Haku

FINE-042442

Tulosta

Asianumero: FINE-042442 (2022)

Vakuutuslaji: Venevakuutus

Ratkaisu annettu: 08.04.2022

Korvauksen määrä. Veneen palovahinko. Arvonlisäveron osuus. Kysymys siitä, oliko vahinko kohdistunut arvonlisäverolain nojalla verosta vapautettuun omaisuuteen.

Tapahtumatiedot

M Oy:n omistama teräsrakenteinen 15 metriä pitkä sisämoottorivene vaurioitui palovahingossa 31.7.2020. Vene oli rakennettu vuonna 1962 alun perin merenkulkuhallituksen edustusveneeksi ja se oli myöhemmin toiminut komennusveneenä. M Oy oli hankkinut veneen vuonna 2017 yksityishenkilöltä ja kunnostanut sen kalastusmatkailukäyttöä varten.

Vakuutusyhtiö arvioi veneen vahinkohetken käyväksi arvoksi varusteineen 40 000 euroa ja jäännösarvoksi 4 000 euroa. Yhtiö maksoi veneestä lunastuskorvauksen 28.9.2020 vähentäen korvausmäärästä vakuutuksen omavastuuosuuden ja arvonlisäveron osuutena 6 967,74 euroa. M Oy vaati päätöksen oikaisemista ja muun muassa arvonlisäveron osuutta koskeneen vähennyksen poistamista arvonlisäverolain 58 §:n nojalla. Vakuutusyhtiö ilmoitti päätöksessä 9.11.2020, että vakuutusehtojen mukaan korvaus maksettiin arvonlisäveron määrällä vähennettynä, kun vakuutetulla oli oikeus vähentää korjauskustannuksiin, vahingoittuneen omaisuuden jälleenhankintakustannuksiin tai tuhoutuneen tai menetetyn omaisuuden hankintahintaan sisältynyt vero. Vakuutusyhtiö vetosi M Oy:n kirjanpitäjältä saamaansa todistukseen, jonka mukaan M Oy oli saanut vähentää kyseisen veneen arvonlisäveron verotuksessaan.

Asiakkaan valitus

M Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta ja vaatinut vakuutusyhtiön arvonlisäveron osuutena korvauksesta vähentämän määrän suorittamista vakuutuksesta. M Oy on lausunut, että vene oli ollut verottomassa käytössä. M Oy on vedonnut pyytämäänsä verottajan asiasta 1.2.2021 antamaan ohjaukseen, jonka mukaan veneen ja siihen kohdistuneiden työsuoritusten ja asennettujen tavaroiden ostot olivat olleet arvonlisäverolain nojalla arvonlisäverottomia. Aluksen myynnistä ei myöskään ollut tullut suorittaa arvonlisäveroa. M Oy:n kirjanpidon mukaan vene oli ollut verottomassa käytössä.

M Oy on lausunut lisäkirjelmässä 14.12.2021, että veneeseen ei ollut tehty rakenteellisia muutoksia. Vene oli aikaisemmin ollut Merenkulkulaitoksen mitta-alus, joka oli ollut vesillä jopa kaksi viikkoa kerrallaan kuuden hengen miehistöllä. Wc, keittiö, grilli ulkokannella, suihku ja makuupaikat olivat olleet veneessä jo alun perin. Vene oli ollut M Oy:llä kalastussafarialuksena arvonlisäverottomassa käytössä. Kirjanpidossa kaikki oli käsitelty verottajan, kirjanpitäjän ja tilintarkastajan ohjeistuksella arvonlisäverottomana. Huviristeilyjä ei ollut tehty vaan asiakkaille järjestettyjä maksullisia kalasafareita.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on kiistänyt M Oy:n vaatimuksen ja pitänyt ratkaisuaan vakuutusehtojen mukaisena.

Vakuutusyhtiö on lausunut, että vakuutusehtojen mukaan, jos vakuutettu oli arvonlisäverolain mukaan oikeutettu vähentämään vahingon korjauskustannuksiin tai vahingoittuneen omaisuuden jälleenhankintakustannuksiin sisältyvän veron, maksettiin korvaus kustannuksiin sisältyneen arvonlisäveron määrällä vähennettynä. Korvaus maksettiin arvonlisäveron määrällä vähennettynä myös silloin, kun vakuutetulla oli arvonlisäverolain tai liikevaihtoverolain mukaan oikeus vähentää tuhoutuneen tai menetetyn omaisuuden hankintahintaan sisältynyt vero.

Asiassa oli riidanalaista, oliko vakuutettu vene ollut arvonlisäverolain 58 §:ssä tarkoitettu rakenteeltaan pääasiassa muuhun kuin huvi- tai urheilukäyttöön tarkoitettu vesialus, jolloin arvonlisäveroa ei tulisi korvauksesta vähentää. Vakuutusyhtiön mielestä vene oli vahinkohetkellä ollut kiistatta huvikäytössä. Siihen oli rakennettu muun muassa grillikeittiö, hytti, venebaari, sauna ja 10-hengen seurueen ruokailutilat. M Oy:n laatiman myynti-ilmoituksen mukaan varusteet ja sisustus oli täysin uusittu vuonna 2018. Käyttötarkoitusta varten veneeseen oli tehty muutostyöt rakenteeseen ja tekniikkaan. Vakuutusyhtiön mielestä veneen käyttötarkoitus oli muuttunut alkuperäisestä, jolloin tilannetta tuli tarkastella vahinkohetken mukaan. Se, että vene oli alun perin ollut mittauskäytössä, ei tarkoittanut välttämättä sitä, että se rakenteensa puolesta edelleen täytti arvonlisäverottomuuden kriteerit.

M Oy oli pyytänyt verottajalta ohjausta aluksen verokohtelusta. Ohjauspyynnössä oli vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan annettu vääriä ja puutteellisia tietoja veneeseen tehdyistä korjauksista ja käyttötarkoituksen muutoksesta. M Oy oli kertonut, että veneen sisäpintoja oli uusittu ja nykyaikaistettu ja olennaisia rakenteellisia muutoksia ei ollut tehty, joten vene täyttäisi käyttötarkoituksensa perusteella arvonlisäverottomuuden perusteet. Verottajan ohjauksen asian arviointia koskevassa osiossa todettiin, että ohjauksen johtopäätös perustui hakijan antamiin tietoihin. Kuitenkin M Oy:n veneen myynti-ilmoituksissa kertomat seikat ja vakuutusyhtiölle antamat tiedot olivat ristiriidassa verottajalle annettujen tietojen kanssa. Veneeseen oli tehty huomattavia rakenteellisia muutoksia ja tekniikka oli uusittu. Näin ollen verottajan ohjaukselle ei voitu antaa merkitystä asian ratkaisemisen kannalta.

Vakuutetun kirjanpitäjä oli antanut todistuksen, jonka mukaan yhtiö sai vähentää arvonlisäveron vakuutetun veneen osalta. Kirjanpitäjä oli hoitanut veneen osalta päivittäiset liiketoiminnan kirjaukset, jolloin veneeseen tehdyt hankinnat oli sen mukaan myös käsitelty vähennyksiin oikeuttaneina. Tilintarkastajan vahvistus, että ei-verovelvolliselta myyjältä ostetun veneen hankintahinnasta ei ollut voitu vähentää veroa, ei liittynyt käsiteltävään asiaan, kun kyseinen myynti ei ollut sisältänyt vähennettävää veroa. Ostojen ja myyntien verokohtelun ratkaisi se, millaisessa käytössä vene oli M Oy:llä ollut.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 13.4.1976 T 1549 verolliseksi vesialukseksi katsottiin rungoltaan kalastajamallinen vene, jonka kansirakennelmia oli korotettu ja jonka peräosaan oli rakennettu hytti. Tapaus oli olennaisilta osiltaan rinnasteinen nyt käsiteltävänä olevan tapauksen kanssa. Vakuutetun veneen muutokset olivat kokonaisuudessaan selvästi enemmän huvikäyttöä osoittavia kuin mainitussa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa.

Vakuutusyhtiö on lausunut lisävastineessa 20.1.2022, etteivät risteilyistä perityt maksut vaikuttaneet asiaan. Arvonlisäverolain 58 §:n mukaisessa verottomuudessa lähdettiin siitä, oliko alus rakenteeltaan pääasiallisesti huvi- tai urheilukäyttöön tarkoitettu. Vakuutusyhtiö on vedonnut veneen historiasta hankkimiinsa tietoihin, joiden mukaan vene oli alun perin rakennettu edustusveneeksi ja muutettu vasta myöhemmin työkäyttöön. Veneen rakennetta ei ollut muutettu alkuperäisestä käyttötarkoituksesta eli huvikäytöstä. Vakuutusyhtiön mielestä kyse oli nimenomaan arvonlisäverolaissa mainittuun pääasiassa huvi- ja urheilukäyttöön rakenteensa puolesta tarkoitetusta aluksesta, jonka huvikäyttöä M Oy:n tekemät korjaukset olivat vain vahvistaneet.

Arvonlisäveronlain lähtökohta oli, että vero kannettiin jokaisesta tuotanto- ja jakeluketjussa tapahtuneesta myynnistä. Verottomuus oli poikkeus, jota tuli soveltaa rajoitetusti. Pääsääntö oli, että arvonlisäverolliseen myyntiin liittyi siihen kohdistuneiden hankintojen arvonlisäveron vähennysoikeus. Vene ei rakenteensa puolesta ollut lain tarkoittama muu kuin pääasiallisesti huvi- tai urheilukäyttöön tarkoitettu alus, jolloin veroa vastaava osuus tuli vähentää vakuutuskorvauksesta. M Oy ei ollut näyttänyt, että kyse oli aluksesta, jonka myynti olisi ollut arvonlisäverosta vapautettu. Vakuutusyhtiö on vedonnut myös korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun KHO 1987/838, jossa oli kyse Troll 48-moottoripurjehtijasta, jonka oikeus katsoi olleen rakenteeltaan pääasiallisesti huvi- tai urheilukäyttöön tarkoitettu vesialus. Asiaan vaikuttamatonta oli, että alusta oli käytetty ammattimaisesti charter-toiminnassa ja että se oli katsastettu matkustaja-alukseksi.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut peruste vähentää M Oy:n veneen palovahingosta maksamastaan vakuutuskorvauksesta arvonlisäveron määrää vastannut osuus.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Arvonlisäverolain 58 §:n (29.12.1994/1486) 1 momentin mukaan veroa ei suoriteta sellaisten vesialusten myynnistä, vuokrauksesta tai rahtauksesta, joiden rungon suurin pituus on vähintään 10 metriä ja jotka eivät ole rakenteeltaan pääasiallisesti huvi- tai urheilukäyttöön tarkoitettuja. (29.12.1995/1767)

Saman pykälän 2 momentin mukaan veroa ei myöskään suoriteta 1 momentissa tarkoitettuihin verottomiin vesialuksiin sekä tällaisesta aluksesta korjattaviksi irrotettuihin tavaroihin kohdistuvan työsuorituksen sekä työhön käytetyn ja työn yhteydessä alukseen asennetun tavaran myynnistä.

Kysymyksessä olevaan venevakuutukseen sovellettavien 1.1.2020 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 5.6 mukaan, jos vakuutettu on arvonlisäverolain mukaan oikeutettu vähentämään vahingon korjauskustannuksiin tai vahingoittuneen omaisuuden jälleenhankintakustannuksiin sisältyvän veron, maksetaan korvaus kustannuksiin sisältyvän arvonlisäveron määrällä vähennettynä. Korvaus maksetaan arvonlisäveron määrällä vähennettynä myös silloin, kun vakuutetulla on arvonlisäverolain tai liikevaihtoverolain mukaan ollut oikeus vähentää tuhoutuneen tai menetetyn omaisuuden hankintahintaan sisältynyt vero.

Asian arviointi

Lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiö on tässä tapauksessa vähentänyt kysymyksessä olevasta veneestä M Oy:lle 28.9.2020 suorittamansa lunastuskorvauksen määrästä arvonlisäveron osuutta vastanneen 6 967,74 euron määrän. Vakuutusehtojen kohdan 5.6 mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus vähentää korvauksesta arvonlisäveron määrää vastaava osuus, kun arvonlisäverovelvollisella vakuutetulla on ollut oikeus vähentää omassa verotuksessaan omaisuuden hankintahintaan sisältynyt vero. Lautakunnan käsityksen mukaan kyseinen määräys perustuu siihen, että vakuutusehdossa mainitun vähennysoikeuden takia vakuutetulle ei vakuutustapahtuman vuoksi tosiasiassa aiheudu vahinkoa vähennysoikeuden määrää vastaavalta osuudelta omaisuuden hankintahinnasta.

Tässä tapauksessa M Oy oli ostanut veneen 16 000 euron hinnalla vuonna 2017 yksityishenkilöltä, joka ostokuitin ja yhtiön tilintarkastajan 19.11.2020 päivätyn muistion mukaan ei ole ollut arvolisäverovelvollinen. Arvonlisäveroa ei myöskään ole ostolaskussa eritelty, joten M Oy:llä ei sen perusteella ole ollut oikeutta vähentää veneen hankintahinnasta arvonlisäveroa omassa verotuksessaan. Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä ei näin ollen ole ollut oikeutta tällä perusteella vähentää vakuutuskorvauksesta arvonlisäveron osuutta vastannutta määrää.

Lautakunta toteaa, että M Oy oli sittemmin veneestä laatimiensa myynti-ilmoitusten perusteella tehnyt veneeseen sen hankkimisen jälkeen merkittäviä korjauksia sekä parannuksia muun muassa laitteistojen ja varusteiden osalta. Lautakunnalle ei ole toimitettu selvitystä kyseisten korjausten ja parannusten kustannuksista ja niihin mahdollisesti sisältyneen arvonlisäveron määrästä. M Oy:n kirjanpitäjän 16.9.2020 antaman todistuksen mukaan M Oy oli saanut vähentää veneen osalta arvonlisäveron. Oliko veneen edellä mainittujen korjaus- ja parannuskustannusten osalta näin tehty, ei ilmene lautakunnalle toimitetusta selvityksestä. Ennen vahinkoa M Oy oli asiakirjojen mukaan tarjonnut venettä myyntiin 45 000 euron hinnalla.

M Oy:n ja vakuutusyhtiön erimielisyys koskee kuitenkin keskeisesti sitä, onko kyseistä venettä ollut pidettävä arvonlisäverolain 58 §:ssä tarkoitettuna rakenteeltaan pääasiallisesti muuhun kuin huvi- tai urheilukäyttöön tarkoitettuna aluksena, joka myynnistä, vuokrauksesta tai rahtauksesta ei lainkohdan mukaan ole suoritettava arvonlisäveroa. M Oy on tältä osin vedonnut muun ohella verohallinnolta pyytämäänsä 1.2.2021 päivättyyn ohjaukseen, jossa venettä on katsottu voitavan pitää arvonlisäverolain 58 §:n tarkoittamana verosta vapautettuna aluksena.

Arvioidessaan viimeksi mainitun ohjauksen merkitystä nyt käsiteltävänä olevan vakuutuskorvausta ja vakuutussopimuksen ehtojen soveltamista koskevan kysymyksen kannalta lautakunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että mainittu verohallinnon antama ohjaus on siinä todetuin tavoin perustunut M Oy:n veneestä antamiin tietoihin. Niiden mukaan vene olisi alun perin rakennettu Merenkulkulaitoksen mitta-alukseksi ja M Oy:n käsityksen mukaan vastaavia aluksia oli käytetty valtion töissä ja puunkorjuuyhtiöiden huoltoaluksina. Veneeseen ei ollut tehty rakenteellisia muutoksia. Vakuutusyhtiö on vedonnut lautakunnalle toimittamiinsa veneen historiaa koskeviin tietoihin, joiden mukaan vene oli M Oy:n ilmoittamasta poiketen rakennettu vuonna 1962 alun perin merenkulkuhallinnon edustusveneeksi ja se oli vasta myöhemmin siirretty komennusvenekäyttöön.

M Oy:n veneestä laatiman 25.7.2020 julkaistun myynti-ilmoituksen mukaan veneessä oli ollut muun muassa kahdeksan makuupaikkaa, sauna, grillikeittiö ulkokannella, ruokailutila, venebaari ja uimaportaat. M Oy:n lautakunnalle selvittämän mukaan kyseiset varustelut ja tilat olivat pääosin olleet veneessä jo alun perin eikä veneeseen ollut tehty rakenteellisia muutoksia.

Lautakunta toteaa, että arvonlisäverolain 58 §:ää sisällöltään vastanneiden aiemman liikevaihtoverolain säännösten soveltamista koskevien korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen perusteella verosta vapauttamisen osalta ratkaisevana on pidetty sitä, onko alus ollut rakenteeltaan pääasiallisesti huvi- tai urheilukäyttöön tarkoitettu. Lautakunta katsoo, että M Oy:n veneestä käytettävissä olevan selvityksen ja veneen myynti-ilmoituksiin liitettyjen valokuvien perusteella veneen rakenne, tilat ja varustelu ovat sopineet ensisijaisesti huvikäyttöön tarkoitettuun alukseen, mikä lautakunnan käsityksen mukaan on vastannut myös selvitettyä veneen valmistumisajankohdan mukaista alkuperäistä käyttötarkoitusta.

Tämän vuoksi lautakunta katsoo käytettävissään olevan selvityksen perusteella, ettei kyse ole ollut arvolisäverolain 58 §:ssä tarkoitetusta verosta vapautetusta aluksesta, vaan vakuutusyhtiöllä on ollut vakuutusehtojen kohdan 5.6 perusteella oikeus vähentää veneen vahingosta suoritettavan vakuutuskorvauksen määrästä arvonlisäveron määrää vastannut osuus. Sillä selvittämättä jääneellä seikalla, oliko M Oy tosiasiassa vähentänyt toiminnassaan veneen korjaus- ja parannuskustannuksiin sisältynyttä arvonlisäveron osuutta vai ei, ei ole vakuutusehtojen kohdan 5.6 soveltamisen kannalta merkitystä.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos                                               
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Sarpakunnas
Sjögren