Tapahtumatiedot

Vakuutettu A oli ollut vastaajana perinnönjakoa koskevassa riita-asiassa. Samassa riidassa oli kaksi muuta vastaajaa A:n lisäksi. Riita-asiassa on ollut kysymys siitä, että pesänselvittäjä oli määrännyt X:n kuolinpesään kuuluvia rahavaroja yhteensä noin 518.000 euroa testamenttimääräyksen perusteella legaattina maksettavaksi A:lle ja hänen kahdelle myötäpuolelleen. Kuusi muuta pesän osakasta olivat nostaneet moitekanteen, jossa vaadittiin mainittujen rahavarojen jakoa muiden osakkaiden kesken. Mainittuun riita-asiaan oli myönnetty oikeusturvaetu 3.3.2020.

Käräjäoikeus antoi asiassa tuomion 11.12.2020, jossa se ratkaisi asian vastaajien hyväksi. Tämän jälkeen kantajat ilmoittivat tyytymättömyyttään koko tuomioon ja kantajien asianajaja ilmoitti, että tuomiosta oli tarkoitus valittaa hovioikeuteen, jonne valitus oli jätettävä 11.1.2021 mennessä. Kantajien asianajaja toimitti kuitenkin 5.1.2021 sovintoesityksen vastaajille, jonka mukaan kantajat olivat valmiita hyväksymään käräjäoikeuden ratkaisun, mikäli vastaajat luopuvat käräjäoikeuden tuomitsemista oikeudenkäyntikuluista. Kaikki vastaajat olivat valmiita hyväksymään sovinnon.

A:n silloinen asiamies oli 5.1.2021 tiedustellut puhelimitse oikeusturvaedun myöntäneen vakuutusyhtiön kantaa riidan sopimiselle, jolloin vakuutusyhtiö on pyytänyt kirjallista selvitystä asian selvittämiseksi. A:n asiamies on toimittanut vaaditun selvityksen saman päivän aikana sekä 7.1.2021. Määräpäivä sovinnon hyväksymiselle on ollut 11.1.2021 ja A on hyväksynyt sovinnon jo 5.1.2021. Vakuutusyhtiö on ottanut asian käsittelyyn 12.1.2021 ja ilmoittanut A:n asiamiehelle 13.1.2021, ettei oikeusturvavakuutuksesta suoriteta korvausta, koska A on sopinut riidan kantajien kanssa.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, ettei oikeusturvavakuutuksesta voida korvata kuluja käsillä olevassa asiassa, koska vakuutettu on luopunut kuluvaatimuksestaan aiheettomasti. Korvauksen epääminen sovinnon vahvistamisen jälkeen perustui vakuutusyhtiön antaman korvauspäätöksen mukaan siihen, ettei yhtiö pitänyt todennäköisenä, että käräjäoikeuden ratkaisu olisi muuttunut hovioikeudessa. Lisäksi yhtiö on katsonut, että koska A ei ole odottanut vakuutusyhtiön hyväksyntää riidan sopimiselle, ei myöskään tällä perusteella voida A:lla katsoa olevan oikeutta korvaukseen.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja haki asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnasta.

Valituksessaan A toistaa asian tapahtumien kulun sekä vakuutusyhtiön päätöksen sisällön. A selventää, että vastaajien tilanne oli siis se, että he olivat voittaneet käräjäoikeudessa, mutta jos tuomio ja testamentin tulkinta muuttuisi hovioikeudessa, voisivat vastaajat menettää koko riideltävän intressin, eli 518.000 euroa ja joutuisivat mahdollisesti myös korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. A:n näkemyksen mukaan riski häviöstä hovioikeudessa oli konkreettinen ja eikä sitä niin ikään voitu pitää myöskään mitenkään epätodennäköisenä. A toteaa, että asia oli oikeudellisesti epäselvä ja epävarma, ja riippui suuresta määrästä tulkintakysymyksiä, joiden ratkaiseminen oli kiinni suurelta osin henkilötodistelusta. Erityisen epävarmuustekijän muodosti lääketieteellinen asiantuntijatodistelu testamentintekijän terveydentilasta ja ymmärryksestä, huomioiden erityisesti se, että kantajien asiantuntijalääkäri oli itse tavannut ja tutkinut testamentintekijän. Tämä antoi siis merkittävän etulyöntiaseman kantajille tässä ratkaisevassa kysymyksessä. Edellä todetulla perusteella A toteaa, että olisi kohtuutonta riskeerata 518.000 euron intressi vain siksi, että vakuutusyhtiöllä säilyisi mahdollisuus säästää 8.500 euron oikeusturvakorvaus.

Sovintoehdotuksen jälkeen A:n asiamies oli ilmoittanut A:lle, että vakuutuskorvauksen etukäteisvarmistusta koskeva asia oli siirtynyt vakuutusyhtiössä kirjalliseen käsittelyyn ja siitä ei ollut tarkkaa tietoa, milloin yhtiö mahdollisesti vahvistaa sovinnon hyväksymisen vakuutuskorvauksen suorittamisen kannalta. A kuitenkin pelkäsi, että valituksen määräpäivän ollessa hyvin lähellä ja koska kuuden kantajan näkemyksen asiassa olisivat saattaneet muuttua nopeastikin, että tehty sovintotarjous saatetaan perua tai se saattaa muuttua. Tämän vuoksi A katsoi, ettei asiassa voida jäädä odottamaan oikeusturvakorvauksen vahvistamista varsinkaan, kun tietoa vakuutusyhtiön aikataulusta ei ollut. Näin A katsoi, että sovintoehdotus pitää hyväksyä nopeasti.

Valituksessaan A nostaa esiin myös 5.1.2021 puhelinkeskustelun sisällöstä käydyn keskustelun. Riidatonta on, että vakuutusyhtiö on tuolloin pyytänyt saada kirjallisen selvityksen sovinnon sisällöstä. A:n silloisen asiamiehen muistikuvien mukaan puhelussa ei ole todettu, että kulujen vaatimisesta luopuminen olisi vastoin vakuutusyhtiön nimenomaista ohjeistusta. Tämä olisi myös ristiriidassa sen kanssa, että vakuutusyhtiö on pyytänyt sovinnosta tarkempaa selvitystä. Samoin A toteaa, että selvitykset on lähetetty juuri siihen sähköpostiosoitteeseen, johon A:n oikeusturvailmoitus oli myös aikaisemmin toimitettu ilman mitään ongelmaa tai viivästyksiä.

A pitää virheellisenä myös vakuutusyhtiön näkemystä siitä, että sovintosopimuksen ainoa sisältö olisi ollut voittaneen osapuolen tahto luopua vastapuolen maksettaviksi tuomituista oikeudenkäyntikuluista tai että sovinnon vaikutukset kohdistuisivat ainoastaan vakuutusyhtiöön. Myöskään sillä seikalla, ettei A ole odottanut vakuutusyhtiön varmistusta tulevasta korvauksesta, ei ole merkitystä nyt kulujen korvattavuutta harkittaessa.

A:n näkemyksen mukaan nyt käsillä olevan tilanteen voidaan katsoa rinnastuvan korkeintaan vakuutussopimuslain 32 §:ssä ja 34 §:ssä mainittuun pelastamisvelvollisuuteen. A toteaa kuitenkin, että sovinnolle on ollut täysin perusteltu ja asiallinen syy ja asiassa ei ole jätetty noudattamatta mitään vakuutuksenantajan ohjeistuksia. Vastaajilla oli perusteltu intressi saada estettyä hovioikeuskäsittely, joka olisi mahdollisesti muuttunut käräjäoikeuden ratkaisusta. A ei siten ole tahallaan tai huolimattomuudella laiminlyönyt mitään vakuutetun velvollisuuksiaan.  Näin ollen perusteita oikeusturvaedun alentamiselle tai epäämiselle ei ole perusteita pelastamisvelvollisuuden perusteella taikka muullakaan perusteella.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin sekä toistaa asian tapahtumien kulun sekä käsittelyn kulun vakuutusyhtiössä.

Vakuutusyhtiö selventää, että A:n asiamiehen kanssa käydyssä puhelussa yhtiö on todennut, että lähtökohtaisesti asiaa käsitellään, kuten käräjäoikeus on päättänyt ja pyytänyt asiamieheltä perustelut sillä, miksi osapuolet haluaisivat tehdä esitetyn sisältöisen sopimuksen. Vakuutusyhtiö toteaa, että A:n asiamies on lähettänyt selvitykset sellaiseen sähköpostiosoitteeseen, joka ei ole kyseisen alueyhtiön osoite, eikä tällöin käsittelijä ole heti saanut viestejä haltuunsa. Viestit ovat myöhemmin välitetty eteenpäin oikealle henkilölle. Yhtiö toteaa myös, että A:n asiamies oli hyvin nopeasti yhtiön kanssa käydyn puhelun jälkeen päätynyt hyväksymään sovinnon.

Vakuutusyhtiö toteaa myös, että oikeusturvavakuutus korvaa välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet lakimiesavun käyttämisestä riita-, rikos-tai hakemusasiassa. Oikeusturvavakuutuksen ehdon 9.6.3 mukaan vakuutetun on käräjäoikeudessa pääkäsittelyyn edenneissä asioissa sekä välimiesmenettelyssä vaadit­tava vastapuolelta täysimääräisesti korvausta asianajo- ja oikeudenkäyntikuluistaan. Jos vakuutettu ilman perusteltua syytä jättää kuluvaatimuksen esittämättä tai luopuu siitä aiheettomasti taikka ei suostu valittamaan tuomioistuimen oikeudenkäyntikuluja koskevasta tuomiosta, korvausta voidaan vakuutussopimuslain mukaan alentaa tai evätä se kokonaan.

Yhtiö toteaa vastineessaan, että nyt käsillä olevassa tapauksessa kyseessä on ollut tilanne, jossa käräjäoikeus on ratkaissut riita-asian vakuutetun eduksi ja tuo­minnut vastapuolen maksamaan vakuutetun oikeudenkäyntikulut, mutta vakuutettu haluaa luopua hänelle takaisinmaksettaviksi tuomittujen oikeudenkäyntikulujen perimisestä. Tällaisissa sopimuksissa sovinnon vaikutukset kohdistuisivat vakuutusyhti­öön. Jotta vakuutusyhtiö voisi suostua tällaiseen sopimukseen vaikutuksin, että se jou­tuu vastoin käräjäoikeuden ratkaisua pitämään vahinkonaan oikeusturvavakuutuksesta maksamansa korvaukset, tulisi sopimuksen taustalla olevien syiden yhtiön näkemyksen mukaan olla erityisen painavat.

Vakuutusyhtiö toteaa, että se on 5.1.2021 käydyssä puhelinkeskustelussa nimenomai­sesti todennut, että yleensä yhtiössä ”mennään tuomion mukaan”, mikä tarkoittaa sitä, että vakuutusyhtiö ei lähtökohtaisesti suostu sovintoihin riita-asiassa, jotka on jo käräjäoikeudessa ratkaistu ja joissa vakuutettu on voittanut. Kuitenkin vakuutusyhtiö on pyytänyt kirjallisesti peruste­luja siitä, miksi vakuutettu oli halunnut tehdä sovinnon, jotta se olisi voinut tarkistaa, onko asiassa jotain erityisen painavia syitä, joiden vuoksi vakuutusyhtiön tulisi suostua sovintoon. A on asiamiehensä välityksellä kuitenkin suostunut sovin­toon samana päivänä ja hyvin pian vakuutusyhtiön kanssa käymänsä puhelinkeskustelun jälkeen, vaikka asia on ollut vakuutusyhtiössä vielä arvioitavana. Näin ollen va­kuutusyhtiö katsoo, että A on toiminut vastoin vakuutusyhtiön ni­menomaista ohjeistusta suostuessaan sovintoon. Lisäksi vakuutusyhtiö toteaa, että vaikka kirjalliset perustelut sovin­toon suostumisesta otettiinkin yhtiössä käsittelyyn vasta sen jälkeen, kun määräaika käräjäoikeuden tuomiosta valittamiselle oli kulunut umpeen, ei tällä seikalla ole mitään merkitystä, koska A:n asiamies oli jo sähköpostilla ilmoittanut vastapuolen asiamiehelle, että sovintoon suostutaan.

Edellä toteamillaan perusteilla vakuutusyhtiö katsoo, että asiassa annettu korvauspäätös on vakuutusehtojen mukainen eikä perusteita sen muuttamiselle ole käsillä.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa siitä, tuleeko A:lle suorittaa korvaus oikeusturvavakuutuksesta sovinnon ja kuluista luopumisen jälkeen.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 32 §:n mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Jos vahinko on ulkopuolisen aiheuttama, vakuutetun tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin vakuutuksenantajan oikeuden säilyttämiseksi vahingon aiheuttajaa kohtaan. Vakuutetun tulee, mikäli mahdollista, noudattaa vakuutuksenantajan sanotussa tarkoituksessa antamia ohjeita.

Jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 1 momentissa säädetyn velvollisuutensa, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

…

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 9.6.3 mukaan vakuutetun on käräjäoikeudessa pääkäsittelyyn edenneissä asioissa sekä välimiesmenettelyssä vaadittava vastapuolelta täysimääräisesti korvausta asianajo- ja oikeudenkäyntikuluistaan.

Jos vakuutettu ilman perusteltua syytä jättää kuluvaatimuksen esittämättä tai luopuu siitä aiheettomasti taikka ei suostu valittamaan tuomioistuimen oikeudenkäyntikuluja koskevasta tuomiosta, korvausta voidaan vakuutussopimuslain mukaan alentaa tai evätä se kokonaan.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutuksen sisältö määräytyy lähtökohtaisesti sen mukaan mitä vakuutussopimuksessa eli vakuutuskirjassa, vakuutusehdoissa ja mahdollisissa muissa sopimusasiakirjoissa on sovittu. Näin ollen myös vakuutusyhtiön korvausvelvollisuus ja sen laajuus määrittyvät lähtökohtaisesti vakuutussopimuksen perusteella.

Lautakunta toteaa, että tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen perusteella vakuutusyhtiö on velvollinen suorittamaan korvauksen vakuutetun välttämättömistä ja kohtuullisista asianajo- ja oikeudenkäyntikuluista ainoastaan siltä osin kuin kulut ovat vahinkotapahtumasta eli tässä tapauksessa ehtojen tarkoittamasta riidasta johtuvia. Niin ikään Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusehtojen 9.6.3 mukaan vakuutetun on käräjäoikeudessa pääkäsittelyyn edenneissä asioissa vaadittava vastapuolelta täysimääräisesti korvausta asianajo- ja oikeudenkäyntikuluistaan. Jos vakuutettu jättää kuluvaatimuksen esittämättä tai aiheettomasti luopuu siitä, vakuutuksesta suoritettavaa korvausta voidaan vakuutussopimuslain mukaan alentaa tai evätä se kokonaan.

Vakuutussopimuslain 32 §:ssä on määräys siitä, että vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudella, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt hänelle asetetun velvollisuuden, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai evätä. Oikeudenkäynteihin johtavissa osapuolten välisissä riitaisuuksissa on pääsääntönä, että hävinnyt osapuoli vastaa myös voittaneen osapuolen oikeudenkäyntikuluista. Oikeusturvavakuutuksessa asianajo- ja oikeudenkäyntikulut ovat juuri se vahinko, jonka rajoittamiseen vakuutetun on pyrittävä.

Lautakunta toteaa, että sikäli kuin tapauksessa käsillä olevan vakuutusehdon sanamuotoa on pidettävä lainsäännöksen sananmuotoon verrattuna vakuutetulle suotuisampaan lopputulokseen johtavana, sovelletaan sopimusehtoa. Ehdon tulkinnassa voidaan kuitenkin käyttää tukena myös vakuutussopimuslain 32 §:n ilmentämiä periaatteita. Lautakunnan näkemyksen mukaan ehtokohdan sanamuodon perusteella on epäselvää, kenen näkökulmasta luopumisen aiheettomuutta arvioidaan ja mitkä ovat aiheettomuuden kriteerit. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan vakuutusehtoa tulee tulkita vakuutussopimuslain 32 § huomioon ottaen siitä lähtökohdasta käsin, että vakuutetun sallitaan ja oletetaan pyrkivän oikeudenkäynnin riskit kokonaisuudessaan huomioon ottaen itselleen mahdollisimman edulliseen lopputulokseen kuitenkin siten, ettei hän ilman perusteltua syytä luovu oikeudestaan saada vastapuolelta korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Aiheettomana korvauksesta luopumisena voidaan siten pitää sellaista, jossa luopuminen ei ole välttämätön eikä oikeasuhteinen toimenpide suhteessa toimenpiteen kautta tavoiteltavaan etuun.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa on vakuutettu A:lle myönnetty testamentin tulkintaa koskevaan asiaan oikeusturvaetu 3.3.2020. Käräjäoikeus oli antanut asiassa tuomion 5.1.2021, jossa se oli ratkaissut asian vastaajana olleen A:n ja hänen myötäpuoliensa hyväksi. A:n vastapuoli oli ilmaissut halunsa valittaa tuomiosta hovioikeuteen, mutta päätyi ehdottamaan sen sisältöistä sovintoa, että valituksesta luovutaan, mikäli A myötäpuolineen luopuu oikeudenkäyntikuluvaatimuksista ja molemmat osapuolet vastaavat tällöin omista kustannuksistaan. A:n asiamies oli tiedustellut vakuutusyhtiön näkemystä sovintoon ja yhtiön kanssa oli sovittu, että asiamies lähettää perusteet luopumiselle kirjallisena. Yhtiön edustaja oli puhelussa todennut, että pääsääntö tällaisissa tilanteissa on ”tuomion mukaan meneminen”. A oli päättänyt suostua sovintoon ennen kuin vakuutusyhtiö oli perehtynyt A:n asiamiehen esittämiin perusteluihin. Syy sovinnon nopealle hyväksymiselle oli pelko siitä, että vastapuolet vetävät sovintotarjouksensa pois ja valittavat hovioikeuteen. Tällöin A:n näkemyksen mukaan olisi ollut ilmeinen riski hävitä asia hovioikeudessa. Vakuutusyhtiö antoi asiassa sittemmin korvauspäätöksen, jonka mukaan ei ollut pidettävä todennäköisenä, että käräjäoikeuden tuomio olisi muuttunut hovioikeudessa ja näin on katsottava, että A on perusteettomasti luopunut vaatimasta oikeudenkäyntikuluja asian hävinneeltä vastapuolelta.

Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa, että sillä on ollut asiaa ratkaistaessa käytössä litteroinnin lisäksi myös varsinainen puhelutallenne, joka vastaa sisällöltään litteroinnissa selvitettyä puhelua. Sekä litteroinnista että puhelutallenteesta käy ilmi se seikka, että vakuutusyhtiön pääsäännön mukaan sovinnon hyväksyminen käsillä olevan tapauksen kaltaisessa tilanteessa on hyvin poikkeuksellista ja että tällöin tulee olla käsillä hyvin painavat perusteet. Samoin molemmista tallennusmuodoista ilmenee selkeästi, että vakuutusyhtiö on pyytänyt toimittamaan kirjallisen selvityksen mainituista painavista perusteista ja ohjeistanut toimittamaan sen samaan sähköpostiin kuin aiemmat selvitykset.

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutetun näkökulmasta sovintoon suostumista ja sen sisällön mukaisesti vastapuolelle tuomituista kuluista luopumista on pidettävä oikeasuhtaisena toimenpiteenä, kun huomioidaan käräjäoikeiden tuomiolla saavutettu merkittävä voitto, vakuutetun näkökulmasta epävarmana näyttäytyvä hovioikeuskäsittelyn lopputulos sekä jutun intressin (518.000 euroa) suhde oikeusturvavakuutuksen vakuutusmäärään (8.500 euroa). A:n asiamies on sovinnosta tiedustellessaan ilmaissut kuitenkin epäselvästi, kuinka kiireisestä asiasta on ollut kysymys ja antanut ymmärtää, että asiassa odotetaan kirjallisen selvityksen toimittamisen jälkeen yhtiön lopullista kantaa asiassa. Tästä huolimatta sovinto on päätetty hyväksyä lähes välittömästi yhtiön kanssa käydyn keskustelun jälkeen. Tapauksessa ei esitetty perusteltua syytä, miksi sovinnon vahvistamista ei ollut odotettu sen hyväksymiselle annettuun määräpäivään asti, vaikka yhtiö oli puhelun yhteydessä ilmaissut, että asiaa tullaan arvioimaan tarkemman selvityksen saavuttua.

Ottaen huomioon edellä selostettu sekä se, että A on tosiasiallisesti luopunut oikeudenkäyntikuluvaatimuksestaan hänelle voitollisen käräjäoikeuden tuomion jälkeen odottamatta vakuutusyhtiön kannanottoa asiaan, katsoo Vakuutuslautakunta, että vakuutusyhtiöllä oli oikeusturvavakuutuksen ehtojen mukaisesti oikeus alentaa vakuutuksesta maksettavaa korvausta. Lautakunta katsoo kuitenkin, ettei korvausta voida evätä kokonaisuudessaan, vaan riittävänä alennuksena on pidettävä 1/3 alentamista vakuutuskorvauksesta.

Lopputulos

Edellä todetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö suorittaa A:lle 2/3 vakuutusehtojen mukaisesta korvauksesta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén

Jäsenet:
Alinentalo-Pelttari
Hirviniemi
Korpiola
Rusanen