Tapahtumatiedot

A:n henkilöauton oikeanpuoleinen etuosa ja vasen takaovi vaurioituivat 6.5.2020 sattuneessa kolarointivahingossa. Ajoneuvo oli korjaamolla 7.5. – 3.6.2020. 

Korvauspäätöksen 10.7.2020 mukaan vakuutusyhtiö maksoi keskeytyskorvausta 7 vuorokaudelta (á 50 euroa) vahinkotarkastajan hyväksymän korjausajan mukaisesti yhteensä 350 euroa. Korjaamo oli ilmoittanut, että ajoneuvo olisi saatu ajokuntoiseksi väliaikaiskorjauksella ennen korjauksen alkua. 

A haki muutosta korvauspäätökseen vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä. Oikaisupyynnössään A vetosi siihen, että korjaamolta oli ilmoitettu auton saavuttua paikalle hinausautolla, että korjaus kestäisi noin viikon. Viikon kuluttua korjaamolta ilmoitettiin, että maahantuojalla ei ole uutta puskuria ja korjaus kestää kauemmin. Syynä oli, ettei tehtaalta saada varaosia koronapandemian takia. Puhelinkeskustelussa kävi ilmi, että kiinnitysosien rikkouduttua ajovalo roikkuu, konepelti on kierossa ja autossa saattaa olla muitakin vauriota kuin näkyvä puskurivaurio, mahdollisesti turvatyynyjen laukeamiseenkin vaikuttavia asioita. A:n mukaan puhelun tarkoituksena oli lähinnä kertoa, ettei auto olekaan kunnossa viikossa niin kuin alun perin luvattiin. Väliaikaiskorjauksesta soittaja mainitsi, mutta korjaamolla ei tiedetty, miten ajovalon saisi kiinnitettyä. Keskustelussa kävi selvästi ilmi, ettei auto ei ole tieliikennekelpoinen eikä turvallinen mahdollisella väliaikaiskorjauksellakaan, joten auto jäi odottamaan mm. uutta puskuria ja oli siten heti valmiina korjaukseen. 

Vakuutusyhtiön virkailija ohjasi A:ta hankkimaan sijaisauton, kun selvisi, että autossa on keskeytysvakuutus ja auto on korjauksessa kaskovahingon takia. Vakuutusyhtiöstä tai korjaamolta ei kuitenkaan kerrottu, että auto pitää ottaa käyttöön kesken korjauksen, koska korjaus kestää koronan vuoksi. Keskeytysvakuutuksessa on ehto, että korvausta maksetaan enintään 30 päivää. Mitään muuta yhteydenottoa korjaamolta ei tullut ennen ilmoitusta korjauksen valmistumisesta 3.6.2020, jonka saatuaan A haki auton heti. A:n mukaan hän joutui viemään auton korjauksen valmistuttua useita kertoja korjaamolle, koska tuulilasin tiivisteessä ja pesunestesäiliön asennuksessa oli ongelmia. A vaatii keskeytyskorvausta koko korjausajalta 6.5. – 3.6.2020 eli 29 päivältä, jolloin auto ei ollut hänen käytössään tieliikennekelpoisena ja turvallisena. 

Vakuutusyhtiö katsoi sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä 10.12.2020 antamassaan korvauspäätöksessä, että keskeytyskorvausta maksetaan A:n tapauksessa vielä 3 päivältä eli yhteensä 10 vuorokaudelta. Korjaamolta saadun tiedon mukaan ajoneuvo olisi saatu liikenteeseen väliaikaiskorjauksella, mutta A ei halunnut autoa välillä ajoon, vaikka tiedossa oli, että ajoneuvon puskuri on jälkitoimituksessa. Puskuri saapui korjaamolle 20.5.2020. Korjaus aloitettiin 19.5 ja se oli valmis 3.6.2020. Korjaamo on ilmoittanut ajoneuvon korjaamisen työmääräksi 17 tuntia eli vajaat 3 päivää.

Vakuutusyhtiö totesi vakuutusehtojen kannalta merkitystä olevan sillä, onko ajoneuvo ollut liikennekelvoton. Ehtojen mukaan liikennekelvottoman ajoneuvon korjauksen ja varaosien odotusajalta menetetyiksi käyttöpäiviksi lasketaan yhteensä enintään seitsemän vuorokautta. Näin ollen vakuutusehdot rajaavat keskeytyskorvauksen liikennekelvottoman ajoneuvon korjauksen ja varaosien odotusajalta 7 vuorokauteen.

Näkemykset ajoneuvon liikennekelvottomuudesta ovat poikenneet toisistaan. Vakuutusyhtiö viittasi vakuutussopimuslain 32 §:n mukaiseen vahingonkärsineen velvollisuuteen kykynsä mukaan rajoittaa vahinkoa eli menetellä siten, että vahingon määrä jää mahdollisimman pieneksi. Tähän nähden korvattavaksi tulee ainoastaan varsinainen korjausaika. Tämä perustuu korjaamolta saatuun tietoon, jonka mukaan väliaikaiskorjaus olisi ollut mahdollinen ja sitä on myös tarjottu korjaamon toimesta.

Korjaustyö aloitettiin korjaamolta saadun tiedon mukaan 19.5.2020 ja työ oli valmis 3.6.2020. Korjaamon ilmoituksen mukaan työmäärä on ollut 17 tuntia eli vajaa 3 päivää. Keskeytyskorvausta on 10.7.2020 päivätyn päätöksen mukaisesti maksettu 7 vuorokaudelta vahinkotarkastajan hyväksymän korjausajan mukaisesti ja sen tiedon perusteella, että korjaamo on ilmoittanut ajoneuvon väliaikaiskorjauksen mahdollisuudesta. Näin ollen keskeytyskorvauksen määrä on perustunut korjaamon antamaan tietoon korjauksen kestosta, minkä lisäksi korvausta on maksettu muutamalta päivältä ylimääräistä.

Vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä korjaamolta on vielä tarkistettu ilmoitetun 17 tunnin työmäärän ja korjausajan erotusta. Korjaamolta saadun tiedon mukaan tähän ei ollut erityistä syytä, eikä kyse ole myöskään ollut enää osien odotuksesta. 17 tunnin työmäärää ei myöskään ole korjaamon puolelta ilmoitettu vääräksi. Vakuutusehtojen mukaan korvattavaksi tulee vain varsinainen korjausaika, eikä keskeytysvakuutuksesta korvata esimerkiksi liikennekelpoisen ajoneuvon korjauksen tai varaosien odotusaikaa ennen korjauksen aloittamista tai puutteellisen tai epäonnistuneen korjauksen uusimisesta johtuvia, menetettyjä käyttöpäiviä tai menetettyjä käyttöpäiviä, jotka aiheutuvat korjaamon ruuhkista, lomista yms. Vakuutusyhtiö katsoo 7 päivän keskeytyskorvauksen olleen lähtökohtaisesti riittävä. Kokonaisuus huomioiden ja koska on ollut epäselvyyttä, oliko ajoneuvo liikennekelvoton, vakuutusyhtiö katsoi kohtuulliseksi maksaa keskeytyskorvausta vielä 3 päivältä. 

Asiakkaan valitus

A vaatii, että korvausta maksetaan ajoneuvon koko korjausajalta. A:n mukaan korjaamolta kerrottiin, että rikkoutuneen ajovalon voisi jollakin tavalla saada kiinni rikkoutuneeseen puskuriin, mutta A:n käsityksen mukaan auto ei olisi ollut täysin liikennekelpoinen tällaisilla ”kepulikonsteilla”. Tämän vuoksi sovittiin, että auto jää odottamaan puskuria. Toimitusaikaa ei tiedetty koronapandemian takia. Puskurin saavuttua auton korjaus- ja maalaustyö aloitettiin 19.5. ja se kesti 30.6.2020 saakka. 

Jos A olisi vakuutusyhtiön esittämällä tavalla ottanut auton kesken korjauksen käyttöönsä noin 5 vuorokaudeksi, hän olisi julkisen liikenteen puuttumisen vuoksi tarvinnut taksikyydin tai muun kyydin korjaamolle (matka noin 32 km) ja auton korjaamolle palauttamisen jälkeen jälleen kotiin. A:n mielestä vakuutusta myydään siten, että korvausta voi saada 30 vuorokaudelta ja näin saada auton vaurioituneen tilalle työmatkoihin. Vedotessaan 17 tunnin kokonaistyömäärään vakuutusyhtiö kuitenkin käytännössä edellyttää, että auton pitäisi olla koko ajan työn alla. Ilmeisesti maalinkin tulisi kuivua sekunneissa. 

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset ja toistaa korvauspäätöksissään esittämänsä perustelut.  Keskeytysvakuutuksesta maksetaan korvausta ajoneuvon menetetyiltä käyttöpäiviltä, jos käyttöpäivien menetys johtuu ehdoissa määritetyistä vakuutustapahtumista. Ensimmäinen korvauspäivä on vakuutustapahtuman sattumispäivä, jos ajoneuvo on liikennekelvoton ja korjaustyön alkamispäivä, jos ajoneuvo on liikennekelpoinen vakuutustapahtuman jälkeen.

Viimeinen korvauspäivä on päivä, jolloin korjaus valmistuu. Liikennekelvottoman ajoneuvon korjauksen ja varaosien odotusajalta menetetyiksi käyttöpäiviksi lasketaan yhteensä enintään seitsemän vuorokautta. Vakuutuksesta ei korvata korjaus- tai odotuspäiviä, jotka ovat aiheutuneet vakuutuksenottajan huolimattomuudesta tai muusta hänen menettelystään tai liikennekelpoisen ajoneuvon korjauksen tai varaosien odotusaikaa ennen korjauksen aloittamista. Keskeytysvakuutuksesta ei korvata myöskään menetettyjä käyttöpäiviä, jotka aiheutuvat korjaamon ruuhkista, korjaamon lomista taikka väärästä tai puutteellisesta varaosasta.

Vakuutusyhtiön mukaan arvioinnin kannalta olennaista on, mikä on ollut ajoneuvon todellinen korjausaika ja onko ajoneuvo ollut liikennekelpoinen. Ajoneuvon korjaamolla oloaika ei tarkoita ajoneuvon todellista korjausaikaa. Korjaamon ilmoituksen mukaan ajoneuvo on ollut väliaikaiskorjattavissa, mikä tarkoittaa, että ajoneuvo olisi ollut saatettavissa liikennekelpoiseksi ja osien odotusaika ei liikennekelpoisen ajoneuvon osalta ole korvattavaa. Arvion väliaikaiskorjauksen mahdollisuudesta on tehnyt korjaamo korjaustyön ammattilaisena.

Korjaamo on ilmoittanut ajoneuvon korjausajaksi korjauskustannuslaskelman mukaan noin 17 tuntia eli vajaat 3 päivää. Vakuutusyhtiön mukaan maalaamo on korjaamon oma ja sijaitsee samoissa tiloissa korjaamon kanssa, jolloin ajoneuvon siirtämiseen korjaamolta maalaukseen ei ole kulunut ylimääräistä aikaa. Korjaamo ei ole osannut sanoa, miksi ajoneuvoa on korjattu laskelmalla olevaa aikaa pidemmän ajan. Korjauskustannuslaskelmalla oleva aika on Cabas-laskentaohjelman antama ohjeaika kyseisenlaiselle korjaukselle ja tämän ajan korjaamo on itse ilmoittanut. Keskeytysvakuutuksesta ei korvata menetettyjä käyttöpäiviä, jotka aiheutuvat korjaamon ruuhkista, korjaamon lomista taikka väärästä tai puutteellisesta varaosasta. Liikennekelvottoman ajoneuvon korjauksen ja varaosien odotusajalta menetetyiksi käyttöpäiviksi lasketaan ehtojen mukaan yhteensä enintään seitsemän vuorokautta. Vahinkotarkastajan mukaan varsinainen korjausaika on saatujen selvitysten mukaan ollut vajaat 3 vuorokautta. A ei ole näyttänyt, että ajoneuvon korjausaika olisi tätä pidempi. Vakuutusyhtiö katsoo, että 10 vuorokaudelta maksettava korvaus on täyttänyt vakuutussopimuksen mukaisen korvausvelvollisuuden.

A on kertonut, että hän ei ole voinut vaikuttaa korjausaikaan millään tavoin. Tällä seikalla ei kuitenkaan ole merkitystä asian arvioimisen kannalta. Vakuutusyhtiö ei toimi työn tilaajana, eikä vastaa tehdyn työn tai osan laadusta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, tulisiko vakuutusyhtiön maksaa keskeytyskorvausta pidemmältä ajalta kuin hyväksymältään 10 päivältä.  

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 32 §:n mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Jos vahinko on ulkopuolisen aiheuttama, vakuutetun tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin vakuutuksenantajan oikeuden säilyttämiseksi vahingon aiheuttajaa kohtaan. Vakuutetun tulee, mikäli mahdollista, noudattaa vakuutuksenantajan sanotussa tarkoituksessa antamia ohjeita.

Jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 1 momentissa säädetyn velvollisuutensa, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Lain 61 §:n mukaan vakuutuksenantaja on velvollinen korvaamaan 32 §:ssä tarkoitetun pelastamisvelvollisuuden täyttämisestä aiheutuneet kohtuulliset kustannukset, vaikka vakuutusmäärä siten ylitettäisiinkin.

Kaskovakuutusehtojen (voimassa 1.1.2019 alkaen) kohdan 4.7 (Keskeytysvakuutus) mukaan Keskeytysvakuutuksesta maksetaan vakuutuskirjaan merkitty päiväkorvaus ajoneuvon menetetyiltä käyttöpäiviltä, jos käyttöpäivien menetys johtuu seuraavista vakuutuksista korvattavista vakuutustapahtumista ja vahingon määrä ylittää omavastuuosuuden:
· kolarointivakuutus
[…]

Ehtokohdan 4.7.2 (Korvausaika) mukaan korvaus maksetaan täysiltä vuorokausilta. Ensimmäinen korvauspäivä on:
1. vakuutustapahtuman sattumispäivä, jos ajoneuvo on liikennekelvoton
2. korjaustyön alkamispäivä, jos ajoneuvo on liikennekelpoinen vakuutustapahtuman jälkeen
[…]
Viimeinen korvauspäivä on päivä, jolloin
1. korjaus valmistuu
[…]

Enimmäiskorvausaika
1. Vakuutustapahtumissa, jotka on korvattu kohtien 3.1–3.7 tai 3.10–3.11 perusteella, korvausta maksetaan enintään 30 päivältä.
[…]
3. Liikennekelvottoman ajoneuvon korjauksen ja varaosien odotusajalta menetetyiksi käyttöpäiviksi lasketaan yhteensä enintään seitsemän vuorokautta sekä linja- ja kuorma-auton ja sen perävaunun osalta 14 vuorokautta.

Ehtokohdan 4.7.3 (Rajoitukset) mukaan Keskeytysvakuutuksesta ei korvata
1. menetettyjä käyttöpäiviä, jotka eivät ole seurausta esinevakuutuksesta korvattavasta vahingosta
2. korjaus- tai odotuspäiviä, jotka ovat aiheutuneet vakuutuksenottajan huolimattomuudesta tai muusta hänen menettelystään, esim. siitä ettei liikennekelvotonta ajoneuvoa ole viety heti korjattavaksi
3. lakosta tai vastaavasta työtaistelusta johtuvaa korjauksen pitkittymistä
4. liikennekelpoisen ajoneuvon korjauksen tai varaosien odotusaikaa ennen korjauksen aloittamista
5. puutteellisen tai epäonnistuneen korjauksen uusimisesta johtuvia, menetettyjä käyttöpäiviä
6. korjausaikaa, joka aiheutuu lasivakuutuksesta korvattavasta vakuutustapahtumasta kun lasi korjataan
7. menetettyjä käyttöpäiviä, jotka aiheutuvat korjaamon ruuhkista, korjaamon lomista, väärästä tai puutteellisesta varaosasta
[…]

Asian arviointi

Vakuutusehtojen kohdan 4.7.2 mukaan keskeytysvakuutuksen ensimmäinen korvauspäivä on korjaustyön alkamispäivä, jos ajoneuvo on liikennekelpoinen vakuutustapahtuman jälkeen. Jos ajoneuvo on liikennekelvoton, ensimmäinen korvauspäivä on vakuutustapahtuman sattumispäivä. 

Lautakunnalle toimitetun korjauskustannuslaskelman merkintöjen ja korjaamon vakuutusyhtiölle lähettämän sähköpostiviestin tietojen mukaan auto olisi ”pienellä ensiavulla” saatu liikenteeseen. Korjaamon mukaan ”asiakas ei halunnut autoa välillä ajoon, vaikka tiesi puskurin olevan jälkitoimituksessa.” A on myöntänyt, että korjaamolta oli ehdotettu puhelimitse väliaikaiskorjausta, mutta on kertonut, että korjaamon edustaja oli keskustelussa jossakin määrin epävarma siitä, millä tavoin väliaikaiskorjaus olisi ollut mahdollista tehdä.

Vakuutuslautakunta pitää tässä tapauksessa uskottavana korjaamon ilmoitusta siitä, että auto olisi ollut väliaikaiskorjauksella saatettavissa liikennekelpoiseen kuntoon. Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään katsonut, että A:n olisi tullut vahinkoa rajoittaakseen antaa korjaamolle toimeksianto väliaikaiskorjaukseen ryhtymisestä. Osapuolten kannanottojen ja korjauskustannuslaskelman perusteella ajoneuvo ei kuitenkaan ole ollut ennen väliaikaiskorjauksen tekemistä liikennekelpoinen. A on kertonut, että häneen on otettu korjaamolta yhteyttä ensi kertaa noin viikon kuluttua auton saapumisesta korjaamolle. Tällöin on keskusteltu varaosien toimitusajasta ja väliaikaiskorjauksen mahdollisuudesta. Vakuutusyhtiö ei ole kiistänyt A:n tätä kertomusta. 

Vakuutusyhtiö ei ole esittänyt arviota siitä, kuinka kauan ajoneuvon liikennekelpoiseksi saattamisen edellyttämä väliaikaiskorjaus olisi kestänyt, tai mikä mahdollisesti olisi ollut väliaikaiskorjauksen odotusaika. Tässä tapauksessa vahinkotapahtuma on sattunut 6.5. ja ajoneuvo on viety hinausautolla korjaamolle 7.5., josta noin viikon kuluttua korjaamolta on otettu yhteyttä A:han muun ohessa väliaikaiskorjauksesta sopimiseksi. Vauriokuvien ja korjauskustannuslaskelman perusteella Vakuutuslautakunta arvioi, että väliaikaiskorjaus olisi kestänyt vähintään yhden työpäivän. Koska ajoneuvo on ollut liikennekelvoton, A:lle olisi muodostunut oikeus korvaukseen väliaikaiskorjauksen odotusajalta, jonka muun selvityksen perusteella olisi tässä tapauksessa arvioitava kestäneen yhteensä 8 päivää (vahingon sattumisesta vähintään korjaamon yhteydenottoon saakka). Koska liikennekelvottoman ajoneuvon korjauksen odotusajalta menetetyiksi käyttöpäiviksi lasketaan yhteensä enintään 7 vuorokautta ja ajoneuvo olisi ollut väliaikaiskorjauksella saatettavissa liikennekelpoiseksi, lautakunta katsoo, että A:lle on varaosien saapumiseen mennessä muodostunut oikeus keskeytyskorvaukseen yhteensä 8 päivältä. 

Vakuutusehtojen mukaan oikeus keskeytyskorvaukseen alkaa korjaustyön alkamispäivästä, jos ajoneuvo on liikennekelpoinen vakuutustapahtuman jälkeen. Viimeinen korvauspäivä on päivä, jolloin korjaus valmistuu. Näin ollen A on lähtökohtaisesti oikeutettu seisonta-ajan korvaukseen koko korjaustyön ilmoitetun keston 19.5. – 3.6.2020 ajalta. Vakuutusyhtiö on vedonnut muun muassa korjaamon ruuhkista, korjaamon lomista taikka väärästä tai puutteellisesta varaosasta aiheutuneita menetettyjä käyttöpäiviä koskevaan rajoitusehtokohtaan 4.7.3 ja katsonut, että A ei ole näyttänyt ajoneuvon varsinaisen korjausajan olleen kolmea päivää pidempi. 

Esitetyn selvitysten mukaan korjaustyö on aloitettu 19.5. ja puskuri on saapunut korjaamolle 20.5.2020 Korjauskustannuslaskelman mukaan korjaukseen kokonaiskesto on tässä tapauksessa ollut hieman yli 17 tuntia. Vaikka korjaustyö on käsittänyt osien maalausta, lautakunta katsoo, että korjaustyön tehokkaalla järjestämisellä työ olisi todennäköisesti voitu 19.5.2020 lukien tehdä 3–4 työpäivän kuluessa.

Vakuutuslautakunta kuitenkin toteaa, että vakuutusyhtiöllä on korvausvastuutaan rajoittavaan ehtokohtaan 4.7.3 vedotessaan näyttötaakka siitä, että menetetyt käyttöpäivät ovat johtuneet rajoitusehdossa tarkoitetusta olosuhteesta. Lautakunnalle toimitettujen sähköpostiviestien perusteella korjaamolta on kerrottu vakuutusyhtiön vahinkotarkastajalle, että korjausajalle on osunut työpäiviä 11 kappaletta ja loput päivät ovat viikonloppuja tai pyhiä. Korjaamon mukaan korjaustyön kestoon ”ei ole ollut mitään erityistä syytä, eikä kyse ole enää ollut osien odotuksesta.” Korjaamon mukaan ”juuri sillä hetkellä vain korjauksessa meni tuon verran aikaa.” 

Tässä tapauksessa vakuutusyhtiön hankkimasta selvityksestä ei ilmene, mitkä syyt ovat johtaneet noin 17 tunnin kokonaistyömäärän käsittävän korjaustyön pitkittymiseen 16 päivään, mikä ajanjakso on sisältänyt 2 viikonloppua ja yhden pyhäpäivän. Vaikka on sinänsä mahdollista, että kyse on ollut korjaamon ruuhkasta tai lomista johtuneesta viivästyksestä, korjausajan keston täsmällinen syy jää asiakirjojen perusteella epäselväksi. Tämän perusteella Vakuutuslautakunta katsoo asiassa jäävän osoittamatta, että korjausaika olisi 3–4 työpäivää ylittävältä osin aiheutunut jostakin vakuutusyhtiön vetomassa rajoitusehdossa mainitusta syystä. Näin ollen A:lla on oikeus seisonta-ajan korvaukseen koko 16 päivän korjausajalta, jolloin korvattavien seisontapäivien yhteismääräksi muodostuu 24 päivää. 

A on vedonnut siihen, että jos hän olisi vakuutusyhtiön edellyttämällä tavalla teettänyt autolleen väliaikaiskorjauksen, hänelle olisi aiheutunut kustannuksia auton noutamiseen ja palauttamiseen liittyvistä matkoista. Vakuutuslautakunta toteaa, että koska vakuutusyhtiö on tältä osin vedonnut A:n pelastamisvelvollisuuteen, A:lla olisi lähtökohtaisesti ollut vakuutussopimuslain 61 §:n nojalla oikeus korvaukseen matkakulujen kaltaisista vahingon rajoittamisvelvollisuuden täyttämisestä aiheutuneista kustannuksista kohtuulliseen määrään saakka. Tämä korvausvelvollisuus olisi koskenut myös välittömän esinevahingon korjaustyön lisäksi tehdystä väliaikaiskorjauksesta mahdollisesti aiheutuneita lisäkorjauskuluja. Koska kuluja ei kuitenkaan ole tässä tapauksessa aiheutunut, Vakuutuslautakunnalla ei ole perusteita suosittaa niiden korvaamista.   

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa A:lle korvauksen vielä 14 seisontapäivältä.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

puheenjohtaja Bygglin
sihteeri Siirala 
Jäsenet:
Kankkunen
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho