Tapahtumatiedot

Asiakas on 23.9.2021 ilmoittanut vakuutusyhtiölle omakotitalossaan, rakennusvuosi 1995, samana päivänä sattuneesta sijaitsevan pyykinpesukoneen aiheuttamasta vuotovahingosta. Pesukone sijaitsee kodinhoitohuoneessa, jossa on lattiakaivo.

Kohteessa 27.9.2021 tehdyn vahinkokartoituksen tarkastusraporttiin on kirjattu, että pyykinpesukone oli laitettu ajastimella päälle ja koneen nukkasihdin kohdasta oli valunut vettä lattialle. Lattialla oli ollut lattiakaivon päällä vaatepussi, jonka takia vesi ei ole päässyt lattiakaivoon, vaan veden pinta oli noussut lattialla ja vesi valunut eteisen puolelle. Edelleen raportissa todetaan pesukoneen nukkasihdin jääneen mahdollisesti hieman auki, kun konetta oli puhdistettu. Kodinhoitohuoneen oviaukosta tullut vesi oli kastellut eteisen ja sen viereisten huonetilojen lattia- ja seinärakenteita. Kodinhoitohuoneen lattiassa ei raportin mukaan ollut kosteuspoikkeavuuksia.

Vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen, koska lattiakaivollisessa kodinhoitohuoneessa ei ole ollut tulvakynnystä, viitaten korvauspäätöksessään rakennusvirhettä koskevaan rajoitusehtoon sekä rakentamismääräyksiin ja -ohjeisiin (RakMk D1 1987, kohta 3.2 sekä RIL 107-1981, kohta 2.3). Yhtiö katsoo mainittujen määräysten ja ohjeiden edellyttävän, että huonetilassa, jossa on lattiakaivo, lattia on vedenpitävä, kaivo on liitetty vesitiiviisti lattian vedenpitävään kerrokseen ja kynnyksen kohdalla vedeneristys on nostettu vähintään 25 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi.

Viestissään vakuutusyhtiölle asiakas toteaa, ettei kodinhoitohuone ole yhtiön vetoamassa RIL:n kohdassa tarkoitettu märkätila. Lisäksi asiakas kertoo kangaskorin ilmeisesti tippuneen pöytätasolta lattialle silloin, kun lapsi on laittanut pyykit korista pesukoneeseen, eli kyseessä on nimenomaan vahinko. Asiakas myös viittaa rakennukseen kuntokartoituksen vuonna 2019 tehneen kuntokartoittajan lausumaan, että tulvakynnys ei ole kodinhoitohuoneessa pakollinen, kodinhoitohuone ei ole märkätila ja että RIL 107-1981 Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohje ei ole määräys, eli sen noudattaminen ei ole ollut pakollista.

Vastauksessaan vakuutusyhtiö toteaa, että kyseessä on lattiakaivollinen tila, jossa on ylitulvimisvaara. Huonetilan vedeneritys on toteutettu virheellisesti tulvakynnyksen puuttuessa. Lisäksi huonetilan lattian kaadot ovat yhtiön mukaan puutteelliset. Viitaten rakennusvirheitä koskevaan rajoitusehtoon yhtiö totesi aiemman kielteisen päätöksensä olevan edelleen voimassa.

Asiakkaan valitus

Valituksessaan asiakas kertaa tapahtumatiedot ja toteaa, että vuotovahinko tapahtui lattiakaivollisessa kodinhoitohuoneessa. Asiakas katsoo vakuutusyhtiön vedonneen virheellisesti rakentamista koskeviin ohjeisiin, koska kodinhoitohuone ei ole märkätila eivätkä määräykset ja ohjeet siten edellytä sinne tulvakynnystä. Lisäksi asiakas vetoaa kiinteistöä ostettaessa tehtyyn kuntokartoitukseen, jossa kodinhoitohuoneessa ei havaittu puutteita. Vakuutusyhtiön vetoaman rakennusmääräyskokoelman RakMk D1 1987 kohdan 3.2 osalta asiakas toteaa, ettei määräykseen sisälly vaatimusta tulvakynnyksestä ylitulvimisvaarallisessa huonetilassa, vaan kyse on siltä osin vakuutusyhtiön omasta tulkinnasta. Lattian kaatojen puutteellisuuden asiakas kiistää todeten mitanneensa kallistuksen, joka on ovelta lattiakaivolle 36 mm 1,6 metrin matkalla.

Vastauksena yhtiön vahingon syystä esittämään asiakas toteaa, ettei ollut etukäteen mahdollista arvata koneen käynnistyvän aikaisemmin, koska se oli ajastettu vahingossa väärälle ajalle ja että nukkasihdin tiiviste on löystynyt ja sen takia kone on vuotanut vettä. Ennakoimatonta oli myös vaatepussin tippuminen tasolta juuri silloin kaivon päälle. Eli kyseessä oli nimenomaan vahinko, joka on aiheutunut ennalta arvaamattomasta tapahtumasta.

Myöhemmässä kirjeessään asiakas toteaa kodinhoitohuoneen lattian vedeneristyksen olleen toteutettu määräysten mukaan: lattiakaivo on kunnossa, kaivon tiivistepinnat ja läpiviennit ovat tiiviit, vedeneristys on nostettu seinälle 100 mm ja myös lattian kallistus on riittävä. Lisäksi asiakas katsoo, viitaten RIL 107-1981 -ohjeeseen ja siinä märkätilasta todettuun, ettei kodinhoitohuone muutu lattiakaivon asentamisen myötä märkätilaksi eikä kyseistä ohjetta siten voida tähän tapaukseen soveltaa. Vakuutusyhtiön viittaamien aiempien ratkaisusuositusten osalta asiakas toteaa, etteivät ne sovellu tähän, koska hänen talossaan kodinhoitohuoneen lattian vedeneristyksen ylösnostot ovat kunnossa ja lattia on vedenpitävä.

Vakuutusyhtiön väittämän nukkasihtiä koskevan asennusvirheen osalta asiakas toteaa huomanneensa sihdin tiivisteen olleen löysä, ja vahingon jälkeen hän oli hankkinut ja asentanut tilalle uuden tiivisteen. Vakuutusyhtiö ei ollut tarkastanut pesukonetta eikä ohjannut asiakasta viemään sitä tarkastukseen. Asiakas katsoo, ettei asiassa ole kyse asennusvirheestä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toteaa tapahtumatiedoista, että vettä oli vuotanut pesukoneesta kodinhoitohuoneen lattialle koneen nukkasihdin kautta, joka oli jäänyt ilmeisesti auki, kun konetta oli puhdistettu. Kodinhoitohuoneen lattialla lattiakaivon päällä oli ollut mahdollisesti vaatepussi, jonka johdosta vesi ei päässyt valumaan suoraan lattiakaivoon, vaan vettä oli myös päässyt valumaan kynnyksettömän oviaukon kautta eteisen puolelle. Vuotovedet kastelivat kodinhoitohuonetta ympäröivien huonetilojen lattioita sekä seinien alaosia. Lisäksi yhtiö toteaa, että selvitysten mukaan vuodon syynä olisi ollut pesukoneen nukkasihti, jonka kautta koneen käydessä valui vettä lattialle. Nukkasihti oli jäänyt ilmeisesti osittain auki tai asetettu huonosti paikalleen koneen huollon jälkeen. Mitään rikkoutumaa ei pesukoneessa ole todettu.

Yhtiö katsoo, että hyvän rakentamistavan ja rakennusohjeiden mukaisesti lattian vedeneristyksen on oltava lattiakaivollisessa tilassa kaukalomainen tilan käyttötarkoituksesta riippumatta. Tämä toteutetaan siten, että vedeneristyksen reunat nostetaan seinille vähintään 50 mm korkeudelle sekä kynnyksen kohdalla vähintään 25 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi.

Yhtiö toteaa, että kodinhoitohuoneen ja eteisen välinen oviaukko oli toteutettu ilman tulvakynnystä. Oviaukon kohdalla lattiapinta jatkuu kodinhoitohuoneesta tasaisena eteiseen, minkä johdosta pesukoneen nukkasihdistä vuotanut vesi oli päässyt valumaan esteettä ympäröiviin huonetiloihin. Jos kodinhoitohuoneen vedeneristys olisi ollut toteutettu kauttaaltaan määräysten ja ohjeiden mukaisesti, ei koneesta vuotanut vesi olisi päässyt leviämään huonetilan ulkopuolelle, vaikka veden pääsy lattiakaivoon olisi ollut täysin estynyt. Kyseisen pesukoneen ohjekirjan perusteella kone käyttää pesuohjelman aikana enimmillään 92 litraa vettä. Pohjakuvan mukaan kodinhoitohuoneen pinta-ala on 8,4 m2, joten 25 mm kynnyksellä tilaan olisi sopinut noin 210 litraa ennen veden valumista yli kynnyksen. Näin ollen vahinkoa ei olisi pitänyt aiheutua, vaikka vettä ei olisi lainkaan päässyt viemäriin.

Kodinhoitohuoneen vedeneristyksen osalta vakuutusyhtiö toteaa, ettei siitä tai sen tarkemmasta toteutustavasta ole mainintaa kunto- tai kosteuskartoitusraportissa. Vakuutusyhtiö myös viittaa ratkaisusuosituksiin FINE-012815 sekä VKL 321/14 todeten, että kyseisissä tapauksissa on ollut kyse lattiakaivollisen tilan vedeneristyksen toteutuksesta, vedeneristeen seinille nostosta ja tulvakynnyksestä. Ratkaisusuosituksissaan Vakuutuslautakunta on todennut, että jos rakenteiden kosteusvaurioiden syynä on ollut lattia- ja seinärakenteen vedeneristyksen puutteellisuus, on tällöin kyse hyvän rakentamistavan ja rakennusmääräysten vastaisesta rakentamisesta aiheutuneesta vahingosta.

Vakuutusyhtiö katsoo rakenteiden kastuminen olevan seurausta kodinhoitohuoneen vedeneristyksen puutteellisuudesta eli rakennusvirheestä, josta aiheutuneet vahingot on rajattu vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle. Lisäksi yhtiö toteaa vahingon aiheutuneen ilmeisimmin huolimattomasti paikalleen asetetun ja sen johdosta koneen pesuohjelman aikana löystyneen nukkasihdin kautta vuotaneesta vedestä. Kyseistä syystä aiheutunutta vahinkoa ei voida pitää vakuutusehtojen edellyttämänä äkillisenä ja ennalta arvaamattomana tapahtumana, vaan kyseessä on ollut asennusvirhe.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on ensisijaisesti kysymys siitä, voiko vakuutusyhtiö evätä korvauksen rakennusvirhettä koskevan rajoitusehdon perusteella, kun lattiakaivollisen kodinhoitohuoneen oviaukossa ei ole ollut tulvakynnystä. Lisäksi kysymys on siitä, onko vakuutusyhtiö osoittanut vahingon syyksi asennusvirheen väitetysti huolimattomasti paikalleen asetetun pesukoneen nukkasihdin osalta.

Sovellettavat vakuutusehdot

Laajan kotivakuutuksen ehtojen, voimassa 1.1.2021 alkaen, kohdan F21.1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, joka aiheutuu äkillisestä, ennalta arvaamattomasta tapahtumasta.

Kohdan F21.2.2 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka rakennukselle aiheutuu suunnittelu-, perustus-, rakennus-, työ-, asennus- tai käyttövirheen vuoksi tai valmistus- tai aineviasta tai huollon ja kunnossapidon laiminlyönnistä. Esimerkiksi, jos vesi on päässyt rakenteeseen lattiakaivon tai korokerenkaan epätiiviistä liitoksista tai läpiviennistä, vesi on läpäissyt vesieristeen tai vesieriste on puuttunut lattiakaivollisesta tilasta.

Rakennusmääräykset

Rakentamismääräyskokoelman osan D1 (Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot) vuodelta 1987 kohdan 3.2 Ohjeet-osion mukaan sellaisissa huonetiloissa, joissa on lattiakaivo, edellytetään, että huonetilan lattia on vedenpitävä ja kaivo on liitetty vesitiiviisti lattian vedenpitävään kerrokseen. Tällöin ei viemäripisteessä kuten esimerkiksi pesualtaassa, tarvita ylivuotojärjestelyä.

Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeiden RIL 107-1981 kohdan 2.3 (Märkien huonetilojen rakenteet) mukaan märkä huonetila on huone tai tila, jossa veden poistaminen lattialta on tarpeen. Veden poisjohtamiseksi on lattian kaltevuuden oltava yleensä vähintään 1:100 ja lattiakaivojen läheisyydessä 1:50. Saman kohdan mukaan märkien huonetilojen lattioissa on oltava vedeneristys ja lattioiden vedeneristys ulotetaan siihen korkeuteen, mihin veden vaikutus ulottuu, kuitenkin yleensä vähintään 50 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi siten, että seinää pitkin valuva vesi ei pääse eristyksen taakse. Kynnysten kohdalla eristys nostetaan vähintään 25 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi.

Asian arviointi

Asiasta saadun selvityksen perusteella vahinko on aiheutunut, kun pesukoneen käynnissä ollessa koneen nukkasihdin kautta on vuotanut kodinhoitohuoneen lattialle vettä, joka ei ole päässyt lattiakaivoon sen päälle tippuneen vaatepussin takia. Vettä on tulvinut kynnyksettömän oviaukon kautta kodinhoitohuoneen viereisiin tiloihin kastellen niiden lattia- ja seinärakenteita. Kosteuskartoitusraportin mukaan itse kodinhoitohuoneen lattiassa ei ollut kosteuspoikkeavuuksia. Riidatonta on, ettei kodinhoitohuoneen ja eteisen välisessä oviaukossa ole ollut lainkaan kynnystä.

Vakuutusyhtiön vastineessaan ja myöhemmässä kirjeessään esille ottaman asennusvirheväitteen osalta Vakuutuslautakunta toteaa, ettei asiakirja-aineistoon sisälly tarkempaa teknistä selvitystä pyykinpesukoneen nukkasihdin vuotamisen syystä ja että näyttötaakka asennusvirheestä on rajoitusehtoon vetoavalla vakuutusyhtiöllä. Asiakkaan kertoman perusteella vakuutusyhtiö ei ole vahinkokäsittelyn aikana pyrkinyt itse tai ohjannut asiakasta selvittämään vuodon tarkkaa syytä. Vakuutuslautakunta toteaa, ettei pelkkä epäily tai väite asennusvirheestä ole riittävä peruste rajoitusehtoon vetoamiselle ja näillä perusteilla lautakunta katsoo, että pesukoneen vuotaminen täyttää vakuutusehtojen edellytykset äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta.

Kodinhoitohuoneen vedeneristyksen vakuutusyhtiö on katsonut toteutetun puutteellisesti, koska oviaukossa ei ole ollut tulvakynnystä. Lisäksi yhtiö on todennut, ettei kunto- tai kosteuskartoitusraportista ilmene huonetilan lattiassa olevan vedeneristystä. Asiakas on rakenteen puutteellisuudet kiistänyt vedoten siihen, ettei kyse ole märkätilasta, jolloin tulvakynnystä ei vaadita, että kuntokartoituksessa tilassa ei ole todettu puutteita ja että myös lattian kallistus on riittävä. Asiakkaan mukaan lattiassa on ollut vedeneristys ylösnostoineen seinille eikä hän katso olevansa vastuussa siitä, jos vakuutusyhtiön tilaama kosteuskartoitus on tiedoiltaan tältä osin puutteellinen.

Vakuutusyhtiön vetoamien rakennusmääräysten ja -ohjeiden osalta Vakuutuslautakunta toteaa aiemmassa ratkaisukäytännössään katsotun vaatimuksen lattiakaivollisen tilan lattian vedenpitävyydestä edellyttävän vedeneristyksen ylösnostoja. Ratkaisusuosituksessa FINE-013555 Vakuutuslautakunta katsoi, että ohjeessa RIL 107-1981 olevaa märkien huonetilojen vedeneristyksen nostamista noin 50 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi koskevaa ohjetta on perusteltua soveltaa myös lattiakaivollisen kodinhoitohuoneen lattian ja seinän väliseen osaan. Lisäksi lautakunta katsoi, että lattiakaivollisessa kodinhoitohuoneessa vedeneristyksen tulee toimiakseen olla hyvän rakentamistavan mukaan ainakin noin 50 mm korkeuteen ulottuvalla tavalla kaukalomainen. Samoin kuin kyseisessä ratkaisussa lautakunta katsoo nyt, että ohje RIL 107-1981 osoittaa hyvän rakentamistavan sisällön lattiakaivollisen huonetilan vedeneristyksen osalta, vaikka kyse ei olekaan märkätilasta.

Erona vakuutusyhtiön viittaamaan aiempaan ratkaisukäytäntöön tässä tapauksessa on vedeneristyksen osalta kyse korostetusti kynnyksestä, ei lattiakaivollisen tilan lattiamateriaalista tai lattian ja seinän liitoskohdan vedeneristyksestä. Vakuutusyhtiö on lausunut, ettei raporttien mukaan ole selvitystä lattian vedeneristyksestä, mutta koska kosteuskartoitusraportin määrittämä vaurioalue rajautuu kodinhoitohuoneen ulkopuolisiin huonetiloihin, lautakunta katsoo asiakkaan esittämin tavoin, ettei vakuutusyhtiö ole osoittanut lattian vedeneristyksessä olevan puutteita siltä osin, kuin kyse on itse lattiasta ja vedeneristyksen ylösnostoista seinille.

Asiakas on kertonut lattian korkeuseron ovelta lattiakaivolle olevan 36 mm 1,6 metrin matkalla. Huomioiden ohjeen RIL 107-1981 vaatimus lattian kaltevuudelle märkätilojen osalta (yleensä vähintään 1:100), lautakunta katsoo kodinhoitohuoneen lattian olevan kaltevuutensa osalta hyvän rakentamistavan mukainen. Lautakunta kuitenkin toteaa ratkaisevan tekijän veden leviämiselle kodinhoitohuoneen ulkopuolelle olevan oviaukosta kokonaan puuttuneen tulvakynnyksen.

Aiemman ratkaisukäytäntönsä mukaisesti Vakuutuslautakunta katsoo, että kokonaan ilman kynnystä toteutettu lattiarakenne ei täytä hyvän rakentamistavan lattiakaivolliselta tilalta edellyttämää vaatimusta vedeneristyksen kaukalomaisuudesta. Tällä perusteella lautakunta katsoo kyseessä olevan rajoitusehdoissa tarkoitettu rakennusvirhe ja vakuutusyhtiön korvauspäätöksen olevan vakuutusehtojen mukaisen. Vakuutuslautakunta myös toteaa, etteivät esimerkiksi kuntokartoitusraportin lausumat suoraan osoita rakenteen toteuttamista hyvän rakentamistavan mukaisesti vaan vakuutusehtoja sovellettaessa asia arvioidaan kaiken osapuolten toimittaman ja vetoaman selvityksen perusteella.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa muutosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheejohtaja Bygglin
Sihteeri Korpelainen

Jäsenet:
Kankkunen
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho