Tapahtumatiedot

Asianajotoimisto X Oy:n asianajaja A oli toiminut H Oy:n oikeudenkäyntiasiamiehenä muun muassa vuokravakuuden palauttamista koskeneessa huoneenvuokra-asiassa, johon vakuutusyhtiö oli myöntänyt oikeusturvaedun H Oy:n oikeusturvavakuutuksesta. H Oy oli sittemmin asetettu konkurssiin. Konkurssi oli rauennut varojen puutteeseen ja H Oy oli merkitty 27.6.2016 kaupparekisteriin lakanneeksi. Käräjäoikeus oli 17.10.2017 antamallaan päätöksellä jättänyt asian sillensä, koska A ei ollut esittänyt selvitystä, jonka perusteella A:lla olisi ollut 27.6.2016 jälkeen osakeyhtiölain mukainen oikeus edustaa H Oy:tä. H Oy:n valitettua päätöksestä hovioikeuteen, hovioikeus jätti 7.12.2018 antamallaan päätöksellä H Oy:n kanteen tutkimatta A:n puuttuneen edustusvallan vuoksi.

Vakuutusyhtiö oli päätöksellään 19.1.2018 kieltäytynyt korvaamasta H Oy:n oikeudenkäyntikuluja siltä osin kuin ne olivat syntyneet H Oy:n kaupparekisteristä poistamisen 27.6.2016 jälkeen. X Oy oli nostanut päätöksen johdosta vakuutusyhtiötä vastaan käräjäoikeudessa 26.4.2018 vireille tulleen kanteen vaatien oikeudenkäyntikuluista korvaamatta jääneen 2 309,45 euron osuuden suorittamista H Oy:n oikeusturvavakuutuksesta. Käräjäoikeus hylkäsi X Oy:n kanteen 16.7.2020 antamallaan tuomiolla.

X Oy oli hakenut viimeksi mainittuun asiaan oikeusturvaetua omasta samassa vakuutusyhtiössä olleesta oikeusturvavakuutuksestaan. Vakuutusyhtiö oli myöntänyt riitaan oikeusturvaedun päätöksellään 14.2.2018. X Oy:n toimitettua vakuutusyhtiölle asiaa koskeneen 19 719 euron oikeudenkäyntikululaskun, vakuutusyhtiö vetosi päätöksessään 11.9.2020 vakuutusehtoihin, joiden mukaan vakuutuksesta korvattiin yhden vakuutuskauden aikana syntyneistä vakuutustapahtumista enintään kaksinkertainen vakuutusmäärä. X Oy:n vakuutuksen vakuutusmäärä oli 25 000 euroa. Vakuutuksesta oli korvattu vakuutuskaudella 1.1.2018 – 31.12.2018 jo kuuden muun vahingon perusteella 50 000 euroa, joten enempää korvausta ei maksettu.

X Oy vaati päätöksen muuttamista vedoten siihen, että yhdessä mainituista muista asioista vakuutustapahtuma oli sattunut ennen vuotta 2018. Vakuutusyhtiö muuttikin korvausratkaisua päätöksellään 11.12.2020 ja hyväksyi X Oy:n asianajolaskusta korvattavaksi kohtuulliseksi katsomansa 12 580,65 euroa. Omavastuun vähentämisen jälkeen korvausmääräksi jäi 10 693,55 euroa.

Vakuutusyhtiö vetosi vakuutusehtoihin, joiden mukaan vakuutuksesta korvattiin vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut. Muun muassa kustannuksia, jotka olivat aiheutuneet vakuutetun omasta kustannuksia lisänneestä tai tarpeettomia kustannuksia aiheuttaneesta menettelystä tai jotka vakuutettu tai hänen asiamiehensä olivat aiheuttaneet pitkittämällä tahallaan tai huolimattomuudellaan oikeudenkäyntiä, ei korvattu. Vakuutusyhtiö piti X Oy:n laskuttamaa 67,4 tunnin työmäärää asian laatu ja laajuus huomioon ottaen liiallisena. Asia ei ollut ollut niin monimutkainen ja laaja, että korkea tuntimäärä olisi ollut hyväksyttävä. Kun käräjäoikeus oli katsonut, ettei A:lla ollut oikeutta vaatia kulujen korvaamista H Oy:n vakuutuksesta, X Oy oli vakuutusyhtiön mielestä toiminnallaan lisännyt tarpeettomia kustannuksia.

X Oy vaati toistamiseen päätöksen muuttamista ja koko asianajolaskun korvaamista vedoten siihen, että sen mielestä vakuutusyhtiö ei 11.9.2020 antamansa korvauspäätöksen jälkeen ollut saanut enää vedota uusiin korvauksen epäysperusteisiin. Vakuutusyhtiö ei muuttanut ratkaisuaan päätöksellään 2.6.2021. Vakuutusyhtiö kiisti toimineensa vastoin hyvää vakuutustapaa. Korvauspäätös 11.9.2020 oli perustunut vakuutusmäärän ylittymiseen, jolloin ei ollut ollut tarpeen ottaa kantaa korvattaviksi haettujen kulujen kohtuullisuuteen tai vakuutusehtojen rajoituksiin.

Asiakkaan valitus

X Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta ja vaatinut, että vakuutusyhtiön tuli korvata asianajolaskun koko määrä omavastuun ja arvonlisäveron osuudella vähennettynä eli 16 761,15 euroa. Jo korvattu 10 693,55 euroa huomioiden vaatimuksen määräksi jäi 6 067,60 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 23.9.2020 lähtien.

X Oy on lausunut, että vakuutusyhtiö oli perustellut päätöstään 11.9.2020 kieltäytyä maksamasta korvausta sillä, että vakuutuksen maksimimäärä 50 000 euroa oli kyseiseltä vakuutuskaudelta jo korvattu. Myöhemmin vakuutusyhtiö oli myöntänyt kohdistaneensa kyseiselle vakuutuskaudelle virheellisesti 25 000 euron korvauksen. Korvauspäätöksessä 11.12.2020 yhtiö oli kuitenkin vedonnut korvauksen määrän osalta perusteisiin, joihin se ei ollut aiemmin vedonnut. Vakuutussopimuslain ja Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännön mukaan vakuutusyhtiön tuli kuitenkin ilmoittaa kaikki kiistämisperusteet yhdellä kertaa eikä myöhemmin voinut esittää uusia perusteita.

X Oy on lausunut lisäkirjelmässään 17.1.2022, että korvaus tuli suorittaa laskun perusteella. Vakuutusyhtiö oli tehnyt päätöksensä ylimalkaisin perustein hankkimatta aineistoa, jonka perusteella palkkiota olisi voinut arvioida ja perustella sen kiistämistä. Toimenpiteitä verrattaessa X Oy:n kulujen olisi tullut olla moninkertaiset verrattuna vakuutusyhtiön oikeudenkäyntikuluihin, jotka olivat olleet 12 555 euroa. Vastoin vakuutusyhtiön väittämää asia oli ollut hyvin monimutkainen ja laaja. X Oy on vedonnut oikeudenkäyntiaineistoon.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on toistanut korvauspäätöksissään lausumansa seikat ja kiistänyt toimineensa vastoin hyvää vakuutustapaa. Oikeusturvaetu oli myönnetty 14.2.2018 ja päätöksessään 11.9.2020 yhtiö oli vedonnut korvauksen määrää rajoittaneisiin vakuutusehtoihin. Kyseiset ehtokohdat eivät olleet hyvän vakuutustavan toimintaperiaatteissa tarkoitettuja rajoitusehtoja. Vastaavasti päätöksessä 11.12.2020 oli vedottu korvauksen määrää rajoittaneisiin vakuutusehtoihin, ei rajoitusehtoihin. Rajoitusehtojen tarkoitus oli rajata tietyt asiat tai tapahtumat vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle. Tässä tapauksessa siitä ei ollut kyse, vaan kantaa oli otettu korvauksen määrään ja sen kohtuullisuuteen.

Koska ensimmäisessä korvauspäätöksessä korvaus oli evätty vakuutusmäärän ylittymisen perusteella, yksittäisen riita-asian kulujen kohtuullisuuteen ei ollut tarpeen ottaa kantaa. Vakuutusyhtiöllä ei myöskään ollut päätöstä 11.9.2020 antaessaan käytettävissä tietoa, jonka perusteella vakuutuskaudelle 1.1.2018 - 31.12.2018 virheellisesti sijoitetun vahingon kuuluminen muulle vakuutuskaudelle olisi voitu todeta. Vakuutusyhtiöllä ei siten ollut perustetta epäillä, että vakuutusmäärää olisi ollut jäljellä ja myös korvauksen määrää olisi pitänyt arvioida. Kulujen kohtuullisuuden arviointi oli ollut ajankohtaista vasta, kun 11.9.2020 annettu korvauspäätös oli osoittautunut virheelliseksi.

Lisävastineessaan 26.4.2022 vakuutusyhtiö on kiistänyt X Oy:n vaatimuksen ja katsonut suorittaneensa korvauksen vakuutusehtojen mukaisista välttämättömistä ja kohtuullisista asianajo- ja oikeudenkäyntikuluista. Hyvän vakuutustavan tarkoitus ei ollut rajoittaa vakuutusyhtiön oikeutta arvioida oikeusturvaedun myöntämisen jälkeen korvauksen määräytymistä ja määrää vakuutusehtojen perusteella. Hyvä vakuutustapa oli perusluonteeltaan asiakaspalvelua, ohjeistamista ja ratkaisujen perusteita selventävää sekä edistävää suhteessa vakuutustuotteisiin ja vakuutetun tietoon asiaan liittyvistä käsitteistä ja ratkaisuihin vaikuttavista seikoista. Tässä tapauksessa X Oy oli vakuutusyhtiön mielestä taustansa perusteella tiennyt korvauksen lopulliseen määrään liittyvistä arviointiperiaatteista. Asiassa oli menetelty vakiintuneiden oikeusturvavakuutuksen käsittelyperiaatteiden mukaisesti.

Vakuutuslautakunnassa omaksutun linjan mukaisesti asianajolaskun kohtuullisuutta arvioitaessa laskua tuli tarkastella pääsääntöisesti kokonaisuutena. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan asia oli ollut oikeudellisesti suhteellisen yksinkertainen eikä sen hoitaminen ollut edellyttänyt asiamieheltä erityistä oikeudellista osaamista. Asia ei ollut erityisen vaativa taikka muutoin erityisen aikaa vievä eikä se ollut edellyttänyt normaalista poikenneita vaativia neuvotteluja, oikeudellisia toimenpiteitä ja asiakirjojen laatimista. Tällaisina ei voitu pitää myöskään oikeudelle toimitettuja lausumia, jotka olivat pitkälti kopioita lain esitöistä ja oikeuskäytännöstä. Esimerkiksi aiempaan lautakuntakäytäntöön tutustuminen oli ollut sinänsä perusteltua. Sitä oli kuitenkin ainakin osittain pidettävä lakimiehen oman ammattitaidon ylläpitämisenä eikä siten kokonaan korvattavana kuluna. Oikeudessa ei ollut esitetty esimerkiksi laajaa asiantuntijatodistelua eikä asia ollut siten laajuudeltaan verrattavissa esimerkiksi vaikeisiin lääketieteellisiin syy-yhteyskysymyksiin.

X Oy ei ollut esittänyt, millä tavoin jutulla olisi ollut ennakkoluonteisuutta tai muutakaan perustetta, jonka takia se olisi ollut oikeudellisesti erittäin vaativa, laaja ja vaikea. X Oy:n väitteelle siitä, että laskun olisi tullut olla moninkertainen vastapuolen laskuun verrattuna, ei ollut esitetty perusteita. Käräjäoikeuden tuomio huomioon ottaen X Oy oli toiminnallaan lisännyt tarpeettomia kustannuksia.

Kokonaisarvioinnin lisäksi vakuutusyhtiö on lausunut yksittäisistä kulueristä, että 6.7.2020 päivättyyn kirjelmään lain soveltamisesta oli merkitty ajankäytöksi yhdeksän tuntia. Lausuma oli esitetty oikeudenkäyntiä edeltäneenä päivänä tai iltana, joten oli kyseenlaista, oliko sitä myöhäisen esittämisensä johdosta huomioitu oikeudenkäynnissä. Vakuutusyhtiön mielestä kirjelmä ja siihen käytetty aika oli tarpeeton ja perusteeton tai ainakin määrältään liiallinen.

X Oy:n 22.10.2018 antama lausuma oli kaksikymmentä sivua pitkä ja siihen oli käytetty laskun perusteella 18,75 tuntia. Sivumäärästä huomattava osa oli kopioita laista, lain esitöistä ja Korkeimman oikeuden ratkaisujen tiivistelmistä. Vaikka kirjelmä oli pitkä, siihen käytetty aika oli liiallinen. Lisäksi istunnosta oli matka-ajan osalta laskutettu kolme tuntia. Lähtökohtaisesti matka-ajalta asiamiehen palkkioksi ei hyväksytty normaalia tuntiveloitusta, sillä kyse ei ollut varsinaisesta asianajotyöstä vaan siihen liittyneestä ajanhukasta. Hyväksyttävänä määränä voitiin pitää noin puolta normaalista tuntiveloituksesta.

Väite, ettei vakuutusyhtiöllä olisi ollut laskua arvioidessaan käytössä mitään aineistoa tai tietoa oikeudenkäynnistä, oli paikkansapitämätön. Vakuutusyhtiö oli ollut oikeudenkäynnin vastapuoli ja tiennyt siten sen sisällön ja aineiston.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse oikeusturvavakuutuksen perusteella X Oy:lle korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrästä sekä siitä, onko vakuutusyhtiö menetellyt korvausmäärää arvioidessaan hyvän vakuutustavan mukaisesti.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

X Oy:n oikeusturvavakuutukseen sovellettavien 1.1.2011 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 40 mukaan [vakuutusyhtiö] sitoutuu näiden ehtojen ja sopimukseen sisältyvien muiden ehtojen mukaisesti korvamaan vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet lakimiesavun käyttämisestä riita-, rikos- tai hakemusasiassa. Vakuutus koskee vakuutuskirjaan merkittyä toimintaa.

Vakuutusehtojen kohdan 40.6 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutustapahtumasta aiheutuneet vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut seuraavasti:

40.6.2 Riita- ja hakemusasiassa
Vakuutuksenottajalle korvataan asiamiehen käyttämisestä ja todistelusta aiheutuneet kulut. Asiamiehen palkkiot ja kulut korvataan myös, jos edellä tässä kohdassa tarkoitettua riitaa on tuomioistuinmenettelyn sijasta käsitelty kuluttajariitalautakunnassa, vakuutuslautakunnassa tai muussa vastaavassa elimessä.

Vakuutusehtojen kohdan 40.7.3 mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetun ajanhukkaa, omaa työtä, tulon- tai ansionmenetystä, matkoja tai oleskelukustannuksia eikä sitä lisäkustannusta, joka aiheutuu asiamiehen vaihtamisesta tai vakuutetun omasta kustannuksia lisäävästä tai tarpeettomia kustannuksia aiheuttavasta menettelystä.

Vakuutusehtojen kohdan 40.7.7 mukaan vakuutuksesta ei korvata kustannuksia, jotka vakuutettu tai hänen asiamiehensä ovat aiheuttaneet jäämällä pois tuomioistuimesta, jättämällä noudattamatta tuomioistuimen antamia määräyksiä, esittämällä väitteen, jonka he ovat tienneet tai heidän olisi pitänyt tietää aiheettomaksi tai muutoin, pitkittämällä tahallaan tai huolimattomuudellaan oikeudenkäyntiä.

Vakuutusehtojen kohdan 40.8.3.1 mukaan vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti. Jos tuomioistuin ei asianosaisten myöntämisen vuoksi ole lausunut päätöksessään asianajo- ja oikeudenkäyntikuluista tai jos asia on ratkaistu sovintoteitse, korvattavat kustannukset määrätään ottaen huomioon myös vastaavanlaisissa asioissa yleensä tuomitut tai maksetut kulut.

Asiamiehen käytöstä korvataan kohtuullinen palkkio asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta määrättäessä otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu. Jos vakuutettu on arvonlisäverolain mukaan oikeutettu vähentämään tai hakemaan takaisin asianajolaskuun tai oikeudenkäyntikuluihin sisältyvän veron, korvauksesta vähennetään kustannuksiin sisältyvä arvonlisävero.

Vakuutusehtojen kohdan 40.8.3.2 mukaan [vakuutusyhtiö] suorittaa korvauksen vakuutetun oikeudenkäynti- ja asianajokuluista tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai sovinnon syntymisen jälkeen.

Vakuutusehtojen kohdan 40.9 mukaan, jos vakuutettu haluaa käyttää vakuutusta, siitä on ilmoitettava kirjallisesti etukäteen [vakuutusyhtiölle]. [Vakuutusyhtiö] antaa tällöin vakuutetulle kirjallisen korvauspäätöksen.

Asian arviointi

1) Kysymys vakuutusyhtiön korvauskäsittelyn hyvän vakuutustavan mukaisuudesta

X Oy on vedonnut korvausvaatimuksensa perusteena ensiksikin siihen, että sen mielestä vakuutusyhtiöllä ei enää 11.9.2020 antamansa korvauspäätöksen jälkeen ole ollut hyvän vakuutustavan mukaan oikeutta vedota myöhemmässä päätöksessä uusiin korvauksen epäysperusteisiin. X Oy on vedonnut Vakuutuslautakunnan asiaa koskevaan vakiintuneeseen ratkaisukäytäntöön.

Vakuutuslautakunta toteaa, että se on vakuutuskorvausta koskevien päätösten antamista käsittelevässä ratkaisukäytännössään lausunut, että vakuutusyhtiön tulee perustella korvauspäätöksensä huolellisesti ja ilmoittaa kielteisessä korvauspäätöksessä kaikki perusteet, joilla korvaus on evätty. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että uusien perusteiden esittämistä olisi aina pidettävä hyvän vakuutustavan vastaisena. Vakuutusyhtiö voi esittää päätökselleen uusia perusteita etenkin silloin, kun aiemmin annettu päätös on perustunut vakuutusyhtiölle toimitettujen korvausselvitysten virheellisyyteen tai puutteellisuuteen.

Nyt käsiteltävän asian osalta lautakunta toteaa, että oikeusturvavakuutuksessa korvauskäsittely poikkeaa muusta vahinkovakuutuksesta jo sen vuoksi, että vakuutetun tulee oikeusturvavakuutuksen vakuutusehtojen mukaan ilmoittaa vakuutusyhtiölle etukäteen halustaan käyttää vakuutusta. Ilmoituksen perusteella vakuutusyhtiö arvioi ja antaa ensin korvauspäätöksen siitä, myöntääkö se vakuutusehtojen mukaan oikeusturvaedun vahinkoilmoituksen mukaiseen asiaan. Korvausratkaisu siitä, miltä osin asiassa aiheutuneet asiamies- ja oikeudenkäyntikulut korvataan vakuutuksesta, voidaan sen sijaan antaa vasta kustannusten selvittyä eli tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai sovinnon syntymisen jälkeen.

Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö on päätöksellään 11.9.2020 evännyt korvauksen X Oy:n esittämästä palkkiolaskusta sillä sittemmin virheelliseksi osoittautuneella perusteella, että kyseiselle vakuutuskaudelle varattu vakuutussopimuksen mukainen vakuutusmäärä oli vakuutuskaudelle aiemmin kohdistettujen korvattujen vahinkojen johdosta ollut jo täyteen maksettu. Kun vakuutusyhtiön tuolloin antama vaikkakin virheellinen päätös oli perustunut vakuutusmäärän täyttymiseen, jolloin enempää korvausta mainitulta vakuutuskaudelta ei ole voinut tulla kustannusten laadusta riippumatta suoritettavaksi, lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiöllä ole ollut hyvä vakuutustapakaan huomioon ottaen syytä ryhtyä päätöstä antaessaan tarkemmin tutkimaan ja ottamaan kantaa X Oy:n sille esittämän palkkiolaskun sisältöön. Lautakunta katsoo, ettei asiaa ole perusteltua arvioida toisin yksin sillä perusteella, että korvauspäätöksen 11.9.2020 virheellisyys oli johtunut vakuutusyhtiön puolella olleesta erehdyksestä.

Lautakunta katsoo selostamillaan perusteilla, että oikaistessaan korvausratkaisuaan päätöksellä 11.12.2020 vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus vedota esittämiinsä maksettavan korvauksen määrää rajoittaneisiin vakuutusehtoihin.

2) Kysymys korvattavien asianajo- ja oikeudenkäyntikulujen määrästä

Lautakunta toteaa, että X Oy:n hävittyä jutun käräjäoikeus ei ole ottanut kantaa X Oy:n oikeudenkäyntikulujen määrään. Vakuutusyhtiö on hyväksynyt X Oy:n esittämästä verolliselta määrältään 24 329,16 euron asianajolaskusta korvattavaksi kohtuulliseksi katsomansa 15 600 euron osuuden. Laskuun sisältyneen arvonlisäveron ja omavastuuosuuden vähentämisen jälkeen korvausmääräksi on jäänyt 10 693,55 euroa.

Vakuutusehdoissa viitatun oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Lainvalmisteluasiakirjojen mukaan pykälää sovellettaessa on kussakin yksittäisessä tapauksessa harkittava, ovatko vaaditut kustannukset kohtuuden mukaan olleet aiheellisia asianosaisen oikeuden valvomiseksi. Asiamiehen palkkio on määrättävä huomioon ottaen asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu. Huomiota on kiinnitettävä myös kysymyksessä olevan etuuden arvoon ja merkitykseen.

Oikeudenkäymiskaaren säännökset, jotka edellyttävät korvattavilta oikeudenkäyntikuluilta kohtuullisuutta, ovat ilmausta yleisestä oikeusperiaatteesta. Tämän vuoksi vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus oikeusturvavakuutuksen vakuutusehtojen ja mainittujen säännösten perusteella arvioida X Oy:n laskuttamien palkkioiden kohtuullisuus määrätessään oikeusturvavakuutuksesta maksettavaa korvausta.

Lautakunta toteaa ensiksikin, että X Oy:n kanteella vakuutusyhtiöltä vaatiman vakuutuskorvauksen määrä on ollut 2 309,45 euroa. X Oy:n asiassa laskuttamien verollisten oikeudenkäyntikulujen määrä on siten ollut asian intressiin verrattuna noin kymmenkertainen. Vaikka oikeudenkäynnin kohteena olleen oikeuskysymyksen ratkaiseminen on edellyttänyt tulkintaa sekä oikeus- ja sopimuskäytännön selvittämistä, ratkaistava oikeuskysymys on itsessään varsin pelkistetty eikä sen arvioiminen ole edellyttänyt laajoja tai erityisosaamista vaatineita oikeudellisia selvityksiä tai näytön hankkimista. Asiassa esitettyä asiakirja-aineistoa ei myöskään voida pitää laajana.

Mainitut seikat huomioon ottaen lautakunta ei pidä X Oy:n asiaan käytetyksi ilmoittamaa 67,4 tunnin työmäärää asian laatuun nähden kohtuullisena. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei sillä ole perustetta poiketa vakuutusyhtiön korvattavaksi tulevien asiamieskulujen kohtuullista määrää koskeneesta arviosta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Rajamäki
Sarpakunnas
Sjögren