Tapahtumatiedot

Vahingonkärsinyt A (s.1997) oli ollut 4.11.2018 maastoratsastuksella vakuutuksenottaja B:n kanssa, kun B talutti metsäpolulla hevosta A:n seuratessa näitä ratsailla toisen hevosen kanssa. Hevosten edetessä takana ollut hevonen saavutti B:n taluttaman hevosen ja pääsi puraisemaan sitä takapuolesta. Puraisun seurauksena edessä kulkenut hevonen potkaisi taaksepäin ja osui samalla myös A:ta jalkaan. Potkun seurauksena A loukkasi jalkaansa ja hänen ratsastusvarusteensa menivät pilalle.

Korvausta A:lle aiheutuneista vahingoista haettiin B:n eläimen omistajan vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jossa se viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin, joiden mukaan eläimen omistajan vastuuvakuutuksesta korvataan eläimen aiheuttama henkilö- ja esinevahinko, riippumatta siitä, onko vakuutettu vahingosta voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Yhtiö toteaa, että tällöinkin vahingonkärsineen tulee pystyä osoittamaan syy-yhteys vahingon ja toiminnan välillä. Jos syy-yhteyttä ei voida osoittaa, ei myöskään korvausvastuuta synny. Yhtiön mukaan korvausvastuun syntyminen edellyttää myös jonkinlaista ennalta arvattavuutta vahinkoseuraamuksen ja eläimen toiminnan välillä. Niin ikään yhtiö toteaa, että korvauksen määrään vaikuttaa myös vahinkoa kärsineen mahdollinen oma myötävaikutus, mikäli hänen voidaan katsoa omalla toiminnallaan tai vaaraan asettumalla myötävaikuttaneen vahinkoseuraamuksen syntyyn.

Yhtiö toteaa, että käytettävissä olevan selvityksen mukaan edellä kulkenut hevonen oli potkaissut taaksepäin ja osunut A:n jalkaan, koska A oli ratsastanut omalla ratsullaan liian lähellä edellä kulkevaa hevosta. Siitä, että hevonen potkaisee taaksepäin reaktionomaisesti, ei seuraa välittömästi henkilövahinkoa, joten tässä tapauksessa ei ole syy-yhteyttä näiden kahden tapahtuman välillä. Tämän lisäksi A:n on joka tapauksessa katsottava myötävaikuttaneen vahingon syntyyn ratsastamalla liian lähellä edellä kulkevaa hevosta. Vahinkoa ei olisi syntynyt, jos A olisi pitänyt riittävän turvavälin hevosten välillä.

Edellä todetuin perustein yhtiö katsoo, että A on aiheuttanut vahingon itselleen eikä sitä voida korvata B:n eläimen omistajan vastuuvakuutuksesta syy-yhteyden puuttumisen vuoksi.

B pyysi asiassa uudelleenkäsittelyä vakuutusyhtiön päätöksen johdosta. B on muun muassa todennut, että A ei ollut ratsastanut liian lähellä B:tä ja hänen taluttamaansa hevosta. Sen sijaan B kertoo, ettei hän alamäessä ollut kiinnittänyt tarpeeksi huomioita kuljettamansa hevosen vauhtiin, joten takana kulkeva oli näin alkanut saavuttamaan edellä kulkevaa hevosta. B ei myöskään saanut edellä kulkevaa hevosta kiihdyttämään vauhtiaan, minkä seurauksena takana kulkenut hevonen pääsi puruetäisyydelle. B huomauttaa myös, että edellä kulkeneen hevosen potku osui takana kulkenutta hevosta sen lapaan, mikä B:n näkemyksen mukaan merkitsee sitä, että potkussa on ollut paljon voimaa ja tällainen potku aiheuttaa lähes väistämättömästi vahinkoa.

Yhtiö antoi asiassa uuden korvauspäätöksen, jossa se edelleen painottaa, että vaikka vahingon korvattavuus ei edellytä vakuutetun tuottamusta, niin silti korvattavuuden edellytyksenä on riittävän juridisen syy-yhteyden olemassaolo. Lisäksi asiassa on arvioitava myös vahingonkärsineen oma myötävaikutus vahingon syntyyn. Ensisijaisesti vakuutusyhtiö katsoo, että kokonaisuutena arvioiden B:n hevosen ja A:n henkilövahingon välillä ei ole riittävää juridista syy-yhteyttä, vaan vahinko on aiheutunut A:n omasta toiminnasta. Toissijaisesti yhtiö toteaa, että vaikka syy-yhteyden katsottaisiinkin olevan olemassa, niin A:n on katsottava siinä määrin myötävaikuttaneen omalla toiminnallaan vahingon syntymiseen, ettei korvausta tulisi siitäkään syystä maksettavaksi lainkaan. Yhtiö katsoo siis vahingon olevan yksinomaan seurausta A:n toiminnasta eikä korvausta voida näin ollen suorittaa.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätöksiin ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksessaan A vaatii edelleen, että hänelle suoritetaan hevosen potkaisun johdosta aiheutuneet vahingot. A painottaa, että B on ollut kokenut ammatinharjoittaja, jonka olisi tullut pystyä estämään nyt aiheutunut vahinko. A:n mielestä B:n reittivalinta oli huono ja että päätös taluttaa edellä jalkavaivaista hevosta oli niin ikään väärä. A kertoo itse yrittäneensä pitää turvallista välimatkaa hevosten välillä, mutta hän ei ole siinä onnistunut B:n ja hänen taluttamansa hevosen toiminnan vuoksi. A myös kertoo, että B:n omistama hevonen on sittemmin lopetettu jalkavaivojensa vuoksi. A:n näkemyksen mukaan käsillä on selkeä syy-yhteys B:n hevosen toiminnan ja A:n kärsimien vahinkojen välillä. A myös kiistää itse myötävaikuttaneensa hänelle sattuneen vahingon syntyyn, vaan päinvastoin A yritti kaikin tavoin estää vahinkoa sattumasta.

Vakuutusyhtiön vastineen jälkeen toimittamassaan lisäkirjelmässä A toteaa olevan hyvinkin ennalta arvattavaa, että hevonen pysähtelee talutuslenkin aikana ja tämän vuoksi A on juuri yrittänyt pitää mahdollisimman hyvän turvavälin. A on tämän turvavälin vuoksi ehtinyt tehdä kaikkensa välttääkseen vahingon, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tältä osin A viittaa hevosen ominaisuuksiin ja siihen, että hevosta ohjaa aina jonkin verran oma tahto. A katsookin, että nyt käsillä olevassa tapauksessa hänen ratsastamansa hevonen oli yksinkertaisesti päättänyt purra edellä kulkevaa hevosta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin sekä toistaa asian tapahtumatiedot ja asian käsittelyn kulun vakuutusyhtiössä.

Näkemyksensä tueksi vakuutusyhtiö toteaa, että myös oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa on katsottu, ettei vastuu vahingosta voi ulottua niin pitkälle kuin tekoja ja tapahtumia voidaan luonnonlaeista ja ihmisyhteisöjen toiminnasta olevan tiedon ja kokemuksen sekä kustakin vahinkotapauksesta saatavan tiedon perusteella pitää vahingon syynä. Vahingonkorvausvastuun edellytyksenä on siis tosiasiallisen syy-yhteyden lisäksi myös syy-yhteyden oikeudellinen riittävyys.

Lisävastineessaan vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että A:n henkilövahinko johtuu hänen omasta menettelystään ratsastajana eikä vakuutetun hevosen toiminnasta. Yhtiö ei myöskään pidä uskottavana, että turvavälin pitäminen edellä kulkevaan hevoseen olisi ollut täysin mahdoton säilyttää vahinkotilanteessa. Tämän lisäksi vakuutusyhtiön katsoo A:n joka tapauksessa myötävaikuttaneen vahingon syntymiseen ratsastamalla liian lähellä edellä kulkenutta hevosta, ettei A:lla voida katsoa olevan oikeutta korvaukseen miltään osin myöskään tällä perusteella.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Vakuutuksenottaja B on antanut oman kommenttinsa A:n lausuntopyynnön johdosta.  

B kiistää ensinnä olevansa kokenut ammatinharjoittaja. Hän on sen sijaan pienimuotoisesti harjoittanut toiminimen alla hevostoimintaa. A:n kanssa B ei ole koskaan ollut asiakassuhteessa siten, että A:lla on ollut täysi vastuu omasta hoitohevosestaan ja B:llä omasta hevosestaan. Hän myös kiistää valinneensa ratsastusreitin huolimattomasti, vaan kyseessä oli usein käytetty, molemmille hevosille tuttu reitti. A oli siis reitillä ensi kertaa, mutta hevoset eivät.

B kertoo, että hänen taluttamallansa hevosella oli toki vaivaa toisessa jalassa, mutta hänen käsityksensä mukaan sillä ei ollut tekemistä hevosen pysähtymisen kanssa. B myös kiistää, että olisi laiminlyönyt hevosen tilan huomioonottamista millään tavoin. Hoidosta huolimatta hevonen ei parantunut odotetusti ja se päädyttiin lopettamaan kesällä 2019.

B myös toteaa, että metsäpolulla liikuttaessa hevosille on tyypillistä toimintaa, että jostain syystä se saattaa hiljentää vauhtia tai pysähtyä, esimerkiksi syödäkseen. B kertoo, että hänen on mahdotonta sanoa, mitä tapahtui, kun takana ollut hevonen pääsi yhtäkkiä puremaan talutettavaa hevosta. Hevosilla ei myöskään ollut aiemmin ollut vastaavia ongelmia yhdessä liikkuessa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Nyt käsillä olevassa tapauksessa on riitaa siitä, onko A:lle aiheutunut eläimen vastuuvakuutuksesta korvattava vahinkotapahtuma ja jos on, niin onko A osaltaan myötävaikuttanut vahinkotapahtuman syntyyn.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan, jos vahingon kärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä, voidaan vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella.

Yksityishenkilön vastuuvakuutuksen vakuutusehtojen ehtokohdan 400.4.1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan yksityishenkilönä toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka syntyy ja todetaan vakuutuksen voimassaoloalueella vakuutuskauden aikana ja joista vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Eläimen omistajan vastuuvakuutusehtojen kohdan 430.3 mukaan vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitun eläinvakuutuksella vakuutetun eläimen aiheuttaman henkilö- ja esinevahingon, riippumatta siitä, onko vakuutettu voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että pääasiallisesti vastuuvakuutuksesta korvataan vahinkotapahtumia, joista vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Korvausvastuun syntyminen edellyttää siis yleensä tuottamusta tai laiminlyöntiä vakuutetun toiminnassa. Nyt käsillä olevassa tapauksessa on eläimen omistamista koskevan vastuuvakuutuksen vakuutusehdoissa kuitenkin todettu, että vakuutuksesta suoritetaan korvaus vakuutetun eläimen aiheuttamasta vahingosta siitä riippumatta, onko vakuutuksenottajan katsottava aiheuttaneen vahingon tuottamuksellaan tai laiminlyönnillään. Näin ollen Vakuutuslautakunnan ei ole tarpeen ottaa kantaa siihen, onko B toiminut asiassa huolimattomasti hevosta taluttaessaan.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan A:n henkilövahinko ja esinevahingot ovat aiheutuneet siitä, että vakuutetun hevosen potku on osunut A:ta voimakkaasti jalkaan. Lautakunnan näkemyksen mukaan mitään muuta syytä A:n henkilövahingolle ei ole edes esitetty. Edellä todetuin perustein Vakuutuslautakunta katsoo B:n omistaman hevosen potkaisun olevan syy-yhteydessä A:lle aiheutuneeseen vahinkoon.

Sen sijaan se seikka, onko A itse ollut osana vaikuttamassa hänelle sattuneeseen vahinkoon, tulee arvioitavaksi vahingonkorvauslain 6:1:n omaa myötävaikutusta koskevan säännöksen perusteella.

Vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan, jos vahingonkärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä, voidaan vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella. Myötävaikuttaminen voi ilmetä esimerkiksi siten, että vahingonkärsinyt on antautunut vaaraan, vaikka hän on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että vahingon sattumisen todennäköisyys on huomattavasti normaalia suurempi.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan A ja B, jotka ovat molemmat olleet kokeneita ratsastajia, olivat yhdessä päättäneet lähteä hevosten kanssa maastolenkille siten, että B on taluttanut omaa hevostaan edellä ja A on ollut toisella hevosella ratsailla perässä. Vahinko on tapahtunut, kun edellä kulkenut hevonen oli yhtäkkiä pysähtynyt ja takana kulkeva hevonen oli päässyt puremaan sitä takapuolesta. Selvityksen mukaan hevoset olivat tuttuja toisilleen, eikä vastaavia ongelmia niiden kesken ole ollut aiemmin. Lautakunnan käsityksen mukaan on myös tavanomaista, että maastossa kulkiessaan hevoset saattavat kulkea hyvinkin lähekkäin saaden turvaa toisistaan. Lautakunta toteaa myös, ettei eläimen käytöstä voi koskaan sillä tavoin täysin ennakoida ja näin poistaa mahdollista vahingonvaaraa, että A:n voitaisiin katsoa jollain tavoin toimineen itse huolimattomasti ratsastaessaan. Ottaen huomioon edellä selostetun lautakunta katsoo, että tapauksessa jää osoittamatta, että A olisi myötävaikuttanut hänelle aiheutuneen henkilövahingon syntyyn. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan A:lle tulevaa korvausta ei voida näin ollen alentaa vahingonkärsineen oman myötävaikutuksen perusteella.

Lopputulos

Edellä todetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan A:lle vakuutusehtojen mukaisen korvauksen eläimen omistajan vastuuvakuutuksesta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén

Jäsenet:
Haapasaari
Karimäki
Korpiola
Koskinen