Tapahtumatiedot
A (s. 1941) loukkasi 30.10.2018 alaselkänsä rännejä puhdistaessaan. Tapaturman jälkeen A:lla todettiin neljännen lannenikaman yläpäätelevyn hyväasentoinen kompressiomurtuma. A on tapaturman jälkeen kärsinyt selkäkivuista ja alaraajojen toiminnanvajeesta. Korvausta pysyvästä haitasta on haettu yksityistapaturmavakuutuksesta.
Vakuutusyhtiö maksoi 14.2.2020 A:lle pysyvän haitan korvauksen haittaluokan 6 mukaan. Yhtiön päätös haittaluokasta ei muuttunut A:n oikaisupyyntöjen johdosta.
Asiakkaan valitus
A pyytää haittaluokan osalta Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. Loukkaantumisen jälkeen A ei ole voinut vetää ryhmiä kuntosalilla eikä hän tule toimeen ilman apuvälineitä sisätiloissa, saati ulkona. A saa viikoittain kotihoitoa ja kuntoutusta kaksi kertaa viikossa.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö katsoo vastineessaan, että A:lle maksettu, haittaluokkaa 6 vastaava korvaus on asianmukainen. Arvio perustuu sovellettavan haittaluokka-asetuksen 768/2015 kohtaan 2.2, alaraajat kokonaisuutena, keskivaikea toiminnanvajaus. Jos haitta muuttuu vähintään kaksi haittaluokkaa ennen kuin kolme vuotta on kulunut korvauksen maksamisesta, muutetaan korvauksen määrää vastaavasti. A:n toimittamista lisäselvityksistä ei ole ollut todettavissa, että haitta olisi pahentunut kahdella haittaluokalla korvauksen maksamisen jälkeen.
Lääketieteellinen selvitys
Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 1.11.2018–2.10.2021.
Terveysaseman sairaanhoitajan laatiman tekstin 1.11.2018 mukaan A on edellisenä maanantaina puhdistanut rännejä ja lipsahtanut tikkailta askelman, minkä jälkeen selkä on kipeytynyt. Vastaanotolla A:n kävely on ollut kankeaa, mutta hän on kuitenkin pystynyt kävelemään ilman apuvälineitä. Alaselässä on tuntunut kipua, joka on hieman heijastunut vasempaan jalkaan. A:lla mainitaan olleen jo aiemmin virtsanlähdön ongelmia, jotka eivät ole pahentuneet tapaturman jälkeen. A on saanut lihasrelaksantti- (Norflex) ja kipulääkepistoksen (Ketesse) ja häntä on kehotettu hakeutumaan seuraavana päivänä uuteen arvioon, jos kiputilanne ei helpotu. Lisäksi A on saanut Tramal-reseptin.
Ensihoidon sairaankuljetusta 7.11.2018 koskevan selvityksen mukaan A on soittanut ambulanssin alaselkäkivun vuoksi. A on käyttänyt Tramal 150 mg -kipulääkettä kolme tablettia päivässä, mutta kipu on siitä huolimatta vain yltynyt, eikä A ole enää pärjännyt yksin kotona. Ensihoidon saapuessa paikalle A on ollut jalkeilla vastassa. Kävely on onnistunut, mutta se on ollut tuskallista ja välillä on tullut sähköiskumaisia kipuja vasempaan jalkaan. Alaselkä on aristanut tunnustellen. Ulosteenkarkailua tai muita cauda equina -oireita A ei ole kuvannut, mutta kahden viimeisen päivän ajan virtsanlähtö on ollut huonompaa. A on kuljetettu keskussairaalaan.
Keskussairaalan päivystyksen tekstin 8.11.2018 esitietojen mukaan A sairastaa Parkinsonin tautia ja hänellä on pitkäaikaisia selkävaivoja. Lokakuussa 2017 on todettu lannerangan magneettitutkimuksessa kolmannen–neljännen lannenikaman välin pullistuma, joka ei ole ahtauttanut selkäydinkanavaa. A:lla on todettu lannerangassa ensimmäisen–toisen lannerangan seudussa selkeä tunnustelu- ja koputusarkuus. A on ollut erittäin kivulias eikä hän ole pystynyt kunnolla vaihtamaan sängyllä asentoa kipujen vuoksi. A:lle on ohjelmoitu lannerangan röntgentutkimus ja tämän jälkeen kirurgipäivystäjän arvio jatkosuunnitelmasta.
Kirurgian sairauskertomustekstissä 8.11.2018 kerrotaan tapaturmasta, että A on horjahtanut katolla tikkailla, vasen jalka jäi tikkaiden väliin ja tuli kova venähdysvamma. Varsinaista maahan putoamista ei tapahtunut. Heti tapaturman jälkeen ei ollut minkäänlaista kipua ja A teki kuntosalillakin kunto-ohjausta, mutta nyt viiden päivän ajan A:lla on ollut kovaa alaselkäkipua ja vasen jalka on ollut kauttaaltaan puutunut. Liikkuessa on tullut kipusäteilyä vasempaan jalkaan. Natiiviröntgenkuvauksessa 7.11.2018 on todettu mahdollinen neljännen lannenikaman yläpäätelevyn painaumamurtuma. A on otettu kivun hoitoon ortopedian osastolle. Seurannassa kivut ovat edelleen olleet hankalat. Vasemmassa jalassa ihotunnot ovat olleet kauttaaltaan heikentyneet oikeaan puoleen verrattuna, mutta lihasvoimat ovat olleet kohtuullisen hyvät. A:lle on ohjelmoitu päivystyksellinen tietokonekerroskuvaus, jossa neljännen lannenikaman yläpäätelevyn hyväasentoinen murtuma on varmistunut. Lisäksi on todettu selkärangan olevan varsin rappeutunut. Selkäydinkanavaa ahtauttavia löydöksiä ei ole todettu. Päivittäismerkinnän 9.11.2018 mukaan A:lle on tehty vielä lannerangan magneettitutkimus. Siinä ei ole todettu hermojuuripuristusta eikä selkäydinkanavan ahtaumaa. Vasemmalla L1-juurikanavassa ja kummankin L5-juurikanavan alueella on todettu kaventumaa. Ortopedi on arvioinut, että A:n selkäkipu johtuu todetusta hyväasentoisesta ja vakaasta lannenikaman murtumasta ja alaraajan tuntomuutokset ja -puutokset esimerkiksi ischias-hermorungon ruhjeesta tai jopa vuoteessa makaamisesta. Jatkosuunnitelmana on ollut mobilisaatio ja siirto terveyskeskukseen kivun hoitoon. Rankamurtuman kontrollointia kuvantamistutkimuksin ei ole pidetty tarpeellisena. Raskaat nostot ja selän ääritaivutukset on kielletty kuuden viikon ajaksi.
Kirurgian tekstissä 25.12.2018 mainitaan esitietoina, että A on marraskuussa 2017 pudonnut saunan lauteilta ja satuttanut tuolloin kaularankaa ja selkää. A:lla on tuolloin todettu kaularankamurtuma, joka on hoidettu konservatiivisesti. Jo tuolloin on ollut vasemman käden ja vasemman alaraajan puutumista ja kömpelyyttä, joiden syy on jäänyt epäselväksi. Tämän tapaturman jälkeen A:lle on jäänyt virtsanlähtövaikeuksia. A on 25.12.2018 tullut päivystykseen, kun mobilisaatio ei ole kunnolla onnistunut selkäkivun vuoksi. Selkäkipu on ollut paikallista lanneselän yläosien alueella, ja liikkeessä alueelle on tullut kova aristus. A on lisäksi kertonut, että hänellä on välillä nukkuessa jonkinlaista puutumista vasempaan yläraajaan. Tutkittaessa A on kertonut vasemman säären tunnonalenemasta. A on otettu kivun vuoksi kirurgiseksi potilaaksi päivystysosastolle. Paikallisen selkäkivun on arvioitu liittyvän murtumaan, muun oireiston on arvioitu olevan vanhaa vaivaa.
Terveyskeskuksen lähetetekstin 20.2.2019 mukaan lannenikaman murtuma ei ole parantunut ja A:n on vaikea liikkua. A on tullut päivystysvastaanotolle, koska liikkuminen on taas mennyt huonommaksi ja kivut ovat olleet kovat kipulääkkeistä huolimatta. Vastaanotolla tuolilta nouseminen on ollut erittäin hankalaa ja muutaman metrin kävely on kestänyt minuutteja. A on ollut selkeästi kivuliaan oloinen, eikä selkästatusta ole pystytty tekemään, koska liikkeet ovat olleet jäykkiä kivun vuoksi. A:sta on tehty konsultaatiopyyntö kirurgialle. Konsultaatiovastauksen 20.2.2019 mukaan on suositeltu lannerangan röntgenkuvausta seisten tarkoituksena selvittää, onko murtunut nikama pysynyt ryhdissään. Jos L4-nikama ei ole aiempiin kuviin verraten enempää luhistunut, ei kirurgista hoitoa ole tarjolla. A:n ikä ja hänen sairastamansa Parkinsonin tauti huomioiden leikkaushoitoon on muutenkin suhtauduttava hyvin kriittisesti. Kirurgin arvion mukaan selkäkipu tuskin selittää A:n kokonaisvaltaista jäykkyyttä, vaan se on todennäköisesti Parkinsonin taudin aiheuttamaa. Kirurgi on suositellut A:n Parkinson-lääkityksen arviointia ja tarvittaessa neurologin konsultaatiota. Mahdollinen kuntoutus tulee järjestettäväksi perusterveydenhuollosta käsin.
Kirurgian päivystyksen tekstin 23.2.2019 mukaan A on tullut päivystykseen vasemman käden turpoamisen vuoksi. Selkäkipua on edelleen ollut voimakkaana. Kliinisessä tutkimuksessa on todettu, että vasemman jalan tunto on ollut kauttaaltaan alentunut oikeaan verrattuna. Lisäksi vasemman nilkan taivutuksessa on ollut heikkoutta. Kirurgian takapäivystäjä on arvioinut, että oire sopii L4- tai L5-hermon ahtaumaan. Röntgentutkimusta 23.2.2019 koskevan lausunnon mukaan neljännen lannenikaman nikamakompressio on aiempaan tutkimukseen verrattuna selkeästi lisääntynyt. Magneettitutkimusta 24.2.2019 koskevan lausunnon mukaan tutkimuksessa on todettu nikaman lisääntyneestä kasaanpainumisesta johtuva, aiempaa selkeämpi välilevynpullistuma kolmannen–neljännen lannenikaman tasolla. Oikean L4-hermojuuren on todettu kulkevan muutoksen lähellä, mutta se ei kuitenkaan ole joutunut puristuksiin. Vasemmalla ei ole todettu hermojuuripuristuksia. Kirurgian tekstin 25.2.2019 mukaan selän suhteen on edelleen päätetty jatkaa konservatiivisella hoitolinjalla leikkauksen riskien vuoksi.
Silmätautien poliklinikan konsultaatiopyynnön 29.5.2019 mukaan A on ollut kaihileikkauksessa, jonka yhteydessä selkä on voimakkaasti kipeytynyt. Leikkauksen jälkeen A on saanut 5 mg Oxynormia, mutta on tästä huolimatta ollut edelleen selvästi kivulias. A:sta on tehty lähete päivystyspoliklinikalle selkäkivun hoitoa varten. Päivystyksen tekstin 29.5.2019 mukaan A:n alaselkä on kipeytynyt voimakkaasti kauttaaltaan, kun A on maannut leikkauksen ajan selällään. Tämän jälkeen A ei ole enää päässyt jalkeille. Kipu on ollut aaltoilevaa ja välillä on tullut sähköiskumaisia kipuja alaselän alueelle keskiselästä alaselkään. Tutkittaessa on todettu lanneselässä erittäin kova tunnusteluarkuus lannerangan kohdalla ensimmäisen–kolmannen lannenikaman tasolla. Nilkkojen koukistusvoimat ovat olleet vasemmalla selvästi heikommat kuin oikealla. A on otettu tarkkailuosastolle kivun hoitoon. Hoitotiivistelmän 31.5.2019 mukaan A on ollut päivystysosastolla 31.5.2019 ja siirtynyt jatkohoitoon terveyskeskukseen. Hoitojakson aikana tehdyssä lannerangan röntgentutkimuksessa neljännen lannenikaman murtuma on ollut ennallaan. Kirurgi on arvioinut, että kyseessä ovat vanhasta kompressiomurtumasta johtuvat oireet ja selän ärtyminen leikkausasennon takia.
Kirurgian hoitotiivistelmän 23.8.2019 mukaan A on kaatunut ja alaselkä ja vasen jalka ovat tämän jälkeen kovasti kipeytyneet. Vasemman jalan liikkeet ovat huonontuneet ja kipu on yltynyt. A:lle on tehty selän magneettitutkimus, jossa on näkynyt vasemmalla puolella hyväasentoista, tuoretta ristiluun murtumaa. Lisäksi on todettu 11. ja 12. rintanikaman kompressiomurtumat, joiden osalta on päädytty konservatiiviseen hoitoon.
Yksityisen lääkäriaseman ortopedin sairauskertomustekstin 26.8.2020 mukaan A on tullut vastaanotolle molempiin alaraajoihin säteilevän hankalan selkäkivun vuoksi. Kivut ovat kesäkuusta 2020 lähtien pahentuneet sietämättömiksi ja alaraajan säteilykipu on levinnyt myös oikeaan alaraajaan. Liikuntakyky on lähestulkoon hävinnyt. Kotona A käyttää rollaattoria, mutta ulkona hän ei pysty liikkumaan. Vastaanotolla A on vaivoin päässyt tutkimuspöydälle autettuna. Vasen alaraaja ei ole tahtonut pitää päällä ja makuulle käydessä ja ylävartaloa nostettaessa on tullut vahvaa kipua selkään ja vasempaan alaraajaan. Lasequen kokeessa on vasemmassa alaraajassa ollut kihelmöintiä säären ja jalkaterän alueella ja oikeassa alaraajassa jalkaterän alueella. A:lle on ohjelmoitu rintarangan, lannerangan ja lantion magneettitutkimukset. Tekstin 28.9.2020 mukaan rintarangan magneettitutkimuksessa on nähty yhdeksännessä rintanikamassa tuore kompressiomurtuma. Lannerangan magneettitutkimuksessa on nähty luhistunut kolmas lannenikama ja ensimmäisessä lannenikamassa tuore kompressio. Hermojuurikanavissa on todettu ahtaumaa.
Terveyskeskuslääkärin E-lausunnon 11.5.2021 mukaan A:n kotona käy kahdesti päivässä kotisairaanhoito. WC:hen A pääsee rollaattorin turvin. A pukeutuu itse, mutta kertoo tämän olevan hankalaa. Vastaanotolle 11.5.2021 A on tullut pyörätuolilla työnnettynä. Nouseminen pyörätuolilta tukea ottaen on ollut hyvin hidasta ja vaivalloista. A saa otettua yksittäisiä askeleita pöytää vasten tuettuna. Hänen ryhtinsä on hyvin etukumara ja istuutuminen tukea apuna käyttäen takaisin pyörätuoliin hyvin hidasta. Reisivoimat ja nilkan koukistus- ja ojennusvoimat ovat vasemmalla heikommat. Tunnustellen on todettu aristusta häntäluun seudussa. Lausunnon johtopäätösten mukaan A:lla on hankalaa jalkoihin säteilevää selkäkipua, joka hankaloittaa merkittävästi liikkumista ja toimimista. A on saamassa apuvälinekeskukselta sähkömopon liikkumisen helpottamiseksi.
Kirurgian sairauskertomustekstin 6.8.2021 mukaan A on 4.8.2021 kaatunut kotonaan, kun vasen jalka on pettänyt alta. Tapaturman jälkeen on todettu viidennen lannenikaman tuore murtuma, jonka hoito on päätetty toteuttaa konservatiivisesti. E-lausunnon 6.9.2021 mukaan A on kaatunut 17.8.2021 sähkömopolla ja hänelle on aiheutunut olkaluun yläosan murtuma. Lausunnon esitiedoissa mainitaan, että A on vuonna 2009 sairastanut kolmannen lannenikaman nikamatulehduksen ja hänellä on ollut vuosien ajan hankalia selkäoireita.
Asiantuntijalausunto
Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausunnon dosentti, LKT, DI, kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Aarne Kiviojalta, jolla on myös liikennelääketieteen erityispätevyys. Kiviojalla on lausuntoa laatiessaan ollut käytössään se lääketieteellinen ja muu selvitys, jonka osapuolet ovat toimittaneet Vakuutuslautakunnalle 1.2.2022 mennessä.
Kivioja käy lausunnossaan läpi A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ja toteaa, että tilanteen arviointia mutkistavat harvinaisen monet kaatumiset ja muut murtumat. Normaalisti tällaisessa monimurtumakokonaisuudessa tehdään osteoporoosiselvitykset ja aloitetaan lääkitys, mutta mahdollisista selvityksistä ei löydy tietoa. A sairastaa Parkinsonin tautia, joka alentaa liikuntakykyä. A:lla on ollut aikaisempia selkävaivoja, joiden arviointi on hieman summittaista, koska aikaisempia tekstejä ei ole käytettävissä. Lääketieteellisissä asiakirjoissa on vaihtelua tapaturman 30.10.2018 kuvauksen osalta. Ensimmäisissä sairauskertomusmerkinnöissä 1.–8.11.2018 puhutaan hyvin vähäenergisestä tapaturmasta. Myöhemmin puhutaan kaatumisesta tai putoamisesta ja putoamisesta katolta. Vakiintuneen käytännön mukaan alkuperäisiä sairauskertomusmerkintöjä on pidettävä luotettavimpina. A on ollut tapaturman jälkeen varsin toimintakykyinen useamman päivän ajan ja tehnyt muun muassa kuntosalilla kunto-ohjausta.
Magneettikuvassa helmikuussa 2019 nähtiin oikealla puolella aikaisempaa selvempi välilevyn pullistuma, mutta oireet ovat koko ajan olleet vasemmalla. Pienellä energialla 30.10.2018 syntynyt neljännen lannenikaman kasaanpainumismurtuma ei selitä A:n vasemman puolen alaraajan toimintahäiriötä. Hyvää selitystä sille eivät hoitavat lääkäritkään ole löytäneet. Oirekuva voisi liittyä muun muassa Parkinsonin tautiin, A:lla jo ennen tapaturmaa olleisiin vasemman puolen oireisiin ja vuonna 2017 todettuun välilevynpullistumaan. A:n myöhemmät kaatumiset johtuvat muun muassa Parkinsonin taudista, ei neljännen lannenikaman murtumasta.
Rinta- tai lannenikaman kiilakompressiomurtuman jälkeen haittaluokaksi arvioidaan 2 (kaksi) haittaluokituksen kohdan 4, selän lievä toiminnanvajavuus, mukaan. A:n tapauksessa tapaturmaenergia on ollut vähäinen ja hänellä on lukuisten muitten murtumien perusteella jokin luustoa heikentävä perussairaus, joka on merkittävästi vaikuttanut vamman syntyyn. On epätodennäköistä, että terve nikama olisi kuvatunlaisella vammamekanismilla murtunut lainkaan.
Yhteenvetona Kivioja toteaa, että A:lla on tapaturman 30.10.2018 ja vähäisen vammaenergian seurauksena todettu neljännen lannenikaman kasaanpainumismurtuma, joka on sittemmin luutunut. Tapaturmasta on jäänyt haittaluokkaa 2 vastaava pysyvä haitta haittaluokituksen selkää koskevan kohdan perusteella arvioituna. Haitta on ollut arvioitaessa parhaiten 30.5.2019, jolloin murtuma on todettu luutuneeksi. Myöhemmät lausunnot keskittyvät A:lle myöhemmin tulleisiin murtumiin.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä, tuleeko A:lle tapaturman 30.10.2018 perusteella maksettua pysyvän haitan korvausta korottaa.
Sovellettavat vakuutusehdot ja säännökset
Vakuutuskaudella 1.1.–31.12.2018 sattuneisiin tapaturmiin sovelletaan 1.1.2016 alkaen voimassa olleita vakuutusehtoja.
Henkilövakuutusten yhteisten ehtojen kohdan 4.1.1 (Tapaturma) mukaan tapaturma on äkillinen, ulkoinen ja ruumiinvamman aiheuttava tapahtuma, joka sattuu vakuutetun tahtomatta. (…)
Yksityistapaturmavakuutuksen ehtojen kohdan 3.3 (Haittakorvaus) mukaan oikeus haittakorvaukseen syntyy, kun vakuutetulle aiheutuu pysyvä haitta haittakorvauslajin voimassaoloaikana sattuneen tapaturman vuoksi ja pysyvä haitta on jatkunut kolme kuukautta.
Pysyvällä haitalla tarkoitetaan lääketieteellisesti arvioitua yleistä haittaa, joka vammasta aiheutuu vakuutetulle ja joka ei lääketieteellisen todennäköisyyden mukaan enää parane. Haittaa määritettäessä otetaan huomioon ainoastaan vamman laatu. Vammautuneen yksilölliset olosuhteet, kuten ammatti tai harrastukset, eivät vaikuta haitan määritykseen.
Haitan suuruus määritetään tapaturman sattuessa voimassa olleen sosiaali- ja terveysministeriön antaman tapaturmavakuutuslakiin perustuvan haittaluokituspäätöksen perusteella. Vammat on jaettu haittaluokkiin 1–20 siten, että haittaluokka 20 tarkoittaa suurinta haittaa ja haittaluokka 1 pienintä korvattavaa haittaa.
Täydestä eli haittaluokan 20 mukaisesta pysyvästä haitasta maksetaan kertakorvauksena tapaturman sattuessa voimassa ollut vakuutusmäärä. Osittaisesta pysyvästä haitasta maksetaan kertakorvauksena niin monta kahdeskymmenesosaa tästä vakuutusmäärästä kuin haittaluokka osoittaa.
Pysyvä haitta määritetään viimeistään kolmen vuoden kuluttua tapaturmasta.
Jos haitta muuttuu vähintään kaksi haittaluokkaa ennen kuin kolme vuotta on kulunut korvauksen maksamisesta, muutetaan korvauksen määrää vastaavasti. Maksettua korvausta ei kuitenkaan peritä takaisin. (…)
Työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitetusta haittaluokituksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 768/2015 haittaluokkataulukon kohdan 2.2 (Alaraajat kokonaisuutena) mukaan kyseessä on alaraajojen keskivaikea toiminnanvajavuus ja haittaluokka 6–10, kun vahingoittuneella ilmenee ontumista, merkittävää liikerajoitusta, jatkuva kävely on vaikeaa tai hidasta ja apuneuvo on tarpeen lyhyilläkin matkoilla.
Selkää koskevan kohdan 4 mukaan kyseessä on selän lievä toiminnanvajavuus ja haittaluokka 0–3, kun vahingoittuneella ilmenee lieviä kivuliaita selän taivutusliikkeiden rajoituksia, liikkuminen on lähes normaalia ja todetaan lieviä neurologisia oireita ja löydöksiä. Kyseessä on keskivaikea toiminnanvajavuus ja haittaluokka 4–8, kun vahingoittuneella ilmenee kohtalaisia ja kivuliaita rangan liikerajoituksia, kohtalainen ryhtivirhe, liikkuminen, pukeutuminen ja riisuuntuminen on selvästi poikkeavaa, ilmenee kohtalaisia neurologisia oireita alaraajoissa ja selviä alaraajojen neurologisia löydöksiä, ja on todettu keskivaikea hermojuurivaurio.
Asian arviointi
Yksityistapaturmavakuutuksessa on korvauksen suorittamisen edellytyksenä, että korvausvaatimuksen perusteena olevan tilan voidaan todeta olevan lääketieteellisessä syy-yhteydessä tapaturmaan. Syy-yhteyden toteaminen perustuu yleisellä tasolla lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä sen ohella käsiteltävässä yksittäisessä tapauksessa saatuihin tietoihin tapaturman sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea siihen, miten hyvin todettujen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun tapaturmamekanismin kanssa. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna vain ajallisen yhteyden perusteella eli pelkästään sen pohjalta, että oireet ovat ilmaantuneet kuvatun vahingon jälkeen. Yksityistapaturmavakuutuksesta voidaan korvata tapaturmasta aiheutunutta oireilua.
Yksityistapaturmavakuutuksesta korvattavalla pysyvällä haitalla tarkoitetaan lääketieteellisesti arvioitua yleistä haittaa, joka vammasta aiheutuu vakuutetulle. Arviossa otetaan huomioon lääketieteellisistä selvityksistä ilmenevä vamman tai sen aiheuttaman toiminnanvajavuuden laatu, mutta ei vakuutetun yksilöllisiä olosuhteita, kuten ammattia tai harrastuksia. Haitta määritetään tapaturmavakuutuslainsäädäntöön perustuvan haittaluokituksen nojalla. A:n tapaturman sattuessa on ollut voimassa valtioneuvoston haittaluokka-asetus 768/2015.
Vakuutuslautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan A on loukannut alaselkänsä 30.10.2018 sattuneen tapaturman yhteydessä. Tapaturman jälkeen A:lla todettiin neljännen lannenikaman yläpäätelevyn kompressiomurtuma, jonka korvattavuus yksityistapaturmavakuutuksesta on asian osapuolten kesken riidatonta. Nikamamurtuma on todettu luutuneeksi toukokuussa 2019. A:n kuvataan kärsineen tapaturman jälkeen vasemman alaraajan puutumisesta ja voimattomuudesta. Toisaalta vasemman puolen puutumisoiretta on kuvattu olleen jo ennen tapaturmaa, ja A:lle on sattunut useita muitakin tapaturmia. Tapaturman 30.10.2018 jälkeen ei ole kuvattu sellaisia löydöksiä, jotka selittäisivät vasemman puolen puutumista ja voimattomuutta. Magneettitutkimuksessa 24.2.2019 on todettu kolmannen ja neljännen lannenikaman välissä välilevynpullistuma, joka kulkee oikean L4-hermojuuren lähellä. Tämä muutos ei Vakuutuslautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan selitä A:n vasemman alaraajan oireita.
Ottaen huomioon edellä kerrotun Vakuutuslautakunta katsoo, että A:lle tapaturman 30.10.2018 seurauksena jäänyttä pysyvää haittaa arvioitaessa tulee ottaa huomioon neljännen lannenikaman kompressiomurtuma, mutta ei alaraajaoireita, joiden syy on jäänyt selvittämättä. Lautakunta katsoo, että haitta tulee arvioida haittaluokituksen kohdan 4, Selkä, ja selän lievää toiminnanvajavuutta koskevan asteikon (haittaluokka 0–3) mukaisesti. Koska vakuutusyhtiö on jo maksanut A:lle haittaluokkaa 6 vastaavan korvauksen, Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa lisäkorvausta.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Luukkonen
Sihteeri Laine
Jäsenet
Kummoinen
Niklander
Rahijärvi
Sibakov