Haku

FINE-038489

Tulosta

Asianumero: FINE-038489 (2021)

Vakuutuslaji: Venevakuutus

Ratkaisu annettu: 13.10.2021

Pohjakosketus. Veneen uppoaminen. Kertakorvaus. Veneen jäännösarvo.

Tapahtumatiedot

A:n vahinkoilmoituksen mukaan A:n omistama Neptunus 107 -vene (valmistusvuosi 1977) osui 14.6.2020 vedenalaiseen kiveen ja sai vuodon. Veneen päällikkönä toiminut B ajoi tilanteen vakavuuden todettuaan veneen mahdollisimman matalaan, jotta se ei uppoaisi kokonaan. Vene pysähtyi kölilleen hiekkaan ja vaipui vedellä täyttyessään noin 45 asteen kallistukseen. J Oy nosti veneen 15.6.2020 ja vene toimitettiin T Oy:n tiloihin vaurioiden arviointia ja moottorin pelastushuoltoa varten.

Veneelle tehtiin T Oy:llä rungon korjaus ja moottorin pelastuskorjaus. Osapuolet olivat yhtä mieltä, että veneen korjauskustannukset ylittävät veneen käyvän arvon, minkä johdosta vakuutusyhtiö tarjoutui lunastamaan veneen 56.000 euron hinnasta. A ilmoitti vakuutusyhtiölle, että hän haluaa pitää veneen itsellään, minkä johdosta osapuolet sopivat, että vahinko korvataan kertakorvauksena, josta vähennetään vakuutusyhtiön maksamat veneen korjauskulut sekä veneen jäännösarvo.

Vakuutusyhtiön apulaisenaan käyttämän Suomen Vahinkotarkastus Oy:n (jäljempänä SVT Oy) vahinkotarkastaja ilmoitti A:lle puhelimitse, että heidän käsityksensä veneen jäännösarvosta on 14.000 euroa.

Vakuutusyhtiön korvauspäätös

Osapuolten neuvottelujen ja A:n vakuutusyhtiölle toimittamien laajojen lisäselvitysten johdosta vakuutusyhtiö antoi 25.9.2016 korvauspäätöksen, jonka mukaan yhtiö korvaa venevahingon kertakorvauksena seuraavasti:

Veneen käypä arvo 56.000 e
- Veneen rungon/moottorin korjaus T Oy   24.112 e
- Veneen jäännösarvo (runko 6.000 e,
moottori + vaihteisto 4.000 e)

10.000 e
Yhteensä  21.888 e


Kertakorvaus perustuu veneen käypään arvoon, josta on vähennetty rungon ja moottorin korjaus sekä veneen jäännösarvo. Jäännösarvon vähennys perustuu siihen, ettei A halunnut venettä lunastettavan. Vahinkotarkastaja on arvioinut veneen vahingon jälkeisen arvon olleen 10.000 euroa.

A:n oikaisupyyntö

A haki korvauspäätökseen muutosta vakuutusyhtiön sisäisessä oikaisumenettelyssä. Hän kritisoi sitä, että SVT Oy ei ollut esittänyt jäännösarvoa koskevalle arviolleen mitään perusteluita. Laajassa muutoksenhakukirjelmässään hän viittasi siihen, että hyväkuntoisten Neptunus 107 -veneiden pyyntihinnat eurooppalaisilla verkkosivuilla ovat olleet 39.000 ja 39.500 euroa. Jos hylyn jäännösarvon arvioinnissa käytetään puhtaasti korjauskustannuksia, A:n mukaan on huomioitava, että veneen lujitemuovi oli vahinkotapatumassa höyläytynyt kokonaan pois noin metrin pituiselta ja 10–15 cm levyiseltä alueelta. Aukon reunoista ylöspäin oli delaminoitunutta lujitemuovia köliosan kummallakin puolella 20–30 cm leveydeltä. T Oy:n korjaustyö edellytti, että suuri osa kölistä oli rakennettava uudelleen. Tässä yhteydessä uudet lasikuitukerrokset oli laminoitava sekä ulkopuolelta että sisäpuolelta, mitä varten veneen pentteriosan lattiarakenteet oli purettava.

A:n mukaan noin puolet vauriosta sijaitsi alueella, jonka sisäpuolella oli valmistajan aikanaan valama betoninen painolasti. Jotta korjaus oli mahdollinen, veneen sisäosia oli lisäksi purettava niin paljon, että lattian alle kiinteästi asennettu, 550 litran vetoinen teräksinen polttoainetankki saatiin nostettua pois paikaltaan, jotta tankin alla olleeseen betonipainoon voitiin päästä käsiksi. Tämän johdosta yli 100 kg painava osuus betonipainosta oli sahattava irti timanttilaikalla ja poistettava korjausta varten. Lasikuitukorjauksen valmistuttua betonipaino tuli nostaa yläkautta takaisin paikalleen veneen sisään tai valaa sen tilalle vastaava määrä uutta betonia.

Neptunus 107 -vene painaa yli 9 tonnia. Kun sen köliin tehdään mittava laminointikorjaus, vene on tuettava korjauksen ajaksi jollakin muulla tavalla kuin laskemalla vene talvisäilytyspukille kölinsä varaan. T Oy korjasi veneen ripustamalla sen riittävän tukevan nostokehikon hihnoihin. T Oy:n korjauksen kaltaista operaatiota ei voi tehdä ”kotikorjaajan autotallissa”, vaan se vaatii kallista erikoisvälineistöä. Tähän nähden ei ole uskottavaa, että hylyn ostajaksi SVT Oy:n esittämällä tavalla kuviteltu kotitarvekorjaaja saisi rungon korjaukset tehtyä merkittävästi halvemmalla kuin T Oy:n veloitus on ollut. A:n mukaan pelastushuollon lisäksi moottoriin on hankittava uusi laturi, starttimoottori, johtosarja ja ilmansuodatin veden turmelemien tilalle.

T Oy:n lasku moottorin pelastushuollon, moottorin uusittavien sähköosien ja rungon korjaamisen kustannuksista on ollut noin 24.112 euroa. Korjauksen työtunneista valtaosa on käytetty lasikuitukorjauksiin ja niiden vaatimiin aputöihin. Koska hylyn ostava potentiaalinen ostaja ei pystyisi tekemään tai teettämään tätä osaa työstä halvemmalla, ja koska hän joutuisi joka tapauksessa ostamaan samat uusittavat varaosat, hän joutuisi varautumaan pelkästään rungon korjaamiseksi ja moottorin sähköosien uusimiseksi 21.507,85 euron kustannuksiin. Lisäksi hylyn ostaja joutuisi varaamaan veden turmelemien laitteiden ja varusteiden uusimiseen yli 9.000 euroa.

Veneen sähkökeskus laitteineen joutui vahinkotapahtuman yhteydessä kokonaan veden alle ja muustakin sähköjärjestelmästä jäi kuivaksi vain pieni osa. A:n mukaan järjestelmä sisältää:

- 2x2 akun kaksoisakkujärjestelmän pääkytkimineen ja latausreleineen
- maasähkölaturin kaapelointeineen
- aurinkopaneelitoimisen laturin ja sen liittämisen muuhun latausjärjestelmään
- 12 V -> 230 V invertterin kaapelointeineen
- 32-sulakkeisen sähkökeskuksen johdotuksineen
- mittarien ja virtalukon johdotukset ja toimilaitteiden käyttökytkimet merkkivaloineen sekä sisä- ja ulko-ohjauspisteillä
- maasähköjärjestelmän vikavirtasuojan, 230 V pistorasiat ja kaapeloinnit
- pentterin laitteiden (jääkaappi, kahvinkeitin, sähkösytytyksinen liesi) johdotukset
- keulapotkurilaitteiston kaapeloinnit
- kulkuvalojen johdotukset
- VHF-puhelimen ja GPS-plotterin NMEA2000-väylän kaapeloinnit
- sisävalojen johdotukset.

A:n mukaan SVT Oy:n edustaja on puhelinkeskustelussa väittänyt, että A:n kuvaaman laajuinen sähköjärjestelmän uusimistarve on johtunut vain A:n perusteellisuudesta, ja hylyn ostaja olisi voinut tyytyä vaatimattomampaankin korjaukseen. A kuitenkin katsoo, että vähäisempi uusiminen ei olisi tehnyt sähkölaitteista toimivia. A:n arvion mukaan hänen kuvaamansa sähköurakka veisi ainakin noin 100 työtuntia, jolloin korjauskulu olisi 50 euron tuntihinnalla 5.000 euroa.

Vesi turmeli suuren osan osin alkuperäisestä ja osin vuonna 2011 S Oy:n uusimasta teak-puisesta sisustuksesta. S Oy:n laskutus veneen puisten osien korjaus- ja muutostöistä vuonna 2011 oli yli 20.000 euroa. A:n mukaan selvityksistä ilmenee, että uppoamisvahingossa syntyneiden vaurioiden korjaaminen tulee olemaan vähintään samansuuruinen urakka. Lisäksi on huomioitava, että teak-vanerin hinta on 10 vuodessa kohonnut huomattavasti. 

Yhteenvetona A toteaa, että veneen hylyn mahdollinen ostaja olisi joutunut varautumaan korjauksiin ja hankintoihin, joiden yhteenlaskettu arvo olisi ollut pitkälti yli 50.000 €. A:n mukaan täysin veneilykelpoisen ja hyvässä kunnossa olevan Neptunus 107 -veneen hintapyyntö (josta siitäkin todennäköisesti tingittäisiin kaupanteon yhteydessä lopullinen kauppahinta vielä alemmas) olisi 39.000 tai 39.500 euroa. Tämän perusteella kuvitteellinen ostaja olisi tuskin halunnut maksaa hylystä montaakaan tuhatta euroa. Tämä johtopäätös pätee, vaikka A:n arvioimista korjauskuluista vähennettäisiin 20 %.

A:n mukaan veneen jäännösarvo voitaisiin määritellä myös myynnissä oleviin ”projekteihin” vertaamalla. Vaurioituneen veneen oleellisimmat tiedot olisivat tästä näkökulmasta seuraavat: pituus 10,7 m, leveys 3,4 m, vuosimalli 1977, moottorin teho 99 hv. Veneen lasikuiturungon köliosa on vakavasti vaurioitunut, sähköjärjestelmä tuhoutunut ja puinen sisustus kärsinyt vesivahinkoja oltuaan veden alla. Kiinteä ja irtain varustus on suurelta osin uusittava. Moottori on käynyt upoksissa merivedessä.

A vetoaa seuraavien, vuonna 2020 nettivene.com -sivustolla myytävänä olleiden veneiden hintoihin:

  • fiskarivene (Rauma), pituus 12 metriä, moottori 66 hv, ilmoitetut korjaustarpeet ainakin ulko-ohjaamon hallintalaite ja lämmityslaite, hintapyyntö 7.000 €
  • teräsvene (Taipalsaari), pituus 11 metriä, moottori 130 hv, korjaustarpeita ei ilmoitettu, hintapyyntö 6.500 €10.000 euroa.

Toisin kuin A:n veneessä, näiden veneiden rungossa ei ole korjausta edellyttäviä vaurioita. Ainakin ensin mainitussa veneessä vaikuttaa olevan miltei täydellisesti toimiva sähköjärjestelmä ja hyvä, toimiva varustus. Rauman fiskarin sisustus on ilmoituksen mukaan peruskunnostettu vuosina 2014–2017. Korjaustarpeet vaikuttaisivat ainakin Rauman fiskarin tapauksessa olevan lähinnä hienosäätöä verrattuna siihen, mistä A:n veneen hylyn ostaja olisi joutunut aloittamaan. Kuvitteellisella ostajalla olisi siis ollut vaihtoehtona ostaa projektikseen Raumalta käytännössä täysin veneilykelpoinen 12-metrinen fiskari, josta pyydetään 7.000 €. Vaihtoehtoisesti tarjolla olisi ollut A:n venettä isompi ja tehokkaammalla koneella varustettu teräksinen projektivene Taipalsaarelta hintaan 6.500 €.

Pelkän moottorin hintavertailun osalta A toteaa vielä, että hänen veneessään on ollut 99-hevosvoimainen, noin 800 käyttötuntia ajettu, merivedessä upoksissa käynyt moottori. Vakuutusyhtiön mukaan moottorin väitetty jäännösarvo on 4.000 €. A vetoaa tältä osin vastaavan kokoisia moottoreita koskeviin seuraaviin myynti-ilmoituksiin:

  • Mercedes-Benz-moottori OM364, teho 90 hv, täysin peruskorjattu, hintapyyntö 2.500 €
  • Volvo Penta-moottori AQ130A-250D, teho 130 hv, täydellisesti kunnostettu, hintapyyntö 2.500 €
  • Ford-moottori, 6-sylinterinen, teho 110 hv, täydellisesti remontoitu, hintapyyntö 2.900 €

A:n mukaan kuvitteellinen ostaja olisi siis joutunut puntaroimaan, ostaako juuri merivedestä upoksista nostettu ja vain pelastushuollon läpikäynyt moottori SVT Oy:n väittämällä 4000 €:lla vai jokin edellä luetelluista, täydellisesti peruskorjatuista moottoreista, joista pyydetään 2.500–2.900 €:n hintoja.

Yhteenvetona A toteaa, että SVT Oy:n laskelmassa moottorin jäännösarvoksi esitetty 4.000 € on noin kaksinkertainen siihen nähden, mitä parempikuntoisista vertailumoottoreista tietoinen ostajaehdokas olisi ollut valmis enintään maksamaan. A katsoo, että hänen veneensä jäännösarvo on 5.000 €, josta veneen rungon osuus on 3.000 € ja moottorin 2.000 €.

Vakuutusyhtiön uusi korvauspäätös

Sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä 20.11.2020 antamassaan korvauspäätöksessä vakuutusyhtiö lausui, että A:n venettä koskevan korvauslaskelman lähtökohta on ollut vakuutusmäärä 56.000 euroa, johon sisältyy myös esim. mahdollinen apujolla (kaupan mukana tullut rib) ja talvitelakointivälineet (ainakin pukki ja peitteet). Nämä esineet eivät ole vaurioituneet ja vaikuttavat vaurioituneen veneen ja moottorin lisäksi jäännösarvoa korottavasti.

Vakuutusyhtiön määrittelemää jäännösarvoa 10.000 € voidaan tarkastella arvioimalla erikseen moottori ja veneen runko. A:n viittaamat moottorit ovat 1970-luvulta, eikä niitä voida verrata veneessä olleeseen moottoriin, joka on uusittu veneeseen vuonna 2013. Vakuutusyhtiön mukaan se, että moottori ollut veden alla, ei pilaa moottoria, kun siihen tekee välittömästi pelastushuollon eli vaihtaa öljyt ja suodattimet muutaman kerran, kuten tässä tapauksessa on tehty. Kun vene saatiin korjaamolle, startti ja laturi olivat vaihtokuntoisia. Moottorin arvoon sisältyvät myös vaihteisto ja merikytkin. A:n mainitsemat verrokkimoottorit ovat ilman vaihteistoa ja merikytkintä olevia koneita. Vahinkotarkastaja on löytänyt yhden vaurioitunutta vastaavaa moottoria koskevan myynti-ilmoituksen. Kyseessä on ollut Volvo Penta vm. 1999 (hintapyyntö 6.990 euroa).

A:n vene on iso matkavene ja sille katsottiin jäännösarvoksi 6.000 € sisältäen kiinteät varusteet, jotka veneessä on. Kaikki varusteet eivät tuhoutuneet vahingossa. Veneessä on esim. takana tukevat rosteriset taavetit apuvenettä varten, joista pyydetään netissä käytettyinä 1.000 € / pari. Isolle matkaveneelle löytyy ostajia ”tee se itse -miehistä”, jotka ostavat vakuutusyhtiöiden lunastamia veneitä ja kuunnostavat ne laskematta omalle työlleen tuntihintaa.  Veneen puuosat ovat kunnostettavissa. Suurin työ veneen korjauksessa on sähköjen uusiminen sekä varusteiden hankinta, joita löytyy markkinoilta käytettyinä.

Päätöksen mukaan veneen tuhoutuneista varusteista suurimpaan osaan kohdistuvat maksimi-ikävähennykset, jolloin arvoksi jää 20 % uuden hinnasta. Jokaisen veneen jäännösarvo arvioidaan yksilöllisesti. Vahinkotarkastajien näkemyksen mukaan veneestä olisi saatu 10.000 euroa, jos se olisi myyty vaurioituneena moottorin pelastushuolto tehtynä huutokaupassa, jossa saadaan paras ja oikea hinta veneestä. Veneen absoluuttista jäännösarvoa on mahdotonta arvioida eurolleen ennen kuin vene on myyty. A:n esittämät verrokit ovat kuitenkin täysin eri veneitä, joten ne eivät ole vertailukelpoisia keskenään. Arvioitavana on venepaketin jäännösarvo, jossa moottori ja vaihteisto ovat jo asennettuna sekä veneeseen kuuluvat kiinteät varusteet, joista osa on käyttökelvottomia. Vakuutusyhtiö katsoo, että jäännösarvo on arvioitu asianmukaisesti. Lisäkorvausta ei tämän vuoksi makseta.

Asiakkaan valitus

A vaatii, että omaisuuden jäännösarvoksi katsotaan 5.000 euroa ja hänelle maksetaan 5.000 euron lisäkorvaus.  Vakuutusyhtiön kanssa sovittiin, että korjaamo tekee moottorin pelastushuollon ja korjaa rungon vedenpitäväksi, minkä jälkeen muu korjaaminen jää omistajalle. Sopimuksen mukaan vakuutusyhtiö maksaa omistajalle kertakorvauksena summan, joka saadaan vähentämällä veneen vakuutusarvosta korjaamon lasku ja veneen jäännösarvo. A:n mukaan asiassa on riidatonta kaikki muu paitsi jäännösarvon suuruus.

A toistaa valituksessaan aiemmat kannanottonsa. Nettivene.comista 9.4.2021 tehdyn haun mukaan myynnissä on ollut 17 osapuilleen vastaavaa venettä, joiden pyyntihintojen keskiarvo on 20.757,15 euroa ja mediaani 25.000 euroa. A:n mielestä ei ole realistista olettaa, että kukaan ostaisi 10.000 eurolla vedestä nostettua ja vain moottorinsa osalta pelastushuollettua hylkyä, jos sen korjaamiseen väistämättä tarvittava rahamäärä kasvattaisi kokonaiskustannukset huomattavasti yli edellä mainitun tason. A katsoo, että vakuutusyhtiön kanta perustuu perusteettomiin väittämiin ja oletuksiin, jotka ovat helposti osoitettavissa vääriksi. Vakuutusyhtiö on esimerkiksi ilman minkäänlaisia todisteita väittänyt, että pelkät ruostumattomasta teräksestä valmistetut taavetit olisivat 1.000 euron arvoiset. Netistä löytyy helposti ilmoituksia, joissa vastaavia taavetteja myydään 250 eurolla.

A:n käsityksen mukaan jäännösarvolla tarkoitetaan hintaa, jonka kuvitteellinen ostaja olisi uskottavasti ollut valmis maksamaan hylystä siinä kunnossa kuin se oli uppoamisen jälkeen vedestä nostettuna ja moottori pelastushuollettuna. Neptunus 107 on Suomessa niin harvinainen malli, ettei samanlaisia ole myynnissä lainkaan. Veneitä ostetaan kuitenkin käyttötarkoituksen mukaan, minkä perusteella A katsoo, että ratkaisevia tekijöitä veneen arvon määrittämisessä ovat veneen koko, moottoriteho, sisätilat ja varustelu. Ostaja ei varmasti haluaisi maksaa suurempaa jäännösarvoa kuin sen, josta korjauskustannusten jälkeen päädytään samaan hintatasoon kuin mitä täysin käyttökuntoinen, edellä mainituilta ominaisuuksiltaan onnettomuusvenettä vastaava vaihtoehto maksaisi.

A toistaa aiemmin veneen arvon osalta esittämänsä perustelut aiempaa laajemmalla käytettyjen matkamoottoriveneiden listauksella täydennettynä. Moottoriin on pelastuskorjauksen lisäksi hankittava uusi laturi, starttimoottori, pysäytyssolenoidi ja johtosarja sekä ulkoinen, sähköllä toimiva polttoaineen siirtopumppu. Lisäksi on hankittava moottoritilan tuuletin sekä käynnistyksen ja laturin vahvavirtakaapelit veden ja sähkökemiallisen korroosion turmelemien tilalle. Vakuutusyhtiön päätöksessä näistä on mainittu vain laturi ja starttimoottori.

Varusteiden osalta A on lausunut, että vaikka vakuutuskorvauksen laskemisessa käytetään ikävähennyksiä, jäännösarvon määrittämisessä on huomioitava, että mahdollinen ostaja joutuisi joka tapauksessa hankkimaan uudet, korvaavat varusteet; markkinoilta ei ole helppoa löytää esimerkiksi käytettyä keulapotkurin sähkömoottoria ikävähennyksen mukaiseen hintaan. A katsoo, että jäännösarvoa arvioitaessa varusteluettelo tulee huomioida sellaisenaan, mikä merkitsee sitä, että hylyn ostaja joutuisi varaamaan yli 9.000 euroa korvaavien varusteiden hankkimiseen.

A vetoaa valituksessaan vaurioituneeseen nähden samanhintaisia ”valmiita” veneitä koskeviin myynti-ilmoituksiin. Ensimmäinen vene on valmistettu vuonna 1970, sen pituus on 10,6 metriä ja koska se on Finnclipper-mallinen entinen moottoripurjehtija, siinä voi olettaa olevan Finnclipperille tyypilliset 5 makuupaikkaa (vaurioituneessa 4 makuupaikkaa). Hintapyyntö on 9.000 euroa.

Toisen veneen hintapyyntö 9.4.2021 on 8.300 €. Vene on ilmoituksen mukaan ”keväällä 2020 rakennettu sisäpinnoiltaan lähes kokonaan uusiksi” ja siinä on mm. ruostumattomasta teräksestä valmistetut polttoaine- ja vesitankit, Wallas-lämmitin ja neljä akkua. Vaikka ilmoituksen otsikkotiedoissa on ”moottori...ei”, tarkemmat tiedot kertovat veneessä olevan 115 hv:n Perkinsin. Veneen pituus on 10,6 metriä ja leveys 3,3 metriä.

A katsoo, että ostaja, joka etsisi vain nelihenkisen perheen hidasta matkavenettä ilman erityisiä mukavuusvaatimuksia, voisi edellä kuvattujen myynti-ilmoitusten perusteella todeta, että veneen saa jo alle 10.000 eurolla. Ei ole realistista olettaa, että kuvitteellinen ostaja olisi valmis maksamaan vakuutusyhtiön väittämää 10.000 euron jäännösarvoa hylystä, jonka pelkkä kelluvaksi ja eteenpäin kulkevaksi saaminen varmasti maksaisi enemmän kuin saman verran lisää. A huomauttaa vielä, että käytettyjen, hitaasti kulkevien matkamoottoriveneiden markkinat ovat Suomessa pienet ja hiljaiset. Halukkaan ostajan löytäminen edes täydellisen veneilykelpoiselle veneelle tässä kokoluokassa kestää aina vähintään kuukausia. Esimerkiksi edellä kuvattu myynti-ilmoitus 8.300 euron veneestä on ladattu tori.fi:hin 26.2.2021 ja sen hintapyyntöä on sen jälkeen jo kertaalleen laskettu 8600 eurosta 8300 euroon. Lisäksi on huomioitava, että vahingon sattumisen jälkeen on eletty koronapandemian synnyttämää veneilybuumia, joka on tiettävästi vilkastuttanut venekauppaa. Tästä huolimatta A:n veneen kokoinen, täydellisen veneilykelpoinen verrokki ei tahdo mennä kaupaksi edes alle 10.000 €:lla.

Vakuutusyhtiön vetoaman Volvo Penta-moottorin (vuodelta 1999, hintapyyntö 6.990 euroa) osalta A huomauttaa, että Volvo Penta - moottorit ovat venemoottoreiden kalleinta hintaluokkaa, jolloin myös käytetyistä Volvo Penta -moottoreista pyydetään kovempia hintoja kuin muista merkeistä. Kyseinen ilmoitus on jätetty nettivene.comiin toukokuun alussa 2020 ja sama ilmoitus löytyy vielä vuotta myöhemminkin tori.fi:stä. Hintapyyntö on siten selvästi epärealistisen korkea. A vetoaa vastaavanlaisen vuosimallin 2000 Volvo Penta TAMD22 -moottorin hintapyyntöön, joka sisältää perävetolaitteen, mutta hintapyyntö on silti 3.490 euroa.

Veneen apujollan vakuutusyhtiö on väittänyt olevan ”kaupan mukana tullut rib”, mikä ilmeisesti tarkoittaa väitettä siitä, että A:n veneen mukana aikanaan ostama apujolla olisi ollut kovapohjainen kumivene (rib = rigid inflatable boat), mikä olisi nostanut apujollan hintaa osana jäännösarvoa. A:n mukaan väite ei pidä paikkaansa. Vene on ostettu vuonna 2011 Hollannista ja sen mukana tullut apujolla oli parhaat päivänsä nähnyt Yanmar-merkkinen pehmeäpohjainen kumivene, jonka auringolle alttiit pinnat olivat hyvää vauhtia muuttumassa pysyvästi epämiellyttävän tahmeiksi, kuten halvemman hintaluokan kumiveneille käy.

A:n mukaan hänen veneensä talvisäilytyspukki on kiinteä, kotitarvehitsaajan rautapalkeista kokoama rakenne, jollaiset ovat kiellettyjä kaikilla sellaisilla talvisäilytysalueilla, joilla pukkien edellytetään olevan kokoon taittuvia. Nettivaraosa.com -sivustolla vastaavien hintapyynnöt ovat muutamia satasia. Aiempien talvikausien peitteet on käytetty pehmusteiksi ja nyttemmin ostetun peitteen suojapaikoiksi.

Vakuutusyhtiö on vastineessaan väittänyt, että käytetyt isot teräspukit moottoriveneisiin maksaisivat 500 eurosta ylöspäin. A:n mukaan väite on yksiselitteisesti väärä. Nopeallakin haulla nettivaraosa.comista löytää venepukkeja merkittävästi tätä halvemmalla. A viittaa esittämäänsä myynti-ilmoitukseen 300 euron venepukista. Vakuutusyhtiö ei ole esittänyt oman väitteensä tueksi mitään todistetta. A viittaa vielä ilmoitukseen, jossa verrattain isolle purjeveneelle sopivaa pukkia tarjotaan yhdellä eurolla ensimmäiselle hakijalle. Merkittävin ero purje- ja moottoriveneiden pukeilla on se, että purjeveneen pukissa on huomioitava veneen kölistä johtuva suurempi korkeus.

Vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että upoksissa käyneelle moottorille on tehty pelastushuolto, jolloin vesi ei olisi pilannut moottoria. Moottorin osalta A on lausunut, että moottorin ”toimivaksi toteaminen” korjaamoyrityksessä ei muuta sitä, että mahdollisen ostajan on aina huomioitava ostavansa upoksissa käyneen moottorin, mikä tekee siitä vähemmän haluttavan ostokohteen kuin verrokkimoottori, joka ei ole uponnut. A:n vetoamat moottorit ovat olleet täydellisesti huollettuja moottoreita. A:n mukaan hänen veneensä ”toimivaksi todetun” moottorin pysäytyssolenoidi havaittiin täysin tuhoutuneeksi, kun sen vetävä osa ei liikkunut milliäkään. Sen tilalle oli hankittava uusi solenoidi, joka maksoi 158 €.

A on vielä lausunut, että hänen vetoamansa ”verrokkiprojektit” ovat kokonaan katettuja isoja matkaveneitä. Toisin kuin vakuutusyhtiö on väittänyt, ne vastaavat A:n venettä. Merkittävin ero A:n veneen ja verrokkiprojektien välillä on, että kummassakin verrokkiveneessä on ehjä runko eikä niiden merivedessä tuhoutunutta sisustusta tai sähköjärjestelmää tarvitse uusia. Silti niistä pyydetään pienempää hintaa kuin vakuutusyhtiön onnettomuusveneelle esittämä jäännösarvo.

A katsoo osoittaneensa, että vakuutusyhtiön aiemmin verrokiksi esittämän moottorin hintapyyntö oli täysin epärealistinen. Näin ollen vakuutusyhtiön arvio onnettomuusveneen moottorin jäännösarvosta ei ole perustunut tosiasioihin. Vaikka vakuutusyhtiö on viitannut SVT:n väitettyyn kokemukseen veneiden ostajakunnasta huutokaupoissa, tällaisesta ostajakunnasta tai sen väitetysti maksamista hinnoista ei ole edes yritetty esittää mitään todistetta. A katsoo, että SVT ei ole mikään puolueeton asiantuntija, vaan sen tehtävänä on yrittää vakuutusyhtiön yhteistyökumppanina uskotella, että onnettomuusveneen jäännösarvo olisi mahdollisimman suuri. Todisteiden puutteessa sen esittämä arvio on kuitenkin A:n mielestä uskottavuudeltaan luokkaa ”musta tuntuu”. Vakuutusyhtiön näkemys siitä, että A:n esittämät vertailuhintatiedot ovat asian arvioinnin kannalta merkityksettömiä siten, että ne eivät olisi edes suuntaa antavia, jää vain väitteen tasolle.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset viitaten korvauspäätöksiinsä. Vakuutusyhtiö on konsultoinut A:n lausuntopyynnön johdosta uudelleen SVT Oy:n asiantuntijaa. Hän on lausuntopyynnön jälkeenkin pitäytynyt 10.000 euron jäännösarvoarviossaan. Jäännösarvon määrittäminen on vakuutusyhtiön mukaan erityisesti tässä tapauksessa haastavaa, koska kyseessä oleva vene on Suomessa harvinainen, eikä täällä ole myynnissä vertailukelpoisia veneitä, joita tosin on myynnissä Keski-Euroopassa. SVT:n asiantuntija on perustanut oman arvionsa asiantuntemukseensa ja 15 vuoden kokemukseensa vahinkotarkastajana, ja on selvitystyönsä lisäksi mm. konsultoinut kollegaansa nyt kyseessä olevan jäännösarvon määrittämisessä.

Vakuutusyhtiön mukaan veneen rungon ja moottorin jäännösarvo on määritetty erikseen, jotta arviointi olisi helpommin ymmärrettävä. Rungon osalta jäännösarvoon on laskettu kuuluvaksi itse rungon lisäksi veneen muut varusteet, joista osa on käyttökelpoisia, kuten mm. rosteritaavetit veneen perässä apujollaa varten, veneen ohjausjärjestelmä, potkuriakseli, potkuri, helat yms., joten 6.000 euron jäännösarvio pitää sisällään paljon muutakin kuin pelkän rungon. Vakuutusyhtiön mukaan käytetyt isot teräspukit moottoriveneeseen maksavat 500 eurosta ylöspäin. Arvio jäännösarvosta koskee kokonaisarvoa, joka veneen rungolla ja sen muilla varusteilla on yhteensä, eikä todenmukaiseen jäännösarvoon päästä arvioimalla jokaisen osan arvoa erillisenä.

Moottorin arvonmäärityksessä on otettu huomioon, että moottoriin kuuluu mukaan merikytkin/vaihteisto, ja moottori on lisäksi jo asennettuna veneeseen ja käyttökelpoinen. Vene on koeajettu syksyllä 2020 rungon korjauksen jälkeen T Oy:n toimesta, jolloin moottori on todettu toimivaksi. Jäännösarvossa on siis otettu huomioon, että veneessä on asiantuntevan venehuoltamon toteamalla tavoin toimiva moottori, jolle on tehty asianmukainen pelastushuolto.

SVT:n asiantuntijan mukaan A:n lausuntopyynnössä käytetyt ns. verrokkiprojektit eivät todellisuudessa ole vertailukelpoisia. Verrokkina käytetty teräsvene ja fiskari ovat aivan erityyppisiä veneitä kuin kyseessä oleva lujitemuovista valmistettu Neptunus 107, joka on kokonaan katettu iso matkavene. Veneeseen on vaihdettu merikäyttöön tarkoitettu Betamarinen dieselmoottori, jossa ajotunteja on vain noin 800, ja koska moottori on pelastushuollettu heti noston jälkeen, se tulee suurella todennäköisyydellä toimimaan jatkossakin, kun siihen uusii tarvittavat sähköosat.

Lausuntopyynnössä verrokkimoottoriksi on esitetty Mercedes Benz -moottori ilman vaihteistoa. SVT:n asiantuntijan arvion mukaan moottori on kuulunut alun perin kuorma-autoon ja se on jälkeenpäin marinoitu veneeseen. Moottori on vuodelta 1980, joten asiantuntijan mukaan tämä moottori ei ole mitenkään vertailukelpoinen nyt kyseessä olevan Betamarinen moottoriin, joka on jo veneeseen asennettu ja jossa on merikytkin mukana. Verrokkimoottoriksi esitetty moottori on ollut nettivene.com-sivustolla myynnissä 26.11.2019 alkaen, eikä se ole mennyt kaupaksi. Toiseksi verrokkimoottoriksi on lausuntopyynnössä otettu Volvo Pentan moottori, jossa on vetolaite. Moottori ei sovellu A:n veneeseen, jossa on akseliveto. Näin ollen myöskään tämä moottori ei ole vertailukelpoinen. Lisäksi myynnissä olevat moottorit vaatisivat asennuksen, mistä aiheutuisi vähintään 800 euron lisäkustannus, jos moottori sopii suoraan moottoripukille.

Vakuutusyhtiö katsoo, että jos vene olisi lunastettu, mihin A ei ollut halukas, vene olisi myyty huutokaupassa, jossa sille olisi saatu paras mahdollinen hinta. Vakuutusyhtiö haluaa vielä tuoda esille, että veneen lunastukseen olisi tässä tapauksessa poikkeuksellisesti suostuttu siinä vaiheessa, kun veneen runko oli jo korjattuna korjaamolla. Vakuutusyhtiö katsoo, että jäännösarvon arvioimisen lähtökohdaksi on siten otettava se hinta, joka veneestä olisi todennäköisesti lunastettuna saatu huutokaupassa. Yhtiön mukaan kyseessä oleva vene on uusittu sisustaa ja moottoria myöten ja sitä on muutoinkin kunnostettu ja veneestä pidetty hyvää huolta. Veneen todennäköisesti olisi ostanut ns. ”tee se itse -mies”, joka ei laske omalle työlleen hintaa, mikä osaltaan laskee huomattavasti kunnostusprojektin kustannuksia. Vastineessa viitataan vielä SVT Oy:n laajaan kokemukseen lunastettujen ajoneuvojen realisoinnista huutokaupalla sekä huutokauppojen ostajakunnasta. Yhteenvetona vakuutusyhtiö katsoo, että A:n esittämät vertailuhintatiedot eivät ole vaurioituneeseen veneeseen nähden vertailukelpoisia.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, onko A:n veneen ja varusteiden jäännösarvo määritetty vakuutusyhtiön toimesta liian korkeaksi ja tuleeko A:lle tällä perusteella maksaa lisäkorvausta. Riidatonta on, että A:n veneen käypä arvo varusteineen on 56.000 euroa.

Sovellettavat vakuutusehdot

Venevakuutusehtojen (voimassa 1.4.2019 alkaen) kohdan 1.2 (Vakuutuksen kohde) mukaan vakuutuksen kohteena on vakuutuskirjassa mainittu vene. Vakuutuskohteeseen kuuluvat veneen runko, takila, purjeet, moottorit ja kulkuvarusteet, veneen käyttöön olennaisesti liittyvät laitteet, varusteet ja ohjelmat, enintään 3,5 m:n pituinen jolla sekä veneen telakointipukit ja -peitteet. Lisäksi vakuutuksen kohteena ovat vakuutetun veneen kuljetukseen ja säilytykseen käytettävät ranturit ja rekisteröimättömät säilytystrailerit yhteensä enintään 2 000 euroon saakka. Vakuutuksen kohteena voi olla myös rakenteilla oleva vene.

Ehtokohdan 4.1 (Venevahinko, Korvattavat vahingot) mukaan venevahinkona korvataan äkilliset ja ennalta arvaamattomat vahingot, jotka aiheutuvat vakuutuksen kohteelle
- karilleajosta tai pohjakosketuksesta, veneen törmäyksestä kiinteään tai uivaan esineeseen
[…]

Ehtokohdan 10.2.1 (Korvauksen enimmäismäärät) mukaan veneen, varusteen tai niiden osan arvo on käypä arvo, mutta ikävähennysten kohteena olevan omaisuuden arvo määritellään kohdan 10.10 ikävähennystaulukon mukaisesti esineiden iän perusteella.

Vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana on enintään kohteen vakuutusmäärä.

Ehtokohdan 10.2.3 (Korvauksen suoritustapa) mukaan vakuutusyhtiö täyttää korvausvelvollisuutensa vahingon määrän ja korjausmahdollisuuden mukaan joko
- maksamalla korjauskustannukset tositteiden mukaan tai maksamalla niistä etukäteen sovitun määrän rahana,
- maksamalla vakuutuksen kohteella ennen vahinkoa olleen käyvän arvon ja sillä korjaamattomana olevan arvon erotuksen rahana,
- lunastamalla vakuutuksen kohteen uusarvosta kohdan 10.6 tapauksessa ja muutoin käyvästä arvosta ennen vahinkoa, tai
- hankkimalla tilalle samanlaisen tai samanarvoisen vakuutuksen kohteen tai sen osan.

Ehtokohdan 10.2.5 (Käypä arvo) mukaan käypänä arvona pidetään sitä käteishintaa, mikä vahinkohetken markkinatilanteessa vakuutuskohteesta tai sen osasta olisi ollut yleisesti saatavissa, jos sitä olisi pidetty myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla.

Käypää arvoa määriteltäessä otetaan huomioon vakuutuksen kohteen yksilöllinen kunto, varusteet, käyttöönottoaika, vuosimalli, käyttötapa, käyttötuntimäärä ja muut myyntihintaan vaikuttavat tekijät. Ikävähennysten kohteena olevien esineiden käypä arvo määritellään kuitenkin kohdan 10.10 mukaisesti esineiden iän perusteella.

Ehtokohdan 10.10 (Ikävähennykset) mukaan korvattavan jäljempänä luetellun omaisuuden osalta uuden vastaavan kohteen hankintahinnasta lasketaan seuraavat vuotuiset vähennykset valmistusvuoden jälkeisestä vuodesta alkaen, mutta kiinteän takilan, juoksevan takilan, rullalaitteiden sekä vinssien osalta valmistusvuotta seuraavasta neljännestä vuodesta alkaen:

Omaisuus Ikävähennys %

kiinteä takila, juokseva takila, rullalaitteet sekä vinssit

5

sisustuksen kankaat, matot ja patjat

5

perämoottori, muut moottorit, kokonaiset vetolaitteet sekä alavaihteistot

5

veneen kuomut, pelastuslautat, dacron -kankaasta valmistetut
iso-, genua- ja fokkapurjeet

10

lämmitys- ja ilmastointilaitteet

10

elektroniset ja optiset varusteet ja laitteet, radio-, televisio-,
video- ja dvd-laitteet

10

tietotekniikkalaitteet oheislaitteineen

10

akut ja muut kuin edellä mainitut purjeet

20


Vähennys lasketaan kertomalla prosenttiluku omaisuuden valmistusvuotta seuranneiden täysien kalenterivuosien lukumäärällä. Kiinteän takilan, juoksevan takilan, rullalaitteiden sekä vinssien osalta vähennys lasketaan kertomalla prosenttiluku omaisuuden valmistusvuoden ja sitä seuranneiden kolmen kalenterivuoden jälkeisten täysien vuosien lukumäärällä. Ikävähennys on kuitenkin enintään 80 %. Ikävähennysten lisäksi vähennetään vakuutuskirjassa mainittu omavastuu

Asian arviointi

Osapuolten välillä on riidatonta, että A:n vene on vaurioitunut vahinkotapahtuman seurauksena niin pahoin, että sen korjaaminen ei ole ollut kannattavaa. Riidatonta on, että maksettavan korvauksen lähtökohtana on ollut veneen käypä arvo. Asiakirjoista ilmenee, että vakuutusyhtiö on tässä tapauksessa laskenut korvauksen veneen, moottorin ja vakuutuksen kohteena olevia varusteita yhteisesti koskevavan vakuutusarvon (56.000), joka on korvauksen enimmäismäärä, mukaisesti. Selvitysten perusteella ei kuitenkaan voida päätellä, miltä osin 56.000 euron yhteismäärään on mahdollisesti sisältynyt korvauksia vakuutusyhtiön vastineessaan mainitsemista, ehtokohdan 10.10 mukaisen ikävähennyksen kohteena olevien esineiden vaurioitumisesta. Selvityksistä ei myöskään ilmene, mikä ikävähennyksen kohteena olevien esineiden osalta maksettavien korvausten määrä on vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan tässä tapauksessa ollut. Kun kyseessä olevassa riita-asiassa lisäksi on pääosin kyse vakuutuksen kohteena olevan veneen ja moottorin muodostaman kokonaisuuden jäännösarvon määrittämisestä, lautakunta katsoo, että osapuolten puolin ja toisin ikävähennysten osalta esittämät argumentit jäävät asian arvioinnissa vaille enempää merkitystä.

Korvauksen suorittamistapaa koskevassa venevakuutusehtojen kohdassa 10.2.3 on lueteltu vahingon korvaamistavat, jotka ehtokohdan sanamuodon mukaan ovat vakuutusyhtiön valittavissa. Vakuutusyhtiö ja A ovat sopineet, että vahinko korvataan tässä tapauksessa vähentämällä vakuutusmäärää vastaavasta korvauksesta kaikki veneen korjauksesta T Oy:llä aiheutuneet kulut ja vakuutuksen kohteen jäännösarvo (moottori pelastamishuollettuna) veneen jäädessä A:n omistukseen. Vakuutusyhtiö ja A ovat näin ollen sopineet vahingon korvaamisesta tavalla, joka ei sellaisenaan vastaa mitään ehtokohdassa 10.2.3 kuvattua korvaamisen vaihtoehtoa. Lautakunta katsoo, että osapuolten sopima korvaamistapa on lähinnä vastannut menettelytapaa, jossa vakuutusyhtiö maksaa vakuutuksen kohteella ennen vahinkoa olleen käyvän arvon ja sillä korjaamattomana olevan arvon (jäljempänä jäännösarvo) erotuksen rahana korvaukseen oikeutetulle.

Osapuolet ovat kirjelmissään käsitelleet laajasti sitä, mikä vaikutus veneen moottorille vahingon jälkeen tehdyllä ns. pelastamishuollolla on vakuutuksen kohteen jäännösarvoon. Lautakunnalle toimitetun selvityksen mukaan T Oy:ssä tehdyn pelastamishuollon kustannukset ovat sisältyneet T Oy:n laskuun, jonka loppusumma on ollut noin 24.112 euroa, ja jonka vakuutusyhtiö on maksanut T Oy:lle. Selvitysten mukaan A on maksanut venevakuutuksen omavastuun erillisellä laskulla T Oy:lle. Vakuutusyhtiön T Oy:lle maksama 24.112 euroa on kokonaisuudessaan vähennetty A:lle tulevasta korvauksesta.

Vaikka osapuolet ovat sinänsä sopineet vahingon korjaamistavasta osin vakuutusehdoista poikkeavalla tavalla, asiassa on arvioitava, onko sopimukseen perustuva korvauspäätös ollut sisällöllisesti vakuutusehtojen mukainen. Vakuutuslautakunta kiinnittää huomiota siihen, että vakuutusyhtiön korvauslaskelmassa moottorin pelastamishuollosta aiheutuneet kustannukset on muiden korjauskulujen tavoin huomioitu täysimääräisesti vähennyksenä A:lle maksettavasta korvauksesta, mikä merkitsee sitä, että pelastamishuollon kustannukset ovat tässä asiassa jääneet A:n kannettaviksi. Moottorille tehty pelastamishuolto on samanaikaisesti lisännyt vaurioituneen veneen arvoa omistajansa A:n kädessä, mikä on johtanut A:lle vakuutusyhtiön korvauslaskelman mukaisesti maksettavan korvauksen pienenenemiseen myös jäännösarvon kohoamisen seurauksena, mitä ei voida pitää vakuutusehtojen mukaisena lopputuloksena.

Vakuutuslautakunta katsoo, että riidanalaista vakuutuksen kohteen jäännösarvoa on tässä tapauksessa arvioitava osapuolten kirjelmissään esittämällä tavalla siitä lähtökohdasta, että veneen moottori on ennen arvonmäärityshetkeä ollut pelastuskorjattu. Ehtokohtaan 10.2.3 viitaten lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön kuitenkin tulee tässä asiassa maksaa A:lle vielä korvaus moottorin pelastamishuollosta aiheutuneista kustannuksista. Tällä tavoin A:n asema muodostuu jäännösarvoon vaikuttavien kustannusten osalta lähinnä vastaamaan ehtokohdan 10.2.3 mukaista korvaustapaa, jonka mukaan vaurioituneen omaisuuden, jonka arvo vähennetään käyvästä arvosta, tulee olla (kokonaan) korjaamatonta.

Asiassa on tämän jälkeen arvioitava, mikä vakuutuksen kohteen jäännösarvo on ollut tilanteessa, jossa moottori on pelastuskorjattu. Yleisten vakuutus- ja vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan korvauksen hakijalla on näyttötaakka aiheutuneen vahingon määrästä. Tässä tapauksessa tämä merkitsee sitä, että A:n tulee lisäkorvausta saadakseen osoittaa, että vaurioituneen veneen (moottori pelastuskorjattuna) ja sen varusteiden jäännösarvo on ollut vakuutusyhtiön määrittämää pienempi.

A:n veneitä koskevien myynti-ilmoitusten muodossa esittämän laajan näytön osalta Vakuutuslautakunta katsoo, että ulkomitoiltaan, moottoriltaan ja muilta ominaisuuksiltaan sinänsä A:n venettä enemmän tai vähemmän vastaavien veneiden yleiselle hintatasolle ei voida antaa olennaista merkitystä, kun arvioidaan, mikä nimenomaan A:n venettä merkiltään, malliltaan ja muilta ominaisuuksiltaan vastaavan veneen käypä arvo toisaalta vahingoittumattomana ja toisaalta vahinkotapahtuman jälkeen vaurioituneena on ollut. A:n venettä merkiltään ja ominaisuuksiltaan pääosin vastaavien kahden veneen pyyntihinnat eivät olennaisesti ole poikenneet A:n sinänsä erittäin hyväkuntoiseksi luonnehditun veneen vakuutusarvosta. Erikseen myytävien moottorien hintapyyntöjen osalta lautakunta katsoo, että sen paremmin A:n kuin vakuutusyhtiönkään puolelta esitetyt myynti-ilmoitukset eivät vastaa A:n veneen Betamarine-moottorin ominaisuuksia. Siitäkin huolimatta, että A on esittänyt asiassa erittäin laajaa näyttöä ja perustellut kantaansa yksityiskohtaisesti, kun taas vakuutusyhtiö on perustellut kannanottojaan vain yleisesti, lautakunta katsoo, että A:n esittämällä näytöllä ei ole vähäistä suurempaa merkitystä nimenomaan A:n vaurioituneena myytävän veneyksilön todennäköisen hintatason määräytymisen kannalta.

Edellä sanotusta huolimatta Vakuutuslautakunta kuitenkin toteaa, että A on esittänyt muun ohessa veneen varusteiden, kuten taavettien ja venepukkien osalta useita eri myynti-ilmoituksia, jotka ovat poikenneet vakuutusyhtiön väittämästä hintatasosta. Vakuutusyhtiö ei näiden esineiden osalta ole esittänyt kantansa tueksi lainkaan konkreettista selvitystä. Vakuutusyhtiö on myös veneen ja sen moottorin arvon osalta vedonnut näkemyksensä tueksi lähinnä siihen, että vakuutusyhtiön apulaisenaan käyttämän SVT Oy:n vahinkotarkastajien arvioita on pidettävä luotettavana selvityksenä vakuutuksen kohteen jäännösarvosta. Näitä arvioita ei kuitenkaan ole perusteltu muutoin kuin kertomuksella arvioiden laatijoiden pitkästä työkokemuksesta. Myös siltä osin kuin kyse on SVT Oy:n kokemuksesta vaurioituneiden ajoneuvojen myyjänä, lautakunnalle ei ole tässä asiassa esitetty vakuutusyhtiön puolelta mitään selvitystä vaurioituneena myytävien veneiden tai moottorien hintapyynnöistä saatikka tällaisten esineiden kauppojen toteutuneesta hintatasosta. Vakuutusyhtiön vetoamat vahinkotarkastajien kannanotot eivät myöskään ole hyväksyttyjen tavarantarkastajan lausuntoja, joita pidetään lähtökohtaisesti vahvana näyttönä esineen käyvästä arvosta sen perusteella, että hyväksytty tavarantarkastaja on riidan osapuolista riippumaton, puolueeton asiantuntija.

Tässä tapauksessa A:n veneen ja sen varusteiden jäännösarvosta esitetty selvitys on laajuudestaan huolimatta nimenomaan jäännösarvon määrittämisen näkökulmasta puutteellista ja osin ristiriitaista. Lautakunta toteaa, että jäännösarvon määrittäminen on tässä tapauksessa arvionvaraista, jolloin korvaus on määritettävä kohtuuden mukaan. Lautakunta on arviossaan ottanut huomioon A:n veneen käyvästä arvosta esitetyn selvityksen, mutta toisaalta sen, että jo veneen liikennöintikelpoiseksi saattamisesta aiheutuneet korjauskustannukset ovat olleet tässä tapauksessa verraten laajat, ja veneen korjaustyö muuten kuin ammattimaisissa korjaamotiloissa toteutettuna hankalasti toteuttavissa. Lisäksi asiassa on huomioitu muun muassa sähkölaitteiden jäljellä oleva korjaustarve ja se, että A:n esittämä selvitys veneen varusteiden käyvästä hintatasosta on ollut vakuutusyhtiön väittämää olennaisesti alhaisempi, eikä vakuutusyhtiö ole tältä osin esittänyt asiassa merkityksellistä vastanäyttöä.

Lautakunta katsoo, että A:n veneen ja varusteiden jäännösarvo tilanteessa, jossa moottori on pelastuskorjattu, on vakuutusyhtiön arvioiman 10.000 euron sijaan ollut 8.000 euroa. Tämän johdosta vakuutusyhtiön tulee maksaa A:lle lisäkorvausta 2.000 euroa.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa A:lle moottorin pelastamishuollon kustannukset ja tämän lisäksi maksaa A:lle 2.000 euron lisäkorvauksen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Maso
Sario
Vaitomaa
Vuori

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia