Tapahtumatiedot

EK:n ja JK:n vahinkoilmoitusten mukaan EK:n omistamansa BMW-merkkinen henkilöauto, jota kuljetti AL, oli törmännyt 13.12.2019 vastaantulevaan ajoneuvoon suoralla tieosuudella. Toinen tai molemmat ajoneuvot olivat ajaneet liian keskellä huonon näkyvyyden takia jolloin etukulmat osuivat yhteen. Vahinkoilmoitukseen todistajiksi on merkitty JK ja ET. Poliisin tutkintailmoituksesta ja KI:n vahinkoilmoituksesta ilmenee, että BMW oli ajautunut vastakkaisesta suunnasta tulleen KI:n kuljettaman Nissan-merkkisen henkilöauton ajokaistalle. Vahinkotapahtuma oli sattunut noin klo 23.25.

Paikalle tullut poliisipartio löysi BMW:n vahinkopaikalta tyhjänä. Koirapartio lähti tavoittamaan autosta poistuneita. Noin 1.500 metrin jälkeä seuraamisen jälkeen partio löysi JK:n ja ET:n. Molemmat olivat alkoholin ja huumausaineiden vaikutuksen alaisia. Esitutkinnassa JK:a je ET:a epäiltiin muun ohessa törkeästä rattijuopumuksesta ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

JK:a ja ET:a koskevien syyttämättäjättämispäätösten 16.7.2020 mukaan ET on kiistänyt olleensa ajoneuvon kuljettajana. ET:n mukaan kuljettajana on ollut tuntemattomaksi jäänyt J-niminen henkilö. Myös JK on kiistänyt olleensa ajoneuvon kuljettaja ja kertonut, että ajoneuvo kuljetti tuntemattomaksi jäänyt kolmas henkilö. JT ja ET ovat kertoneet olleensa ajoneuvossa matkustajina. KI on esitutkinnassa kertonut, että hän ei nähnyt törmäyksen aiheuttaneen ajoneuvon kuljettajaa, eikä sitä, kuka ajoneuvosta on tullut ulos taikka kuinka monta henkilöä autosta on noussut. Tapahtumahetkellä on ollut pimeää ja tie valaisematon. Ajoneuvojen välille on jäänyt törmäyksen jälkeen jonkin verran välimatkaa. KI on kertonut olleensa törmäyksen jälkeen jonkinlaisessa shokkitilassa. Ulkopuolisia todistajia ei ole ilmennyt. Ajoneuvosta (BMW) on otettu DNA-näytteitä muun ohessa ohjauspyörästä sekä kuljettajan ja apukuljettajan turvatyynyistä. Koska tulokset eivät ole olleet vertailukelpoisia, kuljettajaa ei ole DNA-jälkien perusteella kyetty yksilöimään. Koirapartio on tutkinut onnettomuuspaikkaa, eikä ajoneuvon ympäriltä ole löydetty jälkiä kolmannen henkilön paikallaolosta.

Esitutkinnan perusteella ajoneuvoa on voinut kuljettaa joko ET, JK tai kolmas henkilö. Syyttäjän päätösten mukaan asiassa ei ole ilmennyt mitään sellaista seikkaa, jonka perusteella voitaisiin riittävällä varmuudella osoittaa, kuka ajoneuvoa on kuljettanut. Koska todennäköisiä syitä ei ole sen tueksi, että joko ET tai JK olisi kiistämisensä vastaisesti kuljettanut ajoneuvoa ja syyllistynyt epäiltyihin rikoksiin, syyttäjä on päättänyt jättää asiassa syytteet nostamatta.

Vakuutusyhtiö viittasi korvauspäätöksessään 29.10.2020 keskusrikospoliisin teknisen laboratorion tutkimustuloksiin, joiden mukaan ET:n veressä oli näytteenottohetkellä 14.12.2019 klo 01.51 ollut 0,74 promillea alkoholia, 3,6 ng/ml tetrahydrokannabinolia (THC) ja 7,6 ng/ml karboksitetrahydrokannabinolia. TK:n veressä oli näytteenottohetkellä 14.12.2019 klo 01.35 ollut 0,63 promillea alkoholia, 0,032mg/l nordiatsepaamia, 0,019 mg/l 7-aminokonatsepaamia ja 0,021 mg/l klonatsepaamia. Professori emeritus, LKT Erkki Vuori on antanut vakuutusyhtiölle asiantuntijalausunnon alkoholin ja muiden huumaavien aineiden yhteisvaikutuksesta ajokykyyn. Vuoren lausunnon mukaan ET on ollut tapahtuman aikana alkoholin ja huumaavien aineiden yhteisvaikutuksesta sellaisessa tilassa, joka vastaa yli 1,2 promillen verenalkoholin aiheuttamaa toimintakyvyn alenemaa ja riskiä. Vuoren mukaan JK on ollut tapahtuman aikana alkoholin ja huumaavien aineiden yhteisvaikutuksesta sellaisessa tilassa, joka vastaa selvästi yli 1,2 promillen verenalkoholin aiheuttamaa toimintakyvyn alenemaa ja riskiä. Asiassa on tehty syyttämättäjättämispäätös, koska EK:n omistaman ajoneuvon kuljettajasta ei ole saatu rikosoikeudellisen vastuun kannalta riittävää varmuutta. Rikosoikeudellisella ratkaisulla, kuten syyttämättäjättämispäätöksellä, ei kuitenkaan ole merkitystä arvioitaessa asiaa vahingon korvattavuuden kannalta.

Vakuutusyhtiö katsoo, että kertomusta kolmannen henkilön paikallaolosta ei voida pitää olosuhteet huomioon ottaen uskottavana. Poliisi on tutkinut vahinkopaikan kahden henkilöetsintään koulutetun poliisikoiran kanssa löytämättä jälkiä kolmannesta henkilöstä. Lisäksi poliisin vahinkopaikalla tekemien havaintojen perusteella ajoneuvon takapenkillä ei ole edes mahtunut matkustamaan. JK ja ET eivät ole vahinkopaikalla osanneet nimetä väittämäänsä kolmatta henkilöä eli väitettyä ajoneuvon kuljettajaa. ET on esitutkinnassa kertonut kuljettajan olevan J-niminen henkilö. EK:n toimittamissa kirjallisissa vahinkoilmoituksissa kuljettajana onkin toiminut AL-niminen henkilö.

JK on esitutkinnassa myöntänyt, että hänen DNA:taan todennäköisesti löytyy kuljettajan turvatyynystä ja ET on myöntänyt, että hänen DNA:taan todennäköisesti löytyy apukuljettajan paikalta turvatyynystä otetusta näytteestä. Väitettyä kuljettajaa AL:a ei ole vahingon jälkeen tavoitettu kertomaan tarkempia tietoja vahingosta. JK:n 14.8.2020 puhelimessa kertoman mukaan hänellä ei ole mitään kuljettajan yhteystietoja, vaikka JK:n 2.2.2020 allekirjoittamaan vahinkoilmoituslomakkeeseen on kirjattu AL:n puhelinnumero. Kuljettajaksi väitetyn AL:n puhelinnumero myös vaihtelee vahinkoilmoituksissa, vaikka häntä ei ole vahingon jälkeen tavoitettu.

Vakuutusyhtiö pitää selvitettynä, että ajoneuvoa on kuljettanut joko JK tai ET. Asiassa ei ole merkitystä sillä, kumpi ajoneuvoa on tosiasiallisesti kuljettanut, sillä ajoneuvoa on joka tapauksessa kuljettanut samastettava tai tämän suostumuksella kolmas henkilö, joka on saanut samastettavalta haltuunsa ajoneuvon avaimet, vaikka tämä henkilö on ollut alkoholin ja muiden huumaavien aineiden vaikutuksen alainen.

Asiantuntijalausunnon mukaan sekä ET että JK ovat olleet alkoholin ja muiden huumaavien aineiden yhteisvaikutuksesta sellaisessa tilassa, mikä vastaa vähintään 1,2 promillen humalatilaa. Vahinko on tapahtunut suoralla tieosuudella. Keliolosuhteet ovat olleet hyvät, vaikka tien pinta on ollut märkä. Olosuhteilla ei siten voida katsoa olevan vaikutusta vahingon syntyyn, vaan vahingon on katsottava aiheutuneen yksinomaan törkeästä huolimattomuudesta. Törkeää huolimattomuutta ilmentää, että ajoneuvolla on lähdetty liikkeelle alkoholin ja muiden huumaavien aineiden vaikutuksen alaisena, mikä osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta vahingon vaaraa kohtaan. JK ja ET ovat kumpikin olleet esitutkinnassa epäiltynä törkeästä rattijuopumuksesta ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Vakuutusyhtiö katsoo, että vahinko on aiheutunut ET:n tai JK:n törkeästä huolimattomuudesta ja menettely on ollut niin moitittavaa, että korvaus evätään kokonaan.

Asiakkaan valitus

EK vaatii lausuntopyynnössään, että vakuutusyhtiö maksaa hänen ajoneuvostaan korvauksen kaskovakuutuksesta korkoineen. Kyse on liikenneonnettomuudesta, jossa EK:n ajoneuvon kuljettajaa ei ole tavoitettu tapahtumien jälkeen.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää vastineessaan EK:n vaatimukset. EK ei ole esittänyt vaatimuksensa tueksi perusteluja. Vakuutusyhtiö viittaa antamaansa korvauspäätökseen ja lisäksi professori Vuoren lausuntoon. Yhtiö toteaa erikseen, että syyttämättäjättämispäätöksellä ei ole merkitystä arvioitaessa asiaa kaskovakuutuksen sopimusehtojen kannalta.  

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Kyse on siitä, onko JK:n tai ET:n osoitettu olleen vahinkotapahtuman sattuessa EK:n vakuuttaman ajoneuvon kuljettajana. Tähän liittyen arvioitavana on myös, onko JK:n tai ET:n ajokyvyn osoitettu lääke- ja huumausaineiden sekä alkoholin käytön johdosta olleen siten alentunut tai heidän menettelynsä ennen vahinkotapahtuman sattumista muuten olleen niin moitittavaa, että korvauksen epääminen on tällä perusteella mahdollista. Asiassa on kysymys myös siitä, voidaanko JK tai ET samastaa autovakuutuksen vakuutettuna olevaan ajoneuvon omistaja EK:een siten, että korvauksen alentaminen tai sen epääminen on JK:n tai ET:n menettelyn perusteella mahdollista.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 30 §:n (Vakuutustapahtuman aiheuttaminen vahinkovakuutuksessa) 2 momentin mukaan jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Saman pykälän 3 momentin mukaan vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan lisäksi määrätä, että vakuutetulle tulevaa korvausta voidaan alentaa tai se voidaan evätä, jos hänen alkoholin tai huumausaineen käyttönsä on vaikuttanut vakuutustapahtumaan. Vapaaehtoisen moottoriajoneuvovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä alkoholin, huumausaineen tai muun huumaavaan aineen käytön vaikutuksesta vakuutuskorvaukseen siten kuin liikennevakuutuslain 48 §:ssä säädetään.

Vakuutussopimuslain 33 §:n (Samastaminen vahinkovakuutuksessa) mukaan mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön:

1) joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta

Liikennevakuutuslain (460/2016) 48 §:n (Alkoholin tai muun huumaavan aineen käytön vaikutus korvaukseen) 1 momentin mukaan jos vahinkoa kärsinyt on vahinkotapahtuman sattuessa kuljettanut ajoneuvoa sellaisessa tilassa, että hänen verensä alkoholipitoisuus on ajon aikana tai sen jälkeen vähintään 1,2 promillea tai että hänellä on vähintään 0,53 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa, tai hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on tuntuvasti huonontunut muun huumaavan aineen kuin alkoholin vaikutuksesta taikka tällaisten aineiden yhteisvaikutuksesta, hänelle aiheutunut henkilövahinko korvataan vain siltä osin kuin muut olosuhteet ovat vaikuttaneet vahinkoon.

Saman pykälän 2 momentin mukaan jos vahinkoa kärsinyt on vahinkotapahtuman sattuessa kuljettanut ajoneuvoa sellaisessa tilassa, että hänen verensä alkoholipitoisuus on ajon aikana tai sen jälkeen vähintään 0,5 promillea tai että hänellä on vähintään 0,22 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa, tai hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut muun huumaavan aineen kuin alkoholin vaikutuksesta taikka tällaisten aineiden yhteisvaikutuksesta, korvausta alennetaan sen mukaan, mikä oli hänen osuutensa vahinkoon.

Kaskovakuutusehtojen (voimassa 1.9.2019 alkaen) kohdan 3.1 (Kolarointivakuutus, Törmäysvakuutus) mukaan kolarointivakuutuksesta korvataan esinevahinko, joka on välittömästi aiheutunut vakuutuksen kohteelle
1. ajoneuvon tieltä suistumisesta tai kaatumisesta
2. iskusta, törmäyksestä, putoamisesta tai muusta vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä.

Autovakuutusehtojen yleisten sopimusehtojen kohdissa 7.1 ja 8 on vakuutussopimuslain 30, 33 ja 34 §:issä sekä liikennevakuutuslain 48 §:ssä säädettyä vastaavat määräykset.

Asian arviointi

Vakuutussopimuslain järjestelmässä vallitsevan pääsäännön mukaan vakuutetut ovat vastuussa vain omasta menettelystään. Samastamissäännöksellä on poikettu tästä pääsäännöstä siten, että määritellyissä tapauksissa toisen henkilön menettely voi vaikuttaa vakuutetun korvausoikeuteen. Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993, s. 46) mukaan samastamissäännöstä sovelletaan myös silloin, kun samastettava henkilö on itse vakuutettu.

Kysymys on EK:n omistamaan henkilöautoon kohdistuneen vahinkotapahtuman korvattavuudesta. Poliisin asiakirjojen merkintöjen mukaan JK on puheena olevan ajoneuvon pysyvä haltija, eikä mikään viittaa siihen, että ajoneuvo, jossa JK ja ET ovat vahinkotapatuman sattuessa olleet joko kuljettajana tai matkustajana, olisi ennen vahinkotapahtuman sattumista otettu käyttöön ilman EK:n lupaa. EK:n lausuntopyynnössä ei myöskään ole kiistetty sitä, että ET ja JK voidaan tässä tapauksessa samastaa EK:een, joka on autovakuutuksen vakuutuksenottaja ja vakuutettu.

Esitetyn selvityksen mukaan noin 1.500 metrin päässä EK:n ajoneuvon ulosajopaikasta poliisin tavoittamat JK ja ET ovat olleet alkoholin ja huumaus- tai lääkeaineiden vaikutuksen alaisia. Vakuutusyhtiö on vedonnut professori Vuoren lausuntoon 19.10.2020, joka on laadittu JK:sta ja ET:sta vahinkotapahtuman jälkeen otettujen verinäytteiden tulosten perusteella. Lausunnosta ilmenee, että ET on ollut tapahtuman aikana alkoholin ja ja tetrahydrokannabinolin vaikutuksen alaisena. ET:n veren etanolipitoisuus on ollut tapahtuman aikana ainakin 0,94 promillea. Tämän lisäksi hän on ollut vahvasti tetrahydrokannabinolin vaikutuksen alaisena. Vuori katsoo ET:n toimintakyvyn alenemisen ja riskin liikenteessä vastanneen tapahtuman aikana yli 1,2 promillen verenalkoholin aiheuttamaa toimintakyvyn alenemaa ja riskiä.

Professori Vuoren lausunnon mukaan JK on ollut tapahtuman aikana alkoholin ja klonatsepaamin sekä jossain määrin nordiatsepaamin vaikutuksen alaisena. Hänen verensä etanolipitoisuus on ollut tapahtuman aikana ainakin 0,79 promillea. Norjalaisen tutkimuksen mukaan (Vindenes ym. 2012) jo pelkästään JK:n veren klonatsepaamipitoisuus ylittää liikenteessä riskin osalta verenalkoholipitoisuuteen 1,2 promillea verrattavissa olevan riskin rajan. Tämän lisäksi JK on ollut tapahtuman aikana samanaikaisesti myös alkoholin ja jossain määrin nordiatsepaamin vaikutuksen alaisena. Mainituilla lääkeaineilla ja alkoholilla on yhteisvaikutus, joka lisää keskushermoston häiriötilaa ja liikenneonnettomuuden riskiä. Vuori katsoo JK:n toimintakyvyn alenemisen ja riskin liikenteessä vastanneen tapahtuman aikana selvästi yli 1,2 %o verenalkoholin aiheuttamaa toimintakyvyn alenemaa ja riskiä.

EK ei ole valituksessaan kiistänyt sitä, että ET ja JK ovat olleet vahingon sattuessa professori Vuoren lausunnosta ilmenevän mukaisella tavalla alkoholin ja muiden huumaavien aineiden vaikutuksen alaisia. Vakuutuslautakunta pitää ET:lle ja JK:lle tehtyjen laboratoriotutkimusten tuloksia koskevien lausuntojen ja Vuoren lausunnon perusteella asiassa selvitettynä, että ET:n ja JK:n kyky tehtävän vaatimiin suorituksiin on ollut liikennevakuutuslain 48 §:ssä ja sitä vastaavien yleisten sopimusehtojen määräyksissä tarkoitetulla tavalla tuntuvasti huonontunut. Vahinkotapahtuman tapahtumainkulusta esitetty selvitys huomioon ottaen tämä merkitsee sitä, että jos joko ET tai JK on ollut vahinkotapahtuman sattuessa ajoneuvon kuljettajana, EK:lle maksettava korvaus voidaan samastamisen perusteella evätä.

Ratkaisevaa asian arvioinnissa on näin ollen se, onko vahinko tapahtunut ET:n tai JK:n ollessa ajoneuvon kuljettajana. Tätä kysymystä on ET:a ja JK:a koskevissa syyttämättäjättämispäätöksissä arvioitu esitutkinnassa kertyneiden tietojen perusteella.

Syyttäjän rikosasiassa antamalla päätöksellä syyttämättä jättämisestä ei ole sitovaa vaikutusta vakuutussopimukseen perustuvaa riita-asiaa käsiteltäessä. Osapuolet ovat kantansa tueksi puolin ja toisin vedonneet muun muassa esitutkinnassa ilmenneisiin seikkoihin ja osallisten esitutkintakertomuksiin.

Vakuutuslautakunta toteaa, että EK:n, ET:n, JK:n kertomukset vahinkotapahtuman sattumisesta ovat olleet niukkoja, vältteleviä ja osin ristiriitaisia. JK on kertonut, että hän tuntee ajoneuvon kuljettajan, mutta ilmoittanut, että hän ei halua kertoa kuljettajan nimeä. ET on kertonut, että kuljettaja on ollut ”J” – niminen JK:n kaveri. EK on vahinkoilmoituksessaan puolestaan kertonut, että kuljettaja on ollut AL-niminen henkilö. Vakuutusyhtiön mukaan AL:a ei ole tavoitettu vahinkoilmoitetusta puhelinnumerosta. EK ei ole valituksessaan lähemmin kuvannut sitä, kuka hänen vahinkoilmoituksessaan kuljettajaksi mainittu AL on ja mistä EK on saanut tiedon hänen henkilöllisyydestään.

Poliisin asiakirjojen mukaan jälkeä seurannut koirapartio ei ole tavoittanut vahinkopaikan läheisyydestä muita henkilöitä kuin ET:n ja JK:n. Tutkintailmoituksen mukaan paikalle onnettomuuden jälkeen saapuneen henkilöauton matkustajat eivät olleet nähneet BMW:n lähellä ketään. Yhteentörmäyksen osapuolena ollut KI ei kertomansa mukaan ollut nähnyt, kuka toista ajoneuvoa kuljetti tai kuinka monta henkilöä ajoneuvossa oli. ET on kertonut olleensa ajoneuvossa etumatkustajana ja JK matkustajana takapenkillä. Poliisin havaintojen mukaan takapenkillä on kuitenkin ollut niin paljon tavaraa, että siellä ei ole ollut tilaa matkustajalle. JK on maininnut, että hän pyyhki vahinkotapahtuman jälkeen kasvonsa ajoneuvon kuljettajan irti leikkaamaan turvatyynyyn, minkä johdosta turvatyynystä voi JK:n arvion mukaan löytyä hänen DNA:taan. KRP:n rikosteknisen laboratorion mukaan DNA-näytteistä ei ole saatu vertailukelpoisia tuloksia

JK:, ET:n ja EK:n kertomukset ajoneuvoa väitetysti kuljettaneesta henkilöstä ovat edellä kuvatulla tavalla ristiriitaisia ja niukkoja. Vahinkopaikalta jälkeä seurannut polisiin koirapartio ei ole löytänyt vahinkopaikan läheltä muita henkilöitä kuin JK:n ja ET:n. Vakuutuslautakunta pitää poliisin esitutkintatietojen perusteella riittävästi selvitettynä, että henkilöauton takapenkillä ei ole voitu matkustaa. Lautakunta pitää kertomuksia ulkopuolisesta kuljettajasta epäuskottavina, ja katsoo asiassa tulleen poissuljetuksi, että henkilöauton kuljettajana olisi ollut JK:n, ET:n ja EK:n väittämällä tavalla jokin ulkopuolinen henkilö.

Vakuutuslautakunta katsoo asiassa tulleen riittävästi osoitetuksi, että henkilöautoa on kolarointivahingon sattuessa kuljettanut joko ET tai JK. Alkoholin ja huumaavien aineiden vaikutuksen alaisena olleiden ET:n ja JK:n kyvyn virheettömin suorituksiin on osoitettu olleen yleisissä sopimusehdoissa tarkoitetulla tavalla tuntuvasti huonontunut. Molemmat voidaan samastaa vakuutuksenottajana olevaan EK:een. Lautakunta katsoo, että näissä olosuhteissa vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus kokonaan evätä autovahingosta maksettava korvaus.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa muutosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho