Haku

FINE-038095

Tulosta

Asianumero: FINE-038095 (2021)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 01.11.2021

Yksityishenkilön vastuu. Tuottamus. Korvauksen sovittelu. Vastuuvakuutuksen voimassaolon vaikutus sovittelun edellytyksiin. Muistisairas vakuutettu. Tuliko WC:n tukkeutumisesta aiheutunut vahinko korvata yksityishenkilön vastuuvakuutuksesta?

Tapahtumatiedot

Vakuutettu A:n asuinhuoneiston WC-istuin tulvi 16.3.2019 yli, mistä aiheutui vesivahinko. Tapahtuneen syynä oli se, että WC-istuin oli täynnä paperia ja tukkeutunut, mutta A veti tästä huolimatta WC:tä, mikä johti istuimen tulvimiseen. A kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta.

As Oy B haki vahingosta ensisijaisesti korvausta kiinteistövakuutuksesta. Kiinteistövakuutuksen omavastuuosuuden osalta As Oy B esitti korvausvaatimuksen A:lle. A:n edunvalvoja teki asiassa vahinkoilmoituksen A:n vastuuvakuutukseen.

Vakuutusyhtiö totesi antamissaan korvauspäätöksissä, että vahingon korvattavuus vastuuvakuutuksesta edellyttää vakuutetun korvausvastuuta kyseisestä vahingosta. Korvausvastuun syntyminen edellyttää vakuutetun tahallisuutta tai tuottamusta sekä vahingon syy-yhteyttä vakuutetun toimintaan. Yhtiö viittasi saamaansa A:ta koskevaan selvitykseen, jonka mukaan A on hyvin muistamaton eikä kykene lainkaan ymmärtämään tai muistamaan mitä on tapahtunut tai kommunikoimaan tapahtumasta. Yhtiön kannan mukaan A:lla ei ollut vahingonkorvausvastuun synnyttävää tuottamusta asiassa eikä hän siten ollut vahingosta korvausvelvollinen. Korvausvastuun puuttuessa vahinko ei ollut myöskään vastuuvakuutuksesta korvattava. Päätös ei muuttunut yhtiön sisäisessä muutoksenhaussa.

Asiakkaan valitus

As Oy B pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. As Oy B katsoo, että yhtiön ratkaisu, jonka mukaan yksin huoneistossa asunut A ei olisi lainkaan vastuussa vahingosta, ei ole vahingonkorvausoikeuden mukainen.

Vahingonkorvauslain 2 luvun 3 §:n perusteella mielisairas, vajaamielinen tai sieluntoiminnaltaan häiriintynyt on velvollinen korvaamaan aiheuttamastaan vahingosta määrän, joka hänen tilaansa, teon laatuun, vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusoloihin sekä muihin olosuhteisiin katsoen harkitaan kohtuulliseksi. Tästä on ymmärrettävissä, että lähtökohtaisesti lainkohdassa mainittu vahingonaiheuttajan tila ei vapauta häntä vahingonkorvausvastuusta, vaan vastuuta voidaan ainoastaan alentaa sen mukaisesti, mitä arvioidaan mainittujen seikkojen perusteella kohtuulliseksi. Vahingonaiheuttajan on siis joka tapauksessa korvattava kohtuulliseksi katsottu määrä, joka on enemmän kuin 0 % vahingon määrästä.

As Oy B pyytää Vakuutuslautakuntaa lausumaan, onko vakuutusyhtiön päätös vahingonkorvausoikeuden mukainen ja jos ei ole, mikä olisi A:n korvausvelvollisuuden osuus ja vastuuvakuutuksesta korvattava määrä kiinteistövakuutuksen omavastuuosuudesta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa vastineessaan kielteisen kantansa.

Vakuutetun kuuleminen

Vakuutuslautakunta on varannut vakuutettu A:n edunvalvojalle tilaisuuden esittää asiassa kannanottonsa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko As Oy B:ssä A:n toiminnan seurauksena 16.3.2019 aiheutunut vesivahinko korvata A:n hyväksi voimassa olevasta vastuuvakuutuksesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 2 luvun 1.1 §:n mukaan, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Lain 2 luvun 3 §:n mukaan mielisairas, vajaamielinen tai sieluntoiminnaltaan häiriintynyt on velvollinen korvaamaan aiheuttamastaan vahingosta määrän, joka hänen tilaansa, teon laatuun, vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusoloihin sekä muihin olosuhteisiin katsoen harkitaan kohtuulliseksi. Tilapäistä sieluntoiminnan häiriötä, johon vahingon aiheuttaja on saattanut itsensä, ei kuitenkaan yksin ole pidettävä korvausvelvollisuutta vähentävänä perusteena.

Yksityishenkilön vastuuvakuutuksen ehtojen (voimassa 1.1.2013 alkaen) kohdan 4.1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan yksityishenkilönä vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutettu on Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa ja joka todetaan vakuutuskauden aikana.

Asian arviointi

1. Yleistä tuottamusarvioinnista

Vahingon korvattavuus vastuuvakuutuksesta edellyttää, että vakuutettu on menetellyt vahingonkorvausvelvollisuuden perustavalla tavalla ja on siten voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta. Pelkästään se, että vakuutetun toiminta on johtanut vahinkoon, ei vielä tarkoita sitä, että vakuutettu olisi vahingosta korvausvastuussa. Korvausvastuun syntyminen edellyttää vakuutetun tuottamusta eli virhettä, huolimattomuutta tai laiminlyöntiä. Lisäksi vahingon tulee olla syy-yhteydessä huolimattomaan toimintaan. Tämä tarkoittaa, että vahingon tulee olla toiminnan ennakoitavissa oleva seuraus.

Huolellisuusvaatimus asetetaan vahingonkorvausoikeudessa ensisijaisesti objektiivisen mittapuun mukaan. Kun arvioidaan, onko vahingon aiheuttaja vahingosta korvausvastuussa, pohditaan sitä, miten henkilöiden yleensä tulee kyseessä olevassa tilanteessa käyttäytyä. (Ståhlberg, Pauli – Karhu, Juha: Suomen vahingonkorvausoikeus. 7., uudistettu painos 2020, s. 112.) Vahingonkorvausoikeudessa ei ole tekijän riittävään ikään ja mielenterveyteen viittaavaa syyntakeisuusvaatimusta. Lasten ja syyntakeettomienkin käyttäytyminen voidaan katsoa tuottamukselliseksi, joskin alaikäisten tuottamusta arvioidaan suhteessa iän ja kehitystason mukaan asetettuun käyttäytymisstandardiin. (Hahto, Vilja: Tuottamus vahingonkorvausoikeudessa, 2008, s. 57.) Vahingonkorvauslain esitöissä (HE 187/1973 vp., s. 13–15) ei, toisin kuin alaikäisten kohdalla, aseteta mielisairaiden, vajaamielisten tai sieluntoiminnoltaan häiriintyneiden tuottamuksen arviointiin omaa käyttäytymisstandardiaan.

Vahingonkorvauslain 2 luvun 3 §:ssä on alaikäisten sekä mielisairaiden, vajaamielisten ja sieluntoiminnoiltaan häiriintyneiden osalta säädetty mahdollisuudesta vahingonkorvauksen sovitteluun. Kun kyse on mielisairaan, vajaamielisen tai sieluntoiminnoltaan häiriintyneen aiheuttamasta vahingosta, otetaan korvauksen sovittelua harkitessa huomioon vahingonaiheuttajan tilan lisäksi teon laatu, vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusolot sekä muut olosuhteet. Korkein oikeus on katsonut oikeuskäytännössään, että täyden korvauksen periaate on lähtökohta myös silloin, kun vahingon aiheuttaja on psyykkisesti sairas tai muuten ”sieluntoiminnaltaan häiriintynyt” (KKO 2008:79, perustelujen kohta 10). Oikeuskirjallisuudessa (Hemmo, Mika: Vahingonkorvausoikeuden sovittelu ja moderni korvausoikeus, 1996, s. 129 ja Hoppu, Esko: Vahingonkorvauslaki ja vakuutus, Lakimies 1975, s. 103–104) on esitetty, että täyden korvauksen periaatetta on perusteltua noudattaa myös alaikäisen ja mieleltään häiriintyneen kohdalla silloin, kun vastuuvakuutus kattaa vahingon aiheuttajan korvausvastuun. Täysi korvaus on tällöin vahingonkorvauslain 2:2:n ja 2:3:n tarkoittamassa mielessä kohtuullinen. Vahingonkorvauslain esitöissä (HE 187/1993 vp., s. 14) todetaan alaikäisten osalta, ettei korvauksen tuomitsemista vakuutussumman puitteissa voida pitää kohtuuttomana, jos alaikäisen suojaksi on voimassa vastuuvakuutus.

Oikeuskirjallisuudessa (esim. Hemmo, Mika: Vahingonkorvausoikeus, 2005, s. 33–34 ja Ståhlberg – Karhu 2020, s. 121–122) on katsottu, että vahingonkorvauslain 2 luvun 3 §:n sovittelusäännös merkitsee tosiasiassa sitä, että myös mieleltään häiriintyneen osalta on olemassa lievempi ja yksilöllisemmin mitoitettu käyttäytymisvaatimus. Hemmon mukaan vastuuarviointi voidaan tältä osin jakaa kahteen osaan: ensin arvioidaan vahingon aiheuttajan toimintaa suhteessa hänelle asetettuun käyttäytymisvaatimukseen, ja tämän jälkeen, jos tuottamuksen todetaan olevan olemassa, sitä, tuleeko korvauksen määrää sovitella. Hahto (2008, s. 168–169) katsoo, etteivät mielisairaus ja itseaiheutettu psyykkinen häiriötila lähtökohtaisesti vaikuta tuottamusstandardin muotoiluun, vaan näissä tapauksissa sovelletaan yleensä normaalia huolellisuusvaatimusta. Sen sijaan sellaisten vahingonaiheuttajien kohdalla, joilla on psyykkinen kehitysvamma, arviointi on tapauskohtaisempaa. Yleistä mittapuuta ei voida asettaa, koska samasta diagnoosista kärsivät voivat saavuttaa eri kehitystason.  Korkeimman oikeuden kehitysvammaisen henkilön huolimattomuuden astetta koskevan ennakkoratkaisun KKO 1995:125 perusteluissa on kiinnitetty huomiota paitsi palovahingon aiheuttaneen henkilön kehitystasoon, myös siihen, mitä hän aiemman kokemuksensa perusteella tiesi toimintaansa liittyvästä vahingon vaarasta. 

2. Vakuutusyhtiön korvausvastuun arviointi

Vakuutuslautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan A:n huoneiston WC-istuin on ollut tukossa paperista. A on tästä huolimatta huuhdellut WC:tä sillä seurauksella, että WC-istuin on tulvinut yli ja tästä on aiheutunut vesivahinko. Teknisen isännöitsijän 3.9.2019 päivätyn selvityksen mukaan paperia oli todella paljon, jonka vuoksi tukos oli nähtävissä suoraan WC-istuimessa. Vakuutuslautakunta katsoo, että tämän kaltaista toimintaa voidaan pitää objektiivisesti arvioiden huolimattomana, ja että sen seurauksena aiheutuneesta vahingosta lähtökohtaisesti syntyy aiheuttajalle korvausvastuu. Asiassa tulee kuitenkin arvioida, tuleeko A:n kohdalla hänen terveydentilansa perusteella soveltaa tavanomaista lievempää huolellisuusstandardia, ja millä tavalla A:n terveydentilasta johtuvat subjektiiviset tekijät tulee huomioida korvausvastuuta arvioitaessa.

Vakuutuslautakunta viittaa edellä todettuun tuottamusarviointia koskien ja toteaa, että tuottamusarviointi tulee lähtökohtaisesti suorittaa objektiivisen mittapuun mukaisesti. Siihen, tuleeko vahingon aiheuttajan psyykkisen toimintakyvyn alenema ottaa huomioon vaadittavaa huolellisuuden mittapuuta asetettaessa, ei vahingonkorvauslain esitöissä oteta kantaa. Kysymyksestä ei myöskään ole olemassa korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöä, eikä lautakunnan tiedossa ole myöskään alemman asteen tuomioistuinten käytäntöä. Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin esitetty, että ainakin osassa tällaisia tapauksia olisi käytettävä yksilöllisempää ja lievempää huolellisuusmittapuuta.

Vakuutuslautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan A kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Hänelle on määrätty edunvalvoja hoitamaan henkilöään, omaisuuttaan ja talouttaan koskevia asioita. A:n terveydentilasta on esitetty terveyskeskuslääkärin 5.7.2019 päivätty lyhyt päivittäismerkintä. Sen mukaan A ei ymmärrä tai muista 16.3.2019 sattunutta vahinkotapahtumaa. A asuu yksin kotona ja kotihoito käy hänen luonaan kolmesti päivässä. Vakuutuslautakunta toteaa, että sille toimitettu selvitys A:n terveydentilasta on niukkaa, eikä selvityksen perusteella voida päätellä, ettei A olisi lainkaan ymmärtänyt toimintansa merkitystä ja seurauksia. Lautakunta katsoo tällä perusteella, että A:lle on syntynyt vahingosta korvausvelvollisuus. Ottaen huomioon, että A:n hyväksi on ollut voimassa vastuuvakuutus, Vakuutuslautakunta katsoo, ettei asiassa ole edellytyksiä korvauksen sovittelulle siltä osin kuin vakuutus kattaa vahingon. Lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan vahingon (kiinteistövakuutuksen omavastuuosuuden) A:n vastuuvakuutuksesta vakuutusehtojen mukaisesti vastuuvakuutuksen omavastuun ylittävältä osalta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan vahingon A:n vastuuvakuutuksesta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Laine

Jäsenet:
Alinentalo-Pelttari
Hirviniemi
Korpiola
Rusanen

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia