Tapahtumatiedot

Asiakas on 5.4.2021 vienyt koiransa päivystävälle eläinlääkärille, koska koiran synnytys ei ole edennyt toivotulla tavalla. Eläinlääkäri on samana päivänä tehnyt emälle sektion, jossa kohdusta on poistettu yksi kuollut ja kaksi elävää pentua. Koira on sektion jälkeen ollut kipeä, minkä todennäköisenä seurauksena se on tappanut toisen pennuista. Asiakas on vienyt koiran 8.4.2021 uudestaan eläinlääkäriin, jossa on huomattu, että kohtuun on jäänyt vielä yksi pentu. Emä on leikattu uudestaan, ja koiralta on poistettu kuolleen pennun lisäksi myös kohtu. Asiakas on ollut poissa töistä 8.–9.4.2021, koska hän on joutunut 8.4.2021 menemään takaisin eläinlääkäriin ja jäänyt kotiin valvomaan emää ja tämän pentua 9.4.2021. Asiakas on hakenut korvausta ansionmenetyksestä kuntayhtymän vastuuvakuutuksesta. Vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen sillä perusteella, ettei asiakas ole näyttänyt, että tälle olisi aiheutunut ansionmenetystä poissaolonsa perusteella.

Asiakkaan valitus

Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja katsoo, että hänelle tulisi korvata kahden päivän ansionmenetys sekä kirjanpitäjän kulu. Asiakas on joutunut toisen leikkauksen jälkeen olemaan poissa töistä kahden päivän ajan. Asiakas vaatii yhteensä 2098,40 euroa ansionmenetystä. Summa sisältää kahden päivän ansionmenetyksen sekä kirjanpitäjän kulun (136,40 euroa).

Asiakas oli sektion jälkeen normaalisti töissä tiistaina ja keskiviikkona, kun sektio tehtiin maanantai-iltana, sillä emä hoiti pentunsa hyvin jo klinikalta lähtiessä ja pentulaatikossa oli kaikki kunnossa. Eläinlääkärin tekemän hoitovirheen vuoksi asiakkaan oli kuitenkin peruttava kaikki asiakastapaamiset torstailta ja perjantailta. Asiakas joutui olemaan koiransa kanssa klinikalla koko torstaipäivän ja hän pääsi koiransa kanssa klinikalta kotiin vasta noin kello 16.30. Asiakkaan oli oltava myös perjantaina kotona, koska nartun toipuminen kahdesta isosta leikkauksesta, jotka oli tehty neljän vuorokauden sisään, oli hidasta ja olisi voinut myös tapahtua isompia vahinkoja, jos narttu ja pentu olisi jätetty täysin kahdestaan. Sijaisemoa ei siihen hätään ollut mistään saatavilla. Jos hoitovirhettä ei olisi tapahtunut, asiakas olisi ollut koko loppuviikon normaalisti töissä, sillä emä hoiti kaksi ensimmäistä päivää pentunsa moitteetta.

Asiakas on toimittanut kirjanpitäjän laskelman, josta käy ilmi hänen keskimääräinen päiväansionsa. Asiakas toimii yrittäjänä, joten jos hän ei ole töissä, hänellä ei ole tuloja, sillä sijaista ei ole mahdollista palkata. Hän on X Oy:n ainoa osakas ja työntekijä. Kirjanpitäjän tekemässä tarkemmassa laskelmassa on eritelty kuukausittaiset ansiot sekä työpäivät. Ansionmenetys on laskettu käyttämällä alkuvuoden kuukausien keskiarvoa.

Asiakas pitää kohtuuttomana sitä, ettei hänen toimittamaansa laskelmaa ole pidetty luotettavana tapana todentaa ansionmenetystä, sillä hän haki korvausta vain niiltä kahdelta päivältä, jolloin hän joutui olemaan ylimääräisen päivän klinikalla sekä vahtimaan seuraavan päivän kahdesta leikkauksesta toipuvaa, sekavaa narttua. Jos ensimmäinen sektio olisi tehty huolellisesti ja riittävällä tarkkuudella – tai jos kohtu olisi otettu samalla pois, kuten asiakas oli pyytänyt –, ansionmenetystä ei olisi tapahtunut. Jos asiakas olisi normaalissa palkkatyössä, palkanlaskija laskisi keskituntiansion sekä sitä kautta keskipäiväansion.

Asiakas on toisen vakuutusyhtiön palveluksessa, joten hän katsoo, että vakuutusyhtiö saisi kilpailevan yhtiön palkkiotietoja, jos asiakas toimittaisi omat palkkionauhansa suoraan. Toimittamalla kilpailevalle yhtiölle tarkat laskelmat esimerkiksi myydyistä vakuutuksista, asiakkaista ja palkkiolaskelmasta, vakuutusyhtiö saisi haltuunsa kilpailevan vakuutusyhtiön liikesalaisuuden piiriin kuuluvaa tietoa. Siksi asiakas on valinnut käyttää sanallista kuvailua hoitovirheen johdosta aiheutuneista, kahden päivän ajalta peruuntuneista tapaamisista ja tilaisuuksista, todennäköisistä kustannuksista ja miksei tapaamisia ole voitu siirtää toiseen ajankohtaan. Näille päiville ajoitetut asiakastapaamiset ja niistä ennakoitu todellinen ansionmenetys on korkeampi kuin mitä asiakkaan alkuperäinen korvausvaatimus on.

Kyseisille päiville 8.–9.4.2021 oli sovittuna neljä käyntiä maatiloilla sekä yksi valtakunnallinen koulutus, joka olisi hyväksi luettu ammattipätevyyden ylläpitoon. Asiakas joutui korvaamaan koulutuksen tunnit myöhemmin sellaisena aikana, joka oli pois varsinaisesta asiakastyöstä.

Maatilakokonaisuuksien vakuutussiirtoja ei vakuutusyhtiön, jolle asiakas työskentelee, ohjeiden mukaan voi tehdä ilman fyysistä käyntiä asiakkaan luona, sillä asiakaskäynnit ovat pakollisia jo asiakkaan tuntemisen sekä riskienhallinnan vuoksi. Vakuutusturvan kartoitusta ei ole mahdollista tehdä maatiloille pelkästään puhelimella, koska tilan toimintaympäristö on nähtävä, jotta asiakkaan kaikki mahdolliset riskit voidaan ottaa huomioon. Hyvän vakuutustavan mukaisesti asiakkaan täytyy vakuutusedustajana tuoda asiakkaalle kaikki hänen tarvitsemansa tiedot etukäteen esille ennen päätöksentekoa ja asiakkaan kanssa on keskusteltava, mitkä riskit hän haluaa vakuuttaa ja mitä riskejä ei.

Ottaen huomioon kyseisten maatilojen tilakoot (isot maito- ja lihatilat, peltohehtaarit yli 100 ha), asiakkaan keskimääräisen ansion yhden vastaavankokoisen kokonaisuuden vakuutusten siirrosta (noin 2000 euroa) sekä asiakkaan tavanomaisen vakuutusmyynnin onnistumisprosentin (50 %) laskennallisesti näistä neljästä tilasiirrosta olisi toteutunut kaksi kappaletta ja asiakkaan keskimääräinen ansio olisi ollut noin 4000 euroa. Näin ollen ansionmenetys oli todellisuudessa suurempi, kuin mitä asiakas korvauksena hakee.

Koska kevät oli jo pitkällä ja käynnit eivät onnistuneet sovittuina ajankohtina 8.–9. huhtikuuta, tilalliset ilmoittivat pitävänsä nykyiset ratkaisut ja asiakas ei päässyt heille enää tekemään vakuutusratkaisuja. Koska ei voida olla varmoja, minkälaisia vakuutusratkaisuja juuri nämä asiakkaat olisivat tehneet, ansionmenetys on laskettu tuntiansioiden keskiarvolla, joka voidaan todentaa kirjanpidosta ja kirjanpitäjän tekemästä laskelmasta.

Ensimmäinen sektio tehtiin 5.4. ja emä hoiti pentunsa hyvin 6.–7.4., eikä ollut kipeä. Tämä johtunee siitä, ettei kohtuun jäänyt pentu aiheuttanut välittömästi tulehdusta ja kiputilaa. Asiakas havaitsi jonkin olevan vialla 8.4., kun narttu tappoi toisen pentunsa ja oli selvästi kipeä, minkä jälkeen asiakas vei koiran välittömästi eläinlääkäriin. Asiakas on pyrkinyt omalla toiminnallaan minimoimaan vahinkoa, eläimen etu ensisijaisena. Jos asiakas olisi mennyt töihin 8.–9.4., käytäisiin tällä hetkellä keskustelua myös kolmannen, eloonjääneen, pennun kuolemasta. Asiakas ei ole myöskään voinut näinä kahtena päivänä työskennellä etänä klinikalta tai pentulaatikon ääreltä, sillä hän ei olisi voinut yhtäaikaisesti kartoittaa asiakkaan vakuutustarpeita riittävällä tarkkuudella ja valvoa emän ja pennun vointia. Ei ole myöskään hyvän vakuutustavan mukaista toimintaa tai asiakkaan yrityksen maineelle hyväksi, että asiakkaan vakuutustarvetta selvitettäisiin samalla, kun vieressä kipeä narttu huutaa ja yrittää käydä pentuunsa kiinni. Asiakkaan piti siis perua kaikki tapaamiset 8.–9.4. väliseltä ajalta, sillä asiakkaat eivät suostuneet aikojen siirtämiseen. Töistä poisjääminen oli välttämätön toimi sekä nartun hengen pelastamiseksi että viimeisen pennun suojaamiseksi.

Asiakkaan puolisolla oli täysi hoitovastuu pienestä, eläväisestä ja liikkuvasta lapsesta, ja olisi ollut edesvastuutonta ottaa sellainen riski, että kipeä narttu olisi tehnyt jotain vahinkoa lapselle. Poikaa ei voi jättää hetkeksikään huomiotta, eikä lasta vahtiessa voi myöskään vahtia emoa pentunsa kanssa riittävällä huolellisuudella.

On edesvastuutonta ehdottaa, että emä ja vastasyntynyt pentu olisi erotettu. Pentu tarvitsee lämpöä ja ruokaa, sen ulostamisesta täytyy myös huolehtia, jotta elimistöön ei aiheuteta lisävahinkoa. Tähän työhön on paras koiran emä, ja emän ollessa kipeä, ihmisen tehtävänä on valvoa turvallisuuden toteutumista muuten. Jos pentu olisi erotettu emästä, olisi tarvittu sijaisemo kahdeksi päiväksi ja sitä ei ollut silloin mistään saatavilla. Erottamisesta olisi myös voinut koitua lisävahinkoa, eikä emä olisi enää välttämättä erottamisen jälkeen pentua hyväksynyt. Tämä olisi johtanut vuorostaan siihen, että pennun kanssa olisi pitänyt olla jonkun ihmisen 24 h/vrk, jotta pennun ravinto, lämpö ja elintoiminnot voidaan varmistaa. Suomen Kennelliiton kasvattajasitoumus kieltää pennun ja emän erottamisen toisistaan alle 7 viikon iässä, joten ilman sijaisemoa tämä olisi ollut julmaa pennun kehityksen kannalta. Kun sijaisemoa ei ollut ja jos emä olisi hylännyt pennun kokonaan, mikään ei olisi korvannut emon huolehtimista ja pennun opettamista. On äärimmäisen tärkeää, että pentu saa viettää turvallisen pentuajan emänsä kanssa, ja tutkimusten mukaan liian aikainen vieroitus emästä aiheuttaa pennun psyykelle vahinkoa.

Asiakas on vedonnut FINEn ratkaisuun FINE-001763 (2017), jossa Vakuutuslautakunta katsoi, että vahingoittuneen koiran hoitamisesta aiheutuneita kuluja voidaan vahingonkorvausoikeudellisesti käsitellä esineen korjauskuluina. Lautakunta katsoi, että koiran hoitokulujen korvattavuus edellyttää hoidon eläinlääketieteellistä tarpeellisuutta ja välttämättömyyttä.

Mitä tulee vakuutusyhtiön eläinlääkäriasiantuntijan lausuntoon, emän vahtiminen synnytyksen jälkeen on normaali toimenpide kasvattajalle. Se kuinka pitkään narttua vahditaan, on täysin tapauskohtaista. Tämä narttu on synnyttänyt aiemmin vuonna 2018 kahdentoista pennun pentueen ja hoitanut sen synnytyksen ja pentujen hoidon täysin itsenäisesti aiemmin, joten asiakkaan kasvattajakokemuksen mukaan oli odotettavissa, että näin olisi tapahtunut tälläkin kertaa, jos eläinlääkäri ei olisi tehnyt hoitovirhettä. Näin ollen asiakkaan puolison valvonta olisi ollut riittävää, eikä asiakas ollut itse varautunut pitämään enempää vapaata. Tätä tukee myös se, että narttu hoiti pentunsa ensimmäisen sektion jälkeen kaksi päivää samalla tavalla kuin edellisen pentueensa: hyvin, huolellisesti ja itsenäisesti, eikä siihen tarvinnut puuttua. Nartulle tehtiin kaksi isoa leikkausta neljän vuorokauden sisällä ja toiseen leikkaukseen mennessä koira on ollut toisen leikanneen eläinlääkärin lausunnon mukaisesti jo selkeästi hyvin kipeä. Koira sai toisessa leikkauksessa vahvoja kipulääkkeitä, eikä meinannut herätä kunnolla leikkauksesta. Koira oli myös hyvin sekava leikkauksen jälkeen ja sille myös määrättiin opiaattipohjaisia kipulääkkeitä kotihoitoon kivun lievittämiseksi. Eläinlääkinnällisestä näkökulmasta ei voida sanoa, etteikö asiakkaalla ole ollut eläinlääkinnällisiä perusteita jäädä kotiin hoitamaan kipeää narttua ja pentua. Tilanne on ollut täysin normaalista poikkeava, sillä yleensä sektio tehdään vain kerran, eikä sitä tehdä uudelleen saman pentueen ollessa kyseessä. Tapaus eroaa normaalista myös siinä, että sisälle jäänyt pentu oli ehtinyt neljän vuorokauden ajan mädäntyä nartun kohdussa ja aiheuttaa sinne tulehdusta ja kaasuuntumista sekä kipua. Vakuutusyhtiö on myöntänyt päätöksessään, että hoitovirheen aiheuttama kipu on ollut syy-yhteydessä tähän käytökseen. Joten ei voida sanoa, että nartun kunto on ollut normaali.

Asiakas on pyrkinyt toimittamaan kaikki todisteet ja dokumentit ansionmenetysvaatimuksen tueksi. Hän on toimittanut kirjanpitäjän tekemät laskelmat, palkkionauhat sekä kuvaillut tilannetta suusanallisesti.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö pitää päätöstään oikeana ja katsoo, että vastuuvakuutuksesta on korvattu se määrä, josta vakuutuksenottajana ollut kuntayhtymä on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvelvollinen.

Vahingonkorvauslain 2:1:n mukaan joka tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu. Asiassa on riidatonta se, että vakuutuksenottajaan työsuhteessa oleva henkilö on hoitovirheellään tuottamuksellisesti aiheuttanut vahinkoa lausunnonpyytäjälle.

Vastuuvakuutuksesta korvataan vain vahingosta aiheutuneet todelliset kulut, eikä ansionmenetyksen osalta ole asiassa esitetty näyttöä, että vahingon vuoksi olisi aiheutunut todellista ansiotulon menetystä. Yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteisen mukaan vahinkoa kärsineen tulee pyrkiä toiminnallaan minimoimaan mahdollisesti syntyvää vahinkoa. Maksettavalla vahingonkorvauksella pyritään saattamaan vahingonkärsinyt siihen taloudelliseen asemaan, jossa hän olisi ollut ilman vahinkoa.

Vahingonkärsinyt ei ole todistettavasti osoittanut, miten hänen kahden päivän poissaolonsa töistä on vaikuttanut X Oy:n saamaan tai saamatta jääneeseen tuloon. Vakuutusyhtiö katsoo, että asiakkaan on ollut mahdollista järjestää 8.–9.4.2021 sovitut tapaamiset ja toimeksiannot myöhempään ajankohtaan tai hoitaa 9.4.2021 sovitut tapaamiset ja toimeksiannot etänä kotoa. Vakuutusyhtiö ei katso, että etätyö olisi voinut vaarantaa emän tai pennun hyvinvointia tai turvallisuutta.

Vakuutusyhtiö ei ole saanut riittävää selvitystä siitä, että kahden päivän poissaolo yrittäjän työtehtävistä olisi aiheuttanut mitään todellista ja korvattavaa ansiotulojen vähentymistä. Näyttötaakka ansionmenetyksen syntymisestä ja sen määrästä on korvausta vaativalla. Jos ansionmenetystä olisi todistetusti aiheutunut, ansionmenetyskorvausta laskettaessa vähennettäisiin arvioidusta saamatta jääneestä tulosta ne tulot, jotka vahingonkärsinyt on saanut vahingosta riippumatta. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan asiakkaan on ollut mahdollista saada ne tulot, jotka hän olisi saanut, jos vahinkoa ei olisi syntynyt.

Vahingonrajoittamisperiaatteen vuoksi yrittäjän on mahdollisuuksiensa mukaan ryhdyttävä mahdollisimman nopeasti toimenpiteisiin yrityksen toiminnan jatkamiseksi siten kuin on suunniteltu ennen vahingon syntymistä. Koska kyse on huomattavan lyhyestä poissaolosta, on erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, että vahingonkärsijällä on suurella todennäköisyydellä ollut mahdollisuus siirtää sovittuja toimeksiantoja ja fyysisiä asiakastapaamisia myöhempään ajankohtaan. Etenkin kun huomioidaan asiakkaan yrityksen X Oy:n toimiala, on pidettävä todennäköisenä sitä, että hän olisi voinut tehdä suorittaa toimeksiantoja ja tavata asiakkaita myös etänä kotoa käsin. Lisäksi vakuutusyhtiö katsoo, että lausunnonpyytäjä olisi vahinkoa rajoittaakseen voinut myös laittaa emän ja mahdollisessa vaarassa olevan pennun eri huoneisiin sovittujen tapaamisten ajaksi. Vakuutusyhtiö katsoo, että vahingonkärsineellä on ollut useita eri vaihtoehtoja vahingonrajoittamisperiaatteen toteuttamiseksi.

Vakuutusyhtiö katsoo myös, että lausunnonpyytäjä on tehnyt valinnan jäädä 9.4.2021 kotiin valvomaan emää ja sen pentua, vaikkei tämä olisi ollut välttämätöntä koirien turvallisuuden takaamiseksi. Ei ole näytetty, etteikö lausunnonpyytäjän kotona oleva mies olisi poikansa hoitovastuusta huolimatta voinut vahtia koiria lausunnonpyytäjän päästessä asiakastapaamisiin alun perin sovittuina ajankohtina.

Asiakas on vedonnut siihen, että jos hän olisi yrittäjätoiminnan sijaan palkkatöissä, palkanlaskija laskisi keskipäiväansion samoin kuin hän on laskenut oman keskimääräisen päiväansionsa ja ansionmenetyskorvaus laskettaisiin sen mukaisesti. Yrittäjän ansiotulojen menetyksestä annettavaa selvitystä ei kuitenkaan voida verrata palkansaajan vastaavaan selvitykseen, koska yrittäjän ansionmenetys ei ole samalla tavalla osoitettavissa päiväkohtaisten tulojen ollessa pääsääntöisesti vaihtelevia.

Lausunnonpyytäjä on ansionmenetysvaatimuksessaan vaatinut lisäksi kirjanpitäjän laskelman laatimisesta aiheutuneet kustannukset korvattavaksi. Hänen mukaansa laskelman teon kustannus on 136,40 euroa (2*68,20 euroa). Korvauksen hakijan on vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi. Vastuun selvittämiseksi tarpeellisia asiakirjoja ja tietoja ovat esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, onko vakuutustapahtuma sattunut, kuinka suuri vahinko on syntynyt ja kenelle korvaus on suoritettava. Kustannusten korvaamiselle ei ole perusteita senkään vuoksi, ettei laskelma ole sisältänyt tarkempia selvityksiä, joiden avulla ansionmenetykseen olisi voitu ottaa enemmälti kantaa.

Asiakkaan lisäkirjelmän mukaan hänellä oli 8.–9.4. sovittuna yhteensä neljä käyntiä sekä yksi valtakunnallinen koulutus, joka olisi hyväksi luettu ammattipätevyyden ylläpitoon. Koska lausunnonpyytäjän ansiotulot ovat hänen kertomansa mukaan sidonnaiset vakuutusten siirron onnistumiseen, ei voida katsoa, että lausunnonpyytäjälle on aiheutunut ansionmenetystä kahden päivän poissaolon takia. Asiassa ei ole luotettavasti osoitettu, että lisäkirjelmässä mainittuja asiakastapaamisista olisi ollut sovittuna tai ettei näitä asiakastapaamisia olisi pystytty siirtämään. On myös jäänyt luotettavasti osoittamatta, että nämä vakuutussiirrot olisivat tosiasiassa toteutuneet, jos vahingon kärsinyt olisi päässyt asiakastapaamisiin. Lausunnonpyytäjä ei myöskään ole näyttänyt toteen, että hänellä olisi ollut valtakunnallinen koulutus 8.–9.4.2021 välisenä aikana, tai että hänelle olisi aiheutunut tosiasiallisesti ansionmenetystä siitä, että hän ei ole voinut osallistua koulutukseen. Lausunnonpyytäjä ei ole ennen lisäkirjelmää esittänyt, että hänellä olisi ollut sovittuna kirjelmässä mainitut neljä asiakastapaamista, vaan hänen vakuutusyhtiöön toimittamansa ansionmenetyslaskelma on perustunut hänen ja hänen palkanlaskijansa näkemykseen keskiansiosta yhtä työpäivää kohden. Esitetty vaatimus on perustunut siihen, että lausunnonpyytäjä ei ole pystynyt työskentelemään kahtena päivänä vahinkotapahtuman takia. Vahingonkärsinyt ei siten ole toimittanut muuta selvitystä siitä, että esitetyt neljä asiakastapaamista olisi tosiasiassa ollut sovittuna juuri näille kahdelle päivälle tai että näiden tapaamisten siirtäminen ei ole ollut mahdollista, kuin mitä ilmenee nyt toimitetusta lisäkirjelmästä. Lisäkirjelmässä lausuttua ei voida pitää riittävänä näyttönä siitä, että nämä asiakastapaamiset olisi ollut tosiasiassa sovittuna. Näin ollen lausunnonpyytäjä ei ole osoittanut, että hänellä olisi ollut sovittuna nämä neljä lisäkirjelmässä mainittua asiakastapaamista juuri näille kahdelle päivälle. Lisäksi vaikka vahingonkärsineellä olisi ollut sovittuna näille kahdelle päivälle neljä käyntiä, ei asiassa ole osoitettu, ettei näitä käyntejä olisi pystynyt siirtämään toiselle päivälle tai edes yritetty siirtää toiselle päivälle.

Lausunnonpyytäjä ei myöskään ole toimittanut vakuutusyhtiöön tarkempaa selvitystä hänen vakuutusmyyntinsä onnistumisprosentista tai siitä, että hänen keskimääräinen ansionsa yhden vastaavanlaisen kokonaisuuden siirrosta on 2 000 euroa, kuin mitä ilmenee hänen 8.3.2022 päivätystä kirjelmästään. Näin ollen hän ei ole osoittanut, että hänen vakuutusmyyntinsä onnistumisprosentti olisi 50 prosenttia tai, että hänen keskimääräinen ansionsa yhden vastaavanlaisen kokonaisuuden vakuutusten siirrosta on 2 000 euroa. Ottaen huomioon, että nämä lisäkirjelmässä mainitut tilalliset ovat päätyneet pitämään nykyiset ratkaisunsa, koska kevät on ollut jo pitkällä ja käynnit eivät onnistuneet sovittuna ajankohtana, ei voida pitää todennäköisenä väitettä siitä, että nämä tilasiirrot olisivat ylipäänsä onnistuneet ja että lausunnonpyytäjälle olisi aiheutunut tosiasiallisesti ansionmenetystä vahinkotapahtuman takia tälläkään perusteella. Etenkään, kun ei ole edes osoitettu, että lausunnonpyytäjällä on ollut sovittuna kyseiset asiakastapaamiset, että näitä asiakastapaamisia ei olisi pystytty siirtämään, että lausunnonpyytäjän onnistumisprosentti vakuutussiirroissa on 50 prosenttia tai että hänen keskimääräinen ansionsa on 2 000 euroa yhden vastaavanlaisen kokonaisuuden siirrosta.

Lisäksi lausunnonpyytäjän väite siitä, että hän ei pystyisi toimittamaan tarkkoja laskelmia johtuen siitä, että hän työskentelee toisen vakuutusyhtiön vakuutusedustajana ja toimittamalla kilpailevalle yhtiölle tarkat laskelmat esimerkiksi myydyistä vakuutuksista, vastuuvakuutusasiaa käsittelevä vakuutusyhtiö saisi haltuunsa kilpailevan vakuutusyhtiön liikesalaisuuden piiriin sisältyvää tietoa on täysin paikkaansa pitämätön. Näitä tietoja käytettäisiin vain kyseisen vahinkoasian käsittelemiseksi, eivätkä ne vaarantaisi hänen työnantajanaan olevan

vakuutusyhtiön toimintaa tai aiheuttaisi sitä, että vakuutusyhtiö saisi haltuunsa kilpailevan vakuutusyhtiön liikesalaisuuden piiriin sisältyvää tietoa. Koska velvollisuus näyttää asiassa väitetysti aiheutunut vahinko toteen on vahinkoa kärsineellä, tulee lausunnonpyytäjän pystyä näyttämään toteen hänelle väitetysti aiheutunut ansionmenetys. Kun lausunnonpyytäjä ei ole pystynyt näyttämään toteen sitä, että hänelle on aiheutunut ansionmenetystä näiltä kahdelta päivältä, ei asiassa voida katsoa, että lausunnonpyytäjälle on tosiasiallisesti aiheutunut ansionmenetystä tältä ajanjaksolta. Näin ollen vakuutusyhtiö katsoo, että vaatimus ansionmenetyksestä ei tule korvattavaksi vakuutuksenottajan vastuuvakuutuksesta.

Lausunnonpyytäjä esittää lisäkirjelmässään, että hän on minimoinut vahinkoa jäämällä emän ja pennun kanssa kotiin, sillä muuten emä olisi tappanut eloonjääneen pennun. Lisäksi hän vetoaa Vakuutuslautakunnan tapaukseen FINE-001763 ja esittää, että asiassa tulisi korvata koiran hoitokuluja, sillä nämä ovat olleet välttämättömiä ja tarpeellisia. Käsillä olevaa tapausta ei voida verrata tapaukseen FINE-001763, sillä tapausten tosiasiat ovat erilaiset.

Vakuutusyhtiö katsoo, että lausunnonpyytäjän kotona ollut puoliso on ollut kykenevä vahtimaan emää ja pentua 8.–9.4.2021 välisen ajan. Mikäli emässä olisi ollut tavallista enemmän vahdittavaa vahinkotapahtuman takia, mitä asiassa ei ole osoitettu, niin emälle olisi ollut mahdollista laittaa kuonokoppa ja pentu olisi ollut mahdollista siirtää erilliseen laatikkoon, mikä olisi helpottanut vahtimista. Näin ollen lausunnonpyytäjälle ei ole aiheutunut ansionmenetystä sillä perusteella, että juuri hänen olisi pitänyt jäädä vahtimaan emää synnytyksen jälkeen.

Vakuutusyhtiö on konsultoinut yhtiön eläinlääketieteellisten asioiden asiantuntijaa (ELL), joka totesi, että emän vahtiminen synnytyksen jälkeen liittyy normaaliin kasvattajatoimintaan. Synnytyksen jälkeen tulee esimerkiksi valvoa, ettei emä makaa pentujensa päällä ja huolehtia siitä, että emä alkaa palautumaan synnytyksestä. Asiantuntija on todennut, että normaalitilanteissakin kasvattajat varaavat yleensä vähintään viikon pentujen syntymästä koirien ympärivuorokautiseen valvontaan. Emälle on tehty ensimmäinen sektio maanantaina 5.4.2021 ja lausunnonpyytäjä on vahtinut emää vielä perjantaina 9.4.2021. Kasvattajana lausunnonpyytäjä on suurella todennäköisyydellä osannut varautua vahtimiseen etukäteen ja sopinut asiakastapaamiset sellaiseen ajankohtaan, jolloin hän on katsonut mahdolliseksi jättää emä ja pennut yksin keskenään. Lausunnonpyytäjä on itse kirjelmissään katsonut, ettei hänen kotona oleva miehensä ole voinut vahtia emää ja pentua, vaan työ vahtimisesta on jäänyt hänelle. Emän vahtiminen synnytyksen jälkeen liittyy normaaliin kasvattajatoimintaan. Emä ei ole ollut niin huonossa kunnossa, että sen vahtimisen tai hoidon tarve vahinkotapahtuman takia olisi kasvanut niin merkittävästi, että juuri lausunnonpyytäjän olisi tämän seurauksena pitänyt jäädä kotiin vahtimaan emää. Vakuutusyhtiön eläinlääketieteellisten asioiden asiantuntija on todennut, että toisin kuin tapauksessa FINE-001763, tässä tapauksessa lausunnonpyytäjälle ei ole muodostunut erillistä eläinlääketieteellistä tarvetta jäädä vahtimaan emän käyttäytymistä käsittelyssä olleen vahinkotapahtuman johdosta. Koska asiassa ei ole osoitettu, että emän kunto olisi edellyttänyt normaalista poikkeavaa seurannan tarvetta tai vahtimista vakuutusyhtiössä käsittelyssä olleen vahinkotapahtuman johdosta, ei koiran hoitokuluja voida pitää eläinlääketieteellisesti välttämättöminä tai tarpeellisina. Siten vaaditut koiran hoitokulut eivät tule korvattavaksi vakuutuksenottajan vastuuvakuutuksesta.

Lausunnonpyytäjä toteaa lisäkirjelmässään, että hän ei ole voinut juuri kahtena poissaolopäivänään (8.–9.4.2021) työskennellä etänä klinikalta tai pentulaatikon ääreltä, sillä hän ei olisi voinut yhtäaikaisesti kartoittaa asiakkaan vakuutustarpeita riittävällä tarkkuudella sekä valvoa pennun ja emän vointia. Hän on kuitenkin 11.3.2022 päivätyssä kirjelmässään todennut, että ”maatilakokonaisuuksien vakuutussiirtoja ei vakuutusyhtiön ohjeiden mukaan voida tehdä ilman fyysistä käyntiä asiakkaan luona.” Lausunnonpyytäjä on kirjelmissään kertonut tällaisen vakuutustapaamisen olleen suunniteltuna poissaolopäiville. Korvauksenhakijan uusi toteamus on ymmärrettävä niin, että hän ei ole voinut tehdä töitä etänä vain siksi, että hän ei muuten olisi pystynyt valvomaan koiria. Etenkin kun otetaan huomioon annettujen tietojen ristiriitaisuus, vakuutusyhtiö katsoo, että yhtiölle ei ole toimitettu sellaisia asiakirjoja ja tietoja, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita korvauksenhakijalta kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys. Tapauksessa vakuutusyhtiöllä itsellään ei ole mahdollisuuksia hankkia selvitystä korvauksenhakijan ansionmenetyksestä, joten korvauspäätös on tehtävä vahingonkärsineen yhtiölle toimittamien selvitysten pohjalta. Lausunnonpyytäjä esittää lisäkirjelmässään myös, että hän ei ollut varautunut emän valvomiseen, koska emä oli aiemman synnytyksensä jälkeen hoitanut pentujaan itsenäisesti. Hän kertoo arvioineensa miehensä kevyen valvonnan riittävän tälläkin kertaa. Lausunnonpyytäjä esittää kirjelmässään, että emä ja pentu tarvitsivat tarkempaa huomiota ja hoitoa aiempaan synnytykseen verrattuna vain ja ainoastaan hoitovirheen takia. Mutta kuten korvauksenhakijakin toteaa kirjelmässään, vaadittu vahtimisaika on täysin tapauskohtaista. Ottaen huomioon jokaisen synnytyksen ja siitä palautumisen yksilöllisyyden vakuutusyhtiö katsoo, että lausunnonpyytäjän on tullut kasvattajana osata ottaa huomioon myös erilaisten komplikaatioiden riski ja mahdollinen haastavampi palautuminen sekä siten varata aikaa vahtimiselle.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, korvataanko lausunnonpyytäjän kahden päivän ansionmenetys eläinlääkärin koiraan kohdistuneen hoitovirheen takia.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Sovellettavien vakuutusehtojen ehtokohdan 5.1 mukaan vakuutus korvaa vakuutuksenottajan olevan yhteisön toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukana korvausvastuussa.

Vakuutussopimuslain (543/1994) 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Asian arviointi

Koiralle tai muulle eläimelle aiheutunutta vahinkoa arvioidaan vahingonkorvausoikeudessa esinevahinkona. Korvattavaksi voi tulla ainoastaan todellinen vahinko, eli sellainen vahinko, jonka olemassaolo on luotettavasti osoitettavissa. Kun vahinkoa on aiheutettu irtaimelle esineelle, noudatetaan täyden korvauksen periaatetta, jonka mukaan vahingon kärsijä on saatettava sellaiseen taloudelliseen asemaan, jossa hän olisi, jos vahinkoa ei olisi sattunut. Täyden korvauksen vastapainona on rikastumiskielto, jonka mukaan vahingon kärsijän ei tule toisaalta saada myöskään ylimääräistä hyötyä vahingonkorvauksesta. Vahinko määritetään vertaamalla vahinkoa seurannutta tapahtumakulkua siihen hypoteettiseen tapahtumankulkuun, joka olisi seurannut, mikäli vahinkoa ei olisi sattunut.

Lausunnonpyytäjä on hakenut vakuutusyhtiöltä kahden päivän ansionmenetyksen korvaamista eläinlääkärin hoitovirheen vuoksi. Asiakas on ollut poissa töistä 8.–9.4.2021, koska hän on joutunut 8.4.2021 menemään takaisin eläinlääkäriin koiran huonovointisuuden vuoksi ja 9.4.2021 jäänyt kotiin valvomaan emää ja tämän pentua toisen leikkauksen jälkeen.

Vakuutuslautakunta pitää perusteltuna sitä, että asiakas on joutunut olemaan 8.–9.4.2021 pois ansiotyöstään koiran eläinlääkärikäynnin sekä toipuvan koiran valvomisen vuoksi. Koira on ollut välttämätöntä viedä eläinlääkäriin sen huonovointisuuden ja yllättävän käytöksen vuoksi 8.4.2021. Vakuutuslautakunta pitää perusteltuna myös sitä, että asiakas on jäänyt emän ja pennun luokse 9.4.2021 valvomaan kahdesta leikkauksesta ja tulehdustilasta toipuvaa emää sekä tämän pentua. Vaikka eläimen leikkauksen jälkeen voi esiintyä erilaisia komplikaatioita, nyt kyseessä olevaa tilannetta voidaan kuitenkin pitää tavallisesta toipumisajasta poikkeavana, sillä koiralle on tehty kaksi isoa leikkausta muutaman päivän sisällä. Lautakunta pitää uskottavana asiakkaan selvitystä siitä, ettei sijaisemoa ole ollut saatavilla eikä asiakkaan puoliso ole voinut koiria valvoa, koska hän on hoitanut pariskunnan pientä lasta. Jos eläinlääkärin hoitovirhettä 5.4.2021 ei olisi tapahtunut, asiakas olisi voinut hoitaa yrittäjän töitään 8.–9.4.2021 normaalisti. Lautakunnan näkemyksen mukaan yrittäjänä toimivalta asiakkaalta ei voida odottaa, että kaikki sovitut tapaamiset olisi siirretty tulevaisuuteen. Työasioiden hoitaminen koirien valvomisen ohella olisi ollut myös haastavaa. Näin ollen Vakuutuslautakunta katsoo, että asiakkaan ansionmenetys 8.–9.4.2021 on syy-yhteydessä eläinlääkärin hoitovirheeseen, ja asiassa on peruste korvata asiakkaalle aiheutunut ansionmenetys kahdelta päivältä.

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Lausunnonpyytäjä on toimittanut lautakunnalle kirjanpitäjän laatiman laskelman asiakkaan keskimääräisestä päivittäisestä ansiosta vuoden 2021 alussa. Hän on myös toimittanut vakuutusyhtiön palkkiolaskelman alkuvuodelta 2021. Asiakkaan mukaan hänellä oli 8.–9.4.2021 sovittuna neljä maatilakäyntiä sekä valtakunnallinen koulutus. Asiakas ei ole toimittanut tarkempia tietoja sovituista käynneistä eikä hänelle maksettavista palkkioista tai palkkioperusteista vedoten siihen, että hän on kilpailevan vakuutusyhtiön palveluksessa.

Lausunnonpyytäjän toimittaman laskelman mukaan hänen keskimääräinen työansionsa on ollut 981,00 euroa/päivä tammikuun alun ja maaliskuun lopun välisenä ajanjaksona 2021. Lausunnonpyytäjän toimittaman vakuutusyhtiön palkkioerittelyn mukaan lausunnonpyytäjä on alkuvuodesta 2021 tienannut yhteensä 41 698,02 euroa. Erittelyä ei ole päivätty, mutta siinä on maksupäiväksi merkitty 10.3.2021.

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei alkuvuoden 2021 keskimääräinen päivätulo osoita riittävällä tarkkuudella asiakkaan keskimääräistä vuosittaista ansiotuloa. Lautakunta katsookin, että asiakkaan aiheutuneen ansiotulomenetyksen määrä tulisi laskea koko vuoden tulojen päiväkohtaisena osuutena. Siten asiakkaalle aiheutunut ansiotulonmenetys on vuoden 2020 tulojen päiväkohtainen osuus kerrottuna kahdella. Asiakas ei ole toimittanut lautakunnalle tietoa vuoden 2020 tuloistaan, ja siten vakuutusyhtiön on selvitettävä asiakkaan vuoden 2020 tulot.

Lausunnonpyytäjä on hakenut myös kirjanpitäjän laatimasta keskiansiolaskelmasta aiheutuneita kuluja korvattavaksi. Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössä on esimerkiksi ratkaisusuosituksesta FINE-029089 ilmi käyvällä tavalla katsottu, että korvauksen hakijan on pääsääntöisesti hankittava vakuutussopimuslain 69 §:ssä edellytetyt selvitykset omalla kustannuksellaan. Vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan kulut sellaisista maksullisista selvityksistä, joita vakuutusyhtiö on itse pyytänyt tai edellyttänyt.

Vakuutuslautakunta katsoo edellä mainituin tavoin, ettei asiakkaan alkuvuoden 2021 tulolaskelma osoita riittävällä tavalla asiakkaan keskimääräistä päiväkohtaista vuosituloa. Näin ollen kirjanpitäjän laskelmasta aiheutunut kulu ei tule korvattavaksi vastuuvakuutuksesta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa asiakkaalle kahden päivän ansionmenetyksen eläinlääkärin hoitovirheen vuoksi. Päiväkohtainen ansionmenetys tulee laskea asiakkaan vuoden 2020 tulojen perusteella.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros                                                
Sihteeri Luukkonen Yli-Rahnasto

Jäsenet

Haapasaari
Karhu
Karimäki
Korpiola