Haku

FINE-040537

Tulosta

Asianumero: FINE-040537 (2022)

Vakuutuslaji: Kiinteistövakuutus

Ratkaisu annettu: 13.06.2022

Lämminvesivaraaja keittiössä. Ylivuotovesien johtaminen viemäriin. Viemäriputken tukoksen aiheuttama vuotovahinko. Asennus- ja rakennusvirhe.

Tapahtumatiedot

Asunto-osakeyhtiön omistamassa rivitalossa havaittiin vuotovahinko lokakuussa 2019. Vahinkoilmoituksen mukaan asunnon B lämminvesivaraajan alta betonilattia oli märkä. Paikalle tilattu putkiliike paikallisti vahingon syyksi varaajan alta lähtevän ylivuotoputken viemäröinnin tukkeutumisen, minkä seurauksena ylivuotovesiä oli tulvinut lattialle kastellen rakenteita.

Vahingon laajuuden selvittämiseksi kohteessa tehtiin kosteuskartoitus. Kartoitusraportissa olevassa kuvassa näkyy, että varaajan ylivuotovedet on johdettu kupariputkella varaajan alta lähtevän viemäriputkeen. Viemäriputken pää on kuvan perusteella arvioiden 4–5 cm korkeudella lattiapinnasta ja putken halkaisija on noin 2,5–3 cm. Varaajan alla oleva lattia on paljaalla betonipinnalla.

Korvauspäätöksessään vakuutusyhtiö totesi, että kyseessä ei ole korvattava vahinko, koska vahinko on aiheutunut rakentamismääräysten vastaisesta rakentamisesta. Vuoto on tapahtunut huonetilassa, jossa tapaukseen sovellettavien rakentamismääräysten perusteella tulisi olla vedenpitävä lattia. Päätöksessään yhtiö viittasi rakentamismääräysten, -ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaista rakentamista koskevaan rajoitusehtoon sekä Suomen rakentamismääräyskokoelman D1 (1976) kohtaan 3.2.4. Jälkimmäisen mukaan ”lattiaviemäröinniksi hyväksytään esimerkiksi lattiakaivo tai seinäkaivo, joka liitetään vesitiiviisti lattiapäällysteeseen. Lisäksi edellytetään, että huonetilan lattia on vedenpitävä”. Samassa määräyskokoelman kohdassa todetaan, että lattiaviemäröinnillä varustetaan muun muassa ”huonetilat, joissa on ilmeinen tulvimisvaara. Asunnossa sijaitsevaa pesu- ja astianpesukonetta varten ei vaadita lattiakaivoa, jos voidaan tyyppihyväksynnällä tai muulla luotettavalla tavalla osoittaa, ettei tulvimisvaaraa ole”. Kartoituskulun yhtiö kertoi korvaavansa vahingon selvittelykuluna ilman omavastuuta ja ikävähennyksiä.

Asiakas teki uudelleenkäsittelypyynnön, jossa totesi, että varaaja ei mitenkään lisää tilan tulvimisvaaraa eikä muutenkaan keittiöön ole edellytetty lattiaviemäröintiä tai vedeneristystä rakentamisajankohtana 1986. Tuona aikana on ollut normaalia asentaa varaaja keittiöön. Lisäksi asiakas totesi, että varaajan sijoittelu ja varaajan alaiset rakenteet ovat rakennusluvan ja rakennuspiirrosten mukaiset ja toteuttamistapa on ollut rakennusajankohtana rakennusvalvonnan hyväksymä. Uudessa päätöksessään vakuutusyhtiö aiemmin toteamansa lisäksi viittasi Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksiin VKL 321/14 sekä FINE-020335, joiden yhtiö katsoi osoittavan, että lämminvesivaraajan sijoittaminen tilaan edellyttää kyseisen tilan lattiapinnalta vedeneristävyyttä.

Vastineessaan uuteen korvauspäätökseen asiakas totesi, että taloyhtiön asuntojen lämminvesivaraajat on sijoitettu jo talon rakennusvaiheessa keittiöön. Keittiötila muodostaa yhtenäisen kymmenien neliömetrien huonetilan olohuoneen ja eteisen kanssa, eikä tällaisen tilan vedeneristämisvaatimusta voida pitää kohtuullisena. Lämminvesivaraajan sijoittelu on käynyt ilmi rakennuspiirustuksista, jotka on hyväksytty osana rakennuslupaa ja sijoittelu on hyväksytty myös osana rakennuksen lopputarkastusta. Kyse ei näin ollen voi olla ilmeisestä rakennusmääräysten vastaisesta rakentamisesta. Lisäksi asiakas totesi, että taloyhtiön lämminvesivaraajat on uusittu vuonna 2009, eivätkä niiden uusimisen toteuttaneet LVI-alan ammattilaiset tuoneet taloyhtiön tietoon sitä, että varaajien asennustapa olisi rakennusmääräysten vastainen. Taloyhtiöllä on ollut perusteltu syy olettaa LVI-alan ammattilaisen suorittavan työn rakennusmääräysten mukaisesti ja vähintään mainitsevan mahdollisista epäkohdista.

Asiakas kertoi myös teettäneensä vuonna 2013 laajan kuntoarvion, jossa oli kuvattuna vastaava varaajan asennus kuin nyt esillä olevassa tilanteessa, mutta myöskään raportin tekijä ei ollut tuonut esille asennuksen olevan rakentamismääräysten vastainen tai edes riskirakenne. Yhtiön viittaamien ratkaisusuositusten osalta asiakas totesi, ettei niitä voi soveltaa tässä, koska niissä on varaajan alla ollut kaivo, toisin kuin tässä tapauksessa. Nyt käsillä olevassa vahingossa varaajan alla ei ole kaivoa eivätkä viitatut määräykset sitä edellytä. Näin ollen määräykset eivät myöskään edellytä varaajan alle vedenpitävää lattiaa. Vuoto oli tapahtunut sellaisessa huonetilassa, keittiössä, jossa ei muutoinkaan edellytetä vedenpitävää lattiaa.

Edelleen asiakas toi esiin, että nyt tapahtunut vesivahinko olisi tapahtunut myös siinä tapauksessa, että varaajan alapuolinen viemäri olisi sijainnut lattiakaivossa ja varaajan alapuolinen kaapinala olisi ollut vedeneristetty. Vahinko ei syntynyt siitä syystä, että lämminvesivaraaja olisi alkanut vuotaa huonetilaan, vaan sen vuoksi, että lämminvesivaraajan alta lähtevä viemäriputki tukkeutui, eikä varaajan ylivuotoputkesta tuleva vesi päässyt kulkemaan viemärissä. Rakentamismääräyskokoelmissa tai muissa ohjeissa ei ole ohjeistettu, että lattiaviemäröinnin tulisi sijaita tilassa, johon on välitön näköyhteys. Näin ollen millään rakenteellisella ratkaisulla tätä viemäriputken tukkeutumisesta aiheutunutta vesivahinkoa ei olisi voitu estää, eikä vakuutusyhtiön vaatima toisintoimiminen olisi johtanut vahingon välttämiseen.

Uudessa päätöksessään vakuutusyhtiö aiemmin esittämänsä lisäksi totesi, että koska lämminvesivaraajan asennus on tehty vuonna 2009, sovelletaan tapauksen arviointiin rakentamismääräyksiä, jotka ovat olleet voimassa asennusvuonna 2009. Lisäksi yhtiö viittasi varaajan asennusohjeisiin, joiden mukaan asennustilan on oltava lämmitetty ja siinä on oltava lattiakaivo, sekä ratkaisusuositukseen VKL 680/13, jossa Vakuutuslautakunta on vastaavassa tapauksessa todennut, että kyseessä ei ole äkillinen ja ennalta arvaamaton vahinkotapahtuma, vaan virheellisen rakentamisen seuraus.

Asiakkaan valitus

Valituksessaan asiakas totesi asiassa olevan keskeistä se, ovatko rakentamisajankohdan 1986 määräykset edellyttäneet lämminvesivaraajan takia keittiöön lattiaviemäröintiä ja sitä kautta vedenpitävää lattiaa. Asiakkaan näkemyksen mukaan asiaa täytyy tarkastella ainoastaan rakentamismääräyskokoelman määräyksen D1 (1976) perusteella. Esimerkiksi vakuutusyhtiön esiin nostamissa Vakuutuslautakunnan ratkaisuissa mainittu LVIRYL 86 ei ole tämän rakennuksen osalta sovellettavissa, sillä kyseinen ohjeistus on julkaistu nimensä mukaisesti vuonna 1986 ja rakennus on suunniteltu ja rakennuslupa haettu ennen tuota. Lähtökohtaisesti noudatettavat määräykset ja ohjeet määräytyvät rakennusluvan hakemisajankohdan mukaan. Tällä perusteella myöskään viimeisessä päätöksessä mainittu määräys D1 (1987) ei sovellu tapaukseen.

Vuonna 2009 tehdyn varaajan vaihtotyön osalta asiakas toteaa, ettei se ole edellyttänyt rakennuslupaa tai muuta viranomaislupaa. Uudet määräykset ovat koskeneet lähtökohtaisesti vain uudisrakentamista sekä rakentamisluvan varaista saneerausta, mutta pelkkä varaajan vaihto ei vaadi tuoreimpien määräysten soveltamista vaan alkuperäiset määräykset ovat edelleen sovellettavissa.

Määräyksen D1 (1976) osalta asiakas toteaa, että se ei yksiselitteisesti määrittele, että varaajan alla tulisi olla lattiaviemäröinti sekä vedenpitävä lattia. Varaaja sijaitsee siis keittiössä, jossa on normaaleja vesi ja viemäripisteitä, eikä keittiöissä perinteisesti ole vaadittu lattiaviemäröintiä tai vedenpitävää lattiaa. Näin ollen keittiötä itsessään ei ole vesi ja viemäripisteistä huolimatta mielletty huonetilaksi, jossa olisi määräysten tarkoittama ilmeinen ylitulvimisen vaara. Varaaja ei lisää tulvimisvaaraa suhteessa muihin keittiön viemäripisteisiin, eikä kyseinen määräys myöskään määrittele varaajan muodostavan ilmeisen tulvimisvaaran. Näin ollen kyseisestä määräyksestä ei voi johtaa tulkintaa, että keittiössä olisi pitänyt olla varaajan takia lattiaviemäröinti ja siten edelleen vedenpitävä lattia.

Vakuutusyhtiön viittaamien Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusten osalta asiakas toteaa, että niistä mikään ei ole tähän tapaukseen täysin sovellettavissa. Niissä joko rakentamisajankohta on myöhempi ja siten sovellettavat määräykset ja ohjeet laajemmat, tai sitten varaajan alla on ollut lattiaviemäröinti, joka edellyttää vedenpitävää lattiaa. Tässä tapauksessa lattiaviemäröintiä ei ole ollut eikä sitä olisi tarvinnutkaan olla.

Vastauksena yhtiön hitaasti aiheutuneesta tukkeutumisesta esittämään asiakas totesi, että viemärin tukkeutuminen ja siitä seurannut tulviminen ovat vakiintuneen käytännön mukaan äkillisiä vahinkoja riippumatta tukoksen syntymekanismista. Yhtiön viittaamaan rakentamismääräyskokoelman osan C2 (1976) kohdan 2.2.3 osalta asiakas puolestaan totesi kyseisen kohdan koskevan märkätilaa, eikä nyt puheena olevassa tapauksessa ole kysymys märkätilasta tai edes siihen rinnastettavasta tilasta. RakMk D1 (1987) ei puolestaan ole ollut voimassa rakentamisajankohtana, joten se ei tämän vuoksi sovellu tapaukseen.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö totesi, ettei asiassa ole syytä muuttaa annettua korvauspäätöstä. Vahinko on aiheutunut lämminvesivaraajasta, joka on asennettu vuonna 2009 asennusohjeiden vastaisesti tilaan, jossa ei ole lattiakaivoa ja vedeneristystä. Yhtiö viittasi varaajan asennusohjeeseen, jossa todetaan, että asennustilassa on oltava lattiakaivo, ja koska näin ei ole tehty, on asennus toteutettu vastoin hyvää rakentamistapaa.

Viemärin tukkeutumisen osalta yhtiö totesi, että tukkeutuneeseen viemäriputken osaan johdetaan vain varaajasta ylivuotona tulevaa puhdasta vettä, ei esimerkiksi likaista viemärivettä, joka voisi aiheuttaa viemärin äkillisen tukkeutumisen. Tukkeuma on todennäköisesti syntynyt pitkän ajan kuluessa, kun viemäriin on kertynyt pölyä tai muuta epäpuhtautta.

Lisäksi yhtiö totesi, ettei varaajassa ole ollut normaalista toiminnasta poikkeavaa vuotoa, joka olisi kosteusvaurioiden varsinainen syy. Jos rakenteet ja lattiatila olisivat olleet vedeneristettyjä, kuten määräysten ja ohjeiden sekä hyvän rakentamistavan mukaan varaajan asennustilassa tulisi olla, ei minkäänlaisia kosteusvaurioita olisi päässyt syntymään. Rakentamismääräysten osalta yhtiö viittasi aiemmin mainitsemiensa määräysten lisäksi rakentamismääräyskokoelman osan C2 (1976) kohtaan2.2.3, jonka mukaan kylpyhuoneen, pesutuvan ja vastaavan tilan vedenpoisto ja rakenteet on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei vettä pääse tunkeutumaan ympäröiviin huonetiloihin ja rakenteisiin haitallisessa määrin.

Lisävastauksessaan yhtiö totesi vahingon aiheutuneen varaajasta, joka olisi laitteen asennusohjeen mukaisesti vuonna 2009 tullut asentaa tilaan, jossa on lattiakaivo ja jonka lattian siten olisi rakentamismääräysten mukaan pitänyt olla vedeneristetty ja tiivis. Yhtiö myös katsoi, ettei kyseessä ole suoranainen äkillinen viemäritukos vaan viemärin osittainen tukkeutuminen. Mitään yksittäistä esinettä, joka viemärin olisi tukkinut, ei ole esitetty eikä viemäri ole ollut kokonaan tukossa tai rikki. Edelleen yhtiö totesi, että vaikka kyseessä ei olekaan märkätila, ei varaajaa olisi saanut tulvimisriskin vuoksi asentaa lattiakaivottomaan tilaan. Vahinko ei yhtiön mukaan ollut aiheutunut äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta eikä aihetta päätöksen muuttamiseen siten ole. Aiemmin mainitsemiensa rakentamismääräyskokoelmien kohtien lisäksi yhtiö viittasi rakentamismääräyskokoelman osan C2 (1998) kohtaan 8.1.1.2, jossa todetaan, että jos tilassa ei ole lattiakaivoa, sijoitetaan vesijohtoverkostoon kytketyn laitteen alle vesitiivis, viemäriin johtavalla ylijuoksuputkella varustettu kaukalo tai laitteen alusta tehdään vesitiiviiksi niin, että mahdollinen vesivuoto voidaan havaita. Vesitiivis alusta nostetaan seinälle niin, että mahdollinen vuotovesi ei pääse rakenteisiin lattian ja seinän liitoksen kautta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko lämminvesivaraajan asentaminen lattiakaivottomaan keittiötilaan vakuutusehtojen tarkoittama asennusvirhe arvioituna joko rakennuksen rakentamisen tai varaajan uusimisen aikaan voimassa olleiden rakentamismääräysten mukaan. Lisäksi kysymys on viemäriputken tukkeutumisen aiheuttaman vuotovahingon äkillisyydestä ja ennalta arvaamattomuudesta.

Sovellettavat vakuutusehdot ja rakentamismääräykset

Kiinteistövakuutuksen vakuutusehtojen, voimassa 20.5.2019 alkaen, kohdan 3.1 (Korvattavat vahingot) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksen kohteelle aiheutunut suoranainen esinevahinko sekä näissä ehdoissa erikseen mainitut muut kustannukset, jos esinevahinko on aiheutunut välittömästi vakuutuksen voimassa ollessa sattuneesta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta. Ennalta arvaamattomuutta arvioidaan objektiivisesti ja vahingon syyn, ei seurauksen perustella.

Kohdan 3.2.3 (Valmistusviat ja työvirheet) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut vakuutuksen kohteena olevan omaisuuden suunnittelu-, valmistus-, materiaali-, rakennus- tai asennusvirheestä tai rakentamismääräysten, -ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta. Vakuutuksesta korvataan kuitenkin näiden ehtojen mukaisesti korvattava vahinko, joka virheen seurauksena on aiheutunut sellaiselle vakuutuksen kohteena olevalle omaisuudelle johon edellä mainittu virhe ei kohdistu.

Vakuutusehtoihin sisältyvien suojeluohjeiden kohdan 4.3 (Omaisuuden suojelu vuotovahingoilta) mukaan vesijohtoverkostoon liitetyn koneen tai laitteen alle tulee asentaa kosteuseriste tai kaukalo, joka estää laitteesta mahdollisesti valuvan veden pääsyn rakenteisiin sekä antaa ilmi mahdollisen vuodon.

Suomen rakentamismääräyskokoelman D1 ”Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot” (1976) kohdassa 3.2.4 (Lattiaviemäröinti) todetaan, että lattiaviemäröinniksi hyväksytään esim. lattiakaivo tai seinäkaivo, joka liitetään vesitiiviisti lattiapäällysteeseen. Lisäksi edellytetään, että huonetilan lattia on vedenpitävä.

Seuraavat tilat varustetaan lattiaviemäröinnillä:
[…]
d) huonetilat, jossa on ilmeinen tulvimisvaara. Asunnossa sijaitsevaa pesu- ja astianpesukonetta varten ei vaadita lattiakaivoa, jos voidaan tyyppihyväksynnällä tai muulla luotettavalla tavalla osoittaa ettei tulvimisvaaraa ole […]

Suomen rakentamismääräyskokoelmassa D1 ”Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot” (1987) todetaan määräysten ja ohjeiden voimaantulosta, että uudet määräykset ja ohjeet tulevat voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1987 ja koskevat rakentamistoimenpidettä, johon on haettu lupaa mainittuna päivänä tai sen jälkeen kuitenkin siten, että aikaisempia määräyksiä ja ohjeita saa soveltaa rakentamistoimenpiteeseen, jota koskevaa lupaa on haettu ennen 1 päivää heinäkuuta 1988.

Kohdassa 3.2 todetaan, että […] sellaisissa huonetiloissa, joissa on lattiakaivo, edellytetään, että huonetilan lattia on vedenpitävä ja kaivo on liitetty vesitiiviisti lattian vedenpitävään kerrokseen. […]

Suomen rakentamismääräyskokoelman D1 ”Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot” (2007) kohdan 1.1 (Soveltamisala) alakohdassa 1.1.1 (Määräys) todetaan, että nämä määräykset ja ohjeet koskevat uuden kiinteistön vesi- ja viemärilaitteistoja.

Suomen rakentamismääräyskokoelman C2 ”Kosteustekninen suunnittelu” (1976) kohdassa 2.2.3 todetaan, että kylpyhuoneen, pesutuvan ja vastaavan tilan vedenpoisto ja rakenteeton on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei vettä pääse tunkeutumaan ympäröiviin huonetiloihin ja rakenteisiin haitallisessa määrin.

Suomen rakentamismääräyskokoelman C2 ”Kosteus” (1998) kohdan 8.1.1.2 mukaan, jos tilassa ei ole lattiakaivoa, sijoitetaan vesijohtoverkostoon kytketyn laitteen alle vesitiivis, viemäriin johtavalla ylijuoksuputkella varustettu kaukalo tai laitteen alusta tehdään vesitiiviiksi niin, että mahdollinen vesivuoto voidaan havaita. Vesitiivis alusta nostetaan seinälle niin, että mahdollinen vuotovesi ei pääse rakenteisiin lattian ja seinän liitoksen kautta.

Asian arviointi

Vuonna 1986 rakennetussa rivitalossa sijaitsevan asuinhuoneiston keittiössä sattuneen vuotovahingon osalta tapahtumatiedot ovat riidattomat. Viemäriputki, johon lämminvesivaraajan ylivuotovuotovedet on johdettu, on tukkeutunut, minkä seurauksena vettä on tulvinut lattialle aiheuttaen vuotovahingon.

Vakuutusyhtiö on katsonut, että vahinko ei ole aiheutunut äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta, koska viemäri ei ole ollut täysin tukkeutunut tai rikki eikä asiassa ole esitetty mitään yksittäistä syytä tai esinettä, joka viemärin olisi tukkinut. Lisäksi yhtiö on katsonut, ettei varaajaa sen uusimisvuonna 2009 olisi saanut asentaa tilaan, jossa ei ole lattiakaivoa ja vedeneristystä.

Tapahtuman äkillisyyden ja ennalta arvaamattomuuden osalta Vakuutuslautakunta toteaa, että viemäritukoksille on hyvin tyypillistä, ettei tukkeutumisen tarkka syy selviä. Viitaten vakiintuneeseen ratkaisukäytäntöönsä lautakunta katsoo, että tästä huolimatta viemäritukosten aiheuttamissa vuotovahingoissa on lähtökohtaisesti kyse vakuutuksesta korvattavasta tapahtumasta. Lautakunta katsookin, ettei asiaa ole tämän tapauksen kohdalla yhtiön esittämillä perusteilla syytä arvioida toisin vaan veden tulviminen viemäriputkesta täyttää vakuutusehtojen korvaussäännöksen edellytykset äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta.

Korvaussäännöstä koskevan tulkinnan lisäksi asiassa on kyse rakennus- ja asennusvirhettä koskevan rajoitusehdon soveltamisesta tilanteeseen, jossa lämminvesivaraaja on asennettu lattiakaivottomaan ja vedeneristämättömään tilaan. Vakuutusyhtiö on korvauskäsittely- ja muutoksenhakuvaiheissa vedonnut useisiin rakentamismääräyskokoelman kohtiin (RakMk C2 vuosilta 1976 ja 1998 sekä RakMk D1 vuosilta 1976 ja 1987).

Asiakkaan ilmoituksen mukaan rakennuslupa kohteeseen on haettu ennen vuotta 1986, joten lautakunta toteaa rakentamisajankohtana sovelletun vuoden 1976 määräyksiä. RakMk D1:n (1976) ohjetekstissä määritellään tilat, jotka on varustettava lattiaviemäröinnillä sekä todetaan, että lattiaviemäröinniksi hyväksytään esimerkiksi lattiakaivo, joka liitetään vesitiiviisti lattiapäällysteeseen. Lisäksi edellytetään, että lattiapäällyste on vedenpitävä. Vakuutusyhtiö on katsonut, että huonetilassa, johon varaaja sijoitetaan, on RakMk D1:ssä tarkoitettu ilmeinen tulvimisvaara, minkä asiakas on kiistänyt todeten, ettei varaaja mitenkään lisää keittiön tulvimisvaaraa.

Vakuutuslautakunta toteaa, että RakMk D1:n lattiaviemäröintiä koskevilla ohjeilla on hyvää rakentamistapaa määrittävää merkitystä, jos huonetilassa on lattiaviemäröinti tai jos siellä sellainen pitäisi olla. Lautakunta kuitenkin katsoo, ettei lämminvesivaraajan voida katsoa tuovan tilaan ilmeistä tulvimisvaaraa, eikä vakuutusyhtiö ole muillakaan perusteilla osoittanut, että tilassa pitäisi olla lattiaviemäröinti. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei varaajan sijoittamisen keittiöön ilman lattiakaivoa ja lattian vedeneritystä ole osoitettu olleen vastoin rakentamisajankohtana sovellettuja rakentamismääräyksiä. Yhtiön vetoama RakMk C2:n kohta koskee kylpyhuonetta, pesutupaa ja vastaavaa tilaa, ja koska nyt on kyse keittiötilasta, toteaa lautakunta, ettei kyseinen määräys sovellu tähän tapaukseen.

Vakuutusyhtiö on lisäksi katsonut, että uusittaessa varaaja vuonna 2009 se olisi tullut asentaa lattiakaivolliseen ja lattian osalta vedeneristettyyn huonetilaan. Yhtiö on vedonnut RakMk D1:en vuodelta 1986, RakMk C2:een vuodelta 1998 sekä lisäksi varaajan asennusohjeeseen, jonka mukaan varaajan asennustilassa on oltava lattiakaivo. Asiakas on kiistänyt yhtiön näkemykset todeten, että vaihtotyö ei ole edellyttänyt rakennuslupaa tai muuta viranomaislupaa.

Vuonna 2009 sovellettujen rakentamismääräysten osalta lautakunta huomauttaa, että vuoden 1987 RakMk D1 on kumottu ympäristöministeriön asetuksella, ja vuonna 2009 on sovellettu vuonna 2007 voimaan tullutta rakentamismääräyskokoelman osaa D1. Sisällöltään vuosien 1987 ja 2007 määräykset ja ohjeet vastaavat tässä merkityksellisiltä osin kuitenkin toisiaan. Näin myös siltä osin, että RakMk D1:n (1987) mukaan uudet määräykset ja ohjeet koskevat rakentamistoimenpidettä, johon on haettu lupaa 1.7.1987 tai sen jälkeen ja RakMk D1:n (2007) kohdassa 1.1.1 puolestaan todetaan, että kyseiset määräykset ja ohjeet koskevat uuden kiinteistön vesi- ja viemärilaitteistoja. Vakuutuslautakunta katsoo, etteivät RakMk D1:n määräykset ja ohjeet siten tule soveltamisalansa perusteella sovellettavaksi lämminvesivaraajan vaihtotyöhön. Lisäksi lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön vetoama kohta RakMk D1:ssä määrittelee vaatimuksia tilalle, jossa on lattiakaivo, mutta ei perustele, millä edellytyksillä lattiakaivo pitäisi tilassa olla. Lautakunta myös katsoo, ettei pelkästään varaajan asennusohjeen maininta asentamisesta lattiakaivolliseen tilaan tee asennuksesta rajoitusehdoissa tarkoitetulla tavalla virheellistä, vaikka lattiakaivo puuttuukin, jos tila täyttää rakentamisajankohdan vaatimukset.

Viimeisessä vastineessaan vakuutusyhtiö on lisäksi viitannut RakMk C2:n kohtaan 8.1.1.2, jonka mukaan, jos tilassa ei ole lattiakaivoa, sijoitetaan vesijohtoverkostoon kytketyn laitteen alle vesitiivis, viemäriin johtavalla ylijuoksuputkella varustettu kaukalo tai laitteen alusta tehdään vesitiiviiksi niin, että mahdollinen vesivuoto voidaan havaita. Vesitiivis alusta nostetaan seinälle niin, että mahdollinen vuotovesi ei pääse rakenteisiin lattian ja seinän liitoksen kautta. Lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiö ei tarkemmin perustele kyseisen määräyksen kohdan soveltumista uuden varaajan asentamiseen vuonna 2009 eikä määräyksestä lattiarakenteelle mahdollisesti aiheutuvia vaatimuksia varaajan uusimisen seurauksena. Lautakunta katsookin jääneen näyttämättä, että laitteen uusiminen samaan tilaan sellaisin ylivuotovesien poistojärjestelyin, jotka ovat täyttäneet rakentamisajankohdan vaatimukset, olisi vakuutusehdoissa tarkoitettu asennus- tai rakennusvirhe.

Lisäksi, vaikka tässä tapauksessa ei olekaan ollut kysymys suojeluohjeen soveltamisesta, kiinnittää lautakunta huomiota siihen, että vakuutuksen suojeluohjeiden mukaan vesijohtoverkostoon liitetyn koneen tai laitteen alle tulee asentaa kosteuseriste tai kaukalo, joka estää laitteesta mahdollisesti valuvan veden pääsyn rakenteisiin sekä antaa ilmi mahdollisen vuodon. Lautakunta katsoo vakuutusehtoihin otetun suojeluohjeen viittaavan siihen, että kosteuseristeen tai kaukalon puuttumisen ei ole lähtökohtaisesti tarkoitus johtaa korvauksen epäämiseen kokonaan siinäkään tilanteessa, että vakuutusyhtiö olisi osoittanut rakennusmääräysten tai hyvän rakentamistavan kaukaloa tai kosteuseristettä edellyttävän.

Edellä todetuin perusteluin Vakuutuslautakunta katsoo kyseessä olevan kiinteistövakuutuksesta korvattavan vuotovahingon.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan vahingon vakuutusehtojen mukaisesti.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Gustav Bygglin                                         
Sihteeri Korpelainen

Jäsenet:
Kankkunen
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho