Tapahtumatiedot

Asiakas ja hänen entinen puolisonsa B olivat tehneet 9.11.2015 sopimuksen, jonka mukaan asiakas sijoittaa lainan muodossa 75 000 euroa B:n omistamaan asuntoon ja maksaa jatkossa puolet asunnon yhtiövastikkeesta ja puolet lainanlyhennyksestä sekä korkokuluista. Sopimuksen mukaan B:n oli tarkoitus maksaa asiakkaalle takaisin 75 000 euroa ja asiakkaan lainanlyhennyksinä maksamat summat, kun asunto oli myyty.

Osapuolten avioero oli asiakirjaselvityksen mukaan tullut vireille 8.7.2019.
Asiakas oli vaatinut B:ltä 75 000 euron lainasummaa käräjäoikeudelle toimitetulla kanteella 3.3.2020. B oli 17.4.2020 kiistänyt vaatimukset ensisijaisesti ennenaikaisina, koska asunto oli vielä B:n omistuksessa. B oli toissijaisesti vaatinut, että 75 000 euron summasta vähennetään asiakkaan suorittamatta jääneet velkakirjan mukaiset lainanlyhennykset, asuntolainan korot ja hoitovastikkeet sekä asiakkaan velka B:lle, joka koski heidän tekemäänsä lomamatkaa. B oli kertonut vastauksessaan, että asuntoa oli käytetty osapuolten yhteisenä kotina maaliskuuhun 2019 saakka, jolloin asiakas muutti asunnosta pois.

Riita oli siirretty 24.4.2020 B:n kotipaikan käräjäoikeuteen, joka antoi B:n vastauksen tiedoksi asiakkaalle 16.10.2020. B oli maksanut 28.9.2020 asiakkaalle 75 000 euron velkasumman. Asiakas oli esittänyt B:lle 15.10.2020 uuden 9.11.2015 päivättyyn sopimukseen perustuvan vaatimuksen. Asiakas oli vaatinut, että B suorittaa hänelle vähintään 8 255 euron korvauksen ja esitti tässä yhteydessä vaatimuksen, että B toimittaa käräjäoikeudelle selvityksen asiakkaan tekemistä lainanlyhennyksistä. B oli kiistänyt asiakkaan vaatimukset 12.11.2020.

Asiakas on hakenut oikeusturvaetua riitaan oikeusturvavakuutuksestaan 27.5.2021. Vakuutusyhtiö on katsonut 5.8.2021 päivätyssä korvauspäätöksessä, että riita oli syntynyt 17.4.2020, ja korvausoikeus oli näin ollen menetetty vanhentumisen perusteella, koska asiakas oli ollut yhteydessä vakuutusyhtiöön ensimmäisen kerran vasta 27.5.2021.

Asiakkaan valitus

Asiakas on katsonut valituksessaan, ettei korvausoikeutta ollut menetetty. Vastapuoli ei ollut 17.4.2020 kiistänyt asiakkaan 75 000 euron vaatimusta perusteeltaan ja määrältään, vaan ennenaikaisena. Lisäksi käräjäoikeus oli toimittanut B:n 17.4.2020 antaman vastauksen asiakkaalle tiedoksi vasta 16.10.2020. Velan määrä on ollut riidaton, ja vastapuoli oli maksanut sen 28.9.2020 ennen kuin asiakas oli edes saanut tietää vastapuolen vastausta. Riidanalainen 8 255 euron vaatimus oli tehty 15.10.2020, ja vastapuoli oli kiistänyt sen 12.11.2020. Asiakas on vaatinut, että riidan syntymishetkeksi katsottaisiin 12.11.2020.

Asiakas on toimittanut FINElle 6.6.2022 käräjäoikeuden asiassa 28.5.2021 vahvistaman sovinnon. Osapuolet sopivat, että B suorittaa asiakkaalle 4 000 euroa, ja muilta osin osapuolet luopuvat kaikista asiassa esitetyistä vaatimuksistaan. Sovintoasiakirjassa oli lisäksi sovittu muun muassa, että osapuolten omaisuuden erottelusta ja osituksesta laaditaan erillinen sopimus siten, että kummallakaan osapuolella ei ole vaatimuksia, ja omaisuuden todetaan tulleen kokonaan jaetuksi.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on katsonut 23.9.2021 päivätyssä vastineessaan, että riita oli syntynyt 17.4.2020, ja korvausoikeus oli näin ollen vanhentunut, kun asiakas oli yhteydessä vakuutusyhtiöön 27.5.2021.

Vakuutusyhtiö on viitannut 29.1.2024 päivätyssä lisävastineessaan rajoitusehtoon, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka koskee avioeroon liittyviä varallisuusriitoja tai muita vaatimuksia. 28.5.2021 päivätyn sovintoasiakirjan mukaan riita-asia koskee osapuolten yhteiselämän päättämiseen liittyvää varallisuusriitaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse sen arvioimisesta, oliko korvausoikeus menetetty vanhentumisen perusteella. Jos korvausoikeuden ei katsota vanhentuneen, on asiassa arvioitava myös sitä, onko riidassa kyse rajoitusehdon tarkoittamalla tavalla avioeroon liittyvästä varallisuusriidasta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 73 §:n 1 momentin mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai, jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta.

Vakuutussopimuslain 73 §:n 2 momentin mukaan jos korvausvaatimusta ei esitetä 1 momentissa säädetyssä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.

Tapaukseen sovellettavien, 3.4.2018 voimaan tulleiden oikeusturvavakuutusehtojen kohdan 4.1 (Vakuutustapahtuma) mukaan asiassa, jonka johdosta oikeusturvaa haetaan, on oltava kysymys syytteestä tai riitautetusta vaatimuksesta. Vaatimuksen katsotaan olevan riitautettu silloin, kun asiassa on esitetty yksilöity vaatimus, joka on nimenomaisesti kiistetty joko perusteeltaan tai määrältään.

Vakuutusehtojen kohdan 3 (Vakuutusturvan rajoitukset) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka koskee avioeroa tai rekisteröidyn parisuhteen purkamista taikka avioeroon, avioliiton päättymiseen, yhteiselämän lopettamiseen, avioliitonomaisen yhteiselämän lopettamiseen tai rekisteröidyn tai rekisteröimättömän parisuhteen purkamiseen tai päättämiseen liittyviä varallisuusriitoja tai muita vaatimuksia.

Tapaukseen sovellettavien, 1.5.2019 voimaan tulleiden yleisten sopimusehtojen kohdan 11.2 (Korvausoikeuden vanhentuminen) mukaan vakuutuskorvausta on haettava vakuutusyhtiöltä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä 10 vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai, jos vakuutus on otettu vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Vakuutustapahtuman ilmoittaminen rinnastetaan korvausvaatimuksen esittämiseen. Jos korvausvaatimusta ei esitetä tässä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.

Asian arviointi

Vakuutusyhtiö on katsonut, että riita oli syntynyt 17.4.2020, ja korvausoikeus oli näin ollen vanhentunut, kun asiakas oli yhteydessä vakuutusyhtiöön 27.5.2021. Asiakas on katsonut riidan syntyneen vasta 12.11.2020.

Vakuutussopimuslain 73 §:n 1 momentin mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan käräjäoikeudessa 3.3.2020 vireille tullut riita oli siirretty vastaajan kotipaikan käräjäoikeuteen 24.4.2020, ja käräjäoikeus oli lähettänyt B:n vastauksen asiakkaalle tiedoksi 16.10.2020. Vakuutuslautakunta katsoo näin ollen, että asiakas on saanut tietää vakuutustapahtumasta eli vaatimusten riitauttamisesta vasta aikaisintaan tämän tiedonannon hetkellä 16.10.2020. Koska korvausvaatimus vakuutusyhtiölle oli esitetty 27.5.2021, asiakas ei ollut menettänyt korvausoikeuttaan vanhentumisen perusteella.

Vakuutusyhtiö on vedonnut vakuutuksen rajoitusehtoon, jonka mukaan oikeusturvavakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka koskee avioeroon liittyviä varallisuusriitoja tai muita vaatimuksia. Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössä on katsottu, että avioliiton päättymiseen liittyviä varallisuusriitoja ovat esimerkiksi omaisuuden jakamista koskevat riidat sekä riidat, joissa peritään toiselta osapuolelta tämän osuutta parisuhteen aikaisista yhteisistä menoista.

Riita perustui tässä tapauksessa asiakkaan ja B:n laatimaan sopimukseen, jonka mukaan asiakas sijoittaa lainan muodossa 75 000 euroa B:n omistamaan asuntoon ja maksaa jatkossa puolet asunnon yhtiövastikkeesta, lainanlyhennyksestä ja korkokuluista. B:n oli sopimuksen mukaan tarkoitus maksaa asiakkaalle takaisin 75 000 euroa sekä asiakkaan lainanlyhennyksiin maksamat summat, kun asunto oli myyty.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan asiakas ja B olivat käyttäneet sopimuksessa mainittua B:n omistamaa asuntoa yhteisenä kotinaan. Vakuutuslautakunta toteaa, että sopimuksessa on sovittu osapuolten yhteisestä kodista ja sen rahoittamisesta aiheutuneista kuluista, ja vaatimukset oli esitetty avioeron vireilletulon jälkeen. Vakuutuslautakunta katsoo, että tällainen aviopuolisoiden yhteisiin asumismenoihin liittyvä riita on oikeusturvavakuutukseen sisältyvän rajoitusehdon mukainen avioeroon liittyvä varallisuusriita. Vakuutuslautakunta katsoo näin ollen, ettei vakuutusyhtiöllä ole velvollisuutta myöntää oikeusturvaetua riitaan. 

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätöksen lopputulokseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Nikunlassi
Jäsenet:
Haapasaari
Karhu
Korpiola
Koskinen