Haku

FINE-042879

Tulosta

Asianumero: FINE-042879 (2022)

Vakuutuslaji: Kotivakuutus

Ratkaisu annettu: 02.02.2022

Lakipykälät: 69, 70

Hajuhaitta irtaimistolle. Puhdistettavissa oleva irtaimisto. Hävitetyn omaisuuden vahingon määrä. Irtaimiston käyttöarvo. Kaatopaikkakustannukset. Jälleenhankinta- ja päivänarvokorvaukset. Ikävähennykset.

Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja oli 22.8.2020 kuollut kuumassa saunassa, josta hänet oli löydetty 23.8.2020 noin klo 18.30. Hautaustoimisto oli siirtänyt vainajan pois saunasta ja kuljettanut sairaalaan. Asiakkaan kuoleman vuoksi saunaan oli valunut ruumiinnesteitä ja rakennukseen sekä siinä olleeseen koti-irtaimistoon oli syntynyt hajuhaittaa ns. kalmanhajun vuoksi.

Asiakkaan kuolinpesän ainoa osakas on hänen tyttärensä KR, joka oli ilmoittanut tapahtumasta vakuutusyhtiölle 24.8.2020. Vahinkoilmoituksen perusteella vakuutusyhtiö oli tilannut taloon Kalma-kartoituksen, jonka PK. Oy oli tehnyt 25.8.2020.

Vakuutusyhtiö oli ensin ilmoittanut, ettei vakuutus korvaa hajun aiheuttamia haittoja. KR oli tämän jälkeen kiirehtinyt vahinkokäsittelyä, ja hänelle oli 3.9.2020 ilmoitettu, että korvauspäätöstä oli muutettu ja että vakuutuksesta korvataan ruumiinnesteiden aiheuttaman suoranaisen vahingon lisäksi myös hajun aiheuttamat irtainvahingot ja hajunpoistoon liittyvät toimenpiteet. Samana päivänä vakuutusyhtiö oli sähköpostiviestissä pyytänyt, että sille toimitetaan tosite hajunpoistosta aiheutuneista kustannuksista ja puhdistus- tai hävityskuluista irtaimiston osalta. Viestissä olevan toimintaohjeen mukaan vaurioitunut omaisuus tulee listata, jos irtaimistoa ei hävitetä. Listauksesta tulee näkyä esineen merkki ja malli, hankintavuosi sekä uuden vastaavan hinta. Asiakas voi myös esittää irtaimiston osalta kertakorvausvaateen. Listauksen perusteella vakuutusyhtiö voi arvioida vaateen kohtuullisuutta. Vakuutusyhtiö ilmoitti jatkavansa vahinkoasian käsittelyä saatuaan lisäselvitykset.

Kiinteistövahinkojen asiantuntijayritys P. Oy oli 9.9.2020 tehnyt kohteessa vahinkotarkastuksen, josta laaditussa raportissa suositeltiin irtaimiston poistoa ja jossa mainittiin, ettei ole järkevää lähteä puhdistamaan irtaimistoa, kun otetaan huomioon sen rahallinen arvo. Keittiönpöydän ja sohvapöydän osalta raportissa suositeltiin puhdistusta ja hajunpoistoa. Raportin mukaan haju oli tarttunut mm. kirjoihin, sohviin, kangaspäällysteisiin tuoleihin ja petivaatteisiin sekä keittiön räsymattoon. Hajua oli lisäksi ollut mm. vaatekaapeissa.

Vakuutusyhtiölle oli 23.9.2020 toimitettu KR:n laatima korvausvaatimus, johon on sisältynyt luettelo hävitetystä irtaimistosta ja erittelyt esineiden jälleenhankinta- ja/tai päivänarvoista. KR:n ilmoituksen mukaan P. Oy oli 9.10.2020 ilmoittanut, että talo oli tyhjä irtaimistosta. Vakuutusyhtiön ilmoituksen mukaan sille oli 21.10.2020 sähköpostitse ilmoitettu, että P. Oy oli hävittänyt koko irtaimiston.

Korvauspäätöksessään vakuutusyhtiö on 23.10.2020 todennut, että kun kuolinpesän osakas hakee korvausta vainajalle kuuluneesta omaisuudesta, hyväksyttävä korvaus pilaantuneesta irtaimistosta on ensisijaisesti puhdistus- ja hävityskulu, jos ei ole mitään osoitusta irtaimiston erityisestä arvosta. Vakuutusyhtiö on todennut sille toimitetun listan perusteella, että irtaimella on ollut pääasiassa käyttöarvoa vakuutetulle itselleen, mutta kuolinpesän osakkaille listattu omaisuus on ollut arvotonta.

Samassa korvauspäätöksessä vakuutusyhtiö on katsonut, että listauksessa on mainittu paljon sellaista omaisuutta, joiden ei voida katsoa menneen vahinkotapahtuman seurauksena käyttökelvottomaan kuntoon. Näitä ovat mm. sälekaihtimet, wc-istuinten kannet, kukkamulta ja cd-levyt. Näiden osalta ei ole pystytty näyttämään toteen esineen käyttökelvottomuutta. Korvauksenhakijan velvollisuutena on näyttää toteen hävitetyn esineen arvo ja käyttökelvottomuus. Näiden niin sanottujen kovien esineiden osalta vakuutusyhtiö ei näe olevansa korvausvelvollinen.

Vakuutusyhtiö on katsonut listauksessa mainitut tekstiilit, vaatteet ja muun pehmeän omaisuuden, josta on vaadittu korvausta 4.500 euroa, menetetyksi ja puhdistuskelvottomaksi hajun takia. Vakuutusyhtiö piti pehmeän omaisuuden tosiasiallisena arvona 3.000 euroa ja maksoi lokakuussa 2020 sen mukaisena kertakorvauksena 3.000 euroa, joka sisälsi irtaimiston hävitys- ja puhdistuskulut sekä pilaantuneen tavaran päivänarvon, ja jossa oli otettu huomioon 150 euron omavastuu. Vakuutusyhtiö katsoi korvauksen sisältävän vahingoittuneen omaisuuden myyntiarvon.

Vakuutusyhtiö on KR:n FINEen tekemän valituksen jälkeen toukokuussa 2021 maksanut lisäkorvausta 9.772,75 euroa vahinkopäällikkönsä tekemän laskelman perusteella. Irtaimiston päivänarvoksi vakuutusyhtiö oli tuolloin katsonut 11.772,75 euroa.

Asiakkaan valitus

Vakuutuksenottajan tytär KR vaatii kuolinpesän osakkaana koti-irtaimistosta 44.230 euron korvausta. Enimmäiskorvausmäärä oli vakuutuskirjalla 73.449 euroa. KR:n mielestä vakuutusyhtiö oli omalla toiminnallaan myötävaikuttanut koko irtaimiston pilaantumiseen, koska se ei ollut hoitanut siivousryhmää ajoissa paikalle. Tällöin kalmanhaju ja ruumiinnesteet saivat muhia saunassa 1,5 viikkoa ennen saunan siivousta aiheuttaen terveysriskin ja voimakkaan hajun koko taloon ja irtaimistoon. KR on lokakuussa 2021 päivätyssä toisessa valituksessaan todennut, että vakuutusyhtiö oli 25.5.2021 mennessä korvannut 12.772,75 euroa. Koko talon irtaimisto oli pilaantunut kalmanhajusta, koska vakuutusyhtiö ei ollut hoitanut vahinkoasiaa eteenpäin ajoissa. Irtaimistoa ei pystynyt pelastamaan otsonoinnilla, vaan koko irtaimisto oli jouduttu kuljettamaan kaatopaikalle. KR on vaatinut myös korvausta kaatopaikkakustannuksista.

KR on FINEeen 25.10.2020 tekemässään ensimmäisessä valituksessa kertonut, että hänen tarkoituksenaan oli ollut muuttaa asumaan kyseiseen asuntoon tuona syksynä, ja hänen äitinsä olisi muuttanut asumaan pienempään asuntoon kaupunkiin. Irtaimistolla oli näissä olosuhteissa ollut suuri käyttöarvo KR:lle. Irtaimisto oli kuolinpesän omaisuutta ja se oli merkitty myös perukirjaan. Irtaimistolla oli jälleenhankinta-arvoa uusien tavaroiden osalta, mikä käy ilmi hänen tekemistään irtaimistoluetteloista. Irtaimiston arvo ei ollut kadonnut mihinkään äidin kuoleman myötä. Valitukseen KR on liittänyt yksityiskohtaisen selostuksen tapahtumista 22.8. – 25.10.2020 välisenä aikana.

KR:n valtuuttama henkilö oli 23.9.2020 toimittanut vakuutusyhtiölle luettelon pilaantuneesta irtaimistosta ja esineiden jälleenhankinta- ja päivänarvoista perusteluineen. Listauksessa oli KR:n ilmoituksen mukaan otettu huomioon esineiden ikä, joten osa tavaroista oli merkitty vahinkohetken jälleenhankinta-arvon mukaan ja osa esineistä oli ilmoitettu päivänarvon mukaan. Suurin osa irtaimistosta oli hankittu lokakuun 2009 jälkeen, jolloin KR:n vanhemmat olivat muuttaneet asumaan nyt puheena olevaan omakotitaloon. Irtaimistossa oli ollut mukana myös arvokasta kirjallisuutta, koska hänen vanhempansa olivat harrastaneet kirjallisuutta. Esineiden arvoissa on otettu huomioon myös ehdoissa mainitut ikäpoistot.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö selostaa vahingon käsittelyn vaiheita, ja katsoo menetelleensä vakuutusehtojen ja vakuutussopimuslain mukaisesti. Vakuutusyhtiö katsoo myös, ettei se ole aiheettomasti viivytellyt vahinkoa käsitellessään.

Korvauksen hakijalle on 28.9.2020 kerrottu irtaimistokorvauksen määrään vaikuttavista seikoista, ja korvauspäätöksessä 23.10.2020 on kerrottu perustelut sille, minkä vuoksi koko irtaimistoa ei voida korvata vakuutuksesta. Vahingon käsittelyn kestolla ei vakuutusyhtiön käsityksen mukaan ole ollut merkittävää vaikutusta siihen, kuinka laajasti talon irtaimisto pilaantui. Myös asiakkaalla on vahingon sattuessa velvollisuus toimia vahingon minimoimiseksi. Vakuutusyhtiö ei tiedä, mihin vaatimus kaatopaikkakulujen korvaamisesta perustuu. Yhtiö on maksanut P. Oy:n laskun, johon on sisältynyt mm. irtaimiston poisto/siirrot (20 tuntia á 48 euroa).

Vakuutusyhtiön irtaimistosta maksama korvaus perustuu sille toimitettuun irtaimistoluetteloon, johon on merkitty vahingon kohteena olleen talon koko koti-irtaimisto ilman ostotositteita tai selvitystä omaisuuden kunnosta. Suuri osa hävitetystä irtaimistosta olisi saatu puhdistettua ja se olisi tämän jälkeen ollut toiminta- ja käyttökelpoista.

Vakuutusyhtiö viittaa vahinkopäällikön tekemään arvioon luetteloon merkityn irtaimiston käyvästä arvosta, ja katsoo, että luettelossa mainitun irtaimiston arvon ei käytettävissä olevilla selvityksillä voida katsoa olevan suurempi kuin vakuutuksesta korvattu määrä.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut

  • PK. Oy:n raportti 25.8.2020 tehdystä vahinkotarkastuksesta.
  • P. Oy:n raportti 9.9.2020 tehdystä vahinkotarkastuksesta.
  • KR:n pilaantuneesta irtaimistosta 23.9.2020 laatima listaus.
  • Vakuutusyhtiön laatima laskelma, johon sisältyy mm. listaus koti-irtaimistosta esitetyistä vaatimuksista ja vakuutusyhtiön arvioimista käyvistä arvoista ja mitkä kohteet eivät sen mielestä ole irtaimistoa.
  • Valokuvia asunnosta ja siellä olleesta irtaimistosta.
  • Laskuja ja erittelyjä tehdyistä korjaustoimista.
  • Poliisilaitoksen tutkintailmoitus kuolemansyyn tutkintaa koskevassa asiassa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, mikä on vakuutuksesta korvattavan irtaimistovahingon määrä. Erimielisyys koskee erityisesti sitä, olisiko osa irtaimistosta voitu puhdistaa ja ottaa käyttöön sekä mikä osa irtaimistosta oli menettänyt arvonsa koko asuntoon levinneen hajun vuoksi, ja mitkä esineet olivat hajuhaitan vuoksi tulleet käyttökelvottomiksi siten, että ne oli pitänyt hävittää. Kiistassa on myös kyse kaatopaikkakustannusten korvaamisesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Vakuutussopimuslain 70 §:n mukaan vakuutuksenantajan on suoritettava vakuutustapahtumasta johtuva vakuutussopimuksen mukainen korvaus tai ilmoitettava, ettei korvausta suoriteta, joutuisasti ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut 69 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot.

Yleisten sopimusehtojen kohdan 6.2 mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta.

Korvaussääntöjen kohta 2, Korvauksen enimmäismäärät

  • Vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan omaisuudesta enintään sen jälleenhankinta-arvon tai päivänarvon.
  • Vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä on korvauksen enimmäismäärä silloin, kun omaisuutta vakuutettaessa on sovittu vakuutusmäärästä.
  • Vakuutuskirjaan merkitty enimmäiskorvaus on korvauksen enimmäismäärä silloin, kun omaisuutta vakuutettaessa on sovittu enimmäiskorvauksesta.
     

Korvaussääntöjen kohta 3, Korvauksen suorittamisvaihtoehdot

  • Ensisijaisesti vahingoittunut omaisuus korvataan korjauttamalla vahingoittunut esine. Mobiililaitteiden osalta vahingoittunut laite voidaan korvata myös hankkimalla tilalle vastaava vaihtolaite, jos korjauskulut ylittävät vaihtolaitteen hankkimisesta aiheutuneet kustannukset. Jos korjauskustannukset tai kustannukset vaihtolaitteen hankkimisesta ylittävät näiden korvaussääntöjen mukaan määritellyn omaisuuden arvon, korvaus on kuitenkin enintään omaisuuden arvon suuruinen. Korjauskustannuksina korvataan ne kustannukset, jotka ovat syntyneet vahingoittuneen omaisuuden saattamisesta vahinkoa edeltäneeseen kuntoon.
  • Korjauksen yhteydessä tehdyistä perus- tai muista parannuksista syntyneitä kustannuksia ei korvata.
  • Vakuutusyhtiöllä on oikeus korvauksen rahana maksamisen asemasta hankkia tilalle vastaava omaisuus tai korjauttaa vahingoittunut omaisuus. Vakuutusyhtiöllä on myös oikeus määrätä rakentaja tai korjaaja, joka uudelleen rakentaa tai korjaa vahingoittuneen omaisuuden, tai määrätä hankintapaikka, josta vastaavanlainen omaisuus hankitaan. Mikäli korvaus kuitenkin maksetaan rahana, korvauksen enimmäismäärä määräytyy sen mukaan, mitä yhtiö olisi esineestä maksanut sen myyjälle tai korjauskustannuksista korjaajalle. Korvauksen suuruutta määritettäessä otetaan huomioon kaikki ne käteis-, tukku-, erityis- ja muut alennukset, joihin yhtiöllä olisi ollut oikeus omaisuuden hankkiessaan tai korjauttaessaan.
  • Korvaus koruista, kelloista ja pöytähopeista on korkeintaan 60 prosenttia niiden jälleenhankintahinnasta, jollei vahingoittunutta omaisuutta korjauteta tai sen tilalle hankita samanlaatuista omaisuutta kohdassa 6.1 määritellyllä tavalla. […]
  • […].
     

Irtaimiston korvaaminen, kohta 6.1, Jälleenhankinta-, päivän- ja jäännösarvot

  • Irtaimistovahingossa korvauksen määrän perusteena on jälleenhankinta-arvo, jolla tarkoitetaan uuden samanlaisen tai lähinnä vastaavan omaisuuden hankintakustannusta. Kun korvaus suoritetaan rahana, korvauksen määrässä huomioidaan kuitenkin kohdassa 3 mainitut alennukset. Jos omaisuuden arvo on iän, käytön, käyttökelpoisuuden alenemisen tai muun vastavan seikan vuoksi alentunut yli 50 % jälleenhankinta-arvosta, määritellään korvaus omaisuuden päivänarvon mukaan. Päivänarvolla tarkoitetaan omaisuuden käypää arvoa ennen vahinkoa. Ikävähennysten kohteena olevan omaisuuden arvo määritellään kuitenkin kohdan 6.2 mukaisesti esineiden iän perusteella.
  • Jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus edellyttää, että kahden vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta joko korjataan vahingoittunut omaisuus tai hankitaan sen tilalle uutta samanlaatuista ja samaan käyttöön tarkoitettua omaisuutta.
  • Jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus suoritetaan kahdessa erässä. Ensin suoritetaan päivänarvon mukainen korvaus. Lisäkorvaus, joka on jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon mukaisten korvausten erotus, suoritetaan, kun yhtiö on saanut selvityksen uuden esineen hankkimisesta.
  • Mikäli omaisuudella on arvoa vielä vahingon jälkeen, otetaan tämä vähennyksenä huomioon korvauksen laskemisessa. Jäännösarvo määritellään samojen perusteiden mukaan kuin arvo ennen vahinkoa.
     

Irtaimiston korvaaminen, kohta 6.2, Ikävähennykset irtaimiston vahingoissa
Korvattavan esineen jälleenhankinta-arvosta lasketaan seuraavat vuotuiset vähennykset toisesta käyttövuodesta alkaen:

Omaisuus                                                            Ikävähennys
Kodinkoneet, muut elektroniset ja optiset laitteet,
kamerat                                                                10 %
Moottorikäyttöiset työkalut ja -koneet                   10 %
Polkupyörät, sähköiset liikkumisvälineet,
suojakypärät, laukut, reput ja matkalaukut           10 %
Proteesit ja henkilökohtaiset apuvälineet,
kuten kuulokoje ja pyörätuoli                                10 %
Perämoottorit                                                         5 %
Tietotekniikkalaitteet, kuten tietokoneet ja
matka- ja älypuhelimet, oheislaitteineen               25 %
Silmä- ja aurinkolasit, vaatteet, asusteet,
jalkineet, lastenvaunut sekä urheiluvälineet ja
varusteet                                                               25 %.

Vähennys lasketaan kertomalla prosenttiluku omaisuuden alkuperäistä käyttöönottovuotta seuranneiden täysien kalenterivuosien lukumäärällä. Matka- ja älypuhelinten vähennys lasketaan kuitenkin kertomalla prosenttiluku omaisuuden käyttöönottovuoden jälkeen alkaneiden vuosien lukumäärällä. Ikävähennys on kuitenkin enintään 70 %. Ikävähennysten lisäksi vähennetään vakuutuskirjassa mainittu omavastuu.

Ikävähennystä ei tehdä esineen korjauslaskun mukaisista kustannuksista. Korvaus korjauskustannuksista on kuitenkin enintään tämän kohdan mukaan määritellyn omaisuuden arvon suuruinen. Ikävähennyksiä sovelletaan myös korvattaessa rakennuksen vakuutukseen kuuluvaa irtaimistoa.

Asian arviointi

Asian kannalta ratkaisevaa on koti-irtaimistoon sisältyneiden esineiden jälleenhankinta-arvon ja vahinkoa edeltäneen päivänarvon määrittäminen.

Korvauksen hakijalla on näyttövelvollisuus hänelle aiheutuneen vahingon määrästä, minkä osoittamiseksi KR oli laatinut luettelon hävitetystä omaisuudesta. Listaukseen on yksityiskohtaisesti ja erittäin kattavasti eritelty esineet, joista korvausta vaaditaan. Listaan on myös merkitty korvattavaksi vaadittuja jälleenhankinta-arvoja ja käypiä arvoja. Korvausvaatimus on yhteensä 44.230 euroa. Vakuutusyhtiö on pitänyt omaisuuden vakuutusehtojen mukaisena päivänarvona 11.772,75 euroa, jonka yhtiö oli korvannut kuolinpesälle.

Koti-irtaimistosta maksettavan korvauksen määrä

KR on katsonut, ettei omaisuuden arvo ollut kadonnut mihinkään hänen äitinsä kuoleman myötä. KR oli 28.8.2020 käynyt asunnossa ja tuonut sieltä pois asiakirjoja, valokuvia ja ikoneja. Erimielisyys koskee asunnossa ollutta, lokakuun 2020 alkupuolella hävitettyä irtaimistoa.

Vakuutusyhtiö on katsonut, että suuren osan irtaimistosta olisi voinut puhdistaa ja ottaa käyttöön. Vakuutusyhtiön vahinkopäällikkö oli asiakkaan toimittaman luettelon perusteella arvioinut esineiden arvon ennen vahinkoa vakuutusehtojen mukaisesti. Vakuutusyhtiö on myös viitannut P. Oy:n raporttiin, jonka mukaan ns. kovia irtaimistoesineitä, kuten puiset pöydät, olisi voitu puhdistaa käyttökelpoisiksi.  

Vakuutusehtojen mukaan vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan enintään omaisuuden jälleenhankinta-arvon tai päivänarvon. Päivänarvolla tarkoitetaan omaisuuden käypää arvoa ennen vahinkoa. Jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan uuden samanlaisen tai lähinnä vastaavan omaisuuden hankintakustannusta.

Ratkaisukäytännössään Vakuutuslautakunta on katsonut, että tavanomainen kodin irtaimisto menettää käytössä ja ikääntyessään merkittävän osan arvostaan. Esitetyn selvityksen mukaan hävitetyn irtaimiston tilalle ei ole hankittu uutta vastaavaa tai samaan käyttöön tarkoitettua omaisuutta. Tästä seuraa se, ettei korvauksen maksamisen perusteena ehtojen mukaan käytetä jälleenhankinta-arvoa, vaan korvaus perustuu ikävähennystaulukon mukaan laskettuun arvoon tai päivänarvoon, jolla tarkoitetaan käypää arvoa. Käyvän arvon on yleisesti katsottu tarkoittavan sitä arvoa tai hintaa, jonka joku ulkopuolinen taho olisi esineestä maksanut ennen vahinkotapahtumaa.

Vakuutuslautakunta toteaa, ettei asiakirjoihin sisälly selvitystä siitä, kuinka paljon esimerkiksi keittiön ja olohuoneen puisten pöytien tai muun ns. kovan irtaimiston, kuten lautasten ja muiden ruokailuvälineiden sekä juomalasien ja kattiloiden puhdistaminen hajusta olisi maksanut, ja olisiko se ollut tarkoituksenmukaista, kun otetaan huomioon esineiden arvo vahinkohetkellä. Lautakunta katsoo kuitenkin, että tässä tarkoitetut ns. kovat esineet olisivat olleet puhdistettavissa ja otettavissa käyttöön.

KR:n laatimassa luettelossa olevista esineiden arvoista ei ole hänen oman käsityksensä lisäksi esitetty muuta selvitystä. Vakuutuslautakunta katsoo, että esineiden käypiä arvoja voitaisiin selvittää hyödyntämällä esimerkiksi luettelossa mainittujen tavaratalojen, huonekaluliikkeiden tai muiden yritysten tarjonnassa olevien uusien vastaavien esineiden myyntihintoja tai selvittämällä käytettyjen esineiden myyntiarvoja tori.fi-palvelusta tai vastaavista muista verkkomyyntipalveluista.

Vakuutuslautakunta on irtaimistoluettelon osalta kiinnittänyt huomiota myös siihen, että osa sellaisista huonekaluista, kodinkoneista ja muusta irtaimistosta, joista on vaadittu jälleenhankinta-arvon mukaista korvausta, oli vahinkoajankohtana ollut vähintään 10 vuotta vanhoja. Muun selvityksen puuttuessa Vakuutuslautakunta katsoo, että tällaisten esineiden arvo perustuu käypään arvoon korvauksen suuruutta määritettäessä.

Lautakunta toteaa lisäksi, että tiettyjen esineiden (esimerkiksi korut, koriste-esineet, taulut tai antiikkiarvoa omaavat esineet) käypää arvoa voi korottaa esimerkiksi niiden harvinaisuus tai sisältyminen johonkin arvokkaaseen sarjaan. Asiakirjoihin ei kuitenkaan ole sisältynyt selvitystä siitä, että koti-irtaimistoon oli kuulunut tällaisia erityisen arvokkaita esineitä, joilla olisi ollut tavanomaista koti-irtaimistoa korkeampi käypä arvo.

Ikävähennysten kohteena olevan omaisuuden arvo määritellään muista omaisuusryhmistä poiketen esineiden iän ja taulukossa olevien prosenttien perusteella. KR:n laatimasta irtaimistoluettelosta ei kaikkien tässä tarkoitettujen esineiden osalta ilmene, mikä on ollut jälleenhankinta-arvo, josta ikävähennys on laskettu ja mikä oli ollut kyseisten esineiden ikä eikä myöskään se, kuinka monelta täydeltä kalenterivuodelta ikävähennys on tehty.

Vakuutuslautakunta toteaa, ettei hävitetyn irtaimiston käyvän arvon ole osoitettu irtaimistoluettelon, valokuvien tai muun asiakirjoihin sisältyvän selvityksen perusteella ylittäneen vakuutusyhtiön maksamaa korvausta. Lautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä tältä osin vakuutusehtojen mukaisena.

Irtaimiston korvaamista koskevien ehtojen (kohta 6.1) perusteella vakuutusyhtiö on kuitenkin velvollinen tiettyjen esineiden osalta maksamaan jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon mukaisten korvausten erotuksen, jos asiakas osoittaa, että­­­­­­­­ vahingoittuneiden esineiden tilalle on kahden vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta hankittu uutta samanlaatuista tai samaan käyttöön tarkoitettua omaisuutta. Jälleenhankinta-arvokorvaus edellyttää näissä tilanteissa, että kyseisten esineiden käypä arvo oli vahinkoajankohtana ollut vähintään 50 % jälleenhankinta-arvosta, ja ettei korvauksen perusteena ole ollut ikävähennystaulukon perusteella määräytynyt arvo. Asiakirjoista ei ilmene, minkä omaisuuden osalta korvauksen perusteena on ollut jälleenhankinta-arvo, minkä vuoksi lautakunta ei voi ottaa asiaan enemmälti kantaa. Lautakunta toteaa kuitenkin, että kun vakuutustapahtuma oli sattunut elokuussa 2020, kahden vuoden määräaika ei tätä ratkaisua annettaessa ole kulunut umpeen.

Kaatopaikkakulut

KR on kertonut, että P. Oy oli tyhjentänyt asunnon. Hän on kuitenkin vaatinut korvausta myös kaatopaikkakuluista, mutta näistä ei ole esitetty selvitystä. Vakuutusyhtiö on laskun perusteella maksanut P. Oy:lle korvauksen irtaimiston siirrosta.

Vakuutuslautakunta toteaa, että esimerkiksi käyttökelvottomien huonekalujen ja kierrätykseen soveltumattoman sekajätteen samoin kuin kodin tekstiilien ja vaatteiden toimittaminen jäteasemalle on ollut vahinkoajankohtana maksullista. Jos kuolinpesälle on aiheutunut jäteasemalle viedyn irtaimiston osalta kustannuksia, ne tulee korvata vakuutuksesta. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että vakuutusyhtiölle esitetään selvitys perityistä jätemaksuista. Muilta osin Vakuutuslautakunta ei voi selvityksen puuttuessa ottaa kantaa kaatopaikkakuluja koskevaan vaatimukseen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön koti-irtaimistosta maksamaa päivänarvoihin ja ikävähennystaulukon perusteella määräytyviin arvoihin perustuvaa korvausta vakuutusehtojen mukaisena eikä suosita lisäkorvausta tältä osin.

Jos asiakas esittää vakuutusyhtiölle selvityksen siitä, että jälleenhankinta-arvosta korvattavan vahingoittuneen omaisuuden tilalle on kahden vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta hankittu uutta vastaavaa tai samaan käyttöön tarkoitettua omaisuutta, vakuutusyhtiön tulee käsitellä asia ja tehdä asianmukainen korvauspäätös. 

Jos asiakas toimittaa selvityksen kuolinpesälle aiheutuneista kaatopaikkakustannuksista, vakuutusyhtiön tulee käsitellä asia myös tältä osin ja antaa korvauspäätös.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Pellikka

Jäsenet

Kankkunen
Rantala
Vaitomaa
Vyyryläinen

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia