Tapahtumatiedot

A (s. 1988) haki 20.9.2017 henkilövakuutusta, joka sisältää turvat kuoleman sekä lyhytaikaisen ja pysyvän työkyvyttömyyden varalta. Hakemuksen yhteydessä A täytti terveysselvityksen, jossa vastasi kieltävästi muun muassa kysymyksiin siitä, onko hänellä tai onko hänellä ollut hoitoa tai tutkimusta vaativia mielenterveysongelmia, sekä onko hän viimeisten 5 vuoden aikana ollut hoidettavana lääkärillä, sairaalassa tai laitoksessa, poliklinikalla, työterveysasemalla, A-klinikalla, mielenterveystoimistossa tai psykiatrisella poliklinikalla. Vakuutus myönnettiin ilman yksilöllisiä rajoitusehtoja.

A haki 20.1.2019 päiväkorvausta työkyvyttömyysjaksoilta 3.12.2018–18.1.2019 ja 21.1.2019–31.1.2019.Työkyvyttömyysjaksojen syynä oli masennustila (ICD-koodi F32). Vakuutusyhtiö maksoi päiväkorvauksen vakuutuksen omavastuuajan 21 vuorokautta ylittävältä ajalta 5.2.2019. Korvauksen bruttosumma oli 1.665 euroa. A haki 13.12.2020 päiväkorvausta työkyvyttömyysajalta 20.5.—3.6.2020. Työkyvyttömyyden syyksi A ilmoitti työuupumuksen. A täydensi myöhemmin korvaushakemusta siten, että päiväkorvaushakemus koski työkyvyttömyysjaksoja 20.5.–3.7.2020, 30.9.–5.10.2020, 15.–20.10.2020, 20.–23.10.2020, 24.10.–10.11.2020 ja 16.–22.11.2020. Vakuutusyhtiö pyysi 28.12.2020 A:lta lisäselvityksenä kaikki 20.5.2020 alkaen kirjoitetut lääkärintodistukset tai -lausunnot, joista työkyvyttömyysaika ilmenee. Lisäksi pyydettiin toimittamaan käyntikertomukset niiltä lääkärikäynneiltä, joilla sairauslomaa oli määrätty.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa päätöksen 17.2.2021. Yhtiö viittasi 13.12.2020 lähetetyn korvaushakemuksen käsittelyn yhteydessä saatuihin sairauskertomustietoihin, joiden mukaan A oli 24.4.2017 mennyt terveydenhoitajan lähettämänä mielenterveys- ja päihdetyöhön erikoistuneen sairaanhoitajan vastaanotolle unettomuuden ja ahdistuneisuuden vuoksi. Kyseisen käynnin käyntikertomuksen mukaan A oli kärsinyt ahdistuneisuudesta 2–3 vuotta. Hänelle oli määrätty Opamox-lääke, jota hän oli tarvittaessa ottanut pahimpaan ahdistukseen ja pärjännyt sillä. A oli ajatellut Kelan psykoterapiaa, mutta todennut, että terapiaan ei ollut taloudellisista syistä mahdollisuutta. Käyntikertomuksen mukaan A oli saanut BDI-mielialakyselystä 19 pistettä kohtalaiseen masennukseen viitaten ja BAI-ahdistuskyselystä 29 pistettä viitaten vaikeaan ahdistukseen. Toisen kerran A oli käynyt kyseisen sairaanhoitajan vastaanotolla 22.5.2017, jolloin hän oli kertonut stressioireista lapsen huoltajuuskiistaan liittyen. Oireena oli vatsakipua, väsymystä, ahdistusta ja ruokahaluttomuutta. A ei tässä vaiheessa kokenut tarvetta nettiterapiaan. Vakuutusyhtiö katsoi, että edellä kuvatut seikat olisi tullut ilmoittaa vakuutushakemuksen terveysselvitystä täytettäessä hoitoa tai tutkimusta vaativista mielenterveysongelmista koskevan kysymyksen sekä hoitokäyntejä koskevan kysymyksen kohdalla. Yhtiö katsoi, että A oli terveysselvitystä antaessaan laiminlyönyt vakuutussopimuslain 22 §:n mukaista tiedonantovelvollisuuttaan vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta. Yhtiö ilmoitti, että mikäli oikeat tiedot olisi annettu, vakuutukseen olisi otettu mielenterveyden häiriöitä tai ongelmia koskeva yksilöllinen rajoitusehto. Viitaten vakuutussopimuslain 24 §:ään yhtiö lisäsi vakuutukseen sanotunlaisen ehdon. Haettua työkyvyttömyyskorvausta ei maksettu. Lisäksi yhtiö ilmoitti perivänsä vuonna 2019 maksetun päiväkorvauksen takaisin.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön ratkaisuun periä vuonna 2019 maksettu päiväkorvaus takaisin ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. A pitää yhtiön päätöstä takaisinperinnästä kohtuuttomana.

A toteaa, ettei hän ollut vuonna 2017 kokenut olleensa missään hoitosuhteessa oireidensa takia. Käynnit terveysasemalla olivat kertaluontoisia ja hän oli saanut Opamoxit oireisiin tarvittaessa otettavaksi. A ei kokenut eikä edelleenkään näe lääkityksen olleen sairauden hoitoa, sillä kyseessä ei ollut säännöllinen lääkitys, eikä mitään hoitosuhdetta tai -kontaktia ollut. Psykoterapia, josta oli aiemmin puhuttu, ei ollut mikään lääkärin suositus, vaan A:n oma tiedustelu asiaan liittyen. A oli kuullut psykoterapiasta ystävältään, joka oli kertonut saaneensa siitä paljon hyötyä omassa vaikeassa elämäntilanteessaan. A kiinnostui siitä ja tiedusteli asiaa käydessään lääkärin vastaanotolla stressaavan elämäntilanteensa vuoksi. Psykoterapiasta keskusteltiin ja A sai tarvitsemansa tiedon. Todettiin, ettei psykoterapia ole A:lle ajankohtainen asia, koska se vaatii diagnoosin ja 3 kuukauden pituisen hoitokontaktin, jota A:lla ei ollut, eikä ollut alkanutkaan. Tämän vuoksi A oli myös hyvin vakuuttunut siitä, ettei hän ole ollut hoidossa mistään sairaudesta.

Jos A:lle on maksettu etuutta perusteettomasti, A kysyy, eikä hänen kuuluisi saada takaisin myös maksamansa vakuutusmaksut, tai eikö ne kuuluisi vähentää perusteettomasti maksetusta etuudesta. Lisäksi A ihmettelee, miksi hänelle on ylipäätään maksettu korvaus vuonna 2019, jos hän ei ole ollut siihen oikeutettu. Miksi ei jo silloin pyydetty terveystietoja, niin kuin vuonna 2021 on tehty? A kokee, että tällä kertaa on kaivamalla kaivettu syytä olla maksamatta etuutta, ja sitten onkin löydetty perusteettomia syitä periä vieläpä edellinen korvaus takaisin. Vuonna 2019 haetun korvauksen käsittelyssä meni ehkä vain korkeintaan viikko, mutta toisen hakemuksen kohdalla päätöksessä kesti 3 kuukautta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa päätöksessään esitetyn kannan. Yhtiö katsoo, että A on terveysselvitystä 20.9.2017 antaessaan laiminlyönyt vakuutussopimuslain 22 §:n mukaista tiedonantovelvollisuuttaan vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta, kun hän on jättänyt ilmoittamatta käynnit sairaanhoitajan vastaanotolla 24.4.2017 ja 25.5.2017. Vakuutussopimuslain 24 §:n nojalla yhtiöllä on ollut oikeus ottaa vakuutukseen mielenterveyden häiriöitä tai ongelmia koskeva rajoitusehto ja periä vuonna 2019 maksettu päiväkorvaus takaisin. Vuonna 2019 tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti ei ollut vakuutusyhtiön tiedossa, jonka vuoksi korvaus on tuolloin maksettu.

Siltä osin kuin A on esittänyt vakuutusmaksun palautusta, yhtiö toteaa, että maksuja palautetaan tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin liittyen tehdyissä sopimusmuutoksissa ainoastaan silloin, jos yhtiö irtisanoo sopimuksen tai osan siitä tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi. A:n tapauksessa vakuutukseen on liitetty rajoitusehto, mutta vakuutus on edelleen ollut voimassa. Tällöin vakuutusmaksua ei palauteta.

Selvitykset

1. Vakuutushakemus ja terveysselvitys

A on allekirjoittanut terveysselvityksen 20.9.2017 ja jättänyt sen samana päivänä vakuutusyhtiölle vakuutushakemuksen liitteenä.

Terveysselvityksen kysymykset ovat koskeneet viittä viimeksi kulunutta vuotta. A on vastannut kieltävästi jokaiseen kysymykseen, muun muassa kysymyksiin ”onko sinulla tai onko sinulla ollut hoitoa tai tutkimusta vaativa mielenterveysongelma (esim. masennus, unihäiriö, ahdistuneisuus, jännittyneisyys, paniikkihäiriö, uupumus, syömishäiriö, psykoosi tai muita mielenterveysongelmia)” ja ”oletko edellisten lisäksi viimeisen 5 vuoden aikana ollut hoidettavana lääkärillä, sairaalassa tai laitoksessa, poliklinikalla, työterveysasemalla, A-klinikalla, mielenterveystoimistossa tai psykiatrisella poliklinikalla”.

2. Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 24.4.2017–11.11.2020.

Terveyskeskuksen mielenterveys- ja päihdetyön sairaanhoitajan tekstin 24.4.2017 mukaan A on tullut terveydenhoitajan ohjaamana vastaanotolle unettomuuden ja ahdistuneisuuden vuoksi. A on kertonut kärsineensä 2–3 vuoden ajan ahdistuneisuudesta liittyen entiseen puolisoonsa, jolla on päihde- ja huumeongelmaa. Ongelmia on ilmennyt lapsen asioiden hoidossa, ja huoltajuuskiista on ollut menossa oikeuteen. Edellisellä asuinpaikkakunnallaan A on saanut Opamoxia, jota hän on tarvittaessa ottanut pahimpaan ahdistukseen. Pidempikestoista lääkitystä A ei ole halunnut. Masennusta mittaavassa BDI-kyselyssä A on saanut 19 pistettä (kohtalaisia masennusoireita) ja ahdistuneisuutta mittaavassa BAI-kyselyssä 29 pistettä (vaikeaa ahdistusta). A on ajatellut Kelan psykoterapiaa. Sairaanhoitaja on kertonut A:lle terapian kulusta ja tämä on todennut, ettei sen toteuttaminen ole taloudellisesti mahdollista.

Käyntiä 22.5.2017 koskevan tekstin mukaan A on kertonut stressioireista lapsen huoltajuuskiistaan liittyen. Oireina on ollut vatsakipua, väsymystä, ahdistusta ja ruokahaluttomuutta. A on ollut hyvin tietoinen ahdistuksen ja stressin aiheuttajasta ja arvioinut, että oireet helpottaisivat, jos huoltajuusasiassa saataisiin päätös. A ei ole kokenut tarvetta nettiterapiaan. Jatkokäyntejä ei ole sovittu.

A-todistusten 3.12.2018, 10.12.2018, 20.12.2018, 3.1.2019 ja 21.1.2019 mukaan A:lle on kirjoitettu sairauslomaa 3.12.2018–18.1.2019 ja 21.1.2019–31.1.2019 diagnoosilla F32 (masennustila).

Sairauskertomustekstien ja lääkärintodistusten 20.5.–11.11.2020 mukaan A:lla on 20.5.2020 alkaen ollut työkyvyttömyysjaksoja, joiden syynä on ajanjaksoa 15.–22.10.2020 (akuutti ylähengitystieinfektio) lukuun ottamatta ollut ahdistus- ja/tai masennusoireilu.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A laiminlyönyt terveysselvitystä 20.9.2017 antaessaan tiedonantovelvollisuutensa vähäistä suuremmalla huolimattomuudella, ja onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus ottaa vakuutukseen mielenterveyden häiriöitä tai ongelmia koskeva yksilöllinen rajoitusehto ja periä takaisin masennustilan johdosta vuonna 2019 maksettu päiväkorvaus.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain (28.6.1994/543) 20 §:n (14.5.2010/426) 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 22 §:ssä säädetyn tiedonantovelvollisuutensa ja vakuutuksenantaja olisi oikeat ja täydelliset tiedot saadessaan myöntänyt vakuutuksen ainoastaan korkeampaa maksua vastaan tai muutoin toisilla ehdoilla kuin oli sovittu, vakuutus jatkuu tällaisin maksuin ja ehdoin. Sama koskee, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on täyttäessään tiedonantovelvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti ja vakuutussopimus tästä huolimatta sitoo vakuutuksenantajaa 24 §:n 3 momentin nojalla. 3 momentin mukaan saatuaan tiedon tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä tai vakuutettuun liittyvän seikan muutoksesta vakuutuksenantajan on lähetettävä vakuutuksenottajalle ilman aiheetonta viivytystä ilmoitus siitä, miten ja mistä ajankohdasta lukien vakuutusmaksu tai muut sopimusehdot muuttuvat. Ilmoituksessa on mainittava, että vakuutuksenottajalla on oikeus irtisanoa vakuutus. Jos vakuutuksenantaja ei lähetä ilmoitusta tässä momentissa säädetyllä tavalla, se menettää oikeutensa muuttaa maksua tai ehtoja.

Lain 22 §:n mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Lain 24 §:n mukaan, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on henkilövakuutuksessa täyttäessään 22 §:ssä säädettyä velvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti, vakuutussopimus ei sido vakuutuksenantajaa. Vakuutuksenantajalla on oikeus pitää suoritetut vakuutusmaksut, vaikka vakuutus raukeaisi. (1 mom.) Vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ja vakuutuksenantaja ei olisi lainkaan myöntänyt vakuutusta siinä tapauksessa, että oikeat ja täydelliset vastaukset olisi annettu. Jos vakuutuksenantaja tosin olisi myöntänyt vakuutuksen mutta ainoastaan korkeampaa maksua vastaan tai muutoin toisilla ehdoilla, kuin oli sovittu, vakuutuksenantajan vastuu rajoittuu siihen, mikä vastaa sovittua vakuutusmaksua tai niitä ehtoja, joilla vakuutus olisi myönnetty. (2 mom.) Jos 1 tai 2 momentissa säädetyt seuraamukset johtaisivat vakuutuksenottajan tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kannalta ilmeiseen kohtuuttomuuteen, niitä voidaan sovitella. (14.5.2010/426) (3 mom.)

Vakuutuskirjan 15.7.2020 mukaan A:n henkilövakuutus on sisältänyt muun ohella työkyvyttömyysvakuutuksen, josta maksetaan vakuutusaikana sopimuksen mukaista päiväkorvausta enintään 365 päivältä. Omavastuu on 21 päivää.

Työkyvyttömyysvakuutuksen ehtojen kohdan 1.1 mukaan, jos vakuutettu tulee sairauden tai vamman vuoksi työkyvyttömäksi tämän vakuutuksen ollessa voimassa, [vakuutusyhtiö] maksaa päiväkorvauksen siltä ajalta, jonka työkyvyttömyys jatkuu yhtäjaksoisesti yli vakuutuskirjaan merkityn omavastuuajan.

Ehtojen kohdan 1.2 mukaan päiväkorvausta maksetaan yhteensä enintään vakuutuskirjaan merkityltä enimmäisajalta. Oikeus korvaukseen päättyy kuitenkin viimeistään tämän vakuutuksen päättyessä.

Asian arviointi

1. Vakuutetun tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutuksen hakija on velvollinen antamaan oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan terveysselvityksessä esittämiin kysymyksiin. Ellei hän ole täyttänyt tätä laissa asetettua velvollisuuttaan, on laiminlyönnin seuraukset arvioitava henkilövakuutuksessa vakuutusyhtiön vastuun osalta vakuutussopimuslain 24 §:n mukaisesti.

Arvioitaessa onko vakuutettu syyllistynyt tiedonantovelvollisuuden laiminlyömiseen ja arvioitaessa hänen mahdollisen huolimattomuutensa laatua on muun muassa otettava huomioon hänellä vakuutusta otettaessa käytettävissä olleet tiedot ja vallinneet olosuhteet. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota vakuutuksenantajan esittämien kysymysten laatuun ja selkeyteen. Huolimattomuuden voidaan katsoa puuttuvan tai olevan vähäistä esimerkiksi, jos vakuutuksenantajan kysymys on ollut niin yleisluontoinen tai tulkinnanvarainen, että täsmällisen ja täydellisen vastauksen antaminen on vaikeaa.

A on 20.9.2017 allekirjoittamassaan terveysselvityksessä vastannut kielteisesti kysymyksiin ”onko sinulla tai onko sinulla ollut hoitoa tai tutkimusta vaativa mielenterveysongelma (esim. masennus, unihäiriö, ahdistuneisuus, jännittyneisyys, paniikkihäiriö, uupumus, syömishäiriö, psykoosi tai muita mielenterveysongelmia)” ja ”oletko edellisten lisäksi viimeisen 5 vuoden aikana ollut hoidettavana lääkärillä, sairaalassa tai laitoksessa, poliklinikalla, työterveysasemalla, A-klinikalla, mielenterveystoimistossa tai psykiatrisella poliklinikalla”. Vakuutuslautakunta viittaa käytössään olevaan, A:ta koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja toteaa, että A on huhti- ja toukokuussa 2017 käynyt kaksi kertaa päihde- ja mielenterveystyön sairaanhoitajan vastaanotolla ahdistuneisuuden ja stressioireilun vuoksi, ja hänellä on ollut ahdistusoireiluun tarvittaessa käytössä Opamox-lääkitys. Ahdistusoireita A:lla on sairaanhoitajan vastaanotolle tultaessa ollut 2–3 vuoden ajan. Oireilun taustalla on ollut A:n entistä puolisoa ja lapsen huoltajuuteen liittyvää riitaa koskeva ahdistus ja stressi.

Vakuutuslautakunta katsoo, että A:n olisi tullut terveysselvitystä täyttäessään ilmoittaa ahdistusoireilustaan ja käynneistä sairaanhoitajan vastaanotolla mielenterveysongelmia sekä hoitokäyntejä koskevien kysymysten kohdalla, vaikka ongelmien taustalla sinänsä olisikin ollut A:sta itsestään riippumaton kuormitus. Etenkin ottaen huomioon oireiden pitkäkestoisuus, oireisiin tarvittaessa käytössä ollut reseptilääke (Opamox) sekä suhteellisen lyhyt aika vastaanottokäyntien ja terveysselvityksen täyttämisen välillä Vakuutuslautakunta katsoo, että A on laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta. Asia tulee siten arvioitavaksi vakuutussopimuslain 24 §:n mukaisten seurauksien osalta.

2. Rajoitusehdon lisääminen vakuutukseen

Vakuutussopimuslain 24 §:n mukaan, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on laiminlyönyt 22 §:n mukaista tiedonantovelvollisuuttaan tahallisesti tai vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta ja vakuutuksenantaja olisi oikeat tiedot saatuaan myöntänyt vakuutuksen, mutta ainoastaan korkeampaa maksua vastaan tai muutoin toisilla ehdoilla, kuin oli sovittu, vakuutuksenantajan vastuu rajoittuu siihen, mikä vastaa sovittua vakuutusmaksua tai niitä ehtoja, joilla vakuutus olisi myönnetty. Lain 20.3 §:n mukaan vakuutuksenantajan on tällaisessa tapauksessa ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava vakuutuksenottajalle siitä, miten ja mistä ajankohdasta lukien vakuutusmaksu tai muut sopimusehdot muuttuvat.

Vakuutusyhtiö on ilmoittanut, että mikäli sillä olisi vakuutushakemusta käsitellessään ollut oikeat tiedot A:n terveydentilasta, vakuutus olisi myönnetty mielenterveyden häiriöitä tai ongelmia koskevalla rajoitusehdolla. Vakuutuslautakunta pitää tätä vakuutusyhtiön selvitystä vastuunvalintaratkaisustaan uskottavana. Vakuutusyhtiö on ilmoittanut A:lle vakuutuksen jatkumisesta muutetuin ehdoin lain edellyttämällä tavalla. A:n tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin perusteella vakuutusyhtiön vastuu A:n vakuutuksessa määräytyy siten, että vakuutuksesta ei makseta yksilöllisen rajoitusehdon mukaan korvausta, jos työkyvyttömyyden syynä ovat mielenterveyden häiriöt tai ongelmat. Näin ollen vakuutusyhtiö ei ole korvausvelvollinen tällaisista syistä johtuvan työkyvyttömyyden osalta ja päiväkorvaus työkyvyttömyysjaksoilta 3.12.2018–18.1.2019 ja 21.1.2019–31.1.2019 on maksettu virheellisin perustein. Yhtiöllä on oikeus periä maksettu korvaus takaisin.

A on katsonut valituksessaan, että jo maksettujen korvausten periminen takaisin on ollut kohtuutonta. Vakuutussopimuslain 24.3 §:n mukaan saman pykälän 2 momentin seurausta ei sovelleta, jos se johtaisi vakuutuskorvaukseen oikeutetun kannalta ilmeiseen kohtuuttomuuteen. Laista ilmenevä vaatimus kohtuuttomuuden ilmeisyydelle merkitsee sitä, että kynnys sovittelulle on korkea.  Tässä tapauksessa A on itse laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan, eikä selvityksestä ilmene seikkoja, joiden perusteella vakuutuksesta jo maksettujen korvausten takaisinperintä johtaisivat A:n kohdalla ilmeiseen kohtuuttomuuteen. Lautakunta katsoo, ettei asiassa ole aihetta suosittaa muutosta myöskään kohtuuttomuusperusteella.

3. Vaatimus vakuutusmaksun palauttamisesta

A on vielä vaatinut maksamiensa vakuutusmaksujen palauttamista. Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutus on ollut 20.9.2017 alkaen voimassa muilta osin kuin yksilöllisen rajoitusehdon piiriin kuuluvien mielenterveyden häiriöiden tai ongelmien osalta. Näin ollen vakuutusmaksujen palauttamiselle ei ole perusteita.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta asiassa.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Luukkonen
Sihteeri Laine

Jäsenet:
Kummoinen
Niklander
Sario
Sibakov