Haku

FINE-040996

Tulosta

Asianumero: FINE-040996 (2022)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 17.05.2022

Henkilövahinko. Oliko vahingonkärsineen psyykkinen oireilu syy-yhteydessä vastuuvahinkoon?

Tapahtumatiedot

Vahingonkärsinyt A (s.1985) mursi 25.2.2019 sattuneen työtapaturman yhteydessä kyynärlisäkkeensä. Henkilövahinko sattui, kun A liukastui pyöräillessään X:n kaupungin kunnossapitovelvoitteen alaisella suojatiellä. Vammasta aiheutuneen henkilövahingon kustannuksista haettiin korvausta X:n kaupungin vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jossa se katsoi tapauksessa olevan kysymys korvattavasta vastuuvahingosta ja A:lle suoritettiin korvauksia vahinkotapahtuman aiheuttamista henkilövahingoista. Vakuutusyhtiö katsoi A:lle aiheutuneen vahinkotapahtuman johdosta liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen luokituksen luokkaa neljä (4) vastaava tilapäinen haitta.

A:n murtumavamman toipuminen osoittautui kuitenkin ongelmalliseksi. Asiassa käytettävissä olevan lääketieteellisen selvityksen mukaan A:lle oli määrätty sairauslomaa ajalle 8.2.2021 – 27.9.2021 sopeutumishäiriön ja pitkittyneen masennusjakson vuoksi. A viittaa häntä hoitaneiden lääkäreiden lausuntoihin ja toteaa, että murtumavamman hidas paraneminen ja pitkittynyt kuntoutus ovat provosoineet masennusoireilun alkamisen. Tällä perusteella A haki vakuutusyhtiöltä korvausta vahinkotapahtuman 25.2.2019 seurauksena aiheutuneesta tilapäisestä psyykkisestä haitasta. Vakuutusyhtiö antoi asiassa päätöksen, jossa se katsoi, ettei A:n psyykkisen oirekuvan voida katsoa olevan syy-yhteydessä 25.2.2019 sattuneeseen vastuuvahinkoon. Näin ollen A:lle suoritettua korvaus tilapäisestä toiminnallisesta haitasta on pidettävä vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan riittävänä.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksessaan ja sen lisäkirjelmissä A toteaa, että ainoa syy hänellä alkaneelle masennukselle on ollut 25.2.2019 sattunut työtapaturma sekä sen hankala ja pitkittynyt toipuminen. Näkemyksensä tueksi A viittaa häntä hoitaneiden lääkäreiden lausuntoihin, joista edellä mainittu syy-yhteys ilmenee selkeästi. A vaatii näin ollen korvausta myös tilapäisen psyykkisen haitan perusteella.

Valituksessaan A kertoo myös, että samaa vahinkotapahtumaa koskeva riita-asia on myös vireillä liittyen A:n lakisääteiseen työtapaturmavakuutukseen. A:n ansionmenetys ja hoitokulukorvauksia koskeva valitus on edennyt tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan.

Kaiken kaikkiaan A kertoo kokevansa suurta epäoikeudenmukaisuutta vakuutusyhtiöiden korvauspäätösten osalta. A on löytänyt runsaasti tietoa ja tapauksia vastaavista tilanteista, jotka ovat viimein korkeimmassa oikeudessa ratkenneet hakijan hyväksi.

Lisäkirjelmässään A ihmettelee joitain vakuutusyhtiön esittämiä perusteluja ja toteaa, ettei hänen koiriensa iällä tai lukioaikana tapahtuneella irtisanoutumisella ole mitään tekemistä nyt diagnosoidun masennuksen kanssa. A painottaa edelleen, että hänen kokemansa vastoinkäymiset liittyen toipumiseen ovat ainoa tekijä masennuksen takana. A viittaa etenkin vuoden 2019 toukokuussa asetettuun diagnoosiin tapaturman aiheuttamasta ahdistus- ja stressireaktiosta. Näin ollen myös psyykkinen tilanne on alkanut kehittyä pian vahinkotapahtuman jälkeen. Niin ikään A kiistää, että hänellä olisi mitään vahinkotapahtumasta riippumattomia tekijöitä, jotka olisivat erityisesti altistaneet masennukselle. A:n mukaan tätä tukee myös se, kuinka hän on pärjännyt elämässään ennen vahinkotapahtumaa.

Yhtiön lisävastineen jälkeen A kertoo toimittaneensa kyseisen puuttuvan lausunnon vakuutusyhtiölle. A toteaa myös, ettei hänellä ole tarkkaa tietoa, mitä kaikkea yhtiöllä on ollut käytössään. A on valmis toimittamaan myös lisää lausuntoja tarpeen vaatiessa. Myös pysyvästä haitasta on tulossa arvio alkuvuodesta 2022.

Viimeisissä lisäkirjelmissään A muun muassa kritisoi vakuutusyhtiön huonosti perusteltuja vastineita ja lisäksi hän viittaa toimittamaansa pro gradu -tutkielmaan, joka tukee hänen kantaansa syy-yhteyden olemassaolosta. A:n näkemyksen mukaan hänen tilanteensa vastaa myös olennaisilta osin korkeimman oikeuden tapauksia, joissa syy-yhteys on todettu.

Vakuutuslautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon jälkeen antamassaan lisäkirjelmässä A kertoo, että hänen sairauslomaansa on masennuksen vuoksi jatkettu aina 31.8.2022 asti. Hän kertoo hakeneensa mainittuja ansionmenetyksiä myös vakuutusyhtiöltä, joka on antanut asiassa päätöksen, jonka mukaan nämä kustannukset eivät tule vahingon lukuun korvattavaksi 4.2.2021 jälkeen. A toteaa lisäksi, että näitä kuluja koskeva riita-asia on edelleen vireillä tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa lakisääteisen tapaturmavakuutuksen osalta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä asian käsittelyn kulun vakuutusyhtiössä.

Vastineessaan yhtiö toteaa, että maksettavan korvauksen edellytyksenä on, että vamma tai sairaus on syy-yhteydessä vahinkotapahtumaan. Syy-yhteyden toteaminen pohjautuu lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä. Lisäksi otetaan huomioon kussakin yksittäistapauksessa saadut tiedot vahingon sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota siihen, miten hyvin todettujen löydösten ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun vammamekanismin ja muiden asiassa saatavissa olevien tapahtumatietojen kanssa. Syy-yhteyttä ei yleensä voida pitää näytettynä vain sillä perusteella, että oireet ovat ilmaantuneet vahinkotapahtuman jälkeen.

Vakuutusyhtiö selvittää vastineessaan masennuksen diagnostiikkaa ja toteaa muun muassa, että masennus on yleinen sairaus, jonka puhkeamiselle ei ole yksittäistä syytä, vaan sen taustalla on tyypillisesti biologisia, psykologisia ja sosiaalisia vaaratekijöitä. Vaaratekijöistä monet liittyvät pidempiaikaiseen yksilölliseen depressioalttiuteen ja jotkin taas ovat luonteeltaan laukaisevia. Yhtiö viittaa käytettävissään olevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja toteaa, että A:lla on todettu keskivaikea masennus kaksi vuotta tapaturman jälkeen. Selvitysten perusteella A on potenut ahdistusta, masennusta ja stressiä työstä. Kyynärpää on ollut hyvin kipeä ja voimat ovat menneet kaksi vuotta kestävässä kyynärpään kuntoutuksessa. Lisäksi A:n työn kiire on stressannut mieltä, ja hän on tehnyt pelkkää etätyötä. A:lla on lisäksi kaksi vanhaa koiraa jotka, aiheuttavat ylimääräistä ongelmaa ja kuormitusta. Lausunnoista selviää myös, että lukion jälkeen A on ollut uupunut, väsähtänyt ja erittäin itkuinen töissä epäselvästä syystä. Oireilu on ollut merkittävä ja A on tällöin joutunut irtisanoutumaan töistä yllä mainittujen oireiden vuoksi.

Lisäksi yhtiö toteaa, että A:n esiintuoma korkeimman oikeuden käytäntö koskee tosiseikastoltaan vakavimpiin kiputiloihin liittyviä tapauksia ja niissä kysymys on lisäksi ollut tapaturmavakuutuslain nojalla maksettavista korvauksista. Käytettävissään olevan selvityksen perusteella vakuutusyhtiö toteaa, ettei A:n kipuoireilu täyty korkeimman oikeuden asettamia vaatimuksia.

Edellä todetuin perustein vakuutusyhtiö katsoo, että A:n masennuksen syy-yhteys pelkästään vahinkotapahtumassa saatuun vammaan on epätodennäköinen. Sen sijaan masennuksen taustalla ovat todennäköisemmin muut syyt. Näin ollen A:lle ei voida suorittaa lisäkorvausta masennuksen johdosta aiheutuneesta tilapäisestä haitasta.

A:n lisäkirjelmän jälkeisessä lisävastineessaan yhtiö toteaa, ettei sillä ole käytettävissään A:n mainitsemaa käyntikertomusta toukokuulta 2019. Siitä huolimatta yhtiö toteaa, etteivät ensivaiheen ahdistus- ja stressireaktio ole sama asia kuin myöhemmin todettu masennus. Näin ollen vakuutusyhtiö katsoo, ettei tällä lausunnolla olisi todennäköisesti ollut merkitystä päätöstä annettaessa.

A:n toimittamien lausuntojen sekä Vakuutuslautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon vastaanottamisen jälkeen yhtiö katsoo edelleen, että asiassa annettu korvauspäätös on vakuutusehtojen mukainen. Näkemyksensä tueksi vakuutusyhtiö viittaa vielä lopuksi kaikkiin antamiinsa päätöksiin ja vastineisiin toistaen niissä lausutun kantansa.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Vakuutuksenottajana olleella X:n kaupungilla ei ollut asiassa kommentoitavaa.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausunnon LKT, psykiatrian ja terveydenhuollon erikoislääkäri Matti Pontevalta.

Ponteva toteaa, ettei A:n mielenterveydestä ole ennen 25.2.2019 asiakirjoissa juurikaan tietoa. A on kuitenkin itse kertonut psykiatrille työperäiseen rasittumiseen liittyneestä irtisanoutumisesta myymälätyöstä noin 20-vuotiaana, missä yhteydessä hänelle ei ole asetettu psykiatrista diagnoosia. Tällä ei voida Pontevan käsityksen mukaan osoittaa olleen mitään herkistävää vaikutusta A:n psyykkiseen reagointiin noin 15 vuotta myöhemmin, kun hän on saanut tapaturmaisesti työkykyä haittaavan fyysisen vamman, joka ei ole operatiivisin keinoin täysin korjattavissa. Lausunnossaan Ponteva selostaa ensinnäkin A:ta koskevan tapauksen kannalta olennaisen potilasaineiston.

Ponteva toteaa, että A:lle asetetun sopeutumishäiriön diagnoosin (ICD-10:n F43.21) kohdalla on syytä ottaa huomioon, että diagnostisten kriteerien (A) mukaan oireitten tulisi alkaa kuukauden kuluessa sellaisen tunnistettavan psykososiaalisen rasitustekijän jälkeen, joka ei ole poikkeuksellinen tai katastrofaalinen. Täten A:n kohdalla tuoksi psykososiaaliseksi rasitustekijäksi ei Pontevan mukaan voidakaan katsoa itse polkupyörätapaturmaa, vaan rasitustekijä on sen seurauksena syntyneen kyynärpäävamman vaatima rasittava hoito ja epätäydelliseksi jäänyt paraneminen. Masennuksesta on ensimmäinen maininta loppuvuodesta 2019, mistä alkaen sopeutumishäiriön diagnoosi olisi ilmeisesti ollut tehtävissä eli jo ennen toista kapsulotomiaa. Pitkittyneen sopeutumishäiriön diagnoosia voidaan käyttää kahdenkin vuoden ajan sen jälkeen, kun rasittava elämäntapahtuma tai sen seuraukset ovat väistyneet. A:n kohdalla seurausten väistymistä ei näytä vielä tapahtuneen, joten tämänhetkisen hoitodiagnoosin ei ehkä tulisi enää viitata vain sopeutumishäiriöön, vaan varsinaiseen, lähinnä keskivaikeaan masennushäiriöön.

Johtopäätöksinään Ponteva toteaa, että A:n psyykkinen oirekuva ja sen hoidon tarve 4.2.2021 jälkeiseltä ajalta on erittäin todennäköisesti lääketieteellisessä syy-yhteydessä vahinkotapahtumassa 25.2.2019 syntyneen vamman aiheuttamaan psyykkiseen rasitukseen. Pontevan mukaan A:lla todettuun masennukseen ja muuhun psyykkiseen oireiluun ei ole todennäköisesti vaikuttanut mikään hänellä ollut vahinkotapahtumasta riippumaton psyykkinen perussairaus tai herkkyys. A:lla todettuja oireita ei siten olisi todennäköisesti syntynyt 25.9.2019 vahinkotapahtumasta riippumatta.

Lopuksi Ponteva toteaa, että A:lle on vahinkotapahtuman seurauksena aiheutunut tilapäistä psyykkistä haittaa, joka on vielä tässä vaiheessa luokiteltava Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan lieväksi, koska psykiatrinen hoitosuhde ja lääkitys eivät ole käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan vielä kestäneet yli 12 kuukautta. Luokan sisällä Ponteva katsoo, että haittaa sijoittuu sen yläkolmannekseen.

Ratkaisusuositus.

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A:lla oikeus vaatimaansa korvaukseen vastuuvahingon 25.9.2019 jälkeen kehittyneen masennuksen johdosta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 2 luvun 1.1 §:n mukaan, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Lain 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen
1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;
2) ansionmenetyksestä;
3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;
4) pysyvästä haitasta.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutetut henkilö-, esine- ja varallisuusvahingot, jotka todetaan vakuutuksen voimassaoloaikana vakuutuksen voimassaoloalueessa, ja joista vakuutuksenottaja on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Asian arviointi

Nyt käsillä olevassa tapauksessa on Vakuutuslautakunnan arvioitavana, onko A:lla todettu psyykkinen oireisto syy-yhteydessä vahinkotapahtumaan 25.2.2019 ja jos on, niin kuinka suuri tilapäinen psyykkinen haitta, on A:lle sen johdosta aiheutunut.

Henkilövahingon korvaamisen edellytyksenä voimassa olevan oikeuden mukaan on se, että vahingonkärsijän vamman tai sairauden voidaan todeta olevan syy-yhteydessä vahingon aiheuttaneeseen tekoon tai laiminlyöntiin. Syy-yhteyden toteaminen pohjautuu lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä. Lisäksi otetaan huomioon kussakin yksittäistapauksessa saadut tiedot vahingon sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota siihen, miten hyvin todettujen löydösten ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun vammamekanismin ja muiden asiasta saatavissa olevien tapahtumatietojen kanssa. Syy-yhteyttä ei yleensä voida pitää näytettynä vain sillä perusteella, että oireet ovat ilmaantuneet vahinkotapahtuman jälkeen

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevien selvitysten mukaan A on 25.2.2019 kaatunut polkupyörällä matkalla töihin. Tapaturman yhteydessä A kärsi vasemman kyynärlisäkkeen murtuman, jonka hoidossa ja A:n toipumisessa oli hankaluuksia. A ei lopulta pystynyt palaamaan työhönsä, kun kyynärnivelen normaalia liikkuvuutta ei hoidosta huolimatta saavutettu. 16.11.2019 merkinnän mukaan A:n mieliala on vaivan takia pahasti maassa. Huhtikuusta 2020 alkaen A on käynyt keskustelemassa työpsykologin kanssa. 8.2.2021 työterveyslääkäri kirjoitti A:lle lähetteen psykiatrin arvioon kuntoutusterapian ja muun hoidon tarpeesta ja tällöin diagnoosina oli määrittämätön ahdistuneisuushäiriö. Tätä ennen A:n ei ole todettu tarvinneen psykiatrista lääkehoitoa eikä myöskään kivunhoidossa käytettyjä masennuslääkkeitä. Psykiatrin vastaanotolla 11.2.2021 A:n on todettu itkeskelleen koko vastaanoton ajan. A oli kertonut avoimesti tuntemuksistaan kyynärpään leikkausten, huonon paranemisen ja pitkäaikaisen fysikaalisen hoidon aikana. Lausunnon mukaan A psyykkinen oireisto oli selvästi laajempaa kuin pelkästään ahdistuneisuutta ja esimerkiksi BDI-lomakkeen tulos 22 pistettä viittasi keskivaikeaan masennukseen. A:lle aloitettiin masennuslääkkeet ja jatkettiin ahdistuslääkkeitä. Sairauslomaa kirjattiin kuukaudeksi. Diagnoosiksi merkittiin F43.21, sopeutumishäiriö, pitkittynyt masennusjakso.

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausuntoa A:n psyykkisen oireiston sekä 25.2.2019 sattuneen vahinkotapahtuman välisestä syy-yhteydestä sekä sen johdosta mahdollisesti aiheutuneen tilapäisen psyykkisen haitan suuruudesta. Asiantuntijalausunnon mukaan A:n psyykkinen oirekuva ja sen hoidon tarve 4.2.2021 alkaen on erittäin todennäköisessä lääketieteellisessä syy-yhteydessä 25.2.2019 syntyneen vamman aiheuttamaan psyykkiseen rasitukseen. Asiantuntijalausunnon mukaan A:lla ei ole myöskään todettu mitään tapaturmasta riippumatonta psyykkistä perussairautta tai herkkyyttä, jotka olisivat voineet myötävaikuttaa oireilun alkamiseen. A:lle aiheutuneen tilapäisen psyykkisen haitan asiantuntija katsoo hoitokertomusten perusteella vastaavan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaista luokkaa ”lievä psyykkinen haitta”.

Vakuutuslautakunta pitää selvitettynä, että A:lle on 25.2.2019 aiheutuneen vastuuvahingon seurauksena sopeutumishäiriö ja keskivaikea masennus, josta aiheutuu myös tilapäistä psyykkistä haittaa. Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa, että vaikka psyykkinen oireilu ei suoranaisesti ole seurausta kaatumistapaturmasta, niin on se seurausta kaatumisen yhteydessä syntyneiden vammojen rasittavasta hoidosta sekä huonosta paranemisesta. Lautakunnan näkemyksen mukaan psyykkisen oireiston on näin ollen katsottava olevan syy-yhteydessä vahinkotapahtumaan, kun käytettävissä olevan selvityksen perusteella ei voida pitää todennäköisenä sitä, että A:lle olisi vastaava oireilu syntynyt myös ilman kyseistä vahinkotapahtumaa. Edellä olevan perusteella lautakunta katsoo, että A:lle psyykkisestä oireilusta aiheutuneesta työkyvyttömyydestä aiheutunut ansionmenetys sekä oireilun hoitokulut tulee korvata 4.2.2021 jälkeiseltä ajalta.

A on vaatinut korvausta vahinkotapahtuman aiheuttamasta tilapäisestä psyykkisestä haitasta. Vaatimuksensa tueksi A on viitannut häntä hoitaneiden lääkäreiden lausuntoihin, joista haitan laatu ja vakavuus ilmenee.

Arvioidessaan vamman vahingonkärsijälle aiheuttamaa tilapäistä psyykkistä haittaa lautakunta on käyttänyt apunaan liikennevahinkolautakunnan antamia normeja ja ohjeita sekä tarpeen mukaan myös henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suosituksia, joita yleisesti sovelletaan vahingonkorvauskäytännössä. Lautakunnan käsityksen mukaan kyseisiä normeja sekä suosi­tuksia voidaan yleensä pitää vahingonkärsijälle kohtuulliseen lopputulokseen johtavina, ellei tapaukseen liittyvistä erityisistä asianhaaroista muuta ilmene.

Tilapäisestä haitasta maksettavan korvauksen määrä perustuu henkilövahingon laadun ja vaikeusasteen sekä edellyttämän hoidon laadun ja toipumisen kestoajan perusteella tehtyyn objektiiviseen kokonaisharkintaan. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti lääketieteellisesti todettu psyykkisen terveydentilan häiriö, joka on vaatinut terveydenhuollon toimenpiteitä, oikeuttaa tilapäisen haitan korvaukseen riippumatta siitä liittyykö henkilövahinkoon myös fyysisiä vammoja. Psyykkisen terveydentilan häiriön perusteella suoritettava korvaus on määriteltävä samoja perusteita soveltaen kuin fyysisten vammojen perusteella suoritettava korvaus määritellään

Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan tilapäinen psyykkinen haitta katsotaan lievää vähäisemmäksi silloin, kun vahingon seurauksena vahinkoa kärsinyt on saanut psyykkisen häiriön, joka on aiheuttanut lyhytaikaisen toimintakyvyn heikkenemisen ja tämä on vaatinut lääkehoitoa tai muuta terveydenhuollon ammattihenkilön antamaa taikka määräämää hoitoa enintään kuuden viikon ajan. Haitan katsotaan olevan silloin lievä, kun vahinkoa kärsinyt on tarvinnut säännöllisen, tiiviin, enintään 12 kuukauden psykiatrisen hoitosuhteen tai hän on tarvinnut pitkäkestoisen, kuitenkin enintään 12 kuukauden lääkehoidon ja toiminnallinen toipuminen on kestänyt enintään 12 kuukautta. Vaikeaksi tilapäinen psyykkinen haitta on katsottava silloin, kun vahinkoa kärsinyt on vahingosta johtuvan psyykkisen häiriön vuoksi tarvinnut sairaalahoitoa psykoositasoisen häiriön vuoksi tai hänen säännöllinen psykiatrinen hoito­suhde on kestänyt yli 12 kuukautta ja toiminnallinen toipuminen on kestänyt yli 12 kuukautta.

Viitaten hankkimaansa psykiatrian asiantuntijalausuntoon ja huomioon ottaen lautakunnalla käytettävissä oleva lääketieteellinen selvitys Vakuutuslautakunta katsoo A:lle aiheutuneen tilapäisen psyykkisen haitan kuuluvan luokkaan lievä psyykkinen haitta, korvausasteikon ollessa 300–1300. Merkitystä haitan arvioinnissa on annettu erityisesti A:n psykiatrisen hoitosuhteen kestolle, joka on asian vireille tullessa ollut alle 12 kuukautta. Kyseisen luokan sisällä lautakunta arvioi asianmukaiseksi korvaukseksi tilapäisestä psyykkisestä haitasta 1200 euroa. Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan fyysisten vammojen perusteella suoritettava tilapäisen haitan korvaus ja psyykkisten vammojen perusteella suoritettava ohimenevän tilapäisen haitan korvaus lasketaan yhteen.

Lopputulos

Käytettävissään olevan selvityksen perusteella sekä edellä selostetuin perustein Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan A:lle korvausta tilapäisestä psyykkisestä haitasta 1.200 euroa. Vakuutuslautakunta suosittaa myös vakuutusyhtiötä suorittamaan korvauksen psyykkisen oireiston aiheuttamista hoitokuluista ja työkyvyttömyydestä 4.2.2021 alkaen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros                                                
Sihteeri Hanén

Jäsenet:
Haapasaari
Karimäki
Korpiola
Koskinen

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia