Tapahtumatiedot

E Oy:n omistamassa päiväkotirakennuksessa oli 28.1.2020 havaittu jakotukista irronneen tulovesijohdon aiheuttama laaja vesivahinko. Vesi oli vuotanut teknisestä tilasta suojaputkien kautta ympäri rakennusta. Putkiasennukset oli tehty vuonna 2014 osana pääurakoitsija L Oy:n kokonaisurakkaa. Liitännän korjanneen asennusliikkeen 6.2.2020 päivätyn lausunnon mukaan puristushelmi ei ollut tarttunut muoviputken pintaan. Liitin oli kiristetty takaisin paikoilleen.

Rakennuksen omaisuusvakuutuksen myöntänyt vakuutusyhtiö A maksoi päätöksellä 29.12.2020 E Oy:lle vahingosta viivästyskorkoineen 125 904,02 euron korvauksen. Vakuutusyhtiö A katsoi vesivahingon aiheutuneen huolimattomasta asennustyöstä. Se vaati vakuutussopimukseen perustuneen takautumisoikeutensa nojalla maksamaansa korvaussummaa L Oy:ltä, joka haki korvausta vakuutusyhtiö B:ssä olleesta toiminnan vastuuvakuutuksestaan.

Vakuutusyhtiö B kieltäytyi korvaamasta vahinkoa päätöksellä 31.3.2021. Sen mielestä ei ollut osoitettu, että vahingon syy olisi ollut L Oy:n urakan aikainen asennusvirhe. Putki ei olisi pysynyt paikallaan kuutta vuotta, ellei puristushelmi ollut puristunut lainkaan putken pintaan. Liitokseen oli mahdollisesti koskettu asentamisen jälkeen. Vakuutusyhtiö B vetosi Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 140/16 (2016), jossa lautakunta on katsonut, ettei asennusvirheeseen voitu vedota yli 10 vuotta kestäneen helmiliitoksen irrottua. Rakennusalalla yleisesti noudatettujen YSE 1998 sopimusehtojen mukaan urakoitsijan takuuajan jälkeinen vastuu edellytti törkeää laiminlyöntiä, täyttämättä jäänyttä suoritusta tai sovitun laadunvarmistuksen olennaista laiminlyöntiä, joita tilaaja ei ollut kohtuuden mukaan voinut havaita vastaanottotarkastuksessa tai takuuaikana.

Asiakkaan valitus

Vakuutusyhtiö A on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta ja vaatinut E Oy:lle vesivahingosta ja vuokratulon menetyksestä maksamansa yhteensä 126 462,02 euron korvauksen suorittamista viivästyskorkoineen vakuutusyhtiö B:n L Oy:lle myöntämästä toiminnan vastuuvakuutuksesta. Vahinko oli johtunut vakuutetun törkeästä huolimattomuudesta. Vakuutusyhtiö A on vedonnut LVI-tekniikan asiantuntijan 30.8.2021 antamaan lausuntoon, jonka mukaan putki oli ollut puutteellisesti kiristetty. Ulkopuolinen voima ei voinut irrottaa putkea, vaan liitoksen irtoaminen oli johtunut yksinomaan sen huonosta kiristämisestä. Liitos oli liikkunut vuosien aikana, kunnes se oli kokonaan irronnut. Vesivahinko oli suuri. Lausunnon mukaan putken pintaan ei ollut muodostunut riittävää olaketta, joten liittimen vedonpoisto ei ollut toiminut odotetusti.

Liitoksen korjanneen LVI-liikkeen lausunnon mukaan helmiliitos ei ollut ollut asennettaessa pohjassa, vaan putki oli osittain puristunut liitokseen aivan yläpäästään. Liitos oli korjattu vanhoilla osilla. Vesi oli päässyt suojaputkia pitkin päiväkodin puolelle, sillä suojaputkien päät olivat lämmönjakohuoneessa korkeammalla, kuin päiväkodin puolella.

Vakuutusyhtiö A:n mukaan oli mahdotonta, että helmiliitos oikein asennettuna irtoaisi putkesta, sillä helmen oli tarkoitus kiinnittyä putkeen niin, ettei sitä voinut irrottaa. Tulovesiputken liitoksen irtoamiseen liittyi suuri vahinkoriski, koska putken kapasiteetti oli suuri ja vettä tuli suurella paineella. Kyse ei ollut pienen putken irtoamisesta, kuten tapauksessa VKL 317/12, jossa lautakunta katsoi, ettei yksittäisen putken vuotaminen keittiön allaskaapissa osoittanut urakoitsijan törkeää huolimattomuutta. Vakuutusyhtiön hankkimasta asiantuntijalausunnosta ilmeni, että myös muissa putkissa liitosten kiristys oli ollut puutteellinen. Liitokset olivat riskirakenteita.

Vakuutusyhtiö A on vedonnut Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöön rakennusurakointiin liittyneissä vahingoissa (VKL 317/12 ja VKL 208/12). Virhettä on pidetty törkeällä huolimattomuudella aiheutettuna, kun virhe oli aiheuttanut huomattavaa vahinkoa tai merkittävää vahingonvaaraa. Korkein oikeus on antanut törkeän tuottamuksen arvioinnista lukuisia ratkaisuja vahingonkorvausriidoissa. Korkein oikeus on pitänyt julkaistussa ratkaisussa KKO 2002:56 erityisinä arviointikriteereinä seuraavia seikkoja:
- huolimattoman menettelyn aiheuttama riskin lisääntyminen
- tieto riskin aiheuttavasta seikasta ja suhtautuminen riskiin
- mahdollisen vahingon vakavuus
- ammattilaiselle asetettava vaatimustaso
- vakiintuneiden menettelytapojen merkittävä rikkominen
- aiempien kokemusten tuoma tieto riskistä ja siihen perustuva huolehtimisvelvollisuus
- varotoimenpiteiden toteuttamismahdollisuus.

Virhevastuun osalta oikeuskäytännössä (KKO 1983 II 178) oli kiinnitetty huomiota ammattimiehen huolellisuusstandardeihin. Jos menettelyyn liittyi huomattavia riskejä, se korotti huolellisuusvaatimusta. Oikeuskirjallisuudessa oli katsottu, että alansa erityisasiantuntijan tuottamusta arvosteltiin ankarammin kuin ammattimiehen, jolla tällaista erityisasiantuntemusta ei ollut. Jos urakoitsijalla oli juuri kyseiseen urakkaan liittynyttä tavallista ammattimiestä syvempää erityisosaamista, oli hänelle asetettava huolellisuusvaatimus tavanomaista korkeammalla. Myös virheen merkitys vaikutti siihen, että urakoitsijan menettely voitiin katsoa törkeän huolimattomaksi. Jos virhe aiheutti huomattavia vahinkoja tai merkittävää vahingon vaaraa, menettelyä oli pidetty oikeuskäytännössä törkeällä huolimattomuudella aiheutettuna.

Korkeimman oikeuden julkaistussa ratkaisussa 2016:79 urakoitsijan katsottiin vastanneen virheen korjauskustannuksista, koska tämä oli ennen kaikkea laiminlyönyt sovitun laadunvarmistuksen. Tämän johdosta asiassa ei ollut tarpeen lausua erikseen siitä, oliko urakoitsija vastuussa takuuajan jälkeen ilmenneestä virheestä törkeän laiminlyöntinsä johdosta. Rovaniemen hovioikeuden ratkaisussa 17.6.2019 S18/453 kattourakoitsijan katsottiin toimineen törkeän tuottamuksellisesti, kun takuuajan jo umpeuduttua rakennuksissa havaittiin urakoitsijan virheellisestä työsuorituksesta johtuneita kosteusvahinkoja. Merkityksellisiä olivat virheiden laatu ja niistä aiheutuneiden riskien vakavuus.

Turun hovioikeus on katsonut (8.6.2012 S11/1816), että urakoitsijan pienikin suunnitteluvirhe saattoi olla vaikutuksiltaan merkittävä ja aiheuttaa suunnittelijalle korvausvastuun törkeän tuottamuksellisesta menettelystä. Tuomioista ilmeni, että vaikka varsinainen virhe olisi suorituksena ollut vähäinenkin, saattoi se silti olla osoitus törkeästä tuottamuksesta, jos virheellä saattoi olla suuri merkitys esimerkiksi vahinkoriskinä. Tämäkin ratkaisu tuki vakuutusyhtiö A:n näkemystä siitä, että L Oy oli toiminut törkeän huolimattomasti.

Vakuutusyhtiö A on lausunut lisäkirjelmässä 23.11.2021, ettei vakuutusyhtiö B ollut näyttänyt, että putkiliitos ei olisi ollut alkuperäinen. Tulovesiputkia uusittiin hyvin harvoin eikä kiinteistönomistajalla ollut syytä tehdä liitokseen muutoksia. Putkiliitosta ei ollut kiristetty riittävästi, mikä ilmeni myös vakuutusyhtiö B:n hankkimasta asiantuntijalausunnosta. Viitattu VTT:n lausunto ei liittynyt käsiteltävään asiaan. Kyse ei ollut sellaisesta asennusvirheestä, jonka tilaaja olisi voinut kohtuuden mukaan havaita vastaanottotarkastuksessa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö B on toistanut korvauspäätöksessään lausumansa pitäen päätöstään vakuutusehtojen mukaisena. Oli sinänsä riidatonta, että alansa erityisasiantuntijan tuottamusta arvosteltiin ankarammin kuin ammattimiehen, jolla erityisasiantuntemusta ei ollut. Rakennusalan vuoden 1998 yleisten sopimusehtojen 30 §:n mukaan urakoitsijan kahden vuoden takuuajan jälkeinen vahingonkorvausvastuu edellytti, että urakoitsija oli aiheuttanut vahingon törkeällä huolimattomuudellaan ja että tilaaja ei ollut kohtuudella voinut havaita urakoitsijan virhettä vastaanottotarkastuksessa eikä takuuaikana. Törkeänä huolimattomuutena pidettiin menettelyä, joka on lähellä tahallisuutta.

Vakuutusyhtiö B on lausunut, että putkiurakoitsijan katsominen törkeän huolimattomuuden perusteella vastuulliseksi vahingosta kahden vuoden takuuajan päätyttyä oli poikkeuksellista ja edellytti toisaalta näytön selvästä virheestä tai laiminlyönnistä ja toisaalta siitä, ettei tilaaja ollut kohtuudella voinut havaita virhettä tai laiminlyöntiä vastaanottotarkastuksessa tai takuuaikana. Kiinteistöllä oli kuuden vuoden aikana tehty erilaisia ylläpito- ja huoltotöitä. Huoltodokumenttien puuttuessa ei ollut pois suljettua, että vahingon aiheuttanut liitos ei ollut alkuperäisessä kunnossa, vaan siihen oli saatettu koskea asennuksen jälkeen. L Oy ei vastannut minkään muun tahon virheestä tai laiminlyönnistä eikä tällainen vahinko voinut tulla vastuuvakuutuksesta korvattavaksi.

Ratkaisussa VKL 140/16 käsiteltyä vahinkoa koskeneessa lausunnossaan VTT oli todennut, että asentaja tiesi ammattitaitonsa perusteella, kuinka kireälle putkiliitoksen mutteri tuli kiristää, jotta liitoksesta tuli pitävä. Mutteria ei saanut kiristää liikaa, koska liiallinen kiristäminen johti putken rikkoutumiseen. Kiristyksen tehtyään asentaja ei voinut todeta mistään seikoista kiristyksen lujuutta ja onnistumista, koska hän ei voinut nähdä kiristämisen jälkiä purkamatta liitosta. Putkiin jäävät kiristysjäljet olivat erilaisia, eikä niistä voinut tehdä päätelmiä kiristyksen lujuudesta. Vakuutuslautakunta on ratkaisussa VKL 140/16 todennut lautakunnan ratkaisukäytännöstä ilmenevän, että liitosta ei saanut kiristää liikaa, koska muutoin oli vaara putken murtumisesta.

Vakuutusyhtiö B on huomauttanut, että putkiliitos oli ollut asennuksen jälkeen tiivis ja kestänyt painekokeen lisäksi vesijohtoveden painetta ja painevaihteluita vuotamatta kuusi vuotta. Jos putkiliitos olisi asennettu täysin virheellisesti, se ei olisi pitänyt vettä painekokeessa tai ainakin se olisi alkanut vuotaa melko pian vesijohtoverkostopaineen kytkemisen jälkeen. Vakuutusyhtiö B on vedonnut hankkimaansa HTT-tarkastajan 3.11.2021 päivättyyn lausuntoon, jonka   perusteella kyse oli selvästä asennusvirheestä. Toteutettu liitos oli ollut kaikkien nähtävissä. Tarkastaja kuitenkin katsoi, että kyseessä ei missään tapauksessa ollut törkeä asennusvirhe. Lausunnon perusteella vakuutusyhtiö A ei vakuutusyhtiö B:n mielestä ollut osoittanut, että asentaja olisi putkiliitoksen tehdessään menetellyt törkeän huolimattomasti.

Yleinen tapa tunnistaa putkiliitosten asennusvirheet oli rakennusvaiheessa tehty painekoe. Käsiteltävässä tapauksessa painekoe oli suoritettu putkiasennuksen jälkeen. Alueellisen rakennusvalvonnan tarkastusasiakirjan mukaan vastuuhenkilö oli muun ohessa tarkastanut ja hyväksynyt huomautuksitta sisäpuoliset vesi- ja viemärijohdot ja todennut painekokeen suoritetuksi. Putkiliitoksessa tai -liitoksissa ei ollut havaittu virhettä rakennusvalvonnan tarkastuksessa, painekokeessa tai kahden vuoden takuuaikana.

Myös vakuutusyhtiö A:n hankkiman asiantuntijalausunnon perusteella putkiliitoksessa oli ollut ulospäin havaittava asennusvirhe. Vakuutusyhtiö B:n mielestä sikäli kuin putkiliitos oli alkuperäinen, asennusvirhe oli mainittujen lausuntojen perusteella tullut havaita jo rakennusvalvonnan käyttöönottotarkastuksessa tai painekokeessa, ja viimeistään takuuajan umpeutuessa. Kun putkiliitoksen ulospäin näkynyttä virhettä ei ollut havaittu YSE 1998, 30 §:n edellyttämän ajan kuluessa, L Oy oli joka tapauksessa vastuusta vapaa.

Välitoimi

Vakuutuslautakunta on varannut L Oy:lle tilaisuuden esittää oma kantansa asiasta. L Oy ei ole antanut asiassa lausumaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiö B velvollinen korvaamaan L Oy:lle myöntämänsä toiminnan vastuuvakuutuksen perusteella E Oy:n rakennuksessa 28.1.2020 sattuneen vesivahingon korjauskustannukset ja sen aiheuttaman vuokratulon menetyksen vahingosta omaisuusvakuutuskorvauksen suorittaneelle vakuutusyhtiö A:lle. Lähemmin tarkasteltuna asiassa on kyse siitä, onko vahinko johtunut L Oy:n huolimattomuudesta vahingon aiheuttaneen putkiliitännän asentamisessa ja minkä asteisena L Oy:n mahdollista huolimattomuutta on pidettävä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

L Oy:n toiminnan vastuuvakuutukseen sovellettavien 1.1.2020 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko,
- joka todetaan vakuutuskauden aikana ja
- josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Asian arviointi

Lautakunnalle toimitettuihin asiakirjoihin ei sisälly vuonna 2014 tehtyä rakennus- ja asennustyötä koskenutta L Oy:n urakkasopimusta. Asiassa on kuitenkin riidatonta, että L Oy:n vastuuta E Oy:n rakennukselle aiheutuneesta vahingosta on arvioitava rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1998 perusteella.

Kyseisten sopimusehtojen 29 §:n 1-kohdan mukaan urakoitsija vastaa suorituksensa sopimuksenmukaisuudesta takuuajan, jonka pituus on, ellei urakkasopimuksessa ole muuta määrätty, kaksi vuotta. Sopimusehtojen 30 §:n mukaan urakoitsija vastaa takuuajan jälkeenkin sellaisista virheistä, joiden tilaaja näyttää aiheutuneen urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä, täyttämättä jääneestä suorituksesta tai olevan seurausta sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä ja joita tilaaja ei ole kohtuuden mukaan voinut havaita vastaanottotarkastuksessa eikä takuuaikana. Tästäkin vastuustaan urakoitsija on vapaa, kun kymmenen vuotta on kulunut rakennuskohteen vastaanottamisesta tai, mikäli vastaanottotarkastusta ei ole pidetty, siitä päivästä, jolloin rakennuskohde on otettu käyttöön.

Asiakirjojen mukaan E Oy:n rakennus on rakennettu vuonna 2014, joten asiassa on kyse siitä, oliko L Oy:n urakkaan kuuluneessa sittemmin vahingon aiheuttaneessa asennustyössä edellytetty huolellisuus laiminlyöty törkeäksi arvioitavalla tavalla siten kuin YSE 1998 30 §:ssä on määrätty. Asiassa ei ole väitetty, että kyse olisi ollut mainitun urakkaehdon mukaisesta täyttämättä jääneestä suorituksesta tai sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä.

Vahingon aiheuttaneen putkiliitännän korjanneen asennusliikkeen 6.2.2020 antaman lausunnon mukaan liitännässä käytetty puristushelmi ei ollut tarttunut PE-putken pintaan. Liitos oli korjattu kiinnittämällä ja kiristämällä se uudelleen paikoilleen. Lautakunta katsoo tämän osoittavan, ettei liitännän irtoaminen ollut johtunut siinä käytettyjen osien virheellisyydestä tai rikkoutumisesta.

Lautakunta toteaa, että asennustyön asianmukaisuutta on ensisijaisesti arvioitava kussakin yksittäisessä vahinkotilanteessa esitetyn selvityksen perusteella. Asennuksen virheettömyyttä ei voida pitää vakuutusyhtiö B:n esittämällä tavalla osoitettuna vain sen sattumanvaraisen seikan perusteella, kuinka kauan asennus oli kestänyt vuotamatta ennen vahingon ilmenemistä. Asiassa ei myöskään ole vakuutusyhtiö B:n puolelta näytetty, että irronnutta putkiliitäntää olisi L Oy:n vastuulla olleen asennustyön jälkeen käsitelty.

Sekä vakuutusyhtiö A:n että vakuutusyhtiö B:n hankkimissa asiantuntijalausunnoissa tulovesiputken liitännän irtoamisen syynä on pidetty asennusvirhettä. Vakuutusyhtiö A:n hankkimaan asiantuntijalausuntoon liitetystä kyseisen kiritysliitoksen valmistajan asennusohjeesta ja puheena olevasta putkiasennuksesta otetuista valokuvista ilmenee, että myös kahden muun putkiliitännän kiristäminen oli jäänyt selvästi vajaaksi. Valokuvien perusteella liitäntöjä ei ollut kiristetty valmistajan asennusohjeen mukaisesti niin, että kiristysmutterin laippa olisi ollut kiinni liittimen rungossa. Asiakirjoista ei ilmene, oliko asennuksissa käytetty liitännän valmistajan suosittelemaa tukiholkkia vai ei. Ottaen huomioon putkistolle ennen sen käyttöönottoa ongelmitta suoritettu painekoe, puheena olevien liitäntöjen laatu ja putkien sijainti lautakunta katsoo, ettei asennusvirhe ole ollut laadultaan sellainen, että se olisi ollut vastaanottotarkastuksessa ja takuuaikana kohtuuden mukaan tilaajan havaittavissa.

Lautakunta on aiemmissa putkiurakoinnissa tapahtuneita asennusvirheitä koskeneissa ratkaisuissaan VKL 317/12 (2013) ja FINE-014614 (2019) lausunut, että urakkariidoissa, joissa virhe on aiheuttanut huomattavaa vahinkoa tai merkittävää vahingonvaaraa, sitä on usein pidetty törkeällä huolimattomuudella aiheutettuna. Kyse ei tällöin ole urakoitsijan menettelyn suorasta arvioinnista, vaan siitä, että virheen vakavuuden oli katsottu osoittaneen samalla törkeää tuottamusta. Ammattimiehen huolellisuusvaatimus asetetaan usein verrattain korkealle tasolle normaalikansalaiseen verrattuna. Ratkaisuissa on todettu, että huolimattomasti tehdyistä vesijohtoliitoksista aiheutuu kiinteistölle vesivahingon vaara ja paineistetusta vesijohdosta voi lyhyessä ajassa suihkuta suuriakin määriä vettä, jolloin myös vahinko voi olla suuri. Vesivahingot eivät kuitenkaan sinällään välttämättä aiheuta suurta yleistä vahingonvaaraa.

Käsiteltävässä tapauksessa on kyse rakennuksen tulovesijohdon asentamisesta, jonka virheellisyydestä voi aiheutua putkesta tulevan vesimäärän vuoksi suuremman vahingon vaara kuin esimerkiksi pelkän käyttölaitteen liitännän vuodosta aiheutuisi. Puheena olevasta virheestäkään ei todennäköisesti aiheudu yleistä vahingonvaaraa. Vaikka L Oy:n menettely vahingon aiheuttaneen putkiliitännän asentamisessa sekä asennusten toteuttamisessa muutoin on asiasta saadun selvityksen perusteella ollut ilmeisen virheellinen eikä se ole täyttänyt ammattihenkilölle asetettavaa huolellisuusvaatimusta muun muassa liittimen valmistajan asennusohjeiden noudattamisessa, lautakunta katsoo, ettei L Oy:n menettely osoita niin vakavaa välinpitämättömyyttä, että sitä olisi pidettävä erityisen moitittavana ja sen myötä törkeänä.  

Näin ollen L Oy ei ole enää rakennusurakan yleisten sopimusehtojen 30 §:n nojalla korvausvastuussa aiheutuneesta vahingosta. Korvausvastuun puuttuessa vahinkoa ei korvata myöskään vakuutusyhtiö B:n myöntämästä vastuuvakuutuksesta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiö B:n korvauspäätöstä lopputulokseltaan asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Käenmäki
Makkula
Nyyssölä