kannakoimaton kuparinen käyttövesiputki ja vesimittari voivat paineiskujen seurauksena aiheuttaa merkittävän hetkellisen heilahduksen sekä vääntävän ja kiertävän voiman liitokseen.

Irronnut liitos sijaitsee saunassa, jossa on lattiakaivo. Saunassa ei ole ollut vedeneristystä, mikä osaltaan on vaikuttanut vahingon laajuuteen. Rakennuksen valmistumisajankohtana määräykset ovat edellyttäneet, että lattiakaivollisen huonetilan lattian tulee olla vedenpitävä. Sauna on yritys A. Oy:n kartoitusraportin mukaan uusittu vuonna 2000, jolloin voimassa olleet määräykset (RIL 107-1989) ovat edellyttäneet lattian vedeneristystä seinille ja kynnystä vasten nostettuna.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut kohteesta otettujen valokuvien ja kahden videotallenteen lisäksi seuraavat selvitykset

  • Yritys A. Oy:n 3.2.2020 päivätty raportti 31.1.2020 tehdystä vahinkokartoituksesta
  • Yritys B. Ab:n lausunto 11.3.2020
  • Yritys C. Oy:n lausunto 9.11.2020 ja 3.12.2020 päivätty täydennys lausuntoon
  • Putkiliike D. Oy:n sähköpostiviesti 12.2.2020 ja siihen myöhemmin tehty täydennys putkiliitoksen asennukseen liittyen
  • Putkiliike E. Oy:n sähköpostiviesti 14.4.2020 vesimittarin kannakointiin liittyen
  • Insinööritoimisto F. Oy:n sähköpostiviesti rakentamismääräyksistä
  • Insinööritoimisto G. Oy:n 13.12.2020 päivätty tutkimusselostus, joka sisältää selvityksen vesimittarin asennustavasta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, voiko vakuutusyhtiö evätä korvauksen rakennusvirhettä koskevaan rajoitusehtoon vetoamalla.

Erityisesti kiista koskee sitä, onko vakuutusyhtiö osoittanut

  • putkiliitoksen irtoamisen aiheutuneen siitä, ettei vesimittaria ja siitä lähtenyttä kuparista vesiputkea oltu kannakoitu tai muutoin kiinnitetty rakenteisiin rakentamismääräysten ja -ohjeiden sekä hyvän rakentamistavan mukaisesti, ja
  • että vahinko oli laajentunut saunan lattian vedeneristyksen puutteellisuuden vuoksi.

Asiassa tulee lisäksi arvioida asiakkaan väite siitä, että hänelle oli vahingon jälkeen puhelimitse annettu vakuutusyhtiötä sitova myönteinen korvauspäätös.

Sovellettava lainsäädäntö

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Lain 9 §:n 2 momentin mukaan 1 momentissa säädettyä sovelletaan vastaavasti, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

Sovellettavat vakuutusehdot

Kotivakuutuksen vakuutusehtojen, voimassa 1.5.2019 alkaen, kohdassa 22.1.9 on määritelty vuotovahinkoja ja LVISA-laitteiden rikkoutumista koskevat korvattavat vakuutustapahtumat ja niihin liittyvät rajoitusehdot.

Kohdan 22.1.9.1 (Nesteen, höyryn tai kaasun virtaaminen kiinteästä johtoverkosta tai laitteista)

  • ensimmäisen alakohdan (22.1.9.1.1) mukaan vakuutuksesta korvataan nesteestä, höyrystä tai kaasusta aiheutunut vahinko, kun tällainen aine on virrannut äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti ja suoraan rakennuksen omasta kiinteästä vesi-, jätevesiviemäri- tai lämpöjohtoverkosta, höyry-, kaasu- taikka öljyputkistosta.
  • kolmannen alakohdan (22.1.9.1.3) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka rakennukselle aiheutuu suunnittelu-, perustus- tai rakennusvirheen vuoksi.

Sovellettavat rakentamismääräykset ja -ohjeet

Suomen rakentamismääräyskokoelma D1, Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot, Määräykset ja ohjeet 1987.

2.5 Toimintahäiriöiden estäminen, 2.5.1 Sijoittaminen. Määräykset
[…]
Vesijohto on kiinnitettävä rakenteisiin siten, ettei siihen pääse syntymään haitallista painumaa ja siten, ettei lämpölaajeneminen aiheuta haittaa. Milloin veden virtauksesta syntyvien voimien vuoksi on tarpeellista, on johto ankkuroitava.

Vesijohdon tukeminen ja lämpölaajeneminen. Ohjeet.
Ankkurointi ja tuenta edellytetään tehtäväksi siten, että putkiston lämpölaajeneminen on mahdollista riittävän laajasti.

2.5.2 Kestävyys. Määräykset

Vesilaitteiston vaihdettavissa oleva osa on tehtävä sellaisesta materiaalista ja sellaisin liitoksin, että saavutetaan riittävä kestävyys ja toimintavarmuus sopivan uusimisvälin aikana. Vesilaitteiston osa, jota ei voida vaihtaa, tehdään sellaisesta materiaalista ja sellaisin liitoksin ja kannakkein, että laitteisto kestää rakennuksen käyttöön nähden kohtuullisen ajan. Laitteisto liitoksineen on tehtävä tiiviiksi.

Materiaalit ja liitostavat eri olosuhteissa -kohdan mukaan putkistovarusteiden kuten venttiilien, putkiliittimien, pumppujen, vesimittareiden materiaaleina käytetään syöpymisen kestäviä materiaaleja.

2.8 Vesimäärän mittaus. Määräykset.

Jos kiinteistöön tuleva vesimäärä mitataan, on mittari sijoitettava sopivaan paikkaan siten, että se on helposti luettavissa ja vaihdettavissa. Se on suojattava pakkaselta, kuumuudelta sekä muilta vahingollisilta vaikutuksilta.

Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL r.y.:n julkaisemien Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeiden, RIL 107-1989, kohdat 2.2 – 2.5.

Asian arviointi

Asiakas on katsonut, että vakuutusyhtiön tarkastaja oli ilmoittanut, että vahinko korvataan vakuutuksesta. Vakuutusyhtiö ei ollut puheluista tehdyistä tallenteista löytänyt vahvistusta asiakkaan väitteelle.

Vakuutussopimuslain 9 §:n 2 momentin mukaan vakuutusyhtiön edustajan antamat ennakkotiedot tulevasta vakuutuskorvauksesta eivät sido vakuutuksenantajaa. Vakuutuslautakunta katsoo jääneen näyttämättä, että vakuutusyhtiö on sitoutunut korvaamaan putkiliitoksen irtoamisesta aiheutuneen vahingon.  

Vakuutuslautakunnan vakiintuneen käytännön mukaan muun muassa erilaiset putkivuodot ovat lähtökohtaisesti äkillisiä ja ennalta arvaamattomia, korvau­­­­­kseen oikeuttavia vahinkotapahtumia vuotovakuutusehtojen perusteella. Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta ei kuitenkaan korvata vahinkoa, joka rakennukselle aiheutuu suunnittelu-, perustus- tai rakennusvirheen vuoksi.

Asiassa on riidatonta, että vesimittari oli ollut kannakoimaton ja että tulovesiputki oli irronnut vesijohtoverkostossa tapahtuneen paineiskun seurauksena. Putken ja vesimittarin irronnut liitoskohta oli selvitysten mukaan asennettu rakentamismääräysten mukaisesti.  Riidatonta on myös, että kupariputki oli asennettu vuonna 1971, tulovesiputki oli uusittu vuonna 1997 ja että vahinkoajankohtana käytössä ollut vesimittari oli asennettu vuonna 1998. Saunan lattiaan oli asiakkaan ilmoituksen mukaan tehty pikisively rakennuksen rakennusvuonna 1971, eikä lattiaa ollut uusittu vahinkoajankohtaan mennessä.

Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, oliko vesimittarista lähtevä kupariputki ollut kannakoitu ja olivatko rakentamismääräykset ja -ohjeet sekä hyvä rakennustapa edellyttäneet vesimittarin ja vesiputken kannakointia seinään kiinnittämällä tai muulla tavoin tukemalla. Osapuolet ovat eri mieltä myös siitä, onko saunan lattiassa ollut rakentamismääräysten ja -ohjeiden mukainen vedeneristys.

Asiakas on korostanut sitä, että vesimittarin kannakoimisesta ja kiinnittämisestä rakenteisiin ei ole rakentamismääräyskokoelmassa ollut erikseen määräyksiä ja ohjeita. Vesimittarin kannakoinnilla ei kuitenkaan ole ollut merkitystä vahingon syntymisen kannalta. Asiakas katsoo osoittaneensa, että kupariputkessa oli ollut kannake noin 40 cm päässä vesimittarista.

Vakuutusyhtiö on viitannut hankkimiensa asiantuntijoiden lausuntoihin, joiden mukaan kannakointi oli toteutettu vastoin viranomaismääräyksiä.

Lautakunnan käytettävissä olevista asiakirjoista ei ilmene, mitkä ovat olleet kuparisen käyttövesiputken asennusajankohtana vuonna 1971 voimassa olleet rakentamismääräykset ja -ohjeet putkien ja vesimittareiden asentamisesta saunan seinän alaosaan. Vesimittarin asentamisen aikana vuonna 1998 ovat olleet voimassa Suomen rakentamismääräyskokoelman osan D1, 1987, määräykset, jotka ovat edellyttäneet vesijohdon kannakointia painumien välttämiseksi ja lämpöliikkeiden sekä veden virtauksen aiheuttamien voimien hillitsemiseksi. Kyseisten ohjeiden mukaan ”putkistovarusteiden, kuten venttiilien, putkiliittimien, pumppujen, vesimittareiden materiaaleina käytetään syöpymisen kestäviä materiaaleja”. Koska putkistovarusteisiin kuuluva vesimittari on osa kiinteästi asennettua vesilaitteistoa, lautakunta katsoo kannakointia ja rakenteisiin kiinnittämistä koskevien rakentamismääräysten ja -ohjeiden määrittelevän sitä, mitä vesimittarin asentamisessa tulee ottaa huomioon.

Lautakunta toteaa, että yleisesti tarkasteltuna kannakkeiden tehtävänä on siirtää painoa ympäröivään rakenteeseen. Kannakoinnin tulee kestää putkien ja veden virtauksen sekä mahdollisen lämpöliikkeen aiheuttama rasitus. Kannakoinnissa on ensisijaista tukea putkiston ja putkistossa kulkevan veden sekä putkistoon liitettyjen laitteiden, kuten tässä tapauksessa vesimittarin, painoa kannakepisteissä. Samalla kannakkeet ohjaavat lämpöliikkeet pois putkistosta ja vesimittarilta, jolloin vältytään mahdollisen lämpölaajenemisen aiheuttamalta rasitukselta. Ohjaus- ja kiintopisteitä käytetään myös rajoittamaan putkiston dynaamisia liikkeitä ja suojaamaan putkistoon liittyviä laitteita paineiskuilta.

Lautakunta toteaa vielä yleisesti, että usein syynä käyttövesiputkien paukkumiseen on vääränlainen asennustapa. Jos putkistoa ei ole kunnolla kannakoitu, se pääsee liikkumaan, kun vesi kulkee putkissa. Liike aiheuttaa mekaanista vetoa, joka laittaa putkien liitokset koville, mikä voi pitkään jatkuessaan aiheuttaa vuotoriskin ja jatkuvat iskut rakenteisiin voivat rasittaa vesiputkiston kuntoa.

Tässä asiassa esitetystä selvityksestä ei ilmene, että vesimittarin ja kupariputken lämpöliikkeillä olisi ollut syy-yhteyttä vahinkotapahtuman sattumiseen. Mainittu seikka huomioon ottaen lautakunta on tarkastellut osapuolten välistä erimielisyyttä siltä osin, kuin kyse on kannakoinnista painumien välttämiseksi ja veden virtauksen aiheuttamien voimien hillitsemiseksi.

Vesimittari oli kiinnitetty osaksi kiinteistön vesilaitteistoa ilman, että tulovesiputken ja mittarin välissä olisi ollut kannakointi rakennuksen rakenteisiin. Mittaria ei oltu erikseen kiinnitetty rakenteisiin myöskään siihen liitetyn kupariputken kohdalta. Asiakirjoihin liitettyjen valokuvien tai muun selvityksen perusteella ei voida tarkkaan arvioida, oliko kuparinen vesiputki ollut kannakoituna, tai että kupariputki olisi kannakoitu uuden vesimittarin asentamisen yhteydessä vuonna 1998. Tuolloin voimassa olleet rakentamismääräykset ovat kuitenkin edellyttäneet kannakointia muun muassa painumien välttämiseksi ja veden virtauksen aiheuttamien voimien hillitsemiseksi.

Asiassa esitetyt lausunnot ovat ristiriitaisia sen suhteen, oliko vesimittarin kannakoimattomuudella ja/tai kupariputken kannakoinnilla ollut merkitystä vahingon syntymisen kannalta. Yritys B. Oy on katsonut, että virhe ja vahingon ensisijainen syy on ollut se, ettei vesimittaria oltu kiinnitetty seinään tai tuettu muutenkaan. Putkiliike D. Oy:n lausunnon mukaan vesimittarin kiinnityksellä ei ole ollut asian arvioinnissa merkitystä. Insinööritoimisto G. Oy:n lausunnon mukaan vesimittaria ja siihen kytköksissä olevaa kupariputkea ei oltu mittarin läheisyydessä kannakoitu määräysten mukaisesti. Puutteellinen kannakointi ja liitokseen kohdistuvat lämpötilavaihtelut ovat lausunnon mukaan todennäköisesti aiheuttaneet merkittävää rasitusta liitokselle, joka on ajan kuluessa pettänyt.

Insinööritoimisto G. Oy on tarkastellut asennuksia vuonna 2007 voimassa olleiden rakentamismääräysten ja -ohjeiden mukaan. Lautakunnan käytettävissä oleviin asiakirjoihin sisältyvän selvityksen mukaan myös vuonna 1987 alkaen voimassa olleisiin määräyksiin ja ohjeisiin on sisältynyt vastaavan sisältöiset määräykset ja ohjeet tässä tapauksessa tarkasteltavilta osin.

Kun otetaan huomioon edellä selostetut seikat, lautakunta toteaa, että putkistossa havaitut paineiskut ovat voineet aiheuttaa kannakoimattomaan vesimittariin ja siitä lähteneeseen kupariputkeen toistuvia voimia. Esitetyn selvityksen mukaan kannakoimaton vesimittari itsessään on aiheuttanut vääntävän voiman irronneeseen liitokseen. Kannakoimaton vesimittari ja käyttövesiputki ovat voineet paineiskujen seurauksena aiheuttaa merkittävän hetkellisen heilahduksen ja vääntävän/kiertävän voiman liitokseen.

Vakuutuslautakunta katsoo, että vesilaitteistoon kiinteästi asennettu vesimittari olisi vuonna 1998 voimassa olleiden rakentamismääräysten ja -ohjeiden mukaan tullut kiinnittää rakenteisiin siten, että estetään putkien ja veden virtauksen aiheuttama rasitus putkiliitoksille. Esitetyillä perusteilla lautakunta katsoo vakuutusyhtiön osoittaneen, että kannakoimaton vesimittari ja siitä lähtenyt käyttövesiputki ovat paineiskujen seurauksena aiheuttaneet liitokseen niin suuren voiman, että liitos on irronnut ja aiheuttanut vuotovahingon rakennuksen rakenteille.

Lautakunta katsoo, että vahinko on aiheutunut vesimittarin ja kuparisen vesiputken asennukseen liittyvästä rakennusvirheestä, ja että vakuutusyhtiöllä on vakuutusehtoihin sisältyvän rajoitusehdon perusteella oikeus evätä korvaus vakuutuksesta. Koska vahinko ei ole vakuutuksesta korvattava, lautakunta toteaa, ettei saunan lattian ja seinän alaosan vedeneristyksellä ole merkitystä asian arvioinnissa.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön epäävää korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena eikä suosita korvauksen maksamista.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja  Bygglin                                         
Sihteeri Pellikka

Jäsenet:
Kankkunen
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho