Tapahtumatiedot
K Oy oli toiminut kiinteistönvälittäjänä 31.7.2019 tehdyssä kaupassa, jolla A Oy oli myynyt B Oy:lle erään kiinteistöosakeyhtiön asuinhuoneiston hallintaan oikeuttaneet osakkeet 2 150 000 euron kauppahinnalla. Yhtiöjärjestyksen mukaan huoneistoon kuului noin 540 neliömetrin laajuinen ranta- ja viheralue. Sittemmin B Oy:lle oli selvinnyt, ettei kiinteistöosakeyhtiön tontti ulottunutkaan huoneiston kohdalla vesirajaan, vaan ranta-alueen vesijättömaa kuului kaupungille. B Oy oli vaatinut tämän johdosta A Oy:ltä kauppahinnan alentamista. Osapuolet olivat sopineet 2.11.2020 päivätyllä sovintosopimuksella 50 000 euron hinnanalennuksesta. A Oy vaati kirjeellä 5.11.2020 ostajalle hyvittämäänsä summaa ja 6 110,10 euron kulujaan K Oy:ltä. A Oy:n mielestä K Oy ei ollut noudattanut kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä annetun lain velvoitteita tietojen antamisesta toimeksiantajalle ja tämän vastapuolelle.
K Oy haki vaatimuksen johdosta korvausta varallisuusvastuuvakuutuksestaan. Vakuutusyhtiö kieltäytyi päätöksillä 18.12.2020 ja 7.4.2021 maksamasta korvausta. Sen mielestä K Oy ei ollut voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa väitetystä vahingosta. Vakuutusyhtiö vetosi kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä annetun lain säännöksiin. K Oy oli antanut B Oy:lle kaikki tiedot, joiden se oli tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää vaikuttaneen kauppaan. Käytössään olleiden asiakirjojen pohjalta K Oy:llä ei ollut perusteltua syytä epäillä yhtiöjärjestyksessä ranta- ja viheralueen koosta ilmoitetun tiedon virheellisyyttä. Myöhemmin toimitettua kiinteistörekisterin karttaotetta ei ollut käytettävissä eikä K Oy:llä ollut ollut hyvästä välitystavasta annetun ohjeen mukaan velvollisuutta sen tai kiinteistörekisteriotteen hankkimiseen. Asianmukaisesti tehty tarkistusmittaus oli perustunut K Oy:n käytössä olleisiin tietoihin. Siten K Oy:n suorituksessa ei ollut virhettä eikä vahinkoa korvattu vastuuvakuutuksesta. Lisäksi, jos korvausta olisi suoritettu, olisi A Oy myyjänä saanut vakuutusyhtiön mielestä perusteetonta etua. Mikäli kohde olisi myyty oikeilla tiedoilla, olisi kauppahinta ollut alhaisempi.
Asiakkaan valitus
A Oy on vaatinut ostajalle maksamansa 50 000 euron ja oikeudellisen avun käyttämisestä asiassa aiheutuneiden 7 660,10 euron kulujensa korvaamista.
A Oy on lausunut, että B Oy ei ollut väittämänsä mukaan tiennyt, että kiinteistöosakeyhtiön tontin raja ei ulottunut kaupan kohteena olleen huoneiston edustalla vesirajaan asti. B Oy:n mielestä K Oy:n antamat tiedot olivat olleet harhaanjohtavia. B Oy:n vaatimus oli perustunut asuntokauppalain 6 luvun virhesäännökseen, jota kauppakirjan mukaan sovellettiin kauppaan, ja osapuolet olivat sopineet hinnanalennuksesta.
A Oy:n näkemyksen mukaan K Oy ei ollut noudattanut markkinoinnissaan asuntojen markkinoinnissa annettavia tietoja koskevan asetuksen 1, 6 ja 8 §:n edellyttämiä velvoitteita kaupan kohteesta annettavista tiedoista. K Oy ei myöskään ollut noudattanut lakia kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä siltä osin kuin se muun muassa koski 8 ja 9 §:n mukaista velvollisuutta tietojen antamiseen toimeksiantajalle ja toimeksiantajan vastapuolelle. K Oy ei ollut varmistanut saamiensa tietojen paikkansapitävyyttä eikä oikaissut virheellisiä tai puutteellisia tietoja. Koska K Oy:n suorituksessa oli ollut virhe, A Oy:llä oli oikeus saada K Oy:ltä korvaus vahingosta, joka sille oli virheestä aiheutunut, sekä oikeus vaatia virheen johdosta ostajalle maksamansa korvaus K Oy:ltä.
A Oy on lausunut lisäkirjelmässä 27.10.2021 esittäneensä asian lautakuntakäsittelyä edeltäneeltä ajalta vaatimuksen 5 799,73 euron asiamieskulujensa korvaamisesta. Lautakuntakäsittelyn aikaisista toimenpiteistä vaatimus oli 1 860,00 euroa, jolloin kokonaisvaatimuksen määrä oli 7.659,73 euroa. Korvauskysymyksen tulkinnanvaraisuus ja välttämättömyys käsitellä asia lautakunnassa osoittivat jo itsessään tarpeen käyttää asiamiestä.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on kiistänyt A Oy:n vaatimuksen perusteettomana. K Oy oli selvityksensä mukaan kertonut ostajalle asunnon omasta ranta- ja viheralueesta, ja että ranta-alue kuului yhtiöjärjestyksen mukaan talolle. Tieto oli peräisin yhtiöjärjestykseen merkitystä pinta-alasta, jonka välitysliike oli käynyt tarkistusmittaamassa. Tarkistusmittauksen mukaan ranta- ja viheralue ei voinut olla 16.11.2015 päivättyyn yhtiöjärjestykseen merkityt 540 neliömetriä, ellei kyseinen alue ulottunut rantaan asti. Kauppakirjan mukaan B Oy oli saanut kaupan kohteesta asuntojen markkinoinnissa annettavista tiedoista annetun asetuksen (130/2001) mukaiset tiedot. Vasta B Oy:n reklamaation jälkeen oli selvinnyt, että huoneistoon kuulunut ranta- ja viheralue oli todellisuudessa alle puolet yhtiöjärjestyksessä ilmoitetusta pinta-alasta eikä siihen kuulunut lainkaan ranta-aluetta. Yhtiöjärjestyksen tiedot eivät siis pitäneet paikkaansa.
Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan K Oy oli hoitanut välitystehtävänsä ammattitaitoisesti, huolellisesti ja hyvää välitystapaa noudattaen. K Oy oli ottanut huomioon sekä toimeksiantajan että tämän vastapuolen edut. Se oli antanut A Oy:lle ja B Oy:lle kaikki tiedot, joiden se oli tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää vaikuttaneen kaupasta päättämiseen. K Oy:llä ei ollut ollut perusteltua syytä epäillä, että yhtiöjärjestyksessä ilmoitetut tiedot huoneistoon kuuluneen ranta- ja viheralueen koosta olisivat olleet virheellisiä tai puutteellisia. K Oy oli vielä varmistanut tiedon tarkistusmittaamalla ranta- ja viheralueen koon eikä mittauksessa ollut tapahtunut virhettä. K Oy ei siten ollut toiminut huolimattomasti, eikä se ollut korvausvastuussa väitetystä vahingosta.
Vakuutusyhtiön mielestä K Oy oli myös noudattanut hyvää välitystapaa. A Oy oli katsonut K Oy:n korvausvelvolliseksi sillä perusteella, että K Oy ei ollut selvittänyt piha-alueen rajoja tonttikartasta eikä maastossa olleiden rajapyykkien avulla. Tämä olisi A Oy:n mukaan ollut asuntokaupan yhteydessä perustava tieto, joka olisi tullut selvittää viranomaistietojen perusteella.
Hyvästä välitystavasta annetun ohjeen mukaan pienissä asunto-osakeyhtiöissä välitysliikkeen tuli hankkia yhtiön omistamasta kiinteistöstä lainhuutotodistus, rasitustodistus ja kiinteistörekisteriote sekä selvitettävä, kenen hallussa panttikirjat olivat. Ohjeen mukaan pienellä asunto-osakeyhtiöllä tarkoitetiin asunto-osakeyhtiötä tai keskinäistä kiinteistöosakeyhtiötä, jossa oli enintään neljä huoneistoa. Nyt puheena oleva kiinteistöosakeyhtiö koostui viidestä talosta eikä se yhtiöjärjestyksen perusteella ollut ohjeessa tarkoitettu pieni asunto-osakeyhtiö tai keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö.
K Oy oli antanut ostajalle ennen kaupan tekemistä tutustuttavaksi 18.8.2017 päivätyn isännöitsijäntodistuksen, taloyhtiön tilinpäätösasiakirjat vuodelta 2018, talousarvioehdotuksen vuodelle 2019, PTS korjaussuunnitelman 29.5.2019, yhtiöjärjestyksen ja kaupan varainsiirtoverolaskelman. B Oy oli vakuuttanut saaneensa kaupan kohteesta lain mukaiset tiedot. K Oy:llä ei ollut lain tai hyvän välitystavan mukaan velvollisuutta hankkia kiinteistöstä lainhuutotodistusta, rasitustodistusta tai kiinteistörekisteriotetta.
K Oy:llä ei ollut toimeksiantoa suorittaessaan käytettävissä kiinteistörekisterin karttaotetta. Se oli toimitettu vakuutusyhtiölle 18.3.2021. K Oy:llä ei ollut mitään syytä epäillä, että sille ilmoitettu tieto ranta- ja viheralueen koosta olisi poikennut yhtiöjärjestyksessä ilmoitetusta 540 neliömetristä, joten sillä ei ollut erillistä velvollisuutta varmistua tiedon paikkansa pitävyydestä. Myöskään A Oy ei ollut puuttunut K Oy:lle ilmoitettujen tietojen paikkansa pitävyyteen.
Koska K Oy:n suorituksessa ei ollut virhettä eikä sen siten voitu katsoa olleen korvausvastuussa väitetystä vahingosta, toimeksiantaja A Oy:llä ei ollut oikeutta vaatimaansa korvaukseen. Koska vakuutusyhtiön korvausvastuu ei ollut K Oy:n vastuuta laajempi, korvausta ei maksettu vastuuvakuutuksesta.
Vaikka K Oy:n katsottaisiin vastoin vakuutusyhtiön näkemystä toimineen huolimattomasti, B Oy:n saama virheellinen tieto ei ollut aiheuttanut taloudellista vahinkoa eikä K Oy:llä ollut senkään vuoksi perustetta maksaa vahingonkorvausta A Oy:lle. Kyseinen lähinnä virkistys- ja vapaa-ajan käyttöön soveltunut ranta- ja viheralue oli niin pieni, ettei sille olisi voinut rakentaa mitään. Alueen ulottumisella vesirajaan ei ollut sen käytön kannalta merkitystä, eikä asialla olisi ollut vaikutusta kauppahintaan.
Vakuutusyhtiö on vedonnut myös toimeksiantajan vastuuta koskevaan kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä annetun lain 15 §:ään. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan A Oy oli tiennyt siitä, ettei rantakaistale kuulunut kiinteistöosakeyhtiölle. A Oy oli ostanut kohteen 4.4.2007. Vuonna 2008 kiinteistöosakeyhtiö oli pyytänyt kaupungilta asemakaavan muuttamista tontin ympärillä olleen kaupungille kuuluneen vesijättömaan liittämiseksi yhtiön tonttiin. Asia oli merkitty kaupunginhallituksen esityslistaan. Kiinteistöosakeyhtiö ei olisi tehnyt tällaista toimenpidettä ilman keskustelua, yhtiökokouksen päätöstä tai vähintään osakkaille tiedottamista. Siten A Oy oli tiennyt rantakaistaleen omistuksesta ja siitä, että kiinteistöosakeyhtiö oli yrittänyt saada rantakaistaletta liitetyksi omaan tonttiinsa. Näin ei kuitenkaan jostain syystä ollut tapahtunut.
Mikäli A Oy kiisti tienneensä asiasta, sen tuli toimittaa selvityksenä kiinteistöosakeyhtiön vuosien 2007 ja 2008 yhtiökokouskutsut sekä hallituksen pöytäkirjat. A Oy:n tieto K Oy:n saamasta virheellisestä tiedosta merkitsi sitä, ettei A Oy voinut vaatia korvausta K Oy:ltä. Vähintään korvausvastuun tuli jakautua A Oy:n ja K Oy:n kesken puoliksi. Jos vastoin käsitystä vahinko katsottaisiin vastuuvakuutuksesta korvattavaksi, vakuutusyhtiön vastuu rajautui vastuuvakuutuksen 50 000 euron vahinkokohtaiseen enimmäiskorvausmäärään.
Vakuutusyhtiö on lausunut lisävastineessa 12.10.2021 pitävänsä A Oy:n vaatimusta asiamieskulujen korvaamisesta perusteettomana ja vedonnut Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöön, jonka mukaan asianosaiset saivat pitää lautakuntakäsittelystä aiheutuneet kustannuksensa omana vahinkonaan. Asiamiehen käyttämistä tavanomaisessa korvausasioinnissa vakuutusyhtiön kanssa ei myöskään voitu lähtökohtaisesti pitää vahingonkorvauslain mukaisena tarpeellisena kuluna. A Oy oli ammattimainen toimija, joka olisi kyennyt laatimaan vaatimuksen ilman asiamiehen avustusta eikä toimenpide vaatinut erityistä oikeudellista asiantuntemusta.
Välitoimi
Lautakunta on varannut K Oy:lle tilaisuuden lausuman antamiseen asiassa. K Oy:n palveluksessa oleva kiinteistönvälittäjä on lausunut kirjelmässään 23.8.2021, että ostaja oli asunut taloyhtiössä yli 20 vuotta tietämättä asuntojen rantakaistaleen kuulumisesta kaupungille. Asian selvitessä ostajalle kaupanteosta oli kulunut yli vuosi. Välittäjä ei ollut pitänyt tonttikarttaan tutustumista tarpeellisena, koska hän oli luottanut yhtiöjärjestyksen tietoihin.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse siitä, oliko kiinteistönvälittäjänä toiminut K Oy laiminlyönyt kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä annetun lain mukaisia velvoitteitaan kaupan kohteena ollutta osakehuoneistoa koskeneiden tietojen antamisessa toimeksiantajanaan olleen A Oy:n vastapuolelle ja onko sen johdosta A Oy:lle mahdollisesti aiheutunut vahinko korvattava vakuutusyhtiön K Oy:lle myöntämästä varallisuusvastuuvakuutuksesta.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
K Oy:n vakuutukseen sovellettavien 6.11.2019 päivättyjen vakuutusehtojen kohdan 4 mukaan vakuutuksen kohteena on vakuutuksenottajan vahingonkorvausvelvollisuus, joka aiheutuu vakuutuksenottajan toiminnasta. Vakuutettu toiminta on merkitty vakuutuskirjaan tai sen liitteeseen.
Vakuutusehtojen kohdan 5.1, Mitä vakuutus korvaa, mukaan vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa vakuutuksenottajan tai tämän työntekijän toiselle aiheuttaman taloudellisen vahingon, joka todetaan vakuutuksen voimassaoloaikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on huolimattomuuden tai laiminlyönnin perusteella korvausvastuussa, joko
- toimeksiantajalleen tämän kanssa tekemänsä toimeksiantosopimuksen perusteella tai
- muulle kuin toimeksiantajalle voimassa olevan oikeuden mukaan.
Taloudellisella vahingolla tarkoitetaan vahinkoa, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon.
Kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaan välitysliikkeen on suoritettava välitystehtävä ammattitaitoisesti, huolellisesti ja hyvää välitystapaa noudattaen sekä ottaen huomioon toimeksiantajan ja myös tämän vastapuolen edut. Välitysliikkeen suorituksen tulee myös vastata siitä markkinoinnissa annettuja tietoja.
Mainitun lain 8 §:n 1 momentin mukaan välitysliikkeen on annettava toimeksiantajalle kaikki ne tiedot, joiden välitysliike tietää tai sen pitäisi tietää vaikuttavan kaupasta tai vuokrasopimuksesta taikka muusta käyttöoikeussopimuksesta päättämiseen.
Mainitun lain 9 §:n 1 momentin mukaan välitysliikkeen on välityskohdetta tarjotessaan annettava toimeksiantajan vastapuolelle kaikki ne tiedot, joiden välitysliike tietää tai sen pitäisi tietää vaikuttavan kaupasta tai vuokrasopimuksesta taikka muusta käyttöoikeussopimuksesta päättämiseen.
Mainitun lain 11 §:n mukaan, jos välitysliikkeellä on aihetta epäillä, että välitysliikkeen saamat 9 tai 10 §:ssä tarkoitetut tiedot ovat virheellisiä tai puutteellisia, välitysliikkeen on varmistuttava tiedon oikeellisuudesta ja oikaistava mahdollinen virheellinen tai puutteellinen tieto. Jos tiedon oikeellisuuden varmistaminen ei ole mahdollista ilman kohtuutonta vaivaa, välitysliikkeen on ilmoitettava toimeksiantajan vastapuolelle, ettei tietoa ole voitu tarkistaa.
Mainitun lain 13 §:n 1 momentin mukaan välitysliikkeen suorituksessa on virhe, jos se ei vastaa, mitä tässä laissa säädetään tai mitä voidaan katsoa sovitun.
Saman pykälän 3 momentin mukaan toimeksiantajalla on oikeus saada välitysliikkeeltä korvausta vahingosta, jonka välitysliikkeen suorituksessa oleva virhe on hänelle aiheuttanut.
Mainitun lain 15 §:n 1 momentin mukaan, jos toimeksiantaja on tahallaan tai huolimattomuudesta antanut välitysliikkeelle virheellisiä tietoja tai jättänyt ilmoittamatta välitysliikkeelle sellaisen tiedossaan olevan seikan, jolla hän käsitti tai hänen olisi pitänyt käsittää olevan merkitystä vastapuolensa kannalta, välitysliikkeellä on oikeus vaatia 14 §:n nojalla maksamaansa korvausta toimeksiantajalta siinä määrin kuin se toimeksiantajan ja välitysliikkeen huolimattomuuden laatu sekä toimeksiantajan saama etu huomioon ottaen harkitaan kohtuulliseksi.
Saman pykälän 2 momentin mukaan toimeksiantajalla, joka välitysliikkeen suorituksessa olevan virheen johdosta on maksanut korvausta vastapuolelleen, on oikeus vaatia maksamaansa korvausta välitysliikkeeltä siinä määrin kuin välitysliike 1 momentin mukaan olisi jäänyt yksin vastuuseen vahingosta, jos korvausta olisi vaadittu välitysliikkeeltä.
Asian arviointi
A Oy:n ja K Oy:n välisen 2.5.2019 päivätyn toimeksiantosopimuksen mukaan sopimukseen on sovellettava kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä annettua lakia (15.12.2000/1074).
Lautakunta toteaa, että K Oy:lle ei synny korvausvelvollisuutta A Oy:tä kohtaan vain sen perusteella, että A Oy oli päättänyt sopia hinnanalennuksesta huoneiston ostaneen B Oy:n kanssa. Ratkaiseva kysymys harkittaessa, onko K Oy kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä annetun lain 15 §:n 2 momentin nojalla korvausvelvollinen toimeksiantajanaan ollutta A Oy:tä kohtaan, on se, oliko K Oy:llä ollut saman lain 11 §:ssä säädetyin tavoin aihetta epäillä, että sen toimeksiannon kohteena olleesta osakehuoneistosta saamat kaupan päättämiseen vaikuttaneet tiedot olivat olleet virheellisiä tai puutteellisia. Ennen muuta kyse on siitä, oliko K Oy:llä ollut syytä epäillä kiinteistöosakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä mainittua huoneistoon liittyneen ranta- ja viheralueen pinta-alatietoa virheelliseksi.
Voimassa olevan oikeuden mukaan vapautuakseen korvausvelvollisuudestaan toimeksiantajaansa kohtaan välitysliikkeen on näytettävä toimineensa toimeksiannon toteuttamisessa huolellisesti. K Oy:n välitystoimeksiannon toteuttamisaikaan 10.10.2018 alkaen voimassa olleiden hyvää välitystapaa koskevien ohjeiden asunto-osakkeita koskevan kohdan 5.5.1.15.1 mukaan välitysliikkeen epäillessä huoneiston pinta-alatiedon oikeellisuutta, on toimeksiantajaa tullut jo toimeksiantoa tehtäessä kehottaa suorittamaan pinta-alan tarkistusmittaus. Huoneistojen pinta-alan osalta on muun muassa todettu, että pinta-alatiedon ollessa epävarma se on tuotava selkeästi esiin myyntiesitteessä. Ohjeiden kohdan 5.5.1.15.3 mukaan pienten asunto-osakeyhtiöiden osalta, josta tässä tapauksessa ei ole kyse, on hankittava kiinteistörekisteriote.
Lautakunnan näkemyksen mukaan välitysliikkeellä on lähtökohtaisesti oikeus luottaa sille toimitetusta yhtiöjärjestyksestä ilmenevien kohdetta koskevien tietojen paikkansa pitävyyteen. Lautakunnalle toimitetusta vakuutusyhtiön päätöksestä ilmenee, että K Oy oli kaupan kohdetta koskeneita tietoja selvittäessään kuitenkin muun muassa tarkistusmitannut kysymyksessä olleen ranta- ja viheralueen. Syy tarkistusmittaukseen ei ilmene lautakunnalle toimitetuista asiakirjoista. Mittauksen perusteella yhtiöjärjestyksessä ilmoitetun pinta-alan oli todettu edellyttäneen sitä, että huoneistoon liittynyt alue ulottui rantaan saakka. Lautakunnan näkemyksen mukaan mainittu seikka ei ole yksinään merkinnyt sitä, että K Oy:llä olisi ollut perusteltu syy epäillä viheralueen yhtiöjärjestyksessä mainitun pinta-alatiedon virheellisyyttä niin, että sen olisi tullut vielä erikseen tarkistaa huoneistoon kuuluneen ranta- ja viheralueen ulottuvuus kiinteistörekisteristä.
K Oy on huoneistosta laatimassaan myyntiesitteessä ilmoittanut ranta-alueen pinta-alatiedon olleen yhtiöjärjestyksen mukainen. Huoneiston pinta-alan osalta 31.7.2019 päivätyssä kauppakirjassa on erikseen todettu, ettei huoneiston ilmoitettua pinta-alaa ollut tarkistusmitattu ja että se saattoi olla muun muassa yhtiöjärjestyksessä mainittua pienempi tai suurempi. Lautakunta on kiinnittänyt huomiota siihen, ettei selvityksistä ilmene, että kyseisen huoneiston vuodesta 2007 alkaen omistanut A Oy olisi huomauttanut K Oy:lle siitä, ettei kyseinen alue ulottunut rantaan saakka, sen paremmin kuin sekään, oliko kyseisestä ranta-alueesta kaupanteon yhteydessä keskusteltu. Lautakunta katsoo tältä osin kyseen olleen myös seikasta, josta huoneiston hallintaan oikeuttaneet osakkeet pitkään omistaneen A Oy:n voidaan olettaa olleen lähtökohtaisesti selvillä.
Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, ettei K Oy:n voida todeta laiminlyöneen sille lain mukaan kuuluneita velvoitteita huoneistoa koskeneiden kaupan päättämiseen vaikuttaneiden tietojen selvittämisessä ja ilmoittamisessa A Oy:lle ja sen vastapuolena kaupassa olleelle B Oy:lle. Siten K Oy ei ole vahingonkorvausvastuussa A Oy:tä kohtaan sen B Oy:n kanssa sopimasta kauppahinnan alennuksesta tai A Oy:lle aiheutuneista asiamieskustannuksista. Korvausta ei sen vuoksi tule suoritettavaksi myöskään vakuutusyhtiön K Oy:lle myöntämästä varallisuusvastuuvakuutuksesta.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä asianmukaisena.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski
Jäsenet
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Nyyssölä
Sarpakunnas