Tapahtumatiedot

A on ollut vakuutuksenottajana sairausvakuutuksessa, jonka vakuutettuna oli hänen 2012 syntynyt lapsensa. Vakuutus on varattu hakemuksen 16.10.2011 perusteella ja tullut voimaan lapsen synnyttyä. Hakemuksen yhteydessä A on vahvistanut saaneensa vakuutuksen tuoteselosteen ja vakuutusehdot. Vakuutuksen vuositiedotteissa 2013, 2014, 2015, 2016, 2018, 2019, 2020 ja 2021 vakuutusyhtiö on ilmoittanut henkilövakuutusten vakuutusmaksujen korotuksista, jotka perustuvat korvausmenon kasvuun. Vuosien 2018–2021 korotukset ovat vuositiedotteiden mukaan koskeneet vain osaa samaan yhtiöryhmään kuuluvista vakuutusyhtiöistä.

Vakuutuslautakunnan käyttöön toimitettujen vakuutuskirjojen mukaan vakuutuksen maksu (20 %:n kotivakuutusalennus huomioiden) on ollut seuraava:

2.3.2012 - 31.3.2013 442,87 euroa
1.4.2013 - 31.3.2014 415,08 euroa
1.4.2014 - 31.3.2015 356,90 euroa
1.4.2015 - 31.3.2016 410,45 euroa
1.5.2016 - 31.3.2017 439,18 euroa
1.4.2017 - 31.3.2018 296,74 euroa
1.4.2018 - 31.3.2019 323,45 euroa
1.4.2019 - 31.3.2020 282,46 euroa
1.3.2020 - 31.3.2021 319,38 euroa
1.4.2021 - 31.3.2022 358,50 euroa.

A on vuonna 2020 ottanut yhteyttä vakuutusyhtiöön ja tiedustellut vakuutuskaudelle 1.3.2020 - 31.3.2021 tehdyn maksunkorotuksen perusteita.

Asiakkaan valitus

A pyytää Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta vakuutukseen tehtyjen maksunkorotuksiin liittyen. A viittaa valitukseen oheistamaansa lapsen sairausvakuutuksen hintoja kuvaamaan dokumenttiin, jonka hän on saanut ennen vakuutussopimuksen tekemistä. A toteaa, että hänelle esitettiin tuolloin, että vakuutuksen hinta tulee olemaan lapsen iän myötä laskeva, mikä vaikutti ostopäätökseen. Todellisuudessa maksujen pienentyminen on ollut lapsen ikään suhteutettuna paljon hitaampaa, ja nyt parin vuoden ajan maksujen kehitys on kääntynyt nousuun.

Perusteluna maksujen korotuksille on käytetty korvausmenojen kasvua. A kysyy, onko yli seitsemänvuotiaiden lasten korvausmenojen kasvu oikeasti ollut maksujen korotusta vastaavaa. Vakuutusyhtiö on myös tiedottanut, että joissakin sen kanssa samaan yhtiöryhmään kuuluvissa yhtiöissä korotuksia ei ole tehty. A:n vakuutukseen maksunkorotusta tuli vuonna 2020 13 % ja vuonna 2021 12,25 %. A kysyy, joutuuko hän maksamaan siitä, että vakuutusyhtiön yhtiörakennetta on muutettu. Vakuutusta ottaessa korostettiin hinnan olevan iästä riippuvainen, eikä muita hintaan vaikuttavia tekijöitä korostettu. Lisäksi ihmetyttää, jos korvausmenot ovat korona-aikana edelleen jatkaneet kasvua, kun lääkärissä käyntien olettaisi vähentyneen ihmisten vältellessä kontakteja muihin.

A pyytää Vakuutuslautakuntaa selvittämään, ovatko vakuutusmaksujen korotukset tapahtuneet oikeassa suhteessa korvausmenojen nousuun nähden, ja onko häntä virheellisesti houkuteltu hankkimaan vakuutus, jossa hinta ei todellisuudessa laskekaan iän myötä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö katsoo vastineessaan, että vakuutusmaksun korotukset ovat olleet perusteltuja ja vakuutusehtojen ja vakuutussopimuksen mukaisia.

Vakuutussopimuslain 20 a §:n mukaan henkilövakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenantajalla on oikeus muuttaa vakuutusehdoissa yksilöidyllä perusteella vakuutusmaksua ja muita sopimusehtoja. Valituksen kohteena olevaan vakuutussopimukseen sovellettavien, 1.1.2019 voimaan tulleiden yleisten sopimusehtojen mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus vakuutuskauden vaihtuessa muuttaa vakuutusehtoja ja -maksua sekä muita sopimusehtoja muun muassa, kun perusteena on vakuutukseen vaikuttavan indeksin muutos tai vakuutuksen korvausmenon muutos. Vastaava ehtokohta on ollut aikaisemmissa, samaa vakuutussopimusta koskeneissa vakuutusehdoissa sopimuksen tekemisestä lähtien. Valituksen kohteena olevan lapsen sairausvakuutuksen vakuutusmaksuja on korotettu vakuutuskannan korvausmenon kasvun vuoksi.

A on tuonut valituksessaan esiin, että korotukset ovat olleet erisuuruisia samaan vakuutusyhtiöryhmään kuuluvien yhtiöiden välillä. Yhtiöryhmän yhtiöt ovat itsenäisiä vakuutusyhtiöitä, jotka päättävät itsenäisesti vakuutusmaksujen muutoksista. Vakuutusmaksun korotukset perustuvat vakuutusyhtiön lasten sairausvakuutusten vakuutuskannan korvausmenon kasvuun. Korvaussuhteen (vakuutuskannan korvausmeno suhteutettuna vakuutusmaksuun) kehitys on ollut seuraava:

Korvaussuhdekehityksestä ilmenee, ettei korvaussuhde ole laskenut tehdyistä korotuksista huolimatta, eli korotukset ovat vastanneet korvausmenon kasvua. Vuoden 2020 osalta korvausmenoon on tilapäisesti vaikuttanut alentavasti COVID19-pandemia, mutta korvausmenon pitkäaikaisen kasvun arvioidaan jatkuvan ja pandemian aiheuttaman hoitovelan purun nostavan korvausmenoa jatkossa. Vakuutuskanta on siirtynyt nykyiselle vakuutusyhtiölle 30.6.2015. Tätä aiemmat luvut koskevat sitä kantaa, joka siirtyi nykyiselle yhtiölle. Korvaussuhde on kehittynyt epäedullisesti myös muihin saman ryhmän yhtiöihin siirtyneessä vakuutuskannassa.

Ilmoitettuun maksutuloon sisältyvät riskimaksun lisäksi kaikki liikekulut (esimerkiksi korvaustoiminnan hoitokulut, varaukset ja kollektiivivaraukset). Yhtiö katsoo, että tuotteen merkittävä tappiollisuus voidaan osoittaa luotettavasti nyt esitetyillä luvuilla.

A ottaa valituksessaan esille sen, ettei myyntitilanteessa olisi riittävällä tavalla kerrottu, että vakuutusmaksua voidaan korottaa. Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettava vakuutuksen hakijalle tietoja vakuutusmuodoistaan, näiden vakuutusten vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista sekä muut hakijalle määritettyyn vakuutustarpeeseen sopivan vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

A:lle on ennen sopimuksen tekemistä annettu tuoteseloste, vakuutusehdot sekä vakuutuksen hintaa koskeva esite, jossa on laskelma iän vaikutuksesta vakuutuksen hintaan. A on hyväksynyt yhtiön tarjouksen kirjallisesti 16.10.2011, ja ilmoittanut tällöin vastaanottaneensa tuoteselosteen ja vakuutusehdot. Hintaa koskevan esitteen A on toimittanut Vakuutuslautakunnalle valituksensa yhteydessä. Yksinomaan se seikka, että vakuutuksenottajalle on korostettu iän merkitystä vakuutusmaksuun, ei tee annetuista tiedoista harhaanjohtavia. Vakuutusten hinnoittelussa ja materiaaleissa ei ole voitu huomioida vakuutuksen ottamisen jälkeen tulleita odottamattomia asiakaskäyttäytymisen muutoksia, kuten esimerkiksi yksityisten terveyspalveluiden käytön laajenemista. Ikä on tosiasiallisesti vaikuttanut vakuutusmaksuun sitä alentavasti. A:lle tarjouksen yhteydessä annetuista materiaaleista on käynyt ilmi, että vakuutusmaksua voidaan korottaa vakuutusehtojen mukaisilla syillä. Yhtiö katsoo, etteivät vakuutusta otettaessa annetut tiedot ole olleet harhaanjohtavia tai puutteellisia siten, että tällä olisi merkitystä arvioitaessa vakuutusmaksun korotusten hyväksyttävyyttä.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytössään seuraavat selvitykset:

- A:n valitus lautakunnalle 19.3.2021 sekä sen liitteinä vakuutusmaksujen vuosittaista nousua kuvaava Excel-kuvaaja ja lapsen sairausvakuutuksen hinnasto 1.1.2012
- vakuutusyhtiön vastine 27.4.2021 ja lisävastine 13.6.2024
- vakuutustarjous 11.10.2011
- vakuutuksen varaushakemus ja ilmoitus tarjouksen hyväksymisestä 16.10.2011
- vakuutuksen tuoteselosteet 1.1.2010 ja 1.1.2011
- vakuutuskirjat 21.10.2011, 5.5.2012, 12.9.2012, 20.2.2013, 18.2.2014, 17.2.2015, 6.2.2016, 15.4.2016, 14.2.2017, 10.2.2018, 9.2.2019, 16.2.2020 ja 13.2.2021
- vakuutusyhtiön vuositiedotteet 2012–2021
- henkilövakuutusten ehdot 1.1.2011, 1.1.2014 ja 1.1.2019.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, ovatko A:n ottamaan lapsen sairausvakuutukseen korvausmenon muutoksen perusteella tehdyt vakuutusmaksun korotukset olleet perusteltuja. Lisäksi kyse on siitä, onko vakuutusyhtiö laiminlyönyt vakuutuksen hinnan osalta vakuutussopimuslain 5 §:n mukaista tiedonantovelvollisuuttaan ennen vakuutussopimuksen tekemistä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain (28.6.1994/543) 5 §:n (14.5.2010/426; lainkohdan vakuutussopimusta tehtäessä voimassa ollut muoto) 1 momentin mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä vakuutukseen mahdollisesti liittyvien sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin ottaen erityisesti huomioon vakuutuksen hakijan aikaisempi sijoituskokemus ja sijoittamisen tavoitteet.

Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Vakuutussopimuslain 20 a §:n (14.5.2010/426) 1 momentin mukaan henkilövakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenantajalla on oikeus muuttaa vakuutusehdoissa yksilöidyllä perusteella vakuutusmaksua ja muita sopimusehtoja. Vakuutusmaksua tai muita sopimusehtoja ei kuitenkaan saa muuttaa sen vuoksi, että vakuutetun terveydentila on vakuutuksen ottamisen jälkeen huonontunut, eikä sen vuoksi, että vakuutustapahtuma on sattunut.

Henkilövakuutusehtojen 1.1.2011 yleisten sopimusehtojen kohdan 15.3.1 mukaan [vakuutusyhtiöllä] on oikeus vakuutuskauden vaihtuessa muuttaa vakuutusehtoja ja -maksua sekä muita sopimusehtoja, kun perusteena on
- uusi tai muuttunut lainsäädäntö tai viranomaisen määräys
- ennalta arvaamaton olosuhteiden muutos (esim. kansainvälinen kriisi, poikkeuksellinen luonnontapahtuma, suuronnettomuus)
- vakuutukseen vaikuttavan indeksin muutos
- vakuutuksen korvausmenon muutos.

Vastaava ehtokohta sisältyy myös vakuutusehtoihin 1.1.2014 ja 1.1.2019. 

Asian arviointi

1. Vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuus ennen vakuutussopimuksen tekemistä

A on esittänyt, että hänelle on vakuutusta markkinoitaessa korostettu sitä, että vakuutusmaksu riippuu vakuutettavan lapsen iästä. A katsoo, että annetut tiedot ovat olleet harhaanjohtavia ja vaikuttaneet hänen ostopäätökseensä. A:n mukaan muista vakuutusmaksuun vaikuttavista tekijöistä ei ole kerrottu.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutussopimuksen sisältö ilmenee pääsääntöisesti vakuutusehtojen ja vakuutuskirjan muodostamasta kokonaisuudesta. Vakuutusyhtiön vakuutussopimuksen tekemistä edeltävällä tiedonantovelvollisuudella ja sen täyttämisellä voi kuitenkin olla vaikutusta, kun arvioidaan, minkälainen vakuutussopimuksen sisältö on.

Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettava vakuutuksen hakijalle tietoja vakuutusmuodoistaan, näiden vakuutusten vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista sekä muut hakijalle määritettyyn vakuutustarpeeseen sopivan vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Lain 9 §:n mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Lautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain mukainen vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus ei poista vakuutuksenottajan velvollisuutta itsekin perehtyä tekeillä olevan vakuutussopimuksen sisältöön. Mikäli hän ei näin tee, hän on lähtökohtaisesti itse vastuussa tästä mahdollisesti aiheutuvista oikeudenmenetyksistä tai väärinkäsityksistä.

A on 16.10.2011 allekirjoittanut ilmoituksen vakuutustarjouksen hyväksymisestä. Allekirjoituksellaan A on vahvistanut saaneensa vakuutuksen tuoteselosteen ja vakuutusehdot. Vakuutuslautakunnan käyttöön toimitetun tuoteselosteen 1.1.2011 sivulla 10 todetaan, että ”[vakuutusyhtiö] voi tehdä sopimukseen sisältö- ja maksumuutoksia tai irtisanoa vakuutuksen vain vakuutuskauden vaihtuessa. Silloin kun kyse on niin suurista muutoksista, että ne vaikuttavat sopimuksen keskeiseen sisältöön, [vakuutusyhtiön] pitää irtisanoa vakuutus ja tarjota sen tilalle uutta”. Ne perusteet, joilla vakuutusyhtiö voi ilmoitusmenettelyllä muuttaa vakuutusmaksuja tai -ehtoja, on selvitetty vakuutustarjouksen liitteenä olleiden vakuutuksen yleisten sopimusehtojen kohdassa 15.3.1. Vakuutuksen hintaesitteessä on kerrottu kyseisen vuoden hinnat.

Vakuutuslautakunta katsoo edellä kerrottuun viitaten, että A on saanut vakuutustarjouksen liitteenä materiaalia, johon tutustuen hän olisi saanut tiedon siitä, että vakuutuksen maksukehitykseen voivat vaikuttaa myös muut tekijät kuin vakuutetun lapsen ikä. Lautakunta katsoo, ettei asiassa ole näytetty vakuutusyhtiön antaneen vakuutuksen hinnanmuodostuksesta sellaista harhaanjohtavaa tietoa, että A olisi voinut perustellusti päätyä siihen käsitykseen, että vakuutusmaksu määräytyy ainoastaan vakuutetun kulloisenkin iän perusteella. Vakuutussopimuksen on katsottava olevan voimassa vakiovakuutusehtojen sisältöisenä. Asiassa tulee siten arvioitavaksi, onko vakuutusyhtiöllä ollut vakuutussopimuksen ehtojen mukainen peruste hinnankorotuksiin.

2. Vakuutusmaksun korotuksen perusteet

Vakuutussopimuslain 20.1 a §:n mukaan henkilövakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenantajalla on oikeus muuttaa vakuutusehdoissa yksilöidyllä perusteella vakuutusmaksua ja muita sopimusehtoja. Tähän vakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus muuttaa henkilövakuutuksen maksuja muun muassa, jos muutoksen syynä on vakuutuksen korvausmenon muutos. Vakuutusyhtiöllä, joka on määritellyt vakuutussopimuksen muutosperusteet, on näyttövelvollisuus sopimuksen sisällön muuttamiseen oikeuttavien perusteiden täyttymisestä. Vakuutuslautakunta toteaa, ettei vakuutusmaksuja saa korottaa ennakoidun korvausmenon kehityksen perusteella, vaan mahdollisen maksunkorotuksen tulee perustua korvausmenon todelliseen kehitykseen.

Vakuutusyhtiö on selvittänyt vastineessaan vakuutusten korvausmenon kehitystä vuosina 2010–2021. Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön esittämää selvitystä uskottavana. Vakuutusyhtiö ei vastineessaan erittele tarkoin, kuinka suuret suhteelliset korotukset maksuihin on kunakin vuonna tehty. Lautakunnalle toimitettujen vakuutuksen vuositiedotteiden perusteella vakuutusmaksua on korotettu seuraavasti:  

- vuonna 2013 maksua on korotettu korvausmenon kasvun perusteella 5 % (indeksikorotus 3,03 %),
- vuonna 2014 6,8 % (indeksikorotus 2,79 %)
- vuonna 2015 15 % (indeksikorotus 1,73 %).
- vuonna 2016 korotus on vuositiedotteen mukaan ollut noin 7 % (indeksikorotus 0,96 %).
- vuonna 2017 ei ole vuositiedotteen mukaan tehty maksunkorotusta
- vuositiedotteessa 2018 ilmoitetaan, että maksuja korotetaan korvausmenon kasvun vuoksi joissakin samaan yhtiöryhmään kuuluvissa vakuutusyhtiössä (indeksikorotus 1,17 %).
- vuositiedotteessa 2019 ilmoitetaan, että joissakin yhtiöryhmän yhtiöissä korotetaan henkilövakuutuksen maksuja enintään 9 % korvausmenon kasvun vuoksi (indeksikorotus 0,14 %).
- vuositiedotteessa 2020 ilmoitetaan vastaavasti enintään 13,9 %:n korotuksesta (indeksikorotus 1,87 %).
- vuositiedotteessa 2021 ilmoitetaan enintään 14,8 %:n korotuksesta (indeksikorotus 2,05 %).

Vakuutuslautakunnalle esitetyn selvityksen perusteella korvausmenon kehitykseen perustuva maksunkorotus on vuonna 2016 ollut A:n vakuutuksessa noin 6 %, vuonna 2018 noin 8 %, vuonna 2019 noin 9 %, vuonna 2020 noin 11 % ja vuonna 2021 noin 10 %.

Korvausmenon muutosta on perusteltua tarkastella vakuutusmaksujen korvausmenoon varatun osuuden ja vakuutuksista maksettujen korvauksien suhdetta kuvaavan vahinkosuhteen perusteella. Tällä tavalla tehtävässä arvioinnissa ei huomioida muita vakuutustoiminnan kuluja eli kuormituskulua eikä siihen vakuutusyhtiön laskuperusteissa varaamaa vakuutusmaksujen osuutta. Lautakunta huomauttaa, että sen käytettävissä olevan selvityksen perusteella vakuutusyhtiön korvausmenon muutoksen perusteella tekemät maksunkorotukset on kohdistettu koko vakuutusmaksuun eli myös kuormituskulun osuuteen.

Vakuutusyhtiön esittämän selvityksen perusteella vakuutuksen vahinkosuhde on käsiteltävänä ajanjaksona ollut seuraava:
- 2012 127,4 %
- 2013 119,3 %
- 2014 130,4 %
- 2015 122,9 %
- 2016 124,1 %
- 2017 131,1 %
- 2018 132,5 %
- 2019 128,9 %
- 2020 110,5 %
- 2021 110,0 %.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vahinkosuhde on pysynyt korkealla tasolla tehdyistä maksunkorotuksista huolimatta. Huomioon ottaen vakuutusyhtiön asiassa esittämä selvitys Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön tekemät maksunkorotukset perustuvat tapahtuneeseen korvausmenon muutokseen eivätkä ne ylitä sanottua periaatetta, kun huomioidaan vahinkosuhteesta saatu selvitys. Lautakunta pitää selvitykset kokonaisuutena ottaen tehtyjä maksunkorotuksia perusteltuina ja lain ja vakuutussopimuksen mukaisina.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta asiassa.

Ratkaisusuositus syntyi äänin 4–1. Eri mieltä olleen jäsen Kummoisen eriävä mielipide on oheisena liitteenä.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Luukkonen                                      
Sihteeri Laine

Jäsenet

Korkeamäki 
Rahijärvi
Sibakov

Jäsenen Kummoisen eriävä mielipide

Olen samaa mieltä Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksesta vakuutusyhtiön ennakkotiedonantovelvollisuutta koskevan 1. kysymyksen osalta. Vakuutusmaksun korotuksen perusteita koskevan 2. kysymyksen osalta totean seuraavaa.

Vakuutusyhtiöllä on käsiteltävän vakuutuksen vakuutusehtojen mukaan oikeus muuttaa vakuutusmaksua korvusmenon muutoksen vuoksi. Vakuutusyhtiöllä on näyttövelvollisuus sopimuksen sisällön muuttamiseen oikeuttavien perusteiden täyttymisestä eli tässä tapauksessa korvausmenon muutoksesta.

Vakuutus on otettu lokakuussa 2011. Korvausmeno on vakuutusyhtiön toimittaman selvityksen mukaan tuona vuonna ollut vajaat 5,5 miljoonaa euroa ja vahinkosuhde 117,8 % ja tätä edeltävänä vuonna korvausmeno on ollut vajaat 5,1 miljoonaa euroa ja vahinkosuhde 123,5 %. Korvausmenot olivat sitä seuraavina vuosina suurempia ja useampina vuosina myös vahinkosuhde oli korkeampi kuin vuosina 2010 tai 2011, pois lukien vuosina 2020 ja 2021. Huomattakoon kuitenkin, että vuoden 2021 korvausmenojen määrällä taikka vahinkosuhteella ei ole käsiteltävän tapauksen näkökulmasta merkitystä, koska viimeinen riidanalainen vakuutuskausi alkoi huhtikuussa 2021.

Kuten enemmistö, katson, että vakuutusyhtiön tekemät maksunkorotukset vuosina 2013–2020 perustuvat tapahtuneeseen korvausmenon muutokseen eivätkä ne ylitä sitä. Vuonna 2020 niin korvausmenojen määrä kuin vahinkosuhde laskivat merkittävästi. Korvausmeno oli vajaat 5,2 miljoonaa euroa, kun vuonna 2019 korvausmeno oli ollut vajaat 5,9 miljoonaa euroa. Vahinkosuhde oli puolestaan enää 110,5 %, kun se vuonna 2019 oli ollut 128,9 %. Ottaen huomioon niin korvausmenon kuin vahinkosuhteen lasku edeltävästä vuodesta sekä se, että niissä ei ollut kasvua myöskään vakuutuksen ottamisvuosiin verrattuna, katson, että näyttämättä jää, että korvausmenoissa olisi tapahtunut sellainen muutos, että vakuutusyhtiöllä olisi oikeus maksunkorotukseen vuonna 2021. Maksunkorotus vakuutuskaudelta 1.4.2021 – 31.3.2022 on siten tehoton.