Tapahtumatiedot
Vakuutuksenottajana olevan kunnan vuonna 1990 rakennetussa kunnantalossa oli havaittu sunnuntaina 14.6.2020 laaja vesivahinko. Lämmitysjärjestelmän varoventtiili oli rikkoutunut rakennuksen kolmannessa kerroksessa olleessa ilmanvaihdon konehuoneessa jossain vaiheessa perjantain 12.6. klo 16 jälkeen. Tilan lattiakaivo ei ollut vetänyt kaikkea vuotovettä, vaan vesipinnan noustua vettä oli päässyt valumaan alempiin kerroksiin konehuoneen lattiassa olleista tiivistämättömistä putkiläpivienneistä ja kulkuaukon saumoista.
Kunta haki korvausta vahingosta omaisuus- ja keskeytysvakuutuksistaan. Vakuutusyhtiö hylkäsi korvaushakemuksen päätöksellään 10.8.2020 lausuen, ettei kyseessä ollut all risks -vakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma. Kosteusvaurio oli seurausta lattiakaivollisen ilmanvaihdon konehuoneen vedeneristeen liitoksissa ja läpivienneissä olleiden rakojen kautta alapuolisiin rakenteisiin päässeestä kosteudesta. Vakuutusehtojen kohdan 2.7 mukaan vakuutuksesta ei korvattu vahinkoa, joka aiheutui vedeneristeen läpi tai vedeneristeen läpivientien tai vedeneristeen liitosten kautta rakenteisiin vuotaneesta nesteestä.
Kunta vaati vakuutusyhtiöltä päätöksen muuttamista vedoten muun muassa siihen, että vettä oli vuotanut rikkoutuneesta venttiilistä neljän baarin paineella todennäköisesti yli 100 m3, joten vahinko olisi ollut yhtä laaja, vaikka konehuoneen kaikki tiivistykset olisivat olleet kunnossa. Vakuutusehtojen kohdan 2.7 rajoitusta ei siten voitu soveltaa vahinkoon. Vakuutusyhtiö ei muuttanut kantaansa päätöksessään 5.2.2021. Yhtiö vetosi kosteuskartoitusraporttien havaintoihin ja V Oy:n 18.9.2020 päivättyyn katselmusmuistioon, joiden mukaan vahinko oli aiheutunut putkiläpivientien, avoimien mattosaumojen ja puutteellisten ylösnostojen kautta välipohjarakenteen sisälle valuneesta nesteestä.
Asiakkaan valitus
Kunta on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta vaatien vahingon korvaamista vakuutuksesta. Kunta on lausunut, että kunnantalo oli rakennettu 1990 ja vuoto oli tapahtunut muovimatolla vesieristetyssä ilmanvaihtohuoneessa rakennuksen ylimmässä kerroksessa. Tilaan oli jossain vaiheessa asennettu kaksi viemäriputkea, joiden läpivientejä ei ollut asennettaessa tiivistetty alkuperäiseen muovimattoon. Vettä oli valunut kovalla paineella perjantain 12.6.2020 klo 16 ja sunnuntain 14.6.2020 klo 7.45 välillä niin paljon, ettei tilan kuivakaivo ollut riittänyt vetämään vuotoa, vaan vesi oli nousut ja vuotanut viemäriputkien läpivientien kautta alakertaan.
Vuodon tarkkaa määrää oli vaikea arvioida, mutta vesilaitokselta saadun selvityksen mukaan kunnan vedenkulutus oli ollut lauantaina 13.6. noin 8 prosenttia eli 77 m3 ja sunnuntaina 14.6. noin 13 prosenttia eli 124 m3 normaalia suurempi. Lattiakaivo ei ollut vetänyt riittävästi, ja mikäli 7 mm korkeammalla olleet kahden putken tiivistämättömät läpiviennit olisivat olleet tiivistettyjä, vesi olisi noussut 54 mm:n korkeudella olleeseen kulkuaukkoon. Siinä tapauksessa kolmesta neljään kuutiota vähemmän vettä olisi valunut alakertaan. Kun vuotanut vesimäärä kuitenkin oli ollut yli 100 m3 ja jopa 200 m3, tällä ei olisi ollut merkitystä vahingon laajuuteen.
Kunnan näkemyksen mukaan sovellettaessa vakuutuksen vastuunrajoitusehtoja tuli kysyä, olisiko vahinkotapahtuma sattunut, vaikka vastuunrajoituksen tarkoittamaa puutetta tai virhettä ei olisi ollut. Jos olisi, vastuunrajoitusta ei voitu soveltaa. Tässä tapauksessa vahinko olisi ollut runsaan vesivuodon takia yhtä laaja, vaikka kahden putken läpiviennit olisi tiivistetty asianmukaisesti. Ilmanvaihtohuoneen olosuhteet olivat olleet sellaiset, ettei vahinkoa olisi voitu mitenkään välttää, vaikka kaikki tiivistykset olisivat olleet kunnossa tai kulkuaukko toisenlainen. Vakuutusehtojen kohtaa 2.7 voitiin tarkastella myös suojeluohjeena. Vakuutussopimuslain mukaan vakuutusyhtiö ei voinut vedota suojeluohjeen laiminlyöntiin korvausta alentavana seikkana, mikäli vahinko olisi tapahtunut suojeluohjeen noudattamisesta huolimatta.
Kunta on vedonnut myös vakuutussopimuslain säännöksiin vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuudesta. Vakuutusyhtiön edustaja ei ollut vuoden 2019 keväällä vakuutusta esitellessään kiinnittänyt kunnan huomiota suojeluohjeisiin tai esinevahinkojen rajoitusehtoihin. Kunnan mielestä vakuutusyhtiö ei sen vuoksi ollut täyttänyt vakuutussopimuslain mukaista tiedonantovelvollisuuttaan jättämällä kiinnittämättä kunnan huomiota vakuutusehtoon, jolla rajattiin kosteudesta ja vedestä aiheutuneet vahingot vakuutusturvan ulkopuolelle. Jos tieto olisi saatu, vedeneristykset olisi tarkastettu ja läpivientien tiivistämättömyys havaittu ja korjattu.
Kunta on lausunut lisäkirjelmässään 24.10.2021, että vakuutusyhtiön hankkimassa Z Oy:n asiantuntijalausunnossa oletettiin vuotomääräksi venttiilin valmistajan antamien arvojen perusteella 0,777 l/s. Kyseisen määrän DN 50 viemärikaivo olisi poistanut, jolloin vahinkoa ei olisi syntynyt. Z Oy:ltä oli kuitenkin jäänyt huomaamatta, ettei venttiili ollut vikaantunut vuotamaan mainittua virtaamaa, vaan se oli rikkoutunut. Kunta on vedonnut vesilaitoksen raporttiin vuotomäärästä.
Kunnan C Oy:ltä hankkiman 22.10.2021 päivätyn lausunnon mukaan rikkoutuneesta venttiilistä oli vuotanut vettä lähes 4 l/s eli noin viisinkertainen määrä. Vakuutusyhtiön mainitsemat mitoitusta koskevat määräykset ja ohjeet oli laadittu vesikalusteiden normivirtaamien mukaan. Ne tarkoittivat ehjien vesikalusteiden käyttöä hallitussa tilanteessa, eivät putkirikkotilannetta. Kuivakaivolla ei ollut asiassa merkitystä. C Oy:n lausunnon mukaan vesi olisi valunut alakertaan, vaikka konehuoneen lattian putkiläpiviennit olisivat olleet tiivistettyjä ja muovimatto joka kohdasta ehjä.
Kunnan näkemyksen mukaan vakuutusyhtiö ei voinut siirtää vakuutussopimuslakiin perustuvaa tiedonantovelvollisuuttaan asiakkaan meklarille.
Kunta on vedonnut lisäkirjelmässä 11.1.2022 C Oy:n 27.12.2021 päivättyyn raporttiin kohdekatselmuksesta 21.12.2021. Sen johtopäätöksenä oli havaintojen ja tehdyn valutustestin perusteella, että vuotoveden pääasiallinen, lähes ainoa, valumareitti alempaan kerrokseen oli ollut ilmanvaihtokonehuoneen kulkuaukko, josta vesi oli virrannut vesipinnan noustua aukon kauluksen reunojen yli. Ilman tiivistämättömiä putkiläpivientejä ja muovimaton halkeamia vesi olisi valunut alakertaan kuitenkin pääasiassa kulkuaukon kautta. Kunnan mukaan vuotanut 200 m3 vettä olisi ehtinyt täyttää 40 m2 huonetilan kaksi kertaa ennen vuodon havaitsemista. Vain pieni osa vesimassasta oli virrannut 32 mm:n putkella yhdistetyn kuivakaivon ja ahtaiden putkiläpievintien kautta.
Lisäkirjelmässä 19.4.2022 kunta on lausunut, että myös Z Oy:n 8.3.2022 päivätyn tutkimusselostuksen mukaan vettä oli voinut tulla konehuoneeseen hyvin paljon. Kunta on vedonnut C Oy:n 1.4.2022 päivättyyn lausumaan, jonka mukaan venttiilistä oli voinut vuotaa vettä noin 4 l/s. Vedenkorkeus konehuoneessa oli jäänyt havaintojen perusteella epäselväksi. Epämääräisä jälkiä lattianrajaan oli voinut syntyä siivousvälineistä. Veden noustessa jatkuvasti vesirajaa ei voinut muodostua.
Lisäkirjelmässä 16.5.2022 kunta on vedonnut C Oy:n selvityksiin ja mittauksiin, jotka eivät olleet ristiriidassa muiden selvitysten kanssa. Kunnan vesilaitoksen seurantatiedoista oli havaittavissa poikkeuksellisen suuri poikkeama vedenkulutuksessa juuri vuotoaikaan, eikä sille ollut löydetty muuta selitystä kuin vuoto kunnantalolla. C Oy oli laskenut vedenkulutuksesta vesivirran 3,94 l/s ja muun muassa Z Oy:n lausunnot vahvistivat, että kyseinen virtaama oli mahdollinen.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on kiistänyt kunnan korvausvaatimuksen. Vahinko oli aiheutunut vedeneristeen läpivientien ja liitosten kautta rakenteisiin vuotaneesta nesteestä, mikä oli rajattu vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle. Lisäksi konehuoneen viemäröinti oli toteutettu vastoin voimassa olleita rakennusmääräyksiä ja -ohjeita sekä hyvän rakentamistavan vastaisesti. Vakuutusyhtiö on pyytänyt asiasta V Oy:n 18.9.2020 ja Z Oy:n 10.5.2021 antamat asiantuntijalausunnot.
Vahinko oli aiheutunut, kun rakennuksen ilmanvaihtokonehuoneessa sijaitsevan kaukolämmityskeskuksen käyttöveden varoventtiili oli auennut ja vuotanut neljän baarin paineella vettä varoventtiilin ulospuhallusputken kautta tilassa olleeseen kuivakaivoon. Kuivakaivo ei ollut ehtinyt vetämään kaikkea vettä, minkä seurauksena vedet olivat tulvineet konehuoneen lattialle. Vettä oli ollut lattialla vesirajajälkien perusteella noin kaksi senttimetriä. Konehuoneen lattian vesieristeenä oli ollut alkuperäinen muovimatto, jossa todettiin useita epätiiveyskohtia, muun muassa avonaisia putkiläpivientejä ja saumoja, päällystevaurioita sekä taustasta irti olleita ylösnostoja, joiden kautta vuotovedet olivat päässeet leviämään alapuolisiin tiloihin.
Konehuoneessa oli ollut vain yksi kuivakaivo, joka oli johdettu alemman kerroksen siivouskomeron viemäriin. Lattiakaivon vaatimuksen lisäksi tuli ottaa huomioon määräykset viemäröinnin ja kosteuden hallinnan toiminnallisuudesta ja turvallisuudesta. Suurehkon teknisen tilan kosteuden hallinnan toteutus pelkällä kuivakaivolla ei selvitysten mukaan täyttänyt näitä ehtoja. Kuivakaivo oli tarkoitettu vain vähäisille vesimäärille, kuten kondenssivesille tai saunan löylyhuoneen vesille. Kuivakaivo tuli liittää samassa tilassa olevaan vesilukolliseen lattiakaivoon. Kuivakaivon tukkeutuessa tai saadessa liian suuren vesikuorman, pystyi tilan varsinainen lattiakaivo poistamaan ylimääräisen veden.
Valmistajan tiedon mukaan varoventtiilistä virtasi neljän baarin paineella 2,8 m3 vettä tunnissa (0,777 l/s). Suurin sallittu virtaama kuivakaivolle oli 0,6 l/s eli pienempi kuin varoventtiilistä tullut virtaama. Vaakakaivolla (DN50) sallittu virtaama oli 1,2 l/s, joka oli selkeästi suurempi kuin varoventtiilistä tullut vesivirta. Mikäli viemäröinti olisi toteutettu rakennusmääräysten mukaisella lattiakaivolla, se olisi kyennyt poistamaan varoventtiilistä valuneen veden ongelmitta. Selvitysten perusteella voitiin todeta, että ilmanvaihtokonehuoneen viemäröinnissä oli laiminlyöty suunnittelu- ja rakennusaikana voimassa olleita rakentamismääräyksiä.
Siltä osin kuin kunta on vedonnut vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin, vakuutusyhtiö on lausunut, että vakuutusta otettaessa kuntaa oli edustanut vakuutusalan ammattilaisena vakuutusmeklari, joka oli asiakkaan laillinen edustaja. Vakuutusmeklari oli kilpailuttanut vakuutukset ja vakuutusyhtiö oli toimittanut vakuutustarjouksen 15.11.2018 omien vakuutustuotteidensa pohjalta. Tarjouksen mukana oli toimitettu tuotekuvaukset ja vakuutusehdot sähköisellä linkillä. Kunnalle oli toimitettu vakuutuskirja ja vakuutusehdot. Mikäli vakuutusmeklari oli toiminut laissa määritellyn velvollisuutensa mukaisesti, kunta oli tiennyt valitsemastaan vakuutusturvasta ja sen laajuudesta. Vakuutusyhtiön edustaja ei ollut esitellyt vakuutusta kunnalle keväällä 2019, vaan todennäköisesti kyse oli ollut kunnan vakuutusmeklarista.
Vakuutusyhtiö on lausunut lisävastineessa 15.3.2022 pyytäneensä Z Oy:ltä uuden lausunnon vuodon määrästä eri tilanteissa. Z Oy:n 8.3.2022 päivätyn tutkimusselostuksen mukaan, koska auennutta varoventtiiliä ei ollut tallessa, vuotovirtaaman määrä vikatilanteessa oli selvitetty laboratoriomittausten ja -tutkimusten avulla sekä arvioitu vikaan mahdollisesti johtaneita syitä tutkimalla venttiilin rakenteellisia ominaisuuksia. Mittaustulosten perusteella kunnan esittämä vuotovirtaaman määrä varoventtiilistä ei ollut käytännössä mahdollinen. Jotta vettä olisi voinut valua kunnan esittämä määrä, olisi varoventtiilin tullut irrota paikaltaan, mitä ei vahinkotietojen mukaan ollut tapahtunut, vaan venttiili oli vikaantunut ja vesi valunut siihen liitettyä poistoputkea pitkin. Poistoputken vuoksi varoventtiilin sulkumekanismin osat eivät olleet voineet irrota venttiilirungosta.
Tutkimusten perusteella voitiin todeta, että maksimivirtaama vahinkotilanteen mukaisessa varoventtiilin viassa oli ollut 4 baarin paineella 1,0 l/s. Tilassa olleen kuivakaivon virtaama 0,6 l/s ei ole ollut riittävä johtamaan vuotovesiä viemäriin. Sen sijaan rakennusmääräysten mukaisen lattiakaivon (DN50) virtaama 1,2 l/s olisi riittänyt poistamaan veden viemäriverkkoon.
Tilassa olleen vedenpinnan korkeus ja kulkuluukun kehyksen tiiveyspuutteet oli todettu V Oy:n lausunnossa 28.9.2020, jonka perusteella kunnan esittämä veden kulkeutuminen kulkuluukun yli ei ollut mahdollinen. Lausunnon mukaan kulkuluukun ympärillä ollut vedeneristeen taustana toiminut rakenne ei ollut vesitiivis. Kulkuaukon betonisella sisäpinnalla oli havaittu valumajälkiä, jotka alkoivat luukun ympärillä olleiden puurimoitusten alapuolelta. Puurimoitusten sivureunoilla ei havaittu valumajälkiä. Konehuoneen seinille nostetun muovimaton pinnalla oli havaittu monin paikoin vuotoveden aiheuttama vesiraja noin 1-2 cm lattiapinnan yläpuolella. Lisäksi kulkuluukun ympärillä oli havaittu puurimoitusten ylösnostoissa noin 2 cm:n korkeudella vesiraja. V Oy:n johtopäätös oli, että vuotovesi oli kulkeutunut vedeneristeenä toimineen muovimaton epätiiviyskohtien kautta päällysteen alle ja sitä kautta puurimoituksen alapuolelta kulkuluukun kautta alempiin kerroksiin. Lisäksi vettä oli valunut lattiassa olleiden tiivistämättömien läpivientien kautta.
Vakuutusyhtiö on toistanut lisäkirjelmässä 4.5.2022 aiemmin lausumansa siitä, ettei kunnan esittämä vuotomäärä ollut mahdollinen. Vahingon osalta oleellisinta oli veden kulkeutumisreitti konehuoneesta alapuolisiin tiloihin. V Oy:n tutkimuksilla oli osoitettu vahingon johtuneen yksinomaan vesieristyksen puutteista. Myös vesirajan korkeus konehuoneessa oli toteen näytetty.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä, kuuluuko vakuutuksenottajan kunnantalossa 14.6.2020 havaittu ilmanvaihdon konehuoneessa olleen varoventtiilin rikkoutumisesta johtunut vesivahinko rakennukselle otetun omaisuusvakuutuksen korvauspiiriin, vai ovatko vahingon syynä olleet vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle rajatut konehuoneen viemäröinnin ja lattian vedenerityksen puutteet. Lähemmin tarkasteltuna kyse on siitä, onko vuotaneen vesimäärän näytetty olleen niin suuri, että rakennuksen vesivahinko olisi syntynyt mainituista puutteista huolimatta.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutusten tarjoamisesta annetun lain (234/2018) 36 §:n 1 momentin mukaan vakuutusmeklarin tai sivutoimisen vakuutusmeklarin on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettava asiakkaalle tietoja vakuutusmuodoista, näiden vakuutusten vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista sekä muut asiakkaalle määritettyyn vakuutustarpeeseen sopivan vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Vakuutusmeklarin tai sivutoimisen vakuutusmeklarin antamien tietojen on oltava puolueettomia.
Saman lain 74 §:n 1 momentin mukaan vakuutusmeklari on velvollinen korvaamaan vahingon, joka hänen tämän lain tai toimeksiantosopimuksen vastaisesta menettelystään aiheutuu asiakkaalle tai muulle, jonka oikeutta toimeksianto tai vakuutus koskee. Vakuutusmeklari vapautuu kuitenkin vastuusta, jos hän osoittaa toimineensa ammattitaitoisesti ja huolellisesti.
Mainitun pykälän 2 momentin mukaan, jos vakuutusmeklari on jättänyt antamatta asiakkaalle tarpeellisia tietoja vakuutuksesta taikka antanut asiakkaalle siitä virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja, vakuutusmeklarin on korvattava vahinko, joka aiheutuu siitä, ettei vakuutussopimus ole sen sisältöinen kuin asiakkaalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
Kysymyksessä olevaan all risks -vakuutukseen sovellettavien 1.11.2017 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1, Korvattavat vahingot, mukaan All Risks -vakuutuksesta korvataan vakuutuksen kohteena olevalle omaisuudelle äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti aiheutuneet suoranaiset esinevahingot. Sulamisesta, lämpenemisestä tai jäätymisestä aiheutuneet vahingot korvataan kohdan 1.1 mukaisesti ja taudeista aiheutuneet vahingot kohdan 1.2 mukaisesti. Lisäksi vakuutuksesta korvataan kohdassa 1.3 määritetyt kustannukset.
Vakuutusehtojen korvausrajoitusten kohdan 2.3.1, suunnittelu-, valmistus-, materiaali-, rakennus-, asennus- ja työvirheet, mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut vakuutuksen kohteena olevan omaisuuden suunnittelu-, valmistus-, materiaali-, rakennus- tai asennusvirheestä tai rakentamismääräysten, -ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta tai vakuutuksen kohteena olevaa omaisuutta käsiteltäessä tai säilytettäessä tehdystä työvirheestä.
Korvausrajoitusten kohdan 2.7, Vuotovahingot, mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut vedeneristeen läpi tai vedeneristeen läpivientien tai vedeneristeen liitosten kautta rakenteisiin vuotaneesta nesteestä.
Asian arviointi
Lautakunnalle on toimitettu asiaa koskevina tutkimusselvityksinä 24.6.2020 päivätty R Oy:n tutkimusraportti kosteuskartoituksesta 17.6.2020, T Oy:n 8.9.2020 laatima kosteuskartoitusraportti, V Oy:n 28.9.2020 päivätty muistio katselmuksesta 18.9.2020, Z Oy:n tutkimusselostukset 10.5.2021 ja 8.3.2022, C Oy:n lausunnot 22.10.2021 ja 1.4.2022 sekä C Oy:n 27.12.2021 päivätty raportti katselmuksesta 21.12.2021.
Käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan vesivuodon syynä on ollut lämmitysjärjestelmän varoventtiilin pettäminen rakennuksen kolmannen kerroksen ilmanvaihdon konehuoneessa. Venttiilistä tullut vuotovesi oli johdettu putkella konehuoneen lattiakaivoon. Kyseinen niin sanottu kuivakaivo ei ole vetänyt kaikkea vettä, vaan vesi on päässyt nousemaan konehuoneen lattialle ja valumaan edelleen lattiassa olleiden aukkojen kautta rakennuksen alempiin kerroksiin. Rakennuksen rakentamisaikaan voimassa olleiden vuoden 1987 rakentamismääräysten mukaan ilmanvaihdon konehuone on tullut varustaa lattiakaivolla, jolloin myös sen lattia on tullut eristää vedenpitäväksi.
Vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen vedoten vakuutusehtojen kohdan 2.7 ja 2.3.1 rajoituksiin ja siihen, että konehuoneen lattian vedeneristys on ollut puutteellinen ja viemäröinti rakentamismääräysten ja -ohjeiden vastainen. Tutkimusraporttien mukaan konehuoneen muovimatolla eristetyssä lattiassa on ollut tiivistämättömiä putkiläpivientejä, lattiassa olleen kulkuaukon reunoille nostetun muovimaton saumoissa on ollut rakoja, ja matto on ollut irti kulkuaukon kehyksestä. Vettä oli päässyt vuotamaan alempiin kerroksiin näiden läpi. Vakuutusyhtiö on pitänyt konehuoneen kuivakaivolla toteutettua viemäröintiä rakentamismääräyksiin ja hyvään rakentamistapaan nähden riittämättömänä.
Kunta on vedonnut siihen, ettei vakuutusyhtiön mainitsemilla puutteilla ole ollut vahingon syntymisen kannalta merkitystä. Kunnan näkemyksen mukaan vuotanut vesimäärä on ollut niin suuri, että vesivahinko rakennukselle olisi aiheutunut mainituista vedeneristyksen puutteista riippumatta. Kunta on vedonnut esittämiinsä vesilaitoksen tietoihin vahinkoajankohdan 8 – 13 prosenttia tavanomaista suuremmasta vedenkulutuksesta sekä C Oy:n teknisiin asiantuntijalausuntoihin, joiden mukaan rikkoutuneesta venttiilistä oli vuotanut vettä neljä litraa sekunnissa.
C Oy:n laskelmien ja 21.12.2021 tekemän valutuskokeen perusteella lattian ollessa tiivis vesi olisi valunut kyseisellä virtaamalla kulkuluukun reunojen yli jo vajaan 20 minuutin kuluttua vuodon alkamisesta. Valutuskokeiden perusteella tiivistämättömistä läpivienneistä valuneen veden määrä olisi ollut vain noin 1,3 – 2,3 prosenttia koko vesimäärästä. Muovimaton saumojen kautta vuotaneen veden määrän C Oy on arvioinut vähäiseksi ja vuotomäärä oli ylittänyt tavanomaisenkin lattiakaivon vetokyvyn 1,2 litraa sekunnissa 2,8 litralla sekunnissa.
Lautakunta toteaa, että ilmanvaihdon konehuoneen viemäröinti yhdellä lattiaan asennetulla kuivakaivolla on tässä tapauksessa osoittautunut riittämättömäksi. Kaivon tulviminen ei kuitenkaan ole ollut seurausta konehuoneen laitteistojen normaalista toiminnasta, vaan varoventtiilin rikkoutumisesta. Sovellettavien rakentamismääräysten mukaan huonetiloissa, joissa on vesilukon kuivumisvaara, on lisäksi tullut käyttää kuivakaivoa. Tämän vuoksi lautakunta katsoo käytettävissään olevan selvityksen perusteella, ettei ilmanvaihdon konehuoneen viemäröinnin toteuttamista voida pitää rakentamisaikana voimassa olleisiin määräyksiin nähden ja puheena olevan vahingon laatu huomioon ottaen sillä tavoin määräysten vastaisena, että vakuutusyhtiöllä olisi siihen vedoten peruste evätä korvaus käsiteltävänä olevasta vahingosta vakuutuksen vastuunrajoitusten kohdan 2.3.1 nojalla.
Asiassa on riidatonta, että ilmanvaihdon konehuoneen lattian vedeneristys on ollut puutteellinen tiivistämättömien putkiläpivientien ja muovimaton saumoissa olleiden rakojen vuoksi. Lautakunnan näkemyksen mukaan tässä tapauksessa asian arvioinnin kannalta onkin ratkaisevaa, kuinka paljon vettä rikkoutuneesta varoventtiilistä on voitu selvittää vuotaneen.
Kunta on tältä osin perustanut vaatimuksensa vesilaitokselta saatuun tietoon vahinkoajankohdan yleisestä normaalia suuremmasta vedenkulutuksesta ja C Oy:n tämän tiedon perusteella tekemään laskelmaan rikkoutuneesta venttiilistä vuotaneen veden määrästä. Vakuutusyhtiö on vedonnut Z Oy:n tutkimuslausuntoon vastaavalle varoventtiilille mahdollisista laskennallisista virtausmääristä eri vikatilanteissa. Z Oy:n lausunnosta ilmenee, että C Oy:n laskelman mukainen vuotomäärä neljä litraa sekunnissa olisi mahdollinen vain, mikäli venttiilin sulkumekanismin osat olisivat kokonaan irronneet venttiilirungosta tai koko venttiili irronnut paikoiltaan. Pelkästään venttiilimekanismin rikkoutumisesta seuraavan vuodon enimmäismääräksi Z Oy on suorittamassaan kokeessa mitannut 1,1 litraa sekunnissa.
Lautakunta toteaa, että näyttövelvollisuus korvattavasta vakuutustapahtumasta ja aiheutuneen vahingon määrästä on ensisijaisesti korvauksen hakijalla. Tässä tapauksessa rikkoutunutta varoventtiiliä ei ole otettu talteen, joten venttiilin rikkoutumistapaa ei voida vahvistaa. Samasta syystä myöskään venttiilin rikkoutumisesta aiheutuneen vuodon määrää ei voida enää jälkeenpäin yksiselitteisesti osoittaa.
R Oy:n ensimmäisestä kosteuskartoituksesta 17.6.2020 laatiman tutkimusraportin mukaan varoventtiili oli vuotanut ja laskenut vettä paineella konehuoneeseen. T Oy:n 8.9.2020 laatiman kosteuskartoitusraportin mukaan varoventtiili oli pettänyt ja vesi oli valunut poistoputkea pitkin kuivakaivoon. Mainittujen raporttien perusteella lautakunta katsoo jääneen selvittämättä, että itse venttiilirunko olisi rikkoutunut tai koko venttiili irronnut Z Oy:n tutkimuslausunnossa manituin tavoin niin, että C Oy:n esittämää laskennallista enimmäisvuotomäärää voitaisiin pitää asiassa todennäköisenä.
Tämän vuoksi ja kun myöskään V Oy:n 28.9.2020 päivättyyn katselmusmuistioon kirjatut havainnot eivät viittaa siihen, että vesi olisi valunut konehuoneesta rakennuksen alempiin kerroksiin pääosin juuri lattian kulkuaukon reunojen yli, lautakunta katsoo, että käytettävissä olevan selvityksen perusteella rakennuksen vesivahingon olennaisimpana syynä ovat olleet vakuutusehtojen rajoitusten kohdan 2.7 mukaiset vedeneristeen läpivientien ja vedeneristeen liitosten viat ja puutteet. Näin ollen vakuutusyhtiö ei ole velvollinen korvaamaan aiheutunutta vahinkoa kunnalle myöntämästään omaisuusvakuutuksesta.
Kunta on vedonnut asiassa myös vakuutusyhtiön vakuutussopimuslain mukaiseen tiedonantovelvollisuuteen. Vakuutusyhtiön mukaan vuonna 2019 alkanutta vakuutussopimusta tehtäessä kuntaa oli edustanut vakuutusmeklari. Kunta ei ole tätä kiistänyt. Tällöin tiedonantovelvollisuus vakuutussopimuksen sisällöstä asiakasta kohtaan on vakuutusten tarjoamisesta annetun lain 36 §:n mukaan ensisijaisesti vakuutusmeklarilla. Mainitun lain 74 §:n 2 momentin mukaan, jos vakuutusmeklari on jättänyt antamatta asiakkaalle tarpeellisia tietoja vakuutuksesta taikka antanut asiakkaalle siitä virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja, vakuutusmeklarin on korvattava vahinko, joka aiheutuu siitä, ettei vakuutussopimus ole sen sisältöinen kuin asiakkaalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
Vakuutusyhtiö on kertonut toimittaneensa meklarille vakuutustarjouksen mukana tuotekuvaukset ja vakuutusehdot sähköisellä linkillä. Kunnalle oli toimitettu vakuutuskirja ja vakuutusehdot. Vakuutusyhtiö on kiistänyt, että sen edustaja olisi esitellyt vakuutusta suoraan kunnalle. Asiassa on selvittämättä, mitä tietoja kuntaa edustanut vakuutusmeklari on antanut kunnalle vakuutuksen sisällöstä, ja ovatko tiedot olleet kunnan väittämin tavoin puutteellisia. Ohjesääntönsä mukaan Vakuutuslautakunta ei ole toimivaltainen käsittelemään asiaa siltä osin kuin se koskee kunnan ja sen vakuutusmeklarin välistä toimeksiantosuhdetta. Näin ollen lautakunta ei anna asiassa ratkaisusuositusta tältä osin.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä päätöstä asianmukaisena.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski
Jäsenet:
Jaakkola
Makkula
Nyyssölä
Sarpakunnas
Sjögren