Haku

FINE-042410

Tulosta

Asianumero: FINE-042410 (2022)

Vakuutuslaji: Autovakuutus

Ratkaisu annettu: 02.02.2022

Lakipykälät: 22, 31, 33, 34, 69, 70

Kolarointivahinko. Vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuus. Korvauksen alentaminen vakuutusmaksujen suhde huomioon ottaen. Suojeluohjeet. Radion käyttäminen ajon aikana. Ajoneuvon käypä arvo.

Tapahtumatiedot

A:n vahinkoilmoituksen mukaan hänen kuljettamansa BMW 335 XI -henkilöauto törmäsi edellä kulkeneen, oikealle huoltoaseman takana olevan korjaamon pihaan kääntymistä varten nopeuttaan hidastaneen/pysähtyneen pakettiauton takaosaan vaurioseurauksin 4.8.2021. A oli säätämässä auton äänentoistoa parin sekunnin ajan eikä huomannut edellään ajaneen ajoneuvon hiljentämistä tai pysähtymistä. A ehti jarruttamaan vähän, mutta törmäsi silti toisen auton perään. Hänen arvionsa mukaan törmäysnopeus oli noin 50–60 km/h. A haki vahingosta korvausta kaskovakuutuksestaan.

Vakuutusyhtiön kertasi korvauspäätöksessään 7.9.2021 A:n ilmoittamia tapahtumatietoja. A:n BMW:tä koskevan myynti-ilmoituksen mukaan autossa on tehoa 515 kW / 700 Hv. Ajoneuvoa ei ole muutoskatsastettu tehojen lisäämisen jälkeen ja Traficomilla auton tehotiedoiksi on ilmoitettu 225 kW. Ajoneuvon tekniset tiedot haetaan vakuutusta hinnoiteltaessa ajoneuvorekisteristä. Vakuutuksenottaja ei ole maininnut erikseen, että auton tehotiedot ovat todellisuudessa puolet enemmän kuin ajoneuvorekisterissä ilmoitetaan. Tämän johdosta ajoneuvon vakuutusmaksut ovat olleet puolta pienemmät kuin mitkä ne olisivat olleet, jos vakuutusyhtiölle olisi annettu oikeat tiedot auton tehoista.

Korvauspäätöksessä viitattiin yleisten sopimusehtojen kohtaan 5.2, jonka mukaan jos vakuutusmaksu on vakuutuksenottajan tai vakuutetun antaman väärän tai puutteellisen tiedon takia sovittu pienemmäksi kuin se olisi ollut, jos oikeat ja täydelliset tiedot olisi annettu, otetaan korvausta alennettaessa huomioon sovitun vakuutusmaksun suhde siihen vakuutusmaksuun, joka olisi peritty, jos tiedot olisivat olleet oikeat ja täydelliset. Päätöksessä viitattiin myös suojeluohjeeseen, jonka mukaan muun muassa äänen- tai kuvantoistolaitetta ei saa ajon aikana käyttää siten, että laitteen käyttö voi haitata ajoneuvon hallintalaitteiden käyttöä tai muuten häiritä kuljettajan keskittymistä liikenteeseen.

Koska vakuutusta otettaessa ajoneuvon tehosta on annettu vääriä ja puutteellisia tietoja, minkä seurauksena ajoneuvon vakuutusmaksut on sovittu puolta pienemmiksi, tämä alentaa vahingosta maksettavaa korvausta. Lisäksi A on laiminlyönyt suojeluohjetta säätämällä ajoneuvon keskikonsolissa olevaa äänentoistolaitetta siten, ettei ole huomannut edellä kulkevan pakettiauton jarruttaneen, ja tämän vuoksi törmännyt pakettiauton perään aiheuttaen vahingon. Kaskovakuutuksesta maksettavia korvauksia alennetaan 1/3:lla.

SVT Oy:n 18.10.2021 päivätyn lausunnon mukaan henkilöauton käyväksi arvoksi on katsottu 23.000 euroa. Lausunnosta ilmenee, että henkilöauto on A:n pysyvässä hallinnassa ja auton omistaja on rahoitusyhtiö. 

Asiakkaan valitus

A vaatii, että ajoneuvon rahoitusvelka (noin 15.000 euroa) korvataan rahoitusyhtiölle. Lisäksi A vaatii 9.000 euron korvausta autokaupan yhteydessä maksamastaan käsirahasta. Hän vaatii myös 2.500 euron korvausta viivästyksistä ja vakuutusyhtiön välinpitämättömyydestä.

Edellä ajanut pakettiauto oli kääntymässä pienelle hiekkatielle. A ei huomannut pakettiauton kääntymistä, koska sääti auton keskikonsolissa olevaa radionäyttöä parin sekunnin ajan. A:n mielestä hänen huolimattomuuttaan ei voida pitää merkittävänä. Tilanne oli yllättävä, koska pakettiauto pysähtyi hyvin yllättävässä paikassa. Normaali radion säätäminen ei vaikuttanut merkittävästi vahingon syntyyn. A ajaa kertomansa mukaan kyseistä tietä useita kertoja viikossa ja ei ole aiemmin nähnyt autojen kääntyvän tästä kohdasta. A kertoo keskittyneensä liikenteeseen ja säätäneensä radiota, johon hänen huomionsa ei keskittynyt pitkäksi aikaa. A havaitsi pakettiauton ja pyrki jarruttamaan, mutta ei kuitenkaan ehtinyt.

Vakuutuksen on ottanut A:n isä B. Valituksen mukaan vakuutusta otettaessa ei missään vaiheessa kysytty auton kilowattimäärää. A:n mielestä teholla ei ole asiassa merkitystä varsinkaan, kun kolari ei ole johtunut ylinopeudesta. Vakuutusyhtiön mukaan vakuutus olisi ollut oikeilla tiedoilla puolet kalliimpi eli 2.000 euroa/vuosi. A katsoo, ettei ole velvollinen mittaamaan tehoja varsinkaan tilanteessa, jossa hän on juuri ostanut auton. Kaupat autosta tehtiin 16.7.2021. Myynti-ilmoituksessa mainitaan tehoksi 500 kW.  Tästä ei kuitenkaan ole minkäänlaista näyttöä. Vakuutus otettiin Traficomin tietojen perusteella. Auto oli ollut A:lla kolarihetkellä 2 viikkoa, eikä hän ollut tietoinen kaikista edellisen omistajan ajoneuvoon tekemästä muutoksista. A:n mielestä vastuu on auton edellisellä omistajalla, joka on auton rakentanut.

A:n mukaan auton rakentamiseen on käytetty rahaa vuosina 2017–2020 noin 18.000 euroa. Myös tämä nostaa A:n mielestä auton arvoa, koska vakuutusyhtiö saa autosta sitä myydessään paremman hinnan kuin vakiokuntoisesta autosta. A kritisoi myös korvauskäsittelyn viivästymistä ja sitä, että vakuutusyhtiö on ollut haluton selvittämään asiaa A:n yhteydenottopyynnöistä huolimatta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset ja toistaa korvauspäätöksessään mainitut perustelut. Yhtiön mukaan rekisteröityjen ajoneuvojen tekniset tiedot haetaan vakuutusta hinnoiteltaessa Traficomilta, eikä teknisiä tietoja kysytä erikseen vakuutuksen hakijalta, koska vakuutusyhtiö luottaa ajoneuvorekisteriin ilmoitettuihin teknisiin tietoihin. Koska autoa ei ollut muutoskatsastettu eikä vakuutuksenottaja ole maininnut erikseen, että auton tehotiedot ovat todellisuudessa puolet enemmän kuin mitä ajoneuvorekisterissä ilmoitetaan, ovat ajoneuvon vakuutusmaksut olleet puolta pienemmät kuin mitkä ne olisivat olleet, jos vakuutusyhtiölle olisi annettu oikeat tiedot auton tehoista. Myös B:lle 28.7.2021 lähetetyssä vakuutuskirjassa näkyy ajoneuvon tehotietoina 225 kW. Myynti-ilmoituksessa kerrottua auton tehotietoa ei vakuutusyhtiön mielestä ole syytä epäillä. Aiemmin ei ole esitetty, etteivät myynti-ilmoituksen tehotiedot pitäisi paikkaansa. Vakuutusyhtiö katsoo A:n olevan vastuussa siitä, että hänen omistamansa ajoneuvon Traficom -tiedot ovat ajantasaiset

Selvitysten mukaan kolari on tapahtunut kohdassa, jossa on liittymä oikealle huoltoaseman takana olevan korjaamon pihalle. Edellä kulkeneen ajoneuvon vauhdin hidastuminen kääntymistä varten ei näin ollen ole ollut normaalista liikennekäyttäytymisestä poikkeavaa tai ennalta arvaamatonta. A on kertonut vahinkoilmoituksessaan törmäyksen syyksi radion säätämisen parin sekunnin ajan, minkä johdosta hän ei ollut ajoissa havainnut edellä kulkevan auton vauhdin hidastumista. Vakuutusyhtiö katsoo radion säätämisen olleen suoranaisesti syy-yhteydessä vahinkotapahtuman syntymiseen. Myös ajoneuvojen vaurioista voidaan päätellä, että törmäysvauhti on ollut kova, A:n mukaan 50–60 km/h. Ajoneuvon käyvän arvon osalta vakuutusyhtiö viittaa SVT Oy:n lausuntoon.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus alentaa A:n henkilöautosta kolarointivakuutuksesta maksettavaa korvausta 1/3:lla. Lähemmin tarkasteltuna kyse on siitä, onko vakuutuksenottaja B laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa vakuutusta otettaessa ja toisaalta siitä, onko A henkilöauton kuljettajana laiminlyönyt suojeluohjeiden noudattamisen vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta. Lisäksi kyse on ajoneuvon käyvästä arvosta. 

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 22 §:n (Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tiedonantovelvollisuus) mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Vakuutussopimuslain 23 §:n (Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti vahinkovakuutuksessa) 2 momentin mukaan jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa, korvausta voidaan alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 31 §:n mukaan vakuutussopimukseen voidaan ottaa määräyksiä laitteesta, menettelytavasta tai muusta järjestelystä, jolla on tarkoitus estää tai rajoittaa vahingon syntymistä, tai määräyksiä siitä, että vakuutuksen kohdetta käyttävällä tai siitä huolehtivalla henkilöllä tulee olla määrätty kelpoisuus (suojeluohjeet).

Vakuutetun tulee noudattaa suojeluohjeita.

Jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 2 momentissa säädetyn velvollisuutensa, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 34 §:n (Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa) 1 momentin mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin. 

Jos vakuutusmaksu on vakuutuksenottajan tai vakuutetun antaman väärän tai puutteellisen tiedon takia sovittu pienemmäksi kuin se olisi ollut, jos oikea ja täydellinen tieto olisi annettu, otetaan korvausta alennettaessa huomioon sovitun vakuutusmaksun suhde vakuutusmaksuun, joka olisi peritty oikean ja täydellisen tiedon perusteella. Vähäinen poikkeama vakuutusmaksuissa ei kuitenkaan oikeuta vakuutuskorvauksen alentamiseen.

Vakuutussopimuslain 70 §:n (Korvauksen suorittaminen) 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on suoritettava vakuutustapahtumasta johtuva vakuutussopimuksen mukainen korvaus tai ilmoitettava, ettei korvausta suoriteta, joutuisasti ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut 69 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot.

Pykälän 3 momentin mukaan viivästyneelle korvaukselle on maksettava korkolaissa (633/82) säädetty viivästyskorko.

Kaskovakuutusehtojen (voimassa 1.11.2019 alkaen) kohdan 5 alakohdan Lunastus mukaan vakuutusyhtiö lunastaa vakuutuksen kohteen, jos sen korjaaminen ei ole mahdollista kohtuullisin kuluin. Lunastushinta on ajoneuvon käypä arvo tai lunastusturvan mukainen hinta sen mukaisesti, kuin jäljempänä sanotaan.           

Alakohdan Käypä arvo mukaan vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana on vakuutuksen kohteen tai sen osan käypä arvo. Käypä arvo on se käteishinta, joka lunastettavasta vakuutuksen kohteesta olisi vahinkohetken markkinatilanteessa saatu myytäessä se tarkoituksenmukaisella tavalla ennen vahinkoa. Käyvällä arvolla ei tarkoiteta autoliikkeiden myyntihintaa eikä vaihtohyvitysarvoa.

Käyvän arvon määrityksessä otetaan huomioon lunastettavan vakuutuksen kohteen markkinahinta, sen yksilöllinen kunto ja varusteet, käyttöönottoaika, vuosimalli, käyttötapa, ajetut kilometrit, aikaisempien omistajien ja haltijoiden lukumäärä, ajoneuvon huoltohistoria ja muut hintaan vaikuttavat tekijät.

Ehtokohdan 17.1 (Yhteiset suojeluohjeet) alakohdan Viestintälaitteiden tai muiden elektronisten laitteiden käyttö ajon aikana mukaan radio- tai televisiovastaanotinta, muuta äänen- tai kuvantoistolaitetta, viestintälaitetta tai muuta elektronista laitetta ei saa ajon aikana käyttää siten, että laitteen käyttö voi haitata ajoneuvon hallintalaitteiden käyttöä tai muuten häiritä kuljettajan keskittymistä liikenteeseen. Moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja ei saa ajon aikana käyttää matkapuhelinta siten, että pitää sitä kädessä.

Autovakuutuksen yleisissä sopimusehdoissa on yllä mainittuja vakuutussopimuslain pykäliä vastaavat määräykset.

Asian arviointi

Onko vakuutusyhtiöllä oikeus alentaa korvausta vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin perusteella?

Asiakirjoihin liitetyn, 8.7.2021 päivätyn myynti-ilmoituksen mukaan kyseessä oleva henkilöauto on tuotu Suomeen Italiasta vuonna 2016. Auto on katsastettu 4/2021. Myynti-ilmoituksen kuvauksesta ilmenee, että ilmoittaja on ostanut henkilöauton ”täysin vakiokuntoisena”, mutta auto on nyt ”hieman pirteämmässä kunnossa”. Ilmoituksessa kuvataan laajasti autoon vaihdettuja osia, muun muassa uudet hybriditurbot ja imusarjat sekä tehoa lisäävä ohjelmointi. Myynti-ilmoituksesta ilmenee myös, että auto on muutettu E85 -polttoainetta käyttäväksi. Ilmoituksen mukaan auton teho on 515 kW/700 hv, mutta mainintoja tehon mittaustavasta ja -ajankohdasta ei ole. 

Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutussopimuslain säännösten perusteella vakuutuksenottajapuolella ei ole oma-aloitteista tiedonantovelvollisuutta, vaan tiedonantovelvollisuus koskee vakuutuksenantajan esittämiä kysymyksiä.

Selvitysten mukaan A on ollut puheena olevan henkilöauton pysyvä haltija. Hänen mukaansa autokaupat tehtiin 16.7.2021. Autovakuutuksen vakuutuksenottaja on ollut A:n isä B, jolle 23.7.2021 alkanutta vakuutuskautta koskeva vakuutuskirja 28.7.2021 on myös lähetetty. Lautakunnalle toimitetusta selvityksestä ei ilmene, millä tavoin, esimerkiksi puhelinmyynnissä, nettisivuilla tai vakuutusyhtiön konttorissa, riidanalaisesta autovakuutussopimuksesta on sovittu. A:n valituksen mukaan vakuutusta otettaessa henkilöauton tehosta ei kysytty mitään.

Vakuutusyhtiö on tuonut esille, että rekisteröityjen ajoneuvojen tekniset tiedot haetaan vakuutusta hinnoiteltaessa Traficomilta, eikä teknisiä tietoja kysytä erikseen vakuutuksen hakijalta. Yhtiö toteaa ajoneuvon omistajan ja haltijan olevan vastuussa siitä, että ajoneuvon rekisteritiedot ovat oikeat. Vakuutusyhtiön lautakunnalle toimittaman Traficomin tulosteen mukaan ajoneuvon suurin nettoteho on 225 [kW]. Jos oikea teho olisi ilmoitettu, vakuutusmaksu olisi vakuutusyhtiön mukaan ollut ”puolet korkeampi”.

Kyseessä on Suomeen käytettynä tuotu henkilöauto, jonka tehoa on nähtävästi aiemman omistajan toimesta lisätty osia vaihtamalla ja ajoneuvon ohjelmointia muuttamalla. Lautakunnalle toimitetusta selvityksestä ei ilmene, onko vakuutusyhtiön vetoama ajoneuvorekisterin teholukema 225 kW mitattu maahantuontikatsastuksessa, vai esimerkiksi myöhemmässä muutoskatsastuksessa. Myynti-ilmoitusta yksilöidympää selvitystä, esimerkiksi mittauspöytäkirjaa puheena olevan ajoneuvon tehosta ei ole esitetty. Vakuutuslautakunnalle ei ole toimitettu vakuutushakemusta tai muutakaan selvitystä, josta ilmenisi, mitä kysymyksiä vakuutusta hakeneelle B:lle on vakuutusyhtiön toimesta mahdollisesti esitetty ennen vakuutussopimuksen solmimista. Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön vakuuttamistilanteessa esittämiin kysymyksiin annetut vastaukset ja Traficomille ajoneuvoa rekisteröitäessä tai katsastusten yhteydessä ilmoitettavat tiedot ovat eri asioita.

Tässä tapauksessa Vakuutuslautakunnalle ei ole esitetty selvitystä B:lle ennen vakuutussopimuksen tekemistä esitetyistä kysymyksistä, minkä johdosta lautakunta katsoo asiassa jäävän näyttämättä, että B olisi laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa vakuutusta hakiessaan. Vakuutusyhtiö ei tämän vuoksi voi alentaa kolarointivakuutuksesta maksettavaa korvausta yleisten sopimusehtojensa ja vakuutussopimuslain 34 §:n 2 momentin perusteella. Koska vakuutuskirjasta ilmenevä tehotieto ei selvitysten mukaan ole ollut B:n antama, ja lisäsi vahinkotapahtuma on sattunut viikon kuluttua vakuutuskirjan päivämäärästä (23.7.2021), joka on ollut myös vakuutuskirjan aikaisin lähettämisajankohta, B:n ei voida katsoa laiminlyöneen myöskään vakuutussopimuslain 22 §:n mukaista velvollisuutta vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivästystä oikaista antamansa ja virheelliseksi havaitsemansa tiedot.

Erikseen lautakunta toteaa, että vakuutusmaksun määrään vaikuttavan vakuutuksenottajan tiedonantovirheen seuraamuksena on vakuutussopimuslain 34 §:n 2 momentin mukaan korvauksen alentaminen siten, että huomioon otetaan perityn vakuutusmaksun ja oikeiden sekä täydellisten tietojen perusteella määritetyn vakuutusmaksun välinen suhde. Selvityksenä vakuutusmaksuun vaikuttavasta henkilöauton moottoritehosta on esitetty vain yksityishenkilön laatima myynti-ilmoitus. Vakuutusyhtiö ei myöskään ole esittänyt yleisluonteista väitettään konkreettisempaa selvitystä, esimerkiksi laskelmaa siitä, mikä vakuutusmaksu olisi ollut, jos puheena olevan ajoneuvon tehoksi olisi ennen vakuutuksen ottamista ilmoitettu 225 kW:n sijaan 515 kW. Näin ollen korvauksen alentamiseen vaikuttavat tosiseikat ovat myös tältä osin jääneet näyttämättä toteen.

Onko vakuutusyhtiöllä oikeus alentaa korvausta suojeluohjeen laiminlyönnin perusteella?

A:n vahinkoilmoituksen mukaan vahinko on sattunut, kun hän on säätänyt auton äänentoistoa parin sekunnin ajan. A ei huomannut edellään ajaneen pakettiauton hidastamista ja pysähtymistä oikealle huoltoaseman takana olevan korjaamon pihaan kääntymistä varten. A:n vahinkoilmoituksesta ja poliisin tutkintailmoituksesta ilmenee, että kyseisellä tieosuudella on ollut 80 km/h nopeusrajoitus. Tutkintailmoituksen mukaan A on kertonut ajaneensa rajoituksen mukaan, mutta ehkä liian lähellä edellä mennyttä pakettiautoa. Hän oli säätänyt auton stereoita noin 1–2 sekuntia ja nostettuaan katseena takaisin tielle huomannut, että edessä ollut pakettiauto oli pysähtynyt. Vauhtia oli noin 60 km/h törmäyshetkellä.

Pakettiauton kuljettaja C on kertonut poliisille, että hän oli pysähtynyt kääntyäkseen kulkusuunnassaan vasemmalle S-tielle. Hän oli odottanut kaksi autoa ja yhtäkkiä toinen auto oli ajanut pakettiauton perään.

Vakuutusehtoihin otetun suojeluohjeen mukaan muun muassa radiovastaanotinta tai muuta äänentoistolaitetta ei saa ajon aikana käyttää siten, että laitteen käyttö voi haitata ajoneuvon hallintalaitteiden käyttöä tai muuten häiritä kuljettajan keskittymistä liikenteeseen. Vakuutuslautakunta kiinnittää huomiota siihen, että suojeluohjeessa ei kokonaan kielletä äänentoistolaitteen käyttöä ajon aikana samalla tavoin kuin kädessä pidettävän matkapuhelimen käytön osalta on asianlaita.

Lautakunta toteaa, että arvioitavana olevassa suojeluohjeessa ei ole kuvattu täsmällisesti sitä, missä tilanteissa esimerkiksi radiovastaanottimen ajon aikana käyttämisen on ehtokohdassa tarkoitetulla tavalla katsottava haittaavan hallintalaitteiden käyttöä tai häiritsevän kuljettajan keskittymistä liikenteeseen. Suojeluohjeen sanamuodon perusteella äänentoistolaitteen säädinten käyttämistä ajon aikana ei sellaisenaan voida pitää suojeluohjeiden vastaisena menettelynä.

A on kuljettanut henkilöautoaan 80 km/h nopeusrajoitusalueella toisen ajoneuvon perässä. Törmäys pysähtyneeseen pakettiautoon on selvitysten mukaan tapahtunut noin 50–60 km/h ajonopeudella ja ollut näin ollen voimakas. Lautakunta pitää A:n vahinkoilmoituksen ja hänen poliisille antamansa kertomuksen perusteella asiassa näytettynä, että keskikonsolissa olevan äänentoistolaitteen säätäminen tilanteessa, jossa A on kuljettanut henkilöautoaan edellään ajaneen pakettiauton perässä huoltoaseman liittymää lähestyttäessä, on ollut tässä tapauksessa ollut syynä vahinkotapahtuman sattumiseen. Äänentoistolaitteen säätäminen on suojeluohjeessa tarkoitetulla tavalla häirinnyt A:n keskittymistä liikenteeseen. Suojeluohjeen laiminlyöntiä ei voida pitää vain vähäisestä huolimattomuudesta tapahtuneena.

Vakuutusyhtiö on tässä asiassa katsonut, että se on voinut alentaa korvausta tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin ja suojeluohjeen laiminlyönnin yhteisvaikutuksen perusteella yhdellä kolmasosalla (1/3). Edellä esitetyin perustein korvauksen alentaminen tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin perusteella ei kuitenkaan ole ollut tapauksessa oikeutettua. Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on näissä olosuhteissa ja aiheutuneen vahingon määrä huomioon ottaen oikeus alentaa vahingosta maksettavaa korvausta suojeluohjeen laiminlyönnin perusteella yhden kolmasosan sijaan yhdellä neljäsosalla (1/4).

Henkilöauton käypä arvo

Vaikka lautakunnalle ei ole esitetty vakuutusyhtiön korvauspäätöstä, osapuolten lausumien perusteella erimielisyys koskee myös henkilöautosta maksettavan lunastuskorvauksen määrää. Lautakunta tulkitsee A:n vaatimuksena olevan, että henkilöauton käyväksi arvoksi katsotaan 24.000 euroa. Vakuutusyhtiö on viitannut SVT Oy:n (vahinkotarkastaja N) käyvän arvon lausuntoon 18.10.2021, jonka mukaan A:n henkilöauton käypä arvo on 23.000 euroa.

Vakuutusehtojen mukaan käyvällä arvolla tarkoitetaan sitä käteishintaa, joka ajoneuvosta on yleisesti saatavissa vakuutustapahtuman sattumispäivän markkinatilanteessa, jos sitä pidetään myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. Lautakunta toteaa, että A:lla on korvauksen hakijana näyttötaakka korvauksen määrästä.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A:n BMW 335XI farmari -henkilöauton käyttöönottovuosi on 2008 ja sen mittarilukema 150.000 km. SVT Oy:n lausunnon mukaan merkiltään ja malliltaan pääosin A:n henkilöautoa vastaavien vuosina 2008–2010 käyttöönotettujen ajoneuvojen hintapyynnöt ovat vaihdelleet 18.800–22.500 euron välillä ajokilometrien ollessa 145.000 km – 180.000 km. Lausunnon mukaan A:n henkilöauton hintaa korottaa ajoneuvon erittäin hyvä yleiskunto ja hyvä varustelu. Autossa on jälkikäteen rakennettu parempi soitinjärjestelmä. Tekniikkaa alustan, jarrujen ja moottorin osalta on päivitetty ja rakennettu huomattavasti. Auto on hiljattain vaihtanut omistajaa ja ollut myynnissä pyyntihinnalla 24.999 euroa. Vahinkotarkastaja N pitää auton käypänä arvona rakentamattomana 18.500 euroa ja nykyiseen kuntoonsa rakennettuna 23.000 euroa.

A on vaatinut ajoneuvon käyvän arvon korottamista vedoten ajoneuvon rakentamiseen käytettyihin merkittäviin kustannuksiin. Hän ei kuitenkaan ole esittänyt osaltaan vaurioitunutta vastaavia ajoneuvoja koskevia vertailuhintatietoja. Ajoneuvon varusteluun käytetyt kustannukset eivät yleensä nosta ajoneuvon arvoa vastaavassa määrin. A:n henkilöautosta esitetty selvitys huomioon ottaen lautakunta katsoo jäävän näyttämättä, että A:n henkilöauton käypä arvo olisi ollut korkeampi kuin SVT Oy:n lausunnon mukainen 23.000 euroa. Lautakunnalla ei ole tältä osin perustetta suosittaa lisäkorvausta.

A:n muut korvausvaatimukset

A on vaatinut 2.500 euron korvausta muun muassa asian käsittelyn viivästymisestä lähemmin yksilöimättä vaatimuksensa perusteita.

Vakuutuslautakunta toteaa, että korvauksen viivästyessä korvauksen hakijalla on oikeus viivästyskorkoon. Muilta osin lautakunta pitää A:n korvausvaatimusta on vakuutusehtoihin ja lakiin perustumattomana.

Koska selvityksistä ei ilmene, onko vakuutusyhtiö maksanut ajoneuvosta lunastuskorvausta ja milloin tämä on tapahtunut, lautakunta ei voi antaa asiassa lausuntoa viivästyskoron määrästä. Vakuutuskirjan mukaan henkilöauton vakuutukseen kuuluu lisäturvana myös lunastusturva, mutta asiakirjoista ei ilmene, onko vakuutusyhtiö antanut tältä osin asiassa korvauspäätöksen.

Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön tulee maksaa A:lle laillinen viivästyskorko siltä osin kuin lautakunta on suosittanut korvauksesta tehdyn 1/3:n vähennyksen osalta lisäkorvausta. Muilta osin yhtiön tulee ensi vaiheessa arvioita, onko korvaus A:n esittämällä tavalla viivästynyt, ja antaa A:lle korvauspäätös viivästyskoron osalta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että korvausta alennetaan 1/4:lla. Vakuutusyhtiön tulee käsitellä vahinko myös lunastusturvasta, jos näin ei ole vielä tehty. Yhtiön tulee maksaa viivästyneelle korvaukselle laillinen viivästyskorko.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Siirala

Jäsenet

Kankkunen
Rantala
Vaitomaa
Vyyryläinen

 

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia